Kolumni

Matkalla äidiksi

Kolumnia kirjoittavat Suhdesopan tiimiläiset. Tällä kertaa vuorossa on Pohdiskelija.

Sormet
[Kirjoittanut: Pohdiskelija]
Vielä minulla on itseni, jonkin aikaa. Vielä ruumiini on omassa käytössäni – olen nuori, riippumaton ja vapaa. Mutta pian sinä tulet elämääni, mullistat kaiken. Teet uudeksi elämäni.

Olet jo läsnä elämässäni useana päivittäisenä hetkenä, ajatuksena ja tunteena. Olet jo muuttanut minua jollakin kummallisella, itselleni vieraalla tavalla näinä kahdeksana kuukautena, joina olen sinua sisälläni kantanut. Olet herkistänyt minut ajattelemaan elämän ihmettä ja opettanut tuntemaan rakkautta, jollaisen olemassa olosta minulla ei ollut tietoa. Olet herättänyt minussa suojelevan äidin, joka rakastaa sinua, vaikka mitä ikinä kävisi, tapahtuisi ja tulisi eteen. Seison vierelläsi ja puolellasi. Aina.

Tule vain ja muuta elämäni kertaheitolla toiseksi

Olemme jo jollain tapaa yhtä – minä ja sinä tuleva vauveli. Silti olet vielä kaukainen ja tavoittamaton unelma – jotenkin epätodellinen. Mietin usein, miltä mahdat näyttää nukkuessasi tai miten katsot minua silmiin tutkivasti. En osaa sitä kuvitella ja käsittää. Mutta sen tiedän ja huomaan, että ajatuskin sinusta saa sydämeni läikähtämään. Onnesta.

Tule siis vain ja muuta elämäni kertaheitolla toiseksi. Opeta minut tuntemaan sinut ja elämäsi, pienen sydämesi sopukat ja mietteet. Ja vaikka otankin sinut vastaan avosylin ja sydän täynnä rakkautta, älä anna minun hukata itseäni. Auta minua säilyttämään pala itsestäni, sillä siten myös sinä olet onnellisin.

No Comment

Leave a reply

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.