Onko kumppanisi uskoton?
Poissaolevuutta, outoja puheluita, lisääntyneitä työmatkoja ja ärtyisyyttä? Tutkimus paljastaa pettämisen merkit ja kertoo, miksi niitä ei useinkaan huomata ajoissa.
Suurimmalle osalle petetyistä puolison uskottomuus tulee täytenä yllätyksenä. Kumppania ei osata epäillä pettämisestä, koska suhteen uskotaan perustuvan luottamukselle.
Selityksiä oudolle käytökselle haetaan usein muualta, työpaineista, erilaisista elämänkriiseistä ja alkoholismista. Näin kertoo petettyjen elämää selvittänyt tutkimus.
Selvästi yleisin muutos, joka kumppanin käytöksessä uskottomuuden aikana tapahtuu, on henkisen ja fyysisen etäisyyden ottaminen. Kumppani ei halua enää viettää aikaa yhdessä ja osallistua perheen arkeen. Hän saattaa vältellä seksuaalista kanssakäymistä ja hellyyden osoituksia. Pastori ja tutkija Maria Buchert onkin osuvasti todennut, että paras suoja uskottomuutta vastaan on läheinen suhde puolisoon.
Kireys ja välttely
Kumppanin uskottomuuteen liittyvät usein myös lisääntyneet työmatkat ja työhön käytettävä aika. Puolisolle tulee outoja puheluita, soittoihin ei vastata tai yöksi ei tulla kotiin. Kumppani saattaa muuttua myös kireämmäksi ja töykeämmäksi.
Uskoton kumppani kiinnittää usein myös aiempaa enemmän huomiota ulkonäköönsä. Hän saattaa jäädä kiinni valheesta tai epämääräisistä selityksistä. Kumppani voi myös keksiä uuden aikaa vievän harrastuksen silmänlumeeksi tai tehdä yllättäviä hyvittely-yrityksiä esimerkiksi kukkapuskin. Uskottomuuden voi paljastaa joskus myös sukupuolitauti.
Tyypillisimmät uskottomuuden merkit:
- henkinen ja fyysinen etääntyminen
- kiinnostuksen puute perheen yhteisiin asioihin
- lisääntyneet työmatkat ja ylityöt
- oudot puhelut
Lähde: Tellervo Uljas (2005). Petetyn elämänmuutos. Naisten selviytyminen uskottomuuskriisistä. Helsingin yliopisto.
10 Comments
Mistä löytyy tietoa siitä, kun puoliso jatkuvasti epäilee uskottomuudesta, vaikkei sellaista ole koskaan ollut?? Kaikkialla korostetaan uskottomuutta, mutta mistä löytyy artikkeli ”tällainen on uskollinen puoliso”?
jos haluaa todella varmistua palkkaa jonkun katsomaan puolison perään esim työmatkalle tai poikien tukholman reissulle. miksei myös naisen?
Minulla on tilanne, jossa avopuolisoni on alkanut etääntyä, muuttua kireämmäksi, ja kiinnittää ulkonäköönsä enemmän huomiota kuin ennen. Myöskin ystäviensä kanssa vietetyt illat ovat lisääntyneet huomattavasti. Perheen yhteinen arki ei enää kiinnosta samalla tavalla. Hellittely on loppunut kokonaan. Ehkäpä tässä on jotain muutakin takana kuin kaamosväsymys ja -masennus.
Narsistinen vai mustasukkainen puoliso
Taustaa
Seurustelun alku aikoina puolisollani oli yksi vaatimus yli muiden, ”se on kerrasta poikki” eli tiesin mitä odottaa.(vai tiesinkö silti)
Työni puolesta joudu kulkemaan ja olemaan paljon poissa kotoa, se on aiheuttanut perheeseemme mustasukkaisuutta.
Puhelin ja kirjeet on tutkittu huolella ja viestit mitkä on naiselta on joutunut erityiseen syyniin ja kuulusteluun.
Ehkä tämän johdosta välit puolisoon eivät ole olleet parhaat mahdolliset, molemminpuolinen selibaatti, kyykytys ja toisen mollaaminen ovat olleet hyvin tuttuja.
Tyttökaverinsa kanssa olivat sitä mieltä, kun olen viikot reissussa, hotelleissa ja ravintoloissa. Niin heidän täytyy päästä viikonloppuna tansseihin ja ravintolaan. Tätä jatku jonkin aikaa kun tuli vaatimus että täytyy jäädä yökylään tai hotellin.
Reissut pitenivät ja soitot harvenivat, kun hän tuli erään sunnuntaina kotiin täynnä tulta ja tappuraa, kaikki oli huonosti, siivous mitä sattui ja lasten hoito jne… Viikon hiljaiselo, puhelimen piilottelu ja vahtiminen. Jolloin minä kiinnostuin hänen puhelimesta, luin viestin joka oli tullut talletetusta numerosta. Tiedustelin olisiko hänellä kerrottavaa matkasta, ei ollut. Kerroin että olin lukenut viestin ja pyysin selitystä. Hän loukkaantui ja syyti hänen yksityisyytensä loukkaamisesta, kertoi myös että mitään ei ole tapahtunut ja hän on vain vastannut ihailijan viestiin kohteliaasti. Pyysin näyttämään viestit, mutta tämä repi puhelimen kädestäni ja poisti viestit ja numeron silmieni edessä. Minä pidin kahdenpäivän kuulustelun, tivasin ja painostin. Suostuin tekemään ”välirauhan” koska meillä on vielä pieniä lapsia, mutta tuntui kuin hän ei olisi katunut tekemisiään vaan sitä että jäi kii.
Johtopäätökset episodin päätteeksi
– Samat säännöt molemmille. ( unohtui ensimmäisellä viikolla)
– Ei enää puhelin urkintaa. ( jatkuu mutta osti uuden puhelimen joka vaatii koodin)
– En kanna enää taloudellista vastuut vaan hänen on maksettava kulunsa. ( yhdenkauppalaskun maksanut )
– Sitten se vaikein, luottamuksen palauttaminen. ( luottamusta joko on tai sitten ei )
– Yhteisenajan löytäminen ( lenkkiharrastus lähtenyt käyntiin, joskus munkin kanssa )
Haaveena tulevaisuus
Ensimmäinen viikko lähes täydellistä, pystytty sopimaan ja olemaan yhdessä. Toinen viikko samat ongelmat alkavat orastaa, lupaukset unohtuvat ja ikuisuus tuntuu todella lyhkäiseltä. Vahtii puhelintaan ja viestin jälkeen ( luku, poisto, vastaus, poisto ) puhelin näytille ja lenkille ilman puhelinta. ( siinä puhelimessa on kaksoiskortti joten voin lukea saapuneet ja nähdä soittajat). Jotenkin ei innosta katsoa mutta varovaisemmaksi hän on tullut.
Nyt on enää Toukokuun loppu tavoitteena, silloin on tehtävä joku ratkaisu kun muksuilla on kesä aikaa sopeutua, nyt olen vain hyvä sijoituskohde.
Miksi en tajunnut aiemmin?
mieheni alkoi puhelu ja tekstiviestit entisen tyttökaverin kans johon mieheni otti yhteyttä työaikana on rekkamies ja reissun päällä.olemmme olleet 34 vuotta yhdessä mut mieheni kun tuli kotiin hän oli humalassa ja kummman syystä selvisi humalatilasta lähti töhin koska pysty tämän naisen kans seurusteleemaan puhelimella sain mieheni kiinni kun nainen laittoi viesti milloin on kotona ,kun sain selville naisen nimen soiti kohteliaan puhelun minkälaista yhdessä olo mieheni kans olen elännyt eli ole kodinhoitaja ja hoida kaikki asijat niin toinen nauttii juomaa ja seuruteleepi puhelimella toisen kans ,nyt 34 vuoden aikana hän viinaa juonnut melkopaljon ja lapsiakin on 6. en tiedä miten tästä jatka elämän halut loppuu ja mieheni ei selitä miksi tämä johti tähän .rakastan miestäni
Juuri näihin tunnusmerkkeihin mustasukkainenkin ihminen vetoaa ja syyllistää uskollisen puoilison. Minulla on siitä kokemusta. Hänhän ei näe kuin sen minkä haluaa nähdä ja on valmis muuntelemaan totuuttakin.
hah hah. Minulla on parisuhteessa tapahtunut etääntyminen, molemmin puolinen ärtyneisyys nimenomaan se syys, miksi olen alkanut hakea tietoisesti sivusuhdetta, jossa saisin antaa ja saada läheisyyttä ja hellyyttä, joka on nyt ohi kotona.
Minkä helvetin takia ei yritetä korjata sitä omaa suhdetta? Ja jos ei kovasta yrittämisestä onnistu, niin ero ja sitten vasta uusi kumppani. Kolmas pyörä on vaan hetken lohtu ja tulee isompi sotku ja kaikkiin sattuu enemmän, ei todellakaan ratkaise mitään.
Niin,
Esimerkkejä tämmöisestä käytöksestä on myös niissä tapauksissa, joissa ei pettämistä ole tapahtunut, eikä ole ollut edes lähelläkään. Mistäkö tiedän? No, olen se mies, jota on syytetty aivan liian monta kertaa pettämisestä. Työreissuun ei voi lähteä ilman jumalatonta, parhaimmillaan monta päivää kestävää esinäytöstä, joka jatkuu ja pahenee tyypillisesti vainoharhaisuuteen saakka työreissun aikana (”Miksi et heti vastannut viestiin/puhelimeen/jne.?!” –> parikymmentä sekavaa, petossyytökset, vainoharhat, mustasukkaisuuden koko kirjon ja kaiken muun sekoilun sisältävää viestiä löytyy luurista ennen kuin ehdin reagoimaan mihinkään.), eikä sitä saa purettua ainakaan mun puolesta reissun jälkeen.
Suomeksi sanottuna vituttaa tämmöiset ”tunnusmerkkilistat”, varsinkin kun sairaalloisen läheisriippuvainen, mustasukkainen ja välissä jopa suorastaan vainoharhainen puoliso aiheuttaa mielipahaa, joka synnyttää juurikin näitä etääntymis-, ja ärsyyntymisoireita.
No, matkapuhelimeni hän saisi käydä läpi vaikka päivittäin, mutta ottaisin senkin lähinnä vainoharhaisena osoituksena luottamattomuutena, ehkä suoranaisena syytöksenä, jopa.
On niin vaikea rakastaa toista täysillä, kun joutuu vähän väliä puolustautumaan kuvitelmia vastaan. Se kuluttaa, rasittaa ja raivostuttaa. Olen monta kertaa ajatellut päättää koko avoliiton juuri näistä syistä, mutta vielä tämä asia ei ole realisoitunut. Nytkin tuli tietoon tuleva työmatka, vieläpä ulkomaille, joka vie muutaman päivän. En ensinnäkään tiedä miten asian edes esittäisin, enkä ole varma haluanko asiasta edes kertoa vielä, kun en haluaisi kestää viikkoja ja viikkoja sitä perusteetonta painetta.
Toisaalta, jos en kerro, olen omasta mielestäni ns. paskiainen.
Mitähän sitä pitäisi tehdä? Tilanteessa on mukana myös lapsia, joten heidänkin hyinvointi vaikuttaa asiassa merkittävästi. Ehkä parisuhdeterapia voisi olla eräs vaihtoehto, mutta en tiedä kuinka jääräpäinen puolisoni sitten olisi. Vai tekeytyisikö tilanteessa täydelliseksi uhriksi, muuttuisi veltoksi ”joo joo” -ihmiseksi, josta syntyneet turhautumat purkautuvat sitten epämääräisellä viiveellä, mielivaltaisina tekoina sitten jatkoajalla.
Vai johtuisiko tämä alituinen syyttäminen ja luottamuspula siitä, että hänellä on itsellä jotakin peiteltävää?
-Kalle