Olen 24-vuotias nainen ja elän vakituisessa parisuhteessa kaikin puolin mukavan miehen kanssa. Hän on 29-vuotias. Olemme pitäneet yhtä kuusi vuotta, ja asuneet yhdessä lähes saman verran.

Kun aloimme seurustella, olin vasta 18-vuotias. Minulla oli kuitenkin ollut poikaystäviä, joten mikään ensirakkaus nykyinen avomieheni ei ole. Meillä on hyvä suhde, kunnioitamme ja arvostamme toisiamme, ja tiedän, että mieheni rakastaa minua suuresti. Ongelmana onkin lähinnä minä, ja omat ajatukseni. Arki on mukavaa, mutta tappavan tavallista. Suhteestamme on kadonnut romanttisuus, olemme oikeastaan nykyään toistemme parhaat kaverit, jotka satunnaisesti harrastavat seksiä.

Ulkoisin puolin kaikki on hyvin, ja miksei muutenkin. Nyt olen vain alkanut ajatella, että tätäkö tämä on loppuelämäni? Rakastanko oikeasti miestä vai olenko vain tottunut sinänsä mukavassa parisuhteessa elämiseen? Alkusysäyksen ajatuksilleni antoi ehkä toinen mies, joka on minusta kiinnostunut, ja johon olen ilmeisen ihastunut. En ole pettänyt kumppaniani, ja tiedän, että ihastuksestani ei olisi minulle poikaystäväksi missään tapauksessa.

Rakastanko miestäni vai vain mukavia puitteita, mitkä meillä on (ystäväpiiri, lämpimät välit molempien lähisukuun, kaunis koti, taloudellisesti ok tilanne jne.)? Onko kyse siitä, että olen alkanut vakavaan parisuhteeseen kuitenkin melko nuorena, vaikka hurjaa nuoruutta on kuitenkin tullut koettua? Pitäisikö minun selvittää ajatuksiani, ja antaa ainakin ihastumisen toiseen mieheen mennä ohi ennen kun teen radikaaleja ratkaisuja?

Nyt olen onneton, ja kohta mieskin on onneton, koska huomaa minun olevan poissa tolaltani. Tällä hetkellä *lavea tie* sinkkutyttönä houkuttaisi, eikä parisuhde inspiroi, mutta mitä sitten, jos jätän hyvän miehen, ja huomaankin tehneeni karmaisevan virheen hetken sinkkuilun jälkeen? Parisuhteesta kun ei oikein voi ottaa virkavapaata ja palata sitten takaisin. Kiitos jo etukäteen.

nimim. Johanna

Psykologi Kaisa Malinen vastaa

Hyvä Johanna, pohdit suhteenne ja elämäsi kannalta suurta ratkaisua. Olet aloittanut nykyisen suhteesi nuorena ja nyt olet alkanut miettimään sitä, onko tämä suhde sellainen, johon haluat jäädä. Epätietoisuudessa eläminen on raskasta, mutta on hyvä, että pysähdyt tämän valinnan äärelle tässä vaiheessa suhdettanne.

Eräässä suomalaisessa väitöskirjassa todettiin, että pitkäkestoisia parisuhteita yhdistävä tekijä on sitoutuminen. Suhteen pohjimmainen kysymys onkin ”haluanko minä sitoutua tähän ihmiseen?”. Jos vastaus tähän kysymykseen on epävarma, puuttuu pohja muulta suhteen eteen tehtävältä työltä. Kuten oletkin huomannut, on sinun päätettävä onko tämä suhde, johon haluat sitoutua. Mitään valmiita, ehdottomia kriteereitä päätöksellesi ei ole, vaan lopulta kysymys on valinnasta. Jäätkö suhteeseen vai et.

Suhteen pohjimmainen kysymys on: haluanko minä sitoutua tähän ihmiseen?

Arki tulee jokaiseen parisuhteeseen ennemmin tai myöhemmin. Koko elämää ravistuttavat ihastuksen ja rakastumisen tunteet haalenevat tai ainakin muuttavat muotoaan. Arki tuo suhteeseen turvallisuuden – ja välillä myös tylsyyden. Arjen keskellä rakkauden tunnistaminen voi olla vaikeaa eikä rakkauden ylläpitäminen arjessa ole ihan läpihuutojuttu. Lausahdus ”parisuhde vaatii työtä” on kaikessa kuluneisuudessaankin totta. Ja jotta sitä työtä jaksaisi tehdä, on haluttava sitoutua suhteeseen. Sitoutumisen todellinen merkitys aukeaakin vasta silloin, kun suhteessa ei ole kovin helppo olla.

Ihastuminen uuteen ihmiseen voi parhaimmillaan toimia piristysruiskeena nykyiselle suhteelle. Ihastumisen kautta voit pohtia, mitä sellaista nykyisestä suhteestasi ei löydy, joka ihastuksessa vetoaa ja voisiko nykyinen suhde jotenkin täyttää tämänkin tarpeen. Ihastumisen taustalla voi olla vaihtelunhalu. Kuinka voisitte tuoda tuoreutta nykyiseen suhteeseenne? Toisaalta uuteen suhteeseen voi houkutella sen tarjoama romantiikka. Miten voisitte herättää romantiikan henkiin arkisessa suhteessanne? Ihastumisesta kertominen nykyiselle kumppanille on vaikeaa ja siinä satuttaa helposti toista. Kuitenkin, kuten totesit, näkee kumppanisi pahan olosi, joten hän varmasti kaipaa selityksiä tilanteellesi.

Rakastaminen ei ole yksittäinen tunne, joka vain tulee ja menee. Rakastaminen on tekoja, kokemuksia, ajatuksia – ja myös sitä tunnetta. Siinä mielessä meillä itsellämme on suuri rooli siinä, kuinka pidämme rakkauttamme yllä. Tuskinpa rakkautta pelkällä tahdon voimalla saa syttymään, jos sitä ei ole alun perinkään ollut, mutta rakkauden laimentaminen lienee helpompaa. Yksittäiset parisuhteet eivät tässä mielessä ole ennalta määrättyjä onnistumaan tai epäonnistumaan, vaan puolisoiden panostaminen voi antaa suhteelle suunnan johon kehittyä.

Eli lopulta tässä palataan kysymykseen, päätätkö sitoutua nykyiseen suhteeseesi vai et. Jos päädytte kumppanisi kanssa eroon, on sinun hyvä ennen uuteen suhteeseen ryhtymistä selvittää itsellesi, mikä "sinkkutytön laveassa tiessä" houkuttaa, jotta et törmää uudessa suhteessa aiemman suhteen vaikeuksiin. Jos taas päätöksesi on jäädä suhteeseen, seuraa tästä väistämättä seuraava pohdinnan aihe. Kuinka kehittää suhdetta niin, että sinun on parempi olla siinä? Mitkä asiat suhteessanne sitovat teitä yhteen?