Narsismi

Näin jätät narsistin

Narsistin jättäminen ei ole helppoa, mutta se kannattaa.


”Jos jäät, kaikki muuttuu miljoona kertaa pahemmaksi. Jos jäät, myyt sielusi.”
Rassha

Suhde narsistin kanssa on molemminpuolinen riippuvuussuhde. Siitä vapautuminen edellyttää havahtumista ja sitkeää pyrkimystä. Tässä kahdeksan askelta, joiden avulla voit jättää narsistin.

1. Myönnä ongelma

Tarkastele elämääsi ja suhdettasi. Kuuntele ja kunnioita itseäsi. Kohtaa totuus.

2. Murra väärät uskomukset

Narsistin uhrin on usein vaikea tunnistaa todellisia ajatuksiaan, tunteitaan ja tarpeitaan, koska narsisti on ottanut hänet niin täysin valtaansa. Siksi ero aiheuttaa uhrille ahdistusta, pelkoa, epävarmuutta ja syyllisyyttä.

Tilaa kirja: Sata tapaa tappaa sielu

3. Hae apua

Tukeudu muihin ihmisiin tai hae apua terapiasta. Kun minäsi on vasta rakentumassa, on riski, että ajaudut uuden narsistin kynsiin tai vanha kumppanisi nappaa sinut takaisin otteeseensa.

”Ystävyys ex-narsistipuolison kanssa ei ole realistinen tavoite.”

4. Päästä irti

Ystävyys ex-narsistipuolison kanssa ei ole realistinen tavoite. Pysy päätöksessäsi ja luovu kuvitelmistasi paremmasta tulevaisuudesta ja parisuhteesta narsistin kanssa.

5. Kohtaa tunteesi

Suruprosessiin kuuluu paljon vihaa, masennusta, ahdistusta ja häpeää. Uskalla kohdata tunteesi, sillä siten pääset irti menneestä ja eheydyt.
Muista, että viha on sallittua ja se voi olla vapauttavaa. Älä jää kuitenkaan kiinni vihan tunteeseen. Pidemmän päälle se kuluttaa ja kapeuttaa elämääsi.

6. Salli helpotuksen tunne

Prosessin edetessä saatat huomata itsessäsi helpotuksen tunteita. Itseluottamuksesi kasvaa, kun havaitset selviytyväsi omillasi ja nauttivasi elämästäsi enemmän yksin kuin narsistin kanssa.

7. Anna anteeksi

Anteeksianto kannattaa sinun itsesi takia. Se auttaa päästämään irti menneestä.
Anteeksiantamaton viha syö voimavaroja ja vaarantaa terveytesi. Se tekee sinusta ilottoman ja katkeran.
Anna anteeksi myös itsellesi. Se, että olet antanut itseäsi kohdeltavan huonosti ei tarkoita, ettetkö voisi tehdä nyt uudenlaista valintaa. Anteeksiantamiseen voi löytyä apua Tuulikki Saariston kirjasta Taikasanat (Dialogia).

”Anna anteeksi myös itsellesi.”

8. Rakasta itseäsi

Etsi itsesi. Millainen ihminen olet, mistä pidät ja mistä et? Tee itsenäisiä ratkaisuja ja mielesi mukaisia valintoja.
Salli itsellesi onnistumisen ja epäonnistumisen tunteet. Kunnioita ja rakasta itseäsi. Siten voit tulevaisuudessa löytää tasapainoisen ja hyvän parisuhteen.

Apukeinoja:

– Hyväksy itsesi
– Puhu
– Kirjoita
– Haaveile ja suunnittele
– Ota omaa aikaa

Lähde: Tuija Vähäpakka & Arja Lehtosaari (2007). Sata tapaa tappaa sielu. Narsismin uhrit kertovat. Ajatuskirjat. Tilaa kirja!

214 Comments

  1. Aleksis Kojootti
    26.05.2011 at 06:01

    Terve taas

    Tämän vuoden puolella olen käynyt lääkärillä puhumassa tästä masennuksesta ja tyttö”ystävä” ongelmasta. Sieltä tulikin sitten jonkinlainen ahdistus/masennus lausunto ja olen siitä lausunnosta samaa mieltä.

    Lääkärillä käymisestä on ollut paljon apua. Olemme edelleen yhdessä, mutta harkitsen eroa vakavasti (siis tyttö”ystävästä” eikä lääkäristä! no hei jotain huumoria edes löytyy vielä).

    Olisi tietysti pitänyt mennä lääkärille puhumaan paljon aikaisemmin, mutta jälkiviisastelu on aina kovin helppoa.

    Tyttö”ystävässä” näkyy edelleen voimakkaita merkkejä narsistisesta persoonallisuushäiriöstä. Hän muun muassa ensin haukkuu minua tai valittaa minulle satunnaisista asioista samana päivänä useita kertoja muutaman tunnin aikana ja sitten kun lopulta sanon, että ”ole hiljaa”, niin hän haukkuu minua hulluksi ja heikkohermoiseksi. Tällaista on aika usein… jostain kumman syystä hän ei suostu huomaamaan, että jos hän puhuu minulle negatiiviseen sävyyn muutaman tunnin niin siinä voi tosiaan olla hänessä(kin) syytä että se ”ole hiljaa”-käsky lopulta tulee… myönnettäköön, että kärsivällisyyteni hänen kuuntelemisen suhteen on alentunut parhaista päivistä, mutta jos hänen puheensa on lähes pelkästään negatiivista urputusta niin ei kannattaisi kuvitella että jaksan kauaa kuunnella. Kovasti tuntuu siltä että hänellä on todella tärkeät puheet oli asia mikä tahansa.

    Esimerkkinä käytöksestä joka minua häiritsee. Olen tekemässä voileipiä ja hän varmasti näkee sen, ja touhuaa itse jotain muuta samalla, ja komentaa minua auttamaan häntä ja heti pitäisi tulla. Ei voi antaa minun tehdä voileipiä rauhassa, sitäkin pitää häiritä. Kyllä hän sen näkee, että minulla on juuri silloin parempaa tekemistä, mutta hän ilmeisesti ajattelee oman asiansa olevan niin paljon tärkeämpi että minun pitää keskeyttää leipien voitelu ja tulla tekemään jotain (turhaa) hänen avukseen, esim. pitämään sälekaihdinta auki (todellinen esimerkki). Tuollaista hyppyyttämistä hän harrastaa hyvin usein ja kyllähän tässä niin on käynyt että nykyään en enää hyppää ollenkaan niin luotettavasti kuin mitä joskus aiemmin ja saattaa jopa käydä niin että ihan suoraan kieltäydyn hyppäämästä ja sekös häntä raivostuttaa.

    Katsotaan miten tämä etenee, tämän minun tarinani suhteen voi jopa olla jotain todella positiivista kerrottavaa jo ihan tämän vuoden puolella. Mitä, se jää tässä vaiheessa lukijan mielikuvituksen varaan.

  2. jamppa
    13.01.2012 at 10:34

    yksi ja ainut ohje narsistin uhrille,JUOKSE KOVAA JA KAUAS,
    TERVEISIN,NARSISISTA EROON PÄÄSSYT 5 PÄIVÄÄ SITTEN JA NYT
    VOIN JO HENGITTÄÄ.
    TODELLAKIN KANNATTAA LAITTAA PAHAT ASIAT JOHONKIN YLÖS
    JA TUTKIA NIITÄ SILLOIN KUN MIETTII PALAAMISTA,
    MULLA VIIMEISEN KUUKAUDEN AIKANA KERTYI YLI SATA.

  3. sekopääbitch
    28.01.2012 at 22:37

    Hei,

    Olen tullut hirveän vakuuttuneeksi, että ns.poikaystäväni (jatkuva on-off, mukana vain silloin kun on kivaa, ei ikinä tukena arjessa)
    on mahdollisesti narsisti. Ongelmana on, etten tiedä mikä itse olen, sillä häiriöpiirteitä itsessänikin. mm.raivokohtauksia, huono itsetunto, agressiivisuus tietyissä tilanteissa, ahdistuneisuus, pelko hylkäämisestä, kovat sanat väittelyssä ym. Mutta koen empatiaa, ja minulla on omatunto. Toivon aina eniten, että voisinpa nyt päästä antamaan anteeksi, ja sopia riidan, voitaisiinpa keskustella. Mutta se vaatisi häneltä edes jotain vastaantuloa.
    Oudoksi koen myös sen, että olen ollut täysin avoin näistä ongelmistani ja erittäin itsekriittinen, ja olen luullut, että siitä olisi apua, että ”yhdessä selvittäisiin”, että avoimuus veisi muutokseen ja kehitykseen, mutta päinvastoin, kaikkea on käytetty lyömäaseena ja vääristelty. Hän käyttää hyvin hienovaraista ja raivostuttavaa tapaa halveksua ja väheksyä, ja mikä pahinta, tuntuu että hä nauttii salaisesti riidoista, aiheuttaa niitä aina silloin kun minulla olisi jotain tärkeää tekemistä, eikä pyri sopuun missään.(hän itse työtön, asuu ilmaiseksi, elää suvun rahoilla) Välillä tuntuu että hän on tajunnut minun epäsopivuuden narsismin lähteeksi ja on yrittänyt tulla hylätyksi, tehnyt temppujaan, ja yrittänyt saada minua käyttäytymään hullummin ja hullummin, jotta voisi ulkomaailmalle syyttää minua sekopäisyydestä ja monista – myönnän virheistä ja yliampumisista, joita olen tehnyt saadakseni, varsinkin nyt viimeaikoina, tietää, onko hänellä tunne-elämää, kokeeko hän empatiaa missään tilanteessa, ja pystyykö esimerkiksi muuttamaan tärkeysjärjestyksiään. Esimerkiksi, että onko se, että taannoin löin luurin korvaan (kun en kestänyt hänen raivokasta ja halveksuvaa ja keskustelukyvytöntä puolustustaan, kun kritisoin sitä, ettei hän olut kuunnellut minua) tärkeämpi kuin se, että minulla menee kaikki päin helvettiiä tärkeässä työtilanteessa riitelyn takia, ja sen takia ettei hän voinutkaan tehdä mitä oli luvannut, koska tosiaan, olin tehnyt jotain niin järkyttävää kuin luurin sulkeminen.

    Pelottavaa on, kun huomaan itsessänikin narsistin piirteitä. hänen kanssaan olessa, ne tuntuvat vahvistuvan, kasvavan ja ovat ihan uusia, tai sitten sellasta regressiota, etten ikinä uskonut käyttäytyväni niin.

    Mutta tässä muutamia piirteitä ja juttuja, miltä tämä kuulostaa ?

    -erikoisuuden tavoittelu, käyttäytyy sosiaalisesti joustamattomasti, ei puhu jos ei kiinnosta, edes vanhemmilleni tai perheenjäsenilleni, saattaa poistua huoneesta kun joku puhuu, vetäytyy nurkkaan mietteliään näköisenä, on ylimielinen, saattaa kritisoida ihmisten juttuja todella suoraan, mutta jättää aina karismaattisen tai rehellisen mielikuvan, kuitenkin selvästi pahoittaen monien mielen. on äärimmäisen jyrkkä, paitsi itseään kohtaan. sairastelee, kaikkea, kokoajan. vihaa perhettään, mutta ei ole irrottautunut siitä (koska ei ole myöskään ollut kovin pitkissä parisuhteissa, jo 30v, pisin parisuhde 2 v, ei asunut edes samassa kaupungissa niinkuin ei nytkään..) tuntuu kuin kävisi lataamassa ahdistusakkua sieltä, että voi pysytellä marttyyriroolissaan.
    -kiinnostunut marttyyreista, kokee olevansa jeesusmainen
    -puhuu jatkuvasti omista touhuistaan, hieman kyllästymiseen asti menestysfantasioita, joskus humoristisiakin, mutta todella itsentäyteisiä, outo yhdistelmä vaatimattomuutta ja suuruudenhulluutta+se, ettei tee juuri mitään tosielämässä. elää korostuneesti lapsuuden maailmassa, puhuu itsestään todella erikoistapauksena, täydellisyyden tavoittelu – ei hyväksy muiltakaan muuta, milloin mikäkin kriteerinä täydellisyydelle.
    – kun itken tai menen ihan sekaisin riidastaa, ei lohduta, saattaa raivota itkevälle ihmiselle, yleensä syynä se, että häntä on jotenkin kritisoitu, usein jotenkin liian rumasti – syyttää minua nimenomaan henkisestä väkivallasta, mutta ei kuule kritiikkiä, jos se esitetään normaalikielellä, ei ota huomioon mitään mistä on puhuttu, ohittaa jatkuvan laiminlyömisensä ”inhimillisenä” ajattelemattomuutena tms.)
    -perustelee todella monia järkyttäviä juttuja, joista olen suuttunut, sillä että ”hän teki vain minun parhaakseni, tai miten luuli minun haluanvan” v astoi kaikkia faktoja ja todisteita siitä, että olen toivonut ja on sovittu toisinpäin.
    -Kun suutun, se ei ikinä ole oikeutettua: ”kuules nyt tyttöseni, lopetas toi hölynpöly, ei sulla mitään syytä ole suuttua, nyt pyydät anteeksi” – saa mut todella raivostumaan noilla lausunnoillaan – ja koskaan-koskaan mulla ei ole ollut kuulemma syytä suuttua.
    -Ja sit jos se on joskus myöntänyt olleensa väärässä, tullut anteekspyyntöjen kanssa anelemaan- se muistaa ne nöyryytyksinä aina, vihaa itseään ja mua niistä ikuisesti – laskee ne tilanteet tarkkaan ja syyttää mua sitten alistavaks hulluks, joka pistää sen matelemaan. Vihaa anteeksipyytämistä.

    On paljon muuta, mutta en jaksa kaikkea tähän. Oon uskaltautunut kertomaan muutamalle perheenjäsnelleni nyt lähiaikoina tästä, ja oon saanut suoraa palautetta siitä, että en ole ollut oma itseni näiden 1,5 v aikana, ja että hän ei ole herättänyt luottamusta kenessäkään mun perheenjäsenessä, ja että ne on kokenut että hän on super-omistushaluinen, mielenterveydeltään jotenkin järkkynyt ja omitunen, röyhkeä, ylimielinen… ja äitini ei voi käsittää sitä miksi olen kys. henkilön kanssa vielä senjälkeen kun se teki mulle aivan törkeän tempun n.vusi sitten ja sairastuin tuolloin masennukseen, ja mun elämä meni ihan raiteiltaan kaikkinensa. Se tulee aina lomailemaan mun luo, ihastelee kaikkea, imartelee.. mut en tunne itseäni rennoksi sen seurassa, en tunne että se oikeasti pitää musta, mulla on vatsa kipeä ja stressaa sen seurassa.. mutta halusin silti hoitaa homman kunnialla, halusin ettei tarvitse enää riidellä, ja että se vois joskus ylittää rajan ja nähdä mut mun arkielämässä, ehkä oppisi kunnioittamaan sitä niin, ettei pistäisi aina paskaks kaikkea ja halusin,että se ei voi pilata mun tätäkin vuotta, mutta sairaslomallahan tässä taas ollaan.

  4. Kukkiva erämaa
    29.02.2012 at 16:57

    Hei ”sekopääbich” jos et ole jo tähän mennessä huomannut, kerronpa sulle että tuo ei tule koskaan muuttumaan. Tällä tavalla kipeän ihmisen mekanismit ovat sillä tavalla järjestäytyneet, että vaikka tekisit mitä, olisit missä ammatissa tahansa, toimisit jollain tietyllä tavalla tms tms, sinä et tule koskaan saamaan hyväksyntää ja kunnioitusta. Lukuunottamatta tilanteita missä a) siitä on hänelle hyötyä b) olet jättämässä häntä. Tietysti silloinkin se on vain teeskentelyä.

    Narsisti vihaa itseään. Syvällä itsessään hän yrittää jatkuvasti henkistä itsemurhaa. Koska hänen ”rakkaat” ja ”läheiset” ihmiset ovat hänelle hänen itsensä jatkeita, hän pyrkii tuhomaan ne, ja sitä kautta itsensä. Jos hän näkee jotain kaunista, hän pyrkii sulattamaan sen itseensä, mutta koska hänessä ei voi olla mitään kaunista, hän pyrkii tuhomaan sen lähteen heti kun on saanut sen koukutettua.
    Et voi voittaa. Lähde pois.
    Ihminen, johon rakastuit, ei ole olemassa. Se oli vain houkutin perhoselle. Jollekulle toiselle houkutin on toisenlainen, sillä narsisti tietää mitä sinä olet etsimässä, ja tarjoaa sen sulle ilman todellisuuspohjaa odottaen vastapalveluksena sinun kannattelevan hänen kipeää sisustaa, ja kuolevan hitaasti hänen itsensä sijaan.

    Olin narsistin tytär ja toisen samanlaisen ex vaimo. Lähdin aikoinaan lopulta turvakodin kautta. Taistelin kahdeksan vuotta saadakseni lapselleni terapian ja tuen, jotta isän luona vierailujen jäljet eivät tuhoaisi hänenkin maailmankuvaansa niin, että löytäisi itsensä minun ikäisenä käymässä läpi näin mittaavaa henkistä hyväksikäyttöä kuin minä olen joutunut tekemään. Nyt ex-puolisoni valtakausi on ohi. Lopultakin. Olen selvinnyt, ja pystyn kohtaamaan kaiken sen kauheuden mitä narsistit sisälleni ovat halunneet luoda. Minua ei enää voi rikkoa, sillä en itse enää riko itseäni. Olen rakastamisen arvoinen oppiva utelias ihminen, joka elää päivän ja hetken kerrallaan. Joskus on parmepia päiviä, joskus huonompia, mutta koskaan ne ei ole niin huonoja kuin lapsuuden koti ja entinen avioliitto. Jos muistaa itse rakastaa itseään, ei vahingossakaan tarvi ketään muuta kertomaan itselleen olevansa tarpeeksi. Ja silloin ei pääse narsut kimppuun.
    Voimahali!!

  5. jamppa
    14.03.2012 at 07:54

    hyvä konsti narskusta eroon pääsemiseen, älä ota mitään yhteytta eron jälkeen, älä vastaa viesteihin puheluihin ja sähköposteihin, mulla tämä toimi, yli 2 kk erossa jo/vasta narskusta ja on jättänyt rauhaan, alkuun tyhmä vastailin ja paskaahan sieltä niskaan vaan joka kerta tuli, kauheaa syyttämistä vaan vielä eron jälkeenkin, pikkuhiljaa viestit ja puhelut yms. loppu, nyt se on onneksi 3 viikkoo kuulemma ulkomailla niin takuulla saan olla rauhassa,
    nimim. NARSKUSTA EROAMINEN KANNATTAA, NYT VOIN JO HENGITTÄÄ 🙂 VOIMIA JA HALI KAIKILLE 🙂

  6. Tiiu
    16.03.2012 at 18:08

    Nonii.. Kaveri miulle kertoikin että mun aviomies on narsisti kaiken kertomani perusteella, nyt mitä enemmän luen teidän muiden juttuja niin olen itsekkin tästä vakuuttunut.. Itsemurhan partaalla ollut jo muutaman kuukauden kun olen niin paska kaikessa.. Eilen alkoi eroriita, minä lähdin lasten kanssa.. n 100 puhelua joihin en ole vastannu ja n. 40-50 viestiä siitä että kuinka hän tekee elämästäni taloudellisesti vaikeaa, ei kannattais kuulemma lähteä, lasten asioista ei suostu sopimaan, taloa ei suostu myymään, epäilyt että olen panemassa jotain muuta yms,yms.. tässäkin tilanteessa mies ajattelee ensin rahat ja oman pärjäämisen, lapsensa tulee toisena..

    No tänään ilmeisesti alkanut ymmärtää että olen todellakin päätökseni tehnyt koska nyt heitti kelkan taas toiseen suuntaan ja seksiä haluaa, miten loukkaavaa kaiken shitin jälkeen!! Yrittää siis esiintyä ettei mitään ole tapahtunutkaan ja syyttää sitten minua lähdöstäni…

    KOHTA MINÄKIN SAAN TAAS HENGITTÄÄ!!

  7. Leila
    19.04.2012 at 14:24

    Hei Tiiu ja muut!

    Noin kaksi vuotta sitten olin ollut narsistin kanssa 7 vuotta. Ja olin tilanteessa josta en kokenut olevan muuta pois pääsyä kuin, että tappaisin itseni tai meidät molemmat tai sitten mieheni tappaisi itsensä tai meidät molemmat. Aika kamalaa, pelottavaa. Tuntui ettei muuta ratkaisua todella olisi. Niin ahdistavaan loukkuun narsisti-mieheni minut oli saanut.
    Onneksi kuitenkaan asioiden ei tarvinnut mennä niin äärirajoille.. jostain ihmeestä sain voimia niin paljon, että viimeisen kunnon riidan päätteeksi, lähdin ystävälleni ja en vastannut(ensimmäistä kertaa) puhelimeen koko viikonloppuna. En vaikka mieheni yritti ystävieni kautta ottaa yhteyttä. Lopulta pääsin eroon miehestäni,kun hän löysi uuden uhrin.

    Nyt olen käynyt terapiassa kohta kaksi vuotta ja uuden parisuhteenkin olen aloittanut. Nykyisessä suhteessa on ollut vaikeata oppia luottamaan nykyiseen kumppaniini, sillä narsistin jälkeen en oikein osaa olla normaalisti… selittelen menojani turhaan, en muista että nyt ei enää tarvitse tehdä pöytäkirjaa tekemisistä ja mun ei tarvi kokoajan yrittää mielyttää ja palvella nyk. miestäni.

    Mutta pikku hiljaa opettelen elämään ja ottamaan rakkautta vastaan.
    Irtautuminen on vaikeaa ja tuntuu mahdottomalta, mutta kuten kokemuksesta tiedän se on mahdollista.
    Voimia suhteesta irtiräpistelijöille!

  8. Ex Konna
    17.07.2012 at 01:24

    Voittajaksi voittajan paikalle

    Narsismi on ruma sana… konna se olla pitää.
    Näin ex konnana voin sanoa, että sun metodi on aika riskaabeli 🙂 , mutta toimii (ehkä) konnalle, joka on jossain määrin hyväksynyt sen, että hänen päässän on jotain vialla.
    Kaikki konnat ei todellakaan tykkää konnana olemisesta, koska se viha mitä uhri joutuu kokemaan, on sama viha, joka kiertää konnan päässä KOKOAJAN. Tuun AINA muistamaan sen päivän kun pääsin eroon konnamaisuudestani, oli/on vieläkin semmonen tunne, että olisin syntynyt uudelleen ja olisin selvinpäin kännissä kokoajan.. lähestulkoon ihan hyvä asia, et lapsuus oli suhtkoht pers…t, koska tää ”normaalimaisuus”, ilman KOKOAIKASTA vainoharhaisuutta ja epäuskoa KAIKKIA/KAIKKEA (mukaanlukien eläimet 😀 ) kohtaan, on aika älyttömän nannaa!!!! 😀 .. Muistakaa se, että mikään ei ole musta valkoista konnissa, on totuutta ja on valheita, mutta mikään niistä ei ole kumpaakaan.

  9. Ex Konna
    17.07.2012 at 02:29

    Ihan tiedoksi vain..
    Konnilla on täysin samanlainen kuva teistä, kuin mitä teillä on heistä (ex minusta).
    Oon aika varma siitä, että koska konna pyrkii lukemaan toista kokoajan, herättää hän epävarmuutta toisessa (tyttö/poikaystävässään), joka taas suoraan herättää epävarmuuttaa konnassakin, koska hän aistii epävarmuuden jonka hän itse on aiheuttanut toisessa, tietämättä asiasta yhtään mitään.
    Voi olla, että tämä pätee suurilta osin suhteissa joissa mies on konna ja nainen on nainen. Koska nainen lukee miestä, oi niin, paljon paremmin kuin mies naista (erityisesti tunteita, joita ihmiset/eläimet/kaikki näyttävät jatkuvasti), tuntee hän sekä suuret intohimoiset tunteet konnassa että mustat pahat tunteet, joita konna ei siis tiedä viestittävänsä naiselleen, mutta koska konna ajattelee ”mustasti” kokoajan niiiiiiiiiiiiiiiiiin tulee naisestakin ”mustasti” ajatteleva konna…
    Ja ne konnat jotka lukee tätä ja luulee pystyvänsä käyttämään tätä hyödykseen ..l., … ja koska en oo vasuri … ,.l.. .

    Do I really look like a guy with a plan? You know what I am? I’m a dog chasing cars. I wouldn’t know what to do with one if I caught it! You know, I just… *do* things. – The Joker.

    Kasvattakaa konnan sietokykyänne esim. käymällä krav maga tunneilla ja antakaa sille konnalle kunnolla kyytiä tarvittaessa! 😀 .

  10. salvia
    25.11.2013 at 16:41

    Karmean tutun kuuloista tekstiä. Itse elin liki 30 vuotta suhteessa tällaiseen erikoiseen persoonaan, jolle vaan asioita tuntui tapahtuvan eikä hän itse ikinä niihin ollut syyllinen/vastuullinenn tai ollut vaikuttanut: hullua oli, kun hän itse ilmoitti erosta ja odotti, että rupean armoa pyytelemään sen takia. En suostunut, niinpä hänellä olikin omien sanojen mukaan sitten ihan outo juttu käynyt, kun heti oli saanut, kuulemma vahingossa, uuden naisen koukkuunsa. Nytkin kyseinen exä on tavattoman hyvillään, kun tämä uusi valloitus kaipaa häntä suunnattomasti. Kaikenlaiset lahjomiset kuuluivat alusta asti mukaan ja eihän sitä käsitä, että toisen ote vain kiristyi jokaisen hyvää tarkoittavan lahjan muodossa. Aina oli tunne siitä, että on velkaa jostakin. Mikään ei ollut pyyteetöntä.

    Olen vuoden verran toipunut menneestä eikä exän ote kirpoa kunnolla vielä. Ihan samalla tavalla olen kokenut kuin toisetkin, että koko ajan mietin, miksi mulla oli niin paha olla avioliitossa, miksi minussa tuntui olevan niin paljon vikaa. Yritin miellyttää ja sain kuulla moneen kertaan ex-mieheltä, etten arvosta ja kunnioita häntä. En käsittänyt ja yritin tehdä kaikkeni, mutta paha olo vain tiivistyi.

    Manipulointi on vahva taito, jota käytettiin kaikkiin perheenjäseniin: lapset luusereita, vaimo pihtari, kun ei antanut miehen käyttää kaikilla fetissiromatisoiduilla tavoilla hyväkseen. Se, mitä tästä jäi elämään, oli tavallaan itseinho, kun annoin kohdella itseä kamalan huonosti. Yritän taistella vanhasta eroon ja pelko on suuri eli toivottavasti tämä on vain ainutlaatuinen kokemus elämässä, uusia samankaltaisia en enää koskaan halua.

  11. teija
    09.02.2014 at 17:42

    aikamoinen neuvo tuo lopussa oleva: haaveile ja unelmoi sillä juuri hyvät ja positiiviset asiat saavat narsistin takajaloilleen . siitähän kyseisessä häiriössä on kyse. halu tuhota toinen. hyvää ei saa olla.

    vasta kun on kokenut narsistin niin vasta tietää mitä se tarkoittaa.
    jotkut saattavat joutua kohtaamaan elämässään monta sellaista ennenkuin ymmärtävät mistä siinä on kyse. tällöin malli on tullut lapsudesta.

    on hyvä muistaa että mikään ei ole mustavalkoista ja narsistin otsassa ei lue että tämä on narsisti. hänessä on ne ihanat ja hyvät puolet ja piirteet joihin juuri ihastutaan. ne ovat kuitenkin vain pintaraapaisu. ei muuta.tosiasiassa narsisteja on paljon sillä kulttuurimme kasvaa tunnevammaisuudesta ja väkivallasta.

  12. Narsistin ex?
    12.03.2014 at 04:03

    Itsekkin seurustelin 5 vuotta narsistin kanssa. Tajusin sen onneksi ”jo” tässä vaiheessa. Minulle varoiteltiin tästä miehestä jo siinä vaiheessa, kun aloin tutustumaan häneen. Silloin hän oli unelma mies enkä uskonut muiden sanoja, edes hänen exiään, valitettavasti.

    Noin puolenvuoden jäkeen alkoi se manipulointi. En enää saanut kulkea missään yksin. Pikkuhiljaa jouduin luopumaan kavereistani, koska he eivät olleet minulle sopivaa seuraa hänen mielestään. Vanhempienikaan luona en enää saanut käydä yksin, kun luuli että lähden kavereitani tapaamaan. Silti olin hu*ra koko ajan. Elämääni ei kuulunut enää mitään muuta kun työt ja koti.

    Hän sai minun itseluottamukseni täysin alas. Haukkumista, alentamista ja nolaamista kaikkien edessä koko ajan.

    Tietenkinhän mieheni sai kulkea missä vain ja milloin vain. Aina kun yritin estää, se sai jotenkin minun syyksi käännettyä sen, että hän lähtee viihteelle. Jos olin sanonut yhdenkään väärän sanan se oikeutti hänelle viikon katoamisen, tavaroiden heittelyn ja uhkailun. Fyysistä väkivaltaa ei onneksi ollut, mutta henkistä senkin edestä.

    Parin vuoden päästä vasta aloin tajuta että joku nyt tässä mättää. En enää uskaltanut puhua kenellekkään, koska pelkäsin mieheni uhkailua. Edes kukaan miespuolinen ei saanut katsoakkaan minuun päin kun olin heti muka lähtemässä sen matkaan.

    Sain kuulla monenkin suusta että mieheni on pettänyt minua koko seurustelumme ajan monien eri naisten kanssa. Hän sai puhuttua minut ympäri monesti että he vain ovat katkeria meidän onnesta ja haluavat että me erotaan, ja minä uskoin. Lopuksi aloin saada mieheltäni taskupuheluita hänen ryyppyreissultaan, jotka kertoo enemmän kun tuhat sanaa.

    Vieraita naisia ja valehtelua olen joutunut kestämään liian monta vuotta, Yritin 3 vuotta erota hänestä, silloin meillä alkoi on/off suhde. Yritin erota, mutta hän sai aina jäämään lupauksilla muuttua, puheillaan tai itsemurha uhkailuilla. En enää tiennyt että miten pystyn eroamaan hänestä, tuntui että ainut tapa on itsemurha, jos haluan helpotusta tähän.

    Lopulta sain jostakin voimia erota hänestä. Tajusin että minulla on oikeasti elämä edessä eikä minun tarvitse elää pelossa ja alistettuna koko loppuelämää. Mutta ei se tämäkään ratkaisu yhtään helpompi ollut..

    Hän on uhkaillut kaikkia, kenen kanssa liikun nykyään, meinannut hakata monta sairaalakuntoon. Yrittänyt ajaa autolla päälleni, kun minulla oli miespuolinen kaveri kyydissä. Kytännyt minun edellistä kotiani että milloin olen kotona ja milloin en. Soittelee joka viikonloppu, aluksi vastasin muutamaan soittoon ja silloin tuli vain uhkailuja että jos hän näkee minut jonkun miehen kans niin se mies on kuollut, nykyään en vastaa hänen puheluihin, eikä siltikään lopu tämä kyttääminen.

    Nyt olen joutunut muuttamaan osoitetta että saisin edes oman mielenrauhan eikä tarvitse pelätä että milloin exäni tulee oven taakse riehumaan tai uhkailemaan.

    Joten ihan vain neuvona sanoisin, että jos ette halua pilata elämäänne, kiertäkää tällaiset ihmiset todella kaukaa. En vieläkään pysty liikkumaan missään ilman että vilkuilen selkäni taakse koko ajan, taikka luottamaan keneenkään ihmiseen. On exäni saanut romutettua itseluottamukseni melko hyvin…

  13. siruna
    15.03.2014 at 13:36

    olen saanut toivoa ja huojennusta lukiessani näitä. aivan kuin oma elämäni. ja helpottavaa tavallaan etten olekaan ainut ”viallinen”,kun olen antanut itseäni kohdella huonosti. tuntuu etten itsekään usko,että toinen voisi olla narsisti. saati,että toiset uskoisivat minua. 4vuotta rakastin. 4vuotta minua petettiin,syyllistettiin,minulle valehdeltiin. mikään ei ollut niinkuin luulin. paljon kauniita lupauksia tulevasta,sanoja ei tekoja. jossain vaiheessa petollisuus paljastui ja kummalliset selitykset,katoamiset ym sai järkeen käyvän syyn. toisia naisia. itsekin kun nämä myönsivät tapahtunee jne ja silti minä olin se hullu tai ne naiset. minun mielikuvituksen tuotetta. aina kaikki kiellettiin,suututtiin…mitään ei myönnetty. toisten keksimää,paskan puhumista. kyllähän se kummastutti,kun ei missään yhdessä voitu käydä,aina parempaa tekemistä. humalassa tavoittamattomissa,huorittelua ja minun syyttämistä vaikka loppupelissä minä olin se joka odotti kotona pelko perseessä,että missä ja kenen kanssa nyt menee. masennuin. alkoi terapia käynnit. välistä oli ihana mies ”rakasti,olin kaikki” ja taas vejettiin matto jalkojen alta. tavallaan turruin ja totuin niihin muihin. mikäs siinä,kun aina palasi minun luokse. toivoin vain tavallista arkea jne mutta ei. kuulema painostin. ja että pitäis laittaa gps panta jos pitää hänen tekemisistä olla perillä. kun eihän se toki ole normaalia,että puolisonsa piti ajan tasalla. rikkihän sitä on tommosen jäljeltä ja kukaan muu kuin narsistin kanssa elänyt ei tiedä miltä se tuntuu. olen onnistunut nyt saada itseni eroon hänestä (kerran minulle hei 🙂 ) ja voin kyllä jo paremmin. paljon paremmin. mutta niin monta kertaa yritin lähteä ja aina palasin ”otin takaisin” koska rakasti ja en ollut antanu hänellä mahdollisuutta näyttää,että on tosissaan. nykyisin saan olla rauhassa. hänellä on nyt uusi kierroksessa. siihen asti kuitenkin soitteli perään kunnes tämän nykyisen (omien sanojensa mukaan ei vakava suhde) tapasi. en tiedä onko se vuosisadan rakkaustarina ja vai seuraava kusetettava mutta pahalta tuntuu katsoa. ja se jos mikä on naurettavaa. koska tiedän,että asiani ovat nyt paremmin päästessäni eroon ”pahasta” joka oli alussa liian hyvää ollakseen totta. hurmaava ja ihana ihminen,josta ajattelin,että onko minulla voinut käydä näin hyvä tuuri. olikohan nyt sekavasti kirjoitettu. no kuitenkin ajattelin sanoa tän kaiken nyt ääneen. koska häpesin jo tavallaan itsekin,että yhä uudestaan lankesin. en voinut kaikille ees myöntää totuutta ja siks toisekseen minusta ei sitten kovin moni hänen ystävistään ees tiennyt. kun minut salattiin. julkisilla paikoilla ei voitu käyttäytyä pariskunnan tavoin vaan päin vastoin minulle huudettiin julmuuksia ”painu vittuun,eikö täällä saa olla rauhassa” ja kotona sitten pyydeltiin anteeksi. eihän tarkottanu, tule tänne kainaloon. mmmmh. mietin jo itse jossain vaiheessa,että olenko itse narsisti kun turhauduin ja läpsäisin häntä. (myöhemmin käytti tätä riitatilanteissa ”hän pelkää sua jne ku oot väkivaltainen”) lopputulos oli kuitenkin se ,että aloin nöyristellä ja käyttäytyä kuin eläin ajettuna nurkkaan. anteeksi,että olen olemassa,anteeksi ethän suutu minulle vaikka ”nuhtelin” sinua kun hävisit vkonlopuksi ryyppäämään.

  14. Lapsi on side, narsistille Peili
    09.04.2014 at 22:18

    -Miten jättää narsistin, joka synnytti lapseni. Ei mitenkään, pakoon ei voi juosta ja kaikki kärsivät…

Leave a reply

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *