Itsetuntemus

Irti häpeästä

Häpeä on suurta tuskaa ja ahdistusta tuottava tunne. Siitä on onneksi mahdollista vapautua.


Häpeä on jokaiselle ihmiselle tuttu tunne ja luonnollinen osa elämää. Se muistuttaa siitä, ettei kukaan ole täydellinen, ja jokainen epäonnistuu joskus.

Ongelmalliseksi häpeä tulee silloin, jos sen yrittää piilottaa tai torjua. Silloin siitä voi tulla koko elämää kahlitseva voima. Ihminen ei enää hallitse häpeää, vaan häpeä hallitsee ihmistä. Häpeän tunne sanelee, mitä kussakin tilanteessa tulee tehdä, ja kuinka pitää toimia ja tuntea, ettei tulisi paljastetuksi.

”Ihminen ei enää hallitse häpeää, vaan häpeä hallitsee ihmistä.”

Mikä synnyttää häpeää?

Usein häpeäkokemukset ovat lähtöisin varhaislapsuudessa koetuista tilanteista. Siksi niiden tunnistaminen on myöhemmin usein hankalaa. Häpeää syntyy kuitenkin myös aikuiselämässä, sitä voivat aiheuttaa hyvin erilaiset tilanteet. Esimerkiksi, jos joku katkaisee odottamatta myönteisen kokemuksemme, meitä voi alkaa hävettää, vaikka siihen ei olisikaan mitään todellista syytä.

Myös oman puheenvuoron keskeytys voi tuottaa häpeäkokemuksen. Ihmisestä voi tuntua, ettei oma puhe ole niin merkityksellistä ja mielenkiintoista. Häpeää syntyy myös tilanteissa, joissa omaa asemaa, ylpeyttä ja turvallisuudentunnetta horjutetaan. Näin voi tapahtua esimerkiksi sillon, kun ihminen kokee, ettei pysty täyttämään jotakin yleistä vaatimusta tai tavoitetta. Silloin vaarana on oman heikkouden paljastuminen itselle ja toisille.

Häpeään liittyvät tunteet

  • Riittämättömyys
  • Kykenemättömyys
  • Mitättömyys
  • Vähäpätöisyys
  • Heikkous
  • Avuttomuus
  • Kokemus erilaisuudesta
  • Epäonnistumisen tunne
  • Epätäydellisyys
  • Torjutuksi tulon kokemus
  • Loukatuksi tulon tunne

Elämää kahlitseva häpeä

Elämää kahlitsevan häpeän tunnistaa siitä, että häpeän tunteen pelosta ja välttelystä tulee liian hallitseva osa elämää. Se rajoittaa käyttäytymistä, omia valintoja ja tekoja. Häpeän piilottelu vie kohtuuttomasti energiaa ja voi altistaa yhdessä syyllisyyden tunteen kanssa ihmisen jopa mielenterveydenongelmille. Usein masennuksen, ahdistuneisuuden, itsetuhoisuuden ja syömishäiriöiden taustalla vaikuttaa syvä häpeän tunne.

Irti häpeästä

Häpeästä vapautuminen alkaa sen tunnistamisesta. Häpeä on tallentunut ihmisen mieleen voimakkaita tunteita sisältävinä muistikuvina. Jotta omaan häpeäkokemukseen päästään käsiksi, on yksilön tunnistettava muistikuviin liittyvä tunne. Tuskallinen tunne on helposti torjuttu, mutta häpeästä eroon taisteltaessa se otetaan käsittelyyn. Tässä puhuminen ja kirjoittaminen voivat olla hyviä keinoja. Luotettavan ystävän tai terapeutin myönteinen tuki voi olla monelle korvaamaton apu häpeästä vapautumisessa.

”Usein masennuksen ja syömishäiriöiden taustalla vaikuttaa syvä häpeän tunne.”

Kun häpeä on tunnistettu, on tärkeää hyväksyä se ja antaa aikaa tunteen käsittelylle. Asioiden tarkastelu lisää itsetuntemusta. Monesti huomaa, että häpeää tuottanut tilanne ei olekaan itsestä aiheutuva. Häpeää aiheuttaneita tilanteita voi alkaa katsoa ulkopuolisen silmin. Kun tähän vaiheeseen on päästy, häpeän tunne osataan irrottaa omasta persoonasta ja nähdä se tapahtumista johtuvaksi. Tällöin häpeäkokemus purkautuu eikä vaikuta enää oman mielen sisällä elämää kahlitsevasti.

Häpeästä vapautumisessa on myös kyse siitä, että oppii rakastamaan ja hyväksymään itsensä juuri sellaisena kuin on. Tärkeää on antaa anteeksi sekä itselle että läheisille. Elämää kahlitsevasta häpeästä irroittautuessa ihmiselle avautuu mahdollisuus syvempään, tasapainoisempaan ja onnellisempaan elämään.

Lähde: Ben Malinen (2003). Häpeän monet kasvot. Kirjapaja.

Kuva: Flickr/bruckerrlb

2 Comments

  1. maalaispoika
    01.06.2008 at 10:12

    Erittäin hyvä artikkeli. Vaikeinta asiassa on se, miten tämän asian saisi siirrettyä itselleen tiedon tasolta tietoisuuden tasolle ja sieltä edelleen alitajuntaan asti.

  2. eräs sisko
    30.06.2009 at 22:16

    Hyvä artikkeli todellakin. Itse olen aina kärsinyt häpeästä ja syyllisyydestä. Nyt kun veljeni on sairastunut olen tajunnut miten paljon hänellä on ollut valtaa persoonaani. Tunnen suurta syyllisyyttä siitä että veljeni on sairas, vaikka hän on aikuinen ihminen. Veljeni on aina syyttänyt minua kaikesta, etenkin hänen vaikeuksistaan. Hän on halveksinut minua ja kohdellut monin tavoin nurjasti, mm. pelotellut ja uhkaillut.

    Nyt nämä häpeän ja etenkin syyllisyyden tunteet nostavat päätään. Olen hoitanut veljen asioita, olen juossut sairaalassa, lohduttanut veljeä, rohkaissut jne. Ja täysin yksisuuntaisesti! Ikään kuin minulla olisi tähän velvollisuus. Mitään en saa veljeltä minulle, paitsi pienen kiitos sanan kun hoidin hänen muutaman laskun.

    Ja nyt jo kun puhun veljestä näin, suuri syyllisyys tunkee mieleeni ja koen että teen väärin. Minun jostain syystä on pitänyt suojella veljeäni aidoilta tunteiltani. No tietenkin, olen kasvanut siihen olettamukseen että olen pilannut hänen elämänsä. Minullahan on velvollisuus hyvittää hänelle kaiken aikaa tämä!

    Huhhuh! Tuleekohan tästä ikinä selvää? Saankohan ikinä päätäni vapaaksi näistä vääristä tunteista ja kahleista? Luoja yksin tietää.

Leave a reply

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.