Olen 46-vuotias nainen ja asunut nykyisen avomieheni kanssa 10 vuotta. Meillä on yksi yhteinen 9-vuotias lapsi ja minulla on lisäksi kaksi aikuista lasta edellisestä liitostani. Olen avomiestäni viisi vuotta vanhempi. Miten saisin miehen ymmärtämään, että kaikki on lopussa, kun hän ei suostu kuuntelemaan, keskustelemaan tai muutenkaan kommunikoimaan kanssani suhteemme vaikeuksista?

Kerron hieman taustoja. Suhteen alussa olin hyvinkin onnellinen yhteisistä ryyppy- ja kaveri-illostamme, sillä olinhan eronnut vajaa vuosi aikaisemmin. Iloa ja menoa riitti niin kauan kunnes tulin raskaaksi. Raskauteni pysäytti minut. Viinahumut loppuivat ja näin elämäni uusin silmin. Elämäni lähti uusille urille, mutta miehen ei. Meno jatkui ja kavereita riitti. Väsyneenä ison mahani kanssa toimin kuljettajana, kokkina ja emäntänä illanistujaisissa.

Olin raskaudestani erittäin väsynyt ja kärsin ajoittaisista supisteluista. Lääkäri kielsi seksin ja kaiken siihen viittaavankin. Mies ei ymmärtänyt seksikieltoa ja aloitti joka iltaisen narinan ja valituksen. Pysyin lujana, koska halusin tämän lapsen ja olin menettänyt yhden lapsen seitsemännellä kuulla ollessani. Mies osoitti mieltään, harrati itsetyydytystä äänekkäästi yhteisessä vuoteessa ja aiheutti inhottavaa sotkua, jonka jouduin aamulla siivoamaan. Jälkeenpäin kun ajattelen, seksi-inho tämän miehen kanssa alkoi juuri tältä ajalta. Yritin selittää ja saada hänet ymmärtämään, mutta hänen oma tyydytyksensä oli kaikkein tärkeintä.

Mies ei ymmärtänyt seksikieltoa ja aloitti joka iltaisen narinan ja valituksen

Lapsi syntyi ajallaan ja terveenä. Rakastin lastani ja inhosin miestäni. Inhoa lisäsi myös se, kun tulin lapsen kanssa kotiin, oli kondomipaketti ja leveästi hymyilevä mies odottamassa. En suostunut seksiin, koska en voinut. Keksin selityksiä ja verukkeita yli vuoden synnytyksen jälkeen. Sama haluttomuus jatkuu ja on muuttunut täysin nollaksi minun puoleltani.

Elämä alkoi rullata eteenpäin. Parisuhde ei toiminut. Yhä enemmän suhteemme muuttui äiti-poika-suhteeksi ja parin vuoden kuluttua aloin puhua erosta. Yritin kertoa hänelle, missä meni vikaan – suurin syy kai minun seksihaluttomuuteni. Aina kun yritin keskustella, sain vastaukseksi pelkkää hiljaisuutta ja telkkaria katseleva mies osoitti hyvin selkeästi, ettei ole kiinnostunut eikä kuuntele. Usean vuoden jaksoin puhua ja yrittää. Lopulta tein päätöksen erosta ja kerroin sen hänelle. Vastaus oli, ettei hän halua eroa.

Pattitilannetta on kestänyt nyt neljä vuotta, jonka aikana hän on asunut työn mukana eri paikkakunnalla ainakin puolet. Ne ajat ovat olleet minulle kuin taivaan lahja. Seksiä emme ole harrastaneet yhdessä moneen vuoteen, emme vietä muutenkaan aikaa yhdessä tai keskustele keskenämme. Hiljaisuutta voi kestää viikkoja, vaikka fyysisesti olemmekin saman katon alla. Kuitenkaan hän ei suostu muuttamaan omilleen, keskustelemaan irtaimiston jakamisesta tai muustakaan ero-ajatuksista. Olemme sopineet, että minä ostan yhteisen kotimme ja hänellä on oikeus ottaa irtaimistosta haluamansa. Hänellä ei ollut kalusteita muuttaessaan silloiseen kotiini.

Olen todella epätoivoinen tilanteesta, jossa haluaisin aloittaa uuden elämän ilman tätä aikuista poikaa, jota en ole synnyttänyt. Välillä ja nykyään enemmän kuin välillä käyttäydyn todella rumasti. Haukun, herjaan, pilkkaan, ruinaan, rukoilen ja raivoan saadakseni edes jonkinlaisen reaktion hänessä aikaan. Olen epätoivoinen, nalkuttava ja raivoava naisraunio omassa kodissani. Haluan eroon tästä miehestä ja pois hänet kodistani. Hänelle tärkeintä ovat omat kaverit ja viikonloput ”poika-porukalla” kalastelemassa tai muissa harrastuksissa. Miten saan hänet hankkimaan oman kodin? Miten saan hänet näkemään, että minulla on oikeus elää omaa elämääni? Mitä teen? Henkiset voimavarani alkavat olla aika lopussa. Vai onko koko sotku itseni aiheuttama? Kaatuiko suhteeni seksihaluttomuuteeni ja onko minun syytä hankkiutua hoitoon?
nimim. Räsymatto

Psykologi Kaisa Malinen vastaa

Hyvä nimimerkki ”Räsymatto”, kertomasi perusteella sinulla on takanasi kuluttava parisuhde. Suhteessanne seksi ei ole ollut jaetun läheisyyden, hellyyden ja toisen hyvänäpitämisen tapa, vaan vallankäytön ja itsekkyyden areena. Seksuaalisuus on herkkä mittari suhteen hyvinvoinnissa. Kuvaamasi kaltainen henkinen väkivalta tai välinpitämättömyys eivät anna tilaa seksuaalisen halun ja mielihyvän kokemuksille.

Suhteessanne seksi on ollut vallankäytön ja itsekkyyden areena

Kysyt, miten saisit miehesi käsittämään suhteenne olevan lopussa. Kerrot yrittäneesi viestittää tätä hänelle jo vuosia, mutta ero ei ole toteutunut. Mikä eroamisenne on estänyt? Miksi et ole lähtenyt suhteesta? Passiivisella vastarinnallaan miehesi jättää lopullisen vastuun erosta sinulle. Tämä vaatii sinulta varmuutta ja voimia tehdä ratkaisu. Löytyykö tätä sinusta? Sen perusteella, mitä kerrot suhteestanne, tarpeesi eivät ole tulleet aiemminkaan kuulluiksi tai täytetyiksi. Sama tuntuu toistuvan eron kohdalla. Koska miehesi ei halua ottaa vastuuta suhteestanne, on sinun oltava vahva kahdenkin puolesta.

On mahdollista, ettei miehesi tule koskaan näkemään suhdettanne ja sinun tarpeitasi toivomallasi tavalla. Mitä luulet, olisitkohan jo yrittänyt tarpeeksi kauan ja voisitko jo luopua tästä tavoitteesta? Mikäli et saa häntä muuttamaan kodistanne, voisitko etsiä itsellesi uuden kodin?

Oletko saanut jaksamisellesi tukea esimerkiksi ystäviltäsi tai terapiasta? Kuormittavan elämäntilanteen jättämät jäljet eivät poistu automaattisesti tilanteen päättyessä. Toivon, että jatkossakin löydät tukea itsellesi.