Olen jäänyt miehelleni kakkoseksi
Olen keski-ikäinen nainen ja mieheni on reilusti minua vanhempi. Lapset ovat lähteneet kotoa. Luonne- ja ikäero eivät ole haitanneet kohta 25 vuotta kestäneessä liitossamme. Mies ei ole mustasukkainen. Meillä on eri harrastukset ja minulla on myös paljon ystäviä. Miehelläni ei ole ollut paljon ystäviä ennen kuin viime talvi toi muutoksen.
Miehelläni on hevosia ja tätä kautta hän tutustui erääseen naiseen, joka hoitaa sekä ihmisiä että eläimiä. Mieheni kertoi kotona ihailevasti kaikesta, mitä nainen osaa ja kuinka hyvä ja herkkä ihminen hän on. He ystävystyivät ja ovat nyt eräänlainen työpari. Naisen kautta mieheni on tutustunut uusiin ihmisiin, joita minä en tunne lainkaan. Heillä on nyt paljon yhteisiä projekteja. Heillä on erään verkostomarkkinoinnin rinki ja yhteisiä koulutuksia ym.
En epäile mieheni pettävän minua, mutta henkisesti koen jääneeni kakkoseksi
En epäile mieheni pettävän minua. Meillä on hyvä seksielämä ja mieheni on hyvin moraalinen ihminen. Mutta henkisesti koen jääneeni kakkoseksi. Tuo toinen nainen on niin hyvä, herkkä ja ihmeellinen ja osaa monenlaista. Hän on yksinhuoltaja, joten hänellä on paljon asioita, joissa mieheni nyt sitten hyväsydämisyyttään auttaa. En epäile naisen olevan hyväksikäyttäjä, mutta tuo aika, jonka mieheni viettää hänen kanssaan, on poissa minun luotani. Olen puhunut, itkenyt ja tietysti raivonnut miehelleni asiasta, mutta ei hän ymmärrä. Hän sanoo vain, että hätäilen turhaan. Hän rakastaa minua, mutta tuo nainen on hänelle tärkeä, erittäin hyvä ystävä ja niin hyväsydäminen, että minunkin pitäisi tutustua häneen. Tunnen naisen ulkoisesti ja pari kertaa olen jutellutkin. Mutta ennakkoasenne varmaan aiheutti sen, että en löytänyt hänestä sielunsiskoa.
Olin toivonut, että nyt kun lapset ovat omillaan, meille jäisi enemmän yhteistä aikaa. Olin toivonut, että suunnittelisimme kodin remontointia, kävisimme elokuvissa, teatterissa ym. mistä molemmat tykkäämme. Nyt minusta tuntuu, että miestäni ei kiinnosta, mitä minulle kuuluu eikä hänellä ole koskaan kiire kotiin, vaan illat venyvät jo hevostenkin takia usein 12-tuntisiksi.
Kiukuttelenko turhaan ja saanko mieheni entistä etäisemmäksi, jos vaadin huomiota? Vai pitääkö minun vain tyytyä tilanteeseen ja uskoa, että mieheni rakastaa vain minua, vaikken olekaan hänen huomonsa ja kehujensa arvoinen? Vai eikö hän vain todellakaan tajua tilannetta?
nimim. Keski-iän kriisikö?
Psykologi Kaisa Malinen vastaa
Toisinaan voisi tuntua yksinkertaisemmalta, jos saisimme jostain ulkopuolelta annettuna säännöt, joiden mukaan parisuhteessa tulee elää. Olisi helppoa etsiä ohjeet parisuhteen pienimpiinkin ongelmiin vaikkapa ohjekirjaa lukemalla. Sääntörikkomuksen sattuessa voisimme vedota annettuihin rajoihin ja vaatia kumppania käyttäytymään toisella tavalla. Tai vähintään olemaan pahoillaan siitä, että on tehnyt vääryyttä.
Tällaisia absoluuttisia, yleisesti sovittuja sääntöjä parisuhteille on kuitenkin vähän – jos ollenkaan. Kukin suhde on oma maailmansa, jossa tavat toimia luodaan puolisoiden välillä. Parhaimmillaan puolisot kykenevät yhdessä luomaan suhteestaan sellaisen, jossa juuri he kykenevät saamaan suhteeltaan sen, mitä siltä toivovat. Vaikka yhteisiä sääntöjä parisuhteissa ei juuri olekaan, on esimerkiksi fyysinen pettäminen teko, jossa pettävän osapuolen koetaan lähes poikkeuksetta tekevän väärin parisuhdetta kohtaan. Tässä mielessä tilanne voi tuntua jollain tapaa selkeämmältä, jos fyysistä pettämistä on tapahtunut, kuin esimerkiksi sinun kuvailemassasi tilanteessa. Ymmärrän, että koet tilanteenne ahdistavaksi osaltaan siksi, ettette puolisosi kanssa näe asioita samoin. Tilanteessanne ei ole valmiiksi annettuja sääntöjä, joiden mukaan toimia.
En usko, että teidän olisikaan tärkeää määritellä, onko puolisosi ja hänen naispuolisen ystävänsä suhde väärin vai oikein teidän parisuhteenne kannalta. Mistä kriteerit tällaiselle määrittelylle edes otettaisiin? Ajautuisitte todennäköisesti umpikujaan, mikäli alkaisitte perustella oikeuttanne vaatia parisuhteessa haluamianne asioita – miehesi sinulta luottamusta ja vapautta, sinä häneltä huomiota ja sitoutumista. Kuka osaisi sanoa, kumpi näistä on arvokkaampaa?
Mitä te kumpikin elämältänne ja toisiltanne haluatte?
Sen sijaan näen enemmän merkitystä olevan sen ymmärtämisellä, mitä te kumpikin elämältänne ja toisiltanne haluatte, ja kuinka voisitte sovittaa yhteen nämä tarpeenne. Jos puolisosi haluaa omaa aikaa ja tilaa, uhkaako tämä jotain sinun tarvettasi? Entä jos hän haluaa viettää tämän ajan ja jakaa ajatuksiaan jonkun muun ihmisen kuin sinun kanssasi, estääkö tämä jotain sinun tarvettasi täyttymästä? Entä jos tämä joku toinen ihminen on naispuolinen, uhkaako tämä jotenkin tarpeitasi? Ehkä pohtimalla näitä kysymyksiä, ja kertomalla ajatuksianne toisillenne ilman moraalista oikein-väärin–asettelua, voitte päästä lähemmäs toistenne ymmärtämistä. Oletko kertonut miehellesi suoraan, että vaikka tiedätkin hänen välittävän sinusta, haluat myös kuulla sen ääneen lausuttuna? Joskus hyviä asioita on helpompi puhua ihmisistä, jotka eivät ole läsnä, kuin kertoa ne heille suoraan.
2 Comments
Miehesi tekee väärin. Hänen läsnäolonsa naisen seurassa herättää kummankin hormonit hyrräämään. Yhdessäolo mahdollistaa mielenkiinnon kaikenlaisiin yhteisiin juttuihin. Psykologi antoi huonon vastauksen yksinkertaiseen asiaan. Miehesi on sinulle uskoton. Älä usko mihinkään huuhaahan. Uskottomuus on ainakin henkistä ja helposti muuttumassa fyysiseksi. Käske miehesi lopettaa heti naisen tapaaminen.
Aivan turha seurustelua on pukea mihinkään kriiseihin. Sopii lukea vaikka kymmenen käskyä.
Olen samaa mieltä psykologin kanssa. Ketään ei voi omistaa, eikä ole viisasta vangita toista. Jos niin tekee, toinen tulee vähitellen yhä onnettomammaksi, kun ei voi olla oma itsensä. Hyvä suhde on sitä, että kummassakiin pääsevät kehittymään ne parhaat puolet. Jos estää toista kehittymästä omaksi itsekseen, ei kumpikaan voi olla onnellinen. Ainakin miehesi toiminta osoittaa, mitä hän elämältä kaipaa. Tuon ystävän kanssa hänellä on paljon yhteistä. Eikö sitä yhteistä voisi olla teillä? Jos kaipaatte kovin erilaisia asioita, miten siitä eteenpäin? Sitä pohtimalla päästään jo lähemmäksi totuutta. Ei kannata päästää suhdetta muuttumaan kulissiksi, silläoin ollaan heikolla pohjalla. Kieltämällä tapaamisen voit kyllä ruokkia omaa hallinnantunnettasi, mutta tiedät samalla että kyseessä on keinotekoinen ratkaisu jolla et voi vaikuttaa pidemmän päälle suhteenne laatuun ja sen parantamiseen. Miehesi tarpeet ovat edelleen samat.