Olen suhteessa, jossa käyttäydyn erittäin mustasukkaisesti. Olen ollut aina
jonkin verran mustasukkainen, mutta tämä äärimmäisen mustasukkainen käytös
on minulle uutta. Tästä suhteesta puuttuu jollain lailla turvallinen olo ja luottamus. Osittain siihen lienevät syynä menneet tapahtumat ja kommunikoinnin puute.

Olen vasta nyt herännyt tajuamaan oman vastuuni merkitystä käyttäytymisessäni. Olen tähän asti syyllistänyt toista katkerana ja
kokenut, että minulla on täysi oikeus mustasukkaiseen käyttäytymiseeni, koska se johtuu vain siitä, että toisessa on ilmennyt epäluottamusta herättäviä piirteitä. Aika itsekästä ja "narsistista" käyttäytymistä. Olen ollut todella katkera menneistä.

Kumppanini käytös on nyt ollut huomioivaa, mutta kommunikointi on hänelle
ongelma. Hän ei oikein kykene olemaan läsnä keskustelussa. Ennen varsinaista
seurustelua meillä oli ystävyyssuhde, johon kuului ajottain myös
intiimisuhde. Olin tuolloin jo kiinni kumppanissani, mutta hän vielä hulivili, ja on
myöntänytkin tämän. Hänellä oli vielä entinen tyttöystävä, kun meillä jo oli
vipinää. Tämän jälkeen aloimmekin seurustella.

Minun on vaikea saavuttaa luottamus. Haluan ottaa vastuun, olen itsekin ollut kevytmielinen. Haluan päästä mustasukkaisuudesta luottamukseen. Mutta kun yritän avautua aiheesta, syyttää hän minua huonosta itsetunnosta. Toki mustasukkainen käytös on yksin omalla vastuullani, myönnän sen, mutta toisaalta koen, että jos taustalla on yhteisistä kokemuksista tulleita traumoja pitäisi molempien pystyä keskustelemaan asiasta. En tiedä otanko liikaa vastuuta vai syytänkö toista turhaan. Menneiden kokemusten vuoksi on vaikea uskoa, että asiat olisivat nyt toisin. Kyllä ne varmasti ovatkin, kasvua on tapahtunut, mutta en haluaisi pohtia kaikkea yksin.

Tämä oman vastuun tajuaminen on ihanan vapauttava tunne. Olen ymmärtänyt,
että voin todellakin vaikuttaa siihen, olenko mustasukkainen vai en, ja
haluan, että toisella on hyvä olla. Kuitenkaan en voi kieltää sitä
tosiasiaa, että toisessa on ilmennyt asioita, joiden vuoksi kärsin
luottamuspulasta. Mietinkin kovasti, kuinka paljon on minun vastuullani ja
mikä taas toisen epäluotettavan käyttäytymisen aikaansaamaa? En tiedä,
kuinka suhtautua. Eroakin olen pohtinut ja se näyttää tällä hetkellä todennäköiseltä vaihtoehdolta. Luulen, että haluan kasvaa suhteessa, jossa on turvallinen pohja. Meidän pohjamme ei ole kovin ehjä.

Psykologi Kaisa Malinen vastaa

Kysymyksesi ensimmäinen lause tiivistää hyvin muun tekstisi sisällön ja vastaa osittain otsikkosi kysymykseenkin. Mustasukkaisuutesi liittyy juuri siihen suhteeseen, jossa elät, mutta samalla se olet sinä itse, joka toimii mustasukkaisesti. Syyllistä mustasukkaisuuteen lienee siis turha etsiä pelkästään jommastakummasta osoitteesta ja nykyinen tilanne onkin monen tekijän yhteisvaikutusta.

Mustasukkaisuus on tunnevaltaista reagointia, joka liittyy kumppanin aitoon, kuviteltuun tai todennäköisesti tapahtuvaan ulkopuoliseen suhteeseen. Mustasukkaisuuden taustalla voi siis olla esimerkiksi aiempia pettämisen kokemuksia, omaa epävarmuutta, riippuvuutta puolisosta tai vallan menettämisen pelkoa. Olennaista on tehdä ero tunteiden ja tekojen välille. Voimakkaatkaan tunteet eivät oikeuta tekemään mitä vaan.

Kun suhteen lähtökohta on epävakaa, on sinun saatava syitä luottaa, ettei tilanne toistu

Kuulostaa siltä, että otat vastuun omista tunteista ja teoista. Olet huomannut, että kumppanisi aiemmat tekemiset voivat selittää reagointiasi, mutta eivät anna sille oikeutusta. Tämä on hyvä lähtökohta mustasukkaisuuden käsittelylle. Suhteenne jatkumisen kannalta on olennaista, saatteko käsiteltyä suhteen aiemmat ongelmat ja päästyä niistä eteenpäin. Jos ette pysty puolin ja toisin antamaan anteeksi koettuja loukkauksia, nousevat ne esiin epäilyinä ja syytöksinä myöhemminkin. Näinhän kerrotkin tapahtuneen. Vaikeuksista ylipääseminen vaatii molemminpuolista vastuunottoa ja virheiden myöntämistä. Kun suhteenne lähtökohdat ovat epävakaat, on sinun saatava syitä luottaa siihen, ettei sama tilanne toistu. Luottamuksen kasvaminen vaatii aikaa, eikä sitä voi vaatia tapahtuvaksi hetkessä.

Kumppanisi tavat käsitellä asioita voivat olla erilaiset kuin sinun ja yksilöllisyys on toki hyväksyttävää. Mikäli kumppanisi ei suostu keskustelemaan mustasukkaisuudesta, kannattaa sinun kuitenkin itse käsitellä asiaa omalta osaltasi. Kertomasi perusteella kuulostaa siltä, että mustasukkaisuus luo rakoa välillenne. Jotta tämä rako voitaisiin kuroa umpeen, olisi teidän löydettävä yhteinen tapa käsitellä mustasukkaisuutta ja luottamuksen puutetta. Olisikohan kumppanillasi tarjota tähän jotain muuta tapaa, mikäli hän kokee suoran keskustelun vaikeaksi?

Sanot, että olet ollut muissakin suhteissa mustasukkainen. Oletko pohtinut miksi on näin? Oletko kokenut olevasi suhteissasi se sitoutuneempi osapuoli? Mikä ulkopuolisessa suhteessa sinua erityisesti pelottaa? Tunnistatko esimerkiksi itsestäsi jonkin Suhdesopan mustasukkaisuus-artikkelin tyypeistä?