Kaksi vuotta sitten mieheni päätti hankkia koiran, vaikka yritin vakuuttaa hänelle, ettemme ole koira-ihmisiä. Hän puheidensa mukaan oli kokenut koiran omistaja ja kennelissä käydessämme vakuutti myös minut koirankasvatustaito-puheillaan. Oikeasti hänellä ei ole ollut omaa koiraa, vaan hän puhui sedästään, joka oli koirakouluttaja.

Nyky tilanne on se, että 2-vuotias espanjan mastiffimme painaa n. 80 kg ja on hieman tanskandoggia matalampi. Koira pääsee ”lenkille” 1-2 krt päivässä. Yritän ulkoiluttaa Leoa aamuisin pellolla, kun muita koiria ei ole liikenteessä, koska hän lähtee vetämään aina kun näkee lajitoverin ja silloin minä lennän perässä. Koira osaa perustottelevaisuuden; istu, tassu jne. mutta ulkona tilanne on toinen.

Mieheni on laiska koiran kouluttaja ja ulkoiluttaja. Ennen koiran hankintaa puheet oli kovat, mutta sille asteelle ne jäivätkin. Tuntuu, että minä huolehdin koirasta paljon enemmän, vaikka olen sanonut, että se olisi mieheni ensisijaisesti hoidettava. Minulla kissat, hänellä Leo.

Mitä pitäisi tehdä? Säälin koiraa koska se ei saa sille kuuluvaa arvostusta mieheltä, jonka oma elämä menee muun elollisen edelle. Mielestäni tämä on eläinrääkkäystä.

Psykologi Kaisa Malinen vastaa

Kuvaat kirjeessäsi tapahtumia, jotka ovat johtaneet siihen, että kodissanne asuu tällä hetkellä puolisosi hankkima koira, jonka hoitovastuun sinä olet vastentahtoisesti ottanut. Kysyessäsi mitä sinun pitäisi tehdä, etsitkö kuitenkin ennen kaikkea ratkaisuja parisuhteeseenne, eikä niinkään koiran pitoon?

Arvioinko oikein, että kirjeessä kuvaamasi sinun ja puolisosi välinen asetelma vallan käytössä ja vastuun kannossa kuvaavat suhdettanne laajemminkin? Onko tämä syynä siihen, että et näe puolisosi toimintaa vain hänen tekemänään arviointivirheenä vaan ennemminkin merkkinä itsekkyydestä?

Parisuhteessa eläminen vaatii molemmilta puolisoilta toisen huomioimista

Olisi helppo sanoa, että anna puolisosi kantaa vastuu omista valinnoistaan ja niiden seurauksista. Kyse on kuitenkin elävästä olennosta, josta sinä selvästikin välität. Sinua voisi helpottaa eron tekeminen konkreettisten koiran hoitoon liittyvien kysymysten ja sinun ja puolisosi välisen suhteen ongelmien välille. Myös sinulla on päätösvaltaa elämäänne. Mikäli puolisosi ei keskustelujennekaan jälkeen kanna vastuuta koirastaan, haluatko sinä ottaa tuon vastuun esimerkiksi viemällä koiran koirakouluun ja panostamalla sen hoitoon ja koulutukseen? Vai haluatko että luovutte koirasta? Tärkeää olisi, että löytäisitte jonkin kestävän ratkaisun tilanteeseenne, jotta välillenne ei turhaan syntyisi katkeruuden ja syyllisten etsimisen kehää.

Ratkaisittepa koiran tilanteen sitten tavalla tai toisella, olisi teidän hyvä keskustella yhdessä päätöksen teosta suhteessanne ja siitä, kuinka teoillanne vaikutatte toisiinne. Parisuhteessa eläessä on vaikea olla siinä mielessä erillinen ihminen, ettei omilla teoilla vaikuttaisi toisen elämään. Tässä mielessä parisuhteessa eläminen vaatii molemmilta puolisoilta toisen huomioimista – ja aina toisinaan myös epäitsekästä halua joustaa toisen puolesta.