Mies haluaa tapailla muita naisia
Olen 22-vuotias nainen ja seurustellut pari vuotta vanhemman mieheni kanssa kuusi vuotta. Yhteiselo on sujunut loistavasti ja meillä on ollut erityinen side keskenämme.
Viime vuosina suhteen laatu on muuttunut, enkä oikein tiedä miksi. Olemme keskustelleet paljon asiasta ja tuntuu, että samat ongelman aiheet tulevat aina esille. Ongelmat ovat lähinnä miehen puolella, sillä olen ensimmäinen kunnon suhde hänelle ja ensimmäinen, jonka kanssa hän on harrastanut seksiä. Hänelle tulee silloin tällöin kova kaipuu kokeilla toista naista. Luulen, että kaipuu on vain fyysistä eli hän haluaa kokeilla seksiä toisen kanssa eikä henkistä niin, että seurustelisi toisen kanssa. Asioita vaikeuttaa vielä se, että miehellä on vahva fetissi isoihin rintoihin ja minä taas olen niin keskikokoa kuin voin olla. Näiden asioiden takia seksikään ei enää luista niin hyvin kuin ennen.
Aiheen noustessa pinnalle mieheni kertoo, että häntä ärsyttää välillä hyvin pienet asiat minussa kuten puhetapa, kävelytyyli ja tietysti pienet rinnat jne. Samaan hengen vetoon hän kuitenkin toteaa, että olen upea pakkaus ja hyvin kaunis ihminen, eikä siksi oikein tiedä miksi häntä ärsyttää pienet asiat. Hän sanoo rakastavansa minua kovasti, mutta sanoo, että pelkää sen muuttuvan ystävärakkaudeksi, kun hän haluaisi muita kokemuksia ja kun seksi on hieman väljähtänyt. Hän sanoo, että ihastus on kadonnut jo kauan sitten eikä enää tunnu niin kihelmöivältä.
Sanoin hänelle, että hän saisi kokeilla deittailua muiden kanssa, mutta haluaisin silti olla yhdessä. Mies sanoi, ettei tiedä uskaltaako tehdä sitä, koska se loukkaisi minua. Joka on kyllä ihan totta, mutta en myöskään ole valmis luopumaan miehestäni. Siksi olen valmis johonkin muuhun ratkaisuun kuin eroon, sillä en voi kuvitellakaan elämää ilman miestäni. Itse olen varma, että jos hän saa kokeilla siipiään maailmalla, niin hänelle tulee ikävä minua ja huomaa tehneensä virheen. Mitä jos silloin on jo tapahtunut jotain peruuttamatonta?
Olemme kumpikin valmiita tekemään suhteen eteen paljon, mutta mieheni sanoo, ettei oikein tiedä, mitä tehdä, kun ei oikein tiedä tarkkaan mistä kiikastaa. Hän ei kuitenkaan halua elää suhteessa niin, että on koko ajan huono olla. Me kuitenkin rakastamme toisiamme hyvin paljon ja kumpaakin sattuu juuri sen takia, kun välitämme toisistamme ennemmän kuin mistään tässä maailmassa. Mistä tämä kaikki voi siis johtua? Jokin on vain pahasti pielessä.
Joka toinen kerta hän arvelee syyn olevan minussa, liian aikaisin aloiteutussa suhteessa, koulustressissä, siinä että hän haluaisi vapaa-ajalla tehdä enemmän asioita tms. Olen miettinyt, että voisiko se, että häntä ärsyttää jotkin piirteet minussa ja tylsistyminen suhteeseen johtua siitä, että hän haluaisi isorintaisen naisen ja koska se on ns. tyhmä syy jättää ihminen, jota rakastaa, niin hän tietämättään keksii asioita, jotka ärsyttävät häntä minussa? Haluaisin apua ja pian, koska en enää tiedä mitä tehdä? Kiitos jo etukäteen!
nimim. Apua tarvitseva
Psykologi Kaisa Malinen vastaa
Mahtavinkaan seurustelukumppani ei koskaan täytä kaikkia unelmiamme ja toiveitamme. Vaikka puoliso olisi uskomattoman viisas, huomaavainen ja kohtelias, on hänessäkin piirteitä jotka joskus – tai useinkaan – eivät miellytä kumppania. Täydellisyyden hakeminen parisuhteesta on vaarallinen vaatimus. Jos tavoitetasoksi asettaa täydellisyyden, ei koskaan voi olla täysin tyytyväinen. Parisuhde ja sitoutuminen tarkoittavat myös sitä, että joutuu luopumaan jostakin. Aina löytyisi toinen kumppani, jonka kanssa joku puoli suhteesta sujuisi paremmin. Iso merkitys on myös sillä mihin keskitymme. Sama kumppani voi muuttua ihastuksesta kauhistukseksi pelkästään siirtämällä huomiomme häntä imartelevista piirteistä hänen heikkouksiinsa.
Täydellisyyden hakeminen parisuhteesta on vaarallinen vaatimus
Olette aloittaneet parisuhteenne nuorina, eikä teillä kummallakaan ole siten juurikaan omakohtaista kokemusta siitä, millaista olisi elää toisenlaisen kumppanin kanssa. Toisaalta, vaikka olisitte eläneet monessakin suhteessa ennen toisianne, on jokainen parisuhde omanlaisensa. Kaikkea ei joka tapauksessa tässä mielessä ehdi yhden elämän aikana kokea. Onko kumppanisi valmis luopumaan joistakin unelmoimistaan asioista elääkseen sinun kanssasi? Entä, oletko sinä valmis luopumaan siitä, että et voi olla sitä kaikkea mistä miehesi unelmoi?
Näen melko suuria riskejä miehellesi tekemässäsi ehdotuksessa, kuten kertomasi mukaan sinäkin. Minulle heräsi jopa kysymys, oletko työntämässä miestäsi johonkin, mihin hän ei halua ryhtyä. Ratkaisut suhteenne sisäisiin ongelmiin tuskin löytyvät suhteen ulkopuolelta. Kuten jo edellä kirjoitin, löytyy maailmasta varmasti monia henkilöitä, joiden kanssa suhteessa eläminen voisi onnistua. En siis tässä mielessä usko "siihen ainoaan oikeaan". Yhteiset kokemuksenne ja tahtonne elää yhdessä voivat kuitenkin tehdä teistä toisillenne parhaat mahdolliset puolisot. Haluatteko pyrkiä siihen hyväksyen toistenne epätäydellisyyden?
Elämä on joskus vaikeuksien ja ahdistuksen kestämistä. Joskus aika kuluessaan tuo ratkaisut ongelmiin, jotka aiemmin ovat tuntuneet mahdottomilta. Liian nopeita ja suuria ratkaisuja ei kannatakaan tehdä vain ahdistuksen poistamiseksi.
1 Comment
Mä oon aina vihannu pettäjiä. Oon aina ajatellut että itestäni ei sellasta tuu. Mutta tulikin. Kun petin aloin vihaa ja halveksii itteeni. Mä en todellakaan tehny sitä sen takii et noh “halusin munaa” vaan koska mun mies ajo mut siihen. Itse inho on niin kauheeta. Eikä tälläsesta voi syyttää kun itseään, mutta kuitenkin.
Se oli mun eka mies. meiän suhde oli niin yksipuolinen. Siis mä yritin.. mä halusin saada sen toimimaan. Mut se kohteli mua huonosti. Siis ei mitenkään väkivaltasesti tai haukkumalla yms, vaan kun olin sen kanssa niin tunsin itteni niin arvottomaks. Se ei huomioinut, kehunut tai mitenkään osottanut että olisin rakas. Mä oikeesti olin ja oon niin kiintynyt siihen. Mä oikeesti rakastan sitä vaikka petinkin, mutta en haluu olla sen kanssa koska meiän suhde oli ihan helvettiä. tavallaan haluun olla mut mun tekojen jälkeen en. Se oli erimaalainen ja ikäeroaki meillä oli jonkin verran. mun vanhemmat kuitenkin hyväksy sen ja mäkään en nähnyt siinä erossa mitään pahaa. Se ei ollut kertonut musta edes vanhemmilleen vaikka seurusteltiin 9 kk. Mä olin niin turhautunut kun se ei antanut mulle vastakaikua. mä petin sitä jopa 4 miehen kanssa. Mä kerroin sille joskus että oon pettänyt koska en voinu salatakaan. Sillon vannoin itteleni että ei enään ikinä, itkin monta päivää mun tekojen takii en oo ikinä ollu niin murtunut. No toisin kävi. Olin halpa tiedän. Mut oon oppinut siitä. Mä en olis pettänyt jos olisin tuntenu itteni tärkeeksi, jos mä oisin merkinnyt sille yhtä paljon kun se mulle niin en olis iki maailamssa menny tekemään niin. Se kuitenkin itse kävi kaiken mm chatissa tai ainakin siellä oli tutustunut moneen naiseen. Hän esitti sinkkua heille ja puhu ni hempeitä ja ehotteli tapaamisia. Kuitenkin sanoi ettei olis niitä tavannut mutta tylsyyden takia kirjotteli sellasta. No oltiin oltu 3 kk yhessä kun ekan tollasen vanhan mesekeskustelun sen koneelta löysin. olin niin sekasin. no sitähän jatku… nyt vähän aikaa sitten lisäsin yhden tyypin hänen mesestään ja se tyttö sanoi että mies yrittäny sitä jo puol vuotta iskeä.
Joo ei noi mun miehen jutut oo mitään mun tekoihin verrattuna. Halveksin itteeni sen takia. Mut mä tunsin että hukkaan aikaani sen miehen kanssa ja tiesin että joskus kun se löytää paremman niin jättää mut:< oli sanonut ettei haluu olla tosissaan kun muuttaa pois ja ei meillä voisi olla tulevaisuutta. mä haavelin kaikkea meistä mut tiesin ettei mikään oo mahdollista:< Mä olin niin turhautunut. Ja kun niin tekee kerran niin muut kerrat tuntuu jotenkin yhtä pahalta kun se yksi kerta. Vaikka onhan sillä eroa… siis tuntuu että yks pettäminen on tuhonnu kaiken että ei kai haittaa jos tekee taas niin. Mutta ei se niin mene:<<
Mä olen niin mustasukkainen, omistushaluinen, ja itsepäinen. Mä haluan huomiota ja että tunnen itteni rakkaaksi. Mut sitä en ssaanu tuntea. Mä tunsin itteni vaan “jokskuks tytötks” halusin olla se RAKKAIN. koska niin sekin oli mulle.
No mä kerroin vähän aikaa sitten noista kaikista pettämisistä, oltiin kyllä jo lähes erottu sillon. No se otti sen aivan eri tavalla kun olin luullut. Se sano että tärisee ja itkee (vaikkei ikinä ole nähnyt sen niin tehnyt) Tuntu että mursin sen sydämmen.. se lähetti mulle tosi pitkiä maileja ja sano että tunsi että oli rakastumassa muhun ( aina ennen kun olin kysynyt niin sanoi ettei kai rakasta mua, tai en tiiä oikeestaan : <) Mut miks se ei sit osottanut mulle että oisin mitään. Joskun pyysin pyysin että voitko kirjottaa tohon mese juttuun mun nimen että kaikki näkis että me seurustellaan. mutta ei voinut (koska esitti sinkkua muille) mä en luottanut mun mieheen vaikka tavallaan tiesin että se ei pettäis mun seksi tavalla, mut tapailemalla ehkä… pelkäsin että se löytää jonkun paremman ja jättää mut:( ajattelin että kaikki kuitenkin loppuu.
Ei toista voi vaan unohtaa jos oikeesti rakastaa ( mut rajansa kaikella )
Mä tein teoillani itestäni sen HUORAN ja sen joka ei ansaitse toista. Mutta en mäkään ansainnut sellasta:<
Kaikest huolimatta se välittää musta.. kai oikeesti kun haluu nähä mua kun meen sinne päin missä se nyt viettää kesän.
Äsken taas riideltiin.. Parisuhde ei voi jatkuu pettämisen jälkeen jos ei oo jotain OSOITUKSIA siitä että ollaan TOSISSAAN. pelkät sanat ei riitä. Mä oisin valmis kertoo sille esim mun mesen ja ii2.sen salasanat ja kirjottamaan sen nimen mun mesen keskustelu juttuun että se näkyis kaikille. Mutta se ei ole ikinä ollut eikä tee niin ikinä. enkä voi luottaa siihen koska se saa mut tuntemaan edelleen että sillä on hakupäällä. Mä petin sitä ekan kerran kun oltiin seurusteltu puoli vuotta. meillä meni niin huonosti. Hain jotain lohtua tai halusin tuntee itteni tärkeeks, mut vielllä mitättömämpi musta tulikin. Mulla on ihan helvetin paha olo nyt oon aivan raivona yhesta melk opienestä jutusta… ja itkettää.
aina sanotaan että kerran pettää aina pettää, ei se aina mene niin!! ei ainakaan mun kohdalla. Mä petin tässä suhteessa. Mut enään en!! en petä vaikka palattais yhteen (mutta en palaa jos tunnen itteni taas nin arvottomaks).
En tiiä mihin vois purkaa tunteita kun ystävikään ei oikeen ole. ja ne “ystävät” mitä mulla on on niin pinnallisia ja ymmärtämättömiä kusipäitä ettei niitä voi edes ystäviks sanoa.
Tuun olemaan yksin nyt ja aina:<<<!!!!! vihaan varattujen miesten viejiä… vaikka enään ei seurustella niin oon niin mustis siitä… koska tavallaan ollaan “varattuja ” toisillemme… ja se on sen sanonut…
musta sukkasuus mua nytkin ripoo. kaikkiennäitten mun tekojen jälkeen! kelatkaaa mustasukkasuus!:<