09.03.2008 - Narsismi

Näin jätät narsistin

Tyttö

Narsistin jättäminen ei ole helppoa, mutta se kannattaa.

“Jos jäät, kaikki muuttuu miljoona kertaa pahemmaksi. Jos jäät, myyt sielusi.”
Rassha

Suhde narsistin kanssa on molemminpuolinen riippuvuussuhde. Siitä vapautuminen edellyttää havahtumista ja sitkeää pyrkimystä. Tässä kahdeksan askelta, joiden avulla voit jättää narsistin.

1. Myönnä ongelma

Tarkastele elämääsi ja suhdettasi. Kuuntele ja kunnioita itseäsi. Kohtaa totuus.

2. Murra väärät uskomukset

Narsistin uhrin on usein vaikea tunnistaa todellisia ajatuksiaan, tunteitaan ja tarpeitaan, koska narsisti on ottanut hänet niin täysin valtaansa. Siksi ero aiheuttaa uhrille ahdistusta, pelkoa, epävarmuutta ja syyllisyyttä.

3. Hae apua

Tukeudu muihin ihmisiin tai hae apua terapiasta. Kun minäsi on vasta rakentumassa, on riski, että ajaudut uuden narsistin kynsiin tai vanha kumppanisi nappaa sinut takaisin otteeseensa.

Ystävyys ex-narsistipuolison kanssa ei ole realistinen tavoite

4. Päästä irti

Ystävyys ex-narsistipuolison kanssa ei ole realistinen tavoite. Pysy päätöksessäsi ja luovu kuvitelmistasi paremmasta tulevaisuudesta ja parisuhteesta narsistin kanssa.

5. Kohtaa tunteesi

Suruprosessiin kuuluu paljon vihaa, masennusta, ahdistusta ja häpeää. Uskalla kohdata tunteesi, sillä siten pääset irti menneestä ja eheydyt.
Muista, että viha on sallittua ja se voi olla vapauttavaa. Älä jää kuitenkaan kiinni vihan tunteeseen. Pidemmän päälle se kuluttaa ja kapeuttaa elämääsi.

Tilaa kirja:

Sata tapaa tappaa sielu
Taikasanat

6. Salli helpotuksen tunne

Prosessin edetessä saatat huomata itsessäsi helpotuksen tunteita. Itseluottamuksesi kasvaa, kun havaitset selviytyväsi omillasi ja nauttivasi elämästäsi enemmän yksin kuin narsistin kanssa.

7. Anna anteeksi

Anteeksianto kannattaa sinun itsesi takia. Se auttaa päästämään irti menneestä.
Anteeksiantamaton viha syö voimavaroja ja vaarantaa terveytesi. Se tekee sinusta ilottoman ja katkeran.
Anna anteeksi myös itsellesi. Se, että olet antanut itseäsi kohdeltavan huonosti ei tarkoita, ettetkö voisi tehdä nyt uudenlaista valintaa. Anteeksiantamiseen voi löytyä apua Tuulikki Saariston kirjasta Taikasanat (Dialogia).

Anna anteeksi myös itsellesi

8. Rakasta itseäsi

Etsi itsesi. Millainen ihminen olet, mistä pidät ja mistä et? Tee itsenäisiä ratkaisuja ja mielesi mukaisia valintoja.
Salli itsellesi onnistumisen ja epäonnistumisen tunteet. Kunnioita ja rakasta itseäsi. Siten voit tulevaisuudessa löytää tasapainoisen ja hyvän parisuhteen.

Apukeinoja:

- Hyväksy itsesi
- Puhu
- Kirjoita
- Haaveile ja suunnittele
- Ota omaa aikaa

Lähde: Tuija Vähäpakka & Arja Lehtosaari (2007). Sata tapaa tappaa sielu. Narsismin uhrit kertovat. Ajatuskirjat. Tilaa kirja!

Lisää Facebookiin

Mitä pidit artikkelista?

(135 ääntä, keskiarvo: 3.24)

Tellu

En kyllä ihan käsitä. Narsistikin on ihminen. Kauhea ajatus että jos on narsisti, ansaitsee viettää elämänsä yksin. Narsismi on persoonallisuushäiriö eikä mitään ilkeyttä. Varmasti narsistissakin on hyviä ja arvokkaita luonteenpiirteitä.

17.03.2008
Hellu

Tellu

Narsistilla on hyviä luonteenpiirteitä. Hän voi nauttia niistä ihan itse, ilman että sotkee niihin toisia ihmisiä. Narsisti ON ilkeä. Onnittelut,jos et ole koskaan joutunut tekemisiin narsistin kanssa.

18.03.2008
brii

mistä tietää että narsisti on narsisti varmasti? jos jättääkin toisen turhaan ja kuvittelee suurimman osan……
mistä voi olla varma että on läpeensä narsisti eikä vain koulimaton…

18.03.2008
stenberg timo

Itse olen narsistisen naisen kanssa,vaikka olen naimisissa seurustellut.Alkuun ihanin ihminen maan päällä,mutta puolen vuoden päästä alkoi väärät alusvaatteet,tanssitaito välttävä.vaatteet väärät ajattelu ei kuulemma sovi minulle.Keskustelut lue rivien välistä hirveä mustasukkaisuus ja kun tuli eka riita suhde loppui kuin seinään.Sen jälkeen on off puolivuotta.Siis kertakaikkiaan hirveä nainen et miten voi tehdä niinkuin teki.Multa meinas mennä terveys,työpaikka kaverit et tässä vähän pintaa se mitä vielä tapahtui mitä tässä en kerro on tosi karmeeta kerrottavaa et olkoon mun kommentit tässä.Mut se mitä nyt ajattelen on että enpä tollasta kokemusta rahalla saa mistään.

20.03.2008
johina

Brii

Opit kyllä tunnistamaan narsistin jos asut hänen kanssaan. Mitään pelkoa että tulisi turhaan jättäneeksi kultaisen ihmisen ei ole.

Narsismi on persoonallisuushäiriö joka rikkoo läheisen ihmisen, ei “potilasta” itseään.

Kun on kaikkensa yrittänyt, itsensä tuhannesti likoon laittanut, pyytänyt, rukoillut eikä mikään auttanut ja olo on läpikotaisin tyhjä. Silloin voi epäillä että vieressä on narsisti. Varmuuden asiaan saa, tutkimalla asiaa puolueettomasti.

Myös silloin jos ystäväsi, tuttavasi ja sukulaisesi ovat sanoneet sinulle kyllästymiseen saakka, “Jätä tuo ihminen, jos olosi on noin paha” etkä jostain syystä pysty tai kykene lopettamaan suhdetta, saattaa kyseessä olla narsistinen kumppani.

20.03.2008
kyynelsilmä

Itse juuri eronneena miehestä jonka epäilen sairastavan kyseistä sairautta…suhde ei ollut kovin pitkä mutta tarpeeksi pitkä huomatakseni ettei se johda mihinkään jos haluan olla oma itseni..
Tämä mies ei ole ensimmäinen minulle laatuaan..vedän magneetin lailla näköjään näitä ihmisiä…niinhän sitä sanotaan että tietynlaiset ihmiset kiinnostavat heitä suuresti.

Mitään ne ei opi tekemisistään,alistavat ja vahvasti,yrittävät tuhota sinulta muun elämän, haluavat viedä sinun elämänilon ja mikään ei oikeasti niille riitä..
Julmia ihmisiä mutta niin usein “ulkopuolisille” kulissit säilytettään ja kaverit pitävät hyvinä tyyppeinä. Myös se että puhut teidän suhde asioista sai tämän viimeisimmän pahoinpitelemään minua. Toinen syy oli saada turpiin, mustasukkaisuus.

Jostain syystä ex on ottanut hänet takaisin ja mietin millainen ihminen hän oikein mahtaa olla ja eikö hän tunne tätä ihmistä lainkaan, miten kestää sellaista elämää. Mies valehtelee kun tarvitsee ja puheet taivaallisesta tulevaisuudesta kantoi minua jatkamaan aikani mutta totesin että samaa ankeaa kurjuutta kuitenkin se elämä oli mitä hän pystyi tarjoamaan.

Logiikkaa ei ole toimissa ja sanoja sanotaan,ihan mitä vain, kun se jotain häntä hyodyttää..se joka on tällaisen ihmisen tunnistanut ja saanut kokea heidän toimensa ei tunne sääliä tätä ihmistä kohtaan..

He vain hyödyntävät sinun hyvyyttäsi omiin tarpeisiin..kyltymättä..koettu ja kokeiltu on..ne ei muutu koskaan!!

20.03.2008
minna

Sitä vaan uskoo ja toivoo ja ennen kaikkea luottaa siihen, että oman rakkauden voimalla saa narsissista “terveen” ihmisen. Kunnes… huomaa, että oma minuus on imetty tyhjiin ja enää ei pysty edes hengittämään. Jopa pahoinpitelyt on voitu kääntää SUUREKSI RAKKAUDEN OSOITUKSEKSI. En koskaan ole näin tuntenut ketään ihmistä kohtaan ja silloin tunteetkin “lyövät” yli kun on niin mustasukkainen, KUN RAKASTAA… Tällaisia ajatuksia nyt alkuunsa, kun pakenin narsistin luota pois viikko sitten. Enää en pystynyt hengitttämään ja ihmisenä tietysti olin täysin pask…Kun lähdin jouduin odottamaan bussia 1½ tuntia, mutta yhteiseen kotiin en voinut mennä. Sisäinen ääneni kehoitti minua olemaan menemästä, jottei kyseinen hlö herää ja puhu minua taas kerran ympäri ja saa jäämään. Kolmantena päivänä minulle tuli tekstiviesti, jossa hän tiedusteli, että olenko hengissä. En vastannut. Eilen tuli seuraava, jossa hän ilmoitti, että voin mennä kotiin, ettei häntä huvita räyhätä ja tarvii apuani asunnon haussa. En vastannut siihenkään. Yritän kaikein tavoin välttää mitään kontaktia häneen ja yritän järjestää omaa elämää (asuntoa yms.) piilopaikastani käsin. Kuitenkin tällä narsissilla on henkinen ote kokoajan päällä. Läsnäolo on käsin tunnisteltavaa… EI ANNETA SITÄ VALTAA ENÄÄ YHTÄÄN… ME UHRIT OLLAAN IHAN HYVIÄ JA KUNNOLLISIA IHMISIÄ SIITÄ HUOLIMATTA VAIKKA MEITÄ ON VOITU LOKAAN AJAA, niin kauan kun suhdetta on kestänyt… TÄNÄÄN ON LOPPUELÄMÄSI ENSIMMÄINEN PÄIVÄ! KÄYTÄ SE HYVIN!

23.03.2008
Katrianna

Tänään on minun loppuelämäni ensimmäinen päivä, ja ensimmäinen päivä liki neljään vuoteen ilman narsistista kumppania. Eroa on yritetty moneen kertaan, aina hän on saanut minut puhutuksi takaisin, luvannut muuttua, maalannut seesteisen tulevaisuuden, on käyty terapiassa, osallistuttu parisuhdekursseille, ja hän lyömätön linja -väkivaltaisten miesten terapiaan. Mutta kuten kaikki samassa tilanteessa olleet tietävät, mikään ei pohjimmiltaan muutu. Narsisti käyttää sinua omien tunteidensa peilinä, vie sinulta minuuden, alistaa, nöyryyttää, pahoinpitelee (ainakin hän), valehtelee ja pelastaa itsensä pälkähästä. Aina syy on muissa, kaikki entiset kumppanit ovat olleet epäluotettavia, uskottomia, viininlitkijöitä, huonoja äitejä jne. Hän on melkein kuin varajeesus, omasta mielestään, ei kenenkään muun.
Minä kirjoitan nyt diagnosoidusta narsista, henkilöstä, josta kaksi terapeuttia ja yksi psykiatri totesivat, että kaksijakoinen persoonallisuushäiriöinen – narsisti, jonka paranemisennusteet todella olemattomat.
Diagnoosi auttoi minua, ymmärsin, että minä olin ainakin hänet tavatessani se ns. normaali, vaikka hän hoki jatkuvasti minulle, että hänen raivokohtauksensa, pahoinpitelyt, mielialan muutokset yms. johtuvat minun käytöksestäni. Opin myös ymmärtämään hänen ajatuksenjuoksuaan ja vaikenemaan. Vaikenemalla olen pelastanut henkeni. Havahduin elämäntilanteeeseeni pääsiäisen aikana. Totesin, että onneksi meillä ei ole yhteistä omaisuutta, ei yhteisiä lapisa, asuntoa jne., eli olen täysin vapaa lähtemään kunhan vaan löydän itsestäni voiman irrottautumiseen. Monta kertaa olen yrittänyt, mutta melkeinpä tiennyt, että palaan takaisin.
Nyt tuntuu, että jaksamisen kiintiö on täysi, kuten edellinen kirjoittaja kirjoitti, loppuelämän ensimmäinen päivä, käytän sen hyvin ja myös sitä seuraavat päivät.
Toivon, että kaikki syystä tai toisesta (avioero, puolison, lapsen, vanhempien kuolema, vakava sairaus tms) heikossa tilanteessa olevat oppisivat tunnistamaan nämä supliikit, aluksi niiin mukavat ja ihanat narsistimiehet. Jos tutustuessa tuntuu, että liian hyvä ollakseen totta – hälytyskellot soimaan, pakoon ja lujaa. Terapeutin mukaan he tunnistavat riippuvuuden tarvitsijan , rikkiolevan ihmisen ja osaavat ujuttautua taitavasti hyväksikäyttämään toisen kiltteyttä.

26.03.2008
jouni paassilta

Eikö oikeusteitse voi saada apua,että narsistinen henkilö tuhoaa koko perheen ja vielä aiheuttaa tuskaa lähiomaisille. Ihmettelen että tällaiset henkilöt saavat toimia, eikä viranomaiset voi näköjään tehdä mitään ilman että uhri ja perhe on tuhottu. Ensin ilmeisesti pitää mennä vaikka henki ja sen jälkeen ehkä(siis ehkä?)uskotaan mitä uriksi joutuneet ovat kertoneet ja kokeneet. Mitä piäisi tehdä?

29.03.2008
kuuskyt ja risat

Olen kokenut yli 10v. narsistin kiusaa ja harmikseni totesin että puolisoni on ollut lapsuudesta asti narsistin “narun päässä”. Mitään ei uskota vaikka kuinka yritän kertoa tapahtumat rehellisesti. 10 v oli puhelinhäirintää ja kun sen sain loppumaan niin sitten hän valehtelee miehelleni kaikenlaista suoraansanoen “paskaa” minusta. Ihme että hänen toinen vaimonsa ei näe mitään, eikä opi tuntemaan miestään. Vaimo uskoo kaiken mitä “narsisti” haluaa hänen uskovan. Olen nähnyt kuinka mieheni valvoo iltamyöhään ja alkoholi maistuu kun ei saa minua siihen samaan “narun päähän” missä itsekin on. Kiusaamiset narsisti osaa ajoittaa sellaiseen aikaan että ei ole ketään toisia näkö- tai kuuloetäisyydellä. Tiedän että syvällä sisimmässään mieheni tietää että en valehtele mutta hän ei uskalla olla eri mieltä veljensä kanssa koska veli “kostaa” sen tavalla tai toisella. Nyt harkitsen vakavasti avoieroa sillä voin helkisesti kovin huonosti. Sairastuin 2 vuotta sitten työkyvyttömäksi ja sen pistän kiusaajan piikkiin, enkä ole ainoa joka on sairastunut tavalla tai toisellä tämän kiusaajan lähipiiristä.Yritän kasata rohkeutta eroa varten sillä se tulee olemaan vaikea ja pärjääminen pienellä eläkkeellä olisi tosi tiukkaa.

30.03.2008
Mistä virtaa?

Kun näihin kuvioihin kuuluu vielä alkoholi ja juoppohulluuskohtaukset ja kaksi vaippa ikäistä lasta, niin yhtälö on järkky. Mutta silti en tahdo saada itsestäni otetta. Tiedän että lasten ja oman turvallisuuden takia olisi erottava ja pian, pelkään elämää tässä, mutta pelkään eronkin seurauksia. Voiko narsistille sanoa että olet narsisti? Kuinka hän reagoi, onko parempi vaieta? Tajuaisiko hän yhtään miettiä omaa itseään? Säälin tajuttomasti pieniä lapsiani, en olisi heille tälläistä elämää halunnut. Olen vähän katkera itselleni, kun en tajunnut asiaa ajoissa, näin jälkeenpäin ajatellen olihan niitä “oireita” havaittavissa jo vuosia sitten. Tajusin elämämme omituiset oikut reilu vuosi sitten, aamukahvia juodessa, päivän sanomalehteä lukiessa. Iso keski aukeaman tarina narsistin puolison kertomaa. Luin sen moneen kertaan kuin shokissa, oli todella tyhjä, turta olo. Luin “omaa” elämääni jonkun ventovieraan kertomana. Sen jälkeen olen oikein imenyt itseeni tietoa sairaudesta ja monet palat ovat loksahdelleet paikoilleen. Soppa on tämä ja tästä olisi häivyttävä, mistä vaan saisin itseeni virtaa toimia…?????

30.03.2008
sisqo

Moi,

Mitä kokemuksia on narsistin uhrien läheisillä? Mitä voivat uhrin läheiset (sisarukset, vanhemmat) tehdä silloin, kun uhri ei omin voimin pääse suhteesta irti?

Veljeni puolisoon sopii kaikki narsistin tuntomerkit: miehensä jatkuva mitätöinti, asioiden kääntäminen päälaelleen oman edun nimissä, täysi empatiakyvyttömyys… sekä itsemurhalla uhkailu, jolla syyllistetään toinen jäämään. Tilanne on kärjistynyt monta kertaa mutta nyt pelkään oikeasti, että pelataan ihmisten terveydellä.

Mitä tehdä? Jos puutun asiaan, eikä veljeni omaehtoisesti lähde tilanteesta pois, pahennan vain hänen elämäänsä. Kuinka saada hänet irti?

30.03.2008
kyseenalaistusta

Tuo lähdekirja sisältää varmasti asiaa, mutta jotenkin tökkii pahasti tämä nykyinen muotivirtaus puhua kaikesta narsismina. Varmasti jokaisessa suhteessa toisella on narsistisia piirteitä, itse asiassa molemmilla. Esim. riitatilanteissa ne saattavat korostua. Silti terve narsismi kuuluu ihmisyyteen, jokaiseen ihmiseen. Ei kaikki ole sairasta. Suuri osa narsistien uhreista varmasti tunnistaa pahan olonsa, tuntevat sisällään sen möykyn jonka toisen ihmisen sairaalloisuus ja tämän ihmisen tunnetilojen myötäileminen aiheuttaa. Silti olen lopen kyllästynyt monen nuoren naisen kitinöihin miehestään, epäilyihin että onkohan hän narsisti kun hän on sellainen ja tällainen… Luulen että todellisen narsistin kanssa elävä ei kysele tyhmiä, vaan hän kärsii hiljaista tuskaa oman päänsä sisällä, miettien onko hän itse vainoharhainen, onko tämä normaalia.

Itse olen elänyt miehen kanssa, jolla oli huomionhakuinen persoonallisuushäiriö. Se kuuluu samaan luokkaan narsismin kanssa, mutta oleellisena erotuksena narsisteihin on se, että tällainen ihminen kykenee tuntemaan empatiaa ja suuria tunteita. Valitettavasti mihinkään ei kuitenkaan voi uskoa, ja elämä paljastuu jossain kohtaa suureksi valhenäytelmäksi, jossa mies elää lapsuuden tragedioitaan uudelleen ja uudelleen. Etsitään muista ihmisistä, etenkin naisista, sitä huomiota mistä lapsena jäi paitsi, ja paljon enemmän.

Irrottautuminen on aina vaikeaa, etenkin jos on vielä tunteita toiseen. Pitää kuitenkin aina muistaa rakastaa itseään ja olla rehellinen itselleen. Moni miettii, että jos toisella on sairaus, niin onko oikein jättää sellainen ihminen, kun hän ei periaattessa voi asialle mitään. (Voi pitkäkestoisen terapian avulla ja järkkymättömällä tahdonvoimalla) . Se on kuitenkin niin, että sairas ihminen sairastuttaa sinutkin ennemmin tai myöhemmin, ellei hän tee itsensä eteen mitään. Minä mietin, millaista lastemme elämä olisi, jos he joutuisivat seuraamaan sitä parisuhdemallia, jonka me lapsillemme antaisimme. Ei kiitos. En halunnut, että se sama trauma jatkaa kulkuaan sukupolvelta toiselle pilaten taas uuden ihmisen parisuhteen. Voimia kaikille, ja myös aitoa harkintakykyä…rakastakaa itseänne.

30.03.2008
Nemilia

Seurustelen mitä ilmeisimmin narsistin kanssa, vuosia takana jo 5 ja tähän mennessä olen uskotellut että vika on minussa eikä hänessä ja kaikki on minun syytäni, jopa hänen huonot päivänsä.. Lähteä en uskalla vaikka ystäväni ja jopa perheeni sillä kannalla ovat..

03.04.2008
Mimmu48

Olisin vaikka heti valmis jättämään narsistisen ex-miniäni, mutta siinä samassa menettäisin lapsenlapsenikin. Nyt jo isä ja hänen kaikki sukulaisensa eivät ole saaneet tavata poikaa. Minkäänlaisiin yhteydenottoihin ei vastata, tapaamisoikeudet on rikottu miljoona kertaa. Miten narsisti saakaan puhuttua kaikki viranomaisetkin “puolelleen” valheillaan. Kuinka sinisilmäisiä ovatkaan sosiaali-, lastensuojeluviranomaiset ja poliisit?

11.04.2008
Pikkusisko

Olen seurustellut narsistiluonteisen ihmisen kanssa on ja off kolmisen vuotta. Olemme eronneet ja palanneet, eronneet ja palanneet, aina olen ottanut hänet takaisin. Enää en edes kehtaa tuttaville myöntää, että vieläkin olen ottanut hänet kotiini ja elämääni, kaiken tapahtuneen jälkeen. Hänen omalla perheellään on ihmeellinen taito “suojella” ja varjella poikaansa ja uskotella, että poikarukka on vaan tavannut vääränlaisia naisia ja että kaikki pojan naiset ovat olleet vääränlaisia ja vähintään hulluja (minä siis mukaan lukien). Vika ei missään nimessä ole pojassa, hän on itse pelkkä uhri! Meillä ei ole (ainakaan vielä) yhteistä perhettä ja usein mietin, että mitä siitä tulisi, jos joskus niin tapahtuisi. Kovasti hän ainakin haluaisi ja varmasti se olisi yksi keino sitoa minut häneen. Ystäväni ja oma perheeni toivoo, että pysyisin hänestä kaukana, koska pelkäävät puolestani. Uskon kuitenkin, että jokaisen on itse tehtävä omat päätöksensä ja myös virheensä, muutoin ei ikinä pysty unohtamaan tai jatkamaan omaa elämää. Kantapään kautta, niinkuin sanonta sanoo. Itse en yksin pääsisi/pääse ko. henkilöstä varmasti ikinä eroon, muidenkin avustuksella tekee tiukkaa…

11.04.2008
mansikka

Onpa meitä paljon… Minäkin olen naimisissa mitä ilmeisimmin narsistimiehen kanssa. Meillä on uusperhe, molemmilla lapsi edellisestä suhteesta ja lisäksi kaksi yhteistä alle kaksi vuotiasta. Elämäni on pelkkää kotona oloa, teen yksin kaiken, hoidan lapset ja teen kotityöt. Mieheni on pitänyt huolen lähes kaikkien sosiaalisten suhteideni katkeamisesta, minulla ei ole enää kuin yksi ystävä jäljellä. Omiin sukulaisiinikaan en ole enää paljon yhteyksissä, aina saan kuulla esim vanhempieni mollaamista meiheni taholta jos he vaikka meillä käyvät kylässä. Sen lisäksi että hukun työhönn ja vastuuseen kodista ja lapsista, olen myös henkisesti todella yksin. Mies juopottelee ja kulkee “harrastuksissaan” kuten saunailloissa ja auton korjaushommissa lähes kaiken vapaa-aikansa tai jos hän onkin kotona niin uppoutuneena tv:n ääreen kuulematta ja näkemättä mitään muuta. Olen yrittänyt saada häntä mukaan kodin askareisiin ja touhuihin lasten kanssa hyvällä, välillä kun itse uupuu niin kyllä tulee napistuakin. Mitään ei mies kuitenkaan tee, vaikka vauva huutaisi nälissään kun olen “kiinni” jossain muussa hommassa isompien lasten kanssa, ei isä laita tikkua ristiin asian hyväksi.
Rahat miehellä menee kurkusta alas ja savuna ilmaan, myöskin rahallisesti hän “hallitsee” minua, saa aian puhuttua minut maksamaan äitiyspäivärahoistani hänen laskujaan ja antamaan bensarahaa tms… Itseeni en käytä juuri rahaa, lapsille kyllä ostelen vaatteita ja muuta tarpeellista.
Mies ei halua erota, minä olen yrittänyt jo monta kertaa lähteä.. Häpeä on suuri, onhan minulla lapsia “jo” kahdelle miehelle. Silti säälin lapsiani, joista ei voi kasvaa onnellisia ihmisiä tällaisessa perheessä. Mistä saisin voimia ja rohkeutta ottaa ja lähteä??

12.04.2008
nunu

Itse surustelin reilu kaksi vuotta, mitä ilmeisimmin, narsistin kanssa. Pää on ihan tyhjä ja sovittu on että “kavereita” ollaan. Ja kaveruushan tarkoittaa sitä että aina kun hän tarvitsee jotain niin on maailman ihanin ihminen.Muuten saan osakseni tiuskimista ja haukkumista, ellei ks.henkilöllä satu olemaan hyvä päivä. Ja minullehan tästä ei jää mitään muuta kuin tyhjä olo.Kai sitä odottaa että ks.ihminen alkaisi arvostamaan minua. En ole pystynyt lähtemään tilanteesta, nähdään edellen joka päivä ja pää on ihan sekaisin. Pitäisi lähteä ja lopettaa yhteydenpito kokonaan.Olen yrittänyt monta kertaa,mutta aina on palattu samaan pisteeseen.Olo on kun luuserilla, tiedän mitä pitäisi tehdä,mutta miksi sitä ei saa tehdyksi. Lohduttavaa lukea kuitenkin, että “vika” ei ole pelkästään minussa, vaan että narsisti näköjään osaa manipuloida ihmisen jäämään. Lähtemiseen on vain kerättävä voimat jostain. Se on pakko,koska tällä hetkellä tuntuu kuin olisi hävittänyt oman persoonansa johonkin.Ja olen erittäin kyyninen nykyisin joka asiaa kohtaan.
Eli neuvoja irroittautumiseen kaivataan myös täällä.

20.04.2008
äippä

Pikkusiskolle ja muille palstaa lukeville
Sydäntäni riipais lukea tätä palstaa ja eteenkin pikkusiskon kirjoitusta. Itse olen joutunut seuraamaan kun poikani on elänyt narsistin tyttöystävän kanssa. Onneksi he ovat vihdoinkin eronneet,toivottavasti nyt lopullisesti. Eroyrityksiä on ollut,mutta aina tyttöystävä on saannut pojan pään käännettyä ja lupaukset tyttön muuttumisesta ovat piaan häihtuneet kuin vesi erämaahan.
Äitinä on ollut surullista ja raastavaa nähdä kuinka poijan avoin,iloinen ja humoristinen luonne on nakerrettu pois pikku hiljaa. Hänestä on tämän kahden vuoden suhteen aikana tullut sulkeutunut,masentunut ja yksitotinen ihminen. Hänen itsetunto on nujerettu narsistin taholta kokonaan. Kukapa kestää sitä mollaamista,haukkumista ja vähättelyä muuttumatta? Tytön erinomaisuushan on itsestään selvyys ja hänen tekemiset ja sanomiset vain ja ainoastaan ovat oikein ja täydellisiä.
Narsisti on taitava manipuloja ja hyvä puhumaan sekä valetelemaan,kääntää kaiken itsensä eduksi. Olin itsekkin vähällä mennä hänen “mukaansa” poikaani vastaan…mutta nämä äidin tunteet ja vaisto sen estivät… onnesi. Nyt olemme mieheni kanssa yrittäneet poikaa nostaa jaloilleen tuon raastavan suhteen jälkeen ja tukeneet häntä hänen päätöksessään jättää tyytöystävä lopullisesti.
Mutta tyttö on edelleen hyvin sitkeä. Hän haluaisi edelleen OIKEAA PARISUHDETTA poikani kanssa yhdessä lauseessa ja toisessa lauseessa jo heti herjaa ja vähättelee häntä. Tätähän tämä suhde on ollut koko ajan.
Äitinä on todella masentavaa nähdä kuinka nuori kärsii suhteessa ja kuinka toinen voi polkea toista niin lokaan koko ajan. Millä narsisti pystyy sitomaan toisen niin tiiviisti siihen suhteeseen ettei toinen osaa/pysty/voi siitä pois lähteä?
Minä uskon että jokaisella narsistin uhrilla on JOKU ihminen tai paikka minne voi mennä ja mistä apua /tukea löytyy kun päättää lopettaa suhtee. Helppoahan se ei tule olemaan. Meillä on ollut lasten aina lupa tulla kotiin (iästä riippumatta). Toinen ihminen on välttämätön rinnallakulkija sillä suhde narsistin kanssa on hyvin syövyttävä ja omat voimavarat ovat vähissä. Minä rohkaisen teitä, jotka vielä epäröitte suhteenne lopettamista narsistin kanssa,tehkää se mahdollisemman piaan. PUHUKAA ongelmasta jollekkin sillä vika ettei suhde toimi ei ole teissä. Suhteella ei ole tulevaisuutta,se ottaa enempi kuin koskaan pystyy teille antamaan,te kuolette sisältäpäin.
Olen vain tavallaan sivusta seuraaja ,mutta narsistin lonkerot ylettyvät myös uhrin lähipiiriin. En ole elänyt narsistin kanssa enkä voi sitä helvettiä tietää,mutta olen läpikäynnyt sen pelkohelvetin mitä pojalle vois sattua kun narsisti voi keksiä mitä tahaansa saadakseen pojan takaisn. Toivotan teille yhdessä ja jokaiselle erikseen voimia elämäänne ja aloittakaa se loppuelämänne ensimmäinen päivä jo tänään
Sillä se kannattaa. Terveisin äippä

i

22.04.2008
Irina

Hei,
Itse seurustelin kaksi ja puoli vuotta miehen kanssa josta todella ajattelin että tämä on jotain “liian hyvää ollakseen totta”. Hän yksinkertaisesti hurmasi minut hymyllään niin että jalat meni alta. Ikäeroa meillä oli piirun verran 10 vuotta. Minä olin se nuorempi. Minä olisin halunnut edetä suhteessa nopeamminkin mutta hän ei pystynyt sitoutumaan koska minussa oli niin paljon vikoja. Aikaa kului ja melkeinpä joka toinen viikonloppu tuli riitaa joka ei ollut tästä maailmasta, väkivaltaa ei ollut mutta aina riidat olivat minun aloittamia ja hän koki nämä riidat todella raskaiksi. Minun pitäisi oppia elämään sopuisammin ja olematta syyttämättä häntä. Hän ei koskaan juossut perääni pyytelemään anteeksi vaan antoi minun lähteä itkien hänen luotaan. Minä todella rakastin häntä, niin syvästi ja vilpittömästi kuin vain osasin ja taisin mutta hän ei KOSKAAN nähnyt tai ymmärtänyt. Minä vain tein koko ajan virheitä jotka olivat lähes anteeksiantamattomia. Hakeuduin terapeutille syystä siitä koska ajattelin olevani läheisriippuvainen, saatan ollakkin jonkun verran mutta terapiassa selvisi että ehkä parisuhde ongelmat johtuvatkin jostain muusta. Terapeutti suositteli minulle erästä kirjaa ja luettuani sen asia selvisi minulle täydellisesti, sydämeni sulkeutui hänelle ja uskon että Korkeampi voima antoi minulle voimaa pysyä päätöksessäni. Ilman terapiaa en olisi tätä ymmärtänyt tai rohjennut tehdä. Koin paljon iloa ja helpotusta ensin mutta sen jälkeen olen läpikäynyt monia, tarpeellisia, tunteita ja uskon vahvasti että pääsen tästä ylitse. Narsistiset ihmiset eivät oikeasti ymmärrä mitä kaaosta he jättävät jälkeensä työpaikalla, parisuhteessa.. Ex on pyydellyt uutta mahdollisuutta mutta olen pysynyt linjassa tosin sen virheen olen tehnyt että olen ollut hänelle liian rehellinen. Eli esim. kertonut etten voi olla yhteydessä koska haluan päästä yli erosta. Narsistin, niin kuin minunkin exäni kommentit tulevat niin pakastimesta että ei kannata avata sydäntään heille ellei halua olla masokisti. Nyt vaan vahvistamaan ja etsimään melkein menetettyä omaa identiteettiä takaisin. Onnea matkaan ihanat ihmiset

02.05.2008
Näin meillä

Minäkin olin ajatellut jo vuosia että kaikki ei ollut hyvin, pois pitäisi päästä. En vaan lähtenyt, syynä kai ensisijaisesti lapsi, ajattelin ehkä, että kaikki muuttuisi hyväksi kuin salamaniskusta. Viisi vuotta kai siinä meni sitä eroa suunnitellessa, sitten löysin sanomalehdestä narsismia koskevan artikkelin ja heti kolahti, tätähän se on. Ensin helpotti, sitten kun tutkin asiaa tarkemmin, aloin ahdistua. Sain kuitenkin voimaa (kriisiapua) ja lähdin tyttäreni kanssa pois. Tuo aika eron jälkeen (pian 1v) on ollut rankka sekä itselle että murrosikäiselle tyttärelle, hän kun kaipaa isäänsä paljon. N ei ole koskaan ilkeä (tai kai harvoin) lapsille, vain puoliso tietää ja tuntee tapauksen, muutoinhan hän on tahdikas, fiksu, älykäs jne. jne. heh heh. Myös suku on katsonut minua pitkään, kukaan ei puhu mitään erosta mutta eksästä pidettiin ja minua varmaan nyt syytetään, että olen tehnyt jotain… Jos puhun asiasta (joskus erehdyn uskoutumaan) jollekin “ystävälle” niin huomaan, ettei minua ymmärretä, puhun kuin puhuisin seinälle. Sen verran n on osannut esiintyä joka suuntaan että kukaan ikikuuna päivänä ei varmaan tule uskomaan tarinaani millaista meillä on ollut. Ainoastaan tuo narsistien tuki ry:n sivuilla kävijät ovat melkein ainoat ystäväni kun haluan keskustella aiheesta, samoin seurakunnassani oli tosi valveutunut diakoni, joka tiesi heti mistä puhuin, sain häneltä kirjankin luettavaksi aiheesta. Voimahaleja kaikille jotka aiheen keskellä ryette nim. yksin oot sinä ihminen, kaiken keskellä yksin

03.05.2008
Vikainen

Tutustuin yli vuosi sitten mieheeni.Rakastuimme.Kun eka riita tuli,oli se kyllä mun aikaan saama mutta syystäkin.Joka riidas mieheni saa valtavan raivokohtauksen ja joka kerta mä jätän miehen ja joka kerta mies on anellu takasin.Ensin tietysti haukkuen ja moittien ja sillai et hän ei ikinä myönnä et hänessä vikaa.Ikinä ei ole lohduttanut vaik itkis silmät päästänsä.Empatia täysin hukassa häneltä.Minä käyttäydyn väärin mones tilantees,valehtelen/vääristän asioita muille hänen mielestään.Kun ajattelen seurusteluamme en näe mitään mitä hän olisi tehnyt hyväkseni mutta itse olen tehnyt palveluksia ja antanu jopa rahaakin.Olen herkkä ja kiltti ihminen ja koko ajan toivon että hän muuttuisi edes siinä että osaisi lohduttaa mutta hän vain heittää lisää vettä myllyyn.Syksyl jouduin leikkaukseen ja sain kuulla että lapsia en saa kuin ehkä keinohedelmöityksel,seur.aamuna itkin tietysti kyseistä asiaa kotona johon mies -mitä sä itket,ai sitäkö että pihalla sataa? Vaik tiesi ton asian.Käyn terapiassa nyt koska jotenki tuo asia laukaisi masennuksen.Alistusta tunnen miltei joka viikko,asiat on aina hänenlaillaan oikeita tehdä ja sanoa.Paras ystäväni saa aina tietää meidän asioista koska mulla tarve purkaa itseäni jollekin.Ystävä sanoi joskus minulle että hän itse ei kestäisi mun housuissa.Ja tiän että äiti toivoo mun eroavan.Mies ei halua tutustua mun vanhempiin juuri ollenkaa,pitää just sopivaa etäisyyttä mielestäni tietoisesti että eivät pääse tutustumaan.Mies saa aina tuntemaan itseni syylliseksi.Aina on eroaminen mieles,nytkin, mutta miten tunteeni voisi tappaa?Haluaisin niin todella käyvän.

04.05.2008
Vikainen

Ja toi vähättely niin totta kans,kun vajaa puoli vuotta oltiin jo seurusteltu otin puheeksi vähättelyt.Asiat jotka oli mulle tärkeitä niin niitä hän vähättelee.Ja arvostus,en tunne lainkaan että hän arvostaisi minua tai tekemisiäni.Olen typerä ihminen ja tyttäreni yhtä typerä ja vaikea.Paussin aikana saan kuulla usein että kukaan mies ei minua huolisi koska olen tälläinen.Mulla on huono itsetunto ja mies tietää sen,kaikeksi on haukkunu, huoraksi,typeräksi,valehtelijaksi,yhteiskunnanelätiksi,ym.Ym.Vaikka pettäny en ole,en valehdellu,ja käyn kokopäivätöissä.Rumaksi ei ole vielä haukkunu,kai se viimeiseksi mielihyvän tuottamiseksi sanana jää.En tiedä vielä onko hän edes narsisti mutta kai se selviää joskus.Hän kuitenkin haluaa tietää aina kaiken musta:mitä terapeutis puhuttiin,mitä paras ystäväni viestitti.Ja kaikki mun puhelut mun pitäisi puhua samas huonees missä hänkin on mutta hänen ei välttämättä niin tarvitse tehdä.Niin ja tietysti minä olen itsekäskin.Sen myönnänki koska olen sen verran asiois edenny että ostin oman asunnon hänen selkänsä takana.Mulla on tytär ja se ansaitsee pysyvän kodin jossa on rauha.Josta ei tarvi lähteä evakkoon kun ilmapiiri on sietämätön.Meillä on taas eripuraa ja tuntuu et en halua häntä nähdä taas vähään aikaan.Syyllistän kans paljo itseäni,ehkä se ajaa mut aina miehen luo takasin.

04.05.2008
Irina

Hei taas…
Kuulostavat niin tutuilta kaikki tarinat… Ei kannata jäädä liikaa syyllistämään itseään. Itselläni oli sen verran heikko identiteetti että aloin jopa uskomaan hänen näkemyksiään. Vasta terapeutti sai minut näkemään ja ymmärtämään mikä on normaalia parisuhdetta. Minunkaan narsistilla ei juuri ollut empatiaa minulle ja valitti mulle että mä olen ylpeä, itsekäs ja kova. Vaikka todella rakastin, autoin, ymmärsin sekä hoivasin kun hänellä oli vaikeaa. Erossa hän voitti rahallisesti mutta halusin itse sen niin järjestää jottei hänellä olisi enää mitään “asetta” minua vastaan. Hänkin halusi pitää tietyn etäisyyden sukuuni josta meille tulikin riitoja paljon. Itse lähdin hänen sukulaisien luokse mielellään varsinkin jos se oli hänelle tärkeää. Ikävä kyllä narsistin kanssa ei voi olla onnellinen, se on suhde joka riistää! Hän osaa niin taitavasti välineistää ihmiset omaan tarkoitukseensa ilman että ihmiset tajuavat koska hän osaa olla antelias ja auttavainenkin tilanteen tullen.
Olen itse myös saanut kuulla joiltakin ystäviltäni etkö vieläkään ole päässyt hänestä ja miten hänellä on tuollainen valta vielä sinuun ja on joku ihan rivien välistä antanut ymmärtää et onko tuo nyt ihan totta et noin olet asiat kokenut… Onneksi kuitenkin on täällä näitä ihmisiä jotka ovat kokeneet samaa Teidän tarinat auttavat jaksamaan vaikkakin se on surullista että osa teistä kärsiikin. Voimia!

05.05.2008
Vikainen

Hei taas! Mun tuttavat kans ihmetelly miten mä aina vaan taas uudestaan aloitan hänen kans. Mä vast rupesin alkukuusta tutkimaan millainen ihminen narsisti on, kaikki perkele täsmää, en voinu uskoa silmiäni! Mä luin sitä myös et se on aika yleistä et puoliso palaa narsistin kynsiin. Haluan kyl että nyt onnistun enkä palaa vanhaan.Terapeutille en tiä jaksanko kertoa tästä koska luin myös et nekään ei välttämättä usko. Ystävälle ja äitille kerroin. Mä tiesin jo puol vuot sit et kuka/mikä mun pahan olon tuottaa mut se unohtu tähän asti.Mukava huomata että en olekaan aivan toivoton. Pitää päästä vain eroon täysin tuosta “ihmisestä”.

06.05.2008
Susse

Mun pitäsi aloittaa loppu elämäni viimeinen päivä,heti kun mahdollista. Olen tehnyt ratkasuni: nyt riittää! Mutta en muista vaikka kuinka haluaisin niitä kaikkia kauheita asioita joista olen kärsinyt. Olo on kuin tyhjällä taululla.Mieleen puskee vain mukavia asioita…ehkä ne onkin pelkkiä haaveita eikä sinne suuntaan saisi katsoa yhtään!. Miten saan sen “raivon” viedä tämän asian päätökseen? APUA!
Entä jos minut syyllistetään jäämään?

06.05.2008
Susse

Sitä piti vielä kysyä, onko teidän tuntemilla narsistisilla ihmisillä “vyyhtiin” liittynyt alkoholin väärinkäyttöä/ alkoholismia?

06.05.2008
Irina

Joo mullakin tulee välillä ikävä ja tulen muistelleeksi niitä hyviä hetkiä koska niitäkin oli mukavasti. Mutta ajatellen kokonaiskuvaa, riitoja sekä sitä miten hän minua kohteli niin kyl siinä hymy hyytyy sitten aika nopeasti. Inhottavinta on että hänen omistama automerkki muistuttaa liian usein tienpäällä hänestä, Grrhh.. Sydän pomppaa aina kurkkuun jos vähänkään “luulen” törmääväni tai näkeväni häntä jossain… Se vähän mietityttää pääsenkö ajatuksen tasolla hänestä eroon koska edelleenki hän tulee mieleeni päivittäin.
Mun narsissini ei ollut alkoholisti, hänellä oli tapana “rentoutua” mielestäni liian useinkin alkoholin voimalla johon esitin oman huolenaiheeni. Eli tässäkin käveltiin ylitseni.
Mä en enää pysty kohtaamaan mun exää ystävänä, yrittänyt sitä hänen toivomuksestaan mutta mä en pysty olemaan hänelle enää kovin sydämellinen vaikka olen yrittänyt, mä vaan huomaan kaikista hänen kommenteistaan kuinka itsekeskeisiä ne ovat nii mun ärsytys vaan alkaa tulemaan esiin. En pysty hillitsemään sitä. Hänelle en siis ole sanononut eron todellista syytä. Tärähtäneeksihän se mua alkaisi pitämään ja en haluaisi sellaista leimaa, tosin meillä ei ollut yhteisiä ystäviä paljonkaan. Tai niin.. mulla oli kyllä omia ystäviä mutta hänellä ei kovin montaa…

07.05.2008
Pikkusisko

Hei Susse ja muutkin. Jännä, että otit tuon alkoholin käytön mukaan keskusteluun. Narsisti, jonka minä tunnen on juodessaan aivan käsittämättömän sietämätön ja mahdoton ihminen. Hän huutaa, riehuu, keksii olemattomia asioita älyttömistä asioista, syyttää minua pettämisestä, uhkailee, on siis suoraan sanoen ihan täysi kusipää. Ja aamulla ollaan niin nöyriä eikä muisteta mitään eikä toisaalta haluta kuulla, mitä sitä on tullut sanottua. Häntä hävettää niin kovin. Joka kerran jälkeen vannoo, ettei ikinä enää juo ja plaahplaah. Yhdessä emme voi lähteä mihinkään, missä otetaan, sillä pelkään, että hän järjestää jonkun kohtauksen ja nolaa minut. Alkoholin kanssa hänestä kuoriutuu arvaamaton ja epävarma pikkupoika, joka kiukuttelee ja purkaa epävarmuuttaan minuun. Olen sanonutkin, että jos haluat kanssani yrittää, jätät alkoholin kokonaan. Until next time… huoh.

07.05.2008
vikainen

juu,maistuu viina ja selitys ollu kans et rentoutumiseen. ennen se otti viikollakin harva se pvä ku oli työtön. nyt en jaksanu ole ees joka vkl ottamisia.maanantaina sille viestitin et enää en palaa.otti asiallisesti tämän mut meni pari tuntia niin se laitto jo tosi vihaisia viestejä,haukku ties miksi. teki niin mieli antaa takasi mut sain oltua. tänään se oli taas normaali eikä ole kuulunu mitään vihaista. mut täs kohta vkl koittaa joten koputan puuta,nyt en enää vastaa hänelle.

07.05.2008
vikainen

oliko teiän narskuilla se ns.hoviväki? tällä on,lähinnä se oma perhe. ne tuli aina apuun meiän riideltäes ja ne pisti kyllä mut matalaksi oikein porukalla. oli tosi masentunu ja yksinäinen olo ja syytinki sitten vain lopuksi vain itseäni.

07.05.2008
Susse

Pikkusisko! Puhut kuin mun elämästä!Turha kuitenkin luulla että Hän sinun takiasi muuttaa elämässään yhtään mitään.Minulle luvattiin olla vihdoin olla juomatta, ja on oltukin.Sekään ei enää saanut mun päätä kääntymään.
Vein vihdoin päätökseni loppuun, ja vaikka pahalta tuntuukin, tuntuu silti helpottuneelta. Tiedän että tästä vielä helpottuu! En olisi ikinä voinut antaa itselleni anteeksi jos en olisi tähän pystynyt ja katunut jos olisin jäänyt. Tämä helpottaa meitä molempia…ajan mittaan. Myös hänen äitinsä kehoitti ja rohkaisi minua tähän ratkaisuun!
Pelastin itseni, uskon siihen ja uskon elämään! Se on ihanaa!
Pelastakaa itsenne, pääsette kyllä pois! Jokainen ansaitsee paljon parempaa kuin yksikään “narsissi” voi teille tarjota! Löytäkää itsetuntonne ja arvostakaa itseänne. Muut arvostavat Sinua juuri sen verran kuin itse itseäsi arvostat!- Näin se on. Etsikää se raivo kaikesta pahasta jota teille on aiheutettu, sitä ei tarvitse selitellä, sillä Hän ei sitä hyväksy.
Rakastakaa itseänne!

07.05.2008
Onneksi

Hei! Itse erosin narsistista noin kolme vuotta sitten, ja päivääkään en ole katunut päätöstäni.Uskomatonta, mitä kaikkea sitä sietää.venyy,antaa,kantaa,mukautuu ja sopeutuu.Oma käsitys “normaalista”elämästä vääristyy…Kuinka ollakaan tapasin ihanan miehen noin puolitoista vuotta sitten ja menin kihloihin hänen kanssaan, vaikka sisäinen ääni varoitti, en kuunnellut tunteitani.Ahdistuin kovasti, ja päätin lopettaa suhteemme kuukausi kihlauksesta.En vastannut viesteihin, muuta kun,etten halua jatkaa suhdetta.Jokin aika sitten sain viestin, jossa kysyttiin; olenko narsisti, kun jätin hänet tunteettomasti kuin “vanhan tiskirätin”? Tätäpä olen nyt pohtinut, että tuleeko narsistin uhrista itsestäänkin narsisti? Onko sisäiset hälytyskellot kuitenkin oikeassa ja suojelemassa? Ahdistus loppui kun seinään, kun hänet jätin, vaikka minulla olikin vain “aavistus” (aikaisempien kokemusten perusteella) tulevasta.Nyt ei ahdista ja tulevaisuus näytää lupaavalta, voin vihdoinkin hengittää ja nauttia jokapäiväisistä pienistä onnenhetkistä!!!Kesäistä mieltä ja voimaa kaikille. “Ja muistakaa, että tihimmänkin risukasan alta kasvaa upeita kasveja, jotka raivaavat tiensä valoon, näyttääkseen upeimman kukintonsa

07.05.2008
pikkumyy

Moi!
Itkeä tirautin tos pari kyyneltä lukiessani teidän juttujanne ja vaikkakin kuvittelisin, et kysees on narsisti, ainakin jollain tasoo ja ystävät ja perhe on niin sanonu, kaipaisin myös teidän “kokeneiden” mielipiteen asiasta. Tämä kaveri vähättelee joka asiaa mitä sanon, riidellessä hermostuu aina oikeen kunnolla (ei lyö kylläkään) ja saa jotenkin kaiken näyttään mun syyltä siinä määrin, et tunnen itteni pian täydeks p****pääks ja pyydän tosi ahdistuneena anteeks. Ryyppäämistä harrastaa pari kertaa kuussa ja aina krapuloissaan on todella hellyydenkipee, mut jos oon ite kankkusessa, saan vaan vihasia katseita ja kysymyksen “särkeekö päätä”? Mun kania inhoo yli kaiken, potkii sitä muka vahingossa, tiuskii sille ja jos silittelen ja pussailen pupuani, ei ota mies lähelleen, kysyy vaan et ootko ihan kanissa. Lapsista ei välitä oikeestaan tuon taivaallista ja jos sattuu käymään kaverillaan jolla on kissa, kotiin tultuaan vetelee kaikki karvat tarkasti teipillä vaatteistaan. Pienen flunssan iskiessä marisee todella paljon, mut jos oot ite kipee, ei juuri sympatiaa heru. Mun ystävät ei kiinnosta sitä lainkaan, eikä mun elämä juuri muutenkaan. Yhdessä ei käydä missään, tai no, ruokakaupassa. Liikenteessäki kaikki muut autoilijat on niitä nutaajia, jotka ei osaa ajaa. Ite oon ruvennu löytään itestäni narsistin piirteitä pikkuhiljaa, jotka mun ystävät kumoo totaalisesti. Naimisiin tää mies ei halua, eikä lapsia, ainakaan viä (28v) Luojan kiitos ei kyl tosiaan kumpaaka olla tehty. Yhdessä kylläki asutaan, valitettavasti. Siispä, onko kyseessä todellakin narsisti???
Sliipattu ulkonäkö on kaikki kaikessa, myös mun.
Voimia kaikille teille =)

09.05.2008
narskuli

Vaikken ole saanut kristillistä kasvatusta kuin leikkikoulussa ja armeijassa pidän katekismusta kirjahyllyssäni. Neljännessä kymmenestä käskystä neuvotaan kunnioittamaan isää ja äitiä. Näin keski-ikäiseänä on auennut näköalat sekä menneeseen että tulevaan, omien lastenlasten myötä. Omien vanhempien, vaikka vaan toisenkin, narsistisuus on todella musertavaa. Aikuiseksi kasvamisessa on kaikenlaiset kokemukset varmaan jollain tavalla suotuisia ja itse muistan ajatelleeni jo nuorena, että noin minä en sitten ainakaan tee… no en niin tarkkaa lukua pitänyt ettäkö muistaisin kuinka monasti en tehnyt. Opiksihan voi ottaa huonostakin mallista, mutta miten saattaa sovussa omaa isäänsä kalkkiviivoille kun meno sen kun hurjistuu. Tämä ristiriita on saanut aivan muista syistä potemani masennuksen aivan uusiin sfääreihin, saan kohta paketoida oman pääni kääreihin jotta kestän kaikki loukkaukset joita sataa, sataa ropisee…
Lohduttaisi sellainen varma tieto ettei narsistinen persoonallisuushäiriö ole periytyvää, kuten ehkä skitsofrenia kaiketi saattaa olla. Olen koittanut kitkeä itsestäni huonoa mallia pois, mutta kuten itsekin olin jo kuusivuotiaana avioerolapsi, oli poikani sitä jo puolitoista vuotiaana ja nyt jos koskaan on herkät hetket. On hienoa saada samaan potrettiin neljä sukupolvea. Asetelmaa ei ole suunniteltu etukäteen. Kuvaajasta ei ole tietoa. Asennetta, sitä oikeaa kaivataan.

09.05.2008
Irina

Pikku myy..

Kuulostaa mun mielestä henkilöltä joka voisi olla narsistinen, itsekin sain kokea juuri kuvaamasi kaltaista kohtelua. Mä en ikinä saanut häneltä sitä minkä olisin ansainnut, esim. kipeänä samanlaista huolenpitoa mitä itse annoin. Tai samanlaista vanhempien arvostusta mitä osoitin hänen vanhemmilleen. Itse eniten kaipasin sellasta pyytetöntä ja vilpitöntä rakkautta ja sellaisia rakkauden tekoja häneltä mutta hän ei koskaan laittanut itseään alttiiksi ja muutoinkin oli hyvin herkkä hipiäinen.. eli ei sietänyt jos hänestä tehtiin leikkimielistä pilaa tai jos joutui noloon asemaan. Juu, sellainen ylimielinen asenne muita ihmisiä kohtaa on myös aika tuttua, se näkyy ihan jokapäiväisessä elämässä esim. liikenne ja esim. kaupoilla käynti oli niin rasittavaa hänen kanssaan ja muutoinkin paikoissa missä oli paljon ihmisiä. Hän oli kireä ja äreä, monta kertaa hyvä päivä meni pilalle koska minä loukkaannuin hänen käytöksestään mitä hän ei tietenkään pystynyt ymmärtämään, minähän kun olin se hankala tyyppi joka vain halusi riidellä, en muuta olisi kaivannut kuin pahoittelut niin asia olisi korjaantunut mutta…
Kerran hän sanoi kun joutui odottamaan minua kauppakeskuksen vvc edessä tovin että se on tosi idioottimaista seisoskelua, hän koki itsensä ihan nöyryytetyksi, että voisinko mahdollisesti käydä kotona lähtiessä tarpeilla jottei heti tarvitse etsiä vessaa. Tätä kirjoittaessa ja muistellessahan alkaa ihan raivo nousta, ei voi muuta sanoa kuin että mun exä: oot vitun idiootti! *huoh, helpotti*

12.05.2008
ajaton

millä osoitekentän saa tyhjäksi???

12.05.2008
SISKO

Onko mieheni narsisti? Ollaan oltu pian kymmenen vuotta yhdessä. Juo joka ikinen vkl ja aina kun vapaata, humalassa jo pienessäkin tapahtuu käyttäytymisessä muutos, yleensä tulee huomattavasti itsekeskeiseksi ja välillä väkivaltaiseksi, uhkailee, piilottaa tavaroita ja syyttelee kaikesta. Tätä tapahtuu myös hänen ollessa selvinpäin mutta humalassa voimakkaammin. Suhteen alkuaikoina naureskelin sille, että mies syytteli kaikesta äitiään siis kaikesta. Vielä 30 v. se on äitin syy että ei opiskellut nuorena. Nyttemmin, viimeisen n. 4 vuoden aikana minusta on tullut äidin sijaan syyllinen. Syyllistelyä tapahtuu kenen tahansa ollessa paikalla. Joskus häkellyn niin etten tiedä mitä sanoa ja tietysti yritän väittää vastaa (tyhmä kun olen). Riitoja on paljon, osaksi siksi että itse olen selvästi yrittänyt etääntyä monin paikoin miehestä. Viikonloppuisin en tiedä missä mies menee, hän puhuu kaikille ystävillemme minusta pahaa. Nämä siis ovat minun entisiä ystäviä, koska mies on hoitanut asiat niin. Niin hän sanoo itsekin, että hänen ystäviään he ovat. Eräs minun naispuolinen ystäväni alkoi seurustella mieheni ystävän kanssa ja kerran mieheni sanoi että hänen pitää varoittaa tätä naisystävääni koska mieheni mielestä hänen ystävänsä on huono miesystävä tälle naiselle. Minä sanoin silloin miehelleni että toki minäkin voisin kertoa mikäli jokin erityinen syy tällaiseen on. Silloin mieheni sanoi että tämä naisystävä on nyt hänen ystävänsä koska seurustelee mieheni ystävän kanssa. Ja tämä onkin se yleisin tapa miten minun ystäväni ovat kadonneet. Mieheni nimittäin on suunnattoman sosiaalinen, näyttävä, mukava ja hyvä kertomaan juttuja. Kukaan ihminen ei uskoisi jos kertoisin kaikki mitä tapahtunut. Hänen ystävänsä sanovat minua jopa hulluksi. Olen monet, monet kerrat meinannut lähteä mutta totuus on että pelkään yksinäisyyttä. Ainut tukeni on vanhempani ja siskot jotka asuvat eri paikkakunnilla ja suht kaukana. Tarvitsisin tukiverkon jotta uskaltaisin lähteä. Juuri tänään päälleni syljettiin, hän syytti minua kynien varastamisesta (tällaiset ovat jokapäiväisiä syyttelyitä) sitten hän meni kannettavalle tietokoneelleni ja uhkaili poistavansa työn jonka tuli olla valmis huomenna. Hän pelottelee minua paljon vastaavilla tavoilla. Repii vaatteitani jne. Lause mikä on hänen käytössään kulunut on ”muista, hamurabin laki”. Itse teen kotona kaiken työn, mies ei tee mitään. Hän sanoo aina ettei hän pyydä minua tekemääm mutta ei hän tee mitään. Sanoo olevan oma syyni jos teen kaiken ja ettei hänen jälkeensä tule sotkua. Juttua olisi paljon mutta en taida enempää kirjoitella. Tekstini voi olla paikoin sekavaa koska olen itkenyt ja miettinyt källeen kerran elämäni suuntaa. Tahtoisin jonkun antavan kommenttia. Itse uskon jo nykyään hänen syyttelyihinsä jossain määrin ja pelkään puhua asiasta kenellekään.

12.05.2008
meeri karvonen

haluaisin todella hyviä vinkkejä päästä eroon narsisti miehestä
kirjoitan työkaverini puolesta,joka on jo itsemurhan partaalla ja viiden lap
sen äiti toivon pikaisia vastauksia terv.hänen esimiehensä

13.05.2008
Irina

Moiks,

Narsismi on vakava ilmiö ja siihen pitää todellakin suhtautua vakavasti, itse suosittelen että eroaminen tapahtuisi tuetusti esim. terapian avulla. Yksin ei välttämättä ole voimia ja ymmärrystä toimia järkevästi ja monesti narsisti on saanut omankin mielen sumennettua jolloin tarvitaan tervettä peiliä (=terapeutti) joka pystyy sanomaan mikä on normaalia ja mikä ei.

Pari linkkiä:
http://www.narsistienuhrientuki.info/index.php?alasivu=117&valikko=1 (Kannattaa lukea tuo kirja)

Tässä on myös linkki turvakotiin jos narsistimies on väkivaltainen:
http://www.paakaupunginturvakoti.fi/index.html
http://www.ensijaturvakotienliitto.fi/
Turvakotiin voi myös soittaa (09) 4777 1810

13.05.2008
pl

Helpotuksen itkujahan tässä tulee kun huomaa että muut potee samoja tunteita. Rakastan miestäni, vaikka hän ei sitä uskokaan. Hän ei usko oikeastaan mitään mitä yritän sanoa. Kehottaa vain, että mulla voi puhua ja mä rakastan sua hei. Teit sä mitä vaan. Sitten kun kuitenkin puhun, niin “ei, ei se ole noin, et sä noin tunne, näin se on”. Syyllisyys on todellakin tunne joka narsistin kanssa tulee tutuksi. Ja yhteen palataan juuri siksi, että syyttää vain itseään ja että minähän se tämänkin ongelman sain aikaan. Manipulointi, muille hyvän esittämien, yli-ihmismäinen käytön, kuten se, että on nähnyt näkyjä toisten pelastamisesta…näitä piirteitä on. Minä edeleen olen suhteessa ja tavoitteeni on päästä siitä eroon. Mutta rakkaus häneen ja keskttymiseni hyviin puoliin ovat estäneet tämän. Tukeutukaa muihin, uskoutukaa läheisillenne, selittäkää.. lähettäkää miehellenne mailia jossa sanot asioista joista tulee riitaa. Näytä tämä hänen lähettämä maili ystävällesi niin he osaavat sanoa ja auttaa ulkopuolisena. Kuuntele mitä muut puhuvat sinusta, kuule se että et ole omaitsesi enää ja puolustelet sekä itseäsi että miestäsi (tai miehet, te naistanne). Jos alinaat rahaa, niin kohta pyynnöt nousee. Ja kyllä syy on teissäkin, jos annatte periksi narsistille. Mutta se syy on ymmärrettävämpi. Olkaa vahvoja, itsenne ja toisen takia. Minäkin yritän, en ole siinä vielä onnistunut. Mutta minulla on se etuus että olen puhunut asioista siitä huolimatta, että se minulta ollaan kielletty. Mieheni mielestä minun ei tulisi puhua asioita muille, vaan yhdessä ne pitää sopia ja keskustella. Ja aina kun yritän, saan päälleni vain epäymmärystä. Koittakaahan selviä irti, voimia se vie. Se in vain päätettävä. Miehessäni on paljon hyvää ja hän tuntee minut ja tekee minusta paremman ihmisen. Mutta en koskaan pääse toteuttamaan sitä parempaa minääni hänen kanssaan, sillä aina on jotain mitä voisi vielä parantaa. Älkää antako miehenne (tai naisenne) ottaa teistä enempää otetta, tekin olette riippuvaisia siinä missä hänkin. Se on kerrasta poikki.. ajatelkoon muut mitä vain, tämä on sinun elämäsi.

13.05.2008
Narsistin uhri? Auttakaa...

Hei kaikille.
Olen vasta lähiaikoina älynnyt että ex-kihlattuni on ehkä narsisti.
Kuulostaako teistä tutulta?
-Ylimustasukkainen. Minulla on kaksi koiraa jotka ovat olleet minulla jo vuosia. Minulla on pienestä asti ollut aina eläimiä. Ex on sairaalloisen mustasukkainen koirilleni, hän sanoo: jos välität minusta, tapa koirat. Jos pidät koirat, tiedän että en merkkaa sinulle mitän.
-huono itsetunto: Alituiseen toisteleminen “minusta ei oo mihinkää” “no taitaa olla siellä mukavampaa ilman minua” “kukapa minusta välittäis”
-kova ulkokuori,nahkarotsia,kultaketjua ja kaljua yms. raakaa puhetta, nauttii kun saa hätkäytettyä ihmisiä sanoillaan
-miljoonia hyvänpäiväntuttuja mutta ei yhtään ystävää
-kova tarve näyttää tuttavapiirille olevansa jotain (todellisuuden suurentelu, kalliita vehkeitä mm moottoripyörä yms)
-älytön huomion tarve,kokee aina saavansa minulta liian vähän rakkautta ja huomiota.kylässä ja yleisillä paikoilla iso röyhtäisy, tai muulla tavalla huomion tuominen itseensä
-näyttää vahvalta,tasapainoiselta ja pitkähermoiselta päälleppäin mutta on kaikkea muuta.
-Toisaalta toisina päivinä on niin hyvä ja paras ja täydellinen “kyllä nuo ihmiset on tyhmiä, niin yksinkertaisia”
-kiukunpuuskia, ei hallitse sanojaan eikä itseään: olen kuullut olevani mielisairas, minulla on pahoja mielenterv ongelmia,minun olisi syytä hypätä kaivoon..yms
-ex haukkui yksi päivä KAIKKI vaatteeni…haukkui tyylini ja kertoi millainen tyyli olisi parempi.sanoi että jatkossa en saa itse ostaa yhtään vaatetta itse vaan hänen on päästävä aina mukaan.
-sanoo itse rumasti ja suoraan asiat mutta hänelle ei kärsi sanoa.masentuu ja alkaa mykkäkoulua. lopulta puhuu asian niin että mulla on pakko nöyrtyä,pyytää anteeksi, minä olen syntipukki.
-toistelee alituiseen että mies on perheen pää ja päättää viime kädessä kaikista perheen asioista.
-meillä oli hääpäivä sovittu juhannukselle jonka ex päätti,vaikka tiesi että se tulee minulle liian pian…näin painajaisia, aloin empimään koko asian suhteen ja rupesin keskustelemaan että voisiko sitä vaikkapa vähän lykätä.ex suuttui ja sanoi että jos ei juhannuksena,ei koskaan.
-ex vei jalat altani ensitapaamisella.ikäeroa meillä on 8v, itse olen nuorempi osapuoli.rupesimme heti seurustelemaan ja menim´me kihloihin jo 3kk kuluttua. kaikki oli alussa ihanaa, ex oli niin kertakaikkisen käsittämättömän ihana, epätodellisen täydellinen. pikkuhiljaa tilanne meni kuitenkin siihen, että huomasin hänen vaikuttavan hirveästi minun elämääni. meni aikaa ennenkuin ymmärsin miksi elämäni ei ollut enään onnellista. enään minulla ei koskaan ollut aikaa ystävilleni,harrastuksilleni,itselleni, ja silti ex urputti että omistauduin liikaa ystävilleni.
-ex halusi että jättäisin työpaik´kani koska se vie liikaa aikaa elämästäni
-hain opiskelemaan (minulla ei vielä ole ammattia,olen työelämässä) ja exän kuultua asiasta hän suuttui ja ilmoitti lähtevänsä yksin ulkomaille talveksi ja jättäisin minut yksin opiskelemaan.
-ex uhkaili lähteväsä vieraisiin jos viettäisin liikaa aikaa ystävieni kanssa.
-ex suuttui kun nostin esille aiheen että siirrettäisikö häitä syksyyn, nykäisi sormuksen pois.haukkui.seur päivänä tuli takaisin ja sanoi että ei hän tarkoittanut että purkaisimme kihlauksen vaan “pisti mut vaan miettimään”. silloin päätin että en ota sormusta enään takaisin.en meinannut uskaltaa puhua mitään ja sulho suuttui,raivostui,tarttui minua kasvoista kiinni…kiristi vastausta…
en ottanut sormusta takaisin.jostain sain voimia moiseen päätökseen. lähdin satojen kilsojen päähän vanhempieni luo selvittelemään päätäni, kävin psykologilla ja hän rohkaisi minun tehneen oikean ratkaisun. olin varma ratkaisustani,mutta odottakaahan vaan kun tulin takaisin sairaslomalta. ex otti yhteyttä,tuli kylään,puhui,halasi,kosketteli vaikka kielsin…kohta huomasin että en enään muistanutkaan että meillä koskaan mitään pahaa olis ollutkaan…hän aneli minua jatkamaan…lupasi romantiikkaa,rakkautta,hellyyttä,ulkomaanmatkoja,hän loi kuvia täydellisestä elämästä..meinasin uskoa,tajusin kuitenkin herätä todellisuuteen koska vanhempani puhuivat minulle järkeä,he herättivät minut..
ymmärsin että meistä ei ikinä tule mitään. mutta auttakaa, taas mietimme yhteen palaamista, taas olen retkahtanu…auttakaa..hän on asettanut minulle ehdot: luovu koirista, ystävistä ja ota etäisyyttä vanhempiisi.jos jatkamme,menemme hetimiten naimisiin…ei sopinut että otamme rauhallisesti ja katsomme, vaan heti tai ei ollenkaa.. käsittämättömät ehdot, miten edes voin suunnitella alkavani yhteiselämään tällaisen ihmisen kanssa…miten voisin saada koskaan onnellista perhettä,hän on itse sanonut että tulisi kokemaan mustasukkaisuutta jos saisimme lapsen koska äitillä menee niin paljon aikaa imettää ja hoitaa lasta..
hän on epäillyt että olenko uskoton, olen autokoulussa ja hän alituiseen epäilee että pelehdin opettajan kanssa, hän epäilee että työpaikalla flirttailen miesten kanssa…en ikinä ole ollut sellaista tyyppiä…en ole ikinä pettänyt eikä moinen ole tullut mielen viereenkään.
kuulostaako piirteet teidän mielestänne tutuilta?tässä on kirjoitettu vain osa kaikesta mitä elämä on ollut.nyt mietimme taas jatkammeko, yritämmekö….auttakaa että en enään lankea samaan kierteeseen.
ystävällisin terveisin, entinen narsistin kihlattu

14.05.2008
Irina

Hei,

Itsekin olen entinen narsistin kihlattu ja mun kelkka kääntyi aika nopeasti jota ex:kin ihmetteli koska olin siihen asti aina tullut kiltisti takaisin häntä lepyttelemään. Mun päätöstä tuki terapeutti sekä yksi lukemani kirja. Siinä kehoitettiin juoksemaan pakoon jos se vain on mahdollista, koska narsistit eivät parane. Alussa mä olin helpottunut ja onnellinen siitä että vihdoin selvisi miksi olin voinut pahoin ja miksi suhde oli ollut vaikea ja raskas. Oli vapauttavaa tietää ettei minussa itsessäni ollutkaan mitään henkisen puolen vikaa vaan että hän on mieleltään sairas. Mun sydän meni kiinni enkä pystynyt enää olemaan kuin vaivoin yhteydessä häneen, kaikki hänen sanansa ja teot olivat niin päivänselviä narsistin piirteitä että ne alkoivat ihan oksettaa. Toki on ollu välillä rankkaa selvitä tästä kaikesta mutta sydämessä on usko että ansaitsen paljon parempaa ja kaikki hyvä on vieläpä edessä. Olihan se rankkaa kun piti luopua niin monista unelmista (koti, lapset yms.) Mä koen häneen sellaista vetovoimaa fyysisesti että mun oli pakko tehdä radikaali ratkaisu ja laittaa kerrasta poikki. Ja päätöksessäni olen pysynyt vaikkakin ex on itkenyt (ensi kerran kuulin hänen itkevän) ja kysellyt mahdollisuutta palata. Olen ylpeä itsestäni koska olen pysynyt tiukkana ja sanonut että en halua yrittää enää.
Uskokaa että olette itsellenne parempaa seuraa kuin narsisti miehenne!

14.05.2008
Vilijonkka

Onko mahdollista, että molemmat ovat narsisteja,,?? Minä olen epäillyt mieheni olevan ja nyt olen alkanut epäileen että itsekin olen??!!
Olenkohan menossa sekaisin vai minäkö olen se paha sittenkin..

14.05.2008
Narsistin uhri? Auttakaa...

Kiitos Irina….<3

14.05.2008
suhmuran santra

Mieheni on mitätöinyt minua vuosikaudet, – olen laiska, vaikka siivoan mielestäni erittäin perusteellisesti, kun sen teen. Tuokin riippuu, millä tuulella hänsa on. En antanut hänelle vielä yhtä lasta eli neljättä – hän juo niin paljon, että haluaisin hänen myös kantavan vastuuta asioista myös tuolla tasolla. Haluaisin lapsilleni isää, joka on läsnä. Hän ei välitä mitä sanoo pian ekaluokkalaisen poikamme aikana, jos on humalassa. Silti – hänellä on erittäin hyvät välit poikaamme. Tämä on sekavaa! Hän on kolmivuorotyössä – se vaikeuttaa tilannetta. Olen ajatellut ottaa yhteyttä työterveyshuoltoon, että kutsuvat hänet juttelemaan asioista. On nimittäin niin, että meillä menee tosi hyvin, silloin kun menee. Hänellä on sellainen toinen persoona. Olen joissakin yhdistyksissä mukana ja nämä ovat ihan piinaa minulle, kun joudun menemään kokouksiin. Hän puhuu törkeillä sanoilla…. en jaksa kirjoittaa… Sitten toisaalta. Odottaisin muilta ymmärtämystä siihen, että mieheni on kolmivuorotyössä ja että hän joutuu valvomaan viisi yötä joka kolmas viikko! Saan vain kommentteja, että minulla on aina kiire kokouksesta kotiin….. Toisaalta haluan olla tässä yhdistyksessä mukana, mutta en saa kotoa mitään tukea. Tyttärenikin sanoo, että pitääkö sun siinä siten olla mukana, kun yritin häntä ammaksi pojallemme. Mua ammutaan joka suunnasta, mutta silti mulla on sellainen itsekkyys, että haluan olla sinä mukana, jonka koen hyödylliseksi. Ja ehkä sen verran tuo narsistimieheni on vienyt itseluottamustani, että en pysty sanomaan ei. Toki niin sanon, jos minua pyydetään johonkin muuhun yhdistykseen vielä, mutta silti….oma harkintakyky voimavaroista on jotenkin hukassa. Minulla on vastuullinen työ. Pidän myös työstäni. Tuntuu vaan, että tämä kotielämä vaikeuttaa työhön keskittymistä. Myös äitiäni käyn jelppimässä työmatkani varrella. Siitäkin kuulen vaika mieheni kyllä auttaakin häntä. Voi kun joku voisi auttaa minua! Rukoilen Jumalalta apua itselleni, mutta erityisesti miehelleni, että hyvyys pääsisi hänen sisälleen. Sillä pohjimmiltaan hänen sisältään löytyy hyvää. En osaa lopettaa tätä tekstiä.

15.05.2008
onneksi

Meeri Karvonen

Jos alaisesi on jo itsemurhan partaalla, mielestäni voisit esimiehenä ottaa yhteyttä työterveyshuoltoon tai mielenterveystoimistoon ja kertoa huolesi ja varata ajan alaisellesi sekä mennä itse mukaan tueks, jos alaisesi sen hyväksyy.Parhaiten autat puuttumalla asiaan ja kertomalla huolesi. Perheen elämään ja alaisesi päätöksiin et voi puuttua tai vaikuttaa.Tukea alaisesi tietysti tarvitsee ja kuuntelijaa. Itse olen kuuden lapsen yksinhuoltaja eniten huolestutti taloudellinen pärjääminen. Hyvin sitä oppii rahaa käyttämään kun alkuun pääsee ja eipä tarvi sille narsistiselle ex-avopuolisolle perustella omia hankintojaan eikä lupaa kysellä omasta rahankäytöstä.Lapset ovat seesteisempiä ja onnellisempia omia itsejään, kun ei tarvitse koko ajan varpaillaan olla eikä tarvitse hyssytellä ja peitellä tunteitaan tai olla “hoitajana”. Paras kannustus ja voimavara minulle oli, kun hyvä ystävä kuunteli, aina kun tarvitsin häntä ja kun viimein olin tehnyt päätöksni hän sponttaanisti huudahti: “Olen niin ylpeä sinusta!” Siitä lähtien olen myös minä ollut ylpeä itsestäni ja jaksanut mennä eteenpäin elämässä ja nauttinut arjen pienistä iloista lasteni kanssa.

15.05.2008
mirkku

Heippa, luin mielenkiinnolla teidän juttujanne ja kerron omani. Tapasin narsistimieheni 1,5v sitten. Olen eronnut ja muutaman lapsen yh. Tämä mies on kans eronnut ja poika asuu hänen vanhempien luona ja siellä mieskin majailee. Hän on seurustellut useasti mutta kertomansa mukaan nainen on aina pettänyt häntä, lähtenyt liisuamaan. Hän epäilee minun pettävän häntä koko ajan,haluaa tietää kuka minulle lähettää viestejä,kuka soittaa,kuuntelee puhelut. Itse menee puhelimeen autoonsa jos hänelle soitetaan. Työssäni hoidan ihmisiä, enköhän viihdytä miehiä. Just joo, otan vaipat pois ja hommiin. Jopa lapsilleni hän on mustis. Lapset ei saa nukkua vieressäni vaikka hän ei ole paikalla, En saa näyttäytyä yöpaidassa(lyhyessä) pojalleni. Epäilee että olen poikani kavereiden kanssa. Opetan kai heitä sekstaileen. Minussa on kaikki vika, aiheutan riidat, en osaa tehdä mitään kunnolla,hän istuu pöydän ääressä odottaen että palvelen ruuat, kahvit eteen, ajan hänen parran, pesen saunassa, leikkaan kynnet,rasvaan ihon tarvittaessa,Entisiä työkavereita ei saa moikata(suurin osa miehiä), jos tervehdin kysytään koska oot ton kans pannu. Jos naapuri käy kysymäs jotain meillä ni heti kai oon sängys ollu sen kans, tutkii sängyn onko läikkiä,tutkii jalanjäljet ulkona,autonjäljet,miten päin mikäkin tavara on.haistelee kehoani onko vieraita hajuja,onko jälkiä.hänessä ei mitään vikaa, hän on aina oikeassa mielestään.kertoo kavereilleen kaikki mitä teemme ja varsinkin riidat ja miten olen aiheuttanut ne. hän itse tekstailee,soittelee toisten naisten kanssa mutta se kai oikeutettua.minun pitäis poistaa lasten kavereiden numerot jos ne poikien numeroita mutta hän saa pitää naisten numeroita jos taas aiheutan riidan ni hän voi soittaa.kaupas jos joku mies katsoo minua pitempään ni oon kai ollu sängys sen kans vaikken ois ikänä nähnykkää.olen kuullut että hän pettää minua mut en selvästi ole saanu todisteita.olen useamman kerran jättänyt hänet mutta hänellä ni hyvät puhelahjat että aina takaisin palannut. kerran hän on pahoinpidellyt minut mutta annoin takaisin mitä hän ei ole muitten kanssa kokenut että ei toista kertaa ole pidellyt.nyt kun olen kirjoittanut näitä tapahtumia osan niin vahvasti tunnen että meillä ei ole enää pitkää suhdetta,muutama asia selvittää niin sit ero eikä enää mitään yhteyttä.en kuuntele enää olevani hu..a,lasten panopuu ja mitä kaikkea olenkaan.enää ei hetkauta sen sanat,rakastin häntä todella paljon mutta joka riita ja haukkumasana on rikkonut sitä tunnetta.olen joskus kattonut hänen puhelimensa ja siellä on viestejä toisilta naisilta ja tapaamis ehdotuksia molemmin puolin.eli siitä syyttää mitä itse tekee.onneksi itsetuntoni on kohdallaan ja pian saan nauttia vapaudesta keskustella kenen kanssa vain,ei tarvitse selitellä ja saan elää lasteni kanssa rauhassa.Voimia kaikille narsistimiesten ja -naisten vainoamille henkilöille.

21.05.2008
mirkku

Narsistimiehestä pitää juosta eroon heti ku tajuaa. Eikä kannata vastata viesteihin eikä soittoihin. Hänellä on niin mahtavat puhelahjat että parempi kun ei pidä yhteyttä.

23.05.2008
daisy

Moi! Mulla myös vahva epäily siitä, että avomieheni ja lapseni isä on narsisti. Olemme olleet yhdessä alle 3 vuotta. Tulin parin kk:n seurustelun jälkeen raskaaksi ja silloin kaikki muuttui. Alkoi pettäminen ja henkinen ja fyysinen väkivalta. Monta kuukautta yritin saada itseäni lähtemään. Törmäsin netissä juttuun narsisteista ja kaikki sopi täydellisesti mieheeni. Muutin pois vauvan kanssa, mutta parin kuukauden päästä sorruin ottamaan takasin. Olin yrittänyt unohtaa koko narsismin olemassaolon, mutta, nyt se taas palautui mieleeni. Oon havahtunut huomaamaan että kaikki on samalla tavalla kuin ennenkin. Miehen takia on mennyt taloudelliset asiat tosi pahasti miinukselle. En ymmärrä miten hän on saanut minut manipuloitua kaikkeen. Lapsemme tililtäkin hän on vienyt satoja euroja. Joka päivä saan kuulla haukkumista ja kokea alistamista. Teen kaiken yksin ja mies menee omia menojaan, ilmeisesti taas pettänytkin mua. Nyt olisi pakko tehdä asialle jotain, mutta en vaan tiedä miten. En jaksa kokea enää samaa helvettiä kuin vuosi sitten, muttä näinkään ei ole yhtään parempi. Mistä voin hakea apua? Olo on aika epätoivoinen ja välillä tuntuu vaan helpommalta antaa olla ja jatkaa.

25.05.2008
päivänsäde

Moi kaikki!

Kirjoitan nyt itsekin ensi kertaa. Olimme yhdessä melkein 12 v ja nyt on lähes vuosi kulunut siitä, kun minä lähdin lasten kanssa pois. Helpottavaa nähdä, että te kaikki ymmärrätte heti, mistä on kyse. Olen aivan uupunut tilanteeseen nyt..Meillä on kaksi pientä lasta ja isän käytös on vaan pahentunut. Lapset joutuvat todella ikävään välikäteen hänen vallanhalunsa takia. Oikeudessa on jo istuttu ja istutaan pian kolmannen kerran. Minun kohdallani asiat ovat päässeet jo pahasti pieleen sen takia, kun en ole saanut etsittyä/löydettyä oikeasti hyvää ja tämän asian tunnistavaa asianajajaa. Nyt näyttäisi olevan toisin, saa nähdä, voisiko asioihin viimein tulla jotain tolkkua. Tällainen soppa todella hajottaa ihmisen ja vaikeuttaa jokapäiväistä toimintaa. Etsin myös hyvää terapeuttia, ei tästä selviä hengissä ilman! Kotielämämme oli juuri mitä yllä kirjoititte ja nyt ah, oman kodin rauhassa hän häiritsee kaikin mahdollisin keinoin, uhkailee ja haukkuu, mutta tekee sen aina suullisesti kohtaamistilanteissa ja mahdollisimman naamioidusti. Mikään ei toimi niin kuin terveen ihmisen kanssa toimii. Nyt lopetan, koska unenpuute sekoittaa päätä vielä lisää. Tällä hetkellä muutenkin tuntuu, että hukun ja ahdistun hyvin helposti. Olen kouluttautunut hyvään ammattiin, jonka koen omakseni, mutta nyt tuntuu etten saavuta työkykyä enää..Yritän vahvistua jotenkin. Voimia myös kaikille muille ja uskallusta irrottautua. Se kannattaa, mikäli haluaa oikesti tietää miltä tuntuu hengittää ja elää elämäänsä eikä kuolemaansa jo etukäteen. Konkreettisesti asiat voivat aueta, jos soittaa oman kaupungin sosiaalipäivystykseen. Siellä kuunnellaan sekä neuvotaan, tosin vaihtelee suuresti ihmisen mukaan sekin. Puhelut kannattaa muistaa pyytää kirjatuiksi omiin tietoihin jo heti alkuun. Mikäli ne olisi kirjattu lasten tietoihin, isällä voi olla mahdollisuus saada ne, jos huoltomuoto on yhteinen. Sitten on hankittava hyvä asianajaja. Se olikin vaikeampaa, ainakin itselleni. Nyttemmin on NUT ry:n artikkeleiden kautta löytynyt. Aiemmin ei ollut edes voimia perehtyä niihin sivuihin enemmän, toisaalta nimi asialle helpotti, mutta toistenkin kipeät tarinat ahdisti. No, nyt on eka vuosi meillä vierähtänyt ja varmaan ollaan vasta alussa, tilanne pahenee kaiken aikaa ainakin vielä toistaiseksi. Narsistin kanssa en usko sen helpottavan kokonaan koskaan. Viranomaiset avuksi, mutta myös jos mahdollista joku tukihenkilö arkeen. Valitettavasti on varmaan muillakin yhtä vaikeaa saada sitä apua ja turhaan ei jaksa kauan hakea, kun on arki elettävänä ja nimenomaan ne lapset huomioitavana ihan oikeasti eikä taustalta tai aivan ajatustensa siivittämänä. Jotenkin kummasti vain oma pää jotenkin jaksaa, vaikka huolissani olen, mutta fyysisiä oireita poden aina; mahakipuja, nukahtamis- ja univaikeuksia (vaikka yleensä olen todella hyvä nukkumaan), ruokahaluttomuutta, palelua, oksettavaa oloa..jne. Aivan järkyttävää, että joutuu kokemaan tällaisia kukaan ihminen. Kiitos että ymmärrätte, nyt lopetan, kun olen aivan poikki. Toivottavasti saan nukuttua, kuin myös tekin. Taidan kirjoittaa toisenkin kerran. Daisy, lähde pois mahdollisimman pian, valitettavasti hän ei muutu. Tuhlaat vain itseäsi ja omaa elämääsi. Pelasta itsesi ja lapset lähtemällä. Tee varasuunnitelma itsellesi, mielikuvaharjoittele tulevaa jaksamista ja tilanteita eron jälkeen. Minua ne auttoivat. Varaudu siihen, että tilanteet pahenevat ja paljon. Aika ei auta ja muuta asioita parempaan, ei ainakaan nopeasti. Ei narsistin kanssa. Soita sos.päivystykseen ja pura tilannetta. Kysy aikaa perheneuvolasta. Jos miehen käytös kohdistuu lapsiin, ota yhteys lastensuojeluun. Talleta niin paljon kuin voit. Mikäli pystyt nauhoittamaan tai videokuvaamaan, niin laita nauhuri/kamera päälle pahimmissa tilanteissa. Kirjaa minkä jaksat, minullekin tekee tiukkaa, vaikka se voi olla ainoa pelastusrenkaamme. Kerro lähipiirille asioista viimeistään nyt. Hyväksy heidän mahdollinen järkytyksensä, kun narsistin kulissi särkyy, mutta älä ala puolustelemaan itseäsi heille saati lohduttamaan heitä. He huomaavat kyllä asian ajan kanssa, mikäli eivät nyt suostuisi tajuamaan narsistin toimintaa. Ala kerätä voimia eroon sisäisesti, jotta vahvistut. Irrottaudu siten, että nouset hänen haukkujensa yms. yläpuolelle ja vahvimmillasi voit sanoa, että “sinä käyt tuon taistelun yksin, minä en lähde mukaan, vaikka mitä tekisit”. Älä vastaa syyttelyyn, anna mennä toisesta korvasta ulos. Toisaalta, jkos mahdollista, kirjaa silti kaikki herjaamiset muistiin. Tosin, ei niitä ikinä unohda, mutta sitten kun on uusi pyöritys päällä, taakkaa kertyy niin, että sitä kuormittuu ja elää vain lyhytmuistilla. Kuin olisi kovalevy täysi ja kohta jo vaikea tuottaa puhetta. Fiksun ihmisen! Ota selvää asunnoista, joihin voisitte muuttaa. Hakemuksia voi laittaa etukäteen kaiken varalta. Soittelemalla voi saada nopeastikin, kannattaa olla aktiivinen. Niin paljon kuin väsyttääkin, mutta jos saat asiat rullaamaan teille, niin iso helpotus odottaa. Ja se kestää, vaikka asiat muuten todennäköisesti jatkuvat narsistin egon saadessa kolhaisun sinun lähtiessä. Hänellä ei ole silloin ollut kaikkea valtaa sinuun, vaan olet ajatellut jotain itse. Narsisti ei ole saanut päättää asiasta ja suuttuu. Älä ota vastaan mitään suullisesti, asioi vain kirjallisesti hänen kanssaan. Jos lähdet, ennen kuin sinulla on asianajaja, kysy ilmaista puhelinneuvontaa oikeusaputoimistosta tai valtakunnallisesta juristipäivystyksestä. Hyviä neuvoja ja keskusteluapua voi saada myös turvakodeista, vaikkette heidän asiakkaita olisikaan. Heillä on kokemusta vastaavista tilanteista ja vielä pahemmistakin, mikäli niin edes voi sanoa. Sieltä minä olen saanut apua ja saan keskustelukäyntien muodossa edelleen. Mikäli olet pienituloinen saat oikeusapua ilmaiseksi tulevia oikeudenkäyntejä varten. Apua kannattaa myös etsiä ja toivottavasti löytääkin siihen, miten lasten tapaamissopimusta kannattaisi miettiä. Tässä kohtaa olen itse ollut aivan yksin ja se on ollut kamalaa. Minua on pystytty painostamaan oikeudessa enkä ole tiennyt mihin suostun ja mihin voisin olla suostumatta. Tähän asti on hyvä asianajaja puuttunut, nyt toivon mukaan saan oikeasti asiaan perehtyneen hoitamaan tilannetta. Loputon suo, mutta toivon teille muillekin hyviä ratkaisuja asiohin. Sitä en tiedä, voimmeko kukaan todella hengähtää koskaan. Nyt ainakaan minä en voi. Kertokaa omia vinkkejänne myös minulle siihen, miten saitte konkreettista apua tähän hullunmyllyyn ja viranomaisasioiden hoitamiseen. Voimia kaikille!

28.05.2008
mirkku

Vilijonkka
Tuskinpa sinä olet narsisti vaan miehesi on manipoluinut sinut uskomaan niin. Narsisteilla on vankka taipumus saada toinen uskomaan itseään sairaaksi, mustasukkaiseksi. Hänessä ei mielestään mitään vikaa vaan toisessa kaikki. Siihen ei parane uskoa, yrittäkää pitää omat ajatukset koossa ja uskokaa itseenne. Te olette hyviä ja hän kadehtii siitä teitä ja siksi hän nimittelee ja haukkuu koko ajan. Narsistilla on huono itsetunto mitä hän yrittää pönkittää saamalla teidän itsetuntonne ajettua alas. Itse olen opetellut että hänen sanansa saa mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos ja keskelle päätä ei pesää tee. Sanokaa narsistille rohkeasti omat mielipiteenne. Jos mun narsistimies haukkuu mua vastaan samalla mitalla takas. Jos tai kun hän epäilee että mulla toinen mies tää silloin kun hän ei ole, niin sanon et jaa, olit toisen naisen kans. Käännän sanat häntä vastaan. Enää kuukauden verran ja saan jättää narsistini ja ikänä ei enää takaisin. En vastaa viesteihin enkä soittoihin. Kannattaa vaihtaa prepaid-liittymään tai salaiseen numeroon puhelin. Itse olen kertonut tuttavilleni, omaisille miehestäni ja näyttänyt hänen lähettämiä viestejä. Kaikki samaa mieltä et pois vain koko mies. Hän ajaa nurkkaan heikomman ihmisen. Olkaa vahvoja, meillä on vain yksi elämä ja sitä ei kannata pilata narsistin kanssa. Jotain kumminkin opimme heistä. Jos ei muuta niin juostaan lujaa karkuun heti jos uudestaan tapaamme samanlaisen henkilön. Joka riita ja haukkumasana rikkoo tunnetta ja niitä kannattaa kirjottaa muistiin että sitten muistaa ne kun narsisti haluaa takas. Näin olen itse tehnyt ja luen niitä kun tuntuu siltä. Se vahvistaa jättämispäätöstä. Yhä edelleen voimia kaikille ja pää pystyyn, te olette vahvoja.

31.05.2008
Milla

Kiitos teille ihan kaikille kirjoittajille mielipiteistänne ja siitä, että vihdoin avasitte lopullisesti silmäni. Olen vain koko ajan niin väsynyt, etten jaksa kommentoida muuta, kuin että olette kaikki tietyllä tavalla aivan oikeassa. En ole nukkunut kunnon yöunia yli vuoteen. Olen aivan liian väsynyt ihan kaikkeen. En pysty enää mihinkään kunnolla, vain väkisin ja /tai rutiinilla. Minut on narsisti ajanut loppuun. En enää löydä keinoja selvitäkseni omasta elämästäni, olen niin kertakaikkisen rikki ja lopullisen väsynyt. Onneksi meillä ei ole yhteisiä lapsia. Erityiskiitos nimimerkille Narsistin uhri, auttakaa.Olen täysin samassa tilanteessa ja ehkä vielä enemmänkin. Koitetaan silti jaksaa tätä elämää ja löytää keinot selviytyä. Jokainen meistä tietää, että jokainen kirjoitus täällä on tietynlainen avunhuuto. Jos ei kohdallamme huomista tulisikaan, kaikki täällä tietävät, miksi. Voimia teille kaikille!

02.06.2008
MariaEeva

Voi kun luulin olevani asian kanssa täysin yksin. Olen asunut miehen kanssa 20 vuotta. Hän on sosiaalinen hurmaava ja ulkopuolisille täydellinen mies, mutta minä olen se kaiken pahan alku ja juuri. Viimeisin kauheus oli hänen huomattuaan mustelman reidessäni josta alkoi hillitön syytös huoraksi. “Kyseli että kuka on tehnyt fritsun sisäreiteen” kun en kuolemaksenikaan muista mihin olen kolauttanut kyseisen kohdan APUA!
Tässä lukiessani tänä iltana kanssasisarieni tarinoita narsismista kaikki pätevät mieheeni. Olen yrittänyt eroa monta kertaa, mutta hän on saanut palaamaan. Taisin tajuta elämäni suurimman, mutta vaikeimman asian.
Kiitos teille kertomuksista. T. Surusilmä.

03.06.2008
mirkku

Kuules Milla. Nyt otat eron heti narsistimiehestäs. Sun kirjotuksesta paistaa että yksin et jaksa enää. Ota yhteys ammattiauttajaan, ei ole häpeä mennä kertomaan asioistaan. Teillä ei ole yhteisiä lapsia, onko sinulla omia? Jos, niin ajattele lapsiasi ja ettei heidän tarvitse katsella sitä mitä narsistimies tekee. Kerro omaisillesi, ystävillesi ja vaikka vähä oudommalle ihmiselle mitä sinulle kuuluu. Saat varmasti tukea. Tiedän ettei yksin jaksa taistella tätä taistelua. Nain olen itse tehnyt ja saanut voimia suhteen lopettamiseen. Elämäänsä ei kannata pilata yhden pöhkön takia. Yritä sulkea loukkaavat sanat korviltasi. Ja usko ettet ole sitä mitä hän sinusta sanoo, olet hyvä ihminen ja sinulla varmasti onnellinen elämä vielä edessäsi, ilman ahdistusta ja syyttelyä. Sinun on vain tehtävä ratkaisu.

04.06.2008
virpi

olen kans vasta nyt tajunnu et olen ollu koukussa narsistiin jo kohta 3 vuotta. ja tässä tapauksessa ei ole mitään epäilystä että kyseessä ei olisi narsismi.
meidän suhde alkoi jo tosi huonosti.. löytyi kummallisia selityksiä kaikkeen. entiseen vaimoonsa hän piti yhteyttä ja kävi siellä sitä naimassa. jälkeen on selvinny että hän on siis ollu meidän molempien kanssa samaan aikaan. eikä se vielä mitään. niitä naisia on niin paljon ettei kahdella kädellä pysty laskemaan. Kaikille se on selittäny samat asiat, halusta perustaa perhe yms. Ja lapsia hänellä on mun ja tämän ex-vaimon kanssa. Ja on niitä juttujua alkanut kuulua muistakin lapsista, ja aborteista.

Me erottiin jo yli vuosi sitten. Silloin en vielä uskonut että kyseessä olisi narsisti. Elättelin toivoa TÄHÄN PÄIVÄÄN ASTI että kyllä se voi vielä muuttua. kun vaan lopettaa juomisen!!! Luulin tosiaan että se viina oli se ongelma. Mutta ei. Naiset oli ongelma. Heikko itsetunto jota se pönkitti kaikella mahdollisella. Sanoi asioita, ja teki toisin.

Minä olin huora ja pettäjä. Hän ei itse muka voisi ikinä pettää. Ja aina kun jäi kiinni jostain, selitys löytyi joka kerta. Eikä ne selitykset edes menneet läpi, mutta mä olin niin heikko et halusin uskoo et asiat muuttuu. Ei ne muutu.

NYT. kun tiedän kaiken tästä ihmisestä. Nyt on se vaikein hetki. Päästää irti, päästä yli. Tuntuu ihan mahdottomalta. Kun lukee tuolta noita narsistin uhrin ajatuksia niin ne on suoraan mun päästä. Hirveät itsesyytökset, ei voi uskoa että on joutunu tälläseen! ja kuvaus narsistin uhreista, kilttejä ihmisiä. Joo.. olen aina ollut liian hyväsydäminen ja halunnut aina parantaa kaikki, siksi olen aina vetänyt puoleeni tollasia juoppoja, valehtijoita, pettäjiä.

Kaikista pahinta mulle tässä on kuitenkin se. että narsisti ei voi parantua. Suurin anteeksipyyntö mulle olisi se että mä jonain päivänä näkisin tän ihmisen terveenä, onnellisena. Se olisi mulle vapautus tästä.

Mutta niinhän ei voi käydä ja siksi pelottaa että selviänkö ikinä. Ja se pelottaa että mitä tää ihminen tekee seuraaville naisille. Niitä on mun jälkeen ja aikana ollut jo kymmeniä.. Miten voisin auttaa niitä? ei kukaan koskaan usko mitään.

Töissä tämä henkilö pärjäsi aina ja yleni jatkuvasti. Mutta huono asia oli se että hän otti aina loparit. viihtyi viikon ja taas keksi syitä miksi työ oli huono.

yms yms. Tiivistettynä. Alkoholi, valehtelu, pettäminen, rahattomuus, vastuuttomuus, hyväksikäyttö, tunteettomuus, muiden syyttämine….

On vaikea hyväksyä tuo kaikki!!! Olen jo päättänyt että haen apua. Suurin apu vaan olisi se että kyseinen ihminenkin haluaisi apua.. mutta ei ne näe totuutta.

jaksamisia kaikille.

11.06.2008
virpi

haluisinki kysyä vielä että onko teitä muita petetty? kun mä sulattaisin kaiken muun mutta sitä en. se tuntuu niin pahalta että ei voi sanoin kuvata. Olisin voinut raskaanakin saada minkä vaan taudin kun se pani ihan jokaista. Mua ei ole koskaan rakastettu ja sen asian hyväksyminen on kamalinta!!

11.06.2008
Daisy

Meille tuli nyt sitten ero miehen kanssa. Avainta hän ei ole vielä palauttanut vaan häipyi vain, ilmeisesti uusi nainen kierroksessa. Ilmoitin että takaisin ei ole tulemista. Mulla on nyt jo tosi helpottunut olo että pääsin siitä eroon. Lukkojen vaihto ja muuta mukavaa on vielä edessä, mutta pääasia ettei tarvitse tollasta äijää enään katsella Onhan tässä ihan hirveesti asioita vielä hoidettavana ja lapsen takia harmittaa eniten.
Virpi: Mun (entinen) mies on pettänyt vaikka kuinka paljon, se satutti kyllä eniten. Raskaana ollessanikin se petti ja siitä oli kyl ikävät seurauksetkin. Ainakin luulen että siitä ne johtuivat.
Nyt pitää vaan olla vahva ja päästämättä sitä enään takaisin, tällä kertaa tuntuu kuitenkin vähän helpommalta tämä.

11.06.2008
Enkeli

Olen seurustellut enemmän ja vähemmän kahdeksan vuotta narsistisen miehen kanssa. On erottu, palattu yhteen, erottu jne. sama tuttu kuvio aika monelle. Suhteen ensimmäinen puolivuotinen meni hyvin, mies oli ihana ja huomaavainen -sai minut rakastumaan itseensä (se kai oli tarkoituskin), sitten alkoi se todellinen puoli hahmottua. Fyysystä ja henkistä väkivaltaa. Pyysin apua miehen ystäviltä ja näin miten he pelkäsivät miestä itsekin, silloin tajusin, että tästä ei ole paluuta. Kaikki oli aina minun syytä ja selityksiä löytyi. Hakkaamisen jälkeen alkoi pettäminen, kun kaikki kaverit olivat menneet, hän tiesi, ettei ollut ketään muuta kehen turvautua. Minua syytti hulluksi ja koitti kerran saada minut tappamaan itseni. Potkin vastaan ja juoksin. Muistan edelleen miten juoksin tuota miestä pakoon ja jahtasi minua autollaan. Silloin taas kerran lupasin itselleni, että ei enään.

Muutama vuosi myöhemmin asuimme jo erillään, mutta tulin miehelle raskaaksi -fyysinen suhde oli siis säilynyt. Päätimme aloittaa elämämme yhdessä alusta. Kerran nyrkki heilui raskausaikana ja sen jälkeen se loppui. Mies oli kunnolla puolisen vuotta, jolloin ongelmat alkoivat taas. Mies muutti pois ja minä jäin kahdestaan vuoden ikäisen lapsen kanssa.

Mies piti minut lähellä, mutta pyöritti samalla muitakin naisia. Otti yhden asumaan luokseen ja kihlasi. Meni kuukausi kun tämä nainen soitti minulle ja kertoi miten mies oli hakannut hänet. En osannut, enkä voinut auttaa, sillä pelkäsin. Mies jahtasi taas minua.

Mies sai manipuloitua minut todistamaan oikeudessa hänen puolestaan ja hävisi silti. Muutimme taas yhteen ja annoin kaiken anteeksi.

Mies ymmärsi vältellä viinaa vuosikaudet, kun itsekin huomasi, että sen jälkeen tulee tehtyä kaikkea tyhmää. Niin vain sekin jonkun ajan kuluttua unohtui. Seuraavan kerran humalapäissän hän yritti hakata minut kun juttelin hänen työkaverinsa kanssa, onneksi muita oli paikalla. En vastannut miehen puheluihin ja hän puukotti koiraamme kaulaan. Silloin vasta mies pyysi ensimmäisen kerran anteeksi. Ja varmasti viimeisen kerran.

Taas minä annoin anteeksi, miksi? Sitä voin vaan kysyä itseltäni. Kaikki ympärilläni hokivat, että lähde menemään. Miehen äiti mukaanlukien, joka muutoin oli minua vastaan. Olinhan minä se syypää kaikkeen.

Nyt on taas vuosi mennyt hyvin. Edessä kauan odotettu yhteenmuutto ja yhteinen asuntolaina. Ja taas kaikki pirstalaina käsissä. Minun piti lähteä työkavereiden kanssa viettämään iltaan, mies veti maton alta ja menetin taas seitsemän ystävää. Seuraavan päivän reissu ystävän kanssa peruuntui ja puhelin täyttyi taas huolestuneista viesteistä.

Asuntolaina on yhteinen ja kämppään emme ole päässeet edes muuttamaan, kun mietimme jo sen myymistä. Tuntuu, että luovun sen asunnon myötä kaikista unelmistani. Lapseni on odottanut muuttoa vähintään yhtä paljon kuin minä. Luulinhan että kaikki olisi nyt toisin.

Tiedän, voin syyttää tästä kaikesta vain itseäni. Minulla oli mahdollisuus pakoon, mutta tulin takaisin tähän helvettiin. Maksan siitä kovaa hintaa, kun työpaikka meni ja asuntolaina pysyi. Asunto keikkuu myytävänä ja elämä menee viemäristä alas…

15.06.2008
Narsistin uhri? Auttakaa...

Hei kaikki “kohtalotoverit”.
Kamalaa, mutta totta. Meinasin taas retkahtaa, mies oli vähän aikaa ottamatta yhteyttä ja kun tilanne oli tasaantunut, hän ujuttautui taas elämääni ja sai kaiken sekaisin…. Aluksi lupaili vain että ollaan ihan vain kavereita. Liikuimme samoissa kaveripiireissä ja pikkuhiljaa hän puhui et ollaan ystäviä. Pikkuhiljaa, aivan hiljaa ja huomaamattani taas olin samassa jamassa kuin ennenkin. Onneksi miehen entinen naisystävä sai minuun puhuttua järkeä, unohtamatta vanhempiani jotka saivat järjen päähäni. Oikeasti, ilman heitä ja terapeuttiani mä oisin antanut taas periksi ja lupautunut menemään naimisiin tai muuta vastaavaa. Älkää hyvät ihmiset olko ex miehienne kanssa MISSÄÄN tekemisissä, he osaavat niiiiin taitavavasti sen manipulointitaidon, minäki taas kerran sokaistuin vaikka oon niiiiiiiiiin pyhästi vannonut että inhoan sitä ukkoa enkä ikinä enään ala millekkään.

Enkeli hyvä. Hae ihmeessä ammattiauttajalta apua- itse käyn vieläkin säännöllisesti terapiassa eikä se ole mikään häpeä. Ja äkkiä eroon siitä ukosta ja KAIKKI välit poikki, muutto eri paikkakunnalle, numeron vaihto ja kaikki toimenpiteet mitä voit tehdä että mies ei löydä sua enään. Me täällä jos jotku voidaan ymmärtää, kuinka VAIKEAA se on, koska vaikka VIHAA miehensä tekoja silti RAKASTAA miestä… Ainakin itselleni on aivan käsittämätöntä,kaiken jälkeen mitä mies on mulle tehny vieläki vaan annoin anteeksi ja yritimme jatkaa….. Käsittämätöntä vaikka vannoin ja vakuutin että en ikinä tee niin, ja suhteeseen palatessamme järkeni sanoi että tää ei oo oikeen mut tunteet ei antanu järjelle periksi… jotenki sitä on “koukussa” siihen mieheen….siinä miehessä on joku ihme sanoilla kuvaamaton vetovoima mitä ei voi selittää, se vain uudestaan ja uudestaan saa mut retkahtamaan, ja se mies osaa…se osaa ympäripuhumisen taidon ja manipuloinnin taidon…. Minunkin ex-mieheni vihasi koiriani ja pelkäsin että hän joku päivä tekee saman niille mitä hän Enkeli teki teidän koirallenne.
Nyt taas olen järjissäni ja lähdössä eri puolelle suomea viettämään juhannusta kuin exäni….. Pitäkää ihmiset rakkaat päänne ja älkää retkahtako uudelleen samaan, siihen mä aina lankean…..

19.06.2008
Narsistin uhri? Auttakaa...

Hei Kaikki.
Ylpeänä voin todeta että kohta kuukausi on taas taisteltu yhteydenottoja vastaan. Olen pitänyt pääni ja pysynyt kovana.. Olen niin ylpeä siitä ett´ä olen pystynyt
Ja haluan kaikkia rohkaista samaan, olkaa kovana….<3

10.07.2008
kaura

hei!
tutustuin treffilinjojen kautta ylitsevuotavaan,karismaattiseen,hurmaavaan mieheen.hän kietoi pauloihin välittömästi.suhteestamme voisi kirjoittaa kirjan,niin kirjavaa elämän kulku on ollut jo kuusi vuotta.minulla meni kauan aikaa ennenkuin tajusin,ettei ihminen yksinkertaisesti voi muuttua eikä hänellä ole oikeita tunteita minua saati muita ihmisiä kohtaan,mukaan lukien hänen lapsiaankaan kohtaan.
kävin pohjalla,mutta sain lopulta voimia jättää narsistin.en yksinkertaisesti vastannut hänen satoihin viesteihin ja puheluihin.tätä hiillostamista jatkui kuukausia,joihin sisältyi uhkaaviakin viestejä.sitten tuli hiljaisuus..kun sain koottua itseni,laitoin uuden ilmoituksen treffilinjoille.kuinkas ollakaan sieltä soitti ex-mieheni..no.niin..minut oli kieputettu taas pauloihin.hän kehui kuinka hän seurustelee,mutta oli vain juttuseuraa vailla ja,että hänen tyttöystävänsä oli antanut luvan.jatkoin narsistin ystävänä ja opin todellakin tuntemaan tämän lieron toimintatavan.ehkäpä se oli minullekkin jonkinlaista terapiaa.mutta sitten tajusin,että olinkin vain pelinappula ja hän toimii juuri niinkuin narsista puhutaan.huomasin hyvinkin psykoottisia piirteitä.kävin lukemassa artikkelin psykopaatista ja hän on juuri niinkuin lierosta kirjoitetaan.surullisinta tässä on se,että tiedän hänen kalastelevan treffilinjoilla ja tiedän näitä naisia olevan kierroksessa samaan aikaan useita.minulla ei ole mahdollisuuksia tavoittaa näitä naisia,mutta kuka lukee tämän tekstin,niin pyydä ihmisiä olemaan varovainen etsiessä seuraa treffilinjoilta.tämä kyseinen ihminen kalastelee naisia ympäri suomen ja jättää takuu varmasti jälkeensä vain särkyneen ihmisen,kokoamaan sirpaleita.tämä ihminen on kuin tornaado.tulee yllättäen ja pyyhkäisee kaiken maan tasalle.mutta hän vain jatkaa kohti uusia seikkailuja.sen verran vielä kerron,että kun hän tuli uudelleen elämääni esittäen ystävääni,en ole päässyt hänestä eroon vielä.tuntuu,kuin hän olisi tarkertunut elämääni lopullisesti.haluan sanoa,että luulin,että asiani ovat suht ok,koska tiedän jonkin verran kuinka tulee toimia hänen kanssaan,mutta minua odottikin yllätys.tämä ihminen on häikäilemätön lurjus,jolla olikin minua varten vain joku tarkoitus.narsistin kanssa ei voi olla ystävä!etenkään,jos hän on ollut sinulle muutakin.narsistin-psykopaatin käsittelyn jälkeen,elämäsi muuttuu ja tekee tavalla tai toisella lähtemättömän vaikutuksen.

13.07.2008
Eksyksissä

Nämä kirjoitukset osuivat ja upposivat vähän turhankin hyvin. Isoin asia on tuo jatkuva syyllistäminen. Minä olen meillä syypää kaikkeen. Ihan kaikkeen, auton hajoamisesta vessapaperin loppumiseen. Näitä lukiessani kirjoitin listaa myös muista asioista, jotka täällä sopivat mieheeni ja muita piirteitä suhteestamme ja miehestäni mitkä eivät mielestäni ole ihan niinkuin terveessä ja hyvässä parisuhteessa pitäisi olla. Aloitetaan nimittelyistä; pahimpia hän käyttää vain kovemmissa riidoissa, osaa viikottain tai jopa lähes päivittäin:

-mätisäkki
-frigidi (ja tästä syystä uhkaillut vieraisiin lähtemisellä)
-lapsellinen
-vastuuntunnoton
-laiska
-piittaamaton
-tyhmä (tämän vuoksi minulle pitää aina huutaa ja nalkuttaa ”koska muuten ei mene jakeluun”)
-yksinkertainen
-hyväksikäyttäjä
-kakara

Sitten muita asioita, joita hän on sanonut minusta/minulle:

-provosoin sanomaan pahasti
-provosoin kiinnikäymiseen (käy kiinni harvoin, silloinkaan ei lyö mutta tönii ja paiskoo)
-liioittelen asioita (kun puhun hänen/meidän ongelmista)
-hänen mielipiteestään poikkeavat mielipiteeni (myös muiden) ovat usein vääriä, lapsellisia tai tyhmiä. olemme eri mieltä harvoin, miksiköhän…
-parisuhdeasioita ei saa puhua ulkopuolisille

Lisäksi hänellä on/hän…

-sättii ja syyllistää paljon kotona, mutta myös muiden ihmisten kuten vanhempieni tai yhteisten ystäviemme kuullen (haukkuen esim. muiden kuullen tyhmäksi tai laiskaksi halveksuva ilme kasvoillaan tai julistaa kovaan ääneen, miten ”kotona ei koskaan saa”
-omaa paljon hyvänpäivän tuttuja, mutta ystäviä ei juuri lainkaan (joitain yhteisiä)
-etenkin humalassa voi olla hyvin aggressiivinen
-mustasukkaisuus, älyttömiä epäilyitä milloin olen ihastunut kehenkin, ajoittain myös liiallinen kiinnostus kännykkääni kohtaan tai kuka oli tuo vastaan tullut mieshenkilö jota moikkasin
-kokee aivan älyttömät asiat ”nolaamiseksi”, kuten että pyydän muiden kuullen tuomaan juotavaa tai juuri tuollainen odottelu vaikkapa parkkipaikalla tai kahvilan wc:n luona
-ei hyväksy että minulla olisi miespuoleisia kavereita/ystäviä
-ärsyyntyy suunnattomaksi, jos ”pillitän”, ei minkäänlaista empatiaa kun minulla on paha olla
-on jatkuvasti pahantuulinen ja negatiivinen
-todella paljon omia menoja ja harrastuksia jotka hyväksyn täysin, minun vähäisistä menoista ja ystävien tapaamisesta saattaa kuitenkin nousta välillä kohtuuton numero
-marttyyriys: ”kyllä sinä minua paremman löydät, jonkun rikkaan lääkärin” ”sinulla taisi olla niin mukavaa ilman minua” jne…
-näyttämisen halu, leveily: kalliit harrastukset, kalliita vehkeitä (kotiteatteri, moottorikelkka, moottoripyörä, upea asunto, monta autoa) ja niistä jatkuva kerskuminen. ja kaikkien noiden hintoja tietysti vielä liioitellaan
-ei hallitse suuttuessaan itseään lainkaan (huutaa kovaa ja saattaa esim. tönäistä kovaakin ”siirtäessään” minut pois tieltä
-suunnaton ylemmyyden tunne: kaikki ihmiset ovat tyhmiä/rumia/lihavia/köyhiä tms.
-halveksii myös minun ystäviäni ja perheenjäseniäni
-halveksii joitakin minun valintojani tai minulle tärkeitä asioita, kuten eläinrakkauteni
-on pyytänyt minulta anteeksi 2 kertaa 9 vuoden aikana (kiinnijääminen salatusta yhteydenpidosta exään ja kun ilmoitin muutama viikko sitten, että haluan ehkä erota) – minä olen ollut aina anteeksipyytäjänä ja anelemassa ettei jätä, vaikkei minussa mitään syytä olisi ollutkaan ja välillä jopa tiedostinkin tilanteen nurinkurisuuden
-mies ei arvosta minua lainkaan  minun itsetunto mennyttä. En tiedä kuka tai millainen olen ja pitkään en tiennyt, mitä elämältäni haluan. Nyt se alkaa ehkä pikkuhiljaa hahmottua, kun olen alkanut pohtia eroa.

Ennen puolustauduin syyllistämis- ja riitatilanteissa, enää en aina jaksa. Sitä pääsee helpommalla kun vain alistuu ja kuuntelee.

Kävimme eilen psykoterapeutilla pariterapiassa ensimmäistä kertaa. Jotenkin homma kääntyi melko pian niin, että ongelmaiseksi todettiinkin minut ja minulle suositeltiin yksityisterapiaa. Mieheni sen sijaan on vain “käytännön mies” ja “osoittaa rakkauttaan eri tavoin kuin mitä sinä odotat”. En ole koskaan ollut niin rikki kuin tuolta terapiasta tullessani. Jatkuvan ja pahentuneen itsesyyllistämisen lisäksi en olisi tarvinnut enää yhtään syyllistämistä psykoterapeutilta. Jopa mieheni oli sitä mieltä ja sanoi terapeutin kysyttyä, että hänestä terapeutti oli hänen puolellaan ja mieheni oli koko ajan odottanut, että kävelen ulos. Silti miehenikään ei osannut vastata kun kysyin häneltä, miksi hän koki terapeutin olleen hänen puolellaan ja miksi hän pelkäsi että lähtisin kesken istunnon. Tai vastasihan hän: “Minä vain tunnen sinut niin hyvin, että tiesin että loukkaannuit siitä mitä siellä puhuttiin”.

Onko mieheni narsisti? Kannattaako minun vielä mennä tuonne terapiaan?

17.07.2008
Narsistin uhri? Auttakaa...

Hei.
Et mene kyllä enää kertaakaan sinne terapiaan jossa oikein vain vahvistettiin sitä miehen liian kovaa asemaa teidän parisuhteessa. ymmärsin, että kävitte siellä siis yhdessä. Suosittelen Sinua hakeutumaan kaikessa hiljaisuudessa terapeutille yksin. Itse olen saanut hurjasti apua vieläkin jatkuvasta terapiastani.

Miehesi kuulostaa juuuuuuuri samanlaiselta kuin minun ex mieheni. Etenkin kuvaukset miehen marttyyraamisesta sekä toisaalta päällisinpuolin leveilystä (kalliit vehkeet) kuulostivat ihan samalta. Minä myös sain kuulla ex mieheltäni niin kamalia asioita että en edes halua muistella….Toisaalta taas välillä olin hänen silmissään kuulemma seksikäs ja upeakroppainen (silloin tiesin hänen olevan seksuaalisesti nälkäinen)
myös minua epäiltiin jatkuvasti että minulla ois ollu muka salasuhteita, enkä saanut pitää ystäviini yhteyttä. hän varasti minun elämäni ja söi minun sisimpäni pala palalta…..hän ei tykänny yhtään että pidin yhteyttä vanhempiini. hän oli kovakourainen minulle. haluatko todella olla tuollaisen miehen kanssa loppuelämääsi? oikeasti? Minä en halunnut. elämäni oli välillä kuin olisin kävellyt ahdasta, koleaa tunnelia pitkin. oli pimeää….jaksoin kumminkin aina uskoa että kun pääsen irti suhteesta ja PIDÄN PÄÄNI kun mies yrittää minua takaisin, elämääni tulee vielä valoa. Nyt voin ylpeänä todeta että olen pitänyt pääni ja olen päässyt kuiville! “tunneli joka aikaisemmin oli ahdas ja kolea ja pimeä, on avartunut ja nyt on paljon enemmän lämpöä,hymyä ja valoa elämässä”
huomasin että en ole yksin…vanhemmat, terapeutti,ystävät tukivat kun saivat tietää tilanteesta…olivat sellaiset jotka minut kauan ja hyvin ovat tunteneet, olleetkin huolissaan ku en enää ollut tavoitettavissa ,minua ei näkynyt ja kun näky, olin “haamu”.
rakastin vielä jonkun aikaa (ja ehkä rakastan vieläkin…?!) ex miestäni eron jälkeen mutta se oli vain ymmärrettävä että exäni ei ole terve, ja vaikka hänessä niitä ihaniakin puolia on niin ne negatiiviset ovat niin harmaita ja painavia että niitä ei jaksa sen positiivisen puolenkaan rinnalla kantaa. valitettava totuus siis on että miehesi ei todennäköisesti parane koskaan koska narsisteilla ei ole sairaudentuntoa.
voimia sinulle rutkasti,kirjoittele tänne kuulumisiasi<3

17.07.2008
kaura

olin kadottamassa taas itseni kun kävin lukemassa eksyksissä olevan kirjoituksen.miksi oikeasti annamme romuttaa oman minämme puskutraktorin alle,jolla on yhtä paljon tunteita,kun narsistilla?kiitos,kun kirjoitatte tänne:)on oikeasti tärkeä puhua tai vaikkapa kirjoitella ihmisille,jotka ovat kokeneet saman.luulin,että olen tavoittumattomissa solvauksilta,mutta välillä asiat tulee mieleen ja on tekemistä,että saa pidettyä itsestään kiinni.välistä minusta tulvii kovuutta ja välinpitämättömyyttä ihan kuin muuri joka suojelee minua ihmisiltä yleensä.luulin,että olen käynyt asiat jo läpi,mutta ehkä minunkin pitää hakea ulkopuolisen apua.yksin kylläkin,koska en halua olla kyseisen miehen kanssa missään tekemisissä.aika outoa nämä yhteen kuuluvuudet narsistin persoonassa.minullekkin on huudettu huoltoasemalla,sairaalassa…ihmisten kuullen.en osaa tehdä mitään oikein ja kaverini ovat typeryksiä.pukeutua en osaa enkä kyllä muutakaan.hän yritti erottaa minut perheestäni ja minun olisi pitänyt luopua harrastuksestani.miten asiantuntijat osaavat kirjoittaa juuri minun tuntemastani ja teidän tuntemastanne ihmisestä,ilman että on tavannut häntä?juuri siksi,että sellaisia narsistit ovat eikä niitä muuta rakkaus eikä terapia.
kirjoititte niin osuvasti että tälläinen ihminen syö sisintä.kirjoitelkaa tänne.voimia teille ja älkää kadottako itseänne.

18.07.2008
nunu

virpi

kyllä meidän suhteessa oli jatkuvaa pettämistä.usein kun mies lähti juomaan oli todennäköistä että joku nainen jostain löytyy. ja jostain kumman syystä tämä mies vetääkin naisia puoleensa . . . jos harvoin lähettii yhdessä ulos niin kännissä mies pokaili naisia mun nenän edessäkin. aamulla ei tietenkää muisteta mistään mitään(sitä en epäile yhtään,mutta ei ole mikään selitys). mies saikin mut aluksi uskomaan et oli ollut kaverinkaverilla ja akku loppu(baarireissujen jälkee) ja siksi ei tullut kotiin, mut loppujen lopuksi musta tuli niin hyvä salapoliisi et sain sen kiinni bussilipuista ja kuiteista jne. pakko oli todistaa itselleni että taas se panee muita,koska aina kuulin vaan sitä kuinka vainoharhainen oon. kerran löysin toisen naisen kanssa ja tottakai itkuhan siinä meinas tulla. reaktio mieheltä oli vaan hirveetä huutoa ja syyttelyä. miksi kestin tällästä? en tiedä, kai oli saanu mut uskomaan sen mitä oli jankuttanu jo sen pari vuotta: oot kusipää,läski,ruma, ei kukaan muu sua kestäis jne…. niinpä. ja ennen tätä miestä en sietänyt yhdeltäkään mieheltä huonoa kohtelua, ystävätkin ihmettelee mikä muhun oikein meni. yli en ole vieläkään päässyt….mutta prosessi käynnissä
Jaksamista virpille ja kaikille muillekin

28.07.2008
Turo

Saamaa mietin minäkin kun Vilijonkka. Kun luen näitä juttuja tunnistan niissä paljon omia piiteitä. Toisaalta tunnen syyllisyyttä ja ymmärrän, että ongelmat ehkä johtuvat vain minusta, koska minusta tuli se paha pettäjä…Voinko siis itse olla se narsisti? Toisaalta tunnen puolison läsnä olon joskus uhkana ja ahdistuksena niinkuin joku kirjoitti ja haluaisin suhteesta eroon…

28.07.2008
minna

Tseppiä Turo, asiat selviää

01.08.2008
Kirsikka

Kuulostaapa monet piirteet tutuilta,kuin omaa elämää lukisi.Miehelläni on koko ajan paheneva alkoholinkäyttö ja sen seurauksena tapahtuukin kaikkea “mukavaa”.Kun on skitsahdettu alkoholin voimasta,niin sitä selitellään parhainpäin,vika on viime kädessä minussa tai hän on vaan niin stressaantunut ja hän purkaa stressiään tällä tavalla(huorittelee,mitätöi,epäilee että yhteiset lapsemme ovat jonkun muun miehen,olen ilkeä hänelle,flirttailen muiden miesten kanssa koko ajan,petän häntä jne….)Ja kun hän pyytää anteeksi raivoamisiaan minun kuuluisi antaa anteeksi,nehän ovat vain vihassa sanottuja sanoja!!Kaikkein pahinta on,että hän ei pysty aina kontrolloimaan näitä raivareitaan lasten läsnä ollessa.Eli kyllä meillä lapset tietävät kaikki mahdolliset kirosanat ja haukkumanimet.Molemmat lapset käyvätkin kasperissa keskustelemassa ja toisella on lääkitys vielä lisäksi:( Olenkin lähdössä pois tästä avoliitosta,14 vuotta “vain”,josta pahinta aikaa n.5 vuotta.Olen hommanut vuokrakämpän ilman että olen ilmoittanut asiasta miehelleni.Mutta ilmoitettavahan siitäkin on,koska täytyyhän yhteinen asuntomme myydä.Ja sitä ilmottamista pelkään!Tarkoitus olikin tänään asiasta “keskustella”.Ollaanhan sitä eroa käsitelty ennenkin,mutta niin sitä vaan ollaan vielä yhdessä.Pettänytkin hän on ja nyt harmittaa kun menin niin shokkiin viime syksyisestä yh-äidistä,joka vielä perään tekstaili,että olisi pitänyt antaa mennä sen matkaan eikä “seota”itse ja yrittää pelastaa natisevaa liittoamme.Mutta sen “sekoamisen”myötä olen alkanut pikkuhiljaa näkemään ja oivaltamaan missä sitä mennään.Keväällä aloin käymään psykoterapiassa, vyöhyketerapiassa ja shiatsuissa säännöllisesti ja uskon,että nekin ovat omalta osaltaan auttaneet oivaltamaan lisää elämäntilanteestani,ikäänkuin on auttanut avaamaan tunnelukkoja sisälläni ja näkemään suhteemme mahdottomuuden ja erilaisuutemme.Näkemään,että toista et voi auttaa jos häneltä puuttuu sairaudentunto,eikä hän itse oivalla tätä.Mutta tsemppiä kaikille narskujen ym vastaavien persoonallisuushäiriöisten uhreille!Nyt keräillään rohkeutta lähtöön lasten ja koiran kera!

04.08.2008
Tarmo

Pakko kommentoida. olen itsekin naimisissa mitä ilmeisimmin narsistisen naisen kanssa. Hänen äitinsä on samanlainen, pahempi tapaus vain. Raimo Mäkelän kirja “naamiona terve mieli” on auttanut minut tunnistamaan ilmiön, miettimään omia motiivejani olla näin kauan suhteessa ja TODELLISTA omaa minuuttani, joka toden totta – pieni hämmästyksen aihe! – onkin ollut kateissa parisenkymmentä vuotta. Nämä vuodet olen elänyt eri työ- ja harrastusrooleistani “käsin”, eli mieltäen itseäni paljon niiden kautta. Joo. En ole noiden seikkojen yhteissumma, eikä yksi aito puoli minua tee vielä minua. Se on ollut hyvä ymmärtää.

Puolisoni ymmärtää äärimmäisen tiukkojan rajojen asettamista ja alkaa pitää niitä. Tyhjyys ja pimeys, musta aukko hänessä, on silti lähes aina aistittavissa. Se imee kaiken. Jollei muuten, sen kautta ettei hänen seurassaan vain kerta kaikkiaan voi avautua – ainakaan pitkäksdi aikaa – ja olla oma itsensä. Se ei käy. Tulevat sähköiskun kaltaiset raivonpurkaukset, paniikkihäiriöt, syytökset mitä kummimmista asioista. Olen pahasti rikki, mutta matkalla eheytymään.

Minulle suurin apu tämän kaiken mieltämisessä ja eteenpäin menemisessä on ollut elävä usko Jeesukseen. Kun olen viettänyt liikaa aikaa vaimoni kanssa ja menettänyt jälleen kerran otteen realiteeteista ja hyvästä, itsenäisestä mielenlaadusta, Hän puhuu minulle kaipaamaani totuutta, on rauha, jossa itsekin tyynnyn ja elävä kumppani jakamaan mietteeni. Hän kestää vihani purkaukset ja on turvallinen. Se on tarpeen kaikki. Perusturvallisuuskin kun rakoilee.

Samalla raamattu on alkanut puhutella minua näistä aiheista mm. sananlaskujen kirjan kautta. Jo. Moro!

11.08.2008
NeitiS

Narsisti ex-poikaystävän jättäminen on ollut yksi elämäni parhaita päätöksiä. Narsisti on ihminen, mutta sairas, tai siis täysin tunnevammainen tapaus. Valitettavaa, mutta totta. Näin jälkikäteen tämä on helppo sanoa.. silloin ei. Olin jo uskomassa itsekin niihin kaikkiin turhiin ja olemattomiin syytöksiin ja epäilyihin. Onneksi minulla on sisko, joka huomasi tämän minussa tapahtuneen muutoksen ja sai revittyä minut takaisin maan pinnalle. En olekaan täysin läpimätä ihminen! Sain apua siskoltani ja mm. rikosuhripäivystyksestä. Se ulkopuolinen tuki ja apu oli korvaamatonta eroprosessissa ja sen käsittelyssä! ..kaikkihan oli minun syytäni.. höpönlöö!

Nyt pikkuhiljaa puhelut ja viestit ovat loppuneet ja minä saan olla rauhassa! Hyvä minä!

Rohkeutta ja jaksamista kaikille, jotka haluavat päästä eroon narsistista! Älkää epäröikö pyytää apua!!!!!! pyytäkää sitä!!!

12.08.2008
ritu

Voi hemmetti, mikä määrä meitä onkaan! Olin 10 vuotta naimisissa narsistin kanssa ja eroon pääseminen oli monen yrityksen ja pahoinpitelyn tulos. Älysin lähteä siinä vaiheessa, kun adonis oli hakannut minut niin huonoon kuntoon, että olin jonkun aikaa jopa halvaaanunut.

Mitä pidemmälle sellainen liitto kestää, sen vaikeampi narsistin on päästää otteestaan aivopesemänsä ja syyllisyytta ja häpeää tuntevaksi kouluttamansa puoliso. Te, jotka tällä hetkellä mietitte, pystyttekö rakkaudellane moisen otuksen “parantamaan”, lähtekää lipettiin ja nopeasti.

Olen ollut erossa jo kauan aikaa ja voin nykyään todella hyvin, mutta eron jälkeisinä vuosina olin aivan riekaleina ja kesti kauan ennen kuin uskalsin hyvällä omallatunnolla jopa nauttia elämästä. Narsistimieheni opetti minut tottelemaan häntä, pelkäämään, kaihtamaan ystäviä ja sukulaisia, häpeämään itseäni, tuntemaan kaikista asioista huonoa omaatuntoa…listaa voisi jatkaa vaikka kuinka pitkälle.

Sama mies kieltää tänä päivänä koskaan kohdelleensa minua huonosti eikä omien sanojensa mukaan koskaan käynyt kiinni minuun ja kuitenkin minulla on hänen käsittelynsä jäljiltä jäykistynyt niska, skolioosi, huonosti toimivat kädet jne. Olihan siitä suhteesta tietenkin jotain hyvääkin seurauksena, opin nimittäin nauttimaan aivan jokapäiväisistä pienistäkin ilonaiheista!

17.08.2008
Ihme Elämä

Ihan oikeesti käsittämätöntä. On vaikea saada itsekään hyväksymään, että on tosiaan haksantanut sellaiseen ihmiseen ja sen vielä piti olla suurta rakkautta. Kunnes tajuaa miten herranjestas huonosti voi. Onneksi yksi ystäväni viimein sanoi, että nyt sinä oikeesti voit huonosti ja kärsit, nyt on jätettävä se mies taakse. Minun elämään tämä mies iski oikein kunnolla sen jälkeen, kun oli kokenut puolison traagisen kuoleman. Miten tunteeton se ihminen oikeesti on. On ollut eroamassa näihin aikoihin asti, (siis niin kaiken pahan lisäksi hän on naimisissa, enkä tajua sitäkään miten sen hyväksyin, kun en hyväksy). Otin viimein vainoon yhteyttä ja hän hyväksyy kuulemma seksisuhteemme. Sanoi kyllä, että rakkautta ei heidän välillä ole. Hän on jotenkin alistunut asemaansa.
Vaimon kanssa yhteydenpito sai minut onneksi tajuamaan ja sen jälkeen en ole antanut miehen minuun koskea. Mutta kai se on uskottava, että nyt kun hän ei enää saa mitä haluaa, nyt hän käyttää kaikkea mistä tietää minun loukkaantuvan tai tietää mikä sattuu kaikista eniten. Esim. viime yönä tuli viesti, älä häiritse naimistamme (siis ilm. hänen ja vaimon tai en tiedä kenen). Se mieshän on hullu. Miten olen voinut ja voin vielä heikkoina hetkinä kuvitella meistä jotain. Minä olen hullu. Ja en tosiaan häirinnyt. Aamulla sitten muita törkeyksiä ja seksiehdotuksi, ja haukkumista pihtaamisesta. Nyt yritän vain pysyä kannassani ja en ota yhteyttä. ja sitten hän ihmettelee viesteillä, miksi en vastaa. Olen liian monta kertaa antanut törkeydet ja loukkauksen anteeksi ja kaikki on ollut pienen hetken ihanaa ja hän on taas puhunut kun eroan ja kun saamme olla yhdessä ajatteöe miten ihanaa jne jne. Voi kun saisin nyt uskottua teidän tarinoita, että asiat menee vain pahempaan suuntaa. Rakkaudesta aina niiden loukkausten ja haukkujen välissä sitten puhutaan, ja että hän vain puolustautuu kun minä vaadin. Ja en enää vaadi kuin rauhaa. Meillä se jäi onneksi henkisen väkivallan asteelle.

25.08.2008
mirkku

Hei kaikille. Kirjottelin tänne joskus keväällä ja ny haluan kertoa että olen viimein päässyt narsisti miehestäni eroon. Monen monta kertaa otin hänet takaisin mutta nyt olen ollut jo yli kuukauden tapaamatta häntä. Hän on monta kertaa pyydellyt ja anonut mutta olen ollut lujana. Asiaan on auttanut kun olen lukenut kahta viestiä missä hän loukkaa minua todella paljon. Niitä viestiä kun lukee tajuaa että hetken päästä kaikki olisi taas samanlaista jos hänen kanssaan olisin. Enkä vielä aio poistaa näitä viestejä, jos tulee ikävä, luen niitä ja taas muistan missä helvetissä hänen kanssaan olin. Tsemppiä teille kaikille ja voimia erota narsistista.

27.08.2008
Ihme Elämä

Olen ajatellut, että siinä tulee sairas riippuvussuhde, kuten huume, saat siitä hetken hyvän olon jopa ihan taivaallisen ihanan (ne hyvät huippuhetket), vaikka suurimmaksi osaksi voit huonosti, haluat eroon siitä, mutta riippuvuus pitää sinut koukussa. Huumehan on huono asia ja siitä pitää päästä eroon jokainen ymmärtää sen ja se on pahaksi.
Ihmettelen ihmismieltä, omaa mieltäni. Vaikka järjellä tiedän, että ainoa järjissä pysymisen keino on irtipäästäminen, miksi se on niin vaikeaa, enkä itsekkään oikein usko siihen.
Olen käynyt jo kerran terapeutilla juttelemassa ja sen jälkeen oli hetken helpomapaa ja menen taas, pitää varmaan alkuun käydä vähän useammin. Pidän itseäni niin idioottina, että ystävillekkin on vaikea puhua, miten tyhmästi olen käyttäytynyt, vaikka en halua tälläista suhdetta.
Miksi ne pahimmat loukkauksetkaan ei auta, katkeisemaan kaikkea.

29.08.2008
Ihme Elämä

Löysin hyvän kommentin netistä, se on nii totta (kun uskois ite loppuun asti);

Muista, että sitä miestä, johon rakastuit ei ole olemassakaan vaan se on teeskentelyä, jotta hän voi käyttää sinua hyväkseen. Tämä katkera totuus sinun täytyy hyväksyä.

29.08.2008
Narsistin Uhri? Auttakaa..

Moikka kaikille!
ONNEA MIRKKU ja edelleen jatka samaa linjaa, upeaa!
Mä olen kans päässyt ex-miehestäni eroon! En ole ollut missään tekemisissä toista kuukauteen ja koen itse päässeeni kyl aika hyvin eroon henkilökohtaisesti kaikenlaisista ajatuksista (hetkelliset ikäväntunteet, viha, katkeruus yms)
mutta tulin huomanneeksi pari päivää sitten että en silti ole vielä läheskään valmis uuteen suhteeseen, koska sellainen oli vireillä mutta epäilin kokoajan kaikkia asioita ja tekoja ja kaikkea…en pystynyt luottamaan. ehkä vielä joku päivä.
ROHKEUTTA kaikille aivan taju paljo et pääsette nasseista eroon!!

02.09.2008
dynamite

Lainaus****Tellu

En kyllä ihan käsitä. Narsistikin on ihminen. Kauhea ajatus että jos on narsisti, ansaitsee viettää elämänsä yksin. Narsismi on persoonallisuushäiriö eikä mitään ilkeyttä. Varmasti narsistissakin on hyviä ja arvokkaita luonteenpiirteitä.

17.03.2008****lainaus

Ei ansaitse tulla ihmisenä kohdelluksia, ei ikinä, koskaan, Ansainnut yksinäisen vanhuuden jokaisen sekunnin, toivon appiukkoni elävän 110v kituen yksin. Ei mitään hyvää. ylevää, todellista ainakaan; vain jos sillä saa lisätilaa pelille.

12.09.2008
Narsistin Uhri? Auttakaa..

Se ihminen, joka ei käsitä, miksi narsistin pitäisi viettää yksin loppuelämänsä, ei ole joutunut narsistin uhriksi, tai on juuri parhaillaan narsistin alistettu uhri.
Itse en toivo pahaa ex-narsisti miehelleni, mutta en toivo, että kukaan joutuisi samaan tilanteeseen missä minä olin (alistettu, henkisesti täysin syöty). Siksi haluan että ex-mieheni asuisi loppuelämänsä yksin. En hänelle pahaa toivoakseni, vaan siksi että en ketään ikinä toivoisi hänen parikseen.
Jos olet sitä mieltä, että narsisti ansaitsee kumppanin, niin ole hyvä; Mun ex on vapaa! voin ylistää hänen ihanaa, tervettä osaa luonteestaan! Mutta pimeästä puolesta en kerro; sitten näet.

12.09.2008
Narsistin Uhri? Auttakaa..

Niin ja sille henkilölle, joka ex mieheni kanssa sitten päättääkin alkaa: Tavataan terapiassa.

12.09.2008
Ihme Elämä

Onko teidäm narsistit väittänyt teidän sanomiksi asioita mitä ette ole sanonut. Mulle tämä ihminen kivenkovaa väittää minu sanoneen asioita, joita en varmasti ole sanonut. Hän on jopa niin uskottava, että alan epäilemään itseäni, että olenko menettänyt järkeni. Olenko sanonut jotain ihan kummia asioita, mitä hän väittää minun itsestäni kertoneen- Onko tyypillistä?

Hulluksi sellaisen ihmisen kanssa tulee ja on parempi yksin. Minä ainakin nyt hengitän taas, kun ole ola päästänyt tätä ihmistä lähelleni kohta kahteen kuukauteen. Pääsen vielä kokonaan irti. Miten ihmisen mielen saa niin rikki?

18.09.2008
Ihme Elämä

Juu, vaikea on päästä kokonaan eroon. tekstiviestit on ihmissuhdeasioissa viheliäinen juttu.

sain juuri kuulla, kuinka ei minun kanssa voi olla ainoastaan, pitää olla muitakin naisia, kun en minä yksin riitä. Olin kertonu (tyhmyyttäni) hänelle kipeästä ensimmäisestä suhteestani, joss poikakaverini petti, niin hänhän käyttää sitä nyt ajatukseen, että ei mies voi olla yksin minun kanssa, koska minä en yksin voi riittää kenellekkään. Olen tietenyt nyt pihtari, kun en enää anna hänelle. Ja hänelle olenkin. Suostuin,että voimme tavata ja jutella, mutta hän ei suostu tapaamaan yleisellä paikalla, vaan pitäis tavata, jossain kahdestaan. Olen kuitenkin niin yksin, että hän laskee sen varaan, että saa minut taivuteltua seksiin. Koska ei se vetovoima ole tietysti hävinnyt, MIKSI EI, vaikka hän on loukannut minua enemmän kuin kukaan koskaan.

En tapaa häntä kuin ehkä jossain kahvilassa ja sehän ei hänelle käy. Ja miksi minä oikeesti häntä tapaisin, mikä on kesken. eroamine ja irtipääseminen, ei siihen tapaamista tarvita. Kertokaa kokemuksia, kuulostaako tutulta?

22.09.2008
nuorukainen

Hei..
olen juuri eronnut narsistisesta poikaystävästäni..jätin hänet koska luin hänen viestinsä, joissa tuli ilmi että hän on pettäyt mua toisen naisen kanssa.on tässä ollut on-off suhde meneillään puolitoista kuukautta.hän kerran luki viestini ja siellä oli toiselta mieheltä tullut vieti jossa minua pyydettiin ulos.enkä ollut mennyt..mutta tää mies jätti mut,koska oli siitä niin loukkantunut.(tosin nyt tiedän että hänellä itsellään oli tällöin suhde toiseen naiseen).vihaan itseäni koska edelleen rakastan kyseistä henkilöä,niinkuin myös vihaan..mutta ikävä on aivan suunnaton!aina kun meillä tuli riita niin vika oli minussa..olin mustasukkainen ja sairas..kohtelin tätä ihmistä aivan suunnattoman hyvin,olin aina hänen tukenaan ja rakastin häntä vilpittömästi..rakastan edelleen..hän ei edelleenkään myönnä pettäneensä minua.mutta ei tosin itsekkään halua enää palata takaisin yhteen!toivoisin olevani hänen kanssaan joku päivä ystävä sillä ajatus siitä että en enää näkis häntä tuntuu liian pahalta..jännä vaan kun luin teiltä muilta että miehet on yrittänyt saada teitä palaamaan taikaisin yhteen..kun taas mun tilanteessa asia ei ole niin!kai hän silti on narsisti?!varmasti on sillä tajusin sen että aina ku meillä tuli riita,vaikka hän oli tehnyt väärin..niin lopulta minä sain itkien häneltä pyytää anteeksi!sitten hän aina jätti minut koska tiesi että saa mut aina vaan takas..oon siihen ihmiseen edelleenki aivan täysin koukussa!hänellä oli oikeus tehdä vaikka mitä mutta mulla ei..hän lopuksi sanoi vaan mulle et en oo sua pettäny mut mä en myöskään jaksa olla kellekkään tilivelvollinen?!?vaikka me seurusteltiin!miten pystyn jatkamaan elämääni ku mikään ei kiinnosta..se teki mulle väärin mut silti sitä sen läheisyyttä ja rakkautta kaipaan niin paljon etten voi sanoin kuvailla…

01.10.2008
modesty

Vetovoima narsistiin on olemassa sen takia, ettei itse (siis narsistin uhri) ole käsitellyt omaa persoonaansa valmiiksi. Tällöin hakee toisesta jotain sellaista, mitä itsestä puuttuu. Itse olen kokenut, että tässä on kyse jonkinlaisesta rajojen hakemisesta ja asettamisesta: tässä minä lopun ja sinä alat (ja niin on hyvä). Narsisti ei rajoista piittaa eikä niistä pidä, vaan käyttää kaiken viehätysvoimansa päästäkseen toisen “ihon alle”. Siinä on kielletyn asian viehätystä, koska – hmm – se ihan oikeasti on kiellettyä! Toisen elämään ei saa tunkeutua ilman kunnioitusta ja hellyyttä. Muuten syntyy vaan sotkua ja maksajana on “heikompi” (lue: inhimillisempi) osapuoli.

Erosin narsistista reilu vuosi sitten ja nyt alan olla ehkä selvillä vesillä. Vieläkin ottaa päähän kyseiseen mieheen hukattu aika. Hyviä hetkiä paljon, mutta 90 prosenttia ajasta joko hahmotonta pahaa oloa tai yksinäisyyttä. On ollut vaikea hyväksyä, että toipumiseen menee näin kauan, mutta niin se vain on. Itselläni auttoi toipumisessa oman vastuuni ymmärtäminen. Se, että olen ihan oikeasti vastuussa oman elämäni ratkaisuista ja pystyn joka hetki päättämään jotain parempaa. Tajusin hakeneeni narsististani jotain lapsuudessa puuttunutta (terveisiä Freudille huomiota ja ylipäätään voimaa mennä eteenpäin. Häneen oli kaikesta huolimatta helppo ripustautua: ei tarvinnut itse ajatella, kunhan vaan kärsi (miten järkevää!). Nämä ovat tietysti kärjistyksiä enkä tiedä, aukeaako asia tästä kenellekään. Niin kuitenkin kävi (tämä oivallus liittyi exäni kanssa käymään puhelinkeskusteluun, jonka aikana peruuttamattomasti ymmärsin rakastuneeni hänessä sellaisiin puoliin, joita ei välttämättä ole ikinä ollut olemassakaan, jotka on vaan tilanteen takia näytelty).

Miksi kirjoitan tänne lauantaiaamun ratoksi? Pääasiallinen viestini on se, että jos koette samaa kuin minä, antakaa itsellenne anteeksi se, että asioihin menee aikaa. Se kuitenkin kannattaa, ehdottomasti! Elämässä pitää vain sinnitellä kiinni, syödä, ulkoilla, tehdä töitä, nähdä oikeita ystäviä, ja jonain päivänä asiat vaan alkavat selvitä. Hyvä uutinen on se, että lopullinen “parantuminen” (vaikka vuodenkin kärvistelyn jälkeen) voi tapahtua hyvinkin nopeasti. Tarkoitan, että asiat voivat loksahtaa loppujen lopuksi paikoilleen aika helposti (“helposti” tarkoittaa yli vuoden kypsyttelyaikaa, jep jep…) Ja toinen tärkeä viesti on se, että narsistilta on aivan turha odottaa ymmärrystä omalle kehitykselle. Siis aivan. Tämä on ollut itselleni vaikea hyväksyä, se että rakastamani ihminen ei ihan oikeasti ymmärrä minua tai tunne minua. Keneen hän on sitten ollut rakastunut, jos kaikki hänen käsityksistään poikkeavat näkökantani ovat vääriä? Pelkästään niihin osiin minussa, jotka häntä ovat miellyttäneet? Aika julmaa “paloitella” toisia ihmisiä niin. Eiköhän jokainen meistä toivoisi rakkautta kokonaisena omana itsenään.

Pahoittelen kirjoitukseni hahmottomuutta. Kysykää täsmennystä, jos joku kohta kuulostaa omituiselta. Tarkoitus on pelkästään hyvä. Tsemppiä kaikille.

04.10.2008
ei vielä selvinnyt

Uskomatonta kuinka haukoin henkeäni, kun luin näitä kirjoituksia.
Kuin entinen exäni. En tunnistanut hänen narsismiaan, vaan pidin häntä vain vaikeana ihmisenä.
Olen itse turhankin herkkä,joten hän pääsi aikanaan helposti “päähäni ja sydämeeni”. Aloimme seurustella, kun olin parikymppinen. Seurustelun alkukin oli todella vaikea, mutta hän oli niin ihana jne. Ja ikävä kyllä hänessä oli paljon sellaista, joka vetosi minuun; osasi olla hellä, huomaavainen, auttava, fiksu, kohtelias jne. Sukuni piti hänestä hyvin paljon.
Yli viisitoista vuotta olimme yhdessä. Välillä oli pitkiäkin eroja, mutta aina palasimme yhteen.
Ihmettelen miten pysyin järjissäni hänen kanssaan. Olin mielenvikainen häne mielestään, hänen lyömisensä johtuivat minusta, hänen jatkuvat pettämiset johtuivat minusta, yritin muka vetää mattoa hänen jalkojensa alta jatkuvasti, hän onnistui erottamaan minut ystävistäni, sukulaisistani. Hän uhkaili itsemurhalla, otin pankista lainaa hänen bisneksiinsä, koska hän ei saanut. Muut kohtelivat häntä muka epäoikeudenmukaisesti, eikä hän luottanut kehenkään. Sain kuulla aina, kuinka hän teki puolestani kaiken, eikä silti mikään minulle kelvannut.
Kärsimme lapsettomuudesta, emmekä (onneksi) koskaan lasta saaneetkaan. Nyt se on kohdaltani jo myöhäistä.
Menin jopa naimisiin hänen kanssaan, otin hänen sukunimensäkin, jotta hän olisi tyytyväinen. Mutta eihän narisisti ole koskaan tyytyväinen. Kuukausi häistä olin tikattavana, kun melkein koko korva irtosi, kun hän yritti kuristaa minut.
Kaikkein hulluimman teon tein, kun lähdin hänen uuteen yritykseensä mukaan. Yhden firman hän oli jo saanut konkurssiin.
Kaksi ja puoli vuotta sitten epätoivoisesti mietin, kuinka pääsen pois tästä helvetistä. Hän ei olisi koskaan päästänyt minua menemään ja tarvitisi myös epätoivoisesti minua firmaansa.
Kaksi vuotta sitten tapahtui ennakoimaton asia, jonka turvin onnistuin päästä lähtemään suhteesta. Mutta eihän helvetti siihen päättynyt: hän ei meinannut antaa minulle avioeroa. Haastemies etsi häntä, että olis käynyt kirjoittamassa avioeropaperit oikeudessa. Lopulta haastemies soitti minulle, että hänen keinonsa ovat lopussa. Niinpä.
Lopulta hän kävi kirjoittamassa nimen. Muutoin prosessi olisi saattanut kestää pari kolmekin vuotta. Tyhmänä idioottina annoin nimeni olla vielä yrityksessä, kunnes exäni alkoi uhkailla laittavansa minut niin kuseen, etten koskaan enää nousisi. Silloin erosin yrityksen vastuutehtävistä. Tilanne on kuitenkin tällä hetkellä se, että olen keväällä maksanut tuhnasia euroja pankille exäni takia. Olen tehnyt kaksi rikosilmoitusta hänestä. Olen itse istunut kuulustetuissa sen helvetin firman takia, jossa myös olin. (Firma luonnollisesti jo mennyt konkurssiin) Lisäksi mummonmökilläni on tehty ilkivaltaa, jota epäilen exäni tempuiksi. Poliisiystävättäreni on kehottanut minua olemaan valppaana. Ja kieltämättä pelkään exääni, jota mm. poliisi etsii tällä hetkellä. En tiedä milloin painajaiseni loppuu, mutta ainakin aion taistella olemassaoloni puolesta loppuun saakka.

04.10.2008
Pauli Kokko

Pauliina
Seurasin sivusta erään tälle palstalle kirjoittaneen, minulle rakkaan ihmisen kärsimystä suhteessa narsistin kanssa.
Kaikki se alistaminen, perusteettomat epäilyt, toisen mitätöiminen ja halventaminen teki hänelle tosi pahaa. En aikaisemmin voinut käsittää, että joku voi pitää toista niin voimakkaasti kahleissaan henkisen väkivallan avulla.
Tuin häntä hänen taistelussaan irrottautua suhteesta. Puhuimme hänen kanssaan tuntikaupalla kaikista muistakin asioista.
Nyt asiat ovat kääntyneet parempaan suuntaan ja muutoksen myös huomaa hänessä. Jokaisen vastaavassa tilanteessa olevan kannattaa puhua asiasta läheisiensä kanssa, sillä se helpottaa.
Keskustelumme olivat niin läheisiä, että nyt tunnen häntä kohtaan muutakin kuin ystävyyttä.

06.10.2008
Paula

Olen seurustellut yli 5 vuotta narsistimiehen kanssa, meidän suhde on ollut on- off-suhde koko ajan. Asuin jopa vuoden hänen kanssaan. Elämä tämän narsistin kanssa on ollut yhtä helvettiä, siinä ei ole ollut hyvä eikä onnellinen olla. Narsistimies on hyvin mustasukkainen ja pettää koko ajan muiden naisten kansa; sanoo ettei ole koskaan pettänyt. Antaa merkkejä uskottomuudestaan , kohtelee huonosti; syyttää ja käyttää henkistä ja fyysistä väkivaltaa minuun. Tämä mies puhuu toista ja tekee toisin. Hän vain käyttää minua hyväkseen kun haluaa minulta jotain mm hellyyttä, seksiä jne. Olen yrittänyt päästä hänestä eroon, mutta hän ei jätä minua rauhaan. Yritän päästä tässä lopullisessa erossa eteenpäin; rakkauteni tunteet häntä kohtaan ovat pikku hiljaa hävinneet. Olen kuitenkin vahvasti oikealla tiellä ja tiedän että se onnistuu joku päivä lopullisesti. Onneksi minulla on ystäviä jotka tukevat minua ja sanovat että ansaitsen parempaa koska olen itse hyvä ja herkkä ihminen. Narsistille pitää olla tiukkana ja pitää kiinni päätöksistään ja ei anna hänen manipuloida itseään. se tässä kaikessa on kamalaa että minulle on käynyt näin että olen viettänyt yli 5 vuotta ihmisen kanssa joka ei parannu tai ei muutu paremmaksi. Joko hyväksyt tämän lurjuksen tai juokset kiiruusti karkuun häneltä. Tämä noin 50 kymppinen mies kuvittelee että hän voi tehdä ja toimia niinkuin haluaa; on tunteeton kylmä ja ilkeä koko ajan. Toivon sydämessäni että löydän vielä jonkun ihanan miehen elämääni ja voin perustaa uuden parisuhteen joka on ns.normaali. Olen rukoillut jumalalta voimaa ja olen kyllä sitä saanutkin ja olen vahvempi kuin koskaan tässä ja nyt. Toivon kaikille narsistien uhreille tsemppiä ja taistelua narsistia vastaan koska se vie elämää eteenpäin. Niin se on vienyt minuakin elämässä eteenpäin ja arvostan itseäni enemmän kuin koskaan ennen. ei pidä antaa narsistin syödä sieluasi koska se on kuin syöpä ja se tappaa sinut henkisesti kokonaan. Usko vain itseesi ja luota mitä sisältä sydämestä kuuluu; se ei vie koskaan tuhoon.

07.10.2008
Tiina

Minä erosin juuri miehestän.Hän jäi kiinni suhteesta toiseen naiseen.kaksi vuotta oltiin yhdessä ja meillä on pieni lapsikin.
Nyt tajuan asioita hänestä ja miten se minua kohteli todella selkeästi.
Hän paljastui pikkuhiljaa enemmän ja enemmän narsisitiksi.Todella itsekäs ja hyväksikäytti minua kaikella mahd tavalla.Alkuun hän oli tosi huomaava , hurmaava ja antoi itsestään luotettavan kuvan.Pikkuhiljaa tämä kaikki rapisi pois.Nyt minulle on paljastunut että hän on elänyt yli vuoden kaksoiselämää.Ihmettelinkin kun en koskaan tavannut enään hänen kavereitaan ym.mieheni oli uskotellut kaikille että on eronnut minusta jo melkein heti alkuun ku tavattiin ja että seurustelee tytön kanssa josta jäi minulle kiinni nyt.Vauvasta tämä toinen nainen tiesi mutta oli sanonut vahingoksi!olemme asuneet tämän koko ajan mieheni kanssa yhdessä ja olleet perhe.Onneksi jäi nyt kiinni ja vihdoin sain jätettyä hänet!Pahalta tämä kuitenkin tuntuu,.Oma -arvontunne sai aika kolhun…

10.10.2008
Narsistin Uhri? Auttakaa..

otan osaa, Tiina….. on noi nasset sitte tosi raadollisia, kertakaikkiaan! ei voi muuta kuin lähettää sulle iiiiiso voimahali, ja toivoa että sä aivan kuin muutkin, selviät.

11.10.2008
Johanna

Tuntuu pahalta lukea niin tuttuja asioita ja silti hyvältä, sillä ne antavat voimia omaan jaksamiseen. Toivottavasti kaikille muillekkin sitä tarvitseville. Olen nyt kohta 8 kk raskaana ja ollut nyt 2 kk näkemättä lapseni isää. viesteihin en halua vastata ja tapaamaan en voi suostua, koska otan hänet takaisin, ja katuisin sitä loppuelämäni. Olen puhunut terapeutin kanssa ja hän kertoi minulle, että miehen käytös vaikuttaa tyypillseltä alkoholistin käytökseltä, mutta hyvin vahvasti persoonallisuus häiriöiseltä, narsistilta.Narsismista en ollut kuullutkaan ja Ihmettelin, miten voi olla alkoholisti, kun hänellä on hyvä työ ja joutuu viemään asiakkaitaan ulos, ja tietenkin voi myös mennä kavereidensa kanssa.En ole mustasukkainen tyyppi. Olin vain pahoillani siitä, miksi hän aina lähti ovet paukkuen ja suuttui milloin mistäkin aiheesta, ja sanoi että olen niin vaikea ja siksi minua niin paljon rakastaa.. kun nyt katson suhdetta taakseppäin näen kaikki asiat, miksi minun olisi pitänyt jättää koko suhde väliin. vieraat naiset, valehtelu, huorittelu, olin todella sairaana ulkomailla, hän lähti baariin ja seuraavana päivänä suomeen, jouduin tiputukseen sairaalaan. ei tehnyt koskaan niin kuin oli sovittu, vaan muutti suunnitelmansa, oli ex änsä kanssa ja kertoi minulle että, exä on hullu ja vainoaa häntä. olin 3 kk raskaana, hän lähti baariin, laittoi seuraavana päivänä viestin: ei olla tekemisissä ikinä! (ja hän oli halunnut tämän lapsen!!) ja nyt asia muuttui..tässä vaiheessa..Puhelin täynnä tyttöjä (kavereitakin ) mutta suurin osa seksikumppaneita, puhelin aina äänettömällä ja puhui vain jos en ollut paikalla. En tavannut hänen kavereitaan, perhettään, vain aina suunniteltiin että haluamme perheen ja yhteisen kodin, ja silti hän häipyi ilmoittamatta mitään.Eli totaalisesti kaksois elämää, ja varmaankin valehteli kaikille. Yritin lopettaa suhdetta useasti, ja hän halusi aina parantaa tapansa ja sanoi ettei koskaan ketään rakastanut niin.. uskoin tietenkin, uskoin myös sen kun eräänä aamuna menin hänen ovellensa ja hän ei avannut ovea, katsoin postiluukusta ja siellä oli myös naisten kengät, aloin pimpottaa raivokkaasti, ja hänen oli pakko tulla avaamaan,, heitti mun avaimet maahan ja oli tosi vihainen.. jälkeenpäin laittoi päivällä viestin, että kyllä häntä hävetti ! kaverin pikkusisko oli ollut yötä hänen luonaan..kysyin, miksei sitten avannut, olinhan hänen tyttöystävänsä? eihän se olisi haitannut, jos hän sohvalla nukkui?? ja näitä tapauksia miljoona.. enää en usko ja enää en toivo, muuta kuin saisin olla rauhassa vauvan kanssa ja kasvattaa hänestä tasapainoisen ja onnellisen pojan. Sydän särkyy ja ihan kauhea ikävä sitä kusipää miestä, ja niitä hyviä hetkiä.. ja aina kun puhelimesta kuuluu viestiääni ja siellä on viesti..puhutaan, ja eletään loppuelämä yhdessä rakas..en voi muuta kuin toivoa, että suru ja pettymys ja kipu ei tunnu jokupäivä niin pahalle -voin vain pitää kiinni tästä isosta mahasta ja olla onnellinen siitä että vauva on siellä, eikä ole tarvinnut tällaisessa elää..tammikuuhun mennessä asiat ovat jo toisin..nyt vain päivä kerrallaan ja välillä tunti kerrallaan, tällaista kokemusta rikkaampana..

18.10.2008
Tiina

kylläpä kuulostaa tutulta!Mun mieskin ravasi baareissa ja mä annoin sen mennä ku en myöskään ole mustasukkaista tyyppiä!Se kävi toisen naisen luona ja matkoillakin muka kavereiden kanssa.Mä kaaduin kun ootin vauvaa ja jouduin sairaalaan.Sinnekki se tuli toisen naisen luota.väitti olleensa kaverilla.Tavallaan aattelee että olen ollut tyhmä ku oon ollu niin sinisilmänen sen suhteen, mutta sen valehtelutaidot on huippuluokkaa ja uskoin oikeesti sen sanaan.Tommoseet narsisitit ottaa tyttöystävikseen luultavasti juuri tämmöisiä kilttejä ja empaattisia ihmisiä, joita voi käyttää hyväksi mahd.paljon ja näin voivat toteuttaa omia sairaita päämääriään.Se on tosi tunnevammanen omaa lastaankin kohtaan.Sanoi että luultavasti on sitten ku lapsi on jo aikuinen vasta sen kanssa enemmän tekemisissä.”Eihän sen kanssa voi nyt puhua mistään ku on niin pieni”mitähän sekin lapsestaa hakee? ja että katsoo miten mä nyt käyttäydyn sitä sitä kohtaan.jos en ole asiallinen niin ei voi sitten ottaa lasta hoitoon ym.!Pahalta tuntuu että oman lapsen isä on noin tunnoton.meijän erosta on vasta kuukausi.Nyt kyllä tuntuu että oon tehny oikea ratkaisun.Ei kannata tosiaan enää sitä miestä huolia.Et luultavasti saisi kun pahan mielen,Ainakin ku meijän lapsi syntyi ja kun vielä asuttiin samassa osotteessa niin se usein syyllisti huonosta äitiydestä ym,se on aika rankkaa henkistä väkivaltaa kuultavaksi tuoreelle äidille kun ei ole ees mitään aihetta tähän.
Koita jaksaa päätöksen kanssa.Parempi on olla lapsen kanssa kahden kun huonossa parisuhteessa kun pitää lapseenkin jaksaa keskittyä.voimia sulle!ps.onkohan meillä sama mies?

23.10.2008
Johanna

Kiitos Tiina ! voimia sulle myös ja jaksamista lapsen kanssa että jaksat antaa hänelle rakkautta ja turvallisen olon, niin että hänestä kasvaa tunne-elämältään tasapainoinen. . sä et ole menettänyt kuin paskan miehen.. niinkuin minäkin, ja löydät miehen kuka osaa sua arvostaa ja pystyy rakentamaan kanssasi sellaisen suhteen missä kaikkien on hyvä olla.
Pidä itsestäsi hyvää huolta.

24.10.2008
vikaisen,ex,mies

Jos ootte lukenu ton vikaisen tekstiä niin eikö ole näkökulma vain yhdestä suuntaa? Puhun nyt niin sanottuna narsistina täälä:) Voin ensinnäki mainita etten ole juoppo kuten exä vihjaa,mul on liki 8v yrittäjä kokemus ja menestyksellä pärjäsin kunnes kyllästyin ja rupesin duunariks,eikö seki ole jo merkki ettei ole narsisti ku luopuu rahakkaasta toiminnasta sen vuoksi et voisi joskus olla kotona ja perustaa sen perheen? Mulle ei raha merkkaa sen enempää mitä tarvitaan arkiseen elämään.Jos ette tiedä narsistiuhrit et 1% väestöstä sairastaa sellasta ni sillon melki kannattas lotota ku osuu omalle kohdalle sellanen.Lukekaa herratähden eka mikä on narsisti ku täälä sit mollaatte sulhojanne.Mä voin olla juntti ja kaikkia muuta mut miksikään naatiksi mua ei kyl mollata,Perkele:) Sen verta pitää olla pohjalaista munaa ettei naatiksi rupea;)

01.11.2008
vikaisen,ex,mies

Lisään viä.et muija nostaa ensimmäisenä aina kytkintä ku riita tulee vaik ne perustuuki vain hänen omiinsa olettamuksiinsa,eli mitään ei ole tapahtunu mut hän olettaa näin vaan tapuhtuvan. mua mollataan naatiksi perkele sit täälä ensimmäisenä ja kavereille.Voisko olla mahollista et mun
muija oliski se itsekäs naatti? Nyt odotan todella hyvää palautetta aiheesta.

01.11.2008
annika

Kovin on tuttua… Surullisen tuttua…. Minun exäni meni narsisminsa kanssa niin pitkälle, että teki minusta perättömän lastensuojeluilmoituksen, vei yhteiset lapset ja on saanut puhuttua mm. lastensuojelun sekä aiemman avomieheni puolelleen. Pienet lapset ovat nyt järkyttävissä oloissa, saan tavata heitä vain valvotusti ja taistelen sekä omistani että lasten oikeuksista käräjillä varmaan vielä monta pitkää vuotta jo tämän yhden kuluneen jälkeenkin. Ja kaikki tämä vain ja ainoastaan yhden persoonallisuushäiriöisen takia… Toivon, ettei kukaan muu siedä tilannetta, syytä itseään eikä yritä korjata asioita yhtä kauan kuin minä tein, siitä ei seuraa mitään hyvää.

06.11.2008
Ei elämä voi olla

Voi kuinka surullista, että ihmiset kohtelee toisiaan niin väärin, se ainakin lisää pahaaoloa.

Minä en voi puolustella itseäni, olen alkanut suhteeseen varatun miehen kanssa, mutta se tavallinen tarina, mies oli eroamassa. Nyt on selvinnyt ettei ole ja että vaimo hyväksyy vieraat suhteet. Minä olen yrittänyt päästä eroon heinäkuun lopusta alkaen ihan tosissaan, sen jälkeen kun selvisi että minule oli vain toisen naisen asema varattuna. Olen sortunut (niikuin alkiholisti viinaan) kaksi kertaa tuona aikana. Toinen oli eilen illalla, ikävä kävi muka niin suureksi, että kutsuin hänet luokseni. Hän sanoi, että tulee, mutta vaimo tuo hänet. Viestitin että älä tule sitten, se tuntuii liian pahalta. Hän kuitenkn itsepintaisesti sitten oli tulossa ja luulin, että olimme sopineet etä yksin. Enkä tarkastanut kun hän tuli, oletin.
Hän tuli ja esitti nii rakastava ja ymmärtäväistä, oli muutaman tunnin ja kesken kaiken puhelin voi ja hän ryntäsi puhelimeen, laittoin vaatteet päälle ja sanoi, etttä vaimo hakee, pakko mennä ja häipyi. En ollut tajunnut että vaimo tosiaan toi hänet. Olin todella järkitynyt ja tietysti aivan sekaisin. Täytyy nyt sanos, että olen kokenut reilu vuosi sitten mieheni itsemurhan ja en ole ehkä kaikkein vahvimmillani henkisesti. Jos nyt viimein tajuaisin, tajuanko minä koskaan, herranjestas, en ymmärrä miksi annan kohdelle itseäni näin. Tietysti päätin, että en annakaan enää. Toivottavasti he tekivät minulla nyt sen palveluksen, että tajusin.
en voi tajuta vaikka toisaalta, sitä saa mitä tilaa.
Tiedättekö te täällä mistä saisi pitkäkestoisempaa terapiaa. Olen köynyt muutaman kerran psykologilla, mutta ne on niin satunnaisia kertoja, ja en uskalla kertoa kaikkea. Että olen niin tyhmä, enkä pääse eteenpäin.
Olen pyytänyt häneltä monta kertaa, että jätä minut (minäkin otan toki heikkona hetkenä yhteyttä), olen yrittänyt sanoa, että kun en halua tälläistä suhdetta,ole sinä vahvenpi, mutta kun narsistiselle ihmiselle kertoo tuollaista, hänhän haluaa pitää minut otteeseen, annen hänelle sillä sen mitä hän hakee.
Tajusin senkin ny, että kun hän kiinnostui minusta. olin aika heikoilla ja hän näki minussa sen heikkouden ja miten helppo minut voisi olla saada sen alkuvaiheen ylisanoilla koukkuun, ihminen joka on on valmiiksi rikki, vähän lisää rikkomalla hänet saa valtaansa, en tiedä onko se hänelläkään tiedostettua, mutta hän on aina kun olen ollut vahvempana ja hieman omille jaloille pääsemässä, hän tekee kaikkensa, että järkyttää minun tasapainoa. Ja ei onneksi enää onnistu siinä niin totaalisesti. Silti ajattelen, oma moka, ja heikkous tähän on syynä. Jokainen meistä pysty valitsemaa. Pahalta tuntuu nyt ja tiesinkin sen kun suostui tapaiseen, halusinkin että pääsen eroon, ehkä heidän teko oli oikea. Laitoin viestin, että hänen vaimonsa on viisas nainen, hän haluaa pitää miehensä ja hän tiesti miten halvalta minusta tuntuu, hän vie ja hakee miehensa luotani. Häntä minä ymmärrän, miksi vaimo haluaisi minulle mitään hyvää. Hän haluaa säilyttää sen mitä on. Ja tietää että minä en ole todellinen uhka.

09.11.2008
kiona

Onpas ollut hämmentävää luettavaa, en tosiaan ole yksin ongelmineni. Olen yrittänyt irroittautua miehestäni jo useaan otteeseen, mutta aina tullut/mennyt takaisin. Tällä hetkellä asumme ulkomailla ja mies on kielitaidottomana täysin riippuvainen minusta. Kuitenkin hän solvaa, alistaa, manipuloi ja muuten aiheuttaa minulle jatkuvasti pahaa mieltä. En tarkoita, että hänen pitäisi olla kiitollisena minua palvelemassa, mutta muutakin voisi tehdä kuin ryypätä päänsä täyteen päivän mittaan ja illalla pitää minua pihdeissään. Minusta on tullut todellinen joo-joo-nainen. En uskalla olla eri mieltä, koska silloin alkavat isot ja pienet tavarat lennellä. Silti hän valittaa, ettei minun kanssani voi keskustella, koska en koskaan ole eri mieltä.

Minä en saa enää pitää mitään yhteyttä sukulaisiin ja perheeseeni Suomessa, iltaisin minun täytyy olla koko ajan näkyvillä, etten vain tee mitään hänen selkänsä takana. En saa käydä kaupassa ilman hänen lupaansa. Perheessämme minä olen ainoa, joka tienaa, mutta hän määrää mihin rahani käytetään.

Kaikki minulle arvokas tai tärkeä on hänelle tyhjänpäiväistä. Miehen mielestä vain hänen harrastuksensa (?) ovat oikeita ja fiksuja harrastuksia. Minä en saa pukeutua tyylikkäästi, en saa meikata enkä käydä kampaajalla. Töistä tultuani mies käy (salaa) haistelemassa vaatteitani, jos vaikka löytäisi vieraan miehen tuoksua vaatteistani.

Olen täysin nujerrettu enkä tiedä, mitä tehdä. Kaikista hulluinta tässä on, etten ole koskaan miestä rakastanut. Jotenkin vain ajauduimme yhteen. Muutama vuosi sitten avioiduimme, mikä oli yksi elämäni suurimmista virheistä.

Lähimmät työkaverini tietävät tilanteeni. He ovat huolissaan ja haluaisivat auttaa, mutta kukaan ei tiedä, miten. Olen kerran käynyt psykologin vastaanotolla ja hän oli sitä mieltä, että minä tarvitsen ehdottomasti terapeutin apua. En ole vieläkään tilannut aikaa, minulla ei riitä energiaa mihinkään ylimääräiseen.

En haluaisi enää päivääkään olla tällaisessa elämässä, mutta en osaa potkia miestä pois. Mihinkä hän lähtisi ilman kielitaitoa ja rahaa vieraalla maalla? Voisinhan ostaa hänelle liput Suomeen, mutta en usko, että hän huolisi niitä, tai ei ainakaan käyttäisi. Minulla on tunne, että olen tällä hetkellä täydellisessä umpikujassa.

18.11.2008
Ei elämä voi olla

Voi Kiona! Ymmärrän sinua hyvin, tarvitsit terapiaa, mutta et jaksa sitä hankkia saati käydä siellä, kun ei ole voimia “ylimääräiseen”. Siltä minustakin tuntuu.
Mutta kohtalotoverit, kun viimeksi kirjoitin, olin niin rikki kuin ihmisen toinen ihminen voi henkisellä pahoinpitelyllä vain suinkin saada. Söin jo mielialalääkkeitä ja unilääkkeitä, kun nukkuessa ainakin ei tunnu miltään.
Sen kun vaimo haki ja toi miehensä luokseni, ja sen käsittämättömän kylmyyden kanssa jonka kanssa jäin, SEN jälkeen lopetin mielialalääkkeet ja unilääkkeitä ei enää ollut. Olin muutaman päivän ihan sekaisin ja Sitten VIIMEIN SELKENI! EROON JA PAKOON, ÄLÄ OTA YHTEYTTÄ. kaksi viestiä vielä lähetin, että nyt ei ole enää mitään ja taidan päästä erooon. En ikävöi, en kaipaa hänen kosketusta, lähinnä ällättäänn ja joskus luulin sen olevan jopa rakkautta. Tarvitsin tuon herätyksen. Mies toki yrittää soitalla ja on lähetellyt viestejä, että rakas sitä ja tätä. Ei tunnun miltään!
Moni on täällä sanonut, ett’ eroon vaan ja kaikki yhteydenpito pois. Sitä vain ei pysty tekemään ennen kuin tulee se viimeinen piste, joillakin aiemmin ja joillakin myöhemmin, joillakin liiankin myöhään.
Nyt elämä näyttää selkeämmältä. Tosin aikaa tapahtuneesta on vasta puolitoista viikkoa. Mutta koko tämän miehen kanssa olo aikani, ei ole tuntunut niin hyvältä kuin nyt. En ole ollut häneen yhteydessä ja hän ei ole päässyt minua manipuloilaan, se on ainoa keino. Ja toki se viimeinen loukkaus vain meni niin syvälle. Mutta aion antaa anteeksi, siis sillä tavalla anteeksi, että en aio elää katkeruuden kanssa, tämä on minun elämääni ja opin elämästä TODELLA PALJON tästä, ehkä jostain syystä tarvitsin tämän kokemuksen. Tiedän ainakin, että henkinen väkivalta voi saada aikaan todella suurta sekavuutta ja elämänhallinnan menettämisen pelkoa.
yrittäkää hakea apua ihmiset, vain sellaisissa ihmissuhteissa kannattaa olla, josta molemmat saa ja antaa, ja tulee elämään hyvää, ei pahaa, JA ARVOSTUSTA molemminpuolin!

19.11.2008
Ei elämä voi olla

Niin, nyt mies oli soittanut minulle vastaajaan biisin; Tahdon oikeesti olla sinun ja oikeesti rakastaa. Onko sillä mitään rajaa. Ei sillä ole.
Onneksi mua vain ärsyttää, ja huimaa. Hyi, oikeesti. Onneksi se teki mulla viimeksi niin pahasti, etten enää halua.
Puhuu mitä puhuu, vain teoilla on merkitystä.

Hyvä Linkki;
http://www.healingeagle.net/Fin/Irene/verbal1.html

20.11.2008
Nimbus

Kuulostaa niin tutulta tämä kaikki lukemani. Nyt vasta taidan tajuta, että olen “seurustellut” persoonallisuushäiriöisen kanssa noin kaksi vuotta tietäen kyllä että hänellä on avovaimo. Narsistisia piirteitä miehessä on runsaasti ja ihanilla piirteillään hän on hurmannut minut uudelleen ja uudelleen, vaikka olen katkaissutkin välimme muutaman kerran. Olen halunnut uskoa kauniisiin puheisiin…

Nyt vyyhti on alkanut seljetä – nyt vaimo ja ja minä olemme olleet yhteydessä. Suurena ongelmana on ollut miehen alkoholinkäyttö ja huoli siitä mitä miehelle tapahtuu – hän vain juo eikä halua selvittää asioita kummankaan kanssa selvinpäin. Yhdessä tämän vaimon olemme pohtineet tilannetta ja saaneet tukeakin toisistamme, vaikka tilanne ja asetelma on niin sairas ja outo. Mies uskottelee meille molemmille rakkauttaan ja vaihtaa tarinaansa sen mukaan kumpi on kulloinkin paikalla. Mies ei halua jäädä yksin.

Minulle lähteminen kuviosta on helpompaa, mutta vaimolle ei niinkään -yhteinen asunto lainoineen vaikeuttaa eteenpäin pääsyä, sillä mies ei näytä haluavan yhteistyöhön ja hänellä on suuria ongelmia juomisensa kanssa. Mitä tehdä?

30.11.2008
Ilona

Omaa tarinaa luin ,toisen naisen kirjoittamana.

Voi kun se päivä tulisi et voisin sanoa että nyt olen vapaa.

Tutustuttiin netissä tavattiin ja rakastuttiin.Muutaman kk kuluttua muutimme yhteen ja menimme kihloihin.Hän oli (on) naimisissa ja avioero paperi vetämässä.Jätin kaiken tavallaan taakseni…aikuisetlapseni,lapsenlapseni,ystäväni….ja muutin aika kauaksi
Hänen vaimonsa soitteli muutaman kerran seurustelu alkuaikana ja kertoi hyvin ystävällisessä sävyssä miehensä luonteesta ja kuinka häntä oli kohdeltu.Ja minähän en uskonut…en uskonut vielä ensimmäisen enkä toisen lyömisen jälkeenkään…miehellä oli selitys lyömiseen ja se oli mun kouluttaminen hänen tahtonsa mukaiseksi,niin ajatuksiltani kuin käyttäytymiseltäni.Alkoholi kuuluu jonkin verran mieheni elämään.Halventavaa käytöstä ja pientä lyömistä esiintyy myös selvinpäin.Halventavat nimitykset ovat ihan joka päivästä
Kaikki paha mikä tapahtuu neljän seinän sisällä on minusta johtuvaa.Hän ei lyö kasvoihin….mustelmia on joka päivä,vaikka hän näkee ne ja joskus koskettaa niitä niin ei hänessä näy mitään katumisen merkkejä. Jos han alentuu minulta pyytämään anteeksi niin sekin on vain olan yli heitetty lausahdus.
Hänen mielestään en voi odottaa anteeksi pyyntöä kun olen kaiken pahan itse aiheuttanut..
Hänen lempi lausahdudensa on että ” miten maa voi päällänsä kantaa noin typerää ihmistä “. Hänellä ei ole ystäviä ja kaikki muut ihmiset,hänen työkaverit mukaan lukien ovat täysiä paskoja mitkä saa virdä saunan taakse ja ampua niskaan,mielummin kaksi kertaa että varmasti ovat kuolleet…niin ja minut saa myös viedä sinne.
Olen säästänyt hänen teksti viestejä…ja ajatuksena on mennä paikkakunnan sosiaali toimistoon hakemaan turva asuntoa..aion näyttää ne tekstarit missä hän lupaa ampua mut kun kapisen koiran,ja kaikki ne muut halventavat viestin.Ja myös poliisien luona aion vierailla ja koitan saada hänelle lähestymis kiellon.
Ainakin yksi onni on tässä…meillä ei ole lapsia emmekä ehtineet naimisiin.

03.12.2008
Narsistin ex-uhri

voi ihmiset hyvät…tää on aina vain yhtä käsittämätöntä….koittakaa jaksaa ja JUOSKAA PAKOON, ei nyt,kohta, vaan HETI!!! Nimbukselle ja Ilonalle erityisen iso voimahalaus, kun ootte saaneet ukot taka-alalle ja terpia on hyvässä vauhissa niin elämä alkaa taas hymyileen kerron omasta kokemuksesta.

04.12.2008
Ei elämä voi olla

Miten järjellä voi ajatella, että ei ole mitään syytä ottaa mieheen yhteyttä ja tietää, että se on ainoa oikea tapa edetä. Ja miten sitä voi muka ikävöidä niitä kiihkeitä ja helliäkin hetkiä joita oli, vaikka sitten sen vastapainona oli paljon halveksuntaa, haukkumista, välinpitämättömyyttä, hyljeksimistä, arvostuksen puutetta ja olin itse hulluuden partaalla. Onneksi näisä kirjoittaessa taas ikävä haihtuu, jokin fyysinen ikävä kuitenkin on, kai se on ihan normaalia. Inhottavaa vaan ettei oikei voi kiinnostua muista, no ehkä se on liian aikaista. Yksi mukava mies on minusta kiinnostunut, mutta en tiedä oikein pystynkö kiinnostumaan kenestäkään ja kun kaikkihan aluksi on ihania huomaavaisia jne. Mut minä en vissiin osaa nähdä kuka on oikea ja aito ihminen ja kuka jotain muuta!

Voimia ja jaksamista kaikille, jotka syystä tai toisesta näitä luette, yleensä jostain syystö kuitenkin!

05.12.2008
Johanna

Mun päätös erosta on pitänyt tähän päivään asti. Jouduin ottamaan toisen puhelin numeron käyttööni, kun tuntui olo niin hermostuneelta ja huomasin, että odotan Hänen viestejään. Kuitenkin.. Vaikka itselleni olin sanonut ja päättänyt olla pitämättä yhteyttä..järki ja sydän vain eivät toimi ihan samaan tahtiin… Täytyi muistuttaa itselle monesti, että hänen ikävä ei ole sitä ikävää, mitä itse tunnen, hänen rakkaus ei ole sitä rakkautta, mitä tarvitsen, hänen lupaukset eivät merkitse samaa hänelle, mitä minulle. Ja ennenkaikkea jos en parempaa miestä ja oloa toisen ihmisen kanssa ansaitse, niin sitten olen mielummin yksin.. On ollut itkua, vihaa, pettymystä, surua, katkeruutta ja yritin ymmärtää ja järkeillä, miksi hän niin teki minulle, mitkä hänen motiivit oli, syytin jokus itseäni, jos olisin ollut toisenlainen..Nyt on aikaa mennyt.. illalla joskus mietin ja kaipaan häntä.. mutta tajuan sitten, että kaipaan sitä, mitä toivoin hänen olevan…kaipaanko oikeasti hänen tiuskimistaan, häipymistään, valehteluaan, haukkumistaan, arvaamattomuuttaan, julmuuttaan, välinpitämättömyyttään, öitä jolloin hän ei tullutkaan kotiin. No en tosiaan.. Joskus ajattelen.. mitä jos hän muuttuukin ja antaa jollekkin toiselle sen kaiken ihanan, mitä hänessä rakastin.. No antaa varmasti, mutta koko pakettiin kuuluu niin paljon pahaa, että ei siitä ainankaan täysissä sielun ja ruumiin voimissa selviydy. Mulle niin ei enää tehdä.. en vihaa häntä enää, säälin joskus, ja toivon että hänelläkin olisi hyvä olla.. Huomaan että se iso musta reikä rinnassani, mikä tuntui niin painavalle on sulanut ja ajatukseni, mitkä kiersivät aina vain hänessä ovat vaihtuneet.. Hän tulee ajatuksiin vielä päivittäin, mutta vain hetkittäin.. kun joskus oli päiviä ettei sinne muuta tullutkaan.. nyt kyyneleet, mitkä tulevat silmistäni, tulevat usein siitä että nauran sydämen kyllyydestä.. Olin unohtanut sen liian pitkäksi aikaa. Olin unohtanut oman itseni..ystäväni, asiat mistä oikeasti pidin.. En enää..joskus tulevaisuudessa tulee päivä, jolloin en edes muista häntä ajatella, mutta nyt mennään näin ja odotetaan ilolla sitä mitä elämällä on mulle annettavaa..Kaikki te, jotka olette päättäneet erota ja olla erossa, pitäkää siitä kiinni, se on vaikeaakin vaikeampaa, mutta sen arvoista. Me olemme hienoja naisia ja miehiä ja ansaitsemme oikeaa rakkautta ja välittämistä, ymmärrystä, luottamusta ja luotettavuutta, vuorovaikutusta ja oikeutta olla omana itsenä, hyvää mieltä ja iloa.. Ja kaikkein parasta tässä on se että ainankin osaamme arvostaa tulevaa kumppania, kenen kanssa meillä on hyvä olla, emmekä pidä sitä itsestään selvyytenä.”.Vuoristoradassa on huikean hauskaa, mutta eläminen siellä tekee huonon olon, mitä kauemmin sen huonompi olo..”

07.12.2008
Ei elämä voi olla

Kaikkei suurin ongelma on, että tämä kaikki on vienyt minulta ilon. En enää naura ja ole iloinen, kai sekin vielä tulee.
Olen tehnyt päätöksen siitä eroamisesta jo yli puoli vuotta sitten, kahdesti olen hairahtanut ja molemmat kerrat maksoi pitkän toipumisen ja toinen oli totaali romahdus.
Kiitos kaikista kommenteista. Pääsen eroon ja joskus palaa vielä hymykin varmaan.
En olisi koskaan uskonut, että jollain ihmsellä voi olla sellainen voima, sellainen vaikutus. Nyt sekin koettu, parempia aikojakin varmaan vielä tulee.
Hyvää parempaa vuotta!

07.01.2009
Ei elämä voi olla

Minulla oli jo haavojeni päälle kasvanut rupi, ei vielä arpea, mutta rupi kuitenkin. Sitten maanantaina tuli taas viesti; Lähde pariisiin, Kiinnostaako?
Miksi en vain antanut mennä, vaan vastasin, etten haluan enää tätä jne, ja siitäkö alkoi taas hyvin pahansuopa viestittely. Miksi menen siihen mukaan?
Kirjoitan vaikka tänne, kun en kenelekkään viitis tästä puhua. Mun kaksi ystävää jotka tästä tietää sanoi jo, että ei halua kuulla, Ja tosi on, että itse olen niin tyhmä, tiedän jo, mutta annan sen vetää minu aina alas. Tiedän, että tämä menee taas ohi. Koska en tosiaan palaa enää siihen pahaan, mutta jo pelkät viestit tuo pahaa oloa. Ei mitään hyvää.
Anteeksi purkaus, jos joku lukee! Oma moka, mikä oma moka!

15.01.2009
Johanna

sulle, ei elämä voi olla…

Niinpä, mutta siihen kuvioon kuuluu että toinen ei jätä rauhaan. Sinä
valitset omasta puolestasi pidätkö yhteyttä.. Sama minulla ja varmaan kaikilla muillakin.. on kohteliasta vastata viesteihin, ja vielä ikävä ja se pieni toivo siitä, että toinen kuitenkin ymmärtäisi.. mä saan edelleenkin viestejä, että jutellaan.. teen kaikki mitä pyydät,, rakastan vielä..
kun en vastaa,, tulee … haista sitten V..
Jos ajatellaan näin, että joku sanoo sinulle, että älä ota minuun mitään yhteyttä ja jätä mut rauhaan.. kunnioitatko toisen päätöstä
ja jätät hänet rauhaan, koska hän niin toivoo ja vaikka haluaisitkin pitää yhteyttä, niin et tee sitä, koska toinen niin oikeasti haluaa, vai
pidätkö ihan normaalisti yhteyttä ja olet niinkuin mitään ei olisi tapahtunut, välillä soittelet ja laittelet viestejä, ja vähät välität mitä toinen ajattelee….Normaalisti ihminen kunnioittaa toisen rajoja, toisen sanomisia ja normaali ihmistä loukkaa se jos rajoja rikotaan… Sinun tehtävä on pitää omat rajat ja sinä itse päätät annatko niitä rikkoa vai et. Sä et voi muuttaa toista ihmistä, etkä voi määrätä mitä hän tekee, voit vain päättää mitä annat itsellesi tehdä..ja sä tunnet hänet mikä hän on.. Jos se riittää sulle ok – palaa yhteen äläkä turhaan ikävöi ja pelaa mitään kissa hiiri leikkiä.. Jos susta tuntuu, että ansaitset paremman miehen ja rakkautta ja onnellisen suhteen, hyväksy se että se olisi jo teillä ollut jos olisi mahdollista hänen kanssan.. Mutta sä olit onneton ja kärsit..
Tässä vaiheessa sä valitset, haluatko kärsiä vielä,, vaikkakin ajatuksen tasolla vaan.. vai hyväksytkö sen että se on ollutta ja mennyttä ja koitat keskittyä tähän hetkeen ja itseesi, ja unohdat sen menneisyydessä ja kuvitelmissa elämisen.. yritä ajatella joka päivä yksi uusi asia mistä voit olla onnellinen, ja pikkuhiljaa alkaa huomata asioita mitkä tuovat iloa elämään, se on auttanut mua,, mutta jokaisella on oma tapansa selviytyä ja toivonkin sulle että löydät oman itsesi ja vahvistut päivä päivältä

15.01.2009
Ei elämä voi olla

Juuri näin Johanna, olen täysin samaa mieltä. Kiitos kommenteista, niistä on apua. Ja olen päättänyt, ettei tosiaan halua sitä mitä on tarjolla siinä suhteessa. Kun vielä muistan AINA, etten vastaa mihinkään hänen provosointeihin. Yleensä jo muistan, mutta sit väliin tulee vielä lipsahdus.
Se on niin totta, itse ne rajat on asetattavan ja pitäminen on vain itsestäni kiinni, varsinkin sellaisen ihmisen kanssa, jolla ei ole normaalia käsitystä toisen ihmisen rajoista, ja jolle on ihan yksi hailee mitä hänelle on sanottu. Kai tämä on niin uutta, kun olen onneksi kuitenkin aiemmin tavannut pääsääntöisesti ihmisiä, joilla on normaali käsitys toisen ihmisen rajoista ja juuri siitä, että uskoo ja kunnioittaa niitä. Lähemmäs neljääkymmentä piti kasvaa, ennen kuin tuli tällainen ihminen vastaan, tai siis olen tavannut aieminkin, mutten itse ole ollut suhteessa sellaisen ihmisen kanssa. Tätä kokemusta en olisi tarvinnut, mutta olen silti oppinut paljon ihmisluonteesta tai luonnevioista sitten.

16.01.2009
Ei elämä voi olla

Olen aina pitänyt hyvänä ohjeena Tommy Hellstenin sanoja; Jos et halua, että päälläsi kävellään, miksi makaat lattialla.
Sitä olen aiemmin noudattanutkin, mut nyt vanhempana ja viisastuneena…Voi ruikun, ruikun. Joo, kyl tämä tästä, kun saa aina ajatukset järjestykseen.

16.01.2009
entinen nassen uhri

lähdin miljoonien kilometrien taakse pakoon exääni joka on narsisti ja täällä on hyvä olla uudet maisemat, eri kieli, uusi kulttuuri, kaikki on uutta ja mennyt on ollut helppo unohtaa!

19.01.2009
lopussa:(

moi! onkohan kyseessä narsisti?!?sihde alkoi tosi intohimoisesti ja hän lupaili kaikkea ihanaa ja osteli kalliita lahjoja, kehui kuinka paljon rahaa hänellä oli ja kuinka lapsirakas ja uskollinen hän on aina ollut..meni kuukausi mentiin kihloihin..meni 3kuukautta lisää..tulin raskaaksi.meni 1kk..hän jäi kiinni 4kk pettämisestä exänsä kanssa, ja selvisi että hän oli liki varaton..alkoi raivokohtaukset ja alistaminen..ja loppupeleissä olin aivan maahanlyöty..hänelläei ole minkäänlaista empatiakykyä..nyt sain muutettua pois mutta olen yksin kahden pienen lapsen kanssa ja naimisissa kyseisen miehen kanssa..
on niin vaikeaa päästää irti..

26.01.2009
Ei elämä voi olla

Kyllä miehesi kuulostaa luonnevikaiselta, kutsutaanko sitten narsistiksi tai miksi. Minusta empatiakyvyn puute viittaa narsismiin,
Ja muutenkin tutunkuuloinen kaava, vaikka minullakin tilanne oli aivan toinen, peruskuvio sama, ensi kaikki liian hyvää ollakseen totta ja sitten seuraa todellisuus, joka on nii rikkirepivä, että et tajua, ja silti on vaikea päästä irti!
Järjen hetkillä tajuaa, että täytyy pysyä erossa ja vielä minullekkin tulee hetkiä, että kaipaan jotain siitä ihmisestä. Sitten muistan mitä hänellä on tarjota ja tajuan EI EI EI, en halua enää nii pohjalle, kun olen jo päässyt hieman ulospäin, en vielä ehkä ihan kuivilla henkisesti, mutta fyysisesti erossa. Sairasta on, että vieläkin odottaa jollain solulla, että se alussa ollut olisikin ollut totta. MUTTA SE EI OLE, SE IHMINEN EI OLE SE MIKSI TEKEYTYI!
Tiedän, että on helppo sanoa, että pysykää vain erossa, mutta se on ainoa tie tasapainoon!

27.01.2009
mirkku

Heips kaikille. Nyt on puoli vuotta kulunut siitä kun jätin narsistimieheni. Hän on muutamaan kertaan laittanut viestiä ja kysellyt ihan yhdentekeviä asioita ja sitten myös tapaamisia. Olen joka kerta kieltäytynyt tapaamisista. Hänen äitinsä kanssa olen kaksi kertaa puhunut puhelimessa ja silloin aina iskee ikävä. Siksipä nytkin lähdin lukemaan näitä juttuja että taas muistan mitä olisi odotettavissa jos lähden suhteeseen takaisin. On se kumma kun aika kultaa muistot, niin monta hyvää hetkeä kun mekin koimme. Mutta onneksi kirjoittelin tänne ne huonot hetket ja luin niitä nyt ja taas jaksaa pakertaa yksin elämässä eteenpäin. Uuteen suhteeseen en ole lähtenyt ja mihinkään en ole halunnut viikonloppuisin mennä. Ehkä nyt keväällä olisi aika lähteä katselemaan uusin silmin maailmaa josko minullekkin joku löytyis jonka kanssa rakentaa yhteinen elämä. Pitäkää mieli virkeänä ja itsenne lujana.

27.01.2009
Ei elämä voi olla

Juuri sitä minäkin teen, että käy lukemassa näitä, kun tulee halu laittaa viestiä. EN HALUA TAKAISIN SIIHEN PAHAANOLOON.
Toisaalta olisin halunnut jutella ja sopia jotenkin asiat, että olis lopettänyt tämän kuten aikuiset. Mutta hänen kanssaan ei voi, kun tulee vaan vastaus, jos haluttaa olen käytettävissä. Eli mun yhteydenoton hän ottaa vain ilmaisuina, että halua häneltä seksiä. Ja on toki valmis siihen, miksi ei olisi, kun hän haluaa aina ja kaikkien kanssa.

kirjoitellaan, eikä mennä vanhaan huonoon oloon!

28.01.2009
lopussa:(

monta hyvää päivää takana:)heti kun muutimme eroon olen aina pikku hiljaa saanu omia voimia nousta ex-miestäni vastaan.
enään hän ei kykene minua pompottamaan ja alistamaan,vihdoin on voimia sanoa että kuule mulkku homma on nyt näin!!!!:DDDsivistynyttä kielkäyttöä:D
vannoin kanssa itselleni että jos joskus tulee heikkoja hetkiä, luen näitä tarinoita nämä antaa voimia eteenpäin..
ja toivottavasti joskus on mahdollisuus normaaliin parisuhteeseen:)

29.01.2009
Uhrin ystävä

Kertokaa, miten olette saaneet narsistisen avokin ulos yhteisestä (omistus) asunnosta eroa tehdessänne?
Olen ystävääni yrittänyt tukea sekä auttaa ottamalla asioista selville ja sain kuulla että tuomiokunnalta voisi hakea tätä Yhteiselämän lopettamispäätöstä. Tällä keinolla saisi henkilön ulos asunnosta eikä jatkuisi psyykkinen väkivalta.
Eli, kokemuksia peräänkuulutan.

29.01.2009
lopussa:(

minä ainakin lähdin itse!!se on varmin keino..
ja miehen entinen oli heittänyt exäni ulos niin että oli hänen kotiin tullessaan napannut vaan avaimet kädestä ja työntänyt ulos…

31.01.2009
Ilona

Uhrin ystävä,Kokeilkaa tota tota tuomiokunnan juttua.Ei se ota jossei annakkaan.En ole huomannut näissä kirjoituksissa et kukaan ois maininnut kyseistä paikkaa.
Itse ole koittanut pyristellä oman narsissi mieheni kanssa.Säästin hänen tekstarit missä haä lupasi ampua minut….kerroin näyttäväni kyseiset jutut poliisille ja sosiaali työntekijöille….Ja kovasti muutenkin olen uhkaillut paljastaa hänen tekosensa sukulaisille ja tuttaville.Ja ihme….nyt on ollut pidemmän aikaa rauhallista ja mukavaa oloa.Ollaan keskusteltu asiasta ja on hän myöntänyt narsissiset piirteensä. Ja hän on myöntänyt että hänellä on hirvee pelko että menettää minut…ja nyt olen häikäilemättömästi käyttänyt tätä tietoa hyväkseni:::)))).Mutta ei tämä vielä kerro että meillä loppuelämämme jos ollaan yhdessä näin auvoista ole.Mutta jotain parannusta on tapahtunut….välitän miehestäni.

31.01.2009
sisarensa hampaissa

En tiedä, olenko nyt narsistisiskon uhri, mutta nämä kuviot sopivat häneen. Kerronpa hiukan…Meitä siskoja on kolme, nuorempi, jonka kanssa minulla on sielujen sympatiaa, sanoin kuvaannollistaen, eli erittäin hyvät ja lämpimät välit. Vanhempi sisareni…no hän on ollut aina rahan perään todella perso, suhteista viis. Lainan takaajaksi kelpaan, mutta sitten olenkin täysin arvoton. Hän valehtelee kavereilleen selkäni takana minusta, mutta jättää kuitenkin oman osuutensa kauniisti pois, mm muistaa kun aikanaan 20 vuotta sitten otin hänelle 15.000 mk velkaa pankista. Siitä tehtiin sopimus ja kun maksun aika tuli, hän alkoikin laskeskella, kuinka monta tuntia olin katsonut tv:tä, istunut sohvalla, tai lainannut autoaan, ja alkoi vähentää näin lainaa, koskapa näiden tavaroiden ym. käyttömaksu piti vähentää lainasta. Asuimme tuolloin yhdessä ja maksoin osani ruoasta , vuokrasta ym menoista. No tietysti suutuin, ja uhkasin haastaa käräjille, ja sinne se olisi mennytkin, mutta tuntia aikaisemmin hän maksoi lainan. Tajusin onneksi muuttaa silloin jo omaan asuntoon. Siitä hän jaksaa tänäkin päivänä musta maalata minua, vaikka asia piti olla sovittu. Kertoo vain, millainen sisko olen hänelle, paha ym, koska olen haastanut oikeuteen…mutta miksi, se jää sanomatta. Hän olettaa joka kerta kun vietän aikaa nuorimmaisen kanssa että aikamme menee hänestä pahaa puhumiseen selän takana, vaikka olemme sanoneet että parempia puheen aiheita kyllä meillä löytyy, muttei usko. Hän manipuloi, tai ainakin koettaa sitä nuorimmaiseen siskoon, joka aikanaan menikin siihen halpaan, ja näin sitten sai välit nuorimman ja minun poikki joksikin aikaa. Hän nauttii naapurien kyttäämisestä, toisten ihmisten asioitten juoruamisesta, vaikka en edes tunne heitä, ja olen monesti sanonut hälle, ettei kiinnosta. Siitä suuttuu ja koettaa nuorimmaisen saada taas juoneensa mukaan. Ei kylläkään onnistu, jolloin alkaa soitella molemmille toisten asioita, joita luulee tietävän. Haukkuu lapsiani, heille ilman että olen edes paikalla. Esittää erittäin tärkeää ja hyvin arvonsa tuntevaa, joka tunkee jopa asiansa siihen kun joku soittaa minulle. Heti kyselemässä, kuka ja mitä jne. Tuhlailee kaikkeen viimeisen päälle kalliiseen, koskapa se on hänen mielestään ainoaa ja parasta. Väittää, kun jollain tutulla sattuu olemaan samanlainen verho vaikkapa, että hän on käynyt vakoilemassa, ja matkinut. Ikinä ei itse kehu ketään eikä mitään, vaan hänen taloaan tai sisusteitaan pitäisi kehua, ja olenkin lopettanut jo sen, koskapa en enää jaksa moista. Nytkin viikonloppuni meni pilalle, kun tulivat. Jostain syystä joka kerta kun hän astuu juuri joulukuussa valmistuneeseen hirsitaloomme, tunnen aivan kuin niskavillat nousisivat häneltä pystyyn. Kertaakaan ei ole sanonut mitään suunnitelmistani ja kodistani, jota en kylläkään häneltä edes oleta saavani. Tuntuu kuin hän istuisi ja miettisi kuinka voi taas jollain tapaa aloittaa. Riitaannuimme taas kerran, ja asiasta ei sen enempää miksi, mutta nuorempaa koetin puolustaa ja hänen miestään. Tietysti vanhimman piti muuttaa aamulla puhettaan, ja kääntikin asian aivan toisin, eli olin loppujen lopuksi se syyllinen, joka oli siis riidan muka aiheuttanutkin. Jostain syystä hän muuttaa aiheet aina edukseen itseään kohtaan. Olen huomannut, että hän yrittää astua ylitseni, koluaa kaappejani, tutkii papereitani, jos pääsee yksin , joten olenkin siirtänyt kaikki omiin häneltä pääsemättömiin laatikoihin. Hän oli hakemassa postimme ilman että pyysimme, ja tuli takaisin vihaisena, kun ei sitten voinutkaan tuoda, kun olimmekin hankkineet sitten lukollisen laatikon. Sen verran utelias kuitenkin, että postia siellä oli ollut. Sanoinkin hälle, että juuri tällaisien varalle tuli se lukollinen laatikko, etteivät muut mene tutkimaan niitä. Hänellä ei koskaan ole muka rahaa, baariinkin jos mennään porukalla, pistää muut tarjoamaan, muttei koskaan tee vastapalvelusta. Muistaa myös mainita kuinka raskasta hänen työnsä on, ja ei liikuta yhtään kenenkään muun työt. Kun soittaa, niin alkaa puhua itsestään eikä kuuntele mitä asiaa toisella on. Hänellä on tapana määrätä minä päivänä tulevat meille taas viikonlopuksi, itse tosin ei ole koskaan pyytänyt. Hyvä jos kahvit keittää, joillekin ei kuulemma varmana edes sitä tee, ei kuulemma rupea passaamaan, ja minun sitten pitää ruokkia ja passata täällä heitä! Ja jos sanon, että tein jotain omasta mielestä upeeta vammastani huolimatta hän välittömästi kuittaa, ja pistää taas paremmaksi. Luin tuosta narsistin oireita ja nämä vastaavat kyllä häneen erittäin hyvin, kun aloin miettiä noita kieroiluja puheissa ym millaiseksi olen huomannut. Etsin syytä, ja nuorimmainenhan se sanoi että josko oireet sopivat. Tämä vaan on todella raskasta minulle. Nyt päätin etten enää anna pompotella vanhimman itseäni, mutta tuo eroon pääseminen on vaikeaa. En tiedä oikein mitä tehdä, mutta nyt viikonlopun jälkeen tuntuu että mittani on täysi! Voisiko joku neuvoa seuraavaan askeleeseen, tai vaan että pitäisikö kohta itse hakeutua jonnekin…Onneksi hän asuu 80 km päässä, eli ei nyt ihan nurkan takana. Olen kyllä väsynyt häneen ja temppuiluihinsa, mutta hänen miestään, joka on ihan tossun alla, ja tyttöään käy sääliksi.

17.02.2009
Kari

Moro sielunveljet

Itse elin narsistisen naisen kanssa 6 vuotta joista on/off enemmän ja vähemmän. Useat kirjoitukset on kuin suoraan minun elämästäni! Itse aloin olla suhteen loppumetreillä jo sen verran henkisesti rikki että työyhteisöni heräsi ja kysyi että missä mennään.

Vielä en ole vielä täysin kuivilla vesillä suhteesta, vaikka “herätyksestä” on vajaa vuosi, vasta lokakuussa ymmärsin että mikä ex-naistani vaivaa.

Viha on väistymässä, olen jo antamassa anteeksi; suru ja sääli ex:ääni kohtaan on saanut jalansijaa.

Voimia kaikille narsismin uhreillle!

- Kari -

17.02.2009
Irkku

Moro!
Itse elin narsistin kanssa 2,5 vuotta. Tapasin silloisen mieheni baarissa. Aluksi vain ystävystyttiin kun hän ei tiennyt mitä ajatella yh-äidistä. Kuitenkin ystävyytemme syveni ja hän sai minut tuntemaan itseni maailman kauneimmaksi naiseksi. Aluksi kaikki oli mitä parhaiten. Sitten hän rupesi vähitellen kuvittelemaan, että kun käyn lenkillä kaverini kanssa minulla on siellä joku mies. Hän tutki puhelimeni olenko poistanut välistä viestejä. Hän vähätteli myös ystäviäni, että he eivät ole tutustumisen arvoisia. En hänen mielestä olisi saanut lopulta olla tekemisissä ystävieni tai sukulaisteni kanssa. kun puhuin eri huoneessa ystäväni kanssa puhelimessa, hän kävi kiinni. Ranne venähti, onneksi ei mitään pahempaa. Hän sai minut tuntemaan pikkuhiljaa täysin mitättömäksi. Millon en ollut siivonnut kunnolla kun leivinpelti oli jäänyt pöydälle, vaikka olin imuroinut ja luutunnut lattiasta kattoon. Puolitoista vuotta tapaamisestamme sairastuin keskisyvään masennukseen. En tuntenut enää itseäni, en tiennyt mitä elämällä pitää tehdä. Olin jo luovuttamassa pahemman kerran elämästäni. Onneksi ystävät eivät kuitenkaan jättäneet minua yksin. Masennuksesta huolimatta tein töitä vielä vuoden, jotta pääsin vihdoin ja viimein irti. Mies kun jätti viimein avaimen pöydälle ja pisti oven kiinni huokaisin helpotuksesta lysähdin sohvalle ja vedin ihanat tyttäreni syliini ja itkin onnesta.

Nyt olen huomannut uudessa suhteessani samoja piirteitä, kuinka minun täytyisi vain hyväksyä kaikki mitä toinen tekee. Pahoja arpia jäi aikaisemmasta suhteestani ja olen huomannut välillä käyttäväni yhtä karkeaa kieltä kun mitä minä kuuli ennen.
Olen nyt oppinut sen, että edes 16 vuotta vanhaan rakkauteen ei kannata rakastua uudestaan. Olemme nyt eroamassa ja olen päättänyt elää vain lasteni kanssa.
En ole katkera, mutta pelkään jo uusia suhteita.

20.02.2009
entinen nassen uhri

hei irkku
oletko käynyt missään terapiassa? ite kävin puolisen vuotta terapiassa ja se autto mua pääsemään kuiville ja terapian tarkotus oli että auttaa selviämään entisestä ja ennaltaehkäisemään tulevista. ja tuntuu et se on auttanu, osaan olla varovaisempi uusien kiinnostusten suhteen että ei pääsis käymään samalla tavalla ku aiemmin. se on se tietyn tyyppinen ihmisluonne jotka narsisti valitsee ja oon yrittäny kasvaa vahvemmaksi jotta kukaa ei minua enää pääsis henkisesti murhaamaan.

21.02.2009
Narsistin kynsissä -vieläkin

Tämän artikkeli kyllä kolahti: totta joka sana.

Narsisti on tosiaan iskenyt minuun jo neljä vuotta sitten. (Olen vielä nuori, parikymppinen, joten kyseinen henkilö on vienyt elämästäni silti melko suuren osuuden.)

Narsisti kyllä vei minun elämässäni ihan kaiken. Hän tahtoi minut kokonaan omakseen. Eroon ei meinannut päästä mitenkään. Kun asiat oli taas okei, koki hän suuria mustasukkaisuus kohtauksia ihan turhasta ja kun kaikki oli hyvin, etsi hän uutta uhria. Aluksi hän sai minut niin vakuuttuneeksi että olen mahtavin nainen päällä maan (ja se on jo suuri saavutus, sillä en ole mikään helposti huijattavissa yleensä)
Narsistiin vain on niin naurettavan helppoa jäädä koukkuun.

Tuhat kertaa olen käynyt aina erovaiheen uudestaan, ja hän aina VÄKISIN ottaa minut takaisin peliinsä. Jos saisin koottua elämäni paremmaksi ja takaisin entiselleen, en olisi enää voitettavissa.

Se vain on, että narsistin uhri voi periaatteessa olla kuka tahansa, vaikka olisi kuinka varautunut miesten suhteen jne. Ehkä juuri he ovatkin parhaimpia uhreja, vaikka kuulostaakin hullulta ja yleisesti voidaan näitä tapauksia pitää helppoina.

Minua ainakin hävettää, nolottaa ja kaikkea että olen seurustellut hänen kanssaan, vaikka hänen se pitäisi hävetä sitä.

Minä hänet jätin ja tahtoisin jo jättää kokonaan.Ikävä vain, että joka yö saan pelätä että hän on oveni takana ja kyseinen tyyppi soittelee päivittäin. Taidan vaihtaa kännykkänumeroni, vaikka varmasti hän jostain saisi sen uudelleen tietoonsa.

Seurustelusuhteeni aikana hän pelasi niin ovelaa ja likaista peliä kukistaakseen minut henkisesti: kaverit ja kaikki dissattiin niin, että heidän kanssaan en saanut olla ollenkaan. Kun vihdoin olin hänen.. Kas, hän etsi itse uutta.

01.03.2009
Narsistin kynsissä -vieläkin

Ai niin, tuli tässä mieleeni.. Exäni (joka väkisin tuli kotiini viimekin yönä) on kyllä äitinsä ylirakastama. Hänen äitinsä suorastaan palvoo poikaansa. Vaikka tämä eksäni ei ole mitenkään edistynyt oikein missään. Silti pidän hänen äidistään todella paljon, hänkin oli minulle oikein mukava. Mutta joskus silti aistin, että kun eksäni petti minua muutaman kerran, niin hänen äitinsä oli siinä vaiheessa aina silti liikaa poikansa puolella: omat vanhempani ovat pysyneet kauempana asioissa.. Siis siihen asti kunnes eksäni aloitti mustamaalauksen.

Kun ajattelee, niin olikin naurettavaa kuinka eksäni aina puhui paskaa minusta selvästi, kuin myös salakavalastikin jopa omille vanhemmilleni! Isälleni etenkin hän aina syötti köyttään, ja onnistui seurustelumme aikana kääntämään hänetkin minua vastaan. Tätä en todellakaan kuvittele. Onneksi äitini ja isosiskoni näkivät miten limainen tämä tyyppi olikaan, ja kun nykyisin eksä-narsistini on tajunnut, ettei porukoilleni kannata tulla mitään selittämään, sillä emme enää virallisesti seurustele ja olen voittanut isänikin puolelleni takaisin, niin minunkin on hieman helpompi olla. Ikäväkseni asun pienellä paikkakunnalla, ja vaikka ikinä en “maineestani” ole välittänyt, niin kyllä tämä narsisti sai ihan liikaa sitä tuhottua.

Siinä vain myös näkee että kuinka kateellisia tytötkin voivat olla, ja kuinka kätevästi narsisti käyttää heitä hyväkseen alistaessaan uhriaan. Kun seurustelin narsistin kanssa, kaikki haukkuivat valintaani. Kun erosimme.. Eksäni maine kasvoi kovasti saatuaan minut “näyttelyesineekseen” ja kaikki tytöt pitivät minusta.. Ja vihasivat minua. Kaiken lisäksi eksälläni on aika paljon valtaa ja tuttavia, että paskapuheelle oli kuuntelijoita.

Jaksa enää edes kirjoittaa tästä, ihan liikaa olisi sanottavaa.

01.03.2009
Narsistin kynsissä -vieläkin

Yritän miettiä keinoa miten pystyin kauimmin olemaan erossa eksästäni.
Kun oli vihakaudet päällä, ei hommista tullut mitään. Anteeksi on pakko antaa. Mutta itse huomasin, että pisimpään olen pysynyt hänestä erossa, kun vain säälin häntä. Ajattelen, että tämä herra tässä on se jolla on ongelma: hän ei osaa aidosti rakastaa.

Niin hullua kuin se onkin, uskon häntä. Uskon että hän oikeasti rakasti minua, rakastaa vieläkin. Mutta hänen luonne vain on sitä mitä on. Ja koska minä en halua elää jalkavaimona, vaan arvostan itseäni, minun on pakko tehdä tästä taas loppu.

Ja tästähän tulee loppu: muutan tänä keväänä kauas, helsinkiin asti täältä pohjoisesta, joten voin aloittaa elämäni kerrankin puhtaalta pöydältä.

Tavallaan en ikinä ole rakastanut häntä täysillä. Ehkä narsistit ovatkin oikeasti hyvin tylsiä ihmisiä, joihin ei yksinkertaisesti voi rakastua, elleivät he olisi narsisteja? Itse olen alkanut näkemään hänet näin, ja tämän vuoksi osaan käsitellä häntä jo paljon paremmin. Hirvittävän psykologista peliä, johon kykyjä saattaisi riittää vastustamaankin, mutta yksinkertaisesti ei jaksa, sillä omaan elämään sisältyy muutakin ja kiireitä on.

Minä pääsen hänestä vielä eroon. On ihanaa, että en ole enää tunteellisesti hänessä niin paljoa koukussa: yksinkertaisesti hänen petoksensa ja väkivaltansa vain olivat ihan liikaa, turruin. Olen alkanut pelaamaan häntä vastoin, hänen peliään: käytän sitä vastoin häntä hyväksi. Ja tämähän narsistille melkein pahinta on, ainakin minun eksälleni. Olen myös alkanut nolaamaan häntä “vitsaillessani” ja vastaavaa. Yritän myös yksinkertaisesti pysyä hänestä niin kauakana kuin voi, enkä ajatella häntä. Voin jo sanoa että en tunne enää häntä kohtaan mitään, mutta hän vonkaa minua edelleen. Ja vaikka hän on saanut minut sänkyynsä, tai siis, hän on työntynyt sänkyyni, niin se ei tarkoita sitä että hän minun rakkauttani enää saisi.

Loppujen lopuksi kaikki kai onkin pitkälle vallasta kiinni. Kun narsisti saa kylmyyttä vastaan, eikä herätä enää näennäisesti (tai oikeastikaan) mitään tunteita uhrissaan.. Alkaa hän olla voimaton: hän on menettämässä valtaansa uhriinsa.

Mitähän mie vielä selitän, pahoitteluni. Menee ehkä enemmän offtopiciksi ja enemmänkin omaksi pohdinnaksi.

01.03.2009
Ihme Elämä

Juu, Narsisitin kynsissä -vieläkin.
Kirjoita vain kaikki, älä pahoittele.

Tämä palsta on auttanut minua kovin. Olen viime heinäkuusta yrittänyt ja päässytkin jo hyvin tai ainakin jotenkin kuiville hyvin tunteettoman ihmisen kynsistä.

Minäkin uskon, että tämä narsisitisesti sairas mies, jonka pauloihin minä upposin, rakastaa omalla itsekkäällä tavallaan minua aina sillä hetkellä kun tuotan hänelle hyvää oloa (tai ei se ole rakkautta miten minä sen ymmärrän), esim. seksin aikana. Häneltä vain puuttuu jokin aikuisella ihmisella ominainen kyky rakastaa ihmistä ihmisenä silloin kun siitä ihmisestä ei ole hänelle hyötyä. Ja hän ei ihan oikeesti käsitä miksi hän jättäisi esim. menemättä sänkyyn jonkun naisen kanssa, jos nainen hänetä haluttaa, ei tajua miksi ei nauttisi.
Hänkin on naimisissa, tosin väitti että nyt viimein vuosien rimpuilun jälkeen avioerohakemus on jätety.EN ole ihan varma uskoko, vai oliko se vain keino yrittää saad minut sänkyyn. Jos on, toivon että hänen vaimonsa elämä parenee, koska ei se ole voinut koivin tyydyttävää olla, vaikka he yhdessä ovat sanoneet, että heillä saa olla muita suhteita. Vaimollahan ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin hyväksyä se jos halusi olla sen miehen kanssa. Vaik sanoi, minulle, ettei rakkautta heidän välillä kyllä ole,
On vain pakko uskoa, että hän ei muutu ja päätettävä riittääkö se minulla mitä hän tarjoaa. Ja kun se ei riitä, siitä on pakko pysyä erossa. Koska hän estää henkisellä otteellaan minun muut suhteet ja minä en halua useita suhteita.

Kaikkein kanalinta on, että kun sitten tulee se seuraava, ja toivottavasti terve mies, pitää ymmärtää ettei se uusi mies yrittäkää ehkä vain huijata, vaan saattaa jopa oikeesti välittää. Minäkin olen tavannut miehen, joka on oikeinkin hyvä. En nyt tiedä vain mitä tunnen häntä kohtaan, onko niin etten pysty vielä tuntemaan, vai onko tämä väärä mies. En enää tunnista sitä.
Rakkaat ihmiset, jos olette päättänyt, että ansaitsette parempaa JA TE ANSASITSETTE repikää itsenne irti pahasta. Se Narsisti ei tule teidän takianne muutumaan, jos koskaan minkään takia. Se minun on ollt hyvin vaikea uskoa loppuun asti. Lukemattoman monta uusinat yritystä olen antanut tapahtua, miksi, koska uskoin sen olevan rakkautta. Mitä se ei ollut. Annan hänelle anteeksi kuitenkin, hän se sellainen ihminen, en hyväksy miten hän kohtelee ihmisiä, mutta hyvin hyvin rikkinäinen hän on itsekin sisältä. Eikä oikeesti tiedä mitä haluaa, se on selvinnyt.
Minä tiedän, etten halua sellaista elämää missä hän on mukana, aina se on päättynyt itkuun, AINA.
Tasapainoa!

02.03.2009
Ihme Elämä

Tajusin juuri kun kirjoitin tuon, että hänellä olisi avioerohakemus jätetty. Se ei aiheuta minulla mitää reagtiota, koska se ei muuta minun osalt amitään. Sen verran hän jo tietää, että ne alkuaikojen vietteyt, joihin kuului, VAIN SINÄ RIITÄT, en tarvitse enkä halua muita kuin sinut. Niitä on mulle enää turha syöttää, tunnen hänet jo liian hyvin. EIkä ole yrittänytkään sitä väittää, että aikoisii enää koskaan sitoutua keneenkään. Tietysti hän aina tilanteen tullen sano, että minä olin viimeinen nainen, jota hän rakasti ja se oli totta. Mutta huh huh.

Eli summa summarum vaikka narsistinne eroaisi, se ei muuta mitään.
Paitsi, että naisia on sen jälkeen tod. näköisesti enemmän ja tauteja voi saada varmemmin.

02.03.2009
Tötterö

Mielenkiintoisia ja satuttavia viestejä.

Epäilen vahvasti tuoreen mieheni olevan narsisti. Silti vielä yritän, ehkä (en juuri nyt tiedä mikä tilanne, ero vai rauha, kotona odottaa, olen töissä).

Kaikki parisuhdeongelmat eivät johdu narsismista ja riidoissa on yleensä aina kaksi osapuolta omine näkemyksineen. Silti epäily narsistista kalvaa. Hyvin tutut kuvailut on jo niin moneen kertaan lausuttu ja listattu aikaisemmissa viesteissä, että minun kai myönnettävä vain totuus.

Kysymys: Voiko tuollaisen ihmisen kanssa saada mitään pysyvää aikaiseksi vai pitääkö vain luovuttaa ja lähteä? Onko kenelläkään positiivisia tuloksia kerrottavana? Minua ei niin vain nujerreta, jaksan kyllä “taistella”, mutta muu oma elämä jää – niin teille tutusti – vähemmälle.

02.03.2009
Ei elämä voi olla

On kyllä ihmeellistä, kun minäkin ajattelin juuri niikuin Tötterö, että minua ei nujerreta. Jotenkin annoin itseni kuitenkin nujertaa. Kuitenkin ajattelen, että annoin tehdä niin itselleni. En, että hän teki niin minulle.
Minulla vain oli mieheni itsemurha takana ja olin todella heikoilla ja tämä mies iski kiinni ja oli kyllä todella tunteeton, Miten ihmeessä otin vastaan kommentit; Niin teidän perheessähän ne ratkaisut on enempi päättömiä. (Mieheni ampui itseään päähän). Ja niin kerroin hänelle kipeimmätkin asiani ja kaikkia niitä hän käytti tietyissä tilanteissa satuttamiseen. EI kerran eikä kaksi vaan kerta toisensa jälkeen.

Alkuun lupaili aina, ettei enää satuta, sitten sekin menetti jossain vaiheessa merkityksensä.
Henkinen väkivalta on kuitenkin aika käsittämätöntä, olen kestänyt monia juttuja, mutta tarkoituksellinen satuttaminen, kun asiat ei mene niikuin narsisti haluaa, se on käsittämätöntä. En edelleen oikein sitä käsitä. Todellista katumusta en ole oikein nähnyt.
Miksi otin sitä vastaan? Nyt kun olen enempi järjissäni, en sitä kyllä voi tajuta miksi otin sitä vastaan.
Mutta nyt olen päässyt siihen, etten halua enää hänen kanssa oikeaa suhdetta. En oikeesti halua. Muutaman kerran olen erehtynyt sänkyyn, puutteessa ja ihmisen ihon kaipuussa. Mutta virheitä ne on ollut joka kerta. Pahaa mieltä on aina saatu.

Nyt kun juttelin hänen kanssaan joku aika sitten, tajusin taas jotain. Hän ei oikein esim. ymmärrä, miksi käyttäisi aikaansa vaikkapa käymällä syömässä tai muutoin viettämällä aikaa naisen kanssa. Hän tosiaan näkee naisessa vain sen oman nautinnon lähteen. Välillä puhuu kyllä aika huolestuttavia juttuja neitsyeistä, toivon ettei hän oikeesti ole niin sairas, että sekaantuu lapsiin.
Olenkohan oikeesti sekaantunut todella sairaaseen ihmiseen.

minä en vain voinut jättää tätä juttua taakse, minun piti tavata häntä vielä monta kertaa, kun kaikki ystäväni sanoivat, että älä tapaa häntä koskaan, älä pidä mitään yhteyttä. Minun oli pakko, halusin päästä tilaan, että oikeesti itse ymmärrän etten halua sellaista ihmistä. Se oli kyllä hyvin vaikeaa, tapaamiset aiheutti todellista ahdistusta ja olin monta päivää sekaisin.
Nyt tuntuu, että se kannatti. Uskon jo itsekkin, että en halua sellaista ihmistä elämääni. Sitä ihmistä mihin rakastuin ei ole olemassa, se oli niin valheellista silloin aluksi, ihmeen vahva se tunne silti oli.
On hyväksyttävä, että tämä on minun elämää ja ollut osa sitä.

04.03.2009
-perhonen-

Hei kaikki!

Olen melkein 100% varma,että miehelläni on narsistinen persoonallisuushäiriö. Mieheni haukkuu minua usein tyhmäksi ja arvostelee painoani ja että olen läski ym.. (painoindeksini on 20, joten ei mitenkään liikaa pitäisi kuitenkaan olla). Hän on itse erittäin pinnallinen ja ulkonäkökeskeinen ja treenaa salilla lähes päivittäin. Saan joka viikko kuulla arvostelua syömisestäni ja siitä,että olen laiska kun en kuntoile tarpeeksi koska takapuoli roikkuu ja koska vatsani näyttää hänen mielestään oksettavalta, niin hänen ei tee mieli harrastaa seksiä kanssani kovin usein. Seksiä meillä on vain silloin kun hän on jonkinverran humalassa, eli kerta viikossa. Myös sängyssä olen joskus saanut kuulla olevani liian passiivinen enkä osaa tehdä mitään oikein. Hän haluaisi useammin oraaliseksiä, mutta itse harvoin tekee mitään minun nautintoni eteen. Olemme nyt olleet noin 3 vuotta yhdessä, eikä hän halua vieläkään muuttaa yhteen kanssani, koska en hänen mielestään siivoa tarpeeksi usein. Hän ei myöskään ole koskaan sanonut rakastavansa minua ja tunteista puhuminen saa hänet ahdistumaan. En tiedä mitä tekisin? Viime aikoina olen miettinyt eroa tosissani, mutta lähteminen tuntuu minulle, niin kuin teille muillekkin uhreille olevan kovin vaikeaa, sillä minulla on huono itsetunto ja syyllistän vain itseäni tästä kaikesta. Lisäksi mieheni vartioi nykyään puhelintaan usein aina juuri “poikien iltojen” jälkeen. Epäilen että hänellä saattaa olla jotain säätöä jonkun toisen naisen kanssa, mutta hän ei ole siitä jäänyt ainakaan vielä kiinni ja jos huomautan hänelle puhelimen vartioimisesta,niin hän alkaa raivota minulle ja pitää minua vainoharhaisena.. Itse hän ei koskaan vaikuta kovin mustasukkaiselta ja senkin takia epäröin hänen tunteitaan minua kohtaan. Olen luonteeltani kiltti, tunnollinen ja epävarma ja luin jostakin, että juuri tällainen heikko persoona vetää puoleensa narsisteja. Tämä suhde on nyt jo toinen, jossa koen miehen olevan selvästi narsisti… Auttakaa ja sanokaa mitä mieltä olette? Kiitos kovasti etukäteen!

09.03.2009
Ei elämä voi olla

Voi Perhonen!

Kuulostaa niin surulliselta. Mieti millaista suhdetta sinä itse haluat ja saatko sitä tältä mieheltä. Kuulostaa, että et saa.
Mieti haluaisitko oikeesti muuttaa yhteen tuollaisen miehen kanssa? Kaikki muuttuu vain pahemmaksi.

Et kuulosta suhteessasi onnelliselta tai edes tyytyväiseltä. Helppo sanoa, että jätä se. Tiedän ettei se vain ole niin yksinkertaista. Teilläkin on varmasti myös hyvää.

Helppoa sanoa, että kuulostaa siltä, että mies käyttää hyväkseen sinua, kun olet liian kiltti. Jotkut ihmiset voivat vain niin häikäilemättömsti tehdä. Hän ei ole sinun arvoisesi, siltä minusta kuulostaa.

Suhteessa pitää olla hyvä olla ja tulee saada arvostusta ja hyvää oloa. Mikä ihme siinä on,e ttä annamme itseämme käyttää hyväksi?

Minä olen pääsemässä jaloilleni ja siihen auttoi, että tajusin, etten itsekkään halua oikeaa enkä muutakaan suhdetta sellaisen miehen kanssa, joka ei anna mitään itsestään, eikä arvosta minua, eikä kyllä oikein itseäänkään, siis ihan oikeesti. Vaikka itseään kehuunkin, mutta se on epävarmuutta, näen hänessä sen pelokkaan ja epävarman pikkupojan. Mutta sitä sääliä ei saa päästää valloilleen.

Perhonen, Sinä valitset millaista elämää haluat ja Sinä ansaitset Hyvää Elämää!

10.03.2009
-perhonen-

Kiitos sinulle, joka vastasit viestiini. Näen asiat taas paljon selkeämmin nyt. On totta, että meilläkin jotkin hetket ovat mukavia, mutta pääasiassa mieheni on se alistaja, jonka mukaan kaikki asiat pitäisi tapahtua. Tuntuu, että tämä elämä pyörii enemmän hänen ja hänen tarpeidensa ympärillä. Hän ei tunnu osaavan ajatella asioita koskaan minun kannaltani, vaan valittaa aina siitä, kuinka minun tulisi olla (esimerkiksi kuinka minun tulee käyttäytyä aamulla, kun herään töihin, etten vaan häiritsisi häntä) ja mitä minun kuuluisi muutenkin tehdä ja mitä en saisi tehdä, koska olen nainen. Hän haluaa jopa päättää mihin käytän omat rahani. Käyn kotona jatkuvaa valtataistelua omista oikeuksistani mikä on todella turhauttavaa. Mieheni on luonteeltaan tyranni joka pompottaa muita, myös hänen omaa veljeään ja äitiään. Töissäkin hän tuntuu joskus tekevän mitä huvittaa. Olen myös miettinyt syitä siihen, miksi hän ei pysty rakastamaan minua? kaikki nämä kolme vuotta olen vain odottanut että hän vihdoin avautuisi minulle tunteistaan. Mikä syy hänellä on pitää minusta kiinni siitäkin huolimatta, vaikka en edes täytä kaikkia hänen kriteerejään? Kaikkein oudointa hänessä on se, että vaikka hän pitää tunteensa minua kohtaan yleensä visusti piilossa, niin silti hän kuitenkin usein liikuttuu elokuvaa katsoessaan… Ja vielä lisäksi kerron, että tein testin: “elätkö narsistin kanssa” ja tulos oli se, että puolisossani on joko jonkin verran, sekä erittäin paljon narsistisia piirteitä.

10.03.2009
lenix

Lukekaa narsistin itsensä kirjoittamat artikkelit. Minusta valaisevat enemmän kuin pelkät luettelot narsistisista piirteistä. Minulla oli narsistinen ystävä melkein 30 vuotta. Tiesin hänellä olevan monia mielenterveyden ongelmia mm. taipumusta ahdistukseen, syvää syysmasennusta ja monia pelkoja sekä alemmuuden tunnetta ja lapsuustraumoja. Mutta vasta nyt ymmärrän mistä kaikki johtui kun katkaisin välimme 1,5 v. sitten. Hän tuntee syvää vihaa minua kohtaan ja kun oivalsin sen, niin oivalsin pikkuhiljaa hänen persoonallisuushäiriönsä luonteen. Linkki: http://www.healingeagle.net/Fin/Vaknin/Alkusana.html

12.04.2009
mirkku

Hei kaikille! Ihanaa, pian vuosi ilman narsistimiestä.Olen ollut lujana enkä ole suostunut tapaamisiin. Nyt on viesti loppuneet ainakin vähäksi aikaa. Valitettavasti se merkitsee sitä että hänellä on uusi kiusattava. Säälin sitä naista, mitä kaikkea hän joutuukaan kärsimään. Entä jos hän ei olekkaan yhtä vahva kuin minä? Jos hän saa ikuiset vammat? Sen tämä narsistisuhde teki että en ole uuteen suhteeseen vieläkään lähtenyt. Kumminkin kaipaisin jo miehen läheisyyttä ja kumppania. Sitä miettii, että jos tulevakin on samanlainen. No ehkä joskus on minuakin varten joku oikeasti tunteva.. Kaiken huippu on tässä asiassa se, että minua tuki eräs nuoruuden tuttu mies keskusteluin ja viestein, että pystyin jättämään narsistini. Nyt tämän miehen vaimossa ilmenee narsistisia piirteitä(on ollut kai koko avioliiton ajan, mutta mies on nyt vasta tajunnut itsekkin sen ja kertoi minulle). Vaimo viestittelee ja soittelee toiselle miehelle, jos ystäväni soittaa minulle, vaimo käy kimppuun ja repii vaatteet riekaleiksi. Kaikki on miehen syytä, vaimo ei ole saanut opiskella, ei pääse mihkää ym. Ystäväni on luvannut jopa viedä vaimon tansseihin ja hakee kotiin, mutta ei vaimo sitten menekkään. Vaimo olisi saanut mennä jatko-opiskeluun, mutta ei mennyt. Kaikki syy muka ystävässäni. Ystäväni mieli alkaa järkkyyn jatkuvien syyttelyiden alla, pelkään hänen mieleterveyden puolesta. Olen vuorostani yrittänyt tukea häntä, sanonut että muuttaisi yksin asuun ja selvittäisi ajatuksensa ennenkuin on myöhäistä. Vaimo on huutanut tappavansa kaikki, pienen lapsen kuullen. Lapset heillä oirehtii myös, johtuen vaimon haukkumisista ja repimisistä isää kohtaan. Tämä nainen on haukkunut minut moneen kertaan viesteillä ja soitoilla kuvitellen että olen ollut hänen miehensä kanssa. Meillä on vain ystävyys ja toistemme tukeminen. Miten ihmeessä saan mieheen niin paljon voimaa että hän pystyy irrottautumaan vaimostaan, ennen kuin henki on lähtenyt?

07.05.2009
Taistelia

Hei!
pitäisikö sopia asiat narsistisen ex poikaystäväni kanssa? koska jos en mahdollisesti tee sitä monet tutut kääntävät minulle selän.

anna kun kerron ensi vähän tausta tietoja….

olen nuori tyttö jonka ex poikaystävä oli narsistinen seurustelimme vähän alle vuoden. Kun minä tapasin tämän pojan hän oli jotain niin ihanaa. Hän oli kuin herrasmies hänen sanansa sulattivat sydämeni joka kerta alussa ja hän oli aina siinä. Kun oikea prinssi. Olen itse todella sinisilmäinen tyttö ja uskon aina kaikista vain hyvää ja luotan kaikkiin ihmisiin. Tiedän että niin ei saisi tehdä mutta se olen vain minä. Vähän ajan päästä hän muuttui aivan täydellisesti. Kysyin monta kertaa kuka hän oli ja milloin se jonka tunsin palaisi takaisin. Kävin vaikeita aikoja läpi kun hänen äitinsä kuoli ja isä ei voinut niin hyvin. Mutta minä taistelin hänen puolesta ja autoin häntä niin paljon kun pystyin. Hän muuttui lopuksi aivan täydellisesti hän oli kuin toinen ihminen. Minä olin aina väärässä, jouduin alistumaan asioille, en saanut olla enää ystävien kanssa viikonloppuisin, hän haukku minua, ja pahinta on se että jouduin tekemään asioita joita en olisi koskaan halunnut. Äiti ja ystäväni luulivat hänen olevansa todella mukava mutta kun olin hänen kanssa kahdestaan se oli jotain niin kamalaa. En kauan enää jaksanut niin päätin lopettaa seurustelun koska minä olin henkisesti kuollut ja väsynyt. Yritin olla hänen ystävänsä mutta se ei toiminut niin päätin lopuksi mennä kertomaan kamalia asioita joita olen kokenut ystävilleni kuratorille koska olin pitänyt kaikkeni tämän sisällä puoli vuotta ja lopetin hänen kanssa puhumisen ja ystävät käänsivät hänelle selän mutta minä en pakottanut heidän tekemään sitä. Tämän jälkeen olen elänyt tuskassa. Olen saanut kuulla miten kamala ihminen minä olen ja että minä olen se paha. Hän on mennyt selittelemään jotain “paskaa” minusta joten jotkut ihmiset ovat alkaneet vihaa minua. Käyn terapeutilla nykyään mutta yritän taistella tätä vastaan mutta se on vaikeata. ex poikaystäväni hokee kokoajan kaikille toisille sitä että hän haluaa selvittää tämän asian missä nytten olen ja hän haluaa olla minun ystävä. Mutta hän vaan hämää ihmisiä koska hän haluaa olla se “viisas” meistä ja selvittää tämän asian. Turhaan koska minulla on pelko häneen kohtaa. Joudun elämään kokoajan siinä pelossa että lopuksi kaikki kääntää selän minulle. Mutta niin kun minulle on sanottu on se että minun pitää näyttää että minulla on hyvin ja että olen hänen yläpuolella ja en anna tällä kerralla periksi. JOTEN KAIKKI IHMISET JOTKA ELÄVÄT TAI ELI NARSITISEN KANSSA HEITTÄKÄÄ HÄNET POIS JA ÄLKÄÄ KUUNELKO HÄNTÄ ENÄÄN KOSKAAN KOSKA HÄN HALUAA VAIN SATUTTAA!

10.05.2009
toipilas

(lainattu teksti)
Uhrin ystävä

Kertokaa, miten olette saaneet narsistisen avokin ulos yhteisestä (omistus) asunnosta eroa tehdessänne?
Olen ystävääni yrittänyt tukea sekä auttaa ottamalla asioista selville ja sain kuulla että tuomiokunnalta voisi hakea tätä Yhteiselämän lopettamispäätöstä. Tällä keinolla saisi henkilön ulos asunnosta eikä jatkuisi psyykkinen väkivalta.
Eli, kokemuksia peräänkuulutan.

Vastaus: itse jouduin myymään asuntoni. Onneksi pääsin siksi aikaa ystäväni luokse, nyt etsin itselleni omaa asuntoa. Yritän saada elämäni uudelleen raiteille, olen menettänyt ihan kaiken tämän narsisti miehen yhdessäolon seurauksena, työni ystäväni kotini.Olimme yhdessä noin 9v. Kunnes tajusin ettei hän muutu. Ongelmana on yhteinen koira josta en halua luopua. Onko muilla tällästä ongelmaa,,,eli yhteinen koira tms. miten olette järjestäneet asian. Onnistuuko yhteishuoltajuus?

28.05.2009
Miia

Meil on ikäero n.20 vuotta.(minä nuorempi osapuoli). En olis kinä uskonu et hän käy minuun käsiksi, mutta näin kävi eilen. Ilta alkoi hyvin, nautimme kauniista ilasta otimme vähän alkoholia. Ensin alkoi epäilys että minä petän, käyn vieraissa ym. minulla on paljon miestuttavia (ei seksikavereita), kenestäkään ei voi puhua kun heti äänensävy on letko pannu sen kanssa?Ystäviini en olisi saanu olla tekemisissä, enkä myöskään sukulaisiini. Eilen hän löi, otti käsivarresta kiinni lujasti (mustelmat jäi) Nappasi rinnuksista kiinni (myös mustelmat). Käski pakata kamat ja lähteä, kun olin lähdos ni estelemässä etten saa jättää häntä. Kun totesin etten voi jatkaa tälläista suhdetta ni vika olikin minussa, olin huora, ärsyttävä lunttu. vammanen (synnynnäinen kuulovamma), ym kaikki mahdolliset tuli. Kun pääsin ovesta vähien tavaroideni kanssa ulos yritti vielä potkaista minut rappusista alas. Onneksi en asu siellä virallisesti vaan kotona muodollisesti. Nyt hän soittaa ja viestittelee, pyytää palamaan takaisin ja että unohdetaan eilinen. Mitä pitäis tehdä? Järki kieltää palaamasta mutta tunteet sanovat toista.

30.05.2009
ex uhri

miia hyvä.
lue tuo teksti uuelleen. mieti mitä illan aikana tapahtui. mieti, että koskaan ku mies tekee tuon niin se ei jää viimeiseksi vaan yltyy. tiiän ite kokemuksesta.
muistan ite kyllä vielä ku eilisen päivän ku olin samassa tilanteessa. mies riuhtaisi sormuksen pois ja seuraavana päivänä tuli jättisuklaarasian kanssa pehmittelemään ja kosimaan uudelleen. en ottanut sormusta enään takaisin ja siitä mies kävi käsiksi, tarttu kasvoihin ja huusi suoraan naamalle.
pelkäsin aivan hulluna.
tuon jälkeen kävin kaikki läpi mitkä sinulla on vielä edessä. muistan kun yksi päivä lähdin kävelylle selvittämään päätäni ja muistan vieläkin elävästi sen tunteen ku en vain yksinkertaisesti jaksanut kävellä, kuvitelkaa, en jaksanut edes kävellä!! olin täysin loppuunpalanut kaikista uhkauksista ja järjen ja tunteiden vastaan tappelemisesta ja kyyneleet tuli ja tuli kauan aikaa ja tunsin olevani ihan umpikujassa ja oisin voinut kuolla siihen paikkaan mieluiten.
jostain keksin että soitin johonki apunumeroon, (olin aiemmin jo kerran käynyt hätävastaanotolla psykologilla)
ja sanoivat olevan täyttä ja kun ymmärsivät että oon oikeasti todellisen avun tarpeessa niin lupasivat järkätä keinolla millä hyvänsä minut seuraavalle päivälle ja niin kävi ja sain aloittaa minut jalkeilleni nostaneen terapian.
tappelin noihin aikoihin toisinaan useinkin siitä itseni kanssa, että soitanko hänelle, kertakaikkiaan oli vain niiiiiiiiiiin järjetön ikävä ja aivan mieletön fyysinen kaipuu.
kumminkin terapian ja ystävieni rohkaisusta elin nuo vaikeat ajat läpi, sorruinkin kaksi kertaa ja kaduin hyvin pahasti…
mies osasi olla ovela, kaikki fyysiset ja henkiset vääryydet mitä hän teki, hän pisti hänessä asuvan pahan voiman “sielunvihollisen” piikkiin ja pyysi nöyrintäkin nöyrimmästi anteeksi- sama kumminkin toistui. Se paha voima asuu hänen sisässä eikä se ole sieltä pois lähteäkseen. Piti vain ajatella et siinä yhessä fyysisessä ihmisolennossa asuu henkisesti kaksi persoonaa joista toisen osuus on 10% tai jotain sinne päin ja sitä rakastan ja palvon ja kaipaan ja se on jotain täydellistä… Mutta loppu 90% onkin mustaa ja synkkää ja uhkaavan vaarallista. Jos ajattelee paremmin niin jokaisessahan meissä on tuo varjopuoli, mutta normaali ihmisessä on prosentti pitäisi olla hyvän osuuen prosenttia pienempi!
Ja sitte vielä siitä et tosiaan yritin kaikkeni. Kyselin monelta asiantuntijalta miehen oireet tunnistetua että onko tällaista mahdollista parantaa. Yritin saada miestä hoitoon mutta hänellä sitten oli jo “vahva vaihe” päällä ja hän oli niin varma että hän on niin kunnossa kun voi olla ja ei totta totisesti mitään hoitoa tarvitse. Asia kääntyikin sitte niin päin että minä olin se mielenterveydellisesti heikko koska hänelle kävi ilmi että käyn terapiassa.
Yli vuoden kuluttua kaikesta, (maailman toiselle puolelle palloa muuttaneena) voin vielä sanoa tulevan hetkellisiä kaipuun iskuja- tosin ne ovat niin lieviä ja niitä ei tule usein että niitä ei kestäisi.
Lupaan että jos aloitat taistelun ja jaksat läpi pimeän ajan niin huomaat olevasi ONNELLISEMPI kuin ikinä ja ELINVOIMAISEMPI kuin koskaan ja lupaan että löydät itsesi takaisin- siihen kuitenkin on vain yksi tie, jätä miehesi.

ja sitten vielä TOIPILAS:
meillä oli kanssa yksi vaikeimmista ongelmista kaksi minulle rakasta koiraani joita mies käytti välineenä pompotella minua ja saada minut valtaansa. Kaikki johtui ilmeisesti mustasukkaisuudesta. Hän uhkaili että jos en TAPA (kuuloonkaan ei tullut uuden kodin etsimistä tms) koiriani niin en välitä hänestä, minun olisi tullut näyttää rakkauteni tappamalla koirani. No way. Onneksi en sitä tehnyt…
Ja kerran hän lätkäisi toista koiraani mutta onneksi toista vastaavaa tilannetta ei kerennyt tulla.

31.05.2009
Toipilas

Ex-uhri, kiitos viestistäsi. Minun ongelma on se että koira on hänen luonaan aika paljon (harrastuksen takia), hän onnistuin heikkona hetkenäni saamaan nimen paperiin jossa luovutin osaomistuksen hänelle (osasi todella hyvin kieroilla asian) eli koira on yhteinen. Olen vasta nyt tajunut että se on välikappale sille, että olen pakosta häneen yhteydessä. (hänellä on jo uusi uhri, siis nainen). Siksi nyt ystävällinen minulle. En tiedä miten onnistuu tämä koiran yhteishuoltajuus.En luota häneen missään asiassa. Erittäin kova valehtelemaan, ja on taitava siinä. Koirasta en luovu se on varma ja hän tietää sen. Pakko yrittää olla ystävä, vaikka sisimmässäni en haluaisi olla missääntekemisissä. En voi unohtaa miten hän tuhosi elämäni totaalisesti. Toivotan sinulle kaikkea hyvää elämääsi. Täältä pohjalta on vain tie parempaan. Uskotaan siihen, kaikki täällä olevat kohtalotoverit

01.06.2009
Miia

Nyt ollaan oltu viikko erossa. Joka päivä tulee puheluita ja viestejä et tuu takas ym, rakastan sua ja en tee niin enää jne. Jos vastaan puheluun ensin juttelee niitä näitä ja sen jälkeen alkaa aneleen et tuu edes käymään. Kun kieltäydyn edes käymästä alkaa huorittelu ja väitetään etten ole edes häntä rakastanu. Luulee et tää eroominen on mulle helppoa, mitä ei kylläkään ole. Olen aatellu jo pari kertaa et takasin palaaminen olis voinu olla helpompaa. Mut siin vaihees huomaan mustelmat käsivarres ni joku pieni järjenvalo säteilee vähän! Sama juttu on viestit, koko ajan olen muka panemas jonku kanssa, samalla vähän huoritellaan muutenkin ja yrittää syyllistää kun HÄNELLÄ on huono olo kun olen poissa. Alkaa käydä aika raskaaks tää touhu. otin uuden puhelinumeron (tietty salasena) ja suljen vanhan numeron. toivon ja rukoilen et ne vähät kaverit mitä mulla on ei anna sitä sille miehelle. Koskakohan se aurinko alkaa paistaa tähän risukasaan? Parempaan suuntaan ollaan toivottavasti menossa, vaikka välillä onkin rankkaa. Hyvää kesää kaikille! Kyllä tästä selvitään. Elämällä on tapana joskus potkia päähän, mut sitä tarvii potkia takas.

05.06.2009
väsynyt

Hei kaikki lukijat! Taas yhden käsittämättömiä piirteitä saaneen riidan jälkeen, joka alkoi ihan tyhjästä, tuli tarve etsiä vastauksia ja apua niin löysinkin kohtalotoverini täältä. Tuntuu kamalalta lukea teidän juttujanne, niin kuin lukisin omasta elämästäni. Olen ollut täysin tietoinen mieheni persoonallisuushäiriöstä jo pitkään ja epäillyt sen olevan narsismia. Nyt ei ole epäilystäkään sillä lähes kaikki sairauteen viittaavat kuvaukset täsmäävät mieheeni.

Toivottavasti olette käyneet lukemassa sivuilla http://www.healingeagle.net/Fin/Vaknin/Alkusana.html.

Itse olen istunut viimeiset kolme päivää koneella tyrmistyneenä, kamala oksettava olo sisälläni vaan pahenee kun tajuan ettei muuta ratkaisua tilanteeseen ole kuin lähteä. Meillä on pieni lapsi mikä hankaloittaa lähtemistä siinä määrin että olen tähän asti pelännyt tekeväni väärän ratkaisun lapsen kannalta jos eroamme. Ymmärrän nyt kuitenkin voivani niin huonosti että pelkään lapseni reagoivan myös siihen pitemmän päälle enkä halua näin käyvän. Olisi pitänyt lähteä silloin kun sain tietää olevani raskaana, niin hirveät syytökset sain siitä miten olen hänen tietämättään hankkiutunut tietoisesti raskaaksi jotta voisin myöhemmin lapsen varjolla viedä hänen rahansa. Hän on lähes koko yhdessäolomme aikana puhunut siitä miten hän näkee kuinka hylkään hänet ja löydän kuitenkin jonkun toisen koska en kelpaa hänelle kuitenkaan kauaa. Vaikka molemmissa meissä on vikoja, niin voin sanoa että hän on puheillaan ja käytöksellään ajanut asiat siihen pisteeseen että kohta hänen pelkonsa toteutuukin. Olen myös sanonut tämän hänelle.

Olen jo kuukausia valmistellut itseäni henkisesti tulevaan eroon tekemällä varasuunnitelmia ja katselemalla asuntoakin. Viimeinen vuosi on ollut henkisesti niin uuvuttava ettei fyysisestikään tunne olevansa enää kunnossa. Voimia ja haluja ei ole enää arkisten askareidenkaan hoitamiseen ja siitäkin saan syyt niskoilleni. Olen vain niin laiska ja saamaton mieheni silmissä kun en saa mitään aikaiseksi. Lapseni on ollut ainoa syy miksi en ole antanut itseni romahtaa täysin, monena aamuna hän on ollut ainoa syy nousta sängystä ylös.

Tuntuu kuin osa minusta olisi kuollut, en ole enää sama iloinen ihminen kuin ennen. Tästäkin mieheni valittaa minulle, mutta syy siihen ei saa olla hänen käytöksessään. Hänellä nyt on vaan oikeus sanoa asiat juuri niin kuin itsestä tuntuu eli erittäin törkeästi ja alentavasti. Hänellä on oikeus tehdä omassa kodissaan mitä haluaa miten haluaa, minulla on oikeus tehdä vain mitä hän haluaa.

Hakeuduin keväällä terapiaan työterveyden kautta, tilanne oli työterveyshoitajan silmissäkin niin huolestuttava, itkin ja tärisin niin etten saanut puhutuksi, niin sain ajan psykologille samalle päivälle. Alunperin olin ajatellut meneväni mieheni kanssa yhdessä terapeutille. Kerrottuani miehelleni asiasta hän suuttui silmittömästi moisesta ehdotuksesta. Hän ei voinut ymmärtää miksi me/ hän tarvitsisi ammatti auttajaa, eihän hän ole avun tarpeessa. Seuraavaksi hän ihmetteli mitä hän on sanonut tai tehnyt minua loukatakseen. Hämmästelin tätä hieman sillä olimme puhuneet ongelmistamme aikaisemminkin ikävin seurauksin. Hän väitti ihan tyynesti ettei ole sanonut sitä ja tätä ja jos on niin ei ole tarkoittanut loukata. Käsissäni olevia mustelmia hän puolusteli sillä että eihän hän nyt kuitenkaan lyönyt, otti vaan vähän kovemmin kiinni että mitä se nyt meinaa!!!!!

Hän ei selvästikään muista paljoakaan aikaisemmista riidoistamme, mikä johtuu paljolti varmaan siitä että hän on useimmiten ollut aina jonkun asteisessa humalassa, vaikka tämänkin kiistää. Toisaalta silloin kun hän suuttuu niin näyttää siltä kuin hänestä tulisi aivan eri ihminen, ääni muuttu, silmissä on kamala palavan vihan polte ja kielen käyttö on jotai aivan uskomatonta. Ihan kuin hänessä olisi kaksi persoonaa ja sitä toista hän ei itse tunnista eikä sen takia kykene muistamaan. En tiedä mitä ammattilainen tuohon sanoisi. Terapeuttinikaan ei voinut diagnosoida miestäni minun kuullen koska asian osainen ei itse uskaltautunut puheille.

Itse vedän omia johtopäätöksiä siitä miten miehestäni on tullut sellainen. Ei tarvitse paljoakaan analysoida maallikon psykologiaa käyttäen hänen vanhempiaan, jotta voi arvailla missä on tehty virheitä ja mistä mieheni on jäänyt lapsuudessaan paitsi, vaikka kaikki näyttääkin ulospäin täydelliseltä.

Mieheni on todella taitava uskotellessaan että kuvittelen vaan asioita ja vedän kaikesta herneet nenään mitä hän sanoo. Hän laittoikin minut omiin hullunkirjoihinsa sen jälkeen kun aloin käydä terapiassa. Hän jopa kyseenalaisti mielenterveyteni siinä määrin että kysyi minulta voiko hän enää luottaa minuun etten vahingoita perhettäni ja itseäni nyt kun olen niin henkisesti epävakaa että tarvitsen ihan ulkopuolista apua!!! Järkytyin kommentista niin että nauroin hänelle mikä sai hänet erittäin vihaiseksi.

Terapiassa käyminen auttoi todella paljon. Oli joku jolle saatoi puhua täysin luottamuksellisesti ja kertoa kaikki kauheimmatkin jutut. Itselleni ongelma oli juuri siinä, että asiasta muille kertominen oli todella vaikeaa. Kaikki pitävät miestäni niin hyvänä tyyppinä, erityisesti vanhempani. Tuntui oikeasti pahalta rikkoa tuo kuvitelma unelmavävystä. Ja onhan hänessä paljon hyvää ja hienojakin piirteitä. Tuskin voisin ilman niitä elää hänen kanssaan. Vanhemmilleni asia olikin melkoinen järkytys. Oli pakko kertoa äidilleni koska oli niin paha olla ettei enää voinutolla hiljaa. Itseasiassa äitini oli se joka antoi minulle ensimmäisen narsismia koskevan artikkelin luettavaksi, hänen mielestään se sopi kertomaani hyvin, ja oikeassa hän oli. Se oli ainoa julkaisu jonka tarvitsin luettavakseni ymmärtääkseni mistä meidän perheessämme on kyse.

Tuntuu surulliselta ettei narsistia voi parantaa, kaikesta huolimatta toivon hänellekin pelkkää hyvää tulevissa ihmissuhteissaan sen jälkeen kun eroamme, siis KUN eroamme. Tuntuu vaan kauhealta että joku joutuu taas hänen uhrikseen, ja hän vaan tulee olemaan entistä katkerampi lähtöni jälkeen. Onhan vika kuitenkin hänen mielestä meissä naisissa.

En voi jatkaa enää pitkään tässä helvetillisessä liitossa, jossa olen niin huono, epätäydellinen, osaamaton, saamaton, ymmärtämätön, kohtuuton, kylmä, keskustelukyvytön, joustamaton ym ym ym. Mikäli yhtään tunnen itseäni, nyt kun olen päässyt syyllisyyden ja alemmuuden tunteestani, niin tunnen olevani paljon muutakin kun tuota. Meillä keskusteleminen on ollut yleensä sitä että mies puhuu ja minä kuuntelen ja olen samaa mieltä häntä miellyttääkseni välttäen näin riidat ja raivokohtaukset. Olen mielestäni joustanut loputtomiin asti vain pitääkseni yllä jonkinlaista rauhaa kotonamme, nyt rajani on tullut vastaan ja mittani on täysi.

Tässä keväällä kun meillä oli pahin riita jolloin ilmoitin jättäväni hänet mieheni romahti ensimmäistä kertaa täysin. Jälkeenpäin mietin että oliko sekin vain hyvää esitystä jotta saisi säälin ja syyllistämisen kautta minut takaisin ja onnistuihan siinä. Käyttäytyi kyllä pitkään asiallisesti sen jälkeen. Mutta eihän se ulkokuori kauaa kestänyt. Elättelin toiveita muutoksesta vaikka arvelinkinsen olevan mahdotonta.

Tässä pari päivää sitten hän sitten ilmoitti että nyt saa hänen puolestaan nöyristelyt riittää että hän ei enää jaksa olla hiljaa. Olen ollut niin etäinen häntä kohtaan enkä mene lainkaan vastaan ja ymmärrä häntä, siis tässä samalla kun yritän pitää vielä raunioitani jotenkuten kasassa. Ja kaiken mahdollisen syyllistämisen ja aliarvioimisen päätteeksi olisi pitänyt vielä haluta seksiä hänen kanssa. Voi ihme kun ei tee mieli, ei sen enempää muitakaan kuin häntä. Olen päättänyt unohtaa miehet vähäksi aikaa kunhan hänesta pääsen eroon. Hän on kuitenkin vakuuttunut että haluttomuuteni taustalla ei voi olla muuta kuin toinen mies.

Pahin on varmasti vielä edessä, mikäli hän aikoo toteuttaa kaikki uhkauksensa mahdollisen eron jälkeen. Pahinta tulee olemaan taisteleminen lapsesta, sillä hän ilmoitti vaan että lapseni ei sitten lähde mikäli minä lähden. Aikomukseni on tulevaisuudessa keskittyä itseni ja oman arvoni uudelleen rakentamiseen sekä lapseni hyvinvointiin. Sitä ei pilaa enää kukaan!!!!

Paljon voimia kaikille vastaavaa kokeneille!!!!

07.06.2009
ex uhri

MIIA!!! Upeaa! Teit sen mutta muista olla varovainen- niinku sanottu ne tosiaan on ovelia isolla Oo:lla! Mun ex tasan viikko sitte laitto vielä maanittelusähköpostin ja nyt kuulin tänään et hänellä on uusi tyttöystävä. En tiedä ollakko onnellinen vai surullinen- onnelinen omasta puolestani koska tiedän että hän ei oo ottamassa muhun yhteyttä niin kauan ku sillä se toinen nainen on, mut surullinen uuden tyttöystävän puolesta ku tiedän liian hyvin mitä tämä mies saa aikaan….

VÄSYNYT: tee se. tee se heti älä huomenna. kuulostaa ihan kamalalta kyllä ja mikään yhteinen maallinen asia, ylipäätään lapsi ei kyllä helpota asioita. Mutta Taistele, ja muista mustina päivinä että jokainen hengenveto vetää sinua kohti tasapainoista, valoisaa, tervettä aikaa. SINÄ ANSAITSET PAREMPAA!!
Ite muistan vieläki päivänselvästi yhden hetken kun ensimmäisen kerran älysin todella olevan vapaa. Pyrähdin juoksuun ihan vaan siksi että oli niin kevyt ja hyvä mieli!!!
Ite kanssa päätin eron jälkeen että ei enään miehiä. Kumminkin yksi kivan tuntunen mies alkoi pitämään yhteyttä minuun jo jonkun ajan kuluttua ja sitä kesti oikeasti vain muutama päivä koska pelkäsin kokoajan niin sairaalloisesti.
Toinen juttu lähti siitä kun miespuolinen ystäväni näki minun silmännurkassa kyyneleitä kun kerran minulla oli todella heikko hetki. Hän halasi ja juttelimme pitkän aikaa ja hän tuli uudelleen ja uudelleen ja nosti minut jaloilleen- tätä kesti jopa pari kuukautta kunnes minun alettua pikkuhiljaa luottamaan häneen hän jätti minut kuin salama kirkkaalta taivaalta- ja vieläpä puhelimella. Vaikka eihän me kyllä periaatteessa edes seurusteltu, mutta kumminkin. Se sattui yhtä paljo ku joku ois lyöny puukolla selkään tai enemmänki mut toivuin äkemmin kuin siitä puukoniskusta oisin toipunu.
Nyt oon kuukausia kartellu enemmän ja vähemmän tietosesti suhteita miehiin- joitakin ystäviä on päässyt vähän lähemmäs minua ja olen purkanut heille mielessäni pyöriviä asioita- mutta mitään muuta ei ole eikä tule tapahtumaan. Minusta on tullut niin varovainen että ei moni osaisi arvatakkaan koska se ei päälleppäin näy normaalissa kanssakäymisessä vaikkapa työpaikalla tai yleensäkkään ottaen ystävien keskuudessa.

KAIKILLE niille jotka kipuilee eroamiskysymyksen kanssa tunnistettuaan oireet ja kaikille jotka kipuilee erottuaan, kaikille jotka sitä nyt tarvii niin HURJASTI voimia ja jaksamisia, pidetään yhdessä päämme, näytetään pyllyä narsisteille ja eletään omaa elämäämme onnellisesti!

08.06.2009
Aleksis Kojootti

Täällä on paljon viestejä naisilta.

Haluaisin tuoda esiin että naiset voivat olla ihan yhtä pahoja narsisteja kuin miehetkin.

Minä olen mies ja minun naisystäväni on mahdollisesti narsisti – olen epäillyt näin jo useita vuosia.

Muutimme yhteen vuosia sitten ja heti alussa hänen käytöksensä muuttui dramaattisesti siitä mitä se oli seurustelun alkuvuosina. Alkuun hän oli erittäin fiksu (sitä hän on edelleen kyllä, järkeä kyllä riittää), rauhallinen ja minut hyvin huomioon ottava. Mutta *heti* kun yhteinen asunto oli hankittu ja muutto tehty niin alkoi käsittämättömän agressiivinen käytös – hän lähes päivittäin huusi minulle ja haukkui minua aivan typeristä jutuista. Minä olin aivan ymmälläni että mistä tässä oikein on kyse kun minua näin kohdellaan.

Valitettavasti hän sai usein minut vedettyä siihen huutamiseen mukaan, kun en osannut varoa enkä ymmärtänyt mistä on kyse. Joskus itkin aivan hysteerisesti ja peittelin korviani ja pyysin häntä vain lopettamaan sen huutamisen kun hän jatkoi huutamista hyvin agressiivisesti minun toistuvista lopettamispyynnöistä huolimatta. Luhistuin lattialle itkemään aivan neuvottomana kun en ensinnäkään ymmärtänyt miksi hän kohtelee minua niin huonosti ja koska en saanut häneen mitään järkevää puheyhteyttä jolla asiaa olisi voitu lähteä korjaamaan.

Tunsin että minä tarjoan hänelle rakkautta ja hellyyttä ja en saanut ollenkaan samanlaista takaisin vaan sain takaisin vihanpitoa ja “mene pois” käskyjä silloin kun yritin olla hänen kanssaan yhdessä positiivisella mielellä. Olin todella murheellinen ja hämmentynyt siitä että miksi hän toimii niin ilkeästi. Useaan kertaan yritin rauhallisilla keskusteluilla selvittää että miksi hän käyttäytyy niin vihaisesti minua kohtaan – sain selityksenä yleensä sen että “minulla on oikeus huutamiseen” tai hän käyttäytyi niin että hän on varmasti aina oikeassa ja minulla ei ole oikeutta kyseenalaistaa hänen sanomisiaan. Hän käyttäytyi hyvin uhmakkaasti näiden keskusteluiden aikana (kuten muulloinkin, mutta erityisesti silloin jos aloin selvittämään syytä uhmakkuuteen).

Tästähän seurasi se että minä masennuin pahasti. Olen siinä tilassa edelleen. Kolmen yhdessäasumisvuoden jälkeen olin siinä pisteessä että ensimmäisen kerran harkitsin suhteemme tulevaisuutta. Olin siis saanut tarpeekseni hänen räyhäämisestä ja ihme tempuista ja jatkuvasta haukkujen kohteena olemisesta. Mutta tein silloin päätöksen että suhdetta ei vielä lopeteta vaan katsotaan asia sitten selväksi kun minun opiskeluni on päättynyt (olin aloittanut opiskelut silloin kun muutimme yhteen). Ja nyt on sitten sellainen tilanne että en ole opiskelua loppuun pystynyt viemään masennuksen takia. Ja seurustelusuhde on samalla tavalla pysähtyneessä tilassa kuin silloin vuosia sitten kun sen päätöksen tein että katsotaan sitten kun olen valmistunut.

Olen enemmän ja enemmän vakuuttunut siitä että hän on narsisti. Olen tunnistanut että hänen isänsä ja hänen isänsä äiti ovat aivan takuuvarmasti pahemman luokan narsisteja, joten tämä tyttö on saattanut kopioida käyttäytymismalleja heiltä. En usko että kyseessä on pelkkä sattuma että hänen isänsä on öykkärimäinen ja hallitseva lähiomaisia kohtaan ja isänsä äiti on erittäin kontrolloiva ja manipuloiva – uskon että tyttö on heiltä ottanut paljon mallia käytökseensä ja arvomaailmaansa, hän selvästi arvostaa kyseisiä ihmisiä paljon. Kaikki nämä kolme ihmistä ovat mielestäni hyvin älykkäitä ihmisiä. He valitettavasti käyttävät nopeasti leikkaavaa pollaansa toisten ihmisten kontrollointiin, keskusteluiden hallintaan yms. elikä jyräävät muut. Ja kun isä ja tytär ovat saman pöydän ääressä niin meteli on kova kun vääntävät keskenään siitä kuka on paras ja kenen juttuja pitäisi kaikkien kuunnella. Ja minä istun siinä välissä ja korvia särkee se kovaääninen möykkääminen.

Minä kun olen tällainen herkkäluonteinen aina ollut ja hiljaisemman sorttinen ihminen niin minun on ollut vaikea pitää puoliani tällaisessa sopassa kun on tuollainen kontrolloiva ja agressiivinen persoona vieressä. Tavallaan en ole aina edes halunnut pitää puoliani *koska* minä en ensinnäkään halua sellaiseen kovaääniseen rähjäämistyyliseen keskusteluun ollenkaan mukaan – se ei ole minun käsitykseni siitä miten ihmisten pitäisi keskustella, enkä varsinkaan hyväksy sitä että minun pitäisi omassa kodissani jatkuvasti taistella oikeudestani saada reilua kohtelua ja että minun pitäisi puolustaa itseäni jatkuvia haukkuja vastaan. Minun käsitykseni kodista on hyvin toisenlainen – minä odotan kotona rauhallista ilmapiiriä ja tukea enkä sitä että minua poljetaan alas aina kun tilaisuus tulee ja kovaäänisesti.

En ole tehnyt päätöstä siitä mihin suuntaan tämä suhde menee – ei näytä hyvältä varsinkin kun näyttää vahvasti siltä että nämä narsismi-analyysit osoittavat kumppanini olevan juuri sellainen.

Tässäkin suhteessa on myös niitä erittäin hyviä muistoja paljon ja olisi todella kivuliasta luopua ihmisestä jonka kanssa on aikuistunut ja elänyt suhteessa jo yli 10 vuotta.

Mainittakoon vielä että tiedän että en ole ollut aina kunnollinen – olen viime vuosina pahentanut myös itse omaa terveystilannettani valvomalla öitä tietokoneella (saa olla omassa rauhassa nimittäin) ja siitä on ollut myös haittaa eikä sellainen varmasti helpota masennusta.

Koskaan en ole pettänyt kumppaniani. Ikävä kyllä en voi olla varma siitä että hän ei olisi pettänyt minua. Nimittäin hän itse meni tekemään sellaisen hirvittävän virheen että uhkasi mennä sänkyyn toisen miehen kanssa. Tämä uhkaus tapahtui samana vuonna kun minulle tuli ensimmäisen kerran mieleen että pitäisikö erota. Hän uhkasi minua sillä tavalla sen jälkeen kun oli ensin viikkokausia haukkunut minua ja huutanut minulle, ja teki myös erään ilkeän tempun jolla pahoitti minun mieleni pahasti (aiheutti sen että kaverini luulivat että olin pahoinpidellyt häntä, mikä ei pitänyt paikkaansa – minulle tämä oli tietysti hirvittävä loukkaus jota en voinut mitenkään ymmärtää). Minä olin sitten niin mieli mustana että en halunnut puhua hänelle enkä varsinkaan harrastaa seksiä. Joten hän katsoi että on oikein että hän uhkailee että menee toisen kanssa sänkyyn – sehän tosiaan auttoi tilannetta. Sen uhkauksen jälkeen en ole enää luottanut häneen että hän ei mene toisten kanssa sänkyyn. Asiaa ei ole auttanut se että hän on myöhempinä vuosina myös sanonut asioita jotka minun mielestäni viittaavat siihen että hänellä olisi saattanut olla seksiä jonkun toisen kanssa. Kun olen esittänyt epäilykseni hänelle niin hän on vain haukkunut minut hulluksi. Se onkin helppo puolustus – hauku toinen hulluksi niin asia on sillä selvä. Minä olen siis hullu kun epäilen häntä pettämisestä – sen jälkeen kun hän itse on uhannut että menee jonkun toisen kanssa sänkyyn.

Ratkaisun pitäisi tapahtua lähikuukausina – yritän kerätä voimia jotta saisin opinnot loppuun. Sitten täytyy tehdä itseni kanssa tilinteko haluanko sellaisen ihmisen kanssa jatkaa yhdessä. Tällä hetkellä tuntuu että ei kannata oman mielenterveyteni takia. Olen halunnut lykätä päätöstä valmistumisen jälkeiseen aikaan koska en ole halunnut opiskelun keskeneräisyyden vaikuttavan päätökseni jatkamisesta hänen kanssaan. Ironisesti nämä asiat kytkeytyvät toisiinsa väkisinkin.

09.06.2009
Aleksis Kojootti

Jäi tuosta äskeisestä viestistä pois että silloin samoihin aikoihin kun hän uhkasi mennä toisen kanssa sänkyyn, hän myös käski minun tappaa itseni. Tällaista käskyä en aio toteuttaa, joten teidän lukijoiden ei tarvitse huolestua siitä.

Hyvä kysymys on että kuuluuko minun elämääni sellaiset ihmiset (alkoholistiveljeni on myös sanonut niin, by the way, eli näitä on 2 ja molemmat lähiomaisia) jotka sanovat minulle että minun pitää tappaa itseni. Minä en koskaan ole sanonut enkä aio sanoa kenellekään että heidän pitäisi tappaa itsensä – en kerta kaikkiaan voi ymmärtää että miten tuollaista voisi sanoa jollekin ja etenkin miten lähiomaiselle voisi sellaista sanoa? Millainen hirviö ihmisen pitää olla jos käskee omaa seurustelukumppaniaan tappamaan itsensä?

Enemmän ja enemmän kun näitä mietin niin enemmän ja enemmän tuntuu siltä että tällä seurustelusuhteella ei ole paljoa toivoa jäljellä.

09.06.2009
Toipilas

Hei Aleksis Kojootti!
Kuulostaa niin tutulta, oli kuin lukisi omaa tarinaa. Olet todella tekemisissä narsistin kanssa.Heti kun narsisti on saanut ihmisen todella koukkuun (yhteen asumaan) hän muuttu välittömästi, alkaa uhrin murtaminen jalustalta, mihin hänet alussa on nostettu. Ota hyvä mies jalat allesi, sillä narsisti ei muutu.

Tsemppiä!

09.06.2009
Aleksis Kojootti

Sellainen pointti on myös sanottava että hän käyttäytyy todella erilaisesti silloin jos me olemme kahden tai jos seurassamme on muita ihmisiä.

Eli hän esittää sitä fiksua ja ystävällistä ihmistä muille, kuten esitti minulle silloin kun aloimme seurustelemaan. Hän osaa sen käytöksen myös mutta hän näyttää sen puolen itsestään vain jos seurassa on muita kuin hänen perheensä. Eli hän käyttäytyy agressiivisesti ja kontrolloivasti vanhempiensa ja veljensä ja minun seurassani, mutta jos on muita paikalla niin sitten hän on se ihana ihminen joka puhuu rauhallisesti ja harkitsevaisesti fiksuja juttuja. Siinä on niin suuri kontrasti että ei voi olla muusta kysymys kuin luonnehäiriöstä.

09.06.2009
Aleksis Kojootti

Kiitos tuesta. Asia on harkinnassa. Ehkäpä asia selviää lähikuukausina.

Minulla on kyllä mielessä vaihtoehtoja mihin voin lähteä ja mitä tehdä sen jälkeen jos tämä suhde päättyy – eli tarkoitan että en putoaisi tyhjän päälle vaikka tämä suhde nyt loppuisikin. Eli elämä jatkuisi – sitä en tiedä olisinko onnellisempi mutta alan olemaan siinä pisteessä että mieluummin yksin kuin hänen kanssaan, vaikka olen häntä kovasti rakastunutkin ja edelleen pidän hänestä.

En ole tässä vihaamassa häntä vaan enemmänkin puntaroimassa että millaisen loppuelämän itselleni haluan. Millaisen persoonan kanssa minun mieleni pysyisi paremmin terveenä. Alan olla melko vakuuttunut siitä että narsistin kanssa minun ei kannata elää, ottaen huomioon että minun oma herkän ja hiljaisen puoleinen luonteeni tuskin koskaan muuttuu kestämään häneltä saamaani hirmuhallinto-tyylistä kohtelua eikä hänenkään perusluonteensa voi odottaa muuttuvan.

Jatkan juttua vielä. Kai sen takia että kun saan kirjoiteltua näitä juttuja niin asia selkiytyy itselleni.

Olen huomannut että kumppanini ei tunnista itseensä kohdistuvaa sarkasmia. Eli jos häntä kehutaan sarkastiseen tyyliin, eli ei tarkoiteta sitä vaan se on enemmän pilkkaa kuin kehua, niin hän useimmiten ottaa sen kehun todesta ja jotenkin onnistuu jättämään sarkasmin huomaamatta. Tämäkin mielestäni viittaa siihen että hän on narsisti.

Minä joskus aivan leikilläni ja hyvällä mielellä harjoitin sellaista sarkasmia ja hämmästyin siitä että hän ei ollenkaan tajunnut sarkastista sävyä. Mielestäni siinä oli sarkasmia niin selvästi mukana että ei sitä voi olla huomaamatta. No ehkä ihmiset ottavat sarkasmin eri tavalla ovat he narsisteja tai ei.

Minä siis hämmästyin ensin siitä että hänellä menee sarkasmi ohi. Aloin sitten kokeilemaan uudestaan joskus myöhemmin samaa, lisäten sarkasmia niin että sitä ei kerta kaikkiaan voi olla normaali ihminen tajuamatta että sarkasmia se on. Niin kyllä taas kävi niin että ei hän tajunnut että se oli sarkasmia.

Eli kun häneen kohdistaa sarkastista kehua, niin hän alkaa todennäköisesti hymyilemään aurinkoisesti ja sanoo jotain tyyliin “näin on” ja alkaa selvittämään asiaansa pidemmälle. Hänelle pitäisi ratakiskosta vääntää että ei häntä ole kehuttu vaan häntä on kiusoiteltu kehumalla häntä sarkastisesti.

Ei siinä mitään, kyllähän tuollaisen ominaisuuden kanssa voi elää. Koska siinä tilanteessa hän ei käyttäydy minua kohtaan agressiivisesti eikä yritä kontrolloida minua. Siinä tilanteessa se on hassua ja enimmäkseen harmitonta – mutta osoittaa että henkilö on narsismiin taipuvainen kun on niin innokas ottamaan kaikki kehut todesta oli niissä sarkasmia tai ei.

Olen myös huomannut sen että jos hän on ensin lähtötilanteessa agressiivinen ja on juuri haukkunut minut pahasti ja huutanut minulle, niin minä saan hänen äänensävynsä nopeasti muuttumaan rauhalliseksi sanomalla jotain positiivista hänestä. Taas hänen kasvoilleen tulee sellainen itsetyytyväinen hymy josta näkee että hän nauttii kun häntä kehutaan/imarrellaan. Vaikka hän on juuri ollut hurjana niin hän tulee siitä nopeasti alas ja rauhoittuu jos häneen kohdistetaan jonkinlaista ihailua.

Tätä ilmiötä käyttämällä olen edesauttanut oman itsetuntoni tuhoutumista kun olen sitten puhunut hänelle ystävällisesti ja imartelevasti tilanteissa joissa ei todellakaan ole syytä niin tehdä. Se on ollut sitten minulle helpompaa tavallaan antaa pois osa omasta itsekunnioituksestani mielistelemällä häntä vaikka häntä olisi päinvastoin pitänyt ojentaa. Että tällä tavalla sitä narsismia voidaan ruokkia meidän heikkojen toimesta. Tuntuu alhaiselta että olen ajautunut tällaiseenkin, että missä se minun itsekunnioitukseni oikein on vai onko sitä ollenkaan kun olen toiminut noin aivan liian usein. Siinä on menty siitä kohdasta aitaa mistä on pienemmillä haukuilla selvitty – siitähän tässä on kyse että on minimoitu itselle tulevaa vahinkoa mielistelemällä sitä narsistisesti käyttäytyvää hirmuhallitsijaa. Mutta itsetunnosta ei ole enää paljoa jäljellä jos noin alkaa tekemään usein.

09.06.2009
edelleen koukussa...

Ihmettelen että miten jotkut tunnistavat narsismin piirteet niin helposti…itselläni meni 4-vuotta ennen kuin tulin lukeneeni narsismista, silloin kolahti. olin järkyttynyt; nyt kun tiedostan asian tiedän että pitäisi lähteä pois hänen luotaan, vaan enpäs pystykkään siihen:( Olen ollut jumissa yhteensä jo 5-vuotta ja joka päivä masennun enemmän. En pääse suhteesta pois, puolisoni löytää aina oikeat keinot joilla taivun jälleen kerran hänen tahtoonsa. Olen joutunut jo moniin pelottaviin tilanteisiin hänen vuokseen, hän teki jotain mitä en ikinä olisi uskonut….Löi minua… Miten ihmeessä hän saa minut aina takaisin?!? olemme eronneet jo useita kertoja, mutta aina hän löytää tien takaisin sydämeeni. On kauheaa huomata että kaikki rakkaus, hellyys, kuluneet vuodet ovat merkityksettömiä. Tuhlaan elämääni narsistin kanssa ja ulos pääsyä ei suhteesta ole, olen voimaton ja luonteeni on muuttunut enää en edes tunnista itseäni. Saan aina uudestaan vain kysyä itseltäni kun katson peiliin; missä on se tulisieluinen nainen joka kerran olin. Nyt vain toivon että löytäisin “pelastajan”, miehen joka olisi kokenut samaa kurjuutta kuin minäkin….

09.06.2009
Toipilas

Itse en ainakaan tunnistanut alussa, totuus valkeni vuosien myötä. Toki aina tuli jotain pientä esille jota hämmästelin hänen käytöksessään, mutta olin niin korviani myöten rakastunut, että ohtin tekemäni huomiot. Totuus on kuitenkin se, että narsisti ei muutu vaikka rakastaisit häntä kuinka. Hän tuhoaa sinut pikkuhiljaa, siinä vaiheessa kun ei enää tiedä mikä on totta ja mikä ei, alat epäilemään jopa itseäsi ja omaa päätäsi. Niin ota jalat allesi muuta vaihtoehtoa ei ole.

Olisipa jossain joku paikka jossa voisi tavata kohtalotovereita, uskon että se kannustaisi monia eteenpäin. Jättämään narsistin ja toipumaan hänen jättämistään tuhoista elämässä.

10.06.2009
reinari

PAETKAA JA HAKEKAA HETI APUA,KUN HUOMAATTE NARSISTISET PIIRTEET..HE ITSE EIVÄT VÄLITÄ SINUN TUHOSTA TAI SAAVAT JOPA TYYDYTYKSEN SIITÄ,KUTEN PYROMAANIT..HE OVAT SATANISTEJA JA DEMONIEN OHJAAMIA TIEDOSTAMATTA TAI OMASTA HALUSTAAN JA TAITAVIA SITEN MANIPULOIMAAN JA VALEHTELEMAAN ITSELLEEN JA MUILLE..HANKI VOIMIA JA PAKENE
HETI..ÄLÄ VIIVYTTELE..PYYDÄ KORKEIMPAA AVUKSI..PISTE.

10.06.2009
väsynyt

Ex uhri, kiitos tuestasi. Meille kaikille uhreille tuntuu olevan yhteistä se, että vaikka rakastamamme ihminen on toiselta persoonaltaan hirviö niin hänen jättäminen tuntuu olevan vaikeaa vaikka järkikin sanoo että näin täytyisi tehdä. Narsisti osaa käyttää niin kierosti kaikkia keinoja joilla manipuloida kumppaniansa että itsekin joskus toivoisi omaavansa energialtaan yhtä tehokkaita jyräämiskeinoja päästäkseen elämässä eteenpäin. Kaikkien niiden hirveiden kohtauksien jälkeen hänellä on käsittämätön kyky saada se aurinko paistamaan sinne risukasaan. Hän polkee uhrinsa itsetunnon niin pohjamutiin että saa sopivassa kohdassa pienimmätkin huomionosoitukset tuntumaan juhlallisilta. SAIRASTA! Mutta totta!

Eromme on lähellä, tunnen sen. Olen saanut kerättyä voimiani tulevaa koitosta varten mikä on mielestäni tärkeää. Siinä joutuu itsekin olemaan salaperäinen ja valehtelija kun uskottelee toiselle että kaikki on ok ja sitten yhtäkkiä se loppuu. Jos mieheni tietäisi minun suunnittelevan jotakin tällaista niin en voi edes kuvitella reaktiota. Se nyt vaan on tehtävä selän takana, koska mikään asioista puhuminen ja neuvotteleminen ei hänen kanssaan onnistu. Pelkään vaan taistelua lapsestani. Asunto täytyy etsiä ja psyykata itseni siihen mielentilaan etten vaan muuta mieltäni viimehetkellä. Mieheni on nimittäin hyvä uskottelemaan etten mitenkään pärjäisi ilman häntä, minulla ei olisi mitään tarjottavaa lapselleni niin kuin hänellä on, en voisi elää niin hyvää elämää missään muualla kuin hänen luona, eihän rahani riitä kuin pieneen vuokrakämppään. Kaiken huipuksi tuhoan hänen ja lapseni elämän lähtemällä, koska miehenikin kuulemma täytyisi lähteä unelmakodistamme, siillä hän ei voisi jäädä enää siihen muistojen takia, joten kaikki minkä eteen hän on uurastanut ja paiskinut töitä romuttuisi minun takia!!!! Melko hyvä veto, eikö? Melkein meninkin tuohon lankaan.

Aleksis Kojootti, Hae keskusteluapua terapiasta. Sillä on todella suuri merkitys jaksamisen, eteenpäin menemisen ja omien ajatusten selvittämisen kannalta. En usko että olisin enää hengissä ilman terapiaa, olin niin masentunut ja kärsin jo fyysisitäkin oireista tämän takia, eikä tarvinut käydä siellä kymmentäkään kertaa saadakseni uskoa ja voimaa taistella ulos tästä tilanteesta. Mieheni leimasi minut mielenvikaiseksi hulluksi kun pyysin häntä terapiaan mukaan, mutta jatkoin silti yksin kaikesta huolimatta. Kannatti. Itse mietin että asunto täytyy etsiä ensin ja psyykata itsensä siihen mielentilaan että ei vahingossakaan muuta mieltä viime hetkellä. Et sinä niinkuin ei me muutkaan voida elää tällaisissa ihmissuhteita jotka pikkuhiljaa tuhoavat ihmisen lopullisesti. Itse olen käynyt henkisesti nii pohjalla etten tiennyt sen olevan edes mahdollista selviytyä sellaisesta. Ja paljon joudun tekemään vielä töitä ennen kuin tämä kaikki on ohi ja vaikutukset on varmasti kauaskantoiset.

Miia, onnea sinulle. Toivon että pysyt päätöksessäsi nyt kun olet viimeinkin tehnyt sen. Voimia eteenpäin kaikille!!!

10.06.2009
Toipilas

Väsynyt!

Älä vain luovuta, kaikki tiedämme sen yhden asian, narsisti ei muutu. Hän tulee kuitenkin romuttamaan sinut kokonaan jos jäisit. Tiedän itsekin miltä tuntuu kun on jo niin pohjalla että on jopa valmis luopumaan omasta elämästään. Pienin askelin eteenpäin, siitä se alkaa. Minulla on nyt pieni vuokra asunto, se on ensinmäinen askeleeni (ikioma pieni askeleeni, ilman häntä). kaikki muu on vielä auki, työ, ihmissuhteet, uskallanko enää koskaan tutustua kehenkään jne.
Yksi ongelma varjostaa kaikkea tätä, meillä on yhteinen koira josta en luovu, joudun väksin olemaan häneen välillä yhteydessä. (onneksi hänellä on uusi naisystävä, sekin ilmestyi kuin tyhjästä) hänellä on tapana hakea netistä naiskumppaneita, monikohan on joutunut hänen uhrikseen. Hirvittää. Tätä hän on harrastanut koko aika vaikka kieltääkin kaiken.
koitetaan jaksaa, tsemppiä kaikille.

11.06.2009
väsynyt

Kiitos viestistäsi Toipilas! Eikö ole vaikea ymmärtää miten maailmaan mahtuu näitä sairaita ihmisiä jotka pitävät suorastaan oikeutenaan alistaa meitä hyväuskoisia, romuttaa toisen mielenterveys ja tietoisesti vahingoittaa toista niin henkisesti kuin fyysisestikin. Tällaisena tavallisena tallaajana voisin kuviteella itseni tuhoutuvan jos tekisin kenellekään mitään vastaavaa. En myöskään voisi kuvitella puhuvani kenellekään sellaisia törkeyksiä joita mieheni puhuu minulle. Puheistaan huolimatta hän väittää lopuksi rakastavansa minua, hänen vaan täytyy saada sanoa asiat niinkuin ne ovat, koska minä en todennäköisesti En yksinkertaisesti ole vihamielistä sorttia mutta mieheni käytös minua kohtaan on saanut minussakin aivan uudenlaisia raivon piirteitä esiin.

Miehelläni on alusta asti ollut kyky saada ystävät katoamaan ympäriltämme. Niin kauan kun joku jaksaa ylistää hänen taitojaan ja saavutuksiaa ja näennäistä hyvyyttään niin mieheni on tyytyväinen. Erimielisyyttä kohdatessaan hän reagoi niin että tuttava toisensa jälkeen vaan häipyy elämästämme. Mutta uusiahan tulee aina sillä kyllähän hän osaa tehdä ihmisiin hyvän ensivaikutelman itsestään ja muistaa minuakin kehua sopivan paikan tullen. Hän ei ole koskaan suuttunut minulle tai haukkunut minua julkisesti.

Toipilas, onnea ja voimia elämääsi. Tämä todellakin tulee varjostamaan pitkään tulevia ihmissuhteita, ja menneitäkin siinämäärin että saa joskus vanhat ystävänsä takaisin. Mieheni on yrittänyt estää minua hakeutumasta työhön jossa saattaisin tavata paljon miehiä, hän ei myöskään ollut innoissaan kun lähdin opiskelemaan itselleni uutta ammattia, onhan sekin hänen silmissään ulkopuolinen uhka ja heikentää hänen otettaan minuun. Onneksi pidin pintani opiskelun suhteen, vaikka saan kokoajan puolustella itseäni kun teen koulutöitäni samalla kun käyn työssä ja yritän hoitaa lasta ja kotia.

11.06.2009
Hanskasu

Olipa mukava lukea (mukava ja mukava) juttuja ja huomata etten ole yksin ja niin idiootti kuin olen kokoajan kuvitellut olevani! Kohta mies tulossa, otan taas avaimey ja puhelimen yms pois, MINUN kotini, ja toinen vaan loisena elelee…voi jöses että olen ollut sokea ja tyhmä, TAAS!!! Josko sen verran aikaa asiaa kuitenkin funtsinut, että lähinnä kaipaan ihmistä, mutta en ainakaan sellaista kuin hän! Olen siis mielummin yksin!!! (yksinhän hänenkin kanssaan on saanut olla vaikka yhdessä ollaan oltu)

16.06.2009
Liian Heikko

En tiedä mistä aloittaisin… Viime marraskuun jälkeen, elämäni ei ole ollut enää minun elämääni, vaan avomieheni elämää, joka on narsisti. Olen itse ammatiltani lähihoitaja, lisäksi minulla on kaksi muutakin ammattia. Luulin psykologiaa lukeneena ja aiemmin narsistin kanssa eläneenä, tunnistavani narsistin, ja etten enää sellaiseen koskaan sortuisikaan. Toisin kävi. Olen katsonut sivusta, alussa yrittänyt rimpuilla vastaankin, kun elämäni, joka on jo niin monta kertaa särkynyt, rikotaan uudestaan ja uudestaan ja uudestaan. Minulta on viety ihmisarvoni, minulta on viety kaikki. Viimeisen shokin koin noin muutama viikko sitten kun oven takanani seisoi minulle tuntematon nainen, joka kysyi miestäni ja sitä, kuka minä olen?! Sain tietää heidän olleen “yhdessä” melkein kuukauden, koska avomieheni muutti noin kuukausi sitten eri asuntoon, koska yritin jättää hänet (siinä onnistumatta) sillä tavoin, että hän muuttaisi ensin asunnostani pois, jonka jälkeen minun olisi helpompi katkaista välini ja erota hänestä lopullisesti. Oli iltoja, jolloin avomieheni ei vastannut puhelimeen,minulle kertoi olleensa töissä tai menneensä nukkumaan ajoissa. Nyt selvisi kuitenkin, että hän on ollut tuon toisen naisen kanssa kaiken sen ajan. Lisäksi hän on seurustellut ennen minua tuon toisen naisen kanssa muutaman vuoden. Hän myös palkkasi ko. naisen minun silloiseen yritykseeni minun tietämättäni. Ihmettelin kun minulla ei juurikaan ollut tietoa tästä työntekijästä, puhumattakaan siitä, että olisin hänet tavannut. Mieheni on pahoinpidellyt minut kahdesti hyvin pahasti kuluneen 6kk sisällä. Sain tietää nyt, että kun olin paossa omasta kodistani pahoinpitelyn vuoksi, oli mieheni jo silloin ollut yhteydessä ko. naiseen. Mieheni mateli kuitenkin takaisin elämääni senkin jälkeen kun sain tiedon toisesta naisesta. Juhannuksena hän uudelleen kihlasi minut ja nyt ei kestä sitä kun haluan keskustella hänen tekemästään pahasta minua kohtaan. En tiedä kuinka jatkan…. Olen liian heikko jättämään hänet. Palasin vanhaan työhöni, koska jäin puille paljaille myytyäni firmani miehelleni. Psykiatrini oli sitä mieltä, etten saa olla töissä ainakaan 3kk koska olen niin kovia kokenut ja joutunut aloittamaan masennuslääkityksen pysyäkseni jotenkin elämänsyrjässä kiinni…..Laskut on kuitenkin pakko maksaa jotenkin. En jaksaisi olla töissä, mutta pakko on. Työpäivän jälkeen, minua odottaa kotona manipuloiva, satuttava ihminen…. Joka päivä tunnen olevani heikompi ja heikompi… En tunne enää itseäni, en ole se joka ennen olin, olen kaikkea muuta. En tiedä kauanko jaksan, mielessä on käynyt jo nyt useasti, etten tahdo enää elää, ettei tällä maailmalla ole minulle mitään annettavaa enää.

25.06.2009
edelleen koukussa...

->liian heikko<-
Tuttuja tunteita valitettavasti:( Olen itse aivan lopussa ja pakenen “elämää”. En enää pysty katsomaan vieraita ihmisiä silmiin liikkuessani ulkona, olen vajoamassa pohjaan… Miten tässäkin on näin käynyt? En tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa ;( Miten joku ihminen voi aiheuttaa toiselle niin pahan olon, että toinen alkaa vihaamaan itseään ja omaa”kuvaansa”? Minulle on tullut outoja “pelko”tiloja esim. en pysty/halua mennä paikkoihin joissa on paljon ihmisiä. En haluaisi mennä töihin saati sitten edes poistua kotoa. Elän tavallaan kuitenkin “haave”maassa ja unelmoin siitä että jossain minua se “tosi”rakkaus odottaa:D Toivottavasti löydän joskus ihmisen joka osaa rakastaa minua ja jota minä voin rakastaa, vaan miten löytää sellaisen rakkauden, ensinhän pitäisi päästä tuosta narsissista eroon….huoh… Toivon sinulle kaikkea hyvää, koitahan jaksaa (ja samaa toivon myös itsellenikin). Kyllä se aurinko meille vielä näyttäytyy. (ainakin voi unelmoida;) )

25.06.2009
Liian Heikko

Niin… Eilen oli pitkästä aikaa päivä,kun ajattelin, että se on ehkä sittenkin muuttumassa…. Tai ehkä halusin hetken elää siinä sadussa, fakta kun on, ettei se muutu… Mietin, koska eroamme, kuinka jaksaisin sen jälkeen, kuinka selviäisin taloudellisesti jne…. Lääkärini soitti minulle eilen, lääkitystäni nostetaan… Toisaalta mietin, aiheuttaako lääkitys minulle sen, etten kykene jättämään häntä. Jos minä olisin SE OIKEA minä, olisin jättänyt hänet lopullisesti silloin kun toinen nainen seisoi ovellani… Mutta ei, en tiedä kuka olen… Nyt pääsen päivisin pakenemaan hänen jatkuvaa läsnäoloaan töihin, mutta kuinka on sitten kun lomani alkaa… Olen loukussa 24h / vrk:ssa… Kuinka minun sitten käy….? onko minua enää lomani jälkeen… En tiedä… Tiedän vain sen, etten kohta jaksa enää….

26.06.2009
Kyllä sen tietää

Kyllä sen vaan tietää millon on narsistin kanssa suhteessa.
Jos ei aluksi tiedä, sen tulee huomaamaan.
Kyllä se sen verran ristiriitaisella ja alistavalla, hyökkäävällä ja kaikella käytöksellään saa aikaan et yllättäen katsot itseäsi peilistä etkä tunne itseäsi. Itseltään niiden kanssa hukkaan menee ja rikki.
Minusta tuntuu ettei narskun jättäminen on todella vaikeaa. Se kai tapahtuu kun narsku huomaa että toisesta ei saa enää mitään tarpeisiinsa.Hänen julma käytöksensä on ollut oikeutettua. Kyllä sen huomaa kun se on täys p sua kohtaa ja kun haluat erot ei se niin vaan onnistukaan. Niillä on addikteja joita ne pitää normaaleina tai ainakin itselleen oikeutettuina, elämänpiirisi kaventuu. Huomaat ettei sinulla ole enää ystäviä. Kaipaat kyllä jotain entistä. Huomaat että pelkäät, pistät puukot piiloon, tai silityslaudan koska pelkäät narkun raivotessa lhyövän sinua sillä.hän tarkkailee jokaista liikettäsi, puheluasi,epäilee kaikkea. Huomaat selittäväsi hänelle yksityisiä puhelujasi vielä kun niitä on.Hän pitää itseään ylivertaisena, miltei jumalana. Keskittymään hän ei pysty muuhun kuin itseensä ja tarpeisiinsa. Hän on oikeutettu mihin vaan. Hän antaa itse itselleen oikeuden tehdä asioita joita hän ei sinulle salli.hän vihjailee tai haukkuu ulkonäköäsi suoraa tai välillisesti.hän kehuu sinua, rakastaa sinua yli kaiken.sinä olet hänen kaikki. ketään muuta naista hän ei halua vaan juuri sinut. silti hän nakertaa itsetuntosi palapalalta vuosien varrella niin että häpeät itseäsi niin että et ehkä kehtaa katsoa ihmisiä kadulla silmiin.
voi, tämä ltarina voisi olla loputon.Joa hän lyö sinua, syy on sinun.jos hän raiskaa sinut,syy on sinun. vosinkirjoittaa kirjan. ei hän oikeasti välitä miltä sinusta tuntuu. hetken häivähdys voi joskus inhimillysyydestä ja myötätunnosta hänessä pilkahtaa,mutta sitäkin käytetään lopulta sinun nöyryyttämiseksi, inhimillisyyttäsi.
Lopulta hän tappaa sinut ainakin vähintään henkisesti. Kun yrität jättää hänet kuten normaalin ihmisen tulet huomaamaan ettei se ole helppoa.

01.07.2009
miten jättää narsisti

ilmeisesti muuta et voi tehdä kuin yrittää huom. yrittää pysyä mahdollisimman kaukana narskusta. miksi hän haluaa takaisin, sanallisesti lahjakkaana onnistuu,aina ja kohta ollaa taas samassa helvetissä.
en todellakaan ymmärrä miten narsisti jätetään.

01.07.2009
Milla

Kirjoitukset ovat täysin omasta elämästäni. Me erottiin kyllä jo 4 vuotta sitten miehen alkoholi “ongelman” vuoksi. Kunpa olisin silloin tiennyt..
Me jatkettiin seurustelua, ajateltiin, että katsottaisiin päivä kerrallaan. Meillä oli yhteinen pieni lapsi. Mies tuli, silloin kun hänelle sopi. Me asuttiin erillään, mutta minä en silti saanut lähteä mihinkään yksin. Hän piti minut puheillaan ja lupauksillaan valtansa alla. Itsetunto oli mennyttä vuosien henkisen väkivallan alla, hän syyllisti minut niistä mitä hän itse koko ajan teki. Jos olin ystävien kanssa, olin aina panemassa muita ja pettämässä häntä. Lopulta oli vanhat ystävät jääneet ja oli vain hän. Olin toiaalta myös helpottunut siitä, ettei enää tarvinnut odotella häntä ryyppyreissuiltaan kotiin koko yötä, eikä tarvinnut miettiä mitä oli tekemässä. Silti jaksoin uskoa yhteiseen tulevaisuuteen ja siihen, että hän haluaisi vielä elää “normaalia” elämää, että hänen elämässään vain oli menossa jokin nuoruuden kaipuu vaihe..
Sitten tulinkin raskaaksi. Siihen päättyi kaikki. Aloin nähdä hänessä asioita, jotka sai minut pelkäämään ja tajuamaan, ettei kaikki olekaan ihan ok. Aluksi hän piti hyvänä ja lohdutti, kun eihän lapsi ollut toivottu ja vielä ihan väärään aikaan, hän piti itsestäänselvänä, että teen abortin. Kun sitten kerroin, etten tiedä mitä tahdon tai mihin pystyn alkoi helvetti, mikä jatkuu vieläkin. Hän uhkaili itsemurhalla, joka toinen päivä ja joka toinen päivä hän käyttäytyi suht normaalisti. Kun päätin pitää lapsen, hän hiljeni. Ryyppäsi viikon ja hyväksyi tilanteen, omassa päässään ei ongelmaa ollut..
Aika kului ja jaksoin vieläkin toivoa, että kaikki muuttuisi hyväksi. Yhteen emme siis olleet palanneet ja seurustelukin päättyi raskauteen. Päivää ennen poikani syntymää sain tekstiviestin, jossa kerrottiin, että ex-miehelläni oli toinen nainen ollut jo kauan, silloinkin kun vielä asuttiin yhdessä. He olivat asuneet yhdessä meidän erilleen muuttamisesta, eikä niinkuin mies antoi ymmärtää, että hän asuu kämppäkeverina kaverinsa kanssa, hän jopa esitteli meidät toisilleen. Esikoiselle hän uskotteli asuvansa oman äitinsä luona. Että olen ollut tyhmä! Tämä toinen nainen sitten soitti minulle sairaalaan, jossa olin synnyttämässä toista lastamme. Hän oli koko meidän 10 yhteisen vuoden ajan pettänyt minua monien muidenkin naisten kanssa. Hän oli ostellut meille lahjaksi samat hajuvedet, hän oli luonani yötä ollessaan “ylitöissä” tai ollessaan “ryyppäämässä”.
Tuo toinen nainen antoi anteeksi.. ja otti hänet takaisin. Paljon on asioita, joita ei jaksa edes kirjoittaa, paljon on asioita joita ei jaksa muistella. Kaikki muistot pyyhittiin valheena mielestäni pois ja tuntui että elämältä vietiin täysin pohja. Tukeuduin kuitenkin lapsiini ja sain pieneltä vastasyntyneeltä hirvittävän paljon voimaa jaksaa.
Tästä on kulunut reilu vuosi. Hän käy edelleen tapaamassa lapsiaan luonani, hän sanoo rakastavansa minua ja muuttavansa yksin asumaan, että voisi tavata lapsiaan enemmän. Hän on antanut koko ajan ymmärtää, ettei ole sen naisen kanssa, eikä naista rakasta. En ole uskonut sanaakaan. Hän haluaa pitää minut ja kaksoiselämänsä. Vuosi sitten kävin hänen naisensa kanssa nämä samat asiat ja taas käydään.. Olin yhtenä viikonloppuna ulkona ystäväni kanssa ja exä soitteli minulle koko illan. Baarissa hän kyttäsi aivan koko ajan mitä teen. Illalla kun lähdettiin pois, minulla olikin seuraa, hän odotti ja kyttäsi minua ja kun näki meidät lähti seuraamaan. Ajoimme taksilla pois ja hän soitti taukoamatta. Vastasin yhteen puheluun ja hän sanoi, ettei voi antaa minun koskaan olla..
Hän on kuitenkin luvannut tehdä asiat lapsensa vuosi oikein ja ottaa lapsensa etusijalle. Esikoinen kohta jo 8 vuotta ei vieläkään tiedä isänsä elämästä tai valheista. Naisella on lapsi edellisestä liitosta. Kuinka voin antaa jonkun satuttaa lastani, kun hän on kärsinyt isänsä aiheuttamista pettymyksistä koko ikänsä.
Eilen sain tietää, että he ovat hankkineet yhteisen isomman asunnon ja heidän piti muuttaa jo viikon päästä. Ihmisen, jonka piti hoitaa asiat niin, että voisi tavata lapsiaan enemmän ja kaikki nämä vuosien valheet olisivat historiaa. Hän ei ymmärrä mitä nämä kaikki valheet tekevät omalle lapselleen, jos hän saa tietää. He ovat tehneet naisen ja naisen lapsen kanssa yhteisiä lomamatkoja ja täällä lapseni on itkenyt, kun iskä ei ota minua koskaan mukaan, ainoastaan tyhjiä lupauksia. Ja nyt tämä. Hän ei edes minulle kertonut. Taas uskoin, että jos hän nyt edes tämän kerran ajattelisi lapsensa parasta ja ottaisi tämän huomioon ihan ensin, mutta ei. Valheet kasvaa ja minä yritän pitää elämää kasassa.
Olen päättänyt, että nyt saa paska loppua. En tiedä palaavatko he enää yhteen, koska olen tuonut totuuden naiselle taas kerran julki. Olen jo aiemmin käynyt lastenvalvojalla, josta en ainakaan apua saanut. Elän jatkuvassa syyllisyyden tunteessa ja kyselen itseltäni teenkö oikein. Voimat alkaa hiipua ja sydän särkyy, kun näen kuinka pahalta lapsestani tuntuu. Onneksi toinen on vielä niin pieni eikä ymmärrä. Mistä voisin saada ihan oikeaa apua ja kuka voisi kertoa, että mitä pitäisi tehdä, mikä olisi oikein ja parasta lapselleni. Pelkään, että tälläiset lapsuuden traumat laukaisevat aikuisena hänestä narsistin tai muita persoonallisuushäiriöitä tai muita vakavia mielenterveys ongelmia, jos hän saa tietää isänsä elämän ja valheet, ajatteleeko hän, että tälläinen ihmisten satuttaminen ja pettäminen on oikeutettua? Auttakaa, joilla on kokemusta!!!!

04.07.2009
Milla

Lisäisin vielä nuo puhumisen taidot, hän käänsi ihmiset minua vastaan ja valehteli minun tietävän kaikesta, mutta en muka halunnut vain puhua asioista. Minua hän vei sukulaistensa luo edelleen ja heidän sukulaisilleen ja omalle äidilleenkin tilanne selvisi vasta, kun he olivat asuneet vuoden yhdessä. Minulle käskettiin valehdella. Ja kaikki eli valheessa. Hän pyysi minun ystäviltäni aikaa kertoa ja osasi todellakin manipuloida heidät ja sai kaikki uskomaan puheensa. Se että toki epäilin kaikenlaista, mutta puhumalla sai minut uskomaan ja luottamaan. Eihän hän veisi minua mummolleen tai olisi täällä öitä, jos hänellä olisi toinen nainen.. jne. Niin sitä vain uskoo toisen taitavat puheet. Ja itkeäkin hän osaa tuosta noin vaan..

04.07.2009
Järkyttynyt

Itse seurustelin noin 3 kk ihanan miehen kanssa. Pitkän yksinolon jälkeen kaikki oli aivan uskomatonta. Minusta huolehdittiin ja vietiin vaikka minne. Sain kokea aivan uusia asioita. Yhdesä oltiin joka päivä ja puhelin täyttyi hienoista viesteistä työpäivän aikana.
Välillä tämä jatkuva yhteydenpito hiukan ahdisti ja oma koti jäi hiukan huonolle hoidolle, mutta ajattelin että kyllä se alkuinnostuksen jälkeen tasaantuu.
Hän tarjosi ulkomaanmatkaa (jonne en onneksi lähtenyt) ja suunnitteli yhteenmuuttoa. Iltatähtikin olisi ollut kiva.
Sitten alkoi kummalliset mielipiteet muista ihmisistä. Aikaa kuitenkin vietettiin juuri niiden halveksittujen ihmisten kanssa. eriäviä mielipiteitä ei hyväksytty. Hän väitti vastaan asioissa joihin olen tudella perehtynyt harrastukseni kautta. Kun puolustin omaa kantaani, haastoin riitaa koska olin väsynyt.
Nätit viestit loppuivat. Mies saattoi ottaa yhteyttä vasta iltahämärissä vain kysyäkseen menenkö hänen luokseen yöksi.
Viikko sitten riidan päätteeksi päätin lähteä.
Perään ei kyselty, kun hain pari päivää myöhemmin tavaroitani vastaanotto oli hyvin viileä.
Tännän näin, että kierroksessa on jo uusi nainen.

Tämä ei ollut elämässäni ensimmäinen kerta. Nyt suurin pelko onkin, että törmään taas vastaavaan. Uskallanko enää edes aloitttaa uutta suhdetta? Onko joku mahdollisuus olla törmäämättä näihin ihmisiin?

12.07.2009
Miia

Hei järkyttynyt!
Näin minullakin oli. Hän ei halunnut tavata minun ystäviäni ja jos jonkun suostui tapaamaan ni kommentit olivat todella mieltä ylentäviä. Käytöstavat kuin metsänpeikolla, mutta EIHÄN hänessä mitään vikaa ollu. Muut vain olivat liian ylpeitä jne..ym. Eromme jälkeen hän yritti harvoja ystäviäni puhua minua vastaan siinä onnistumatta koska olin heti eromme jälkeen “juorunnu” kaikki ystävilleni ja he ymmärsivät kummassa vika oli. Luojan kiitos! Edelleen tulee viestejä ja puheluita kuinka paljon hän rakastaa jne ja silti pitää toista naista “vieraanaan” harva se päivä. Olen koko ajan yrittäny sanoa et ystäviä voidaan olla mutta se ei käy vain suhde tai ei mitään. Olemme olleet erossa jo (vasta) 2 kuukautta ja rauhoittumista ei tunnu näkyvän. Raskasta se on mutta voimia. Paistaa se päivä joskus risukasaankin. VOIMIA KAIKILLE NARSKUN UHREILLE!!

19.07.2009
väsynyt

Hei Järkyttynyt, Miia ja kaikki muut!

Täytyypä kirjoittaa taas pitkän tauon jälkeen, kun sattui taas niin hyvin omaan elämääni nuo kirjoitukset ystävistä. Siis jos niitä enää edes on. Oma narsuni on pitänyt huolen siitä etten tapaa ystäviäni enää ainakaan yhteisessä kodissamme, etteivät loputkin katoaisi ympäriltäni. Hänelle kun ei tunnu yksikään ystäväni olevan riittävän hyvä ihminen. Hän saattaa myös sanoa asiat todella ajattelemattomasti ystävilleni saaden heidät suuttumaan ja joudun olemaan aina varuillani mitä puhun ystävieni kanssa jos hän on paikalla. Sitten kun tapaan ystäviäni muualla kun kotona on hän mustasukkainen kun ei voi tietää tarkalleen missä olen ollut ja kenen kanssa ja mitä lie tekemässä. Narsuni ei luota mihinkään eikä keneenkään mikä tekee elämästä tosi hankalaa kun aina saa olla puolustelemassa itseäni ja menojani ja silloinkin kun lähden töihin hän epäilee minun menevän muille teille ja väittää vielä nähneensä minut muualla vaikka olen ollut töissä. On alkanut soittelemaan ihan joutavista asioista työnumerooni vain tarkistaakseen olenko siellä. Saattaa tehdä tikusta asiaa että tulee omalla autollaan perässäni kauppaan, ei kai osaa käyttää kännykkäänsä että pyytäisi minulta mitä milloinkin tarvitsee.

Kerta toisensa jälkeen sitä tuntee lyövänsä päätä seinään kun yrittää ymmärtää toisen järjen juoksua. Ei aina tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa kun kun toinen on niin sokea omalle hulluudelleen.

Täytyy sanoa että ihminen jota tällä hetkellä inhoan eniten on minä itse. Miksi ihmeessä jatkan tätä elämää tuon ihmisen kanssa ja kidutan itseäni. Itse olen valintani mieheni suhteen tehnyt ja suostunut tähän paskaan. Voimat on niin lopussa etten jaksa edes enää hengittää. Olo on muutenkin niin sekava, mieheni on ollut niin imelä minua kohtaan, lukuunottamatta muutamaa älytöntä riitaa ja kesäretkeä jotka minä yksin taas onnistuin pilaamaan, en todellakaan tiedä mitä tekisin vaikka toisaalta tiedän että ainoa oikea valinta on ero.
Onnea kaikille teille jotka olette valinneet vapauden, pysykää vahvoina päätöksissänne! Voimia kaikille!

22.07.2009
kysymysmerkki

Ahdistaa, kun tuntuu niin tutulta – luen juuri kirjaa Sata tapaa tapaa sielu – ja mietn taas ties kuinka monennen kerran, onko mieheni narsisti vai sittenkin minä. Ja tiedän, että sairauden tunne erottaa narsistin terveestä – ja mieheni ei mielestään ole narsistinen, vaan minä vähintään yhtä paljon ja ylipäätäänkin aina “saan mitä tilaan”, jos esitän jotain toiveita, mitä hänkin voisi tehdä kotona osaltaan. ja ystävistä olen etääntynyt, osin omasta työstänikin.. ja sukulaiseni hän haukkuu surutta. ja ja ja.

Mutta miten mes jätetään, kun hän kuitenkin osaa olla niin ihana välillä ja sanoo, että meillä on kaikki mahdollisuudet (missä tietenkin kuulen, että jos vain minä siis osaisin olla vaatimatta ja ainakaan moittimatta ym). Ja tosiaan koen, että jossain vaiheessa opin olemaan arvostelematta häntä mistään tai esittämästä mitään vaatimuksia (ja syyllistyn toki siitä, että mitään vaadinkaan..) ja suhde oli jonkun aikaa helpompi. Mutta nyt tuntuu, ettei sekään riitä, vaan normaali olemiseni (ollessani työmatkalla erehdyn olemaan vastaamatta pubista hänen hyvän yön toivotukseensa) saa aikaan hirveitä kriisejä ja syytöksiä, että minä en ymmärrä parisuhteista vittu mitään. ja kaikkia solvauksia. ja eilen just (ihanan loman jälkeen, jolloin taas ajattelin, että ehkä tämä tästä ja onpa meillä ihanaa) taas jonkun mitätttömän riidan jälkeen huusi, että turha lässyttää mistään rakkaudesta taas myöhemmin. Eli tavallaan niinkuin nollaa kaiken siihenastisen.

Mutta miten tästä lähdetään? Hän kyllä uhkaa tilata Niemen muuttoautoa pihaan – -
Voi apua. Olen jo kerran aiemmin eronnut, silloin eri syistä. ja tämän miehen kanssa toinen lapsi, nyt 2 v. Kun vauva oli vielä mahassa, aloitimme parisuhdeterapian – nyt huomaan, että hän käyttää parisuhdeterapiassa opittuja juttuja aseinaan.

02.08.2009
Miia

Terve narsujen uhrit!

Taas lankesin! Taas miesysäväni sai mut puhuttua ansaan ja taas ollaan yhdessä. Vasta 2 viikkoa ollaan oltu “yhdessä” ja nyt jo olen ahdistunut. Hermostuttaa ja koko ajan on tunne et joku vahtii mitä teen ja missä olen ja ketä muita siellä on. Koko ajan hoetaan joka välissä -Rakastan sua! Olet upea nainen ym. Kauhulla odotan seuraavaa riitaa, alkaako taas läimä käymään? En uskalla hänen aikanaan nauttia alkoholia vapautuneesti kun koko ajan tarvii seurata merkkejä missä mielen tilassa ollaan Ja sekin on väärin jos kieltäydyn ottamasta! Nyt jo tekis mieli ottaa ja paeta mutta mihin?
Kai täs vaan tarvii yrittää jaksaa jotenkin.
Ilmoittelen taas missä mennään, koska ja kuinka kauan tässä onnellisessa suhteessa ollaan. Voi olla mahdollista et loppuu jo nopeestikkin kunhan ei tällä kertaa tulis yhtä vauhdikasta lähtöä!!!

03.08.2009
Miima

Ikävä kyllä, monet jutut kuulostavat liiankin tutuilta…:( . Puolitoista vuotta yhdessä, heti piti miehen aloitteesta mennä kihloihin ja minun poikani kanssa muutta toiselle paikkakunnalle miehen luo. Suuret oli lupaukset yhteiselämästä kun epäröin muuttoa, oman asunnon myymistä ja työpaikan jättämistä puhumattakaan kun muutos oli suuri pojallekin. Lupaukset vapaa-ajoista jolloin käytäisiin yhdessä perheenä entisellä kotipaikkakunnallani aina tilaisuuden tullen yms yms… Kun muuttokuorma tuli mieheni pihaan, kaikki muuttui. Valehtelua, syyttelyä iahn kaikesta mitä tapahtuu, pettämistä, henkistä- ja fyysistä väkivaltaa, uhkailua, (mikä luonnollisesti oli ihan minun omaa syytä), alistamista, haukkumista, mollaamista. Naimisiinmenosta hän päätti, minä peruin kaiken pari päivää ennen, mutta puhelahjoilla ja lupauksilla paremmasta taas taivuin. Nyt ollaan oltu puoli vuotta naimisissa ja elämä on suoraan helvetistä. Hain tänään eroa ja nyt odotan kauhunsekaisin tuntein että mikä on lopputulos kun mies tulee kohta töistä. Mutta tavallaan olo on helpottunut, tiedän että mikään ei muutu jos en eroa hakisi ja siitä ihmisestä eroon pääse. Tsemppiä kaikille samassa tilanteesa oleville

06.08.2009
Aleksis Kojootti

Hei taas

Tuossa taannoin kävi niin että eräs sukulaiseni kuoli. Kun sain tietää koska hautajaiset ovat, kerroin tietysti tälle niin sanotulle seurustelukumppanilleni myös asiasta.

Hän ilmoitti että hän ei pääse sinne hautajaisiin koska työvuoro on samana päivänä. Minä ilmoitin että se on OK.

Hieman myöhemmin hän näki minun itkevän. En sanonut mitään, mutta hän teki arvauksen että kyseessä on ne hautajaiset. Niin olikin – mutta ei kuitenkaan niin miten hän ajatteli. Hän nimittäin ajatteli asian niin että minä itken sitä että hän ei tule sinne hautajaisiin. Todellisuudessa minä itkin väkivaltaisesti kuollutta serkkuani.

Minun mielestäni tässä on jälleen uusi todiste siitä että seurustelukumppanillani on narsistinen persoonallisuushäiriö. Kun hän näki minun itkevän jonkin aikaa hautajaisista puhumisen jälkeen ja siitä puhumisen jälkeen että hän ei tule sinne, hän ajatteli automaattisesti että kyse on hänestä. Ja kun hän alkoi minulle siinä sitten selittämään että minkä takia hän ei tule, niin hänen kasvoillaan oli sellainen itsetyytyväinen *hymy*. Olen nähnyt sen saman ilmeen hänen kasvoillaan monta kertaa samantyyppisissä tilanteissa. Juuri sellaisissa tilanteissa joissa hän luulee että hän on todella tärkeä ja että asia on kiinni juuri hänestä. Hänelle tulee sellainen tietynlainen hymy kasvoille sellaisissa tilanteissa. Ja nyt hän puhui hautajaisiin menosta hymy kasvoillaan – aika erikoista minun mielestäni. Voitteko kuvitella tilanteen jossa minä itken (hiljaisesti) serkkuni väkivaltaista kuolemaa, ja tyttöystäväni tulee siihen viereen selittämään hymy kasvoillaan uudelleen sitä miksi hän ei sinne hautajaisiin pääse. Minä olin jo aiemmassa keskustelussa hyväksynyt sen että hän ei tule sinne hautajaisiin – ei ollut mitään tarvetta ottaa asiaa uudestaan käsittelyyn. Mutta hän vain automaattisesti oletti että kyse on hänestä kun minä itkin – eipä tullut ollenkaan mieleen että minun serkkuni oli kokenut väkivaltaisen kuoleman ja itkin sitä. Että pitäisin sitä asiaa todella murheellisena, enkä sitä että tyttöystäväni ei pääse hautajaisiin.

09.08.2009
hädässä

ei koskaan enään. ei koskaan. ei koskaan.
voi ku muistasin tuon. ei koskaan!!!!!!
eli, olin siis narsistisessa parisuhteessa reilut puoli vuotta. aikaa siitä alkaa olla kohta 2vuotta. siitä ylipääseminen vei kaikki voimat, terapian ja ajan kanssa haavat kumminki parantu ja yksi ystäväpiirini pojista alkoi hengailemaan minun kanssani.ennekuin alettiin hengaamaan olin jo päättänyt muuttaa ulkomaille joksikin aikaa ja kaikki oli organisoitu valmiiksi. lähtöpäivänäni se jätkä “jätti” minut. emme olleet kovin kauaa hengattu eikä ees seurusteltu (esim vanhemmat eikä ees kaikki kaverit tienny meistä). totta vie sattu mutta toisaalta parempi että pamautti pommin mun lähtöpäivänä eikä vähääkään aiemmin niin asian unohtaminen kävi kivuttomasti kun kaikki vaihtui ympäriltä- kulttuuri, kieli, ihmiset, säät….kaikki oli uutta!
eli täällä kaukana suomesta asustelen vieläki,ollut yli puoli vuotta reilusti jo.
täällä sitte nytten tapasin reilut kuukausi sitte yhden mukavan miehen josta tykkäsin kovasti. me kylläkään ei keretty hengata yhdessä kuin reilu viikko, kun hänen piti lähteä työmatkalle noin kuukaudeksi. sovittiin että odotetaan se aika, koska kumpiki tykättiin toisistamme kovasti. joka ikinen päivä oltiin yhteyksissä hänen kanssaan kun hän oli poissa, ja muutin omia suunnitelmiani aika rankasti että voisimme viettää aikaa yhdessä kun hän tulee takaisin.
kun hän tuli takaisin, hän kävi nopeaa vain kotonaan heittämässä kamat pois ja tuli suorinta tietä sitten tapaamaan minua, oli yötäkin. itse kun olen vieraassa maassa, minulla ei täällä ole kauheasti muuta sosiaalista verkostoa puhumattakaan harrastuksista,kuin hänellä on. ymmärrän että hän haluaa tehdä muutakin kun vain olla minun kanssani ja se on toisaalta hyvä mutta aina ne välipäivät ku ei nähty meinasin kuolla ikävään kun itellä ei ollut oikein muuta mitä tehdä.
hän kumminki useita kertoja viikossa vietti iltoja minun kanssani ja olen käynyt hänen kotonaankin näytillä ja kaikki tuntu menevän sikamaisen hyvin.
meidän seksuaalinen elämä oli sen verran innokasta että vaikka kondomeja oli mukanaki niin ei me niitä kertaakaa käytetty,ku vaan sytty niin se meni aina vaan sitte silleen et ei muistettu eikä ollu aikaa jäähä tonkiin taskuja. tyhmiä ollaan. yks päivä sitte alettiin puhumaan asiasta vakavammin ku päivittäin oli pelko et apua oonkohan raskaana.kävin yhteisestä päätöksestä hakemassa lääkäristä reseptin ja nyt käytän ehkäsynä nuvaringiä. nyt rengas on sisässä vasta kolmatta päivää, ja tää on helvetillistä oikeasti. itken vähän väliä, joko syyn kanssa tai ilman mutta itken vähän väliä, ja oon jotenki ihan depressoitunu, eilen piti lähteä ulos kävelylle ja tupakan ostoon ku raju itkukohtaus voimistu niin kovaksi että tuntu että siitä ei pääse yli millään. ja arvatkaa mikä on fiilis nyt, kun tämä herra päättikin lähteä nyt pe iltana ulos joidenki kavereitten kanssa, eikä kysynyt minua mukaan. ei siinä muuten mitään, ku hän on kumminki lähössä mun kanssa huomenna johonki, mut en tiiä mistä tää alko, alettiin tekstailemaan vakavammin nyt asioista, parhaillaan selvitellään asioita, tiietään et ois parempi puhua kasvokkain mut nyt ei oo mahd ja haluan saada mahd pian selville mitä se heppu oikein ajattelee asioista ja mikä käänsi kelkan näin yhtäkkiä! mietin johtuuko tää siitä ku alotin tuon ehkäsyn ja se heti muutti minut niin mielialoja vaihtelevaksi.
eli siis, se on ottanu selville jo aikaa sitte oonko tosissani hänen kans, että hän ei halua hengata kenen kanssa vaan ja ilman “syytä”. hän ite anto olettaa et on tosissaan kanssa ja kyllähän jo seki kertoo et ostettiin ehkäisy jo moneksi kuukaudeksi valmiiksi, ja se on auttanu mua ettimään tietä miten voisin olla tässä maassa kauemmin,ja on sanonu monessa asiassa että “no meillähän on koko elämä aikaa”
olen nyt vain niin sekaisin enkä voi suomeen kellekkään ystävällekkään soittaa ja purkaa paineita, en tiiä miten päin oisin, toisaalta oon vaan niin shokissa ja lamaantunu että en voi ku itkeä ja yrittää alkaa pikkuhiljaa miettimään että miten taas alan elämään itse itseni kanssa ja mitä nyt teen ja minne menen ja missä haluan olla…kaikki muuttuu ja oon niiiiiin murtunu että ei voi kukaan käsittää…oon saanu töitäki täältä nyt ja hänen takia oon tänne jääny…
ja kävi muuten myös nyt ilmi että miksi hän ei aina halua ottaa minua mukaan niin hän kuulema juo ittensä ihan sikaräkä känniin ja käyttää huumeita.
niin nyt hän just lähetti tekstarin että hän haluaa olla vain kaveri, ja koitan nyt onkia selville että mitä hän sillä tarkoittaa!!!
hirveä purkautuminen mut jotenki pakko avautua johonki ennenku pää leviää käsiin……

14.08.2009
hädässä

viime yönä hän tuli mun luo ja sano et haluaa sitteki jatkaa samalla mallilla ku ennenki. kaikki oli hyvin taas kunnes tänään juuri nyt hän lähetti viestin että hän ei haluakkaan. ainut mikä piättelee mua nyt hengissä on se että mun sisällä voi olla pieni elämän alku…

15.08.2009
väsynyt

Kysymysmerkille, tarinasi on kovin tuttu. Jos olisit itse narsisti niin tuskin olisit sitä täällä miettimässä. Narsisti ei mieti ja tunnista omaa pahuuttaan eikä harrasta minkäänlaista itsetutkiskelua. Narsu on yhtä kaukana itsestään ja todellisuudestaan kuin yö päivästä. Narsun kierous on saada sinut ihan tarkoituksella epäilemään ensimmäisenä itseäsi, koska sinäkin näet miten kumppanisi hipoo täydellisyyttä, ainakin ulospäin. Kysyit että miten mies jätetään. Siihen en voi antaa hyviä neuvoja kun olen itsekin vielä 2v lapseni isän otteessa, josta kyllä niin kovasti haluaisin pois. Minut on poljettu niin lyttyyn, etten enää itsekään usko selviäväni yksin ilman täydellisyyttä hipovaa pelastajaani. Mitä hirveämpi riita, sitä enemmän narsu hellittelee ja hyvittelee jälkeenpäin etten vaan lähtisi. Mullekin uhkaili et kantaa tavarani ulos ja vaihtaa oveen lukot. Kun totesin että siitä vaan parempi niin on sitä elämää muuallakin eti itelles uusi nöyryytettävä niin menikin ihan kipsiin ja on ollut vähän kiltimmin viime aikoina. Narsunkin olen saanut välillä hiljaseksi kun olen alkanut raivoomaan takaisin ja todennut että hän on todellakin avun tarpeessa. Narsut tosiaan ovat kieroja terapiatilanteissa. Jopa asiantuntijoilla on vaikeuksia käsitellä auttaa ja yleensäkään diagnosoida narsistia. Paras asiantuntija on kai uhri itse. Oma narsuni tosin ei suostunut pari eikä yksilöterapiaan vaan pitää minua hulluna kun kävin siellä.

Voi Miia, narsu sai koukutettua sut takaisin.En voi muuta kun toivottaa sulle hurjasti voimia!!!

Aleksiskojootti, noinhan se just menee. Narsusi kuvittelee et koko maailma ja kaikkien läheisten ihmisten maailmat pyörii vain ja ainoastaan hänen erinomaisuutensa ympärillä. Ei tiedä aina et pitäisikö itkeä vai nauraa, joskus huumorilla pääsee pitemmälle.
Narsu kun ei näe toisten tunteita kun on itse niin tuteistaan etääntynyt.

Miima, Voimia sulle eroprosessin eteenpäin viemiseen, koita jaksaa loppuun asti, lopussa varmasti kiitos seisoo ja vapaus odottaa. Itselläni sama edessä, vatsaa vääntää kun ajatteleekin asiaa.

Hädässä, tarinastasi ei käynyt selvästi ilmi toivotko olevasi raskaana. Jos olet, niin varaudu siihen että joudut melkoisten syytösten keskelle. Jos miestä ei sitoutuminen kiinnosta niin lapsi tod.näk. vaan pahentaisi tilannetta. Mikään ei ole niin rankkaa kuin käydä läpi raskaus synnytys ja lapsen hoitaminen yksin läpi ilman kumppanin todellista tukea, koska asiat ei aina mene parhain päin ja tuki olisi tarpeen nimenomaan isältä. Itse joudun kamppailemaan henkisesti että selviän lapsen kanssa ettei mielenterveys pettäisi.

Woimahaleja kaikille!!!!!

16.08.2009
hädässä

kiitos kovasti kommenteistasi, väsynyt.
vastaampa nyt tuohon auki jääneeseen kysymykseen. eli siis asiasta on keskusteltu kumppanin kanssa että entä jos näin kävis, ja hän on sanonu että koittais kyllä auttaa parhaimmalla tavalla minua. minä joka tapauksessa oon tulossa takaisin suomeen tässä jossain vaiheessa, että en usko että mies pystyis kauheasti ainakaan tekemään pahaa asialle niin monen miljoonan kilsan päästä. tiedän, että ei olis helppoa olla yksin huoltaja ja vielä ottaa vastaan kaikki suvun yms syytökset ja halveksunta “matkamuistosta” (anteeksi,rumasti sanottu!mutta totta)
mutta toisaalta se on nyt ainoa asia mitä haluaisin,että saisin oman pienen lapsen.alussa itkin päivitäin ja toivoin että en olisi mutta asiaa mietittyä ja kun se mies otti eron niin sen jälkeen aloinkin toivomaan että olisin raskaana.saisin elämääni väriä ja haluaisin antaa pienelleni paremman lapsuuden ku itsellä on ollut. en osaa paremmin selittää mutta olo on vain kaiken järkytyksen puuskien, raivokkaiden itkukohtausten yms jälkeen tyyni kun vain muistaa että minulla voi olla pieni lapsi sisässä. poltan tupakkaa nyt ihan kamalasti, normisti en ollenkaan, ja koen syyllisyyttä mutta en osaa lopetta.jos varmistuis et oisin raskaana niin sitte lopettasin heti kyllä mut nyt sekin on vaan asia joka helpottaa elämää ihan rajusti. tunnen alamahassa jännää tunnetta mutta se voi kyllä johtua ns luulosairaudestaki ja toiveesta että siellä olisi jotain.
aika näyttää. vielä reilu kaksi viikkoa pitää odottaa. vai pystyykö sen saaha aiemminki selville, kuin että oottamalla seuraavia menkkoja?

16.08.2009
Taru

Narsisti on pakko jättää vain lähtemällä. Olen ollut kohta 9 vuotta narsistin kanssa, 6 vuotta asuttu yhdessä. Pari viimeistä vuotta olen ollut henkisesti jo loppuun imetty. Ei narsistin kanssa neuvotella tai sovita mistään eroon liittyvistä asioista. Ei sen aivoista löydy huonetta missä voisi käsitellä asioita mitkä liittyvät jotenkin siihen että hänet jätetään. Minä vain olen ilmoittanut että minä päivänä lähden. En jaksa enää selitellä mitään. Huutoa ja väkivaltaahan nämä viimeiset päivät ovat hänen taholtaan mutta lasken vain aamuja niin jaksan. Lähtemisessä auttoi paljon sisareni. Hän hommasi minulle asunnon toiselta paikkakunnalta, on auttanut taloudellisesti ja pitänyt minua luonaan vapaapäivinä. Yksin en olisi kyennyt enkä jaksanut. Myös veljeni on tukemassa minua. Tällä hetkellä asun tyttäreni luona kunnes uusi asuntoni vapautuu. Päivittäin on kuitenkin pakko käydä mieheni ja minun yhteisessä kodissa hoitamassa asioita. Pyrin kuitenkin aina lähtemään pois ennenkuin hän tulee kotiin. Muuttopäivää pelkään tietysti. Mieheni käyttää runsaasti alkoholia ja on todella uhkaava ja ilkeä silloin. Pelkään että hän aiheuttaa paljon pahaa rikkomalla tavaroita, loukkaamalla muuttomiehiä tms. Saisikohan poliisilta apua tuollaiseen tilanteeseen? Mutta jokatapauksessa olen päättänyt lähteä kävi miten kävi.

17.08.2009
Syytöksiä satelee

Olipa ihana löytää nämä kirjoitukset! Puoli vuotta sitten kävin googlettamassa sanan narsisti, kun ystäväni alkoi vuodattamani perusteella vakuuttamaan minulle, että mieheni on narsisti. Olipa järkytys huomata, miten paljon narsistin piirteitä löytyi omasta miehestä, jonka kanssa olemme olleet yli 10 vuotta yhdessä. En tajunnut, että kyseessä on oikeasti jokin luonnehäiriö. Olin hyväksynyt hänen käyttäytymisensä ja minun alistamisen jokseenkin normaalina (mustasukkaisen) miehen käytöksenä.

Olin valmistellut mielessäni eroa vuoden ja kolme kuukautta sitten tein eropäätöksen ja ilmoitin sen hänelle. Saman tien minun oli konkreettisesti helpompi hengittää. Enhän onneton tajunnut, että ero narsistista tulee olemaan äärimmäisen vaikeaa. Olen saanut kokea, että elämäni käy päivä päivältä raskaammaksi, kun hän tekee kaikkensa, että minun olisi paha olla, elämäni muuttuisi helvetiksi, tuntisin karmeaa syyllisyyttä hänen jättämisestään jne. Hän on omasta mielestään maailman paras mies. Onhan hän sosiaalinen, hauska, erinomainen seuramies, loistotyyppi kavereiden kesken, arvostetussa ammatissa jne. Hän on valitettavasti myös seksiaddikti, itserakas ja mustasukkainen.

Hänen ei tarvitse nyrkkiä käyttää, hän pärjää sanoilla. Hän saa lamaannutettua minut täysin heittämällä keskustelutilanteessa kehään täysin jotain odottamatonta. Päivittäin saan kuulla, kuinka olen pilannut koko perheen elämän. Hän syyttää ja syyttää, vaatii minulta anteeksipyyntöjä ja “hyvää käyttäytymistä”, jotta suostuu edes vähän keskustelemaan käytännön asioiden järjestämisestä. Hän itse majailee jo uuden naisystävän luona, mutta vaatii minua pesemään edelleen pyykkinsä ja aivan sairaalloinen mustasukkaisuus jatkuu edelleen. Kun kuulin hänen uudesta naisestaan, en tuntenut minkäänlaista negatiivista tunnetta, mustasukkaisuutta. Onneksi. Sekin vakuutti minulle, että olin tehnyt oikean ratkaisun jättäessäni hänet.

Juuri nyt olen aivan loppu. Mahakivun, nukahtamis- ja univaikeuksien, oksettavan olon ja pääkivun lisäksi tuntuu, että pääni on niin “täynnä” tätä eroa, että en kohta kykene ajattelemaan, puhumaan saatika ajamaan autolla töistä kotiin. Minulla on ylihuomenna elämäni ensimmäinen aika psykologille. Toivottavasti saan sieltä voimia jatkaa puurtamista erossa eteenpäin. Niin pahaa päivää ei vielä ole tullut, että olisin eropäätöstä katunut!

18.08.2009
väsynyt

nimimerkille hädässä – Jos olet raskaana, niin toivotaan että kaikki menee hyvin ja pääsette kaikesta yksimielisyyteen mahd. lapsen isän kanssa. Vaikka yleistää ei saa eikä voikaan, niin liian usein kaksikulttuurisissa huoltajuusasioissa tilanteet muuttuvat ikäviksi,riipuen tietysti vähän kultturieroista, mutta eihän näin aina ole.

Taru – onnea sulle että olet tehnyt päätöksen eronne suhteen, kaikki narsujen uhrit tietää se ei ole helppoa. Itsekin suunnuittelen eroa mutta en voi hiiskahtaakaan asiasta mielipuolisen raivonpurkauksen pelossa. Olet nimittäin oikeassa siinä että narsun kanssa ei keskustella eikä neuvotella erosta eikä muustakaan, kokeiltu on!!

nimimerkille syytöksiä satelee – psykologin juttusilla käyminen helpottaa varmasti oloasi. Itselleni terapiassa käynti auttoi, oli joku jolle sai kertoa kaikki jutut joita häpeän kertoa sukulaisille ja ystäville, eivät varmaan uskoisi puoliakaan ja pitäisi minua hulluna. Mieheni kun on ulospäin niin täydellinen eikä ikinä ole edes haukkunut minua julkisesti.

Eniten saan voimaa näiltä keskustelupalstoilta kun tietää ettei ole yksin ongelmineen vaan samaa kokeneita on muitakin. http://www.narsistienuhrientuki.info sivuilta löytyy keskustelufoorumi jossa on paljon kohtalotovereita.

Tsemppiä kaikille!!

18.08.2009
ninnik

Itse yritän juuri päästä eroon suhteesta narsistin kanssa. Olen jäänyt erittäin riippuvaiseksi kyseisestä ihmisestä ja joudun käymään psykologilla ja taistelemaan vapautuakseni tästä helvetistä. Hän on kohdellut minua todella kaltoin, ja löysi uuden kohteen jo viikon päästä erostamme. Hän kehuu uusilla valloituksillaan ja kertoo yksityiskohtaisestikin toisten naisten kanssa vietetystä ajasta (myönnän kysyväni myös niistä). Hän valehteli minulle ja riskeerasi terveyteni saadakseen minulta seksiä. Joudun käydä siis testeissäkin. Oloni on raiskattu, vaikka olin itsekin mukana kaikessa ja nautin. Hän vertailee minua muihin naisiin; sanoo nyt ystävienikin olevan enemmän hänen makuunsa kuin minä itse. Hän yrittää siis selvästi tuhota lähiympäristöni ja itsetuntoni manipuloimalla minua. Ystävistäni pitäisi tulla vihollisiani (sillä hän tietää mustasukkaisuuteni). Hän myös on kertonut erittäin henkilökohtaisia asioita suhteestamme vanhemmilleen ja ystävilleen. Olin ennen todella hyvissä väleissä hänen äitinsä kanssa erostakin huolimatta, mutta enää en uskalla edes soittaa hänelle. Hän puhuu asioista eteenpäin vaikka kaikki riitamme ja niihin liittyvät asiat olivat sovittu jo aikoja sitten. Hän käyttää antamiani salaisuuksia aseinaan, jotta saisi itsensä näyttämään uhrilta. Hän kosketteli seurustellessamme useita naisia, ja mainitsi aina syyksi alkoholin. Kaiken hän pistää alkoholin piikkiin. Hän ei ole suostunut kertomaan, pettikö joskus, mutta se on jo melkeinpä päivänselvää. Silti hän käski minun aina luottaa. Hän valehteli valehdelleensa eräästä naisesta, mutta kertoikin jälkeenpäin oikeasti tehneensä sen kaiken mitä alunperin puhuikin, mutta halusi vain helpottaa oloani. Mitä hän tällä käytöksellä yritti saavuttaa, sitä en tiedä vieläkään. Totuus on ehkä se, että hän käytti minua vain hyväkseen. Kukaan normaali ihminen ei kuitenkaan roikkuisi tällaisessa suhteessa vuosia, joten olimme jollain tavalla molemmat riippuvaisia toisistamme.

Eroprosessin aikana olen ollut todella vihainen, raivona, itkuinen ja myös jollain tavalla helpottunut. Huomaan, kuinka narsistini poistuu minusta pikkuhiljaa ja saan olla jälleen oma itseni. Minun ei tarvitse pelätä menettäväni malttia, suuttuvani tai vaikuttavani jotenkin hullulta. Ainoa ahdistus on vain hänen levittävänsä jutut minusta; maineeni on hullun ämmän kaltainen kaikille joille hän on minusta puhunut. Välillä minulla on suuria vaikeuksia olla soittamatta tai lähettämättä hänelle viestiä vihakohtauksieni aikana. Olo on välillä niin paha ja turhautunut, eikä sitä yhtään helpota tieto hänen uudesta naisestaan, jonka hän tapasi viikon päästä erostamme. Narsisti oli kuitenkin sen verran ihana, että vei sydämeni. Sydämeni on ihan pirstaleina, vaikka itse heitin hänet pihalle. Hän sanoi minulle jättäneensä minut minun kauttani; tekemällä pahoja asioita, kunnes tajuaisin jättää hänet. Mitään en uskalla olettaa hänen tekemisistään, voin vain unohtaa kaiken.

Narsistin tunnistaa mm. siitä, että hänelle ei riitä yksi nainen. Hänen on saatava kaikki.

26.08.2009
Epätoivon tyttö

Hei!

Tuli tosi paha olo, kun luin näitä kirjoituksia. Olen itsekin pahassa jamassa. Harkitsen jättäväni mieheni, mutta en pääse irti. Luulen, etten pärjää yksinäni.

Olemme seurustelleet kymmenisen vuotta, yhdessä ollaan asuttu noin kuusi vuotta. Alussa kaikki vaikutti hyvältä ja hän oli ymmärtäväinen, hauska ja huomioonottavainen. Puhuimme kaikesta ja meillä tuntui olevan paljon yhteistä. Heti suhteen alussa hän jäi kiinni pettämisestä. Annoin anteeksi, koska suhteemme oli vielä niin alussa ja en itsekään tiennyt halusinko olla hänen kanssaan. Nyt tuntuu, että tein kauhean virheen. Olisin varmaan silloin päässyt hänestä eroon hyvin helposti.

Pikku hiljaa, varsinkin sen jälkeen, kun muutimme yhteen, meille tuli isoja riitoja, aivan mitättömistäkin asioista. Silloin vielä jaksoin huutaa takaisin ja pitää puoliani. Mies jaksoi mököttää ja olla puhumatta, eikä häneen saanut välillä minkäänlaista kontaktia. Anteeksipyyntöjä ei ole liiemmin kuulunut. Kaikesta joutui vääntämään kättä ja monesti jouduin myöntymään hänen hulluihinkin päähänpistoihin.

Mies saattaa saada raivokohtauksia aivan mitättömistä asioista. Raivoamista, syyttelyä ja mykkäkoulua. Ja aina hän kääntää syyn minun, tai jonkun muun niskoille. Olen saanut monesti kuulla, kuinka olen mustasukkainen ja epäluuloinen ihmisiä kohtaan. Varmaan sitten olenkin, kun hän on käytöksellään monesti lietsonut mustasukkaisuuttani.

Mies petti minua seuraavan kerran muutaman vuoden yhdessä asumisen jälkeen, tällä kertaa naispuolisen ystävänsä kanssa. Oli siitä pahoillaan, mutta myöhemmin sain kuulla, että se oli suurelta osin minun vikani. Mitäs en “antanut” tarpeeksi usein ja olin silloin niin masentunut. Ennen ja jälkeen tämän tapauksen on ollut kaikenlaista muutakin säpinää; työkaverin kanssa suutelemista ja lääppimistä, rakkaudentunnustuksia nettituttavuuksille jne.. Koko ajan pitäisi olla naispuoleisia ystäviä. Kun en ole ajatuksesta pitänyt, olen saanut kuulla, että ei ne ole mitään seksisuhteita, olet vaan niin mustasukkainen.

Pari vuotta sitten sairastuin kroonisesti, enkä silloinkaan saanut juuri empatiaa. Nyt, kun sairaus on hoidossa, saan kuulla, kuinka olin hankala ja inhottava silloin. Mies sanoo, että olisi pitänyt jättää minut, jos olisi tiennyt, mitä tuleman pitää.

Tällä hetkellä olen niin väsynyt ja ahdistunut. Nukun huonosti ja aika näköalattomalta tämä kaikki tuntuu. Itsetunto on ihan nollissa. Mies koittaa koko ajan patistaa milloin mihinkin illanviettoon, mutta en jaksa. Ja sitten hän syyttää minua ihmisvihamieliseksi ja sekopäiseksi. En ole kuulemma normaali, ja on helpotus hänelle päästä toisten naisten seuraan. Hänen mielestään meidän ongelmat johtuvat suurimmaksi osaksi minusta, ja siitä että menin sairastumaan.

Vaikeaa on vain lähteä. Onhan tuossa miehessä hyvätkin puolensa. Mutta tuntuu niin raskaalta, kun parisuhde on koko ajan tuommoista aallokkoa. Koskaan ei tiedä onko hyvä päivä, vai tuleeko koko illan kestävä riita jostain mitättömästä asiasta.

31.08.2009
Taru

Nimim. Syytöksiä satelee: Kirjoittamasi tuntemukset ovat niin kovin tuttuja. Toivottavasti psykologilla käynti on auttanut Sinua. Ja toivottavasti olet päässyt jo pois tuosta suhteesta. Kerroit että nyrkkiä ei narskusi tarvitse vaan pystyy lamauttamaan sinut pelkillä sanoilla. Niinhän se on, niin kauan kun alistut, ja hyvä niin. Sillä heti kun itsekin aloin kyseenalaistamaan hänen jumaluuttaan elämässäni ja aloin sanomaan vastaan niin jo löytyi nyrkki narskun käsivarren päästä. Muuta vaihtoehtoa meillä uhreilla ei ole kuin paeta. Ihan turha on kertoa omista tuntemuksista tai omia mielipiteitään koska ne ovat kuitenkin vääriä toisen mielestä. Minäkin törmäsin asiaan missä minulle kerrottiin että tunteeni jotakin asiaa kohtaan olivat vääriä. Miten kenenkään henkilökohtaiset tunteet voivat olla vääriä? Tieto voi olla väärää samoin käytös (loukkaavaa) mutta kyllä mielestäni jokaisen tunteet ovat oikeita mitä sisimmässään tuntee. Minun tilanteeni on onneksi tänä päivänä jo parempi. Asun jo erillään ex-miehestäni, toisessa kaupungissa. Mutta kyllä vielä joka päivä miettii niitä tapahtuneita asioita ja yrittää selittää niitä itselleen. Jokaisen päivän aloitan sanomalla itselleni: olet ihan hyvä ihminen! Eihän sitä aina usko itsekään mutta luotan että joku päivä lause saa jatkoa; ja niinhän se muuten onkin:). Toivon kaikille kanssasisarille ja -veljille oikeen mukavaa syksyä, voimia viedä päivät iltaan ja rohkeutta etsiä uusia suuntia jos elämään kuuluu vielä Nakertaja Narsku.

02.10.2009
onnellinen

Seurustelin narsistisen miehen kanssa n. 3vuotta. Hänen ex-tyttöystävänsä varoitti minua siitä ihmisestä, mutta en uskonut. Mies puhui minut aivan ympäri kaikessa ja väitti exänsä olevan vain katkera kun jätti tämän. Olin haltioissani ensimmäisen puoli vuotta. Hän leperteli minulle asioita ja kertoi että vihdoin löysi ihmisen jota rakastaa oikeasti. Olin hänen mielestä myös paras KAIKESSA. Mustasukkaisuus kohtaukset alkoivat jo ensimmäisten viikkojen aikana, olin vain otettu niistä.
Olemme täysin erilaisista perheistä. Hän on hyvin rikkinäisestä kodista jossa on paljon sisaruksia ja äiti ei kauheasti välitä. Minä taas täysin päinvastaisesta, vanhempani ovat hyvin menestyneet ja elävät yhdessä ym. Yhtäkkiä miehestä rupesi paljastumaan asioita. Hän oli hyvin kaateellinen minulle kaikesta. Lopuksi hän selitti isästäni asioita (vaikka ei tunne tätä ) että alkaisin vihaamaan isääni, hän halveksui kaikkia kavereitani jotka opiskelevat korkeakouluissa ja kenellä on elämä mallillaan. Kun hän huomasi etten uskonut juttuja alkoi minun henkinen musertaminen. Yhtäkkiä olin aivan kaikessa huono, saamaton, luuseri, lellitelty, HULLU! Toinen vuosi kuluikin sitten siinä että syyttelin itseäni ja masennuin. Hän aloitti riidan jokaisesta pienestä asiasta ja uhkasi aina erolla, kun hän tarvitsi autoani tai rahaa lainaksi olinkin taas maailman ihanin ihminen. Kun hän tarvisti minua olin olemassa, muulloin en. Kavereille hän kyllä ylisti minua ja kaverit pitivät häntä hyvänä tyyppinä.
2kk sitten hän jätti minut taas ja olin itsekin sitä mieltä että erotaan nyt, tämä ei toimi. Kaikki oli ok, parin päivän jälkeen hän rupesi taas soittelemaan ja halusi tavata, suostuin. Heti alkoi riita ja minut haukuttiin maanrakoon. Sitten sovittii taas että nyt se on loppu. Meni pari viikkoa ja tapasin toisen miehen. Exäni kuuli asiasta ja tuli itkien oveni taakse ja pyysi ottamaan takasin ja hän lupasi muuttua kaikin tavoin ja ei voi elää ilman minua..en uskonut vaan pidin pääni. Viikon hän jaksoi piinata minua ja leperrellä asioita. Sitten hänelle valkeni etten ota takaisin ja siitä alkoi helvetti mitä on nyt kestänyt hetken aikaa. Hän lähettää koko ajan viestejä että aikoo tuhota minut ja saan nyt kärsiä kun tein tämän hänelle. Mies soitteli kaikille kavereilleni ja yritti kääntää niitä minua vastaan kertomalla valheita, hän epäonnistui. Hän soitti minulle kaksi päivää sitten ja sanoi että olin hänen elämänsä virhe, ei ole ikinä rakastanut mua ja on nyt päässyt minusta yli (parissa päivässä). Hänen puheensa ei loukannut minua yhtään koska tiedän hänen olevan narsisti. Nyt hän yrittää samaa exäänsä takaisin joka varoitti minua silloin. Otin yhteyttä naiseen ja kerroin tämän kaiken ja hän sanoi että on iloinen kun silmäni aukesivat. Sanoin hänelle ettei lähtisi mukaan miehen yrityksiin ja hän totesi vain että muistaa tasan minkälainen hullu tämä on.
Nyt vain toivon koko sydämestäni että hän ei sorru taas tämän miehen puheisiin vaan pysyy tiukkana, kerta on päässyt jo yli. Sen vuoden aikana kun mies yritti musertaa minut, vanhempani ja kaverini käskivät minun lukea narsismista ja niin tein. Silloin jo rupesin yhdistelemään näitä yhtäläisyyksiä ja monesti sanoin miehelle että olen varma että hän on narsisti. Nyt vaan poden syyllisyyttä miksi en silloin jo jättänyt häntä. Hän oli ja on vaan pirun hyvä puhumaan ihmisille asioita ja siihen ansaan minäkin kertatoisensa jälkeen menin. Siitä iloitsen nyt että olen vahva persoona ja tiedän tasan tarkkaan kuka ja mikä olen. Jos en olisi näin vahva, tämä mies olisi voinut saada jotain peruuttamatonta aikaiseksi. En ole mennyt terapiaan tai muuhun vastaavaan. Minulla on niin hyvä ja suuri tukiverkosto omasta perheestäni ja ystävistäni että olen päässyt asian yli. Ajattelen kauhulla niitä uhreja joita narsistit ovat pystyneet tuhoamaan
Jos luit tämän ja havaitset samanlaisia piirteitä kumppanistasi, hankkiudu siitä heti eroon, on se kuinka vaikeaa tahansa aluksi. Se ihminen ei muutu siitä mihinkään vaikka voissa paistaisi! Tsemppiä kaikille <3

26.11.2009
Miia

Terve taas pitkästä aikaa. Edelleen olen saman miehen kanssa joka yrittää syyllistää ja sortaa minua. Joulu tulossa ja olen hyvissä ajoin sanonut olevani silloin sukuni kanssa. Koko ajan on nyt sit kuulunu kun hän joutuu olemaan joulun yksin blaa blaa…´En edes jaksa enää kirjottaa siitä kaikesta narinasta. Kaikkea tarttis tehdä kuten ennenvanhaan jouluna on kodeissa tehty, mutta kun ilmoititn et kaupasta saa kaiken valmiina, vika on minun. Eihän hän nyt tietenkään voi tehdä mitään ruokia kun se on akkojen hommaa…Kinkkua on tohotettu jo 2 kuukautta ja samoin joulukuusesta. Mulla ei oo kyl enää yhtää joulufiilistä kun tämä yks meinaa muuttaa mut joksikin työjuhdaksi joka seisoo koko joulun hellan vieressä. EI KIITOS! Joku raja siinäkin hommas. Olen huomannut miten piilov…tuilu lisääntyy koko ajan. Vielä olen uskaltanu sanoa takaisinkin, mut koska sanon liikaa ja taas aletaan käydä päälle? Alkaa jo stressaamaan nämä monen päivän vapaat! Tavarat on koko ajan valmiustilassa jos tarvii äkkiä päästä ovesta ulos, koko ajan saa tarkkailla millaisessa mielentilassa ollaan.
Kai tämäkin joulu toivottavasti on pian ohi.
Mutta teille toivotan hyvät joulut ja toivottavasti onnellista uutta vuotta 2010!!!!

P.S. Sinun kirjoitusesi “onnellinen” On melkein kun minun elämää.

21.12.2009
Ailahdus

Hei ! 30v. tunnettu, 15v. asuttu yhdessä- sillä kokemuksella voin sanoa:ei tämä tauti kuulkaa parane, pahenee vain. Aiemmin oli välillä hyviä kausia, jolloin löytyi jotain siitä miehestä johon aikanaan rakastuin.
Ei enää. Hän voittaisi kirkkaasti kaikki ilkeilykilpailut , ei ole asiaa, jota ei voi pahasti sanoa. Lienenkö mahdollistanut tämän kehityksen. Itselläni on työ, jota rakastan sekä hyviä ystäviä ja elämää kodin ulkopuolella ,harrastuksia jne. Hän istuu television edessä ja loputkin kaverit on kadonneet. Enää tässä iässä en haluaisi hajottaa kotia , onhan täällä vain ‘ mies, joka meillä asuu’.Nautin jokaisesta päivästä , vain harvoin hän enää onnistuu saamaan minut itkemään. Toivon voimia meille kaikille . – Mihin ratkaisuun tuletkin, muista että sinä olet elämäsi tärkein ihminen .

26.12.2009
Aleksis Kojootti

Hieman päivitystä… ei ole vielä asia selvinnyt mutta olen paremmalla mielellä kuitenkin. Alkaa tuntumaan selkeämmin siltä että suhde päättyy. Se menee niin että mitä enemmän tyttöystävä puhuu niin sitä enemmän tuntuu että “juu kyllä, tuota en sitten muuten loppuelämääni kuuntele, on se sen verran kahjoa juttua”.

Tässä välillä on tapahtunut monenlaista, ja aika järkyttävääkin juttua tapahtunut tyttöystävän toimesta. En viitsi tähän kirjoittaa kun tuntuu että jos kerron tässä sen järkyttävimmän käytöksen mitä olen häneltä nähnyt niin se on liian helposti tunnistettavissa (en tarkoita että meitä tuntemattomat tietäisi mistä on kyse, vaan jos perheenjäsenet sattuu tätä lukemaan). No, sanotaan nyt vaan, että aika tavalla paljon selkeämmäksi on käynyt, että tyttö”ystäväni on erittäin herkkä kiristämään läheisiään. Sitten kun häntä siitä yritetään kritisoida, niin hän käyttäytyy kuin se olisi ihan okei se törkeä kiristys.

Aina vain vahvemmalta tuntuu tuo “diagnoosi” että hänellä on narsistinen persoonallisuushäiriö. Huomasin joulun pyhien ajaltakin, kun olimme hänen vanhempiensa luona, että ei hänen vanhempansakaan välttämättä ihan uunoja ole tässä jutussa. Heidän tyttärensä kun käyttäytyi taas kerran hyvin itsekkäästi ja äänekkäästi ja oli taas niin kertakaikkisen fiksu olevinaan kun puhui muiden asioista, että mitä oli muut taas tehneet väärin, niin kyllä he yrittivät häntä hillitä ettei menisi pelkäksi hänen showksi se touhu. Pilkahdus valoa siinä mielessä että hänen äitinsä ainakin taitaa näkee mitä tytär tekee… ettei hän ainakaan pidä minua hulluna jos sanon että hänen tyttärensä käytös ei ole aivan korrektia. Hän kun itsekin joutuu elämään “varpaisillaan” ja huomaan että hän pelkää tytärtään, pelkää asettua häntä vastaan, ja minullahan tässä on kyse siitä että haluanko asettua samaan asemaan loppuelämäkseni – tod. näk. en halua. En halua elää jatkuvassa pelossa että mistä minut seuraavaksi haukutaan, omassa kodissani jonka pitäisi olla minulle se turvallisin paikka koko maailmassa.

04.01.2010
Taru

Aleksis Kojootti: luin tässä pyhäpäivän ajankuluksi kirjoituksiasi tällä palstalla ja toivoisin niin että jostain löytyisi voimia sinulle irroittautua tilanteesta. Haluan korostaa sinulle että NARSISTI EI PARANE KOSKAAN, pahenee vain. Älä elä uskossa, että kun sitä ja tätä ja jos vaikka…Sellaista aikaa ei vain tule. Minulla, kuten monella muullakin kirjoittajalla on kokemusta asiasta. Olet nyt jo menettänyt turvallisuuden tunteesi, mielesi on masentunut, kärsit tod.näk. myös unettomuudesta. Luuletko että noin isoja asioita korjataan nopeasti tai helposti? Tunnut olevan herkkä ja hyvä ihminen. Älä anna kenenkään viedä sitä sinulta. Kukaan ei voi olla niin arvokas ihminen, että se oikeuttaa kohtelemaan toisia ihmisiä niinkuin sinua on kohdeltu. Sinulla on vielä ihana ja ihmeellinen elämä edessäsi. Älä itse estä sitä toteutumasta olemalla narsistin kanssa. Mieti mitä asioita elämässä hän sinulle antaa mitkä ilahduttavat sinua? Luulen että ainakin aikaa menee, että keksit niitä. Nimenomaan keksit. Jos hän olisi sinulle hyvästä, olisi mieleesi tullut heti luettelo kaikesta siitä hyvästä ja ilosta ja turvallisuudesta joita kumppaniltasi saat. Neuvon myös, että älä käytä mitään rajapyykkiä tekosyynä siihen että et voi lähteä. Opiskelut, jos niitä vielä on jäljellä, sujuvat varmasti paremmin ilman häntä. Asunto järjestyy aina jostain. Ja usko kohtaloon. Kyllä kaikki aina jotenkin järjestyy. Sinulla on jo nyt arvaamattoman arvokas tukijoukko täällä keskustelupalstalla. Saat varmasti kaiken henkisen tuen ja arvokkaita neuvoja sekä apuja käytännön asioiden hoitamisessa. Mikään ei ole niin kekseliäs kuin ihmismieli, niin hyvässä kuin pahassakin. Luota itseesi ja meihin muihin, jo saman läpi käyneisiin. Voin kokemuksesta kertoa että vaikeitakin asioita tulee eteen eron jälkeen, mutta kun vaakakupissa toisella puolella on päivä päivältä kasvava (pienin askelin, niin pienin askelin) itsetunto, turvallisuuden tunne ja avoin maailma mihin sinäkin kuulut ilman pilkkaa, huutoja, haukkumisia, niin suosittelen eropäätöksen tekemistä – NYT. Älä harkitse vaan toimi. Laita “side silmille” ja unohda toinen osapuoli. Sinä olet elämäsi tärkein ihminen. Jos sinulla on kaikki hyvin, pystyt jakamaan tuota hyvää ja rakkautta myös muille.

06.01.2010
Mimmi

Vaikka eroa on halunnut ja suunnitellut monta vuotta, sen toteuttaminen tuntui ylivoimaiselta. Kun oli todella tiukka paikka, sain vihdoin mentyä kaupungin asuntotoimistoon, virkailija sanoi minulle ettei asuntoa voida minulle myöntää koska olen kotihoidontuella oleva kotiäiti. Tuntui ihan uskomattomalta. No varmaan tuohon vaikutti sekin, että virkailija oli erään lahkon jäsen…Mieheni ei suostunut kodistamme lähtemään pyynnöistäni huolimatta.
Sain kerättyä voimia eron läpiviemiseen hankkimalla pikku hiljaa paljon ystäviä. Sain hyviä neuvoja ja ymmärrystä tilanteeseeni. Miehen oli kai narsisti tms. En ainakaan tuntenut itseäni ja lapsiamme arvostetuksi ja rakastetuksi hänen kanssaan, olin kuin joku kodin yleiskone. Kaverit ja kalja oli hänelle tärkeämpiä.
Nyt olen irrottautunut tuosta liitosta kokonaan. Elämäni on sellaista kuin sen pitääkin olla. Ei tarvitse odotella ketään, nykyinen puolisoni viettää vapaa-aikaansa kanssani. Eikä tarvitse enää sietää humalaisen ja kylän puliremmin örvellystä.

24.01.2010
Pilar

Lähdin lomalle etelään ihanan ihmisen kanssa.Puhuin tansseissa ystävättäreni tanssittajalle kertoen ainoastaan erään arpajaisvoittoni. Illalla tuli haukut,kuinka huono ihminen olen,
dictatuuri.Häiritsin häntä kun kääntyilin sängyssä, menin peittoineni lattialle nukkumaan. Herra pisti valot päälle ja radion yöllä kovalle.
Tuli ja tarttui hiuksiini, kaatoi vieressä olleesta litran pullosta vettä päälleni pariin kertaan ja haukkui.Tervehdin tuttavia, tuli perästä ja sanoi lyövänsä
tätä tuttavapariskunnan miestä,jos tulisi minulle puhumaan.En olisi saanut puhua hänen tyttärelleenkään, kun kävimme syömässä ja tarjosin illan heille.Päätin, kun loma on ohi jotain muutakin on ohi ja pitää.

20.02.2010
Pilar

Sitä persoonan muutosta ei vain kestä. Ilkeä, ilkeä, teinpä mitä vain. Asioita joista en voinut ymmärtää miehen ärsyyntyvän.
Pitää vielä naisrinkiä ympärillään. Päätin vain jättää ja jätin.

20.02.2010
nuori

Oon seurustellut tyttöystäväni kanssa kohta vuoden ja mulla on tämä kyvyttömyys päästää hänestä irti. Oon kokenut lapsuudessa epätervettä isä-lapsi suhdetta, alistamista, kiristystä, lievää väkivaltaa ja huomiotta jättämistä. En tiedä onko isä narsisti, todella älykäs ihan tieteellisillä mittareilla ja vakuuttava supliikki, osaa aina selitellä asiat omaksi parhaaksi. Oon ollut enemmän tai vähemmän masentunut pari-kolme vuotta vaihtelevasti, lähinnä em. ja vanhempien erosta johtuen. Mun menneisyyteen liittyy muitakin juttuja, mutta ei mitään mullistavaa mikä tähän vaikuttais

Suhde alkoi kun seurustelin toisen naisen kanssa. En todellakaan voi nyt kuvitella että petin edellistäni hänen kanssaan, epänormaalia käytöstä multa, en olisi voinut ikinä uskoa ja se sai mut jotenkin ajattelemaan negatiivisesti itsestä. Hän jotenkin sai sen avulla kerättyä kaiken huomioni ja kiinnostukseni ja “vietteli” ja jäin koukkuun. Suhteen alkuaikoina kaikki oli täydellistä ja elin kuin unelmaani. Muutamaan kuukauteen ei suurempia erimielisyyksiä ollut tai niitä ei tullut ilmi – kuvittelin parisuhteen olevan täydellistä ja sopivamme toisillemme kuin luodut, hänkin oli samaa mieltä. Myöhemmin sain kuulla kuinka helvetin lapsellinen olin kun olin kertonut lapsuudesta/huonoista ihmissuhteista niin avoimesti, vaikka ei “tunnetukaan” kunnolla.. Musta tuntuu etten häntä tunne vieläkään. Olin kuulemma takertuva ja rakastin häntä paljon enemmän kuin hän minua. Myönnän, että olin vähän “lälly” koska mun mielestä hän oli niin ihana ja rakastava, mutta oli kiva kerrankin saada huomiota/arvostusta/kiinnostusta.

Nyt noin puol vuotta on ollut tosi vaihtelevaa. Suhteen “terveys” riippuu täysin siitä, millä tuulella nainen on. Oon mielestäni hyvä ihmistuntija ja nään, että hänel on todella huono itsetunto ja negatiivinen minäkuva kaiken “kulissin” takana. Hän on kertonut, että ei ole saanut oikein koskaan(!) rakkautta äidiltään ja hänenkin vanhemmat ovat eronneet, tosin muutama vuosi ennen kuin tapasimme. Hän muutti peruskoulun jälkeen kaupunkiin ja asuu nyt yksin, motiivina kuulemma ensisijaisesti se, ettei tullut äitinsä kanssa toimeen.

Tämä heijastaa hänen kohteluunsa siten, että jotenkin pakonomaisesti alistaa ja tyrmää ajatuksia ja ehdotuksia ja kertoo “kuinka täytyy ajatella”. On ollut muutaman kerran väkivaltainen, ihan nyrkillä selvinpäinkin antanut iskua. Elän kuulemma itsesäälissä ja tunnekehässä, joten MUA on todella vaikea rakastaa ja mun ajatuksia ymmärtää. Nykyään keskustelut on muuttuneet tosi pinnallisiksi ja on vaikee luoda normaalia ihmiskontaktia, koen itseni epävarmaksi ja pelkään hänen sanovan taas jotain ilkeetä, jos teen itse väärin. Koen syyllisyyttä kaikesta meidän välillä olevasta negatiivisesta ja nykyisin vihaan itseäni ja kuvittelin itse olevani narsisti.

Hän on saanut ujutettua päähäni syyllisyydentuntoja riitelystämme. Ollaan riidelty tosi paljon, vaikka en ole semmoinen persoona joka haluais huutaa ja lytätä kilpaa toista. Tilanteet kärjistyy aina, kun en “alistu” hänen päiväohjelmalleen,mielentilalleen tai jos tapaaminen/suunnitelmat siirtyy/peruuntuu mun takia, itse toki on oikeutettu tekemään niin kuin huvittaa, eikä ymmärrä ristiriitaisuuttaan. Kokee olevansa oikeutettu sanoihin/tekoihin mistä itse loukkaantuisi verisesti. Kun me riidellään ja tyttö sanoo tosi pahasti ( esim. käskee mennä hoitoon masennuksen takia, koska hän jaksa mua katella jos oon poissaoleva hänen takiaan, tai lyttää ja syyttää mua narsistiksi/psykoottiseksi/tyhmäksi/lapseksi tai mitä ikinä tahansa.

Jos loukkaannun asiasta, on se mun vika koska “otan aina itteeni, en mä oikeesti tarkota, mieti nyt vähän” “mulla on vaa huono päivä” <- toi kelpaa perusteluksi kaikelle. jos huomioin ja lohdutan ja yritän selvittää syytä huonolle ololle, niin vastaukset on ympäripyöreitä tai kertovat lähinnä siitä, että joku ei ole "alistunut" ja hän on pettynyt omaan manipulointitaitoonsa.

Jos taas oon ite ollut tökerö/poissaoleva ja hän käyttäytyy samalla tavalla, pitäisi mun "tajuta lukea rivien välistä", vaikka mitään konkreettista ei oo sanonut, tai en tietäisi edes mitä oon tehnyt väärin. Hänellä on myös vittumainen tapa värittää _AINA_ syyttelyään menneillä jutuilla, muistaa ihan outoja asioita ja ottaa mun sanomisia irti asiayhteyksistä ja yhdistelee ja yrittää näin saada mut kuvittelee, että luon "manipulointiketjuja" ja perus ahdistusvitutus, että "oon ollut dominoiva enkä anna hengittää" ja perään selityksiä ja asioiden kääntelyä, kysymyksiin vastataan vastakysymyksillä. Vaikka omasta mielestäni oisin käyttäytynyt ihan päinvastoin, antanut tilaa ja ollut puuttumatta hänen elämäänsä, hän näkee silti asiat AINA niin, että vika on minun. Liioittelee mun sanomisia, suorastaan yrittää valehdella ja hallita mua syyllisyydentunteella. Saattaa suutahtaa kesken mun lauseen, koska ymmärtää sen jotenkin väärin siinä puolessa välissä.

On hänessä hyvätkin puolensa. Rakastan helvetisti sitä ihmistä joka on näiden piirteiden takana. En usko, että hän on tunteeton, osaa olla hellä ja huomioida jos niin haluaa, yleensä se kummallisesti liittyy siihen että hän tarvitsee apua jossain (kokee alemmuudentunnetta siitä, että oon mukamas jotenkin älykkäämpi osapuoli) Hänen empatiansa ei tunnu lähes ikinä aidolta vaan hänen velvollisuudentunteeltaan. Tiedän, että vaatii vähän enemmän seurustella mun kanssa koska oon ajoittain masentunut, mutta nyt vuoden seurustelun jälkeen oon PALJON pahemmassa jamassa kuin vuosi sitten. Kaikkein koukuttavinta on se, että hän lupaa joka kerta uudestaan ja uudestaan kuinka hän ei oikeasti ole semmoinen paha ihminen, eikä hän tiedä mikä häneen aina menee (ahdistuu, suuttuu mun pelkästä olemuksesta) ja annan aina anteeksi. Vähän ajan kuluttua sama ajatusmalli hänen päänsä sisäl tapahtuu aina uudestaan riippumatta aiheesta/tilanteesta.

Luulen tietäväni mitkä mun piirteet ja tavat häntä ärsyttää ja oon parhaani mukaan yrittäny olla provosoitumatta ja itse ärsyttämättä, mutta tilanteet aina jatkuu "huonon päivän" takia niin pitkälle että mulle iskee totaalinen ahdistus, täysin lamaantunut ja apaattinen olo ja se saa hänet raivon partaalle.

http://www.suhdesoppa.fi/narsismi/elatko-narsistin-kanssa/#more-357

Noi kaikki kohdat sopii mun tämänhetkisiin tunteisiin/olotilaan/ajatuksiin/minäkuvaan. Kuvittelenko vain kaiken muistojeni/masennuksen takia? vai onko vika minun vai hänen, mikä mättää? osaisko joku puolueeton kertoa jotain fiksua?

18.03.2010
Oppilas

En osaa neuvoa sua, nimimerkki “nuori”. Mutta toivoisin, että irrottaudut asap.

Olen liki 50. Poikalapsen yh:na, jollain tasolla vahvana (näennäisvahvaksi rikkinäisessä perheessä kasvaneena) narsistiäidin lapsena (minkä tajusin vasta muutama vuosi sitten) pelkäsin aina, että poikani joutuu “vahvan naisen” pauloihin. Hänen teinivuosiensa jälkeisten ihmissuhteitteinsa kanssa olenkin muutaman kerran kysynyt, ettei nyt vaan ole kyseessä “tunteilla kiristäminen”. En sille aiemmin parempaakaan termiä keksinyt.

Olen itse kokenut “vahvan” jalkoihin jäämistä niin parisuhteessa kuin työskuvioissa.

Nuori ihminen, pelasta itsesi!

Palaan asiaan myöhemmin, mutta nyt, rakas nuori ihmininen – pelasta itsesi!

25.03.2010
Oppilas

Voiko yhden, tai jopa kahden, narsistisen suhteen elänyt ihminen enää kohdata ehjää ihmissuhdetta? Kertokaa te, jotka kenties olette jo elämässä edistyneet.

25.03.2010
Johanna

Moi
Mä olen elänyt noin 6.vuotta avoliitossa narsisti miehen kanssa. Suhde on ollut tosi vaikea,mustasukkaisuutta,ystävieni valitsemista,hänen päivittäistä alkoholin käyttöä,raha-asioiden hoitamattomuutta,kotona mitään tekemättömyyttä ja kun hän oli sairaana,hän odotti minulta paljon sympatiaa sekä sexistä hänelle riitti,kunhan hän sai nautintonsa.
Onneksi tuli se päivä,erosta on nyt 11kk ja elämäni on nyt mallillaan ja asun poikani kanssa kahden.Äidin sanoin,että on parempi olla yksin,kuin huonon kaverin kanssa.
Minulle usko Jumalaan,on antanut suurta lohtua tässä asiassa!

07.05.2010
sinisilmä

Narsisti pystyy pitämään “kulissit yllä” suhteessa jonkin aikaa,yleensä 6-12 kk .Ja sitten hänen oikea luonteensa viimeistään paljastuu joka on :kilpaileva, kateutta lietsova,(kehuu koko ajan tekemisiään tai lastensa ja vähättelee puolisonsa)petollinen,puolisoa alistava,vieraille flirttaileva,arvot vaihtuvat ihan tilanteen mukaan (esim.hän halveksuu syvästi “saamatonta veljeään” työttömyyden takia) Mutta kun on kyseessä hänen ihailema muusikko-taitejlija tuttava hän liehittelee ja sanoo tälle:” joo se on aivan ymmärrettävää että näin laman aikana on vaikea saada työtä” !!Lähisude narsistiin on silmät aukaiseva elämänkoulu! Jossa on pakko selvittää omat arvot ja perata valheet totuuksista!Kyllä narsistin jälkeen voi löytää terveen ihmissuhteen jos rakastaa terveellä tavalla itseään !Ja ymmärtää että suurin rakkaus on löydettävä sisimmästään ! Kyllä suurin totuus maailmassa on :”Rakasta lähimmäistä niinkuin itseäsi”(Narsisti ei pysty siihen)Kaikissa meissä on narsistisia piirteitä, se on selvä, ja VIHA on myös erittäin tarpeellinen tunne kun on päästävä eroon kiusaajasta!Mutta siinä ei kannata roikkua turhan kauan.Asenne ratkaisee! Jos haluat rakastaa lähimmäistä ja itseään(ainoa asenne millä sodat loppuis ja alistaminen),ja antaa anteeksi, vaikka tuntuu ettet pysty siihen, silloin olet “oikealla valon tiellä” Rukoile rakkautta itseesi silloin kun “takki on tyhjä” alat pikkuhiljaa täyttymään!Tänne maailmaan tultiin oppimaan jotain !Ei pelkästään nauttimaan!” Ei enään niin sinisilmä”

28.05.2010
Sokean vaimon mies

Vaimoni ihastunut narsistiin. Luin hyvän kirjan narsismista. Raimo Mäkelän “Naamiona terve mieli”.
Vaimon mielestä mies on aivan ihana, mahtava tyyppi.
Osaa vetää oikeista naruista ja vie vaimoa kuin pässiä narussa. Meidän avioliittomme ongelmat johtuvat tietenkin minusta (narsisitin mielipide). “Vaimoni on täydellinen, hänessä ei ole mitään vikaa” (narsistin suusta). Asutaan vaimon kanssa erillään, hänen valintansa, narsistin ehdottama. Harmittaa vaimon puolesta kun ei tiedä mihin on päänsä laittanut. Narsisitilla takana 2 avioeroa ja n. 10v epävakaa parisuhde, ja nyt suhden vaimoni kanssa. Vaimoni tietää narsistin aiemmat avioliitot ja parisuhteet. Mutta ei usko että mies on narsisti. Ikäeroa heillä n. 20v. Sairasta, niinkuin narsismikin. No, kyllä se aika vielä tulee jolloin vaimon silmät avautuvat, mutta siinä vaiheessa se ei varmaan minua paljon hyödytä.

28.06.2010
Aleksis Kojootti

Hei taas. Päivittelen tänne tilannetta taas. Osa 1/2.

On ollut monenlaista juttua sitten viime kerran kun tänne kirjoitin.

Yritin saada niitä opintojani päätökseen. Sain isältäni hyvää ja asiallista tukea siihen asiaan. Kävimme yhdessä läpi mitä pitäisi tehdä jne. Hänellä on samalta alalta myös koulutusta ja työkokemusta niin hän osasi puhua fiksuja asiasta ja siitä oli paljon apua. Sain siitä asiallisesta ja kohteliaasta kannustuksesta innostuksen ja hyvän mielen päälle ja aloinkin viemään taas asiaa eteenpäin hyvällä mielellä ja optimistisesti. Hyvä mieli ei kuitenkaan kestänyt kauaa, sillä narsisti tyttö”ystäväni” päätti, että minua pitää alkaa kurittamaan. Hän tiesi aivan varmasti, että minä olin vienyt opintoja eteenpäin, tiesi että se on juuri silloin minulla työn alla. Mutta hän hyökkäsi minun kimppuuni erittäin rajusti useiden viikkojen ajan keväällä, ja yhdessäasuminen oli aivan sietämätöntä niinä viikkoina. Hän kävi minun kimppuuni heti, jos olimme samassa huoneessa, ajoi minua pois, haukkui, solvasi, toisteli samoja kysymyksiä useaan kertaan, sellaisia, joihin hän varmasti tietää, että vastausta ei ole koska kysymyksen asettelu on mahdoton. Usein vähän ennenkuin hän oli menossa nukkumaan hän teki päivittäisen pilkkaamishyökkäyksensä minua kohtaan (eli hakeutui minun lähelleni tarkoituksenaan vain haukkua minut). Jne… tavoitteena oli selvästi kurittaa minua oikein kunnolla.

Minun täytyy myöntää, että kun hän sen aloitti, niin minun opinnäytetyöni tekeminen (joka on ainoa puuttuva osa opinnoistani) loppui siltä osalta siihen. Nimittäin, kun mieli menee mustaksi, niin mitään opinnäytetyötä en silloin pysty tekemään. Tämä on tällainen juttu, että hän raivoaa minulle siitä, kun se työ ei ole valmis (vaikka tietää, että sitä on saatu vietyä eteenpäin viime aikoina hyvällä mielellä), ja sitten siitä raivoamisesta seuraa se, että minä en pysty sitä työtä tekemään. Sitä koko juttuahan ei olisi, jos se opinnäytetyö olisi tehty ajallaan, silloin vuosia sitten, mutta kun olin silloin jo masentunut, niin en pystynyt tekemään, ja kuten olen täällä kertonut, niin masennus alkoi siitä, kun seurustelusuhde meni erittäin huonoksi hänen minuun kohdistaman erittäin epäreilun kohtelun seurauksena. Että sellaista. Näin se pyörä pyörii.

Tässä on ikäänkuin “itsensä toteuttava ennustus” tapahtunut. Eli kun hän on alunperin minua haukkunut oikein rumasti silloin heti kun muutimme yhteen kauan sitten, jolloin hänellä ei siihen käytökseen ollut syytä, niin lopulta on käynyt niin, että siitä haukkumisesta seuranneen masentumiseni myötä syytä haukkumiseen on ilmaantunut. Mikäs sen kätevämpää! Nyt hän voi sitten riekkua, että on ollut oikeassa koko ajan! Hah-hah-haa! :E

Minä otan kyllä vastuun omista opinnoistani, mutta haluaisin kuitenkin, että minun annettaisiin rauhassa työskennellä silloin kun alan työskentelemään, nimittäin masentuneen ihmisen on jo muutenkin riittävän vaikeaa saada mitään aikaan. Sellainen tilanne on hyvin herkkä ja siihen ei missään nimessä pidä tulla huutamaan yhtään mitään jos on käynyt niin onnellisesti että minä olen alkanut oikeasti jotain hyödyllistä tekemään. Tänä keväänä kävi juuri niin että kun aloin tekemään sitä työtä, niin hän kävi pian rajusti kimppuuni ja jatkoi sitä rajua hyökkäilyä useiden viikkojen ajan. Kyllä siinä väkisinkin tulee mieleen, että haluaako hän minun ollenkaan valmistuvan sieltä koulusta. Tai jos hän on oikeasti niin sekaisin, ettei tajua tekevänsä minulle omalla toiminnallaan vahinkoa. Minä olen asiaa jo silloin kauan sitten hänelle yrittänyt selvittää, että auttamisen sijaan hän kuvainnollisesti painaa minun päätäni vedenpinnan alle, sen sijaan, että antaisi minun nousta ylös, tai edes pysyä samalla tasolla.

Että tällaista. No, se hyökkäily päättyi sellaiseen, että hän toi vanhempansa avuksi riitelyyn yhtenä päivänä, ja minä sitten siinä paukautin asioita heille “päin näköä” aika paljon, ja kyllä he olivat selvästi järkyttyneitä kun kuulivat niitä juttuja mitä meillä on ollut yhdessäasumisaikana. Ei heillä tainnut olla kovinkaan paljoa ymmärrystä sen suhteen miten heidän tyttärensä käyttäytyy parisuhteessa minun kanssani. Kyllä hänen äidillään joku käsitys on ollut, mutta hänellä se kaikista järkyttynein ilme oli kun hän kuuli minulta hänen tyttärensä toiminnasta. Hänen isältään (itsekin narsisti, kuten olen täällä aiemmin todennut) tuli typeriä kommentteja – hän oli ilmeisesti saanut tämän narsistijutun jotenkin päähänsä (olisikohan tyttärensä siitä maininnut), ja haukkui jotain työkaveriaan narsistiksi sillä perusteella että se työkaveri ei puhu hänelle paljoa! Voi kissan tassut ja koiran korvat! Ai että sillä perusteellako ihminen onkin narsisti! No ei sentään. No kun se työkaveri nyt vain sattuu olemaan hiljainen ihminen, KUTEN MINÄKIN OLEN, eikä se ole käsittääkseni toisten kohtelua kuten narsistiseen persoonallisuushäiriöön kuuluu, että ollaan hiljaa. Voi lehmän tassut – eiku kaviot! Eiku! No joo.

Niin, no. Siinä tuli sitten sanottua kaikenlaista, ja joka sana minkä sanoin, sanoin täysin rehellisesti ja juuri niinkuin ajattelen. Ehkä tämä oli hyvä tilaisuus, minulle, tuskin kuitenkaan tyttö”ystävälleni”, koska hänellä ei oikeastaan ollut siinä sitten mitään keinoa todistaa puheitani vääriksi, totta kun puhuin, niin mitäs hän siihen sitten sanoo. Että jos hänen vanhempansa luulivat, että tyttö on ollut minun seurassani hyväkäytöksinen, ja että minä olen yksin syyllinen ongelmiimme (hän on “ratsastanut” minun opintojeni keskeneräisyydellä ja nykyisellä työttömyydelläni, siinähän on hyviä lyömäaseita, eikös vain…) niin nyt eivät enää luule sellaista, tai jos luulevat, niin sitten on kyllä aika hullusti asiat.

Tämän tilaisuuden jälkeen, muutaman viikon päästä, tyttö”ystäväni” syytti minua vanhemmilleen valehtelusta. Hän syytti minua myös omalle äidilleni valehtelusta (olin äidilleni “avautunut” näistä asioista jo aiemmin). Minun kantani on se, että kaiken olen totuudenmukaisesti kertonut, ja mitään sanottua minun ei tarvitse perua. Niin puhuin kuin oikeasti tunnen, ja oikeita tunteitani en voi perua, eikä voi kukaan muukaan, ei edes itse narsisti, kuvitelmissan ehkä kaikkivaltias, mutta toisten ajatuksiin hänellä ei ole täydellistä valtaa, vaikka kovasti yrittääkin.

Minä olen toistellut itselleni tällaista viime aikoina, että totuus ei pala tulessa, toisin kuin paperi. Jostain syystä tuon ajatteleminen auttaa minua saamaan lisää uskoa siihen, että tämä tilanne kääntyy hyväksi vielä, ja että totuutta ei voi narsistikaan loputtomiin peitellä kaikilta.

Minä voin jatkaa elämääni tietäen totuuden, ja voin antaa muiden ajatella että minä olin se tosi pahantekijä tässä seurustelusuhteessa. Varmasti niitä ihmisiä tulee olemaan jotka eivät tule koskaan kuulemaan minun puoltani tarinasta, ja he jäävät siihen uskoon, että minä olen aivan läpimätä ja hullu yms. Olen päässyt sellaiseen vaiheeseen, että voin hyväksyä tuon. Olkoot siinä uskossa, että minä on ollut se joka on suhteen ongelmat yksin aiheuttanut. Kuten sanoin, totuus ei pala tulessa, ja se tieto meille riittäköön – jokaiselle ei tarvitse näitä asioita selvittää vaikka olisivat kuinka väärässä luulossa.

06.07.2010
Aleksis Kojootti

Osa 2/2.

Aiheesta eteenpäin. Tämä ns. tyttöystäväni on pitkään toiminut niin, että hän on aivan suoraan ajanut minua pois joko samasta huoneesta, tai asunnosta, jopa. Hän muun muassa tänä keväänä käyttäytyi hyvin vihamielisesti minua kohtaan, kuten jo aiemmin kerroin. No, minä olen tykästynyt paikalliseen kirjastoon kovasti. Siellä minun mieleni on siinä tilassa, että tunnen optimismia, elämisen arvoa, rauhaa. Sinne olenkin viime- ja tämän vuoden aikana moneen kertaan mennyt. Viime aikoina olen sitten alkanut avoimemmin kertomaan kotona, että mihin olen menossa (aiemmin menin sinne usein niin, että hän oli töissä joten hän ei sitä nähnyt että lähdin kotoa jonnekin). No, jostain syystä hänelle se on ollut ongelma, että minä olen sillä lailla vain ihan omatoimisesti päättänyt mennä kirjastoon. No kyllä hän sinne minua kerran seurasi perässä. Minulle tuli siitä ahdistava tunne heti kun näin hänet siellä kirjastossa. Rauha pakeni ja tilalle tuli ahdistus. Ei siinä mitään, saahan sinne tulla. Jotenkin vain tuntui hassulta, että kun hän on minua ajanut kotona samasta huoneesta pois, ja myös koko asunnosta pois, niin sitten jos minä menen ulos, vaikkapa kirjastoon, silloin kun hän on kotona ja näkee että menen jonnekin, niin sitten hänen on saatava tietää mihin olen menossa (hän itse usein kulkee niin että minulla ei ole mitään tietoa missä hän on, tai esim. hänen työvuoroistaan, joka on aika erikoista jo minun mielestäni), tai hän jopa tulee perässäni sinne minne ilmoitin meneväni. Kummallista. Eikö hänen pitäisi olla tyytyväinen, että en ole kotona “pilaamassa maisemaa”, varsinkin kun hän on siihen tyyliin puhunut jo kauan. Ristiriitaisuutta on selkeästi havaittavissa.

Toinen asia, minkä yhteydessä tämä kontrollointitarve on tullut esiin, on viime aikoina harrastamani kävelylenkit. Asun erään suurehkon kaupungin vieressä, ja nyt kesällä on hienoa mennä kaupungille kävelemään, ihan vain katselemaan elämää, maisemia, yleensäkin piristymään, ja parantamaan fyysistäkin kuntoa siinä samalla. No, tässä juuri kävikin niin, että lähdin sinne pitkälle kävelylle. Hän sitten soitteli perään, ja tivasti tiukasti missä olen. Harvinaisen avoimella päällä kun olin (mieli ilmeisesti piristyi kävelystä!) kerroin tarkalleen mitä teen ja missä. No eihän se hänelle kelvannut. Hän alkoi sitten siinä heti minua haukkumaan – teen väärin kun olen kävelemässä 1) ilman häntä ja 2) liian pitkällä lenkillä. Kaiken kaikkiaan puhelu oli negatiivinen, vaikka vastailin positiivisella mielellä. Katkaisin puhelun kesken, kun hän vain jatkoi sitä valitustaan että se on väärin kun olen pitkällä kävelylenkillä. Hän lähetti sitten vielä tekstiviestin perään jonkin ajan kuluttua jossa haukkui minua lisää. Kotiin pääsin ihan ehjänä ja hyvissä voimissa, ei siinä mitään ongelmaa ollut ainoa ongelma oli häiriöpuhelu ja häiriötekstiviesti tältä ns. tyttö”ystävältäni” joissa hän selvitti minulle että olen väärin tekemässä.

Aion kuitenkin jatkaa tuota kävelylenkkien tekemmistä. Tämä kesä vaikuttaa aivan liian hienolta jotta antaisin tuollaisen mahdottoman kontrollifriikin pilata sitä minulta. Fyysinen kunto paranee, ja mieli kirkastuu. Puhelimenkin voi laittaa kiinni – tosin sitä en haluaisi tehdä, kun tulee niitä asiallisiakin puheluita ja viestejä toisilta ihmisiltä.

No, tässähän tätä juttua tulikin. Niin, miten tässä nyt sitten käy? “Seurustelu”suhteen jatko näyttää epätodennäköisemmältä kuin koskaan. Eikä se ole minulle huono vaihtoehto. Enemmän vain niitä “vääriä” kävelylenkkejä niin kyllä se asia selviää!

On se tosiaan kummallista, kun ensin ajetaan kotoa pois ja sitten kun menen, niin ollaankin tiukasti soittelemassa perään, että missä menet ja mitä teet ja väärin olet tekemässä.

06.07.2010
Aleksis Kojootti

Nuo kaksi edellistä viestiäni ovat kyllä aika sotkuisesti kirjoitettu – pahoittelen!

- pois käskemistä
- kontrollointia jos en sitten olekaan kotona

Ristiriitaista – ja outoa, että aikuista ihmistä pitää sillä tavalla kontrolloida. Kyllähän me osataan mennä kävelylle tms. ilman että joku toinen antaa siihen ohjeita.

Se on sama juttu vähän kuin jos olen joskus imuroinut, niin siihen imurointiin annetaan yksityiskohtaisia ohjeita, vaikka sellaisia en todellakaan tarvitse. Ja sama juttu joka kerta uudestaan – kyllä tuollainen käy hermoille. Tyhmä se on joka ei tajua kerrasta, että kyllä tämä henkilö osaa tämän homman, ja kiusaaja on se, joka jatkaa sitä neuvomista uudestaan ja uudestaan vaikka siitä on sanottu että sitä ei tarvitse tehdä. Näin minä asian näen.

Kai tässä tarinoinnissa pääpointti kuitenkin on se, että paljon paremmalta tuntuu. Eikä sillä itse asiassa nyt ole suuresti väliä mitä tuon naisen kanssa nyt tapahtuu. Keskityn muihin asioihin. Ja itseluottamukseni on kasvanut, joten osaan paremmin jättää hänen öykkäröinnin huomiotta, kunhan se ei ole jatkuvasti tulossa päin kasvoja kuten keväällä tapahtui… kyllä sitä haukkumista ja kontrollointia tulee nytkin, mutta jos ei aivan jatkuvasti tule päälle nini kyllä sen pystyy jotenkin sietämään. Voi kuitenkin hyvin olla, että seurustelusuhteen jatkon kannalta peruuttamatonta vahinkoa on tapahtunut (jo vuosia sitten) eikä paluuta “normaaliin” ole. Tältä minusta nyt tuntuu, ja mitä enemmän näin tuntuu, niin sen helpommin hengitän, ja sen helpommin jätän huomiotta hänen kiusaamiskäytöksensä.

06.07.2010
Huh

Moikka!

Itse pääsin juuri vihdoin eroon narsistista yli 1,5 vuotta kestäneen suhteen jälkeen. Yli vuoden ajan yritin jättää onnistumatta. Vihdoin onnistuin sitten, kun lähdin ystävän kanssa lomamatkalle ja tajusin, että ansaitsen parempaa ja haluan kokea oikeaa rakkautta. Lomamatkan aikana hänkin ilmeisesti tykästyi sinkkuelämään eikä ole häiriköinyt minua puhelimella kuin aivan muutaman kerran eron jälkeen.

Myös minun ex-”poikaystäväni” haukkui ja alisti, kontrolloi, vaati palveluksia, muttei niitä itse antanut, ei halunnut tavata sukulaisiani eikä ystäviäni, ei halunnut minun tapaavan kavereitaan, sai uskomattomia raivokohtauksia, jos koki, että joutuisi jotain antamaan itsestään, varsinkin rahaa (jo senttienkin antaminen oli hänelle suuri raha, vaikka hän tuli erittäin varakkaasta perheestä), flirttaili toisten naisten kanssa minun nähden – kerran peräti esitti toisen tytön poikaystävää, vaikka tiesi aivan varmasti, että se loukkaa minua, keksi kaikkia vikoja minussa, käytti minua hyväkseen ja lupaili kaikkea mukavaa yhdessäoloa, mutta todellisuudessa halusi nähdä minua vain siinä tarkoituksessa, että minä laitan hänelle ruokaa, siivoan ja annan seksiä. Hän oli omasta mielestään ylivertainen minuun ja sukuuni verrattuna. Mitä pidemmälle suhde eteni, sitä rumempi ja lihavempi minä olin hänen mielestään. Hän myös vähätteli kaikkia harrastuksiani ja minun kiinnostukseni kohteita ja keksi minulle kaikkia sääntöjä, joiden mukaan minun pitäisi elää hänen kanssaan. Kun sitten noudatin näitä sääntöjä, sekään ei kelvannut. Hän uskoi olevansa uskomattoman haluttava ja muisti aina mainita, että hän saisi kyllä paremman kumppanin, mutta on minun kanssani ja minun pitäisi olla siitä onnellinen! Hän ei myöskään halunnut muuttaa yhteen ja halusi ulkomaailmalle antaa sen kuvan, erityisesti tytöille, että hän on sinkku. Jos minä vaikka kommentoin jotakin hänen Facebook-statustaan, hän poisti sen, jottei kukaan vaan voisi arvata, että me olemme jollain lailla tekemisissä. Varmaan samasta syystä hän halusi lähinnä nähdä öisin.

Olen harmissani siitä, että annoin suhteen jatkua niin pitkään, vaikka parempaa huomista ei ollut tulossa. Elämä kuitenkin jatkuu huomattavasti onnellisempana nyt, kun olen oikeasti sinkku, saan tavata kavereitani, saan olla oma itseni, harrastaa juuri sitä mitä haluan, käyttää juuri niitä vaatteita kuin haluan, eikä minun tarvitse koko ajan murehtia, että rakastaako tuo tyyppi minua oikeasti, vaikka käyttäytyy törkeästi minua kohtaan. Myös ystäväni ja perheenjäseneni, myös mummoni, toivoivat, että jättäisin hänet jo vuosi sitten. Erityisesti ystäväni sanoivat, että heistä oli raastavaa nähdä, kuinka onneton minä olen. Myös työkaverini sanoivat, että jätä se hullu mies. Minua nolotti aina tunnustaa, että olen jälleen palannut yhteen ja taipunut mukaan…

Jos joku haluaa vaihtaa ajatuksia, otan mielelläni sähköpostia vastaan!

osoitteeni on bimbo_blondi at hotmail.com

09.07.2010
Voittajaksi voittajan paikalle

Narsistista pääsee parhaiten eroon sillä tavalla, että aloittaa rajoittamaan hänen valtaansa. Siis hienovaraisesti rajoittaa hänen oikeuksiaan. Sillä tavalla ovelasti, ettei hän voi asiasta suuttua. Mikäli hän tietää salasanoja ja tunnuslukuja ns. “yksityisyyteesi” niin vaihda ne. Älä anna enää rahaa, valehtele ettei ole. Rajoita asioidesi kertomista, pysy etäämmällä kuin ennen. Älä pyydä läheisyyttä tai huomiota. Ja jos narsistisi on vaativa ja haluaa sinulta huomiota, älä anna sitä. Ei aikaakaan kun narsisti itse kyllästyy ja alkaa etsimään uutta uhria. Kun näin käy, katkaise side kokonaan. Hanki uusi puhelinnumero ja asunto jos vain mahdollista. Älä kerro muutoksista exäsi “agenteille”. Jos narsistisi löytää sinut vältä kahdenkeskistä kontaktia hinnalla millä hyvänsä! Jos teillä on yhteistä omaisuutta tai lapsia on tilanne todella vaikea. Tarvitsen kaiken avun mitä on saatavilla!

10.07.2010
Aleksis Kojootti

Puh, pah. Huomenta. Tässä sitä taas ollaan.

Olen käynyt polkupyörälenkeillä, kohottamassa kuntoa ja mieltä piristämässä. Tämä ns. tyttö”ystävä” näkee senkin toiminnan kovasti vääränä.

Esim., lähden klo 22 lenkille, ja tulen klo 23 takaisin. Ei minun mielestäni ole mikään outo aika lenkille. Ilma on kivan viileä, ja noin yhden tunnin lenkki on ihan sopivan tuntuinen oman kuntoni suhteen, jaksan kävellä portaat ylös kotona lenkin jälkeen

No eihän tuollainen lenkkeily sovi! Minua haukuttiin tuossa pari päivää sitten HULLUKSI tuollaiselle lenkille lähdön takia! Että tällaista. Ja takaisin palatessa tämä ns. tyttö”ystävä” oli parvekkeella tuijottamassa kun tulin takaisin, ja mulkoili sieltä sellaisella “pahaa olet taas tehnyt” ilmeellä.

On minulle täysin selvää, että hän ylittää niin sanotun “yksityisyyden” rajan erittäin törkeästi. Hän tulee törkeästi minun alueelleni sanomaan miten minun pitää toimia minun omien asioideni suhteen. Tämä on selvää narsismia, jos olen oikein ymmärtänyt. Hän ei vaikuta ymmärtävän, että niinkuin hänellä on oikeus mennä kävelylle/pyöräilemään/uimaan tms. kuten haluaa (kunhan ei riko jo sovittua yhteistä menoa), niin myös minulla on samanlainen oikeus. Tuota oikeutta minulla ei kuitenkaan juuri näytä olevan.

En haluaisi sanoa häntä hulluksi, mutta viime aikoina, kun hän on luonut minuun katseita, niin on tuntunut siltä, että hullu ihminen katsoo minua. Esim. se kun hän tarkkaili minun kotiinpaluutani pyörälenkiltä, siinä oli sellainen tunne, että ei tuo ihminen ole terve ollenkaan. Terve ihminen olisi antanut minun mennä lenkille ja tulla lenkiltä ilman mitään valitusta ja selostusta kuinka olen hullu kun sellaista teen.

Minä olen miettinyt, onko hän tahallaan valinnut tuollaisen “hullu” taktiikan minun hermojeni romahduttamiseksi, vai onko se ihan aitoa hulluutta. Joka tapauksessa käytös on täysin sopimatonta.

16.07.2010
Aleksis Kojootti

No, lisätään juttua.

Olin isäni kutsusta vanhempieni kesämökillä rakentamassa laituria. Olen ollut pitkiä aikoja tekemättä mitään sen tyyppisiä hommia, joten menin innoissani sinne hommiin, laituria rakentamaan!

Siitä tulikin todella mieltä piristävä päivä. Sain rakentaa isäni ja veljieni kanssa laituria, ja tyttö”ystävä” ei ollut vieressä kertomassa että en osaa. Aurinko paistoi, laineet liplattivat ja minulla oli hauskaa. Juttelin useiden ihmisten kanssa ja tästäkin mieli kovasti piristyi. Ja tein oikein kovasti töitä, eniten koko porukasta, oli se niin mukavaa hommaa!

Minusta tuntui hienolta, että joku luotti minuun niin paljon että antoi minulle paljon vastuuta siinä laiturin rakentamisessa. Ei se mitään kovin erikoista hommaa ole, mutta kuitenkin, tärkeää oli se, että minuun luotettiin, ja että minua ei oltu arvostelemassa siinä. Toisin sanoen, minua kohdeltiin ihmisenä, kunnioittavasti.

Menin kotiin iloisella mielellä, olinhan viettänyt koko päivän oikeasti saaden jotain aikaan, ja myös tavannnut ihmisiä, jotka luottavat minuun, antavat minulle vastuuta, eivätkä ole arvostelemassa minua. Tämä on siis täydellinen vastakohta sille mitä minulla on kotona tyttö”ystävän” kanssa. Hän arvostelee jatkuvasti ja yrittää määrätä mitä saan tehdä.

No, siis, menin kuitenkin huomattavasti piristyneenä kotiin. Eihän sitä pirteyttä sitten kauaa kestänyt, nimittäin tyttö”ystäväni” halveksui minua, ja väitti että minä olen ollut siellä mökillä “esittämässä” jotain, eli epärehellisesti esiintynyt perheeni edessä, siten että muka teen jotain hommia. Tuosta tuli kyllä paha mieli minulle – mikä kai oli tarkoituskin. Minä menin sinne isäni kutsusta hommiin, tein päivän hommia iloisesti, ja kun tulen kotiin, kuulen, että minä olen ollut huijaamassa perhettäni luulemaan, että minä teen hommia aidosta halusta, vaikka se ei muka ole totta.

Laiturin hän myös haukkui. Hän ei ole laituria koskaan nähnyt, mutta ilmoitti, että rakentamallamme laiturilla ei tee mitään. Se ei ole kuulemma riittävän pitkä – kerroin kysyttäessä, että laiturin päässä yltää jalat pohjaan.No se ei kuulemma ollenkaan käy, joten laituri on täysin kelvoton!

Minä tuohon sitten kommentoin, että haluaako hän, että isältäni kysytään tuohon mielipidettä. Isäni suunnitteli sen laiturin, ja on siis hänen vastuullaan jos laituri on täysin kelvoton. No, tästä tämä ns. tyttö”ystävä” sitten säikähti, nimittäin eihän hän uskalla mennä isälleni sanomaan, että laituri on täysin kelvoton. Varsinkin, kun hän ei ole koko laituria koskaan nähnyt. Hän alkoi siinä sitten vihaisesti tivaamaan minulta, että kerronko kaiken vanhemmilleni. Tässä vaiheessa en enää viitsinyt puhua mitään, annoin hänen vain puhua itseään enemmän pussiin. Hän siinä sitten alkoikin peruuttamaan sitä juttua, ilmiselvästi peläten, että kerron hänen mielipiteensä laiturista eteenpäin (en tee, enkä aio tehdä niin – on turha suututtaa hyvän laiturin suunnitellutta miestä). No, siinä hän yritti sitä asiaa selitellä, mutta lopputulos oli kuitenkin se, että jos jalat yltävät pohjaan laiturin päässä, niin laituri on täysin kelvoton. Seli seli seli, ja kuitenkin hän päätyi samaan kuin mitä ensin sanoi.

Että sellaista. Kyllä minusta todella tuntuu, että on aivan sama miten teen, niin väärin teen tyttö”ystäväni” mielestä. Tuollaisen tunteen tyttö”ystäväni” minulle on aiheuttanut, ja se tuntuu vain pahenevan, tuollainen käytös häneltä. En minä voi kotona mennä huoneesta toiseen ilman että hän kommentoi negatiivisesti jotenkin. Liioitellen, mutta suurin piirtein sellaista on minun elämäni ollut jo pitkään – saa nähdä, kuinka pitkään enää.

16.07.2010
Aleksis Kojootti

No niin, no jatkanpa tästä vielä lisää, kun vauhtiin pääsin.

Huomasin, että tyttö”ystäväni” on yrittänyt vokotella miespuolista työkaveriaan jonkinlaiseen romanttiseen suhteeseen. Hänet oli kuitenkin kaikesta päätellen torjuttu. En voi tietää varmasti, onko torjuminen pitänyt, mutta tällä tietoa näin on, joten oletetaan sen olevan totta.

Oikeastaan minua kävi jopa sääliksi tyttö”ystäväni” kun huomasin, mitä hän oli tehnyt, ja että hänet oli torjuttu. Olisiko sitten ollut parempi, että hän olisi saanut mitä halusi. En tiedä. En kuitenkaan pystyisi olemaan iloinen kenenkään toisen miehen puolesta joka ajautuisi tyttö”ystäväni” kanssa suhteeseen.

En nyt osaa olla vihainen tuollaisesta, vaan päällimmäinen tunne on, että olen pettynyt tyttö”ystäväni” toimintaan. Minusta tuntuu, että eromme on lähellä, ja haluaisin erota hänestä ilman tällaisia juttuja.

Tässä viimeisen vuoden aikana hänen käytöksensä on ollut aika rajusti huonoa ajoittain, ja jos kaikki se huono käytös häneltä olisi jäänyt pois, voisin erota hänestä vielä jotenkin häntä kunnioittaen ja ajatellen hyvää hänestä. Nyt tuntuu, että mitä enemmän näen, niin sitä enenmmän ajattelen hänestä pahaa. Mikä kai on OK jos eroaminen tuntuu jo väistämättömältä, mutta kuitenkin, en haluaisi ajatella hänestä pahaa, vaan haluaisin, että hänestä jäisi kuitenkin minulle positiivinen kuva, ja että voisin kunnioittaa häntä. Tuntuu kuitenkin, että kunnioittaminen alkaa olemaan mahdotonta.

Tähän lisään vielä, että vuosia sitten, kun tunnistin, että homma ei toimi, ja harkitsin eroa ensimmäisen kerran, niin siinä vaiheessa kun olisimme heti eronneet, olisimme molemmat säästyneet paljolta harmilta tässä seurustelusuhteessa. Ja ehkä minä en olisi ollenkaan masentunut, ja olisin saanut sen tutkinnonkin ajallaan suoritettua ja olisin nyt jossain kivassa työssä. Näin se on helppoa jälkiviisastella.

16.07.2010
Aleksis Kojootti

Terve taas

Tämän vuoden puolella olen käynyt lääkärillä puhumassa tästä masennuksesta ja tyttö”ystävä” ongelmasta. Sieltä tulikin sitten jonkinlainen ahdistus/masennus lausunto ja olen siitä lausunnosta samaa mieltä.

Lääkärillä käymisestä on ollut paljon apua. Olemme edelleen yhdessä, mutta harkitsen eroa vakavasti (siis tyttö”ystävästä” eikä lääkäristä! no hei jotain huumoria edes löytyy vielä).

Olisi tietysti pitänyt mennä lääkärille puhumaan paljon aikaisemmin, mutta jälkiviisastelu on aina kovin helppoa.

Tyttö”ystävässä” näkyy edelleen voimakkaita merkkejä narsistisesta persoonallisuushäiriöstä. Hän muun muassa ensin haukkuu minua tai valittaa minulle satunnaisista asioista samana päivänä useita kertoja muutaman tunnin aikana ja sitten kun lopulta sanon, että “ole hiljaa”, niin hän haukkuu minua hulluksi ja heikkohermoiseksi. Tällaista on aika usein… jostain kumman syystä hän ei suostu huomaamaan, että jos hän puhuu minulle negatiiviseen sävyyn muutaman tunnin niin siinä voi tosiaan olla hänessä(kin) syytä että se “ole hiljaa”-käsky lopulta tulee… myönnettäköön, että kärsivällisyyteni hänen kuuntelemisen suhteen on alentunut parhaista päivistä, mutta jos hänen puheensa on lähes pelkästään negatiivista urputusta niin ei kannattaisi kuvitella että jaksan kauaa kuunnella. Kovasti tuntuu siltä että hänellä on todella tärkeät puheet oli asia mikä tahansa.

Esimerkkinä käytöksestä joka minua häiritsee. Olen tekemässä voileipiä ja hän varmasti näkee sen, ja touhuaa itse jotain muuta samalla, ja komentaa minua auttamaan häntä ja heti pitäisi tulla. Ei voi antaa minun tehdä voileipiä rauhassa, sitäkin pitää häiritä. Kyllä hän sen näkee, että minulla on juuri silloin parempaa tekemistä, mutta hän ilmeisesti ajattelee oman asiansa olevan niin paljon tärkeämpi että minun pitää keskeyttää leipien voitelu ja tulla tekemään jotain (turhaa) hänen avukseen, esim. pitämään sälekaihdinta auki (todellinen esimerkki). Tuollaista hyppyyttämistä hän harrastaa hyvin usein ja kyllähän tässä niin on käynyt että nykyään en enää hyppää ollenkaan niin luotettavasti kuin mitä joskus aiemmin ja saattaa jopa käydä niin että ihan suoraan kieltäydyn hyppäämästä ja sekös häntä raivostuttaa.

Katsotaan miten tämä etenee, tämän minun tarinani suhteen voi jopa olla jotain todella positiivista kerrottavaa jo ihan tämän vuoden puolella. Mitä, se jää tässä vaiheessa lukijan mielikuvituksen varaan.

26.05.2011
jamppa

yksi ja ainut ohje narsistin uhrille,JUOKSE KOVAA JA KAUAS,
TERVEISIN,NARSISISTA EROON PÄÄSSYT 5 PÄIVÄÄ SITTEN JA NYT
VOIN JO HENGITTÄÄ.
TODELLAKIN KANNATTAA LAITTAA PAHAT ASIAT JOHONKIN YLÖS
JA TUTKIA NIITÄ SILLOIN KUN MIETTII PALAAMISTA,
MULLA VIIMEISEN KUUKAUDEN AIKANA KERTYI YLI SATA.

13.01.2012
sekopääbitch

Hei,

Olen tullut hirveän vakuuttuneeksi, että ns.poikaystäväni (jatkuva on-off, mukana vain silloin kun on kivaa, ei ikinä tukena arjessa)
on mahdollisesti narsisti. Ongelmana on, etten tiedä mikä itse olen, sillä häiriöpiirteitä itsessänikin. mm.raivokohtauksia, huono itsetunto, agressiivisuus tietyissä tilanteissa, ahdistuneisuus, pelko hylkäämisestä, kovat sanat väittelyssä ym. Mutta koen empatiaa, ja minulla on omatunto. Toivon aina eniten, että voisinpa nyt päästä antamaan anteeksi, ja sopia riidan, voitaisiinpa keskustella. Mutta se vaatisi häneltä edes jotain vastaantuloa.
Oudoksi koen myös sen, että olen ollut täysin avoin näistä ongelmistani ja erittäin itsekriittinen, ja olen luullut, että siitä olisi apua, että “yhdessä selvittäisiin”, että avoimuus veisi muutokseen ja kehitykseen, mutta päinvastoin, kaikkea on käytetty lyömäaseena ja vääristelty. Hän käyttää hyvin hienovaraista ja raivostuttavaa tapaa halveksua ja väheksyä, ja mikä pahinta, tuntuu että hä nauttii salaisesti riidoista, aiheuttaa niitä aina silloin kun minulla olisi jotain tärkeää tekemistä, eikä pyri sopuun missään.(hän itse työtön, asuu ilmaiseksi, elää suvun rahoilla) Välillä tuntuu että hän on tajunnut minun epäsopivuuden narsismin lähteeksi ja on yrittänyt tulla hylätyksi, tehnyt temppujaan, ja yrittänyt saada minua käyttäytymään hullummin ja hullummin, jotta voisi ulkomaailmalle syyttää minua sekopäisyydestä ja monista – myönnän virheistä ja yliampumisista, joita olen tehnyt saadakseni, varsinkin nyt viimeaikoina, tietää, onko hänellä tunne-elämää, kokeeko hän empatiaa missään tilanteessa, ja pystyykö esimerkiksi muuttamaan tärkeysjärjestyksiään. Esimerkiksi, että onko se, että taannoin löin luurin korvaan (kun en kestänyt hänen raivokasta ja halveksuvaa ja keskustelukyvytöntä puolustustaan, kun kritisoin sitä, ettei hän olut kuunnellut minua) tärkeämpi kuin se, että minulla menee kaikki päin helvettiiä tärkeässä työtilanteessa riitelyn takia, ja sen takia ettei hän voinutkaan tehdä mitä oli luvannut, koska tosiaan, olin tehnyt jotain niin järkyttävää kuin luurin sulkeminen.

Pelottavaa on, kun huomaan itsessänikin narsistin piirteitä. hänen kanssaan olessa, ne tuntuvat vahvistuvan, kasvavan ja ovat ihan uusia, tai sitten sellasta regressiota, etten ikinä uskonut käyttäytyväni niin.

Mutta tässä muutamia piirteitä ja juttuja, miltä tämä kuulostaa ?

-erikoisuuden tavoittelu, käyttäytyy sosiaalisesti joustamattomasti, ei puhu jos ei kiinnosta, edes vanhemmilleni tai perheenjäsenilleni, saattaa poistua huoneesta kun joku puhuu, vetäytyy nurkkaan mietteliään näköisenä, on ylimielinen, saattaa kritisoida ihmisten juttuja todella suoraan, mutta jättää aina karismaattisen tai rehellisen mielikuvan, kuitenkin selvästi pahoittaen monien mielen. on äärimmäisen jyrkkä, paitsi itseään kohtaan. sairastelee, kaikkea, kokoajan. vihaa perhettään, mutta ei ole irrottautunut siitä (koska ei ole myöskään ollut kovin pitkissä parisuhteissa, jo 30v, pisin parisuhde 2 v, ei asunut edes samassa kaupungissa niinkuin ei nytkään..) tuntuu kuin kävisi lataamassa ahdistusakkua sieltä, että voi pysytellä marttyyriroolissaan.
-kiinnostunut marttyyreista, kokee olevansa jeesusmainen
-puhuu jatkuvasti omista touhuistaan, hieman kyllästymiseen asti menestysfantasioita, joskus humoristisiakin, mutta todella itsentäyteisiä, outo yhdistelmä vaatimattomuutta ja suuruudenhulluutta+se, ettei tee juuri mitään tosielämässä. elää korostuneesti lapsuuden maailmassa, puhuu itsestään todella erikoistapauksena, täydellisyyden tavoittelu – ei hyväksy muiltakaan muuta, milloin mikäkin kriteerinä täydellisyydelle.
- kun itken tai menen ihan sekaisin riidastaa, ei lohduta, saattaa raivota itkevälle ihmiselle, yleensä syynä se, että häntä on jotenkin kritisoitu, usein jotenkin liian rumasti – syyttää minua nimenomaan henkisestä väkivallasta, mutta ei kuule kritiikkiä, jos se esitetään normaalikielellä, ei ota huomioon mitään mistä on puhuttu, ohittaa jatkuvan laiminlyömisensä “inhimillisenä” ajattelemattomuutena tms.)
-perustelee todella monia järkyttäviä juttuja, joista olen suuttunut, sillä että “hän teki vain minun parhaakseni, tai miten luuli minun haluanvan” v astoi kaikkia faktoja ja todisteita siitä, että olen toivonut ja on sovittu toisinpäin.
-Kun suutun, se ei ikinä ole oikeutettua: “kuules nyt tyttöseni, lopetas toi hölynpöly, ei sulla mitään syytä ole suuttua, nyt pyydät anteeksi” – saa mut todella raivostumaan noilla lausunnoillaan – ja koskaan-koskaan mulla ei ole ollut kuulemma syytä suuttua.
-Ja sit jos se on joskus myöntänyt olleensa väärässä, tullut anteekspyyntöjen kanssa anelemaan- se muistaa ne nöyryytyksinä aina, vihaa itseään ja mua niistä ikuisesti – laskee ne tilanteet tarkkaan ja syyttää mua sitten alistavaks hulluks, joka pistää sen matelemaan. Vihaa anteeksipyytämistä.

On paljon muuta, mutta en jaksa kaikkea tähän. Oon uskaltautunut kertomaan muutamalle perheenjäsnelleni nyt lähiaikoina tästä, ja oon saanut suoraa palautetta siitä, että en ole ollut oma itseni näiden 1,5 v aikana, ja että hän ei ole herättänyt luottamusta kenessäkään mun perheenjäsenessä, ja että ne on kokenut että hän on super-omistushaluinen, mielenterveydeltään jotenkin järkkynyt ja omitunen, röyhkeä, ylimielinen… ja äitini ei voi käsittää sitä miksi olen kys. henkilön kanssa vielä senjälkeen kun se teki mulle aivan törkeän tempun n.vusi sitten ja sairastuin tuolloin masennukseen, ja mun elämä meni ihan raiteiltaan kaikkinensa. Se tulee aina lomailemaan mun luo, ihastelee kaikkea, imartelee.. mut en tunne itseäni rennoksi sen seurassa, en tunne että se oikeasti pitää musta, mulla on vatsa kipeä ja stressaa sen seurassa.. mutta halusin silti hoitaa homman kunnialla, halusin ettei tarvitse enää riidellä, ja että se vois joskus ylittää rajan ja nähdä mut mun arkielämässä, ehkä oppisi kunnioittamaan sitä niin, ettei pistäisi aina paskaks kaikkea ja halusin,että se ei voi pilata mun tätäkin vuotta, mutta sairaslomallahan tässä taas ollaan.

28.01.2012