Olemme avopari, joka odottaa ensimmäistä lastaan. Olen tämän odotuksen aikana huomannut miehessäni uuden piirteen. En yksinkertaisesti pääse lähtemään enää minnekään! Tutustuin juuri hänen naispuoliseen ystäväänsä ja meillä synkkasi hyvin. Niinpä hän ehdotti minulle risteilyä kaksistaan ja minä lupauduin.

Kun mainitsin asiasta miehelleni, hän sai käsittämättömän kiukunpurkauksen. Puimme kohtausta sitten kolmistaan iltaan asti. Hän tunsi omien sanojensa mukaan itsensä syrjityksi, mutta sanoi kuitenkin, ettei olisi halukas lähtemään ns. tyttöjenreissuun, kuten kasvohoitoihin yms. Jossain vaiheessa riitaa mieheni sanoi nyt yhteiselle ystävällemme, ettei halua päästää minua, koska hän ylipuhuu minua kokoajan lähtemään ja että tämä yrittäisi erottaa meidät.

En pääse lähtemään enää minnekään

Tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun tällaista tapahtuu. Olemme puhuneet luottamuksesta ja siitä, että molemmilla pitää olla omatkin kuviot, mutta miksi se kaatuu aina riidoissa? Eikö mieheni haluakaan minun saavan uusia ystäviä? Hassua on, että juuri hänhän tätä toivoi. Hän myös puhuu paljon puolestani. En saa sanotuksi mitä itse ajattelen ja jos niin käykin, hän vain hermostuu. Mitä voisin tehdä ja sanoa hänelle, että mitään pelättävää ei ole. Jos tällainen ongelma seuraa koko ajan niin enhän minä kestä. Onko asia niin kuin mieheni sanoo, että meillä on parisuhde nyt ja silloin asiat muuttuu eli minulla olisi siis jotenkin vähemmän määräysvaltaa omasta elämästäni? Olisin todella kiitollinen, jos saisin tähän asiaan ulkopuolisen mielipiteen. Tuntuu, että olen loukussa.

Psykologi Kaisa Malinen vastaa

Kuvaamasi kaltainen toiminta ei sovi kahden tasapuolisen ihmisen väliseen suhteeseen. Tasaveroisessa suhteessa molemmilla kumppaneilla on oikeus omiin mielipiteisiinsä ja omaan tahtoon. Toki puolisoiden toiveet menevät kaikissa suhteissa välillä ristiin, mutta kunnioittavassa parisuhteessa tätä ristiriitaa ei yritetä ratkaista kieltämällä toisen tarpeita. Näen puolisosi toiminnan vallankäyttönä. Mielipiteittesi mitätöinti ja mustasukkaiset epäilyt kertovat siitä, ettei kumppanisi ole valmis antamaan sinulle osaasi siitä vallasta, jota jokaiseen ihmissuhteeseen sisältyy.

Tasaveroisessa suhteessa molemmilla on oikeus omiin mielipiteisiinsä

Ei ole mitenkään tavatonta, että kumppanista paljastuu uusia piirteitä juuri ensimmäisen lapsen odotuksen aikana. Yhteisen lapsen olemassaolo sitoo kumppaneita aikaisempaa tiiviimmin toisiinsa, ja tekee heistä riippuvaisempia toisistaan ja toistensa teoista. Tällainen riippuvuus voi olla vaikea kokemus ja herättää aivan uudenlaisia tunteita.

Syyt toisen tahdon mitätöintiin ja alistamisen tarpeeseen ovat usein syvällä. Tätä kautta on myös ymmärrettävää, että alistava henkilö voi toisena hetkenä luvata muuttaa toimintaansa – ja uskoa tähän aidosti itsekin – ja toisena hetkenä jatkaa taas entistä käyttäytymistään. Onkin tärkeää, että pysähdyt juuri nyt pohtimaan suhdettanne ja sen tilaa. Suhteen valta-asetelmista tulee helposti pysyviä, ja ajan kuluessa ne kärjistyvät entisestään kummankin puolison omaksuessa roolinsa. Rohkaisevaa tilanteessanne on, että kumppanisi on ainakin jossain määrin valmis käsittelemään mustasukkaisuuttaan, eikä yritä kieltää sitä. Uskon, että suhteenne hyötyisi nykytilanteen kartoituksesta esimerkiksi psykologin tai terapeutin tuella. Kukaan ei pysty elämään elämääsi puolestasi – ei edes puolisosi.