Olen 28-vuotias ja tällä hetkellä umpikujassa itseni kanssa. Tapasin aviomieheni vuonna 2000 ja olemme olleet naimisissa kolme vuotta. Meillä on 2-vuotias lapsi.

Menneisyydessäni on eräs raskas tapahtuma. Minulle tehtiin vuonna 1998 ei toivotun raskauden keskeytys. Kamppailin sen tuomien tunteiden kanssa kovasti, koska en puhunut siitä keneellekään. Jälkeenpäin ymmärrän olleeni masentunut tapahtuuneesta, jolle olisi silloin jo pitänyt tehdä jotain. Myöhemmin kärsin jopa paniikkihäiriöistä.

Kaiken aikaa mielessäni on ollut myös tämä toinen

Kesällä 1999 elämääni tuli kuitenkin jälleen valoa. Tutustuin erääseen naimisissa olevaan mieheen ja ihastuimme. Miehen suhde oli ollut jo useaan kertaan katkolla ja tänä päivänä se onkin päättynyt lopullisesti. Mutta silloin vuonna 2000 tiemme menivät ikävästi ristiin. Mies ei kyennyt irtautumaan lopullisesti avioliitostaan ja niin minä olin jälleen pudonnut ja syvästi pettynyt.

Meni vain pari kuukautta, kun tapasin nykyisen mieheni. Asiat olivat vielä pahasti kesken tämän toisen kanssa, ja ne vaikeuttavat elämääni yhä. Emme ole voineet unohtaa toisiamme ja tunteemme ovat edelleen tallella.

Olen ollut nykyisen mieheni kanssa siis jo kahdeksan vuotta ja kaiken aikaa mielessäni on ollut myös tämä toinen. En ole voinut unohtaa häntä, vaikka olen yrittänyt. Tämä on äärimmäisen rankkaa. Pienen lapsen äitinä tämä tuntuu pelottavalta, mutta minun on kuitenkin korkea aika tehdä asioille jotain.

Lapsen saamiseen liittyy myös ikävä asia, vaikka hän on meille todella rakas ja tärkeintä elämässä. Poikamme sai alkunsa nimittäin vahingossa. En siis ehkä olisi ollut vielä valmis äidiksi, joten ei ihme, että ajatukset harhailevat.

Joudun olemaan lapseni kanssa paljon yksin, kun mieheni on työsä vuoksi paljon poissa. Kutsun itseäni avioliitossa eläväksi ”yksinhuoltajaksi”. Olemme väsyneitä ja ilmapiiri on kireä. Minua ahdistaa ja on paha olla. Seksielämme on olematon. Pääni on niin sekaisin, etten tiedä, mitä haluan ja mikä on parhaaksi. Näin en voi kuitenkaan olla täysin onnellinen ja tasapainoinen. Pitemmän päälle tästä kärsimme kaikki.

Mitä siis tehdä? Olenko ollut täysin epäkypsä tähän suhteenseen? Olenko antanut kaiken vain tapahtua ja valehdellut itselleni kaiken olevan hyvin ja että pystyn tähän? Onko elämässäni väärä ihminen?

Parisuhde- ja seksuaaliterapeutti Teija-Liisa Ranta vastaa

Kerrot kysymyksesi yhteydessä asioista, jotka ovat sinua haavoittaneet, ja vaikuttaa, että niiden suhteen tunteittesi käsitteleminen on jäänyt vajavaiseksi. Kun joitakin tunteita on vaikea kohdata, yksi keinoista selvitä on väistää ne ja jatkaa reippaasti elämää, ikään kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Jossakin elämän kohdassa, usein kriisien tai oman henkilökohtaisen kasvun yhteydessä alkaa tapahtua. On tyytymätön ja alakuloinen olo, elämä ei maistu.

Rakkaus ja halu ovat myös tahdon asioita

Miettiessäsi aiemmin kohtaamaasi miestä, olet koko ajan tekemisissä oman fantasiasi kanssa. Kuvitelma siitä, millaista elämä tämän ihmisen kanssa olisi. Ihastumisen tila ja suhteenne silloinen mahdottomuus ruokkivat mielikuvitustasi, vaikka todellisuudessa kumpikaan teistä ei tiedä, millaista elämä yhdessä olisi. Olisiko se parempaa vai huonompaa kuin nyt?

Kuka tietää ja mistä, kuka on se oikea? Rakkaus ja halu ovat myös tahdon asioita. Onko mahdollista, että saisitte miehesi kanssa nykyistä suhdettanne energisemmäksi ja tyydyttävämmäksi? Sinua saattaisi auttaa henkilökohtainen keskusteluapu/terapia, jolloin voisit selkiyttää omia tunteitasi, tarpeitasi ja halujasi, sekä käydä läpi keskeneräisiä asioita ja vaikeita tunteita. Äitiyteenkin tarvitsisit ehkä tukea. Saatko sitä mistään? Pariterapia miehesi kanssa voisi auttaa teitä kehittämään suhdettanne.

Kun olet onnellinen itsesi kanssa voit olla sitä muidenkin kanssa

Puoliso ei sinällään tee eikä ole velvollinenkaan tekemään meistä onnellisia. Onnellisuus lähtee meistä itsestämme – kumppani sitä usein kyllä täydentää suhteen ollessa hyvä.

Ala rohkeasti ottaa enemmän selvää itsestäsi, niin pystyt helpommin päättämään, mitä elämältäsi haluat ja voit tehdä ratkaisuja sen mukaan. Sinulla on oikeus haluta ja tarvita läheisyyttä, lämpöä, kainaloa, lohdutusta tai yhdessä tekemistä myös miehesi kanssa. Mihin kaikkeen olet elämässäsi joutunut sopeutumaan ja suostumaan? Viekö elämä sinua vai sinä elämääsi?

Jäämme elämässämme helposti jumiin milloin mihinkin. Syynä voi olla tylsä työ, huono parisuhde, äitiys, huono kohtelu tai melkein mitä tahansa. Ainoa tapa päästä kyseisistä tilanteista pois on ”tulla sieltä itse pois”. Silloin on tärkeää miettiä, millaista apua mahdollisesti tarvitsee päästäkseen eteenpäin. Olet kirjeelläsi aloittanut asian ratkaisemisen. Se on hyvä: etsi vastauksia itsestäsi. Kun olet onnellinen itsesi kanssa voit olla sitä muidenkin kanssa.