Olen ollut suhteissani sairaalloisen mustasukkainen. Osittain siihen voi vaikuttaa pettävä isäni ja hänen luoma
huono, epärehellisen miehen malli. Olen kärsinyt hänen käytöksestään suunnattomasti etenkin vanhemmalla iällä.

Toisaalta myönnän, että itselläni on ollut aina vaikeuksia luottaa itseeni. En ole kai kokenut saavani tarpeeksi hyväksyntää
vanhemmiltani pienenä. Olen tehnyt paljon töitä itsetuntoni kanssa ja se on jossain määrin tuottanut tulosta. Kuitenkin suhteissa
epäonnistun edelleen.

Mustasukkaisuuteni on saanut sairaalloisia piirteitä, jopa vainoharhaisia. Mitään suoraa näyttöä pettämisestä ei ole koskaan ollut, mutta olen silti keksinyt päässäni vaikka mitä; jopa ystävieni olen kuvitellut pettävän kumppanini kanssa! Tämä epäluuloisuus
on saanut minut menettämään usein itsehillintäni ja olen ollut aivan hukassa. Se on tuottanut mittavaa tuskaa itselleni. Kyseessä on tietenkin noidankehä: itsetunto vain laskee, kun koen itseni niin huonoksi näin kamalien tunteiden ja häpeällisten
epäilyjen tähden.

Tiedän, että minussa on paljon hyviä puolia ja paljon annettavaa rakkaudella. Kuitenkin tämä pelko ja epäluottamus ajavat minut ahdinkoon kerta toisensa jälkeen. Olen yrittänyt hillitä tunnetta, mutta se ei todella aina ole onnistunut ja usein ole tuonut sen myös julki. Onko ainoa keino saavuttaa pysyvä suhde se, että kehittän edelleen itsetuntoani? Vai voiko myös kumppanin valinnalla olla vaikutusta asiaan?

Parisuhde- ja seksuaaliterapeutii Teija-Liisa Ranta vastaa

Hyvä itsetunto, hyvä minäkuva ja itsensä arvostaminen ovat tarpeen, jotta pystyy luottamaan siihen, että on hyväksytty ja rakastettu. Olet kertomasi mukaan jo tehnyt paljon työtä itsetuntosi kanssa, silti olet ankaran mustasukkaisuuden vallassa. Epäilen, että kyseessä on jotain sinulle sangen tiedostamatonta, liittyen vihan tunteisiisi ja traumoihisi.

Traumaattiselle ihmiselle vihan tunnistaminen ja ilmaiseminen on vaikeaa

Aggressio eli viha on tunteena ihmiselle hyvin tärkeä, mutta usein vaikea tunnistaa ja käsitellä. Lapsuudenhistoria vaikuttaa kykyyn tunnistaa ja käsitellä omia tunteita. Monesti on opittua olla ilmaisematta itseään, ainakaan vihan ilmaisu ei ole ollut sallittua. Ilmaisematon viha naamioituu monin tavoin esim. mustasukkaisuudeksi, jäkättämiseksi, nalkuttamiseksi, piilokostoksi tms. Traumatisoituminen tavalla tai toisella vaikuttaa myös kykyyn ilmaista omaa aggressiota. Viittauksesi isääsi saa minut miettimään, millä lailla sinä mahdat olla haavoittunut hänen käytöksensä myötä tai minkälaisia muita asioita historiaasi liittyy? Voimakkaimmat vihan tunteet syntyvät hylkäämisistä, laiminlyönneistä, väkivallasta ja hyväksikäytöstä. Traumatisoidun henkilön käytökseen tulee outoja, ylisuuria reagointimalleja ja tietoisuus vihasta katoaa. Traumaattiselle ihmiselle vihan tunnistaminen ja ilmaiseminen on vaikeaa ja erityisen vaikeaa, jos siihen liittyy läheinen ihminen, kuten esimerkiksi vanhempi.

Ammattiauttajan avulla (esimerkiksi traumoihin perehtynyt seksuaaliterapeutti) voisit löytää keinoja päästä purkamaan traumojasi ja tulla tietoiseksi niiden vaikutuksista käytökseesi ja myös turvallisesti tunnistamaan ja purkamaan piilotettua aggressioita. Trauma ei pääse paranemaan, jos ei päästä kiinni itse vihan tunteeseen. Olemme vihaisia aina jostakin ja jollekin, oikeaan osoitteeseen lähetetty aggressio eheyttää. Keinoja tähän voit löytää terapeutin avulla.