Näin jätät narsistin
Narsistin jättäminen ei ole helppoa, mutta se kannattaa.
”Jos jäät, kaikki muuttuu miljoona kertaa pahemmaksi. Jos jäät, myyt sielusi.”
Rassha
Suhde narsistin kanssa on molemminpuolinen riippuvuussuhde. Siitä vapautuminen edellyttää havahtumista ja sitkeää pyrkimystä. Tässä kahdeksan askelta, joiden avulla voit jättää narsistin.
1. Myönnä ongelma
Tarkastele elämääsi ja suhdettasi. Kuuntele ja kunnioita itseäsi. Kohtaa totuus.
2. Murra väärät uskomukset
Narsistin uhrin on usein vaikea tunnistaa todellisia ajatuksiaan, tunteitaan ja tarpeitaan, koska narsisti on ottanut hänet niin täysin valtaansa. Siksi ero aiheuttaa uhrille ahdistusta, pelkoa, epävarmuutta ja syyllisyyttä.
Tilaa kirja: Sata tapaa tappaa sielu
3. Hae apua
Tukeudu muihin ihmisiin tai hae apua terapiasta. Kun minäsi on vasta rakentumassa, on riski, että ajaudut uuden narsistin kynsiin tai vanha kumppanisi nappaa sinut takaisin otteeseensa.
”Ystävyys ex-narsistipuolison kanssa ei ole realistinen tavoite.”
4. Päästä irti
Ystävyys ex-narsistipuolison kanssa ei ole realistinen tavoite. Pysy päätöksessäsi ja luovu kuvitelmistasi paremmasta tulevaisuudesta ja parisuhteesta narsistin kanssa.
5. Kohtaa tunteesi
Suruprosessiin kuuluu paljon vihaa, masennusta, ahdistusta ja häpeää. Uskalla kohdata tunteesi, sillä siten pääset irti menneestä ja eheydyt.
Muista, että viha on sallittua ja se voi olla vapauttavaa. Älä jää kuitenkaan kiinni vihan tunteeseen. Pidemmän päälle se kuluttaa ja kapeuttaa elämääsi.
6. Salli helpotuksen tunne
Prosessin edetessä saatat huomata itsessäsi helpotuksen tunteita. Itseluottamuksesi kasvaa, kun havaitset selviytyväsi omillasi ja nauttivasi elämästäsi enemmän yksin kuin narsistin kanssa.
7. Anna anteeksi
Anteeksianto kannattaa sinun itsesi takia. Se auttaa päästämään irti menneestä.
Anteeksiantamaton viha syö voimavaroja ja vaarantaa terveytesi. Se tekee sinusta ilottoman ja katkeran.
Anna anteeksi myös itsellesi. Se, että olet antanut itseäsi kohdeltavan huonosti ei tarkoita, ettetkö voisi tehdä nyt uudenlaista valintaa. Anteeksiantamiseen voi löytyä apua Tuulikki Saariston kirjasta Taikasanat (Dialogia).
”Anna anteeksi myös itsellesi.”
8. Rakasta itseäsi
Etsi itsesi. Millainen ihminen olet, mistä pidät ja mistä et? Tee itsenäisiä ratkaisuja ja mielesi mukaisia valintoja.
Salli itsellesi onnistumisen ja epäonnistumisen tunteet. Kunnioita ja rakasta itseäsi. Siten voit tulevaisuudessa löytää tasapainoisen ja hyvän parisuhteen.
Apukeinoja:
– Hyväksy itsesi
– Puhu
– Kirjoita
– Haaveile ja suunnittele
– Ota omaa aikaa
Lähde: Tuija Vähäpakka & Arja Lehtosaari (2007). Sata tapaa tappaa sielu. Narsismin uhrit kertovat. Ajatuskirjat. Tilaa kirja!
214 Comments
Omaa tarinaa luin ,toisen naisen kirjoittamana.
Voi kun se päivä tulisi et voisin sanoa että nyt olen vapaa.
Tutustuttiin netissä tavattiin ja rakastuttiin.Muutaman kk kuluttua muutimme yhteen ja menimme kihloihin.Hän oli (on) naimisissa ja avioero paperi vetämässä.Jätin kaiken tavallaan taakseni…aikuisetlapseni,lapsenlapseni,ystäväni….ja muutin aika kauaksi
Hänen vaimonsa soitteli muutaman kerran seurustelu alkuaikana ja kertoi hyvin ystävällisessä sävyssä miehensä luonteesta ja kuinka häntä oli kohdeltu.Ja minähän en uskonut…en uskonut vielä ensimmäisen enkä toisen lyömisen jälkeenkään…miehellä oli selitys lyömiseen ja se oli mun kouluttaminen hänen tahtonsa mukaiseksi,niin ajatuksiltani kuin käyttäytymiseltäni.Alkoholi kuuluu jonkin verran mieheni elämään.Halventavaa käytöstä ja pientä lyömistä esiintyy myös selvinpäin.Halventavat nimitykset ovat ihan joka päivästä
Kaikki paha mikä tapahtuu neljän seinän sisällä on minusta johtuvaa.Hän ei lyö kasvoihin….mustelmia on joka päivä,vaikka hän näkee ne ja joskus koskettaa niitä niin ei hänessä näy mitään katumisen merkkejä. Jos han alentuu minulta pyytämään anteeksi niin sekin on vain olan yli heitetty lausahdus.
Hänen mielestään en voi odottaa anteeksi pyyntöä kun olen kaiken pahan itse aiheuttanut..
Hänen lempi lausahdudensa on että ” miten maa voi päällänsä kantaa noin typerää ihmistä ”. Hänellä ei ole ystäviä ja kaikki muut ihmiset,hänen työkaverit mukaan lukien ovat täysiä paskoja mitkä saa virdä saunan taakse ja ampua niskaan,mielummin kaksi kertaa että varmasti ovat kuolleet…niin ja minut saa myös viedä sinne.
Olen säästänyt hänen teksti viestejä…ja ajatuksena on mennä paikkakunnan sosiaali toimistoon hakemaan turva asuntoa..aion näyttää ne tekstarit missä hän lupaa ampua mut kun kapisen koiran,ja kaikki ne muut halventavat viestin.Ja myös poliisien luona aion vierailla ja koitan saada hänelle lähestymis kiellon.
Ainakin yksi onni on tässä…meillä ei ole lapsia emmekä ehtineet naimisiin.
voi ihmiset hyvät…tää on aina vain yhtä käsittämätöntä….koittakaa jaksaa ja JUOSKAA PAKOON, ei nyt,kohta, vaan HETI!!! Nimbukselle ja Ilonalle erityisen iso voimahalaus, kun ootte saaneet ukot taka-alalle ja terpia on hyvässä vauhissa niin elämä alkaa taas hymyileen 🙂 kerron omasta kokemuksesta.
Miten järjellä voi ajatella, että ei ole mitään syytä ottaa mieheen yhteyttä ja tietää, että se on ainoa oikea tapa edetä. Ja miten sitä voi muka ikävöidä niitä kiihkeitä ja helliäkin hetkiä joita oli, vaikka sitten sen vastapainona oli paljon halveksuntaa, haukkumista, välinpitämättömyyttä, hyljeksimistä, arvostuksen puutetta ja olin itse hulluuden partaalla. Onneksi näisä kirjoittaessa taas ikävä haihtuu, jokin fyysinen ikävä kuitenkin on, kai se on ihan normaalia. Inhottavaa vaan ettei oikei voi kiinnostua muista, no ehkä se on liian aikaista. Yksi mukava mies on minusta kiinnostunut, mutta en tiedä oikein pystynkö kiinnostumaan kenestäkään ja kun kaikkihan aluksi on ihania huomaavaisia jne. Mut minä en vissiin osaa nähdä kuka on oikea ja aito ihminen ja kuka jotain muuta!
Voimia ja jaksamista kaikille, jotka syystä tai toisesta näitä luette, yleensä jostain syystö kuitenkin!
Mun päätös erosta on pitänyt tähän päivään asti. Jouduin ottamaan toisen puhelin numeron käyttööni, kun tuntui olo niin hermostuneelta ja huomasin, että odotan Hänen viestejään. Kuitenkin.. Vaikka itselleni olin sanonut ja päättänyt olla pitämättä yhteyttä..järki ja sydän vain eivät toimi ihan samaan tahtiin… Täytyi muistuttaa itselle monesti, että hänen ikävä ei ole sitä ikävää, mitä itse tunnen, hänen rakkaus ei ole sitä rakkautta, mitä tarvitsen, hänen lupaukset eivät merkitse samaa hänelle, mitä minulle. Ja ennenkaikkea jos en parempaa miestä ja oloa toisen ihmisen kanssa ansaitse, niin sitten olen mielummin yksin.. On ollut itkua, vihaa, pettymystä, surua, katkeruutta ja yritin ymmärtää ja järkeillä, miksi hän niin teki minulle, mitkä hänen motiivit oli, syytin jokus itseäni, jos olisin ollut toisenlainen..Nyt on aikaa mennyt.. illalla joskus mietin ja kaipaan häntä.. mutta tajuan sitten, että kaipaan sitä, mitä toivoin hänen olevan…kaipaanko oikeasti hänen tiuskimistaan, häipymistään, valehteluaan, haukkumistaan, arvaamattomuuttaan, julmuuttaan, välinpitämättömyyttään, öitä jolloin hän ei tullutkaan kotiin. No en tosiaan.. Joskus ajattelen.. mitä jos hän muuttuukin ja antaa jollekkin toiselle sen kaiken ihanan, mitä hänessä rakastin.. No antaa varmasti, mutta koko pakettiin kuuluu niin paljon pahaa, että ei siitä ainankaan täysissä sielun ja ruumiin voimissa selviydy. Mulle niin ei enää tehdä.. en vihaa häntä enää, säälin joskus, ja toivon että hänelläkin olisi hyvä olla.. Huomaan että se iso musta reikä rinnassani, mikä tuntui niin painavalle on sulanut ja ajatukseni, mitkä kiersivät aina vain hänessä ovat vaihtuneet.. Hän tulee ajatuksiin vielä päivittäin, mutta vain hetkittäin.. kun joskus oli päiviä ettei sinne muuta tullutkaan.. nyt kyyneleet, mitkä tulevat silmistäni, tulevat usein siitä että nauran sydämen kyllyydestä.. Olin unohtanut sen liian pitkäksi aikaa. Olin unohtanut oman itseni..ystäväni, asiat mistä oikeasti pidin.. En enää..joskus tulevaisuudessa tulee päivä, jolloin en edes muista häntä ajatella, mutta nyt mennään näin ja odotetaan ilolla sitä mitä elämällä on mulle annettavaa..Kaikki te, jotka olette päättäneet erota ja olla erossa, pitäkää siitä kiinni, se on vaikeaakin vaikeampaa, mutta sen arvoista. Me olemme hienoja naisia ja miehiä ja ansaitsemme oikeaa rakkautta ja välittämistä, ymmärrystä, luottamusta ja luotettavuutta, vuorovaikutusta ja oikeutta olla omana itsenä, hyvää mieltä ja iloa.. Ja kaikkein parasta tässä on se että ainankin osaamme arvostaa tulevaa kumppania, kenen kanssa meillä on hyvä olla, emmekä pidä sitä itsestään selvyytenä.”.Vuoristoradassa on huikean hauskaa, mutta eläminen siellä tekee huonon olon, mitä kauemmin sen huonompi olo..”
Kaikkei suurin ongelma on, että tämä kaikki on vienyt minulta ilon. En enää naura ja ole iloinen, kai sekin vielä tulee.
Olen tehnyt päätöksen siitä eroamisesta jo yli puoli vuotta sitten, kahdesti olen hairahtanut ja molemmat kerrat maksoi pitkän toipumisen ja toinen oli totaali romahdus.
Kiitos kaikista kommenteista. Pääsen eroon ja joskus palaa vielä hymykin varmaan.
En olisi koskaan uskonut, että jollain ihmsellä voi olla sellainen voima, sellainen vaikutus. Nyt sekin koettu, parempia aikojakin varmaan vielä tulee.
Hyvää parempaa vuotta!
Minulla oli jo haavojeni päälle kasvanut rupi, ei vielä arpea, mutta rupi kuitenkin. Sitten maanantaina tuli taas viesti; Lähde pariisiin, Kiinnostaako?
Miksi en vain antanut mennä, vaan vastasin, etten haluan enää tätä jne, ja siitäkö alkoi taas hyvin pahansuopa viestittely. Miksi menen siihen mukaan?
Kirjoitan vaikka tänne, kun en kenelekkään viitis tästä puhua. Mun kaksi ystävää jotka tästä tietää sanoi jo, että ei halua kuulla, Ja tosi on, että itse olen niin tyhmä, tiedän jo, mutta annan sen vetää minu aina alas. Tiedän, että tämä menee taas ohi. Koska en tosiaan palaa enää siihen pahaan, mutta jo pelkät viestit tuo pahaa oloa. Ei mitään hyvää.
Anteeksi purkaus, jos joku lukee! Oma moka, mikä oma moka!
sulle, ei elämä voi olla…
Niinpä, mutta siihen kuvioon kuuluu että toinen ei jätä rauhaan. Sinä
valitset omasta puolestasi pidätkö yhteyttä.. Sama minulla ja varmaan kaikilla muillakin.. on kohteliasta vastata viesteihin, ja vielä ikävä ja se pieni toivo siitä, että toinen kuitenkin ymmärtäisi.. mä saan edelleenkin viestejä, että jutellaan.. teen kaikki mitä pyydät,, rakastan vielä..
kun en vastaa,, tulee … haista sitten V..
Jos ajatellaan näin, että joku sanoo sinulle, että älä ota minuun mitään yhteyttä ja jätä mut rauhaan.. kunnioitatko toisen päätöstä
ja jätät hänet rauhaan, koska hän niin toivoo ja vaikka haluaisitkin pitää yhteyttä, niin et tee sitä, koska toinen niin oikeasti haluaa, vai
pidätkö ihan normaalisti yhteyttä ja olet niinkuin mitään ei olisi tapahtunut, välillä soittelet ja laittelet viestejä, ja vähät välität mitä toinen ajattelee….Normaalisti ihminen kunnioittaa toisen rajoja, toisen sanomisia ja normaali ihmistä loukkaa se jos rajoja rikotaan… Sinun tehtävä on pitää omat rajat ja sinä itse päätät annatko niitä rikkoa vai et. Sä et voi muuttaa toista ihmistä, etkä voi määrätä mitä hän tekee, voit vain päättää mitä annat itsellesi tehdä..ja sä tunnet hänet mikä hän on.. Jos se riittää sulle ok – palaa yhteen äläkä turhaan ikävöi ja pelaa mitään kissa hiiri leikkiä.. Jos susta tuntuu, että ansaitset paremman miehen ja rakkautta ja onnellisen suhteen, hyväksy se että se olisi jo teillä ollut jos olisi mahdollista hänen kanssan.. Mutta sä olit onneton ja kärsit..
Tässä vaiheessa sä valitset, haluatko kärsiä vielä,, vaikkakin ajatuksen tasolla vaan.. vai hyväksytkö sen että se on ollutta ja mennyttä ja koitat keskittyä tähän hetkeen ja itseesi, ja unohdat sen menneisyydessä ja kuvitelmissa elämisen.. yritä ajatella joka päivä yksi uusi asia mistä voit olla onnellinen, ja pikkuhiljaa alkaa huomata asioita mitkä tuovat iloa elämään, se on auttanut mua,, mutta jokaisella on oma tapansa selviytyä ja toivonkin sulle että löydät oman itsesi ja vahvistut päivä päivältä
Juuri näin Johanna, olen täysin samaa mieltä. Kiitos kommenteista, niistä on apua. Ja olen päättänyt, ettei tosiaan halua sitä mitä on tarjolla siinä suhteessa. Kun vielä muistan AINA, etten vastaa mihinkään hänen provosointeihin. Yleensä jo muistan, mutta sit väliin tulee vielä lipsahdus.
Se on niin totta, itse ne rajat on asetattavan ja pitäminen on vain itsestäni kiinni, varsinkin sellaisen ihmisen kanssa, jolla ei ole normaalia käsitystä toisen ihmisen rajoista, ja jolle on ihan yksi hailee mitä hänelle on sanottu. Kai tämä on niin uutta, kun olen onneksi kuitenkin aiemmin tavannut pääsääntöisesti ihmisiä, joilla on normaali käsitys toisen ihmisen rajoista ja juuri siitä, että uskoo ja kunnioittaa niitä. Lähemmäs neljääkymmentä piti kasvaa, ennen kuin tuli tällainen ihminen vastaan, tai siis olen tavannut aieminkin, mutten itse ole ollut suhteessa sellaisen ihmisen kanssa. Tätä kokemusta en olisi tarvinnut, mutta olen silti oppinut paljon ihmisluonteesta tai luonnevioista sitten.
Olen aina pitänyt hyvänä ohjeena Tommy Hellstenin sanoja; Jos et halua, että päälläsi kävellään, miksi makaat lattialla.
Sitä olen aiemmin noudattanutkin, mut nyt vanhempana ja viisastuneena…Voi ruikun, ruikun. Joo, kyl tämä tästä, kun saa aina ajatukset järjestykseen.
lähdin miljoonien kilometrien taakse pakoon exääni joka on narsisti ja täällä on hyvä olla 🙂 uudet maisemat, eri kieli, uusi kulttuuri, kaikki on uutta ja mennyt on ollut helppo unohtaa!
moi! onkohan kyseessä narsisti?!?sihde alkoi tosi intohimoisesti ja hän lupaili kaikkea ihanaa ja osteli kalliita lahjoja, kehui kuinka paljon rahaa hänellä oli ja kuinka lapsirakas ja uskollinen hän on aina ollut..meni kuukausi mentiin kihloihin..meni 3kuukautta lisää..tulin raskaaksi.meni 1kk..hän jäi kiinni 4kk pettämisestä exänsä kanssa, ja selvisi että hän oli liki varaton..alkoi raivokohtaukset ja alistaminen..ja loppupeleissä olin aivan maahanlyöty..hänelläei ole minkäänlaista empatiakykyä..nyt sain muutettua pois mutta olen yksin kahden pienen lapsen kanssa ja naimisissa kyseisen miehen kanssa..
on niin vaikeaa päästää irti..
Kyllä miehesi kuulostaa luonnevikaiselta, kutsutaanko sitten narsistiksi tai miksi. Minusta empatiakyvyn puute viittaa narsismiin,
Ja muutenkin tutunkuuloinen kaava, vaikka minullakin tilanne oli aivan toinen, peruskuvio sama, ensi kaikki liian hyvää ollakseen totta ja sitten seuraa todellisuus, joka on nii rikkirepivä, että et tajua, ja silti on vaikea päästä irti!
Järjen hetkillä tajuaa, että täytyy pysyä erossa ja vielä minullekkin tulee hetkiä, että kaipaan jotain siitä ihmisestä. Sitten muistan mitä hänellä on tarjota ja tajuan EI EI EI, en halua enää nii pohjalle, kun olen jo päässyt hieman ulospäin, en vielä ehkä ihan kuivilla henkisesti, mutta fyysisesti erossa. Sairasta on, että vieläkin odottaa jollain solulla, että se alussa ollut olisikin ollut totta. MUTTA SE EI OLE, SE IHMINEN EI OLE SE MIKSI TEKEYTYI!
Tiedän, että on helppo sanoa, että pysykää vain erossa, mutta se on ainoa tie tasapainoon!
Heips kaikille. Nyt on puoli vuotta kulunut siitä kun jätin narsistimieheni. Hän on muutamaan kertaan laittanut viestiä ja kysellyt ihan yhdentekeviä asioita ja sitten myös tapaamisia. Olen joka kerta kieltäytynyt tapaamisista. Hänen äitinsä kanssa olen kaksi kertaa puhunut puhelimessa ja silloin aina iskee ikävä. Siksipä nytkin lähdin lukemaan näitä juttuja että taas muistan mitä olisi odotettavissa jos lähden suhteeseen takaisin. On se kumma kun aika kultaa muistot, niin monta hyvää hetkeä kun mekin koimme. Mutta onneksi kirjoittelin tänne ne huonot hetket ja luin niitä nyt ja taas jaksaa pakertaa yksin elämässä eteenpäin. Uuteen suhteeseen en ole lähtenyt ja mihinkään en ole halunnut viikonloppuisin mennä. Ehkä nyt keväällä olisi aika lähteä katselemaan uusin silmin maailmaa josko minullekkin joku löytyis jonka kanssa rakentaa yhteinen elämä. Pitäkää mieli virkeänä ja itsenne lujana.
Juuri sitä minäkin teen, että käy lukemassa näitä, kun tulee halu laittaa viestiä. EN HALUA TAKAISIN SIIHEN PAHAANOLOON.
Toisaalta olisin halunnut jutella ja sopia jotenkin asiat, että olis lopettänyt tämän kuten aikuiset. Mutta hänen kanssaan ei voi, kun tulee vaan vastaus, jos haluttaa olen käytettävissä. Eli mun yhteydenoton hän ottaa vain ilmaisuina, että halua häneltä seksiä. Ja on toki valmis siihen, miksi ei olisi, kun hän haluaa aina ja kaikkien kanssa.
kirjoitellaan, eikä mennä vanhaan huonoon oloon!
monta hyvää päivää takana:)heti kun muutimme eroon olen aina pikku hiljaa saanu omia voimia nousta ex-miestäni vastaan.
enään hän ei kykene minua pompottamaan ja alistamaan,vihdoin on voimia sanoa että kuule mulkku homma on nyt näin!!!!:DDDsivistynyttä kielkäyttöä:D
vannoin kanssa itselleni että jos joskus tulee heikkoja hetkiä, luen näitä tarinoita nämä antaa voimia eteenpäin..
ja toivottavasti joskus on mahdollisuus normaaliin parisuhteeseen:)
Kertokaa, miten olette saaneet narsistisen avokin ulos yhteisestä (omistus) asunnosta eroa tehdessänne?
Olen ystävääni yrittänyt tukea sekä auttaa ottamalla asioista selville ja sain kuulla että tuomiokunnalta voisi hakea tätä Yhteiselämän lopettamispäätöstä. Tällä keinolla saisi henkilön ulos asunnosta eikä jatkuisi psyykkinen väkivalta.
Eli, kokemuksia peräänkuulutan.
minä ainakin lähdin itse!!se on varmin keino..
ja miehen entinen oli heittänyt exäni ulos niin että oli hänen kotiin tullessaan napannut vaan avaimet kädestä ja työntänyt ulos…
Uhrin ystävä,Kokeilkaa tota tota tuomiokunnan juttua.Ei se ota jossei annakkaan.En ole huomannut näissä kirjoituksissa et kukaan ois maininnut kyseistä paikkaa.
Itse ole koittanut pyristellä oman narsissi mieheni kanssa.Säästin hänen tekstarit missä haä lupasi ampua minut….kerroin näyttäväni kyseiset jutut poliisille ja sosiaali työntekijöille….Ja kovasti muutenkin olen uhkaillut paljastaa hänen tekosensa sukulaisille ja tuttaville.Ja ihme….nyt on ollut pidemmän aikaa rauhallista ja mukavaa oloa.Ollaan keskusteltu asiasta ja on hän myöntänyt narsissiset piirteensä. Ja hän on myöntänyt että hänellä on hirvee pelko että menettää minut…ja nyt olen häikäilemättömästi käyttänyt tätä tietoa hyväkseni:::)))).Mutta ei tämä vielä kerro että meillä loppuelämämme jos ollaan yhdessä näin auvoista ole.Mutta jotain parannusta on tapahtunut….välitän miehestäni.
En tiedä, olenko nyt narsistisiskon uhri, mutta nämä kuviot sopivat häneen. Kerronpa hiukan…Meitä siskoja on kolme, nuorempi, jonka kanssa minulla on sielujen sympatiaa, sanoin kuvaannollistaen, eli erittäin hyvät ja lämpimät välit. Vanhempi sisareni…no hän on ollut aina rahan perään todella perso, suhteista viis. Lainan takaajaksi kelpaan, mutta sitten olenkin täysin arvoton. Hän valehtelee kavereilleen selkäni takana minusta, mutta jättää kuitenkin oman osuutensa kauniisti pois, mm muistaa kun aikanaan 20 vuotta sitten otin hänelle 15.000 mk velkaa pankista. Siitä tehtiin sopimus ja kun maksun aika tuli, hän alkoikin laskeskella, kuinka monta tuntia olin katsonut tv:tä, istunut sohvalla, tai lainannut autoaan, ja alkoi vähentää näin lainaa, koskapa näiden tavaroiden ym. käyttömaksu piti vähentää lainasta. Asuimme tuolloin yhdessä ja maksoin osani ruoasta , vuokrasta ym menoista. No tietysti suutuin, ja uhkasin haastaa käräjille, ja sinne se olisi mennytkin, mutta tuntia aikaisemmin hän maksoi lainan. Tajusin onneksi muuttaa silloin jo omaan asuntoon. Siitä hän jaksaa tänäkin päivänä musta maalata minua, vaikka asia piti olla sovittu. Kertoo vain, millainen sisko olen hänelle, paha ym, koska olen haastanut oikeuteen…mutta miksi, se jää sanomatta. Hän olettaa joka kerta kun vietän aikaa nuorimmaisen kanssa että aikamme menee hänestä pahaa puhumiseen selän takana, vaikka olemme sanoneet että parempia puheen aiheita kyllä meillä löytyy, muttei usko. Hän manipuloi, tai ainakin koettaa sitä nuorimmaiseen siskoon, joka aikanaan menikin siihen halpaan, ja näin sitten sai välit nuorimman ja minun poikki joksikin aikaa. Hän nauttii naapurien kyttäämisestä, toisten ihmisten asioitten juoruamisesta, vaikka en edes tunne heitä, ja olen monesti sanonut hälle, ettei kiinnosta. Siitä suuttuu ja koettaa nuorimmaisen saada taas juoneensa mukaan. Ei kylläkään onnistu, jolloin alkaa soitella molemmille toisten asioita, joita luulee tietävän. Haukkuu lapsiani, heille ilman että olen edes paikalla. Esittää erittäin tärkeää ja hyvin arvonsa tuntevaa, joka tunkee jopa asiansa siihen kun joku soittaa minulle. Heti kyselemässä, kuka ja mitä jne. Tuhlailee kaikkeen viimeisen päälle kalliiseen, koskapa se on hänen mielestään ainoaa ja parasta. Väittää, kun jollain tutulla sattuu olemaan samanlainen verho vaikkapa, että hän on käynyt vakoilemassa, ja matkinut. Ikinä ei itse kehu ketään eikä mitään, vaan hänen taloaan tai sisusteitaan pitäisi kehua, ja olenkin lopettanut jo sen, koskapa en enää jaksa moista. Nytkin viikonloppuni meni pilalle, kun tulivat. Jostain syystä joka kerta kun hän astuu juuri joulukuussa valmistuneeseen hirsitaloomme, tunnen aivan kuin niskavillat nousisivat häneltä pystyyn. Kertaakaan ei ole sanonut mitään suunnitelmistani ja kodistani, jota en kylläkään häneltä edes oleta saavani. Tuntuu kuin hän istuisi ja miettisi kuinka voi taas jollain tapaa aloittaa. Riitaannuimme taas kerran, ja asiasta ei sen enempää miksi, mutta nuorempaa koetin puolustaa ja hänen miestään. Tietysti vanhimman piti muuttaa aamulla puhettaan, ja kääntikin asian aivan toisin, eli olin loppujen lopuksi se syyllinen, joka oli siis riidan muka aiheuttanutkin. Jostain syystä hän muuttaa aiheet aina edukseen itseään kohtaan. Olen huomannut, että hän yrittää astua ylitseni, koluaa kaappejani, tutkii papereitani, jos pääsee yksin , joten olenkin siirtänyt kaikki omiin häneltä pääsemättömiin laatikoihin. Hän oli hakemassa postimme ilman että pyysimme, ja tuli takaisin vihaisena, kun ei sitten voinutkaan tuoda, kun olimmekin hankkineet sitten lukollisen laatikon. Sen verran utelias kuitenkin, että postia siellä oli ollut. Sanoinkin hälle, että juuri tällaisien varalle tuli se lukollinen laatikko, etteivät muut mene tutkimaan niitä. Hänellä ei koskaan ole muka rahaa, baariinkin jos mennään porukalla, pistää muut tarjoamaan, muttei koskaan tee vastapalvelusta. Muistaa myös mainita kuinka raskasta hänen työnsä on, ja ei liikuta yhtään kenenkään muun työt. Kun soittaa, niin alkaa puhua itsestään eikä kuuntele mitä asiaa toisella on. Hänellä on tapana määrätä minä päivänä tulevat meille taas viikonlopuksi, itse tosin ei ole koskaan pyytänyt. Hyvä jos kahvit keittää, joillekin ei kuulemma varmana edes sitä tee, ei kuulemma rupea passaamaan, ja minun sitten pitää ruokkia ja passata täällä heitä! Ja jos sanon, että tein jotain omasta mielestä upeeta vammastani huolimatta hän välittömästi kuittaa, ja pistää taas paremmaksi. Luin tuosta narsistin oireita ja nämä vastaavat kyllä häneen erittäin hyvin, kun aloin miettiä noita kieroiluja puheissa ym millaiseksi olen huomannut. Etsin syytä, ja nuorimmainenhan se sanoi että josko oireet sopivat. Tämä vaan on todella raskasta minulle. Nyt päätin etten enää anna pompotella vanhimman itseäni, mutta tuo eroon pääseminen on vaikeaa. En tiedä oikein mitä tehdä, mutta nyt viikonlopun jälkeen tuntuu että mittani on täysi! Voisiko joku neuvoa seuraavaan askeleeseen, tai vaan että pitäisikö kohta itse hakeutua jonnekin…Onneksi hän asuu 80 km päässä, eli ei nyt ihan nurkan takana. Olen kyllä väsynyt häneen ja temppuiluihinsa, mutta hänen miestään, joka on ihan tossun alla, ja tyttöään käy sääliksi.
Moro sielunveljet
Itse elin narsistisen naisen kanssa 6 vuotta joista on/off enemmän ja vähemmän. Useat kirjoitukset on kuin suoraan minun elämästäni! Itse aloin olla suhteen loppumetreillä jo sen verran henkisesti rikki että työyhteisöni heräsi ja kysyi että missä mennään.
Vielä en ole vielä täysin kuivilla vesillä suhteesta, vaikka ”herätyksestä” on vajaa vuosi, vasta lokakuussa ymmärsin että mikä ex-naistani vaivaa.
Viha on väistymässä, olen jo antamassa anteeksi; suru ja sääli ex:ääni kohtaan on saanut jalansijaa.
Voimia kaikille narsismin uhreillle!
– Kari –
Moro!
Itse elin narsistin kanssa 2,5 vuotta. Tapasin silloisen mieheni baarissa. Aluksi vain ystävystyttiin kun hän ei tiennyt mitä ajatella yh-äidistä. Kuitenkin ystävyytemme syveni ja hän sai minut tuntemaan itseni maailman kauneimmaksi naiseksi. Aluksi kaikki oli mitä parhaiten. Sitten hän rupesi vähitellen kuvittelemaan, että kun käyn lenkillä kaverini kanssa minulla on siellä joku mies. Hän tutki puhelimeni olenko poistanut välistä viestejä. Hän vähätteli myös ystäviäni, että he eivät ole tutustumisen arvoisia. En hänen mielestä olisi saanut lopulta olla tekemisissä ystävieni tai sukulaisteni kanssa. kun puhuin eri huoneessa ystäväni kanssa puhelimessa, hän kävi kiinni. Ranne venähti, onneksi ei mitään pahempaa. Hän sai minut tuntemaan pikkuhiljaa täysin mitättömäksi. Millon en ollut siivonnut kunnolla kun leivinpelti oli jäänyt pöydälle, vaikka olin imuroinut ja luutunnut lattiasta kattoon. Puolitoista vuotta tapaamisestamme sairastuin keskisyvään masennukseen. En tuntenut enää itseäni, en tiennyt mitä elämällä pitää tehdä. Olin jo luovuttamassa pahemman kerran elämästäni. Onneksi ystävät eivät kuitenkaan jättäneet minua yksin. Masennuksesta huolimatta tein töitä vielä vuoden, jotta pääsin vihdoin ja viimein irti. Mies kun jätti viimein avaimen pöydälle ja pisti oven kiinni huokaisin helpotuksesta lysähdin sohvalle ja vedin ihanat tyttäreni syliini ja itkin onnesta.
Nyt olen huomannut uudessa suhteessani samoja piirteitä, kuinka minun täytyisi vain hyväksyä kaikki mitä toinen tekee. Pahoja arpia jäi aikaisemmasta suhteestani ja olen huomannut välillä käyttäväni yhtä karkeaa kieltä kun mitä minä kuuli ennen.
Olen nyt oppinut sen, että edes 16 vuotta vanhaan rakkauteen ei kannata rakastua uudestaan. Olemme nyt eroamassa ja olen päättänyt elää vain lasteni kanssa.
En ole katkera, mutta pelkään jo uusia suhteita.
hei irkku
oletko käynyt missään terapiassa? ite kävin puolisen vuotta terapiassa ja se autto mua pääsemään kuiville ja terapian tarkotus oli että auttaa selviämään entisestä ja ennaltaehkäisemään tulevista. ja tuntuu et se on auttanu, osaan olla varovaisempi uusien kiinnostusten suhteen että ei pääsis käymään samalla tavalla ku aiemmin. se on se tietyn tyyppinen ihmisluonne jotka narsisti valitsee ja oon yrittäny kasvaa vahvemmaksi jotta kukaa ei minua enää pääsis henkisesti murhaamaan.
Tämän artikkeli kyllä kolahti: totta joka sana.
Narsisti on tosiaan iskenyt minuun jo neljä vuotta sitten. (Olen vielä nuori, parikymppinen, joten kyseinen henkilö on vienyt elämästäni silti melko suuren osuuden.)
Narsisti kyllä vei minun elämässäni ihan kaiken. Hän tahtoi minut kokonaan omakseen. Eroon ei meinannut päästä mitenkään. Kun asiat oli taas okei, koki hän suuria mustasukkaisuus kohtauksia ihan turhasta ja kun kaikki oli hyvin, etsi hän uutta uhria. Aluksi hän sai minut niin vakuuttuneeksi että olen mahtavin nainen päällä maan (ja se on jo suuri saavutus, sillä en ole mikään helposti huijattavissa yleensä)
Narsistiin vain on niin naurettavan helppoa jäädä koukkuun.
Tuhat kertaa olen käynyt aina erovaiheen uudestaan, ja hän aina VÄKISIN ottaa minut takaisin peliinsä. Jos saisin koottua elämäni paremmaksi ja takaisin entiselleen, en olisi enää voitettavissa.
Se vain on, että narsistin uhri voi periaatteessa olla kuka tahansa, vaikka olisi kuinka varautunut miesten suhteen jne. Ehkä juuri he ovatkin parhaimpia uhreja, vaikka kuulostaakin hullulta ja yleisesti voidaan näitä tapauksia pitää helppoina.
Minua ainakin hävettää, nolottaa ja kaikkea että olen seurustellut hänen kanssaan, vaikka hänen se pitäisi hävetä sitä.
Minä hänet jätin ja tahtoisin jo jättää kokonaan.Ikävä vain, että joka yö saan pelätä että hän on oveni takana ja kyseinen tyyppi soittelee päivittäin. Taidan vaihtaa kännykkänumeroni, vaikka varmasti hän jostain saisi sen uudelleen tietoonsa.
Seurustelusuhteeni aikana hän pelasi niin ovelaa ja likaista peliä kukistaakseen minut henkisesti: kaverit ja kaikki dissattiin niin, että heidän kanssaan en saanut olla ollenkaan. Kun vihdoin olin hänen.. Kas, hän etsi itse uutta.
Ai niin, tuli tässä mieleeni.. Exäni (joka väkisin tuli kotiini viimekin yönä) on kyllä äitinsä ylirakastama. Hänen äitinsä suorastaan palvoo poikaansa. Vaikka tämä eksäni ei ole mitenkään edistynyt oikein missään. Silti pidän hänen äidistään todella paljon, hänkin oli minulle oikein mukava. Mutta joskus silti aistin, että kun eksäni petti minua muutaman kerran, niin hänen äitinsä oli siinä vaiheessa aina silti liikaa poikansa puolella: omat vanhempani ovat pysyneet kauempana asioissa.. Siis siihen asti kunnes eksäni aloitti mustamaalauksen.
Kun ajattelee, niin olikin naurettavaa kuinka eksäni aina puhui paskaa minusta selvästi, kuin myös salakavalastikin jopa omille vanhemmilleni! Isälleni etenkin hän aina syötti köyttään, ja onnistui seurustelumme aikana kääntämään hänetkin minua vastaan. Tätä en todellakaan kuvittele. Onneksi äitini ja isosiskoni näkivät miten limainen tämä tyyppi olikaan, ja kun nykyisin eksä-narsistini on tajunnut, ettei porukoilleni kannata tulla mitään selittämään, sillä emme enää virallisesti seurustele ja olen voittanut isänikin puolelleni takaisin, niin minunkin on hieman helpompi olla. Ikäväkseni asun pienellä paikkakunnalla, ja vaikka ikinä en ”maineestani” ole välittänyt, niin kyllä tämä narsisti sai ihan liikaa sitä tuhottua.
Siinä vain myös näkee että kuinka kateellisia tytötkin voivat olla, ja kuinka kätevästi narsisti käyttää heitä hyväkseen alistaessaan uhriaan. Kun seurustelin narsistin kanssa, kaikki haukkuivat valintaani. Kun erosimme.. Eksäni maine kasvoi kovasti saatuaan minut ”näyttelyesineekseen” ja kaikki tytöt pitivät minusta.. Ja vihasivat minua. Kaiken lisäksi eksälläni on aika paljon valtaa ja tuttavia, että paskapuheelle oli kuuntelijoita.
Jaksa enää edes kirjoittaa tästä, ihan liikaa olisi sanottavaa.
Yritän miettiä keinoa miten pystyin kauimmin olemaan erossa eksästäni.
Kun oli vihakaudet päällä, ei hommista tullut mitään. Anteeksi on pakko antaa. Mutta itse huomasin, että pisimpään olen pysynyt hänestä erossa, kun vain säälin häntä. Ajattelen, että tämä herra tässä on se jolla on ongelma: hän ei osaa aidosti rakastaa.
Niin hullua kuin se onkin, uskon häntä. Uskon että hän oikeasti rakasti minua, rakastaa vieläkin. Mutta hänen luonne vain on sitä mitä on. Ja koska minä en halua elää jalkavaimona, vaan arvostan itseäni, minun on pakko tehdä tästä taas loppu.
Ja tästähän tulee loppu: muutan tänä keväänä kauas, helsinkiin asti täältä pohjoisesta, joten voin aloittaa elämäni kerrankin puhtaalta pöydältä.
Tavallaan en ikinä ole rakastanut häntä täysillä. Ehkä narsistit ovatkin oikeasti hyvin tylsiä ihmisiä, joihin ei yksinkertaisesti voi rakastua, elleivät he olisi narsisteja? Itse olen alkanut näkemään hänet näin, ja tämän vuoksi osaan käsitellä häntä jo paljon paremmin. Hirvittävän psykologista peliä, johon kykyjä saattaisi riittää vastustamaankin, mutta yksinkertaisesti ei jaksa, sillä omaan elämään sisältyy muutakin ja kiireitä on.
Minä pääsen hänestä vielä eroon. On ihanaa, että en ole enää tunteellisesti hänessä niin paljoa koukussa: yksinkertaisesti hänen petoksensa ja väkivaltansa vain olivat ihan liikaa, turruin. Olen alkanut pelaamaan häntä vastoin, hänen peliään: käytän sitä vastoin häntä hyväksi. Ja tämähän narsistille melkein pahinta on, ainakin minun eksälleni. Olen myös alkanut nolaamaan häntä ”vitsaillessani” ja vastaavaa. Yritän myös yksinkertaisesti pysyä hänestä niin kauakana kuin voi, enkä ajatella häntä. Voin jo sanoa että en tunne enää häntä kohtaan mitään, mutta hän vonkaa minua edelleen. Ja vaikka hän on saanut minut sänkyynsä, tai siis, hän on työntynyt sänkyyni, niin se ei tarkoita sitä että hän minun rakkauttani enää saisi.
Loppujen lopuksi kaikki kai onkin pitkälle vallasta kiinni. Kun narsisti saa kylmyyttä vastaan, eikä herätä enää näennäisesti (tai oikeastikaan) mitään tunteita uhrissaan.. Alkaa hän olla voimaton: hän on menettämässä valtaansa uhriinsa.
Mitähän mie vielä selitän, pahoitteluni. Menee ehkä enemmän offtopiciksi ja enemmänkin omaksi pohdinnaksi. 🙂
Juu, Narsisitin kynsissä -vieläkin.
Kirjoita vain kaikki, älä pahoittele.
Tämä palsta on auttanut minua kovin. Olen viime heinäkuusta yrittänyt ja päässytkin jo hyvin tai ainakin jotenkin kuiville hyvin tunteettoman ihmisen kynsistä.
Minäkin uskon, että tämä narsisitisesti sairas mies, jonka pauloihin minä upposin, rakastaa omalla itsekkäällä tavallaan minua aina sillä hetkellä kun tuotan hänelle hyvää oloa (tai ei se ole rakkautta miten minä sen ymmärrän), esim. seksin aikana. Häneltä vain puuttuu jokin aikuisella ihmisella ominainen kyky rakastaa ihmistä ihmisenä silloin kun siitä ihmisestä ei ole hänelle hyötyä. Ja hän ei ihan oikeesti käsitä miksi hän jättäisi esim. menemättä sänkyyn jonkun naisen kanssa, jos nainen hänetä haluttaa, ei tajua miksi ei nauttisi.
Hänkin on naimisissa, tosin väitti että nyt viimein vuosien rimpuilun jälkeen avioerohakemus on jätety.EN ole ihan varma uskoko, vai oliko se vain keino yrittää saad minut sänkyyn. Jos on, toivon että hänen vaimonsa elämä parenee, koska ei se ole voinut koivin tyydyttävää olla, vaikka he yhdessä ovat sanoneet, että heillä saa olla muita suhteita. Vaimollahan ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin hyväksyä se jos halusi olla sen miehen kanssa. Vaik sanoi, minulle, ettei rakkautta heidän välillä kyllä ole,
On vain pakko uskoa, että hän ei muutu ja päätettävä riittääkö se minulla mitä hän tarjoaa. Ja kun se ei riitä, siitä on pakko pysyä erossa. Koska hän estää henkisellä otteellaan minun muut suhteet ja minä en halua useita suhteita.
Kaikkein kanalinta on, että kun sitten tulee se seuraava, ja toivottavasti terve mies, pitää ymmärtää ettei se uusi mies yrittäkää ehkä vain huijata, vaan saattaa jopa oikeesti välittää. Minäkin olen tavannut miehen, joka on oikeinkin hyvä. En nyt tiedä vain mitä tunnen häntä kohtaan, onko niin etten pysty vielä tuntemaan, vai onko tämä väärä mies. En enää tunnista sitä.
Rakkaat ihmiset, jos olette päättänyt, että ansaitsette parempaa JA TE ANSASITSETTE repikää itsenne irti pahasta. Se Narsisti ei tule teidän takianne muutumaan, jos koskaan minkään takia. Se minun on ollt hyvin vaikea uskoa loppuun asti. Lukemattoman monta uusinat yritystä olen antanut tapahtua, miksi, koska uskoin sen olevan rakkautta. Mitä se ei ollut. Annan hänelle anteeksi kuitenkin, hän se sellainen ihminen, en hyväksy miten hän kohtelee ihmisiä, mutta hyvin hyvin rikkinäinen hän on itsekin sisältä. Eikä oikeesti tiedä mitä haluaa, se on selvinnyt.
Minä tiedän, etten halua sellaista elämää missä hän on mukana, aina se on päättynyt itkuun, AINA.
Tasapainoa!
Tajusin juuri kun kirjoitin tuon, että hänellä olisi avioerohakemus jätetty. Se ei aiheuta minulla mitää reagtiota, koska se ei muuta minun osalt amitään. Sen verran hän jo tietää, että ne alkuaikojen vietteyt, joihin kuului, VAIN SINÄ RIITÄT, en tarvitse enkä halua muita kuin sinut. Niitä on mulle enää turha syöttää, tunnen hänet jo liian hyvin. EIkä ole yrittänytkään sitä väittää, että aikoisii enää koskaan sitoutua keneenkään. Tietysti hän aina tilanteen tullen sano, että minä olin viimeinen nainen, jota hän rakasti ja se oli totta. Mutta huh huh.
Eli summa summarum vaikka narsistinne eroaisi, se ei muuta mitään.
Paitsi, että naisia on sen jälkeen tod. näköisesti enemmän ja tauteja voi saada varmemmin.
Mielenkiintoisia ja satuttavia viestejä.
Epäilen vahvasti tuoreen mieheni olevan narsisti. Silti vielä yritän, ehkä (en juuri nyt tiedä mikä tilanne, ero vai rauha, kotona odottaa, olen töissä).
Kaikki parisuhdeongelmat eivät johdu narsismista ja riidoissa on yleensä aina kaksi osapuolta omine näkemyksineen. Silti epäily narsistista kalvaa. Hyvin tutut kuvailut on jo niin moneen kertaan lausuttu ja listattu aikaisemmissa viesteissä, että minun kai myönnettävä vain totuus.
Kysymys: Voiko tuollaisen ihmisen kanssa saada mitään pysyvää aikaiseksi vai pitääkö vain luovuttaa ja lähteä? Onko kenelläkään positiivisia tuloksia kerrottavana? Minua ei niin vain nujerreta, jaksan kyllä ”taistella”, mutta muu oma elämä jää – niin teille tutusti – vähemmälle.
On kyllä ihmeellistä, kun minäkin ajattelin juuri niikuin Tötterö, että minua ei nujerreta. Jotenkin annoin itseni kuitenkin nujertaa. Kuitenkin ajattelen, että annoin tehdä niin itselleni. En, että hän teki niin minulle.
Minulla vain oli mieheni itsemurha takana ja olin todella heikoilla ja tämä mies iski kiinni ja oli kyllä todella tunteeton, Miten ihmeessä otin vastaan kommentit; Niin teidän perheessähän ne ratkaisut on enempi päättömiä. (Mieheni ampui itseään päähän). Ja niin kerroin hänelle kipeimmätkin asiani ja kaikkia niitä hän käytti tietyissä tilanteissa satuttamiseen. EI kerran eikä kaksi vaan kerta toisensa jälkeen.
Alkuun lupaili aina, ettei enää satuta, sitten sekin menetti jossain vaiheessa merkityksensä.
Henkinen väkivalta on kuitenkin aika käsittämätöntä, olen kestänyt monia juttuja, mutta tarkoituksellinen satuttaminen, kun asiat ei mene niikuin narsisti haluaa, se on käsittämätöntä. En edelleen oikein sitä käsitä. Todellista katumusta en ole oikein nähnyt.
Miksi otin sitä vastaan? Nyt kun olen enempi järjissäni, en sitä kyllä voi tajuta miksi otin sitä vastaan.
Mutta nyt olen päässyt siihen, etten halua enää hänen kanssa oikeaa suhdetta. En oikeesti halua. Muutaman kerran olen erehtynyt sänkyyn, puutteessa ja ihmisen ihon kaipuussa. Mutta virheitä ne on ollut joka kerta. Pahaa mieltä on aina saatu.
Nyt kun juttelin hänen kanssaan joku aika sitten, tajusin taas jotain. Hän ei oikein esim. ymmärrä, miksi käyttäisi aikaansa vaikkapa käymällä syömässä tai muutoin viettämällä aikaa naisen kanssa. Hän tosiaan näkee naisessa vain sen oman nautinnon lähteen. Välillä puhuu kyllä aika huolestuttavia juttuja neitsyeistä, toivon ettei hän oikeesti ole niin sairas, että sekaantuu lapsiin.
Olenkohan oikeesti sekaantunut todella sairaaseen ihmiseen.
minä en vain voinut jättää tätä juttua taakse, minun piti tavata häntä vielä monta kertaa, kun kaikki ystäväni sanoivat, että älä tapaa häntä koskaan, älä pidä mitään yhteyttä. Minun oli pakko, halusin päästä tilaan, että oikeesti itse ymmärrän etten halua sellaista ihmistä. Se oli kyllä hyvin vaikeaa, tapaamiset aiheutti todellista ahdistusta ja olin monta päivää sekaisin.
Nyt tuntuu, että se kannatti. Uskon jo itsekkin, että en halua sellaista ihmistä elämääni. Sitä ihmistä mihin rakastuin ei ole olemassa, se oli niin valheellista silloin aluksi, ihmeen vahva se tunne silti oli.
On hyväksyttävä, että tämä on minun elämää ja ollut osa sitä.
Hei kaikki!
Olen melkein 100% varma,että miehelläni on narsistinen persoonallisuushäiriö. Mieheni haukkuu minua usein tyhmäksi ja arvostelee painoani ja että olen läski ym.. (painoindeksini on 20, joten ei mitenkään liikaa pitäisi kuitenkaan olla). Hän on itse erittäin pinnallinen ja ulkonäkökeskeinen ja treenaa salilla lähes päivittäin. Saan joka viikko kuulla arvostelua syömisestäni ja siitä,että olen laiska kun en kuntoile tarpeeksi koska takapuoli roikkuu ja koska vatsani näyttää hänen mielestään oksettavalta, niin hänen ei tee mieli harrastaa seksiä kanssani kovin usein. Seksiä meillä on vain silloin kun hän on jonkinverran humalassa, eli kerta viikossa. Myös sängyssä olen joskus saanut kuulla olevani liian passiivinen enkä osaa tehdä mitään oikein. Hän haluaisi useammin oraaliseksiä, mutta itse harvoin tekee mitään minun nautintoni eteen. Olemme nyt olleet noin 3 vuotta yhdessä, eikä hän halua vieläkään muuttaa yhteen kanssani, koska en hänen mielestään siivoa tarpeeksi usein. Hän ei myöskään ole koskaan sanonut rakastavansa minua ja tunteista puhuminen saa hänet ahdistumaan. En tiedä mitä tekisin? Viime aikoina olen miettinyt eroa tosissani, mutta lähteminen tuntuu minulle, niin kuin teille muillekkin uhreille olevan kovin vaikeaa, sillä minulla on huono itsetunto ja syyllistän vain itseäni tästä kaikesta. Lisäksi mieheni vartioi nykyään puhelintaan usein aina juuri ”poikien iltojen” jälkeen. Epäilen että hänellä saattaa olla jotain säätöä jonkun toisen naisen kanssa, mutta hän ei ole siitä jäänyt ainakaan vielä kiinni ja jos huomautan hänelle puhelimen vartioimisesta,niin hän alkaa raivota minulle ja pitää minua vainoharhaisena.. Itse hän ei koskaan vaikuta kovin mustasukkaiselta ja senkin takia epäröin hänen tunteitaan minua kohtaan. Olen luonteeltani kiltti, tunnollinen ja epävarma ja luin jostakin, että juuri tällainen heikko persoona vetää puoleensa narsisteja. Tämä suhde on nyt jo toinen, jossa koen miehen olevan selvästi narsisti… Auttakaa ja sanokaa mitä mieltä olette? Kiitos kovasti etukäteen!
Voi Perhonen!
Kuulostaa niin surulliselta. Mieti millaista suhdetta sinä itse haluat ja saatko sitä tältä mieheltä. Kuulostaa, että et saa.
Mieti haluaisitko oikeesti muuttaa yhteen tuollaisen miehen kanssa? Kaikki muuttuu vain pahemmaksi.
Et kuulosta suhteessasi onnelliselta tai edes tyytyväiseltä. Helppo sanoa, että jätä se. Tiedän ettei se vain ole niin yksinkertaista. Teilläkin on varmasti myös hyvää.
Helppoa sanoa, että kuulostaa siltä, että mies käyttää hyväkseen sinua, kun olet liian kiltti. Jotkut ihmiset voivat vain niin häikäilemättömsti tehdä. Hän ei ole sinun arvoisesi, siltä minusta kuulostaa.
Suhteessa pitää olla hyvä olla ja tulee saada arvostusta ja hyvää oloa. Mikä ihme siinä on,e ttä annamme itseämme käyttää hyväksi?
Minä olen pääsemässä jaloilleni ja siihen auttoi, että tajusin, etten itsekkään halua oikeaa enkä muutakaan suhdetta sellaisen miehen kanssa, joka ei anna mitään itsestään, eikä arvosta minua, eikä kyllä oikein itseäänkään, siis ihan oikeesti. Vaikka itseään kehuunkin, mutta se on epävarmuutta, näen hänessä sen pelokkaan ja epävarman pikkupojan. Mutta sitä sääliä ei saa päästää valloilleen.
Perhonen, Sinä valitset millaista elämää haluat ja Sinä ansaitset Hyvää Elämää!
Kiitos sinulle, joka vastasit viestiini. Näen asiat taas paljon selkeämmin nyt. On totta, että meilläkin jotkin hetket ovat mukavia, mutta pääasiassa mieheni on se alistaja, jonka mukaan kaikki asiat pitäisi tapahtua. Tuntuu, että tämä elämä pyörii enemmän hänen ja hänen tarpeidensa ympärillä. Hän ei tunnu osaavan ajatella asioita koskaan minun kannaltani, vaan valittaa aina siitä, kuinka minun tulisi olla (esimerkiksi kuinka minun tulee käyttäytyä aamulla, kun herään töihin, etten vaan häiritsisi häntä) ja mitä minun kuuluisi muutenkin tehdä ja mitä en saisi tehdä, koska olen nainen. Hän haluaa jopa päättää mihin käytän omat rahani. Käyn kotona jatkuvaa valtataistelua omista oikeuksistani mikä on todella turhauttavaa. Mieheni on luonteeltaan tyranni joka pompottaa muita, myös hänen omaa veljeään ja äitiään. Töissäkin hän tuntuu joskus tekevän mitä huvittaa. Olen myös miettinyt syitä siihen, miksi hän ei pysty rakastamaan minua? kaikki nämä kolme vuotta olen vain odottanut että hän vihdoin avautuisi minulle tunteistaan. Mikä syy hänellä on pitää minusta kiinni siitäkin huolimatta, vaikka en edes täytä kaikkia hänen kriteerejään? Kaikkein oudointa hänessä on se, että vaikka hän pitää tunteensa minua kohtaan yleensä visusti piilossa, niin silti hän kuitenkin usein liikuttuu elokuvaa katsoessaan… Ja vielä lisäksi kerron, että tein testin: ”elätkö narsistin kanssa” ja tulos oli se, että puolisossani on joko jonkin verran, sekä erittäin paljon narsistisia piirteitä.
Lukekaa narsistin itsensä kirjoittamat artikkelit. Minusta valaisevat enemmän kuin pelkät luettelot narsistisista piirteistä. Minulla oli narsistinen ystävä melkein 30 vuotta. Tiesin hänellä olevan monia mielenterveyden ongelmia mm. taipumusta ahdistukseen, syvää syysmasennusta ja monia pelkoja sekä alemmuuden tunnetta ja lapsuustraumoja. Mutta vasta nyt ymmärrän mistä kaikki johtui kun katkaisin välimme 1,5 v. sitten. Hän tuntee syvää vihaa minua kohtaan ja kun oivalsin sen, niin oivalsin pikkuhiljaa hänen persoonallisuushäiriönsä luonteen. Linkki: http://www.healingeagle.net/Fin/Vaknin/Alkusana.html
Hei kaikille! Ihanaa, pian vuosi ilman narsistimiestä.Olen ollut lujana enkä ole suostunut tapaamisiin. Nyt on viesti loppuneet ainakin vähäksi aikaa. Valitettavasti se merkitsee sitä että hänellä on uusi kiusattava. Säälin sitä naista, mitä kaikkea hän joutuukaan kärsimään. Entä jos hän ei olekkaan yhtä vahva kuin minä? Jos hän saa ikuiset vammat? Sen tämä narsistisuhde teki että en ole uuteen suhteeseen vieläkään lähtenyt. Kumminkin kaipaisin jo miehen läheisyyttä ja kumppania. Sitä miettii, että jos tulevakin on samanlainen. No ehkä joskus on minuakin varten joku oikeasti tunteva.. Kaiken huippu on tässä asiassa se, että minua tuki eräs nuoruuden tuttu mies keskusteluin ja viestein, että pystyin jättämään narsistini. Nyt tämän miehen vaimossa ilmenee narsistisia piirteitä(on ollut kai koko avioliiton ajan, mutta mies on nyt vasta tajunnut itsekkin sen ja kertoi minulle). Vaimo viestittelee ja soittelee toiselle miehelle, jos ystäväni soittaa minulle, vaimo käy kimppuun ja repii vaatteet riekaleiksi. Kaikki on miehen syytä, vaimo ei ole saanut opiskella, ei pääse mihkää ym. Ystäväni on luvannut jopa viedä vaimon tansseihin ja hakee kotiin, mutta ei vaimo sitten menekkään. Vaimo olisi saanut mennä jatko-opiskeluun, mutta ei mennyt. Kaikki syy muka ystävässäni. Ystäväni mieli alkaa järkkyyn jatkuvien syyttelyiden alla, pelkään hänen mieleterveyden puolesta. Olen vuorostani yrittänyt tukea häntä, sanonut että muuttaisi yksin asuun ja selvittäisi ajatuksensa ennenkuin on myöhäistä. Vaimo on huutanut tappavansa kaikki, pienen lapsen kuullen. Lapset heillä oirehtii myös, johtuen vaimon haukkumisista ja repimisistä isää kohtaan. Tämä nainen on haukkunut minut moneen kertaan viesteillä ja soitoilla kuvitellen että olen ollut hänen miehensä kanssa. Meillä on vain ystävyys ja toistemme tukeminen. Miten ihmeessä saan mieheen niin paljon voimaa että hän pystyy irrottautumaan vaimostaan, ennen kuin henki on lähtenyt?
Hei!
pitäisikö sopia asiat narsistisen ex poikaystäväni kanssa? koska jos en mahdollisesti tee sitä monet tutut kääntävät minulle selän.
anna kun kerron ensi vähän tausta tietoja….
olen nuori tyttö jonka ex poikaystävä oli narsistinen seurustelimme vähän alle vuoden. Kun minä tapasin tämän pojan hän oli jotain niin ihanaa. Hän oli kuin herrasmies hänen sanansa sulattivat sydämeni joka kerta alussa ja hän oli aina siinä. Kun oikea prinssi. Olen itse todella sinisilmäinen tyttö ja uskon aina kaikista vain hyvää ja luotan kaikkiin ihmisiin. Tiedän että niin ei saisi tehdä mutta se olen vain minä. Vähän ajan päästä hän muuttui aivan täydellisesti. Kysyin monta kertaa kuka hän oli ja milloin se jonka tunsin palaisi takaisin. Kävin vaikeita aikoja läpi kun hänen äitinsä kuoli ja isä ei voinut niin hyvin. Mutta minä taistelin hänen puolesta ja autoin häntä niin paljon kun pystyin. Hän muuttui lopuksi aivan täydellisesti hän oli kuin toinen ihminen. Minä olin aina väärässä, jouduin alistumaan asioille, en saanut olla enää ystävien kanssa viikonloppuisin, hän haukku minua, ja pahinta on se että jouduin tekemään asioita joita en olisi koskaan halunnut. Äiti ja ystäväni luulivat hänen olevansa todella mukava mutta kun olin hänen kanssa kahdestaan se oli jotain niin kamalaa. En kauan enää jaksanut niin päätin lopettaa seurustelun koska minä olin henkisesti kuollut ja väsynyt. Yritin olla hänen ystävänsä mutta se ei toiminut niin päätin lopuksi mennä kertomaan kamalia asioita joita olen kokenut ystävilleni kuratorille koska olin pitänyt kaikkeni tämän sisällä puoli vuotta ja lopetin hänen kanssa puhumisen ja ystävät käänsivät hänelle selän mutta minä en pakottanut heidän tekemään sitä. Tämän jälkeen olen elänyt tuskassa. Olen saanut kuulla miten kamala ihminen minä olen ja että minä olen se paha. Hän on mennyt selittelemään jotain ”paskaa” minusta joten jotkut ihmiset ovat alkaneet vihaa minua. Käyn terapeutilla nykyään mutta yritän taistella tätä vastaan mutta se on vaikeata. ex poikaystäväni hokee kokoajan kaikille toisille sitä että hän haluaa selvittää tämän asian missä nytten olen ja hän haluaa olla minun ystävä. Mutta hän vaan hämää ihmisiä koska hän haluaa olla se ”viisas” meistä ja selvittää tämän asian. Turhaan koska minulla on pelko häneen kohtaa. Joudun elämään kokoajan siinä pelossa että lopuksi kaikki kääntää selän minulle. Mutta niin kun minulle on sanottu on se että minun pitää näyttää että minulla on hyvin ja että olen hänen yläpuolella ja en anna tällä kerralla periksi. JOTEN KAIKKI IHMISET JOTKA ELÄVÄT TAI ELI NARSITISEN KANSSA HEITTÄKÄÄ HÄNET POIS JA ÄLKÄÄ KUUNELKO HÄNTÄ ENÄÄN KOSKAAN KOSKA HÄN HALUAA VAIN SATUTTAA!
(lainattu teksti)
Uhrin ystävä
Kertokaa, miten olette saaneet narsistisen avokin ulos yhteisestä (omistus) asunnosta eroa tehdessänne?
Olen ystävääni yrittänyt tukea sekä auttaa ottamalla asioista selville ja sain kuulla että tuomiokunnalta voisi hakea tätä Yhteiselämän lopettamispäätöstä. Tällä keinolla saisi henkilön ulos asunnosta eikä jatkuisi psyykkinen väkivalta.
Eli, kokemuksia peräänkuulutan.
Vastaus: itse jouduin myymään asuntoni. Onneksi pääsin siksi aikaa ystäväni luokse, nyt etsin itselleni omaa asuntoa. Yritän saada elämäni uudelleen raiteille, olen menettänyt ihan kaiken tämän narsisti miehen yhdessäolon seurauksena, työni ystäväni kotini.Olimme yhdessä noin 9v. Kunnes tajusin ettei hän muutu. Ongelmana on yhteinen koira josta en halua luopua. Onko muilla tällästä ongelmaa,,,eli yhteinen koira tms. miten olette järjestäneet asian. Onnistuuko yhteishuoltajuus?
Meil on ikäero n.20 vuotta.(minä nuorempi osapuoli). En olis kinä uskonu et hän käy minuun käsiksi, mutta näin kävi eilen. Ilta alkoi hyvin, nautimme kauniista ilasta otimme vähän alkoholia. Ensin alkoi epäilys että minä petän, käyn vieraissa ym. minulla on paljon miestuttavia (ei seksikavereita), kenestäkään ei voi puhua kun heti äänensävy on :oletko pannu sen kanssa?Ystäviini en olisi saanu olla tekemisissä, enkä myöskään sukulaisiini. Eilen hän löi, otti käsivarresta kiinni lujasti (mustelmat jäi) Nappasi rinnuksista kiinni (myös mustelmat). Käski pakata kamat ja lähteä, kun olin lähdos ni estelemässä etten saa jättää häntä. Kun totesin etten voi jatkaa tälläista suhdetta ni vika olikin minussa, olin huora, ärsyttävä lunttu. vammanen (synnynnäinen kuulovamma), ym kaikki mahdolliset tuli. Kun pääsin ovesta vähien tavaroideni kanssa ulos yritti vielä potkaista minut rappusista alas. Onneksi en asu siellä virallisesti vaan kotona muodollisesti. Nyt hän soittaa ja viestittelee, pyytää palamaan takaisin ja että unohdetaan eilinen. Mitä pitäis tehdä? Järki kieltää palaamasta mutta tunteet sanovat toista.
miia hyvä.
lue tuo teksti uuelleen. mieti mitä illan aikana tapahtui. mieti, että koskaan ku mies tekee tuon niin se ei jää viimeiseksi vaan yltyy. tiiän ite kokemuksesta.
muistan ite kyllä vielä ku eilisen päivän ku olin samassa tilanteessa. mies riuhtaisi sormuksen pois ja seuraavana päivänä tuli jättisuklaarasian kanssa pehmittelemään ja kosimaan uudelleen. en ottanut sormusta enään takaisin ja siitä mies kävi käsiksi, tarttu kasvoihin ja huusi suoraan naamalle.
pelkäsin aivan hulluna.
tuon jälkeen kävin kaikki läpi mitkä sinulla on vielä edessä. muistan kun yksi päivä lähdin kävelylle selvittämään päätäni ja muistan vieläkin elävästi sen tunteen ku en vain yksinkertaisesti jaksanut kävellä, kuvitelkaa, en jaksanut edes kävellä!! olin täysin loppuunpalanut kaikista uhkauksista ja järjen ja tunteiden vastaan tappelemisesta ja kyyneleet tuli ja tuli kauan aikaa ja tunsin olevani ihan umpikujassa ja oisin voinut kuolla siihen paikkaan mieluiten.
jostain keksin että soitin johonki apunumeroon, (olin aiemmin jo kerran käynyt hätävastaanotolla psykologilla)
ja sanoivat olevan täyttä ja kun ymmärsivät että oon oikeasti todellisen avun tarpeessa niin lupasivat järkätä keinolla millä hyvänsä minut seuraavalle päivälle ja niin kävi ja sain aloittaa minut jalkeilleni nostaneen terapian.
tappelin noihin aikoihin toisinaan useinkin siitä itseni kanssa, että soitanko hänelle, kertakaikkiaan oli vain niiiiiiiiiiin järjetön ikävä ja aivan mieletön fyysinen kaipuu.
kumminkin terapian ja ystävieni rohkaisusta elin nuo vaikeat ajat läpi, sorruinkin kaksi kertaa ja kaduin hyvin pahasti…
mies osasi olla ovela, kaikki fyysiset ja henkiset vääryydet mitä hän teki, hän pisti hänessä asuvan pahan voiman ”sielunvihollisen” piikkiin ja pyysi nöyrintäkin nöyrimmästi anteeksi- sama kumminkin toistui. Se paha voima asuu hänen sisässä eikä se ole sieltä pois lähteäkseen. Piti vain ajatella et siinä yhessä fyysisessä ihmisolennossa asuu henkisesti kaksi persoonaa joista toisen osuus on 10% tai jotain sinne päin ja sitä rakastan ja palvon ja kaipaan ja se on jotain täydellistä… Mutta loppu 90% onkin mustaa ja synkkää ja uhkaavan vaarallista. Jos ajattelee paremmin niin jokaisessahan meissä on tuo varjopuoli, mutta normaali ihmisessä on prosentti pitäisi olla hyvän osuuen prosenttia pienempi!
Ja sitte vielä siitä et tosiaan yritin kaikkeni. Kyselin monelta asiantuntijalta miehen oireet tunnistetua että onko tällaista mahdollista parantaa. Yritin saada miestä hoitoon mutta hänellä sitten oli jo ”vahva vaihe” päällä ja hän oli niin varma että hän on niin kunnossa kun voi olla ja ei totta totisesti mitään hoitoa tarvitse. Asia kääntyikin sitte niin päin että minä olin se mielenterveydellisesti heikko koska hänelle kävi ilmi että käyn terapiassa.
Yli vuoden kuluttua kaikesta, (maailman toiselle puolelle palloa muuttaneena) voin vielä sanoa tulevan hetkellisiä kaipuun iskuja- tosin ne ovat niin lieviä ja niitä ei tule usein että niitä ei kestäisi.
Lupaan että jos aloitat taistelun ja jaksat läpi pimeän ajan niin huomaat olevasi ONNELLISEMPI kuin ikinä ja ELINVOIMAISEMPI kuin koskaan ja lupaan että löydät itsesi takaisin- siihen kuitenkin on vain yksi tie, jätä miehesi.
ja sitten vielä TOIPILAS:
meillä oli kanssa yksi vaikeimmista ongelmista kaksi minulle rakasta koiraani joita mies käytti välineenä pompotella minua ja saada minut valtaansa. Kaikki johtui ilmeisesti mustasukkaisuudesta. Hän uhkaili että jos en TAPA (kuuloonkaan ei tullut uuden kodin etsimistä tms) koiriani niin en välitä hänestä, minun olisi tullut näyttää rakkauteni tappamalla koirani. No way. Onneksi en sitä tehnyt…
Ja kerran hän lätkäisi toista koiraani mutta onneksi toista vastaavaa tilannetta ei kerennyt tulla.
Ex-uhri, kiitos viestistäsi. Minun ongelma on se että koira on hänen luonaan aika paljon (harrastuksen takia), hän onnistuin heikkona hetkenäni saamaan nimen paperiin jossa luovutin osaomistuksen hänelle (osasi todella hyvin kieroilla asian) eli koira on yhteinen. Olen vasta nyt tajunut että se on välikappale sille, että olen pakosta häneen yhteydessä. (hänellä on jo uusi uhri, siis nainen). Siksi nyt ystävällinen minulle. En tiedä miten onnistuu tämä koiran yhteishuoltajuus.En luota häneen missään asiassa. Erittäin kova valehtelemaan, ja on taitava siinä. Koirasta en luovu se on varma ja hän tietää sen. Pakko yrittää olla ystävä, vaikka sisimmässäni en haluaisi olla missääntekemisissä. En voi unohtaa miten hän tuhosi elämäni totaalisesti. Toivotan sinulle kaikkea hyvää elämääsi. Täältä pohjalta on vain tie parempaan. Uskotaan siihen, kaikki täällä olevat kohtalotoverit 🙂
Nyt ollaan oltu viikko erossa. Joka päivä tulee puheluita ja viestejä et tuu takas ym, rakastan sua ja en tee niin enää jne. Jos vastaan puheluun ensin juttelee niitä näitä ja sen jälkeen alkaa aneleen et tuu edes käymään. Kun kieltäydyn edes käymästä alkaa huorittelu ja väitetään etten ole edes häntä rakastanu. Luulee et tää eroominen on mulle helppoa, mitä ei kylläkään ole. Olen aatellu jo pari kertaa et takasin palaaminen olis voinu olla helpompaa. Mut siin vaihees huomaan mustelmat käsivarres ni joku pieni järjenvalo säteilee vähän! ;)Sama juttu on viestit, koko ajan olen muka panemas jonku kanssa, samalla vähän huoritellaan muutenkin ja yrittää syyllistää kun HÄNELLÄ on huono olo kun olen poissa. Alkaa käydä aika raskaaks tää touhu. otin uuden puhelinumeron (tietty salasena) ja suljen vanhan numeron. toivon ja rukoilen et ne vähät kaverit mitä mulla on ei anna sitä sille miehelle. Koskakohan se aurinko alkaa paistaa tähän risukasaan? Parempaan suuntaan ollaan toivottavasti menossa, vaikka välillä onkin rankkaa. Hyvää kesää kaikille! Kyllä tästä selvitään. Elämällä on tapana joskus potkia päähän, mut sitä tarvii potkia takas. 🙂
Hei kaikki lukijat! Taas yhden käsittämättömiä piirteitä saaneen riidan jälkeen, joka alkoi ihan tyhjästä, tuli tarve etsiä vastauksia ja apua niin löysinkin kohtalotoverini täältä. Tuntuu kamalalta lukea teidän juttujanne, niin kuin lukisin omasta elämästäni. Olen ollut täysin tietoinen mieheni persoonallisuushäiriöstä jo pitkään ja epäillyt sen olevan narsismia. Nyt ei ole epäilystäkään sillä lähes kaikki sairauteen viittaavat kuvaukset täsmäävät mieheeni.
Toivottavasti olette käyneet lukemassa sivuilla http://www.healingeagle.net/Fin/Vaknin/Alkusana.html.
Itse olen istunut viimeiset kolme päivää koneella tyrmistyneenä, kamala oksettava olo sisälläni vaan pahenee kun tajuan ettei muuta ratkaisua tilanteeseen ole kuin lähteä. Meillä on pieni lapsi mikä hankaloittaa lähtemistä siinä määrin että olen tähän asti pelännyt tekeväni väärän ratkaisun lapsen kannalta jos eroamme. Ymmärrän nyt kuitenkin voivani niin huonosti että pelkään lapseni reagoivan myös siihen pitemmän päälle enkä halua näin käyvän. Olisi pitänyt lähteä silloin kun sain tietää olevani raskaana, niin hirveät syytökset sain siitä miten olen hänen tietämättään hankkiutunut tietoisesti raskaaksi jotta voisin myöhemmin lapsen varjolla viedä hänen rahansa. Hän on lähes koko yhdessäolomme aikana puhunut siitä miten hän näkee kuinka hylkään hänet ja löydän kuitenkin jonkun toisen koska en kelpaa hänelle kuitenkaan kauaa. Vaikka molemmissa meissä on vikoja, niin voin sanoa että hän on puheillaan ja käytöksellään ajanut asiat siihen pisteeseen että kohta hänen pelkonsa toteutuukin. Olen myös sanonut tämän hänelle.
Olen jo kuukausia valmistellut itseäni henkisesti tulevaan eroon tekemällä varasuunnitelmia ja katselemalla asuntoakin. Viimeinen vuosi on ollut henkisesti niin uuvuttava ettei fyysisestikään tunne olevansa enää kunnossa. Voimia ja haluja ei ole enää arkisten askareidenkaan hoitamiseen ja siitäkin saan syyt niskoilleni. Olen vain niin laiska ja saamaton mieheni silmissä kun en saa mitään aikaiseksi. Lapseni on ollut ainoa syy miksi en ole antanut itseni romahtaa täysin, monena aamuna hän on ollut ainoa syy nousta sängystä ylös.
Tuntuu kuin osa minusta olisi kuollut, en ole enää sama iloinen ihminen kuin ennen. Tästäkin mieheni valittaa minulle, mutta syy siihen ei saa olla hänen käytöksessään. Hänellä nyt on vaan oikeus sanoa asiat juuri niin kuin itsestä tuntuu eli erittäin törkeästi ja alentavasti. Hänellä on oikeus tehdä omassa kodissaan mitä haluaa miten haluaa, minulla on oikeus tehdä vain mitä hän haluaa.
Hakeuduin keväällä terapiaan työterveyden kautta, tilanne oli työterveyshoitajan silmissäkin niin huolestuttava, itkin ja tärisin niin etten saanut puhutuksi, niin sain ajan psykologille samalle päivälle. Alunperin olin ajatellut meneväni mieheni kanssa yhdessä terapeutille. Kerrottuani miehelleni asiasta hän suuttui silmittömästi moisesta ehdotuksesta. Hän ei voinut ymmärtää miksi me/ hän tarvitsisi ammatti auttajaa, eihän hän ole avun tarpeessa. Seuraavaksi hän ihmetteli mitä hän on sanonut tai tehnyt minua loukatakseen. Hämmästelin tätä hieman sillä olimme puhuneet ongelmistamme aikaisemminkin ikävin seurauksin. Hän väitti ihan tyynesti ettei ole sanonut sitä ja tätä ja jos on niin ei ole tarkoittanut loukata. Käsissäni olevia mustelmia hän puolusteli sillä että eihän hän nyt kuitenkaan lyönyt, otti vaan vähän kovemmin kiinni että mitä se nyt meinaa!!!!!
Hän ei selvästikään muista paljoakaan aikaisemmista riidoistamme, mikä johtuu paljolti varmaan siitä että hän on useimmiten ollut aina jonkun asteisessa humalassa, vaikka tämänkin kiistää. Toisaalta silloin kun hän suuttuu niin näyttää siltä kuin hänestä tulisi aivan eri ihminen, ääni muuttu, silmissä on kamala palavan vihan polte ja kielen käyttö on jotai aivan uskomatonta. Ihan kuin hänessä olisi kaksi persoonaa ja sitä toista hän ei itse tunnista eikä sen takia kykene muistamaan. En tiedä mitä ammattilainen tuohon sanoisi. Terapeuttinikaan ei voinut diagnosoida miestäni minun kuullen koska asian osainen ei itse uskaltautunut puheille.
Itse vedän omia johtopäätöksiä siitä miten miehestäni on tullut sellainen. Ei tarvitse paljoakaan analysoida maallikon psykologiaa käyttäen hänen vanhempiaan, jotta voi arvailla missä on tehty virheitä ja mistä mieheni on jäänyt lapsuudessaan paitsi, vaikka kaikki näyttääkin ulospäin täydelliseltä.
Mieheni on todella taitava uskotellessaan että kuvittelen vaan asioita ja vedän kaikesta herneet nenään mitä hän sanoo. Hän laittoikin minut omiin hullunkirjoihinsa sen jälkeen kun aloin käydä terapiassa. Hän jopa kyseenalaisti mielenterveyteni siinä määrin että kysyi minulta voiko hän enää luottaa minuun etten vahingoita perhettäni ja itseäni nyt kun olen niin henkisesti epävakaa että tarvitsen ihan ulkopuolista apua!!! Järkytyin kommentista niin että nauroin hänelle mikä sai hänet erittäin vihaiseksi.
Terapiassa käyminen auttoi todella paljon. Oli joku jolle saatoi puhua täysin luottamuksellisesti ja kertoa kaikki kauheimmatkin jutut. Itselleni ongelma oli juuri siinä, että asiasta muille kertominen oli todella vaikeaa. Kaikki pitävät miestäni niin hyvänä tyyppinä, erityisesti vanhempani. Tuntui oikeasti pahalta rikkoa tuo kuvitelma unelmavävystä. Ja onhan hänessä paljon hyvää ja hienojakin piirteitä. Tuskin voisin ilman niitä elää hänen kanssaan. Vanhemmilleni asia olikin melkoinen järkytys. Oli pakko kertoa äidilleni koska oli niin paha olla ettei enää voinutolla hiljaa. Itseasiassa äitini oli se joka antoi minulle ensimmäisen narsismia koskevan artikkelin luettavaksi, hänen mielestään se sopi kertomaani hyvin, ja oikeassa hän oli. Se oli ainoa julkaisu jonka tarvitsin luettavakseni ymmärtääkseni mistä meidän perheessämme on kyse.
Tuntuu surulliselta ettei narsistia voi parantaa, kaikesta huolimatta toivon hänellekin pelkkää hyvää tulevissa ihmissuhteissaan sen jälkeen kun eroamme, siis KUN eroamme. Tuntuu vaan kauhealta että joku joutuu taas hänen uhrikseen, ja hän vaan tulee olemaan entistä katkerampi lähtöni jälkeen. Onhan vika kuitenkin hänen mielestä meissä naisissa.
En voi jatkaa enää pitkään tässä helvetillisessä liitossa, jossa olen niin huono, epätäydellinen, osaamaton, saamaton, ymmärtämätön, kohtuuton, kylmä, keskustelukyvytön, joustamaton ym ym ym. Mikäli yhtään tunnen itseäni, nyt kun olen päässyt syyllisyyden ja alemmuuden tunteestani, niin tunnen olevani paljon muutakin kun tuota. Meillä keskusteleminen on ollut yleensä sitä että mies puhuu ja minä kuuntelen ja olen samaa mieltä häntä miellyttääkseni välttäen näin riidat ja raivokohtaukset. Olen mielestäni joustanut loputtomiin asti vain pitääkseni yllä jonkinlaista rauhaa kotonamme, nyt rajani on tullut vastaan ja mittani on täysi.
Tässä keväällä kun meillä oli pahin riita jolloin ilmoitin jättäväni hänet mieheni romahti ensimmäistä kertaa täysin. Jälkeenpäin mietin että oliko sekin vain hyvää esitystä jotta saisi säälin ja syyllistämisen kautta minut takaisin ja onnistuihan siinä. Käyttäytyi kyllä pitkään asiallisesti sen jälkeen. Mutta eihän se ulkokuori kauaa kestänyt. Elättelin toiveita muutoksesta vaikka arvelinkinsen olevan mahdotonta.
Tässä pari päivää sitten hän sitten ilmoitti että nyt saa hänen puolestaan nöyristelyt riittää että hän ei enää jaksa olla hiljaa. Olen ollut niin etäinen häntä kohtaan enkä mene lainkaan vastaan ja ymmärrä häntä, siis tässä samalla kun yritän pitää vielä raunioitani jotenkuten kasassa. Ja kaiken mahdollisen syyllistämisen ja aliarvioimisen päätteeksi olisi pitänyt vielä haluta seksiä hänen kanssa. Voi ihme kun ei tee mieli, ei sen enempää muitakaan kuin häntä. Olen päättänyt unohtaa miehet vähäksi aikaa kunhan hänesta pääsen eroon. Hän on kuitenkin vakuuttunut että haluttomuuteni taustalla ei voi olla muuta kuin toinen mies.
Pahin on varmasti vielä edessä, mikäli hän aikoo toteuttaa kaikki uhkauksensa mahdollisen eron jälkeen. Pahinta tulee olemaan taisteleminen lapsesta, sillä hän ilmoitti vaan että lapseni ei sitten lähde mikäli minä lähden. Aikomukseni on tulevaisuudessa keskittyä itseni ja oman arvoni uudelleen rakentamiseen sekä lapseni hyvinvointiin. Sitä ei pilaa enää kukaan!!!!
Paljon voimia kaikille vastaavaa kokeneille!!!!
MIIA!!! Upeaa! Teit sen mutta muista olla varovainen- niinku sanottu ne tosiaan on ovelia isolla Oo:lla! Mun ex tasan viikko sitte laitto vielä maanittelusähköpostin ja nyt kuulin tänään et hänellä on uusi tyttöystävä. En tiedä ollakko onnellinen vai surullinen- onnelinen omasta puolestani koska tiedän että hän ei oo ottamassa muhun yhteyttä niin kauan ku sillä se toinen nainen on, mut surullinen uuden tyttöystävän puolesta ku tiedän liian hyvin mitä tämä mies saa aikaan….
VÄSYNYT: tee se. tee se heti älä huomenna. kuulostaa ihan kamalalta kyllä ja mikään yhteinen maallinen asia, ylipäätään lapsi ei kyllä helpota asioita. Mutta Taistele, ja muista mustina päivinä että jokainen hengenveto vetää sinua kohti tasapainoista, valoisaa, tervettä aikaa. SINÄ ANSAITSET PAREMPAA!!
Ite muistan vieläki päivänselvästi yhden hetken kun ensimmäisen kerran älysin todella olevan vapaa. Pyrähdin juoksuun ihan vaan siksi että oli niin kevyt ja hyvä mieli!!!
Ite kanssa päätin eron jälkeen että ei enään miehiä. Kumminkin yksi kivan tuntunen mies alkoi pitämään yhteyttä minuun jo jonkun ajan kuluttua ja sitä kesti oikeasti vain muutama päivä koska pelkäsin kokoajan niin sairaalloisesti.
Toinen juttu lähti siitä kun miespuolinen ystäväni näki minun silmännurkassa kyyneleitä kun kerran minulla oli todella heikko hetki. Hän halasi ja juttelimme pitkän aikaa ja hän tuli uudelleen ja uudelleen ja nosti minut jaloilleen- tätä kesti jopa pari kuukautta kunnes minun alettua pikkuhiljaa luottamaan häneen hän jätti minut kuin salama kirkkaalta taivaalta- ja vieläpä puhelimella. Vaikka eihän me kyllä periaatteessa edes seurusteltu, mutta kumminkin. Se sattui yhtä paljo ku joku ois lyöny puukolla selkään tai enemmänki mut toivuin äkemmin kuin siitä puukoniskusta oisin toipunu.
Nyt oon kuukausia kartellu enemmän ja vähemmän tietosesti suhteita miehiin- joitakin ystäviä on päässyt vähän lähemmäs minua ja olen purkanut heille mielessäni pyöriviä asioita- mutta mitään muuta ei ole eikä tule tapahtumaan. Minusta on tullut niin varovainen että ei moni osaisi arvatakkaan koska se ei päälleppäin näy normaalissa kanssakäymisessä vaikkapa työpaikalla tai yleensäkkään ottaen ystävien keskuudessa.
KAIKILLE niille jotka kipuilee eroamiskysymyksen kanssa tunnistettuaan oireet ja kaikille jotka kipuilee erottuaan, kaikille jotka sitä nyt tarvii niin HURJASTI voimia ja jaksamisia, pidetään yhdessä päämme, näytetään pyllyä narsisteille ja eletään omaa elämäämme onnellisesti! 🙂
Täällä on paljon viestejä naisilta.
Haluaisin tuoda esiin että naiset voivat olla ihan yhtä pahoja narsisteja kuin miehetkin.
Minä olen mies ja minun naisystäväni on mahdollisesti narsisti – olen epäillyt näin jo useita vuosia.
Muutimme yhteen vuosia sitten ja heti alussa hänen käytöksensä muuttui dramaattisesti siitä mitä se oli seurustelun alkuvuosina. Alkuun hän oli erittäin fiksu (sitä hän on edelleen kyllä, järkeä kyllä riittää), rauhallinen ja minut hyvin huomioon ottava. Mutta *heti* kun yhteinen asunto oli hankittu ja muutto tehty niin alkoi käsittämättömän agressiivinen käytös – hän lähes päivittäin huusi minulle ja haukkui minua aivan typeristä jutuista. Minä olin aivan ymmälläni että mistä tässä oikein on kyse kun minua näin kohdellaan.
Valitettavasti hän sai usein minut vedettyä siihen huutamiseen mukaan, kun en osannut varoa enkä ymmärtänyt mistä on kyse. Joskus itkin aivan hysteerisesti ja peittelin korviani ja pyysin häntä vain lopettamaan sen huutamisen kun hän jatkoi huutamista hyvin agressiivisesti minun toistuvista lopettamispyynnöistä huolimatta. Luhistuin lattialle itkemään aivan neuvottomana kun en ensinnäkään ymmärtänyt miksi hän kohtelee minua niin huonosti ja koska en saanut häneen mitään järkevää puheyhteyttä jolla asiaa olisi voitu lähteä korjaamaan.
Tunsin että minä tarjoan hänelle rakkautta ja hellyyttä ja en saanut ollenkaan samanlaista takaisin vaan sain takaisin vihanpitoa ja ”mene pois” käskyjä silloin kun yritin olla hänen kanssaan yhdessä positiivisella mielellä. Olin todella murheellinen ja hämmentynyt siitä että miksi hän toimii niin ilkeästi. Useaan kertaan yritin rauhallisilla keskusteluilla selvittää että miksi hän käyttäytyy niin vihaisesti minua kohtaan – sain selityksenä yleensä sen että ”minulla on oikeus huutamiseen” tai hän käyttäytyi niin että hän on varmasti aina oikeassa ja minulla ei ole oikeutta kyseenalaistaa hänen sanomisiaan. Hän käyttäytyi hyvin uhmakkaasti näiden keskusteluiden aikana (kuten muulloinkin, mutta erityisesti silloin jos aloin selvittämään syytä uhmakkuuteen).
Tästähän seurasi se että minä masennuin pahasti. Olen siinä tilassa edelleen. Kolmen yhdessäasumisvuoden jälkeen olin siinä pisteessä että ensimmäisen kerran harkitsin suhteemme tulevaisuutta. Olin siis saanut tarpeekseni hänen räyhäämisestä ja ihme tempuista ja jatkuvasta haukkujen kohteena olemisesta. Mutta tein silloin päätöksen että suhdetta ei vielä lopeteta vaan katsotaan asia sitten selväksi kun minun opiskeluni on päättynyt (olin aloittanut opiskelut silloin kun muutimme yhteen). Ja nyt on sitten sellainen tilanne että en ole opiskelua loppuun pystynyt viemään masennuksen takia. Ja seurustelusuhde on samalla tavalla pysähtyneessä tilassa kuin silloin vuosia sitten kun sen päätöksen tein että katsotaan sitten kun olen valmistunut.
Olen enemmän ja enemmän vakuuttunut siitä että hän on narsisti. Olen tunnistanut että hänen isänsä ja hänen isänsä äiti ovat aivan takuuvarmasti pahemman luokan narsisteja, joten tämä tyttö on saattanut kopioida käyttäytymismalleja heiltä. En usko että kyseessä on pelkkä sattuma että hänen isänsä on öykkärimäinen ja hallitseva lähiomaisia kohtaan ja isänsä äiti on erittäin kontrolloiva ja manipuloiva – uskon että tyttö on heiltä ottanut paljon mallia käytökseensä ja arvomaailmaansa, hän selvästi arvostaa kyseisiä ihmisiä paljon. Kaikki nämä kolme ihmistä ovat mielestäni hyvin älykkäitä ihmisiä. He valitettavasti käyttävät nopeasti leikkaavaa pollaansa toisten ihmisten kontrollointiin, keskusteluiden hallintaan yms. elikä jyräävät muut. Ja kun isä ja tytär ovat saman pöydän ääressä niin meteli on kova kun vääntävät keskenään siitä kuka on paras ja kenen juttuja pitäisi kaikkien kuunnella. Ja minä istun siinä välissä ja korvia särkee se kovaääninen möykkääminen.
Minä kun olen tällainen herkkäluonteinen aina ollut ja hiljaisemman sorttinen ihminen niin minun on ollut vaikea pitää puoliani tällaisessa sopassa kun on tuollainen kontrolloiva ja agressiivinen persoona vieressä. Tavallaan en ole aina edes halunnut pitää puoliani *koska* minä en ensinnäkään halua sellaiseen kovaääniseen rähjäämistyyliseen keskusteluun ollenkaan mukaan – se ei ole minun käsitykseni siitä miten ihmisten pitäisi keskustella, enkä varsinkaan hyväksy sitä että minun pitäisi omassa kodissani jatkuvasti taistella oikeudestani saada reilua kohtelua ja että minun pitäisi puolustaa itseäni jatkuvia haukkuja vastaan. Minun käsitykseni kodista on hyvin toisenlainen – minä odotan kotona rauhallista ilmapiiriä ja tukea enkä sitä että minua poljetaan alas aina kun tilaisuus tulee ja kovaäänisesti.
En ole tehnyt päätöstä siitä mihin suuntaan tämä suhde menee – ei näytä hyvältä varsinkin kun näyttää vahvasti siltä että nämä narsismi-analyysit osoittavat kumppanini olevan juuri sellainen.
Tässäkin suhteessa on myös niitä erittäin hyviä muistoja paljon ja olisi todella kivuliasta luopua ihmisestä jonka kanssa on aikuistunut ja elänyt suhteessa jo yli 10 vuotta.
Mainittakoon vielä että tiedän että en ole ollut aina kunnollinen – olen viime vuosina pahentanut myös itse omaa terveystilannettani valvomalla öitä tietokoneella (saa olla omassa rauhassa nimittäin) ja siitä on ollut myös haittaa eikä sellainen varmasti helpota masennusta.
Koskaan en ole pettänyt kumppaniani. Ikävä kyllä en voi olla varma siitä että hän ei olisi pettänyt minua. Nimittäin hän itse meni tekemään sellaisen hirvittävän virheen että uhkasi mennä sänkyyn toisen miehen kanssa. Tämä uhkaus tapahtui samana vuonna kun minulle tuli ensimmäisen kerran mieleen että pitäisikö erota. Hän uhkasi minua sillä tavalla sen jälkeen kun oli ensin viikkokausia haukkunut minua ja huutanut minulle, ja teki myös erään ilkeän tempun jolla pahoitti minun mieleni pahasti (aiheutti sen että kaverini luulivat että olin pahoinpidellyt häntä, mikä ei pitänyt paikkaansa – minulle tämä oli tietysti hirvittävä loukkaus jota en voinut mitenkään ymmärtää). Minä olin sitten niin mieli mustana että en halunnut puhua hänelle enkä varsinkaan harrastaa seksiä. Joten hän katsoi että on oikein että hän uhkailee että menee toisen kanssa sänkyyn – sehän tosiaan auttoi tilannetta. Sen uhkauksen jälkeen en ole enää luottanut häneen että hän ei mene toisten kanssa sänkyyn. Asiaa ei ole auttanut se että hän on myöhempinä vuosina myös sanonut asioita jotka minun mielestäni viittaavat siihen että hänellä olisi saattanut olla seksiä jonkun toisen kanssa. Kun olen esittänyt epäilykseni hänelle niin hän on vain haukkunut minut hulluksi. Se onkin helppo puolustus – hauku toinen hulluksi niin asia on sillä selvä. Minä olen siis hullu kun epäilen häntä pettämisestä – sen jälkeen kun hän itse on uhannut että menee jonkun toisen kanssa sänkyyn.
Ratkaisun pitäisi tapahtua lähikuukausina – yritän kerätä voimia jotta saisin opinnot loppuun. Sitten täytyy tehdä itseni kanssa tilinteko haluanko sellaisen ihmisen kanssa jatkaa yhdessä. Tällä hetkellä tuntuu että ei kannata oman mielenterveyteni takia. Olen halunnut lykätä päätöstä valmistumisen jälkeiseen aikaan koska en ole halunnut opiskelun keskeneräisyyden vaikuttavan päätökseni jatkamisesta hänen kanssaan. Ironisesti nämä asiat kytkeytyvät toisiinsa väkisinkin.
Jäi tuosta äskeisestä viestistä pois että silloin samoihin aikoihin kun hän uhkasi mennä toisen kanssa sänkyyn, hän myös käski minun tappaa itseni. Tällaista käskyä en aio toteuttaa, joten teidän lukijoiden ei tarvitse huolestua siitä.
Hyvä kysymys on että kuuluuko minun elämääni sellaiset ihmiset (alkoholistiveljeni on myös sanonut niin, by the way, eli näitä on 2 ja molemmat lähiomaisia) jotka sanovat minulle että minun pitää tappaa itseni. Minä en koskaan ole sanonut enkä aio sanoa kenellekään että heidän pitäisi tappaa itsensä – en kerta kaikkiaan voi ymmärtää että miten tuollaista voisi sanoa jollekin ja etenkin miten lähiomaiselle voisi sellaista sanoa? Millainen hirviö ihmisen pitää olla jos käskee omaa seurustelukumppaniaan tappamaan itsensä?
Enemmän ja enemmän kun näitä mietin niin enemmän ja enemmän tuntuu siltä että tällä seurustelusuhteella ei ole paljoa toivoa jäljellä.
Hei Aleksis Kojootti!
Kuulostaa niin tutulta, oli kuin lukisi omaa tarinaa. Olet todella tekemisissä narsistin kanssa.Heti kun narsisti on saanut ihmisen todella koukkuun (yhteen asumaan) hän muuttu välittömästi, alkaa uhrin murtaminen jalustalta, mihin hänet alussa on nostettu. Ota hyvä mies jalat allesi, sillä narsisti ei muutu.
Tsemppiä!
Sellainen pointti on myös sanottava että hän käyttäytyy todella erilaisesti silloin jos me olemme kahden tai jos seurassamme on muita ihmisiä.
Eli hän esittää sitä fiksua ja ystävällistä ihmistä muille, kuten esitti minulle silloin kun aloimme seurustelemaan. Hän osaa sen käytöksen myös mutta hän näyttää sen puolen itsestään vain jos seurassa on muita kuin hänen perheensä. Eli hän käyttäytyy agressiivisesti ja kontrolloivasti vanhempiensa ja veljensä ja minun seurassani, mutta jos on muita paikalla niin sitten hän on se ihana ihminen joka puhuu rauhallisesti ja harkitsevaisesti fiksuja juttuja. Siinä on niin suuri kontrasti että ei voi olla muusta kysymys kuin luonnehäiriöstä.
Kiitos tuesta. Asia on harkinnassa. Ehkäpä asia selviää lähikuukausina.
Minulla on kyllä mielessä vaihtoehtoja mihin voin lähteä ja mitä tehdä sen jälkeen jos tämä suhde päättyy – eli tarkoitan että en putoaisi tyhjän päälle vaikka tämä suhde nyt loppuisikin. Eli elämä jatkuisi – sitä en tiedä olisinko onnellisempi mutta alan olemaan siinä pisteessä että mieluummin yksin kuin hänen kanssaan, vaikka olen häntä kovasti rakastunutkin ja edelleen pidän hänestä.
En ole tässä vihaamassa häntä vaan enemmänkin puntaroimassa että millaisen loppuelämän itselleni haluan. Millaisen persoonan kanssa minun mieleni pysyisi paremmin terveenä. Alan olla melko vakuuttunut siitä että narsistin kanssa minun ei kannata elää, ottaen huomioon että minun oma herkän ja hiljaisen puoleinen luonteeni tuskin koskaan muuttuu kestämään häneltä saamaani hirmuhallinto-tyylistä kohtelua eikä hänenkään perusluonteensa voi odottaa muuttuvan.
Jatkan juttua vielä. Kai sen takia että kun saan kirjoiteltua näitä juttuja niin asia selkiytyy itselleni.
Olen huomannut että kumppanini ei tunnista itseensä kohdistuvaa sarkasmia. Eli jos häntä kehutaan sarkastiseen tyyliin, eli ei tarkoiteta sitä vaan se on enemmän pilkkaa kuin kehua, niin hän useimmiten ottaa sen kehun todesta ja jotenkin onnistuu jättämään sarkasmin huomaamatta. Tämäkin mielestäni viittaa siihen että hän on narsisti.
Minä joskus aivan leikilläni ja hyvällä mielellä harjoitin sellaista sarkasmia ja hämmästyin siitä että hän ei ollenkaan tajunnut sarkastista sävyä. Mielestäni siinä oli sarkasmia niin selvästi mukana että ei sitä voi olla huomaamatta. No ehkä ihmiset ottavat sarkasmin eri tavalla ovat he narsisteja tai ei.
Minä siis hämmästyin ensin siitä että hänellä menee sarkasmi ohi. Aloin sitten kokeilemaan uudestaan joskus myöhemmin samaa, lisäten sarkasmia niin että sitä ei kerta kaikkiaan voi olla normaali ihminen tajuamatta että sarkasmia se on. Niin kyllä taas kävi niin että ei hän tajunnut että se oli sarkasmia.
Eli kun häneen kohdistaa sarkastista kehua, niin hän alkaa todennäköisesti hymyilemään aurinkoisesti ja sanoo jotain tyyliin ”näin on” ja alkaa selvittämään asiaansa pidemmälle. Hänelle pitäisi ratakiskosta vääntää että ei häntä ole kehuttu vaan häntä on kiusoiteltu kehumalla häntä sarkastisesti.
Ei siinä mitään, kyllähän tuollaisen ominaisuuden kanssa voi elää. Koska siinä tilanteessa hän ei käyttäydy minua kohtaan agressiivisesti eikä yritä kontrolloida minua. Siinä tilanteessa se on hassua ja enimmäkseen harmitonta – mutta osoittaa että henkilö on narsismiin taipuvainen kun on niin innokas ottamaan kaikki kehut todesta oli niissä sarkasmia tai ei.
Olen myös huomannut sen että jos hän on ensin lähtötilanteessa agressiivinen ja on juuri haukkunut minut pahasti ja huutanut minulle, niin minä saan hänen äänensävynsä nopeasti muuttumaan rauhalliseksi sanomalla jotain positiivista hänestä. Taas hänen kasvoilleen tulee sellainen itsetyytyväinen hymy josta näkee että hän nauttii kun häntä kehutaan/imarrellaan. Vaikka hän on juuri ollut hurjana niin hän tulee siitä nopeasti alas ja rauhoittuu jos häneen kohdistetaan jonkinlaista ihailua.
Tätä ilmiötä käyttämällä olen edesauttanut oman itsetuntoni tuhoutumista kun olen sitten puhunut hänelle ystävällisesti ja imartelevasti tilanteissa joissa ei todellakaan ole syytä niin tehdä. Se on ollut sitten minulle helpompaa tavallaan antaa pois osa omasta itsekunnioituksestani mielistelemällä häntä vaikka häntä olisi päinvastoin pitänyt ojentaa. Että tällä tavalla sitä narsismia voidaan ruokkia meidän heikkojen toimesta. Tuntuu alhaiselta että olen ajautunut tällaiseenkin, että missä se minun itsekunnioitukseni oikein on vai onko sitä ollenkaan kun olen toiminut noin aivan liian usein. Siinä on menty siitä kohdasta aitaa mistä on pienemmillä haukuilla selvitty – siitähän tässä on kyse että on minimoitu itselle tulevaa vahinkoa mielistelemällä sitä narsistisesti käyttäytyvää hirmuhallitsijaa. Mutta itsetunnosta ei ole enää paljoa jäljellä jos noin alkaa tekemään usein.
Ihmettelen että miten jotkut tunnistavat narsismin piirteet niin helposti…itselläni meni 4-vuotta ennen kuin tulin lukeneeni narsismista, silloin kolahti. olin järkyttynyt; nyt kun tiedostan asian tiedän että pitäisi lähteä pois hänen luotaan, vaan enpäs pystykkään siihen:( Olen ollut jumissa yhteensä jo 5-vuotta ja joka päivä masennun enemmän. En pääse suhteesta pois, puolisoni löytää aina oikeat keinot joilla taivun jälleen kerran hänen tahtoonsa. Olen joutunut jo moniin pelottaviin tilanteisiin hänen vuokseen, hän teki jotain mitä en ikinä olisi uskonut….Löi minua… Miten ihmeessä hän saa minut aina takaisin?!? olemme eronneet jo useita kertoja, mutta aina hän löytää tien takaisin sydämeeni. On kauheaa huomata että kaikki rakkaus, hellyys, kuluneet vuodet ovat merkityksettömiä. Tuhlaan elämääni narsistin kanssa ja ulos pääsyä ei suhteesta ole, olen voimaton ja luonteeni on muuttunut enää en edes tunnista itseäni. Saan aina uudestaan vain kysyä itseltäni kun katson peiliin; missä on se tulisieluinen nainen joka kerran olin. Nyt vain toivon että löytäisin ”pelastajan”, miehen joka olisi kokenut samaa kurjuutta kuin minäkin….
Itse en ainakaan tunnistanut alussa, totuus valkeni vuosien myötä. Toki aina tuli jotain pientä esille jota hämmästelin hänen käytöksessään, mutta olin niin korviani myöten rakastunut, että ohtin tekemäni huomiot. Totuus on kuitenkin se, että narsisti ei muutu vaikka rakastaisit häntä kuinka. Hän tuhoaa sinut pikkuhiljaa, siinä vaiheessa kun ei enää tiedä mikä on totta ja mikä ei, alat epäilemään jopa itseäsi ja omaa päätäsi. Niin ota jalat allesi muuta vaihtoehtoa ei ole.
Olisipa jossain joku paikka jossa voisi tavata kohtalotovereita, uskon että se kannustaisi monia eteenpäin. Jättämään narsistin ja toipumaan hänen jättämistään tuhoista elämässä.
PAETKAA JA HAKEKAA HETI APUA,KUN HUOMAATTE NARSISTISET PIIRTEET..HE ITSE EIVÄT VÄLITÄ SINUN TUHOSTA TAI SAAVAT JOPA TYYDYTYKSEN SIITÄ,KUTEN PYROMAANIT..HE OVAT SATANISTEJA JA DEMONIEN OHJAAMIA TIEDOSTAMATTA TAI OMASTA HALUSTAAN JA TAITAVIA SITEN MANIPULOIMAAN JA VALEHTELEMAAN ITSELLEEN JA MUILLE..HANKI VOIMIA JA PAKENE
HETI..ÄLÄ VIIVYTTELE..PYYDÄ KORKEIMPAA AVUKSI..PISTE.