Läheisriippuvuus tukahduttaa
Läheisriippuvainen tukehduttaa ihmissuhteissaan toiset ihmiset ja ajaa heidät takertumisellaan kauemmas itsestään.
Ihmiselle on tärkeää tietää ja tunnistaa omat rajansa; missä alan minä ja mistä alkavat muut. Jokaisella on oikeus omaan minuuteen ja elämään, siihen, että voi päättää omista mielipiteistään, tunteistaan ja fyysisestä koskemattomuudestaan. Näiden rajojen yli ei saisi kukaan tulla eikä niitä saisi rikkoa myöskään suhteessa toisiin ihmisiin. Kanssaihmisiltä ei voi aina vaatia huomiota ja aikaa itselle eikä toisten ystävyys- ja parisuhteiden väliin ole luvallista mennä. Myöskään vanhempien ei pitäisi puuttua jo aikuisten lastensa elämään, sillä jokaisella on oikeus päättää omista ihmissuhteistaan ja elämänvalinnoistaan.
Läheisriippuvuus ei tunne rajoja
Läheisriippuvaisuudesta kärsivä ihminen ei kykene tunnistamaan omia ja toisten ihmisten rajoja. Hän ei pysty puolustamaan omaa reviiriään ja näkee, että omien rajojen pitäminen on merkki liiallisesta itsekkyydestä. Kyvyttömyys pitää omia rajoja näkyy usein siinä, ettei henkilö osaa sanoa “ei” silloin kuin pitäisi. Vaikka sisimmässään henkilö haluaisi kieltäytyä, hän ei pysty siihen, koska pelkää vastapuolen suuttuvan tai hylkäävän hänet. Usein suostumista seuraa häpeän tunne ja itsesyyttely: miksi olen niin tahdoton ja toisten vietävissä. Päätös ensi kerralla toisin toimimisesta epäonnistuu kerta toisensa jälkeen.
Läheisriippuvaisen on tärkeä oppia tiedotamaan, että hänellä todella on oikeus kieltäytyä ja pitää huolta omista mielipiteistään ja tarpeistaan. Tämä on oikein myös vastapuolta kohtaan, sillä silloin hän ei turhaan kuvittele, että toinen tekee asian mielellään totuuden ollessa toinen. Jos totuus paljastuu, vastapuoli joutuu noloon ja kiusalliseen tilanteeseen.
Takertuminen on henkistä alistamista
Liiallisen toisiin ihmisiin takertumisen taustalla vaikuttaa usein häpeän tunne. Takana voi olla lapsuudessa koettuja vaikeita väkivallan tai hyväksikäytön kokemuksia. Epäterveesti takertuvalle ihmiselle mikään läheisyys ja rakkauden osoitukset eivät koskaan riitä. Mitä enemmän läheisriippuvainen saa hellyyttä, sitä suuremmaksi läheisriippuvuus kasvaa. Takertumiseen liittyy hallitsematon menettämisen ja hylätyksi tulon pelko. Seuraukset takertujan käyttäytymisestä ovat usein päinvastaiset kuin takertuja toivoo: hän tukahduttaa kanssaihmisensä lähes hengiltä liialla riippuvaisuudellaan.
Estääkseen hylkäämisen takertuja saattaa uhkailla itsemurhalla
Kun toinen yrittää irroittautua takertujan tukahduttavasta otteessa, takertujalle tulee hätä. Estääkseen hylkäämisen hän saattaa uhkailla esimerkiksi itsemurhalla tai muulla järkyttävällä asialla, ja saattaa onnistua peloittelulla toisen antamaan periksi. Tällainen toiminta on ihmissuhteelle äärimmäisen tuhoavaa. Takertuvuuteen perustuva suhde ei yleensä tule kestämään. Toiseen takertuminen on henkistä pakottamista ja alistamista. Tasa-arvoinen ihmissuhde ei voi koskaan rakentua sen varaan, että toista pakotetaan johonkin vastoin hänen omaa tahtoaan.
Lähde: Ben Malinen (2003). Häpeän monet kasvot. Kirjapaja. Tilaa kirja!
Mitä pidit artikkelista?
(21 ääntä, keskiarvo: 4.14)
Kaarina Iltanen
tämä pitää kaikki paikkansa ja oon kuollut kohta sen alle…mieheni on sellainen
18.10.2008
Sari
Olen eronnut avo suhteesta, ja todellakin käyn näitä asioita läpi monta kertaa päivässä. Saan viesteja päivittäin, jossa eksä uhkaa tappavansa itsensä, ottavansa pillereitä, hyppäävänsä parvekkeelta, juovansa itsensä kuoliaaksi. Koko ajan enenmmän ja enenmmän uhkaa, jos en ota häntä kotiin takaisin.
Kohta jo vuosi asuttu erillään, päivittäin kuitenkin lasten takia tekemisissä. Syyllistämistä, syyllisyyden tunteita. Melkoinen taakka, ja pelkotila.
21.10.2008
Lokakuu
Omasta erostani on kulunut jo suhteellisen pitkä aika, mutta omaan eroprosessiini kuuluivat oheiset asiat. Ex-mieheni lähetteli samaan tapaan lähes vuoden samanlaisia viestejä. Pidin ensimmäisen eron jälkeisen vuoden iltaisin matkapuhelimeni kiinni, jotta en koko ajan joutuisi seuraamaan hänen viestejään. Jätin myös ehdottoman systemaattisesti vastaamatta ja saatoin jopa deletoida viestin lukematta sitä. Olin tietysti huolissani, että mitäpä jos hän oikeasti tekisi itselleen jotain, mutta rohkaisin itseäni uskomaan siihen, että aikuinen kantaa itse vastuun omista tekemisistään ja valinnoistaan.
Ja kuulkaas siskot, ei tehnyt ex itselleen mitään, viestit loppuivat aikanaan, tuli viehättävä kumppani ex:n elämään ja nykyään epätoivoinen vaihe on painunut historiaan. Olkaa sitkeitä, rohkeita ja peräänantamattomia!
24.10.2008
aikuinen nainen
Moi
Omasta puolestani voin tunnustaa että olen itse tälläinen ollut monessa miessuhteessani, mutta vasta terapian jälkeen olen alkanut tajuta ettei se ole oikein. Olen vain lapsuudessa jäänyt niin paljon vajaalle, että jotenkin luulin että sen voi korvata joku mies. Hirmuinen hylkäämisenpelkohan siellä on takana, ja usein myös valiltsen sellaisen miehen joka jostainsyystä alussa haluaa kovasti “tarvitsevan” naisen. Ja sellaisen miehen joka pitää pienessä epävarmuudessa/otteessa koko ajan, ettei voi luottaa toiseen oikeesti, ei päästä lähelle, sanoo toista ja tekee toista, aina itse oikeassa ja jos tekee jotain väärin/pahaa on se naisen vika…
Ja nuo kamalat tunteet ovat hirmu tuttuja, alkurakastumisen aikana kasvaa voimakas sympioosi, josta ei halua luopua. On vaikea erottaa mikä hellyyden, rakkauden osoitus on liian paljon odotettu/pyydetty ja mikä kuuluu taas oikeassa ihmissuhteessa myös minulle. Jotenkin antaa paljon/liikaa toiselle ja odottaa myös toiselta paljon/liikaa, ja kun ei saakaan, niin pettyy ja alkaa pelata “jos et sinä niin en minäkään”- peliä. Pahimillaan myös antaa sen mennä seksi-elämään, jolloin läheisyys rikkoutuu myös siellä.
Sitten kun toinen ottaa etäisyyttä, tulee hirmuinen hätä että menettää ja tulee taas hyljätyksi. Sitten alkaa yrittämään sekä aluksi hyvällä että lopuksi pahalla, jotenkin vaatimaan ja pakottamaan, syyllistämään.. ja niinhän se kuvio loppuunsaatetaan, kun toinen ei enää jaksa. Rakkaus tukehtuu!!
Ymmärrän sen kuvion, mutta tosi vaikeaa on päästä siitä eroon, vaikka varmaan olen jo matkalla kun pystyn sen myöntämään. En ole mikään reppana omasta mielestäni, mutta ei oo ihan helppoa myöntää ettei vieläkään melkein 50-kymppisenä osaa rakastaa….
22.05.2009
huoh
huoh tosiaankin! Tänään olen selaillut netistä tietoo läheisriippuvuudesta ja tunnistan tosiaan itteni näistä kuvauksista aivan liikaa!!
Roikun exässäni- tiedän että minun pitäisi päästä irti!!
20.06.2009
iik
Piakkoin ensimmäinen kokeileva terapiaistunto. Olen ihmeen kaupalla löytänyt itselleni vihdoin ihmisen, joka oikeasti välittää ja jaksaa minua tuosta rasittavasta taudista huolimatta ja yrittää antaa minulle sen minkä tarvitsen. Vai yrittääkö tosissaan? Kohteleeko hän kuitenkin minua huonosti joillain tavoin?
Saako läheisriippuvuus minut vaatimaan niin paljon, ettei kaikkea voi kukaan tyydyttää, vai saako se minut tukahduttamaan kaikki ikävät ajatukset ja tyytymään väkisinkin siihen minkä saan ja elämään jossain onnen illuusiossa?
Kurja kun ei voi luottaa omiin tunteisiin tai arvioihin, kun ei tiedä yhtään mitä pitäisi tehdä missäkin tilanteessa, että käyttäytyisi ja tuntisi “normaalisti”.
En tahdo kiusata enää itseäni (enkä ihmistäni) riippumisella. Olisi mahtavaa päästä eroon turhasta tuskasta, mutta kun joku kertoisi että miten…
17.08.2009
Sari
Vuoden jälkeen…
Luin pitkästä aikaa tänne tulelita kommentteja. huomasin että aika moni teistä on kuitenkin eriasemassa kuin minä olin, ja olen.Olette ikäänkuin toisella puolella, itse riippuvaisena, näin ymmärsin.
Taakka on varmasti molemminpuoleinen. ikä on kohtuullista sitä voi jokainen miettiä elämässään.
Minun erostani on kulunut nyt pian 2 vuotta. Viestit ovat kuukauden sisään vähentyneet, lähes loppuneet. Eksä silti käy tässä kotonamme päivittäin, yrittää määräillä ja päättä asioista, säädellä elämääni. Mutta en anna periksi.
Syy miksi hän saa käydä tässä on lapset. Kuopunen rakastaa isäänsä (kaikki lapset tietnekin rakastavat), ja tarvitsee tätä päivittäin. isä ei kykkene ottamaan häntä vastuulleen, koska on työttömänä, ollut jo vuosikausia. Tosin en tietenkään selaista haluaisikaan. Lasten oma koti on tämä , ja minä sen pääjäsen ja huoltaja.
koen olevani uhrin asemassa, koska olen käynyt lävitse mitä kamalimman helvetin elämässäni.
Ensin mietin monta vuotta voinko erota. Olo oli aivan jäörkyttävän kamala, piti jaksaa kotona töissä ja lasten kanssa. Jos osaat kuvitella tilanteen jossa tulet töistä kotiin, ja ahdistus nostaa huonon tuulen pintaan, ja käsivarren karvoituksen pystyyn, tiedät miten ahdistavaa oli olla saman katon alla ihmisen kanssa jonka läsnäolo aiheuttaa moisen tunteen. Kun lopulta ahdistus on niin suuri, että muualla on parempi olla kuin kotona, on aika tehdä jotakin,
Niinpä aloin työstämään eroa. Eksä oli vuosia sanonut , jos ero tulee, häntä et täältä asunnosta saa pihalle, et ikinä.
Kun vakavasti aloin siitä puhua, niin hän hankki asunnon ja muutti.Sitä päivää ihmettelen ja arvostan edelleen. Tiedän että siinä olisi helposti voinut käydä toisin,ja sitä vaihtoehtoa miettiessäni,..huh.
Kun uhkailut jatkuivat ja jatkuivat, olin lähes ihmisraunio.Uhkailun tavoite oli tietenkin se että hän pääsisi kotiin takaisin,..kotiin joka on nyt minun kotini.
Tilanne jossa toinen ihminen haluaa jotakin mitä ei voi antaa, on aivan selkeä. ketään ei voi pakottaa suhteeseen, jossa ei halua olla. Sitä hoin itselleni päivittäin. Tunne vain voimistui pikkuhiljaa, mitä kauemmin erosta kuluu, sen varmemmin tiedän että tein oikean ratkaisun. Minun on kaikesta tuskasta ja painostuksesta huolimatta parempi olla. Sisälläni on rauha kun tiedän että olen vapaa siitä suhteesta ja sen painostavasta ilmapiiristä-lähes kokonaan.
Mietin niitä kamalia viestejä päivittäin..sen se mies sai aikaan. mietin sitä miten julma joku voi olla toista kohtaan, käyttää omaan tuskaansa vedoten valtaa satuttaakseen toista ehnkisesti, ja vaatii taipumaan tahtoonsa tuollaisin perustein. Se on julminta kamalista ja pelottavinta mitä tiedän.
Miten sellainen ihminen voi kuvitella että suhde onnistuisi-Jos et ole kanssani teen itselleni jtn mentaliteetilla. Se on pelon varassa toimiva suhde.
Monet asiat ja tapahtumat satuttavat meitä elämämme varrella…Rakkaus on kuitenkin voima joka antaa paljon. Rakkautta ei ole se että pakottaa toista tekemään mitä tahansa sellaista, mitä toinen ei halua tehdä. Eksä väitti että tekee kaiken rakkaudestaan minua kohtaan. Niinkö rakkaus ilmaistaan?????
Vuosikausi jatkunut helvetti ja henkinen pahoinvointi on vähentynyt kohdallani aivan minimiin. olen rohkea, ja astun askeleen eteenpäin , päivä kerrallaan. Pelko on väistynyt sisältäni, silti mietin niitä joiden kohdalle tulee tragedia,..jopa surmia kuten nykyään on suomessa tapahtunut.
On siis syytä todellakin hakea apua siihen jos tuntee ja tiedostaa itsessään nämä piirteet, ja käytömallin.
Riippuvuudesta selviää aivan varmasti voitonpuolella, olipa kyse alkoholismista, peliriippuvuudesta,läheisriippuvuudesta tai muusta vastaavasta. Apua pitää ja on uskallettava hakea. Minun eksäni ei siihen pystynyt,…hän taistelee ajatustensa ja ahdinkonsa kanssa aivan yksin.
Se siinä onkin pelottavaa….
26.09.2009
Flyaway
Näe minut tässä sitä toivoisin
Samat tarpeet lienee muillakin
Teet minusta liian pelokkaan
Se on jotenkin halpaa
Sinun tahtosi ei oo yhteinen
Oon vielä toistaiseksi eri ihminen
Teet minusta liian varovaisen
Jotenkin laantuneen
Aivan näin meillä. Todella ahdistavaa, turhauttavaa,..Surullista
29.11.2009
Antero
Tunnistan itseni läheisriippuvaiseksi. Olen tajunnut sen muutama päivä sitten, kun vaimollani on tullut ilmi avioliiton ulkopuolinen suhde. Yhdessä olemme olleet yli kymmenen vuotta ja tajuan nyt katsoessani taaksepäin, millainen idiootti olen ollut.
Vaimoni on päättänyt jättää minut. Aluksi tieto oli musertava ja sanoin, etten voi mitenkään kestä sitä. Että lähden maasta, vaikka meillä on pieniä lapsia.
Tajuttuani riippuvuuden olen osannut alkaa antaa periksi. En ole menossa minnekään, vaikka ero tulisikin. En halua enää kahlita rakasta ihmistä, mutta lasten vuoksi haluaisin vielä yrittää tässä suhteessa. Ja meidän molempien vuoksi, luulen että nyt minulla olisi mahdollisuus päästä lapsuuden peikoista ja meillä voisi olla todellinen aikuismainen suhde. Toivo, että vaimoni voisi nähdä tämän mahdollisuuden vielä. Itselleni ainakin on suuri helpotus tajuta tämä asia.
22.12.2009
Sama nainen
tunnistan itseni myös näissä, en tahdo kahlita miestäni mutta joka sekuntti pelkään että hän ei takaisin tule.
27.08.2010
Lappalainen
On tämä niin tätä!
Itse ajattelin kymmenen vuoden aikana, että olen maailman paras mies naiselleni.
Erosimme kymmenen vuoden aikana varmaan joka syksy, ajattelin että se johtuu naisystäväni masennuksesta ja minä en sille asialle mitään voi, mutta tämän artikkelin luettuani ymmärsin, että minä olenkin sen eron aiheuttaja.
Nyt vasta ymmärsin että se kaikki rakkaus mitä muka annoin, niin oli vain minua itseäni varten.
Kävimme joitain kertoja perheterapiassakin milloin mistäkin syystä, mutta eipä siellä kenelläkään tullut tämä mieleen
15.02.2011
Jossu
Mä oon nyt elänyt läheisriippuvaisen miehen kanssa 4,5 vuotta… Tajusin sen vasta pari viikkoa sitten kun etsin netistä tietoa mitä on läheisriippuvuus. Aikaisemmin tiesin vain että mieheni käyttäyminen on kautta aikain ollut outoa, takertuvaa… miehelläni on myös seksiriippuvuus. Seksilinjoille rahaa menee vaikkei sitä olisi yhtään ylimääräistä… Olen päättänyt erota koska en yksinkertaisesti jaksa enää eikä mies VARMASTI suostuisi mennä hoitoon…koko neljä ja puoli vuotta olen elänyt helvetissä, nyt sen ymmärrän. Tää on mulle todella vaikeeta koska meillä on 2 vuotais poika joka rakastaa isäänsä, ja pakko on sanoa että tämä isä on maailman paras ISÄ.
27.02.2011
Kommentoi aihetta “Läheisriippuvuus tukahduttaa”