Rakasta rohkeasti!
Rohkea rakastaminen vaatii rehellisyyttä ja aitoa läsnäoloa.
Ihmisen sisimmässä elää illuusio siitä, että toinen ihminen voi tehdä hänet onnelliseksi. Tämän toiveen takana on halu päästä vastuusta vapaaseen olotilaan, joka perustuu lukuisten lapsuudessa tyydyttämättä jääneiden tarpeiden synnyttämään turhaumaan.
Onni lähtee itsestä
Vaatimus ”tee minut onnelliseksi” tekee ihmisen sokeasti riippuvaiseksi toisesta. Jos ihminen kokee, että toinen tekee hänet onnelliseksi, siirtää hän vastuun suhteen onnettomuudestakin toiselle. Kukaan ei voi taata meille onnellisuutta, vaan jokainen meistä on loppujen lopuksi yksin tässä maailmassa.
”Vaatimus ’tee minut onnelliseksi’ tekee ihmisen sokeasti riippuvaiseksi toisesta.”
Ihmisen täytyy oppia sietämään yksinoloa, mutta yksinäinen ei tarvitse olla. Kun ihminen oppii olemaan rauhassa itsensä kanssa, on mahdollista olla onnellinen myös toisen kanssa ilman, että sysää vastuuta kokonaan toisen harteille. Onnellisuutta ei voi tehdä tekemällä, eikä onnellista voi teeskennellä. Onnellisuus on kuitenkin valinta, sillä siinä on pitkälti kysymys asenteesta ja suhtautumistavasta.
Uhri pakoilee vastuuta
Ihminen tekee itsestään tilanteiden ja olosuhteiden uhrin, ellei hän ota vastuuta itsestään sekä omista tunteista ja tarpeistaan. Uhriksi itsensä kokeva ihminen kokee, ettei hän voi vaikuttaa oman elämänsä tapahtumiin tai tekoihin. Uhri ei seiso omilla jaloillaan, vaan hän odottaa, että toiset tekevät elämän valinnat hänen puolestaan. Uhrille tyytyväisyys ja onnellisuus ovat muiden luvan takana.
Tarpeet ja tunteet esille
Riittävän hyvässä parisuhteessa kumppanit saavat toisiltaan toisinaan aivan täsmällisesti sen, mitä eniten tarvitsevat. Kyse on tarpeiden tyydyttymisestä, ei halujen täyttymisestä. Jotta ihminen saa sitä, mitä hän todella tarvitsee, tulee hänen ilmaista se kumppanilleen – toisaalta, tulee hänen myös vastaanottaa se, mitä hän tarvitsee, jotta hän voisi kokea tarpeidensa tulleen tyydytetyiksi.
Jotta ihminen voisi sitoutua kumppaniinsa kokonaisvaltaisesti, tulee luottamuksen itseen, toiseen ja elämään olla kunnossa. Parisuhteeseen kuuluu myös epävarmuus ja epätietoisuus, sillä toisen olemassaolosta ei voi koskaan olla täysin varma. On kuitenkin tärkeää opetella luottamaan, ettei toinen lähde pois, ellei toisin yhdessä sovita.
Palvova rakkaus
Parisuhteessa on oikeus odottaa osakseen palvontaa ja oikeus osoittaa sitä kumppanilleen. Palvonta tarkoittaa toisen pyyteetöntä kunnioitusta, ihailua ja ylpeyttä toisesta; siihen sisältyy myös ylpeys meistä parina, kokemus olla yhdessä sinä ja minä, jotka muodostavat yksikön nimeltä ”me”.
”Toiseen voi sitoutua syvästi vain olemalla aito oma itsensä.”
Toista voi palvoa ja häneen voi sitoutua syvästi vain olemalla aito oma itsensä. Lojaalisuus sitoo parin yhteen ja rohkea rakkaus valitsee, ettei tietoisesti loukkaa toista millään tavalla. Ihminen voi palvoa kumppaniaan vasta sitten, kun hän on sitoutunut itseensä ja kun hän tiedostaa, mitä tuntee ja tarvitsee sekä kykenee ilmaisemaan ne avoimesti. Palvominen on tietoista rohkeaa rakastamista.
Lähde: Heidi Valasti (2008). Rakasta rohkeasti: uskalla lähteä, uskalla jäädä. Minerva.
2 Comments
Ihminen on ainoa otus joka voi puhumalla kertoa toiselle omista nakemyksistaan. Kaydaan koulua, kursseja…koko elaman ajan. Kuitenkin se tarkein, yhdessa elaminen toisen ihmisen kanssa, jatetaan ’kylla luonto tikanpojan pubiin vetaa’ -asteelle.
Olisiko suotavaa jarjestaa jonkinlainen pakollinen ’kurssi’ ennenkuin yhteen mennaan? Vaikkapa vain seksuaalisista tarpeista ja toiveista. Mita tehdaan, miten ja milloin. Missa kulkevat rajat. Ellei naista pystyta puhumaan, mennaan ehka yhteen ja arvellaan etta ajan kanssa homma hoituu. Eipa se yleensa hoidu. Ja sitten se osapuoli joka ei saa mita haluaa, on puutteessa vuosikaudet. Asia saa sitten joskus maailmaa suuremmat mittasuhteet.
Jos vaimoa ei saa rakastella kuukautisten aikana, jossain on nainen joka sen sallii.
Merkillisimmasta paasta lienee se amerikkalainen nuori rouva joka ei saanut orgasmia eika muutenkaan nauttinut miehensa hyvailyista. Onneksi asiaa kuitenkin puitiin avioliittoneuvolassa ennen eroa.
Siella vaimo itkien ja hapeillen sai kerrotuksi etta nuorena tyttona han sai orgasmin siten etta painoi samaan aikaan jaapalasta valilihaansa vasten. Se oli sitten fiksautunut ainoaksi oikeaksi tavaksi hanelle.
Ja miehen olisi tietysti pitanyt tallainen pikkuseikka arvata, kaikista miljardeista mahdollisuuksista. Miksei vaimo, hyvanen aika, saanut kerrotuksi tata miehelleen jo ennen naimisiin menoa?
Avioliitto pelastui, kuulema.
Taisivat tarvita suuren pakastimen, ihan vain jaapalojen tekoa varten…
”Kun ihminen oppii olemaan rauhassa itsensä kanssa, on mahdollista olla onnellinen myös toisen kanssa ilman, että sysää vastuuta kokonaan toisen harteille.”
Tämä on hyvin sanottu.
Omasta mielestäni parisuhde voi olla toimiva ja onnellinen vasta silloin,kun molemmat osapuolet tulevat ensin toimeen itsensä kanssa, ja ovat toisistaan riippumattomia.
Valitettavan harva liitto alkaa kahden näin pitkälle kehittyneen ihmisen tapaamisesta, ja sen seurauksena uskottomuus ja riitely ovat usean liiton kiusana.
Usein seurauksena on lopulta ero, ja harjoituksia jatketaan uuden kumppanin kanssa.
Toisaalta se saattaa olla monella pakollinen koulutus menetelmä itsetuntemukseen, ja lopulta onnistuneeseen parisuhteenkin.