Päättyykö parisuhde pettämiseen?
Uskottomuuden paljastuttua on edessä vaikea ratkaisu – lähteä vai jäädä?
Kun pettäminen paljastuu, ei psykologi Kari Kiianmaan mukaan kannata tehdä hätiköityjä päätöksiä parisuhteen tulevaisuudesta. Kun päällä ovat kriisin nostamat tunnetilat, on järkevämpää istua alas miettimään yhdessä kumppanin kanssa, miten tästä jatketaan eteenpäin. Lähdetäänkö vielä rakentamaan yhteistä tulevaisuutta vai onko viisaampaa suunnata eri teille?
Kun tilanne on rauhoittunut, asiat alkavat selkiytyä ja päätös suhteen tulevaisuudesta on mahdollista tehdä harkitummin.
Puhumisen tärkeys
Psykologi Kari Kiianmaa kirjoittaa kirjassa Revitty sydän (Minerva), että vaikka päätös tuntuisi jo takaraivossa selvältä, olisi kumppanien hyvä hakeutua yhdessä parisuhdeterapiaan selvittämään suhteen tarinaa eli sitä, miten tällaiseen tilanteeseen on jouduttu.
Tilaa kirja: Revitty sydän – Voiko uskottomuudesta toipua?
Menneistä tapahtumista, loukkaantumisista ja omista tunteista puhuminen auttaa ymmärtämään suhteen toista osapuolta ja edistää samalla kriisin käsittelyä. Kun suhteen molemmat osapuolet tulevat kuulluksi, on mahdollista tehdä lopullinen ratkaisu – onko meillä halua aloittaa alusta puhtaalta pöydältä ja olemmeko valmiita kumpikin kasvamaan ja muuttumaan uuden, paremman suhteen hyväksi vai lähdemmekö eri teille?
”Parisuhteen jatkuminen edellyttää sekä petetyltä että pettäjältä henkistä kasvua.”
Pettäminen ei tuhoa automaattisesti parisuhdetta. Suhteen jatkuminen uskottomuuden jälkeen edellyttää sekä petetyltä että pettäjältä henkistä muutosta ja kasvua sekä toisen huomioon ottamista. Yksi tärkeimpiä seikkoja on vastuun ottaminen omasta elämästä. Toista ei voi syyttää omasta onnettomuudesta. Kiianmaa listaa kirjassa petetylle ja pettäjälle omat kasvuhaasteensa.
Petetyn kasvuhaasteet
- Vihan ilmaisu rakentavasti
- Puolison tarpeiden kohtaaminen
- Luottamuksen rakentaminen
- Anteeksianto
- Oman elämän ja minuuden pohdinta
- Omista rajoista huolehtiminen
- Vastuunotto omasta onnesta
Pettäjän kasvuhaasteet
- Toisen suhteen lopettaminen
- Omista tarpeista kertominen
- Oman käyttäytymisen ymmärtäminen ja avaaminen kumppanille
- Vastuunotto omista teoista
- Katumus ja anteeksipyyntö
- Kumppanin tunnereaktioiden kestäminen
- Oman identiteetin rakentaminen
- Vastuunotto omasta onnesta
Pettäminen ajaa parisuhteen vääjäämättä kriisiin, jossa vaaditaan parisuhteen uudistumista. Jos suhdetta aikoo jatkaa uskottomuuden jälkeen, suhteelle on luotava uusi käsikirjoitus. Parisuhteen kummankin osapuolen sitoutuessa kehittämään suhdetta on uskottomuuden jälkeen mahdollista luoda jopa aiempaa parempi ja syvällisempi parisuhde. Tähän tarvitaan kuitenkin usein ammattiapua, kuten parisuhdeterapiaa.
Suhteen selviytymisen kannalta tärkeää
- Avoimuuden lisääminen
- Molempien sitoutuminen
- Anteeksianto
- Luottamuksen rakentaminen
- Toimiva keskusteluyhteys
- Suhteen hoitaminen (esim. parisuhdekurssi)
- Riippumattomuus toisesta ja vastuu omasta elämästä
”Toista ei voi syyttää omasta onnettomuudesta.”
Psykologi Kari Kiianmaan mukaan parisuhde voi selvitä uskottomuudesta. Hänellä on tästä kokemusta 30 vuoden ajalta parisuhdeterapiatyössä parien kanssa.
Olennainen kysymys terapiaan tulevalle parille on: millaisen parisuhteen haluamme tulevaisuudessa rakentaa ja ovatko toiveemme ja käsityksemme yhteneviä?
Lähde: Maria Buchert, Kari Kiianmaa & Tellervo Uljas, Revitty sydän. Voiko uskottomuudesta toipua? Minerva Kustannus Oy. Tilaa kirja!
Kuva: Flickr/Nathan Csonka
39 Comments
Olen itse tullut petetyksi, ja se on todella raastava kokemus. Tuntea samalla syvää vihaa ja sen takana jossain rakkautta ihmistä kohtaan, jonka kanssa on elänyt yhdessä jo yli kaksikymmentä vuotta, lapset, talo, ystävät ja kaikki ympärillä oleva. Tuntuu väärältä ratkaisulta niin jäädä kuin lähteäkin, joten solmussa ollaan. Kaikki kävi niin äkkiä ja yllättäen etten vieläkään ole saanut asiaan mitään otetta. Vaikeaa tuntuu olevan toisellakin osapuolella, mutta asian käsittely on vaikeaa, mielestäni selitykset tilanteeseen päätymisestä eivät ole oikeita. Ehkä hänkään ei ole tilanteen ”herra”. Tuntuu kyllä, että suhde jotenkin päättyy pettämiseen, ja jos yhdessä jatketaan niin syntyy uusi suhde, joka ei ole ”yhtä oikea”. Vaikea on luottaa, se on rakennettu yhdessä vuosien saatossa, ja sitten se murenee hetkessä. Tiedä sitten… .
Itselläni se ei päättynyt kun nainen petti, osasin ymmärtää asianlaidan ja puhuin hänen kanssaan. Päätimme vielä jatkaa tulevaisuuden -ja unelmien luomista. Olihan se kova tikki, mutta kyllä se siitä.
uskon että 90%parisuhteista päättyy pettämiseen.
vaimoni jäi kiinni pettämisestä en olisi kylä koskaan uskonut että hän uskaltaa pettää.mutta ei nainen pelkää jos se haluu pettää.
uskon että kaiken suurin syyy on se jos ette uskala kertoo
toisillene mitä todella haluatte .esim…..seksin suhteen ette uskalla kertoo fantasioita,koska jokainen fantasioi toisesta miehestä tai naisesta
kysy suoraan kumppaniltasi että haluuaako hän jotai uutta sänkyyn meillä tää homma toimii
Henkilökohtaisesta kokemuksesta sanon, että kyllä päättyy. Luottamus toiseen ihmiseen menee, jonka jälkeen suhde on lopullisesti tuhoon tuomittu. On toki kuultu muunkinlaisia tarinoita, mutta itse en usko suhteen kestävän pettämistä. Olen itse ollut sekä pettäjä että petetty (eri suhteissa), eli kokemusta on molemmista tilanteista, ja kummatkin suhteet päättyivät eroon.
Pääni on tyhjä tyhjempääkin tyhjä , en jaksa olla enää edes vihainen olen aivan loppu.
Elämäni on ollu kova ja kolhuinen , orpo pojasta kasvoin kovaksi mieheksi
ja muutamien tyttöytävien jälkeen avolittoon jota kesto 15 vuotta.
Päätin että kerran vain kerrain elämässni menen naimisiin ja se tarkoittaa omalta osaltani yksi mies yksi nainen niin ylämäissä kuin ala sellaisissa.
Sitten rakastuin kuin hullu puuroon ulkomaalaiseen naiseen toisella puolella palloa.
Ajattelin että tässä se on tämän naisen kanssa haluan elää lopun elämääni.
Nyt hän hyvin koulutettu nainen on asunut Suomessa 8kk
ja opiskellut Suomen kieltä.
Hän meni toiselle luokalle ja chattiin hänen kanssaa ilmestyi
venäläinen luokkakaveri joka on häntä 10 vuotta nuorempi.
Hän sanoi ystävä ja vain koulutehtäviä.
tilanne jatkui ja kasvoi pikkuhiljaa siihen että tämä toinen mies tuli joka päivä kotiimme tietokoneen kautta ja alkoivat puhelinsoitot vaimolleni, muista en silloin tiennyt.
Esitin että muistatko alussa kun minulla oli chatissa tuttuja joita osa oli naisia sanoit heti tomerasti ”he vievät minun aikaa aviomieheni kanssa”
Koska rakastin vaimoani kuin hullu puuroa se oli vain clik click ja he kaikki olivat poissa lopullisesti.
ja pyysin että että ”en tykkää voisitko lopettaa”
vain ystävä vain ystävä vakuutelulla vaimoni jatkoi päivittäisiä chattejaan
ne koulutehtävät jne..
3 kuukautta sitten alkoivat asiat muuttua , vaimoni ei enää lähestynyt
minua kuin ennen, ei puhunut kuin ennen (siis ei nin paljoa)
chatit jatkuivat, suutuin ensimmäisen kerran ja sanoin ”en halua että jatkat tätä, lopeta se”
vain ystä vain ystävä ja homma jatkui.
Taas suutuin ja oli iso riita jossa vaadin että se loppuu.
Vaimoni lupasi että loppuu.
Sen jälkeen seuraavina viikkoina vaimoni ei tullut suoraan kotiin
joskus 3 joskus 5 tunnin jälkeen , meni yksin kävelylle jopa 3 tunniksi päivittäin.
Aloin tuntemaan oloni huonoksi ja ajatuksia ponnahteli päähäni.
Taas tuli riita ja sanoin ”kaikki yhdessä, jos tulen toistä kotiin
ja menen esim kauppaan soitan sinulle että tulen 15 minuttia myöhemmin” ..voitko tehdä saman?
ja perään esitin epäilyni tästä ”luokka toverista” ja kysyin voisiko yhteyden pito loppua ”hän vie minin ja vaimoni yhteistä aikaa, ja mieti onko se oikein kun minä teen rankkoja vuorotöitä että sitä chatit kaverisi kanssa.
vain ystävä vain ystävä.
Aloin tuntea oloni huonoksi ja mustasukkaiseksi , en saanut nukuttua
töissäkin alkoi mennä huonommin.
Taas sanoin vakavassa keskustelussa ”mitnä tai hän, lopeta se unohda hänet”
ja nyt hän lupasi niin tehdä.
Edelleen ei tullut suoraan kotiin vaan sanoi ”kävelin kaupuingilla” 3 tuntia???
En kestänyt enää olin tulla hulluksi ja hänelle ostamani laptop
kertoi että chat oli jatkunut kuin ennekin mutta silloin kun olin
töissä ja siellä oli tehty tapaaminen ja puheltu soittamisista”
Huolestuin äärimmäisen paljon ja taas keskustelimme ja taas
hän vannoin että ei mitään ja kaikki on loppu ei edes puhu enää.
tätä onnea kesti tasan 2 päivää, jotta hän tänään sulki puhelimensa
ja oli kadoksissa koulun jälkeen 5 tuntia.
Sitten tulin kotiin ja vannotin häntä lopettamaan kaiken valehtelun ja kertomaan vain toden, ja hän lupasi.
Kysyin koska viimeksi on puhelimessa puhuttu hänen kanssaan,
viime perjantaina aamulla koulujuttu olit kotona ja kuulit, ei mitään sen jälkeen, hän on minulle nolla ei mitään ”vain ystävä”
No hänen puhelimensa kun sattuu olemaan minun nimissäni
niin prittasin tämän kuun puhelut hänen puhelimestaan
ja maailmani romahti täysin.
3 puhelua aviomiehelle, 16 puhelua yhteensä 28 min
tälle koulukaverille ja joka päivä + yli 30 textiviestiä hänelle.
Esitin dokumentit hänelle ja sanoin on lopultakin aika
lopettaa valehtelu ja kertoa kaikki.
Hän alkoi itkemään ja kertoi että on tapaillut tätä miestä salaa 3 kuukautta ja jokusen kerran seksiäkin, ja että hän rakastaa tätä miestä
mutta tämä nuorukainen joka kohta on astumassa avioon ei halua häneltä kuin sexsiä.
Tämä tilanne nyt, hän sanoo että on huono ihminen ja minun tulisi potkaista hänet pois, elämä suomessa koulu oli tylsää ja niin monta
vuotta opiskelua vielä että paras että hän lähtee takasin kotimaahansa
jonne meillä on yhteiset liput kuukauden päästä.
Tätä naista rakastin enemmän mitään maailmassa ja uskoin vaikka mihin ja en vaikka olen aikaisemissa suhteissa itse pettänyt niin
tätä naista en olisi koskaan voinut.
Nyt on takki ihan tyhjä unta en saa ja pääni on ihan tyhjä.
Juu ja tämä häntäheikki asuu kävelyetäisyydellä ja taas huomenna he tapaavat koulussa ja on yhteinen kotimatka bussilla ja minä menen töihin tekemään rahaa perheelle.
Sydän itkee järki kiehuu, en tiedä mitään huomisesta
ja vituttaa niin että korvissa vinkuu ja napsuu.
päivitys tilanteeseen
nyt 12 tuntia myöhemmin keskipäivän lähestyessa en ole vieläkään nukkunut silmällistäkään.
En ole tuntenut vihan purkauksia, itkenyt olen monesti vuolaasti.
Lääkärissä kävin ja sain tämän loppuviikon vapaata,
kävin töissä antamassa lapun ja pomo näki naamani ja kysyi
mitä on tapahtunut, jos haluat niin puhutaan Maanantaina.
Hyvä ystäväni kehoittaa minua olemaan luja ja unohtamaan tämä nainen, ja lupaa että selviän tilanteesta voittajana.
Tuntuu vaan niin helvetin yksinäiseltä ja ajtukset tulevaisuudesta
eivät ole millään muotoa valoisia ”ihanaa saan vapauteni takaisin”
Edelleen vittuttaa niin että korvissa vinkuu
Ai juu , aamulla soitimme ko häntäheikille ja khoitin vaimoani harkitsemaan tarkoin mitä sanoo puhelimeen. Sanoin tämä saattaa ratkaista tulevaisuutesi mieti tarkoin.
Hän soitti ja ensimmäiset sanat olivat ”mieheni on tässä ihan vieressä hei,
hän tietää että me olle yhdessä, enää emme voi , ei soittoja , viestejä, ei tavata. Puheen sävy oli sangen ystävällinen.
Odotin josko olisi tullut ”kaikki on välillämme ohi ja loppu rakastan aviomiestäni” .. vaan eipä tullut.
No sanoin itsekin ko henkilölle ”ymmäräärätkö että olet tehnyt väärin
ja nyt kaiken pitää loppua”
minä ymmärtä minä ymmärtä
mitenkä tuntuu että oloni ei tunnu piirunkan vertaa paremmalta?
Päättyy tai oikeastaan on päättynyt jo ennen pettämistä.
Halusin tehdä kaikkeni että liitto onnistuu, sillä aiempi liitto oli mennyt karille. Pelkäsin ja epäilin, yritin estää miestä menemästä, mistä hän myöhemmin syytti minua sanoen tämän aiheuttaneen koko sopan! Kun ilmestyi todisteita ja kummallisia puheluita, muutuin epäluuloiseksi, ja kun tuli yötöitä, olin jo epätoivoinen, mutten uskonut ennen kuin näin. Toinen nainen sanoi haluavansa vain seksiä, joten ei kuulemma haittaa vaikka mies on naimisissa. Kumpikaan ei hävennyt, mies ei osoittanut katumusta millään tavalla vaan syytti minua tapahtuneesta, keksien kaikenlaista tyhjästä ja sekoittaen syyt ja seuraukset. Hän ei ollut onnellinen, joten hänellä oli oikeus hakea onni muualta. Halusin silti antaa hänelle mahdollisuuden ja halusin antaa anteeksi. Kaikki oli hyödytöntä, hän ei enää tuntenut mitään minua kohtaan tämän jälkeen. Mikään ei ollut entisellään, en koskaan saanut häntä takaisin.
Minua on petetty, kahdesti jääty kiinni, muista en tiedä, avioero on voimassa ja edelleen olen syyllinen kaikkeen tapahtuneeseen kuulemma…
Ehkä minussa on jokin valuvika syntyjään…
Mä oon aina vihannu pettäjiä. Oon aina ajatellut että itestäni ei sellasta tuu. Mutta tulikin. Kun petin aloin vihaa ja halveksii itteeni. Mä en todellakaan tehny sitä sen takii et noh ”halusin munaa” vaan koska mun mies ajo mut siihen. Itse inho on niin kauheeta. Eikä tälläsesta voi syyttää kun itseään, mutta kuitenkin.
Se oli mun eka mies. meiän suhde oli niin yksipuolinen. Siis mä yritin.. mä halusin saada sen toimimaan. Mut se kohteli mua huonosti. Siis ei mitenkään väkivaltasesti tai haukkumalla yms, vaan kun olin sen kanssa niin tunsin itteni niin arvottomaks. Se ei huomioinut, kehunut tai mitenkään osottanut että olisin rakas. Mä oikeesti olin ja oon niin kiintynyt siihen. Mä oikeesti rakastan sitä vaikka petinkin, mutta en haluu olla sen kanssa koska meiän suhde oli ihan helvettiä. tavallaan haluun olla mut mun tekojen jälkeen en. Se oli erimaalainen ja ikäeroaki meillä oli jonkin verran. mun vanhemmat kuitenkin hyväksy sen ja mäkään en nähnyt siinä erossa mitään pahaa. Se ei ollut kertonut musta edes vanhemmilleen vaikka seurusteltiin 9 kk. Mä olin niin turhautunut kun se ei antanut mulle vastakaikua. mä petin sitä jopa 4 miehen kanssa. Mä kerroin sille joskus että oon pettänyt koska en voinu salatakaan. Sillon vannoin itteleni että ei enään ikinä, itkin monta päivää mun tekojen takii en oo ikinä ollu niin murtunut. No toisin kävi. Olin halpa tiedän. Mut oon oppinut siitä. Mä en olis pettänyt jos olisin tuntenu itteni tärkeeksi, jos mä oisin merkinnyt sille yhtä paljon kun se mulle niin en olis iki maailamssa menny tekemään niin. Se kuitenkin itse kävi kaiken mm chatissa tai ainakin siellä oli tutustunut moneen naiseen. Hän esitti sinkkua heille ja puhu ni hempeitä ja ehotteli tapaamisia. Kuitenkin sanoi ettei olis niitä tavannut mutta tylsyyden takia kirjotteli sellasta. No oltiin oltu 3 kk yhessä kun ekan tollasen vanhan mesekeskustelun sen koneelta löysin. olin niin sekasin. no sitähän jatku… nyt vähän aikaa sitten lisäsin yhden tyypin hänen mesestään ja se tyttö sanoi että mies yrittäny sitä jo puol vuotta iskeä.
Joo ei noi mun miehen jutut oo mitään mun tekoihin verrattuna. Halveksin itteeni sen takia. Mut mä tunsin että hukkaan aikaani sen miehen kanssa ja tiesin että joskus kun se löytää paremman niin jättää mut:< oli sanonut ettei haluu olla tosissaan kun muuttaa pois ja ei meillä voisi olla tulevaisuutta. mä haavelin kaikkea meistä mut tiesin ettei mikään oo mahdollista:< Mä olin niin turhautunut. Ja kun niin tekee kerran niin muut kerrat tuntuu jotenkin yhtä pahalta kun se yksi kerta. Vaikka onhan sillä eroa… siis tuntuu että yks pettäminen on tuhonnu kaiken että ei kai haittaa jos tekee taas niin. Mutta ei se niin mene:<<
Mä olen niin mustasukkainen, omistushaluinen, ja itsepäinen. Mä haluan huomiota ja että tunnen itteni rakkaaksi. Mut sitä en ssaanu tuntea. Mä tunsin itteni vaan ”jokskuks tytötks” halusin olla se RAKKAIN. koska niin sekin oli mulle.
No mä kerroin vähän aikaa sitten noista kaikista pettämisistä, oltiin kyllä jo lähes erottu sillon. No se otti sen aivan eri tavalla kun olin luullut. Se sano että tärisee ja itkee (vaikkei ikinä ole nähnyt sen niin tehnyt) Tuntu että mursin sen sydämmen.. se lähetti mulle tosi pitkiä maileja ja sano että tunsi että oli rakastumassa muhun ( aina ennen kun olin kysynyt niin sanoi ettei kai rakasta mua, tai en tiiä oikeestaan : <) Mut miks se ei sit osottanut mulle että oisin mitään. Joskun pyysin pyysin että voitko kirjottaa tohon mese juttuun mun nimen että kaikki näkis että me seurustellaan. mutta ei voinut (koska esitti sinkkua muille) mä en luottanut mun mieheen vaikka tavallaan tiesin että se ei pettäis mun seksi tavalla, mut tapailemalla ehkä… pelkäsin että se löytää jonkun paremman ja jättää mut:( ajattelin että kaikki kuitenkin loppuu.
Ei toista voi vaan unohtaa jos oikeesti rakastaa ( mut rajansa kaikella )
Mä tein teoillani itestäni sen HUORAN ja sen joka ei ansaitse toista. Mutta en mäkään ansainnut sellasta:<
Kaikest huolimatta se välittää musta.. kai oikeesti kun haluu nähä mua kun meen sinne päin missä se nyt viettää kesän.
Äsken taas riideltiin.. Parisuhde ei voi jatkuu pettämisen jälkeen jos ei oo jotain OSOITUKSIA siitä että ollaan TOSISSAAN. pelkät sanat ei riitä. Mä oisin valmis kertoo sille esim mun mesen ja ii2.sen salasanat ja kirjottamaan sen nimen mun mesen keskustelu juttuun että se näkyis kaikille. Mutta se ei ole ikinä ollut eikä tee niin ikinä. enkä voi luottaa siihen koska se saa mut tuntemaan edelleen että sillä on hakupäällä. Mä petin sitä ekan kerran kun oltiin seurusteltu puoli vuotta. meillä meni niin huonosti. Hain jotain lohtua tai halusin tuntee itteni tärkeeks, mut vielllä mitättömämpi musta tulikin. Mulla on ihan helvetin paha olo nyt oon aivan raivona yhesta melk opienestä jutusta… ja itkettää.
aina sanotaan että kerran pettää aina pettää, ei se aina mene niin!! ei ainakaan mun kohdalla. Mä petin tässä suhteessa. Mut enään en!! en petä vaikka palattais yhteen (mutta en palaa jos tunnen itteni taas nin arvottomaks).
En tiiä mihin vois purkaa tunteita kun ystävikään ei oikeen ole. ja ne ”ystävät” mitä mulla on on niin pinnallisia ja ymmärtämättömiä kusipäitä ettei niitä voi edes ystäviks sanoa.
Tuun olemaan yksin nyt ja aina:<<<!!!!! vihaan varattujen miesten viejiä… vaikka enään ei seurustella niin oon niin mustis siitä… koska tavallaan ollaan ”varattuja ” toisillemme… ja se on sen sanonut…
musta sukkasuus mua nytkin ripoo. kaikkiennäitten mun tekojen jälkeen! kelatkaaa mustasukkasuus!:<
Sain tietää tässä pari päivää sitten että avomieheni on pettänyt minua. Hän itse ei asiasta kertonut vaan sain tietää muuta kautta. Hetken tivaamisen jälkeen puhelimessa myönsi.
Tää on niin vaikeeta kun se on viikot muualla töissä niin että vain puhelimessa ollaan toistaseks tästä puhuttu. Tuntuu ettei se edes halua puhua, vaan minun pitää kaikki kysellä ja pyytää että sitä sanaa tulee ulos sieltä suusta.
Kaikki kenen kanssa olen asiasta nyt puhunut, neuvovat jättämään. Ehkä olen tyhmä, kun en millään tahtoisi lähteä. Odotan että mies tulee kotiin ja toivon häneltä edes jotain yritystä. Huomiseksi olen kuitenkin varannut junalipun, lähden lappiin miettimään asioita. Tahdonko oikeasti olla tällaisessa suhteessa?
itse seurustelin melkein 4v ja sain tietää pettämisestä melko epämieluisalla tavalla (ei rysän päältä) ja jouduin tivaamaan melko kauan asiasta ennen kuin mies myönsi asian… tietenkin jätin hänet ja muutimme erilleen, mutta silti koska mies tavallaan vieläkin lepertelee ja yrittää takaisin, mietin että voinko ottaa ja muuttuvatko asiat… ollut nyt noin 6kk erossa ja vieläkin rakastan sitä ihmistä ja tuntuu että teenkö väärin jos yritän luottaa ja otan hänet takaisin? vaikka en ole varma että onko vain yhden muijan kanssa pettänyt…? enkä pystyisi ihan heti luottamaan häntä kenenkään muijan kanssa…
Olen itse joskus pettänyt ja nyt tullut petetyksi. Edellisessä pitkässä suhteessa kohtelin omaa miestä ihan kamalalla tavalla. Halusin pitää taukoja, ja sitten pidin suhdetta muihin ja valehtelin kaikesta. Mies rakasti ja voi huonosti, vähät välitin. Olin todella itsekäs. Sitä suhdetta kesti melkein 10vuotta. Rakkaus antaa anteeksi, niin kait se on. Mies petti kanssa joskus, fyysisesti ja annoin anteeksi.Lopulta kun oli jo liian myöhäistä, ero oli väistämätön. Kuka kestää huonoa kohtelua. Rakastin ihan jumalattomasti tätä ihmistä ja kärsin kuoleman kun lopullinen ero tuli. Tajusin vasta sitten, mikä aarre minulla oli ollut käsissäni. Omakohtaisesti kyseessä oli joku 30v kriisi, olin niin hukassa ja kuvittelin jotain parempaa löytäväni.En kestänyt tavallisuutta.
Vaihdoinpa sitten huonompaan.Tämä nykyinen pettää henkisesti toistaiseksi, kestänyt jo kohta vuoden. Odotan milloin siitä tulee fyysistä.Tekstariliikennettä, meilejä, töissä jatkuvasti toisen luo hakeutumista.Itse ei mielestään petä eikä tee mitään väärää,omatunto on puhdas.Vaatii luottamaan ja sanoo että jos et luota lähde kävelemään.Taidan olla narsistin kanssa naimisissa.Että kaduttaa.Mikä auttaa?Mitä voi tehdä jos toinen pettää henkisesti?Meneekö se aina fyysisen puolelle ja kannattaako tässä enää roikkua?
Päätin tänään aloittaa multiplyssä uuden keskustelupaikan ihmisille, joita on petetty parisuhteessa ja jotka kuitenkin yrittävät jatkaa suhdetta kumppanin kanssa. MIkäli olet samassa tilanteessa niin tule mukaan keskustelemaan! En vielä itsekään tiedä varmuudella kuinka yhteisö toimii, mutta harjoitellaan yhdessä..=) http://petetytparisuhteessa.multiply.com/
olen aikuinen nainen ollut naimisissa vajaat 4 v.avioliittomme aikana emme ole asuneet pysyvästi yhdessä vaan työ ja talon rakennus ovat pitäneet mieheni synnyinseudullaan.vaikeudet ja viivästykset rakennuksella ovat kiristäneet pinnaa kummallakin(mieheni on hiljainen ja sulkeutunut minä taas vilkas ja eloisa)suhteemme on ajautunut siihen ettei mieheni ole soittanut minulle yli vuoteen ainoastaan tekstiviestit kulkee, tapaamme n.3-5 vkon välein kun menen hänen luokseen anoppilaan.hän ei kysy koskaan mitä minulle kuuluu ,ei muista hääpäiviä ei syntymäpäiviä.seksiä emme ole harrastaneet 7 kk eikä hän anna minkäälaista hellyyttä tai huomiota.hän sanoo rakastavansa minua kun kysyn asiasta.olen aavistanut että jotain on menossa ja olen kysynytkin useaan otteeseen mutta saan vastaukseksi että voimat ovat loppu ja masentaa…
viikko sitten löysin kortin joka osoitti että hänellä on ollut suhde jo viime kesänä kun kysyin asiasta mieheni sanoi että se oli vain yksi kerta mutta en usko siihen koska kukaan nainen ei kirjoita sanaa kulta eikä kukaan mies anna osoitetta yhdenillan sutturalle.
Tietysti mieheni katuu ja halveksii tekosiaan mutta minä olen aivan hajalla en pysty ajattelemaan selkeästi sydän itkee ja ajatus miten jatkan tästä eteenpäin …itkettää vihassa ajattelen että lyön miehen polvilleen niin ettei hän siitä enää nouse mutta onko sittenkin anteeksianto paras ratkaisu..rukoilen voimaa jaksaa.
Olen seurustellut poikaystäväni kanssa nyt 3,9 vuotta suurinpiirtein. Meillä on 7 vuotta ikäeroa. Suhde on ollut aikamoista pyöritystä. On erottukin muutamia kertoja näiden vuosien aikana. N. 2 vuotta sitten poikaystäväni valehteli eräälle tytölle että me ei olla yhdessä,ja niin he menivät sänkyyn. Kuitenkin muutama päivä myöhemmin tyttö sai tietää että olemmekin yhdessä. Hänestä tuntui pahalle ja hän kertoi minulle mitä oli tapahtunut. En uskonut häntä. Kysyin asiasta poikaystävältäni,mutta hän kiisti kaiken. Hän kysyi että uskotko mieluummin jotain tyttöä, kun omaa poikakaveriasi. Joten uskoin siis rakastani. Haukuin tämän tytön ihan lyttyyn. Asia jäi sitten siihen. Sen jälkeen erottiin muutamia kertoja ja palattiin taas yhteen. Pari kertaa muutin hänen luotaan poiskin, ja taas takaisin. Viime syksynä hän oli kaverinsa kanssa viihteellä. Hän oli saanut joltain tytöltä puhelinnumeron, ja se oli hänen kännykässään pojan nimellä. Hän sanoi minulle että hankki sen numeron hänen kaverilleen. En todellakaan ole niin tyhmä, miksi se numero oli pojan nimellä sitten, ja kaveri osaa varmasti pyytää numeron itselleen. Mutta hän sitten poisti numeron. Olin ottanut yhteyttä tähän tyttöön ja hän sanoi ettei heillä ollut mitään, ja poikaystäväni olisi halunnut tavata hänet seuraavana päivänä mutta tytöllä oli ollut kiire,eikä siksi ehtinyt näkemään. Asia jäi sitten siihen. Kysyin poikaystävältäni että miksi hän otti numeron. Ja sanoi syyksi että kun oli ollut minulle vihainen. Mutta ei meillä ollut mitään riitaa. 🙁 Sydämeni oli ihan hajalla. Miksi hän tekee niin? En itse voisi koskaan tehdä noin. Miksi se numero oli salaisuus? 🙁 Nyt uutena vuotena,menimme kihloihin. Jälkeenpäin olen miettinyt että miksi tein niin… Me tappelemme aika usein. Ja joskus poikakaverini lyö minua. Mutta on katunut tekojaan jälkeenpäin. En tiedä, mutta rakastan häntä silti. En tiedä miten jatkaa tästä eteenpäin. Haluan olla onnellinen,mutta juuri nyt en ole. Hän ei tee minua onnelliseksi.. 🙁
Pakko se on myöntää, että minunkaltaiseni komean ja menestyvän nuorenmiehen on kaikesta huolimatta vaikea löytää naista, joka olisi kaunis, järkevä, sporttinen, empaattinen, itsenäinen, sosiaalinen, tulisi toimeen ystävieni ja tuttavieni kanssa ja käyttäisi silloin tällöin korkokenkiä ja minihametta ilman pyyntöä ;-). Jos sellaisen naisen löytäisin, niin antaisin kyllä pettämisen anteeksi, mikäli hän katuisi sitä ja se jäisi yhteen kertaan. Mikäli parisuhteeseen olisi syntynyt lapsia ja pettäminen tapahtuisi sen jälkeen, asia voisi olla eri.
Mieheni petti minua n 2 vuotta sitten. Aijemmin hänellä oli ollut ihastuksia joiden takia hän minut jätti ennenkuin alkoi niiden muiden kanssa millekkään (näin luulin ainakin) ollaan oltu 6 vuotta yhteensä yhdessä ja kihloissakin pari kertaa..Pari vuotta sitten alkoi outo,tunteeton käytös ja ryyppäämiset, joskus ei edes tullut kotiin yöksi. Yritin kysyä mikä on..ei vastausta.
Eräänä päivänä tuli viesti ”anteeksi rakas en jaksa enää, kiitos kaikesta yms..”kuitenkin hän oli vihainen kun pakkasin tavaroitani yhteisestä kodistamme…jopa kinusi seksiä viimeisenä yönä kun olin kotonamme..pian lähtöni jälkeen sain tietää toisesta, tuntemattomasta naisesta jonka hän oli tavannut sukulaistensa luona meidän ollessa yhdessä.heillä oli sattunut vahinko.vahinko josta ei eroon pääse.mieheni oli jäänyt naisen kanssa koska yhdestä kerrasta tämä oli tullut raskaaksi. se oli kauheaa…sen lapsen piti olla meidän..minulta meni kaikki.mies, koti, koira, perhe ja tulevaisuus.kaikki millä oli jotakin merkitystä elämässäni.
Meni pari kuukautta ja esittäminen loppui. Mies tuli takaisin luokseni itki ja oli niin pahoillansa kaikesta. ei tiennyt mitä tehdä..päätimme aloittaa suhteemme uudelleen. hän lupasi ettei enää tee mitään sellaista ja että voin luottaa häneen.hän tahtoi vaan olla kanssani. nainen ja lapsi jäivät pois.asuivat luojan kiitos 200km päässä, en vaatinut sitä mutta ei se minua haitannutkaan.
mieheni halusi oman lapsen kanssani.perheen. keskustelimme asiasta ja päätimme sitten yrittää. puolivuotta myöhemmin olin raskaana. kaikki oli hyvin taas,pitkän aikaa. Kunnes nyt.Olen kuudennella kuulla raskaana ja kuukausi kaksi sitten alkoi samanlainen käytös kuin pari vuotta sitten…. Hän jäi kiinni uuden naisen kanssa,puhuimme asiasta ja hän lupasi ettei enää pidä yhteyttä naiseen yms..ei se siihen loppunut. Taas minulle tuli viesti jossa luki ettei hän tiedä mitä tehdä yms…toinen nainen asuu lähellämme ja siellä hän on yöt. kuitenkin on ollut kotona pari yötä ja itkee kun yritän puhua asiasta,,seksiäkin tulee ruinaamaan..sanoo ettei mikään ole minun vikani…en tiedä voisko olla että mieheni on taas laittanu toisen paksuksi…huh huh..eihän tallaista tapahdu kuin elokuvissa? Kuitenkin rakastan miestäni ja voisin antaa anteeksi, ketään muuta en ole koskaan rakastanut oikeasti. Kuitenkin kun tuntee toisen niin tiedän että hänkin minua rakastaa…ongelmat ovat vaan niin syvällä hänen pääkopassaan…..Sitä vain tahtoo kuitenkin niin kovasti pelastaa perheensä…
Mulla on ehkä maailman ihanin mies. Joskus on ollu jotain juttuu et se ois muka monta vuotta sitte pettäny mua tai tehny jotain mut neki jäi huhupuheiks eikä se ikinä myöntäny. Ollaan seurusteltu 7v ja nyt oon semmosessa tilanteessa et en tiiä mitä tekisin… Meillä oli reilu vuosi sitte pieni tauko koska mun täytyi saada vähä irtiottoo (eli muut miehet kiinnosti). Jätin mun miehen ihan kylmästi ja menin muiden kaa. Sit meni hetki ku nähtiin ihan ”kavereina” ja sillon mä sit tajusin et mitä oon menettäny. No, se otti mut kuitenki takas ja olin niin onnellinen siitä et me palattiin yhteen vaik mä luulin et oon menettäny sen ku olin kohdellu sitä niin julmasti ilman mitään syytä.
Kaikki oli hyvin ja ajattelin et ikinä enää en tee noin tyhmästi koska tiiän et ei oo olemassa parempaa miestä mulle ku se ja se palvoo mua. Nyt kuitenki taas alko yhtäkkii hormonit hyrrään ja tutustuin yhteen toiseen mieheen. Oon nyt nähny sitä pari kertaa täs muutaman viikon ajan ja tuntuu et oon täysin ihastunu vaik sen piti olla vaan seksii… En tiiä mitä teen ku mulla on ihana mies kotona ja silti mä teen tämmöstä :S En pysty ees kattoon sitä silmiin ku ajattelen vaan koko ajan sitä toista. Lisäks sillä toisella miehellä on ihan omat kuvionsa eikä se todellakaan oo antanu mitään merkkejä siitä et sitä kiinnostais mikään muu ku seksi. Eli ei ois mitään järkee lopettaa meijän pitkää suhdetta tommosen takia.
Mut ongelma on siinä että kuinka usein näin tulee tapahtumaan uudelleen? Kyl mä pääsen tästä toisesta miehestä eroon, se oli vaan ihastus, mut onko se vaan ajan kysymys koska tulee seuraava? Kerran pettäjä, aina pettäjä? En ois ikinä itestäni uskonu mut tämmönen mä näköjään oon. Vai onko se vaan niin et vaikka tää on mun ensirakkaus enkä varmaan ikinä tuu saamaan näin hyvää miestä, niin mun ei silti kuulu olla sen kaa koska pystyn tekeen sille näin? Oon täysin hukassa. Vielä en ainakaan uskalla kertoo. Ollaan just muutettu yhteen ja kaiken pitäs olla hyvin mut mua kiinnostaa vaan juhliminen ja muut miehet… Onko tää vaan sitä menetettyä nuoruutta mitä mä kaipaan ku ollaan seurusteltu niin kauan. Tuntuu varmaan et mä missaan jotain jos en lähe tonne vähä kokeileen. Miksei voi saada kaikkea? Sekä onnen, perheen ja hyvän tulevaisuuden että seikkailuja ja pientä sutinaa? Ei se vissiin niin mee… Tiiän et muhun tulee sattuun kohta ja kovaa mut kai se on sit tarkotettu niin. Kaikella on seurauksensa. En vaan tiiä montako vuotta mul kestää päästä yli siitä jos me nyt erotaan… Menee koko elämä pilalle. Mut toisaalta, enpä mä nytkään onnellinen taida olla ku pitää tehä näin sille ketä rakastaa enemmän ku ketään muuta tulee ikinä rakastaan… Kyllä se katumus varmaan tulee sit ennen pitkää ja se tuleeki sit kovaa. Mut itepä oon aiheuttanu tän kaiken itelleni. Life’s a bitch and then you die.
Ero ei aina ole se ainoa ratkaisu.Pettämistäkin on niin monenlaista.Itse tulin petetyksi laivareissulla kaveripariskunnan kanssa.
Toisella pariskunnalla tuli riitaa ja nainen poistui hytistä juosten.Oma mieheni lähti perään etsimään häntä.Loppujen lopuksi he olivat päätyneet suutelemaan.Tilanne oli päätynyt siihen ja enempää ei tapahtunut sillä he olivat jo poistumassa takaisin hyttiin löytäessäni heidät.
Mieheni sai kuitenkin pahasti takkiinsa kaveriltaan ja naama murjoutui sen verran pahasti,että jos siitä ei opiksi ottanut niin ei mistään.Maailma tuntui kaatuvan päälle siinä kohtaa ja olin shokissa.En tiennyt miten olisi pitänyt toimia.Hetken itkettyä ja raivottua aloin puhumaan ja kaikki olivat rikki tapahtuneesta…
Viikko reissun jälkeen oli tuskaa sekä minulle että miehelleni ja asiasta oli vaikea puhua.Mutta nyt asiat tuntuvat menevän hyvin ja jatketaan elämää.Tälläisiä tapahtuessa voi aina miettiä että pahempaakin olisi voinut sattua…
Pettäminen vie luottamuksen, pettämisen tunnustaminen luottamuksen rippeetkin.
Mitä tehdä, kun mies kertoo kaiken olleen ja olevan enemmän kuin hyvin ja jää jo toisen kerran pettämisestä kiinni? Murkkuikäiset lapsetkin ymmärtää ja tietää asian very well. Isä ei opi, eikä arvosta/kunnioita mitään.
Monimielialahäiriö,burn out ammattiauttajien suusta.
Onpa yhtälöä kerrakseen syksyn pimeneviin iltoihin. Hoh !
Rakensimme juuri ihanan omakotitalon avopuolisoni kanssa ja ehdimme asua talossa kolme ja puoli kuukautta, kun sain selville mieheni uskottomuuden. Talon rakentamista harkitsimme tarkkaan kolme vuotta ja mieheni oli innoissaan asiasta. Viime kesänä hän oli työterveyshuollossa 30-vuotistarkastuksessa ja on sen jälkeen enemmän tai vähemmän tapaillut perheellistä työterveyshoitajaa. Tapaninpäivänä meille olisi tullut kahdeksan vuotta yhdessä ja olemme kokeneet ala- ja ylämäkiä, mutta kaikesta on aina selvitty. Pahinta asiassa on ollut mieheni ja etenkin hoitsun valehtelu. En voi ymmärtää pettämistä, itse en voisi koskaa loukata toista niin törkeällä tavalla enkä myöskään mennä rikkomaan kenenkään parisuhdetta. Mieheni muuttui täysin pettämisen tultua ilmi eikä ole halunnut puhua asiasta mitään. Hän vaihtoi siis pitkän, onnellisen parisuhteen, juuri rakennetun omakotitalon sekä mahdolliset omat lapset yh-äitiin, joka on käyttäytynyt törkeällä tavalla suhteen paljastuttua. Olen saanut kuulla eukolta niin paljon valheita, että ihmettelen todella kuinka noin häikäilemätön ihminen voi toimia ihmisten auttajana.
Parisuhde perustuu luottamukseen, mutta olisin antanut miehelleni pettämisen anteeksi, JOS hän olisi suostunut pariterapiaan, myöntänyt syyllisyytensä, pyytänyt vilpittömästi anteeksi, lopettanut suhteen ja valehtelun. Valehtelu ja salailu ovat pahempaa kuin itse pettäminen. Sääliksi käy miestäni, kun hän huomaa mitä on menettänyt. Kolmekympin kriisissään, traumaattisen lapsuuden varjossa, lähteä etsimään lohtua aivan väärästä paikasta, sen sijaan, että olisi puhunut oman puolisonsa kanssa. Asiat olisivat varmasti selvinneet.
On. Minua ja lapesmme (5 ja 7 v.) on petetty. Sain selville eilen,
toivomukseni on selvittää. Haluan antaa anteeksi, mutta vaimo ei kadu
mitä se on tehnyt. Hän tunnustaa että se oli väärin mutta ei kadu. Siis
teknisesti hän edelleen pettää meidät, vaikka ne ei enää harrasta seksiä
(vai mistä minä tiedän? Haluan kyllä uskoa). Tämä toinen mies hän näkee
päivittäin työssä. Pahalta tuntuu kun hän menee töihin. Ja hän haluaa
ehdottomasti pitää tämän parhaana ystävänä. Kuinka tämä voi olla
mahdollista että hänellä on ”hyvä ystäva” joka on minun ja suhteemme pahin
vihollinen? Vai uhkaako tämä toinen mies vaimoni jotenkin? Ovat
tunteneet toisaan korkeintaan 4 kk. (tarkkaa tietoa). ja tämä ihastus on
kestänyt tänään ehkä 4-6 vikkoa. Olemme ollut yhdessä n. 15 v. Miten
vaimoni (jonka olen aina pitänyt älykkäänä) voi ihastua 100%isesti ja pettää näin
lyhyessä ajassa. Miten hän voi luulla että tämä toinen mies on mitään
tulevaisuutta. Meillä on suhde ollut ihan toimiva, riittoja on
luonnollisesti, mutta se on aina koskenut jotain aineellistä tai
sukulaisia, harvemmin on ollut kysymys mestä. Väkivaltaa ei meidän
perheessä ole. Lapsetkin kasvatetaan yhdessä ja niistä asioista aina
samaa mieltä. Vihaan nyt vaimoni vaatteet (jokta tietysti on ostettu
yhteisillä varoilla) koska tiedän missä tilanteissa hän on käyttänyt
näitä. En ole itse koskaan pettänyt, enkä voin, nyt tiedän todellakin
miltä tuntuu. Tällaista ei saisi koskaan tehdä. Meillä on kaikki
yhteistä, koko elämässäni minulla on ollut vain yksi nainan. Vaimoni.
Enkä halua mitään muuta. Olen hyvin koulutettu mies ihan OK palkalla.
Lapesemme ovat terveet ja älykkäät. En voi ajatella että tämä toinen
mies koskaan voisi olla tekemisessä mitenkään lapseni kanssa. En jaksa nyt
kirjoittaa enemmän. Olisi
vaikka kuinka paljon kerrottava. Helpottaa ehkä jotenkin kirjoittaa
asiasta. Suomen vaimot, älkää tehkö tällaista perheellenne, varsinkaan
jos jos ei ole syytä!
Vaikkei ihan loppu niin TOSI VAIKEAA. Lähes vuosi takana siitä kun sain tietää mieheni toisesta naisesta. Hoidan yrityksemme sähköposteja ja olipa siinä sitten mieheltäni unohtunut tyhjentää roskakori yhden iltaisen/yöllisen vuoropuhelun jäljiltä… Maailma romahti, tähtiä näkyi ja huusin ääneen. En olisi koskaan voinut kuvitella, että puolisoni olisi uskoton. Asiasta ei oltu puhuttu, mutta silti olimme mielestäni täydessä yhteisymmärryksessä eläneet yli 20 vuotta yhdessä kasvaen. Suhteemme alkoi 18 vuotiaana. Meillä on 5 yhteistä alle 15 vuotiasta lasta. Ilman lapsia olisin ollut valmis lähtemään heti! Äkkiä karkuun. Toisaalta ymmärrän, että miehenihän siinä oli lähtenyt ja valinnut toisen elämän ilman meitä. Mutta tuntui, etten jaksa yksin lasten kanssa omakotitaloa ylläpitäen ja hoitaen. Ja millä rahalla… Kaikki oli aina ollut yhteistä ja jaettua. Kaikki. Olimme toistemme parhaimmat ystävät. Menetin kaiken. Koko elämäni menetti tarkoituksensa. Missä tulevaisuus? Mikä se on? Tuntui kuin minut olisi tapettu kun toinen puoliskoni ei ollutkaan yhtään sellainen kuin kuvittelin. Kuka minä olin? Mikä on minun arvoni? Aikoiko mieheni lopettaa suhteensa? Olimme pitkään puhuneet yhteisestä lomasta, vain kaksistaan. Mutta ei ollut aikaa. Kukas sitten perheelle toisi rahaa, jos molemmat olisimme lomalla? Ei ole aikaa. Ei ole aikaa. Sen olin kuullut monta kertaa. Jälkikäteen pidin itseäni sinisilmäisenä hölmönä. Miten monta ylityöpäivää, ”maakuntareissuja”, yöllisiä raporttien kirjoittamisia. EI ole aikaa keskustella, kävellä. Löytämässäni sähköpostissa mies mutisi rakkaalleen, miten olin käynyt juuri kysymässä ”tätäkö yhteiselämä on?” Puhui siis sähköpostissa samalla, kun kieltäytyi puhumasta kasvotusten mun kanssa!!!! Mies oli halunnut lomalle yksin. Ottaisi tietokoneen mukaan ja kirjoittaisi siellä etätyönä. Ja minä luotin. Siis tämä ennen s-postien löytymistä. Tarjosin vielä paremman auton käyttöönsä, että olisi mukavampi ajaa Lappiin. ”Sinne asti kun lumi tulee vastaan, että pääsee hiihtämään.” Ei aikaa lomallemme, mutta tällä lomalla se muija oli mukana… Kyllä kiukuttaa. Edelleen.
Ja asiasta ei tietenkään puhuta. Se on mennyttä ja nyt katsotaan eteenpäin. Vaikeaa se on. Mielestäni mikään ei ole selvää. Mieheni ei edes sano tietävänsä miksi se sen teki. Kaipasi kuulema jotain muutosta. Mutta silti musta tuntuu, että nyt eletään ihan sitä samaa tavallista arkea kuin ennen suhteen ilmituloa. Se vain tapahtui ilman sen kummempia selvityksiä tai katumisia. Eikä pyytänyt anteeksi, koska tätä ei hänen mielestään edes voi antaa anteeksi. Miten tämän kanssa sitten elän. Melkein viikottain edelleen mietin, miten elämämme jatkuu. Kuka voisi auttaa ellen minä enkä mieheni? Lapsia käy sääliksi. Ja miehen lellipentua en edes haluisi itselleni. Saisi itse hoitaa. Mutta eihän sisaruksia voi eroittaakaan. ja millä rahalla eläisimme. Koska tämä loppuu? Lopunko minä ensin. Syön mielialalääkkeitä. Mieheni on pilannut elämäni.
Minä olen tullut petetyksi.
avovaimoni kertoi minulle kun paljastimme yhdessä salaisuuksiamme.
hän oli tehnyt sen kahdesti ennen lapsemme alulle tuloa.
tunsin miehen ja tapahtuneesta en silloin vielä tiennyt:
avovaimoni kävi hänen luonaan kahdesti
oli hänen hyvä kaveri ja hänen kanssa oli kuulemma helppo puhua.
Sitten kerran avovaimoni pyysi että mennään tämän miehen luokse juomaan ja paikalla oli paljon muitakin jotka tiesivät tapahtuneesta mutta minä en tiennyt nukuimme vaatteet päällä sen miehen sängyssä jonka kanssa avovaimoni oli minua pettänyt sängyssä nukkui: minä avovaimoni ja se mies, kun muualla ei ollut tilaa nukkua.
ja nyt sain tietää pettämisestä ja olin nukkunut siinä sängyssä missä hän oli minua pettänyt ja vielä sen miehenkin kanssa.
Hän kertoi nuolleen pari kertaa jotain muutakin en tiennyt siitäkään MITÄ TEEN? OLEN TODELLA PETTYNYT HÄNEEN OLEN RAATANUT KAIKKENI ETTÄ MEILLÄ MENEE HYVIN.
Huhhuh
Olen päässyt osalliseksi työpaikkaromanssin sivustakatselijaksi. Tyttöystäväni,jonka kanssa olen ollut yhdessä yli kolme vuotta ja asunut 7kk yhdessä vaihtoi kaiken tämän firman pikkujouluissa alkaneeseen vispiläkauppaan. n.2 viikkoa sitten sain asian selville ja tosiaan tuntui kuin matto olisi vedetty alta. Pari yötä vaan valvoin ja tärisin silkasta vihasta, töissäkin oksensin väsymyksestä.
Puhuimme asiasta ja tyttöystävä kertoi tehneensä tätä sen takia, että ei ole kanssani onnellinen. Keskustelimme asiasta ja kumpikin avauduimme kunnolla ja pääsimme yhteisymmärrykseen, että teemme parannuksia ko. asioihin ja hän lyö välit poikki tähän kolmanteen osapuoleen.
Nyt tänä aamuna kysyin, että missä mennään (eilis iltana hänen käytös oli erilainen kuin yleensä) ja miksi toi jätkä sulle vielä tekstailee (huomasin kun tekstiviesti saapui keneltä se oli) ja vastaus oli, että heidän suhde on jatkunut. Minua on loukattu niin syvästi, että tätä ei voida enää paikata.
Nyt pakkailen tavaroitani välillä itkien surusta, välillä hakaten seinää vihasta.
Kertokaa te kokeneemmat, kuinka pääsen tämän yli? Rakastan tyttöäni tästä kaikesta huolimatta, mutta hän ei ilmeisestikään minua. Miten voin olla ajattelematta häntä/tapahtunutta ja jatkaa?
Kertokaa näkemyksiänne tänne tai kosti2468@hotmail.com 🙂
Pitkä teksti tuli mutta kiitos kärsivällisyydestä
Muutimme nykyisen avovaimoni kanssa yhteen syyskuussa 2009 ja asuimme omissa asunnoissamme vuoden 2009 alusta lähtien. Suhteemme alkoi siten, että tietyllä tavalla kumpikin petimme silloisia puolisoitamme. Kummallakin meistä tilanne oli kuitenkin se, että vanha suhde oli erittäin rasittava ja kuollut. Kun tutustuimme lähemmin, oli meille kummallekin selvää, että entiset suhteet katkaistaan mahdollisimman pian ja päättäväisesti. Asia on silloin kummankin perhe-elämän kannalta selvä, vaikka se ainakin lapsia kirpaisee. Valheessa ja säälin tunteessa vetelehtiminen ja sen puiminen vain olisi syönyt elämisen energiaa. Nyt vuoden jälkeen olosuhteet ovat tasoittuneet, ja kaikista kasvukivuista huolimatta nämä entiset siipat toivottavasti löytävät oman elämänsä. Me ainakin olemme tähän uuteen suhteeseen tyytyväisiä.
Mulle selvis noin kaksi kuukautta sitten, että miehelläni on toinen nainen. Olin asiaa epäillyt, mutta hän oli kiistänyt kaiken. Mies laihdutti yli 20 kg, teki pitkiä lenkkejä koiran kanssa ja oli yhtä hymyä tullessaan takaisin. Hän ei enää katsonut minua ”sillä tavalla”. Emme puhuneet juuri mistään, eikä hän soitellut minulle enää työmatkoilta.
Yhtenä sunnuntaina hän vain kertoi, että oli rakastunut toiseen naiseen ja halusi muuttaa omaan asuntoon. Jälkeenpäin minulle selvisi, että tämän naisen puoliso oli pakottanut hänet tekemään niin, muuten tämä puoliso soittaisi minulle itse. Mä koin hirvittävän shokin. En pystynyt töihin puoleentoista viikkoon. Itkin ja vihasin, kaduin ja hain syytä itsestäni. Välillä hän pyyteli takaisin, toisinaan välimme olivat kokonaan poikki. Aina kuitenkin ryömin hänen jalkojensa juureen ja halusin yrittää vielä. Vaadin lopettamaan tämän toisen suhteen ja hän vannoikin tehneensä sen. Kuitenkin minulle selvisi hyvin pian, että puhelut jatkuivat (hain puheluerittelyn netistä). Suutuin hirvittävästi ja löin hänen eteensä avioeropaperin. Allekirjoitimme sen molemmat ja vein käräjäoikeuteen. Kuitenkin kaduin ja halusin vielä puhua asioista. Tämän puhumisen seurauksena päädyimme sänkyyn. Vielä samana iltana, tunti sen jälkeen hän lähetti naiselleen viestin ”hyvää yötä hani”.
Meidän useat yritykset päättyivät miehen valehteluun tästä suhteesta (sain aina valheet selville), suhteen jatkumiseen ja milloin mihinkin. Välillä sovimme alkavamme seurustelun, sitten taas paljastui uusia valheita. Viimein kyllästyin tilanteeseen niin, että pyysin häntä muuttamaan takaisin kotiin, että saisimme asiat selville. Nyt elämme saman katon alla yhteisestä sopimuksesta heinäkuun loppuun. Välillä onnellisina, välillä onnettomina.
Tästä kaikesta olen aivan rikki, tuntuu etten enää jaksa tätä soutamista ja huopaamista. Välillä tuntuu että saan olla olemassa kaikkine tunteineni ja että mies ymmärtää minua. Toisena hetkenä jään taas kipuni ja tuskani kanssa aivan yksin ja hän syyttää mua asioiden vatvomisesta. Ja sitten suureen ääneen ihmettelee sitä, miksi tässä taas kävi näin. Hän ei ota vastaan kielteisiä tunteitani.
Tää on tosi rassaavaa ja kuluttavaa. Nyt taas kerran mun on mietittävä, mitä tahdon elämältä. Mulla ei ole enää mitään unelmia. Ne vanhat on pois kuolleet ja uusia ei ole vielä syntynyt. Taas on laskettava plussat ja miinukset ja mietittävä, kumpi on raskaampi tie, tuon miehen kanssa vai ilman.
Olemme tunteneet vaimoni kanssa toisemme jo yli 40 vuotta, josta aviossakin lähes 40 vuotta. Jo seurusteluaikana hän järjesti itselleen mitä erilaisimpia tempauksia toisten poikien kanssa. Mutta mehän emme olleet niihin aikoihin vielä luvanneet mitään toisillemme, joten tilanteet tulivat ja menivät. Toki mustasukkaisuutta tunsin, mutta en tehnyt mitään asian lopulliseksi järjestämiseksi. Se inhotti, että kaikki hänen juttunsa sain tietää muuta kautta kuin häneltä itseltään.
Menimme naimisiin ja muutimme toiselle puolelle Suomea. Elämä näytti kääntyvän parempaan suuntaan. Sain opiskelut valmiiksi ja työpaikan perässä muutimme joitakin kertoja eri paikkoihin. Saimme kaksi lasta, joita vaimoni hoiti kotona lähes kouluikään asti. Vasta sitten hän pääsi opiskelemaan itselleen ammatin ja ryhtyi yrittäjäksi.
Yrittämisen kautta hän tutustui miehiin, joiden hän kertoi olevan vain hyviä ystäviä. Hän kävi heidän kanssaan syömässä ja jopa laivareissujakin. Meillä oli monet riidat, kun minä väitin, että naisen ja miehen välillä ei voi olla pelkästään ystävyyttä. Lisäksi hän kävi ahkerasti tanssimassa – tietenkin yksikseen.
Jossakin vaiheessa hän halusi ehdottomasti leikkauttaa itsensä, että ei tulisi enää raskaaksi. Syynä oli, että toisen lapsemme syntyminen oli ollut niin raskasta, että hän ei yksinkertaisesti jaksaisi enää samanlaista. Ehdotin, että tehdään operaatio minulle, mutta se ei käynyt.
Leikkauksen jälkeen hänen seksitaitonsa ikäänkuin kasvoivat, hän laihdutti runsaasti ja alkoi käyttää näyttäviä alusvaatteita. Meno miesystävien kanssa jatkui kuin myös tanssikeikatkin. Minä sain monet haukut, kun valvoin hänen tullessaan reissuiltaan. Olin kuulemma kyylääjä!
Kerran töistä tullessani hän kehotti minua menemään sukupuolitautien lääkärin vastaanotolle. Hän itse oli jo käynyt ja sieltä hän oli saanut ohjeet passittaa myös miehensä vastaanotolle.
Vastaanottotilanne oli järkytys. Lääkäri kertoi minulla olevan visväsyylän eli sukupuolitaudin. Järkytyksestä huolimatta sain kysyttyä, että mistä moinen tarttuu. Lääkärin vastaus oli yksiselkoinen. Se tarttuu sukupuolisuhteessa, käytännössä ei mitenkään muuten. Sain tautiin lääkityksen.
Kotiin tultuani kysyin vaimoltani, että mistä olet taudin saanut. Vastaus oli tyrmistyttävä. Taudin olinkin minä saanut jostakin, vaikka en muita naisia ollut koskaan tapaillut. Vaimoni oli ja on edelleen ainoa seksipartnerini. Lapsille emme kertoneet vielä mitään muuta kuin että saatamme erota. Lapset tietenkin nostivat porun ja niin jäin kitumaan paikoilleni kenellekään edes puhumatta tapauksesta. Tietenkin tapaus rasitti mieltäni ja kun paljon myöhemmin jouduin työeläkkeelle, niin toimettomuus ja inhottavat ajatukset ajoivat minut masennukseen.
Vasta joku aika sitten vaimoni kertoi, kun asiaa uskalsin kysyä, että kyllä hänellä oli ollut yksi seksisuhde, josta sitten saimme molemmat nauttia. Ensimmäisen kerran hän pyysi minulta anteeksi jotakin koko yhteiselomme aikana, mutta en enää jaksa uskoa, että hän vieläkään kertoi kaikkia totuuksia. Niin paljon hän on jo tähän mennessä ehtinyt valehdella, että tuskin yhdessä keskustelussa asiat ovat tulleet selvitellyksi.
Minä mietin edelleen, miten tästä eteenpäin. Onko minulla mitään mahdollisuuksia selviytyä tämän tilanteen yli? Ja kannattaako se?Vielä tänään kumpikaan ei ole pakannut!
Moi,
Olemme olleet mieheni kanssa jo naimisissa kohta 7 vuotta ja meillä on pieni yhteinen poika. Olen arvostanut miestäni aivan valtavasti. Olen luottanut 100%sti ja mielestäni suhde on toiminut paremmin kuin hyvin.
Maailmani romuttui viikonloppuna. Olimme juhlimassa synttäreitä ja kun olimme lähdössä sieltä pois, löysin mieheni suutelemassa toisen naisen kanssa… keskellä olohuonetta… siinä silmiemme edessä!
Miten tällaisesta voi päästä yli? Kertokaa hyvät ihmiset.
Mieheni ei osaa selittää tekoaan. katunut hän on ja pyytänyt anteeksi, on tilanteesta nyt peloissaa. Mutta jos tietäisin, että MIKSI, se helpottaisi minua kovasti.
Olen sanonut miehelleni aina, että se on kerrasta poikki… nyt en tiedä, että miten tästä voidaan jatkaa eteenpäin.
Minua on petetty tasan kerran… kun muijani jäi kiinni pettämisestä niin kysyin häneltä ihan rauhallisesti että kenen kanssa tämä oli vehdannut ja kun hän kertoi ”miehen” nimen niin minä hyppäsin autoon ja etsin sen ”miehen” käsiini ja vein hänet muijani työ ja siinä sitten vähän ”puhutin” miestä ja jopa oma ex muija yritti räpistellä minua hänen salarakkaastaan irti mutta eihän siitä mitään tullut…. LOPPUTULOS =muijan salarakas:katkenneet kylkiluut,murtunut leuka, murtunut silmä pohja,katkennut käsi,murtunut lonkka,munat poljettu paskaks ja muutama hammas puuttuu… ex muija:elää edelleen ilman miestä ja kärsii paniikki kohtauksista ja minä: OLO ON TÄYDELLINEN ja elän nykyään parisuhteessa ja minusta on tulossa isä
Niin missä se pettämisen raja kulkee? Itse koin sellaisen vähän aikaa sitten.Vaimoni oli tavannut tyttöjen illassa miehen ja heillä oli juttu luistanut hyvin.Olivat päättäneet alkamaan tekstailemaan kyseisen illan jälkeen. Olin tämän suuntaista alkanut epäilemään mutta aviomiehenä luotin vaimooni että tietää missä raja menee jne.Kului kuukausi ja vaimo alkoi hieman etääntyä perheestämme.Kysyinkin että onko jokin vialla tms.Vastaus oli kielteinen, ettei mitään ollut.Yhtenä iltana kysyin suoraan onko hänellä suhde jokun kanssa kun viestitteli niin paljon. Kertoi vain että kaverin kanssa viestittelee ja saa hänellä olla miesystäviä.Siinä kohtaa minulla heräsi kysymys että kuka miesystävä kun niitä ei hänellä ollut.Hänellä oli yllättäin kovasti menoa joka paikkaan ja ulos tuulettumaan piti päästä usein.Yritin kovasti saada keskusteluyhteyttä mutta tuntui kun olisi jokin kylmä muuri välissämme.Yhtenä päivän sain selville että hän oli tapaillut uutta miestä, käynyt ulkona hänen kanssaan ja silloin oli minun ns.puhallettava peli poikki. Kysyin uudelleen onko hänellä suhde ja kielsi uudestaan.Sitten kerroin että tiedän hänen suhteestaan kaiken ja pyysin kertomaan miksi näin.Hän kertoi ihastuneensa tähän mieheen tavatessaa baarissa hänet ja oli salaa tapaillut häntä reilu kuukauden.Ei kuulemma sänkyyn asti menneet.Voiko nyt tuohon sanaan luottaa?Vaimo kertoi että meillä on jotenkin niin arkista jne. jne.Ihmettelin että onko hän ajatellut ollenkaan 10v yhteistä avioliittoa ja lastamme kun toisen kelkkaan lähti.Täytyy rehellisesti myöntää että on aika p-olo. En tiedä kuinka jatkaa….
.
Nykyinen avovaimo petti taas. Jostain kummasta syystä olen häneen edelleen niin rakastunut, että en haluaisi luovuttaa. Hänelle omien sanojensa mukaan on kaksisuuntaista mielialahäiriötä, mutta vähättelee sen merkitystä. Edellinen pitkä suhteeni päättyi myös siihen, että minua petettiin ja sitten jätettiin. Oma huoleni nykyään on se, että minusta on tulossa jotenkin välinpitämätön ja alan pettämään itsekkin. Nykyinen kumppani on sentään rehellinen, heti kertoi tapahtuneen, ei vain osannut sanoa miksi näin tapahtui. Keskustelimme tuossa koko päivän ja illan, hän jopa pisti menot syrjään että pystyimme olemaan kahdestaan ja juttelemaan. Läheisyyttäkin siitä sitten seurasi, mutta oma olotila on vielä todella sekava. Olenko järjiltäni tai jotain muuta jos vielä hänen kanssaan haluan palavasti jatkaa (ja hän haluaisi myös minun). Juttelimme myös siitä, että jos parisuhde välillä tylsistyttää, että pitäisimme ihan sopimuksella vaikkapa viikonlopun tai jopa viikon taukoa, jolloin saisi muiden kanssakin peuhata, ilman että siitä tarvitsisi kertoa toiselle mitään yksityiskohtia.
Lohduttavaa lukea ettei ole ainut. nim.”Kokenut” mulle kävi just samoin. Sänkyyn asti, ja monta kertaa. Kuinka selvisit? Itse en tiedä mitä tehdä. Tässä on vielä niin sekasin shokista.
olemme tunteneet vaimoni kanssa tasan 20 vuotta, naimisissa on oltu 14 vuotta. Jäin kiinni pettämisestä. Pettämistä kesti vajaat puoli vuotta. Olin jollain tavalla hullaantunut tästä naisesta.Vaikka hälytyskellot hieman päässäni soivat, että tämä ei ole missän tapauksessa mulle oikea nainen.
Seksi meillä sujui tämä nainen tuntui osaavan kaikki temput. tunsin jotain outoa läheisyyttä hän osasi viedä minua.tekstiviestejä tuli ja lähti satoja. jokin vain vei minua. Ei se rakkautta ollut vaan jotakin muuta. tapasimme kuutisen kertaa, sillä hän asui toisessa kaupungissa. sain aina järjestettyä jotain yön yli työprojekteja.
Niin sitten käry kävi. koetin aluksi selitellä ettei suhde jatkunut kuin hetken. vaimoni oli romahduksen partaalla koetti kysellä ja ahdisti minua herkeämättä. sitten vaimoni löysi puhelinlaskun vähän kauempaa:jossa oli pajon lähetettyjä viestejä. ja niin pikkuhiljaa alkoi totuus paljastua. Hän halusi kuitenkin jatkaa kanssani. En kuitenkaan oikein osannut puhua ja avautua. Enkä osannut oikein katuakaan.Sitten vaimoni rupesi tenttaamaan parasta ystävääni suhteestani. kaverini oli juuri eronnut.Niimpä kaverini sitten kertoi auliisti kaikki, mitä olin hänelle kertonut suhteestani. Kaverini päätti murskata minut ja perheeni. En tiedä miksi,mutta on varmaan ollut jotenkin katkera minulle jostain syystä. Vaimoni kehui kiinni jäätyäni kaveriani,että siinä vasta on mies ,jolla on selkärankaa.ei ikinä tehnyt vaimolleen tollaista. En vain voinut kertoa vaimolleni että se kaveri vasta liero on. naisia ja pitkiä suhteita on ollut vaikka kuinka paljon. minulle tämä oli ensi kerta. olen kyllä suudellut usempiakin naisia ,mutta koskaan homma ei ole mennyt sen pidemmälle. Se vaan on äijien typerä tapa yrittää näyttää toisilleen.että kyllä minä pystyn.
nyt sitten vaimoni on alkanut seurustella tämän kaverini ja ilmiantajani kanssa. Tämän syrjähypyt ,josta se liero ei jäänyt kiinni ei haittaa vaimoani,koska ne eivät ole tapahtunut hänen aikanaan. eli siitä mistä minua rankaistiin ,toinen sai palkkion. nyt olen katunut ja kärsinyt rankasti pyytänyt anteeksi ja itkenyt. nyt tiedän kuinka paljon pettäminen voi toista satuttaa. En ikipäivänä tee toiselle enää mitä tein vaimolleni.Minusta on tullut hyvä ihminen sen lupaan. olen pyytänyt ja pyytänyt vaimoani ottamaan minut takaisin, mutta hän on nyt niin rakastunut tähän lieroon,ettei lämpene enää minulle. taitaa ero tulla.asun nyt erillään perheestäni ja ajatukseni ovat aika synkät: toivon vain ihmettä ,että pääsisin takaisin.
Papin aamenen sijaan pitäisi olla kurssi ,jossa kerrottaisiin mitä pettäminen merkitsee.Pitäisi vaikka asua viikko yksin ilman mitään tekemistä ja lukea asiasta.
Tästä ei ole minulle kuin yksi suunta ja se on ylöspäin.
Mun poikaystävä petti mua suhteen alussa eksänsä kanssa mietin annoin anteeks ja kaikki oli taas hyvin sit siitä joku 2-3kk ni poikakaveri jäi kiinni että oli laittanu facebookissa viestejä jollekkin turkulaiselle tytölle mm ”oot seksikäs” ja tämmösii näytän et en oo moksiskaa mut oikeesti oon iha rikki siitä, pitäskö antaa viel yks mahis vai antaa olla? rakastan oikeesti sitä äijää koko sydämestäni, neuvoja otetaan ilomielin vastaan….
Mun on tosi vaikee päästä yli siitä et mua on petetty koska en saanu siihen vastausta et oliko vika mussa vai muijjassa(se suhde loppu siihen kun se jäi kiinni. ja nyt on uus muijja)… mutta kuitenkin on vähän sellanen kutina et mun muijja pettää mua kun ensiks se halus olla munkaaa joka päivä ja nyt se tekee mitä tykkää (eli juoksee baareissa illasta toiseen) ja kuitenkin haluaa kontrolloida mun tekemisiä. nii kertokaa viisaampana mitä mun pitäs tehä ennenkun oon ihan loppu.
N. kaksikuukautta sitten sain mieheni kiinni yöllisestä tekstailusta, tsekkasin puhelimen ja siellähän oli kahden viikon tekstarit eri naisille. Ehdotuksia eri päiville ja ajoille viiden eri naisen kanssa,maksullisiksi naisiksi havaitsin.Järkytys oli VALTAVA.Naimisissa olemme olleet 35-v. Kaksi yhteistä yli kolmikymppistä tyttöä. Hirvittävän, monenpäivän tenttailun jälkeen mies tunnusti harrastaneensa ostoseksiä 10-vuotta, partnereita oman arvionsa mukaan 40-50. Mies johon luotin kuin kallioon petti raskaasti. Luulin aina meillä menevän ihan hyvin ja niin mieskin on aina sanonut että olemme onnekkaita kun meillä on toisemme..Mikä on mennyt pieleen?Nyt en usko vaikka mies sanoo rakastavansa minua ja anelee etten jättäisi häntä.Tiedän etten voi antaa ainakaan kokonaan anteeksi ja unohtaa en voi koskaan.Olen kysellyt että mikä vika minussa on kun on pitänyt hypätä huorissa ? Mutta ei hän osaa tekoaan selittää. Olen aivan rikki ja varmaan pilaan meidän molempien elämän epäilyllä että sama toistuu jos jatkamme yhdessä. Voimat kohta loppuu,unettomia öitä, kun kokoajan kelailen tätä asiaa..