Lopeta parisuhteen valtataistelu
Kaikissa parisuhteissa käydään valtataistelua. Jos siitä ei päästä eroon, suhteesta tulee pelkkää riitelyä.
Suhteen alussa ollaan onnellisia, kun vain saadaan olla toisen kanssa. Valtataisteluvaiheessa kumppanin halutaan olevan toisenlainen, jotta voitaisiin olla onnellisia. Koska kumppani ei voi koskaan täyttää kaikkia odotuksiamme, pyrimme muuttamaan häntä toiveidemme mukaiseksi.
Valtataistelu kuuluu jollain tapaa jokaiseen parisuhteeseen, mutta sen pituus ja muodot vaihtelevat. Jotkut pääsevät siitä eroon jo muutamassa vuodessa, joillekin se jää päälle. Samoista asioista riidellään vuosia, jopa vuosikymmeniä. Osalla samoista asioista kiistely johtaa lopulta eroon. Jotkut parit ovat taas jo alusta saakka niin erillisiä yksilöitä, ettei heillä ole juuri syytä valtataisteluun.
Nalkutusta ja liittolaisia
Valtataisteluvaiheessa on tyypillistä riidellä samoista asioista aina uudelleen ja uudelleen. Kotityöt ovat tyypillinen esimerkki. Kommentit ”Miksi nämä sukat ovat taas lattialla?” ja ”Miksi minä joudun aina tekemään yksin kaiken?” ovat tyypillisä valtataisteluvaiheen lausahduksia. Valtataistelun ollessa kiivaimmillaan, elämä kumppanin kanssa voi tuntua hyvinkin vaikealta. Joka asiasta riidellään ja kiistellään, kumpi päättää ja määrää.
”Jos valtataistelun keskellä haetaan liittolaisia suhteen ulkopuolelta, mennään metsään.”
Valtataisteluun tuovat oman lisänsä työn ja perhe-elämän yhteensovittamisen paineet. Myös kumppaniin ladatut liian suuret odotukset ja lapsuudenkodin ratkaisemattomat ristiriidat hankaloittavat parisuhteen rakentumista terveelle pohjalle.
Jos valtataistelun keskellä lähdetään hakemaan liittolaisia suhteen ulkopuolelta, mennään metsään. Kun sukulaiset ja ystävät on sotkettu pariskunnan välisiin asioihin, pahenee tilanne vain entisestään. Puolueelliset neuvonantajat hankaloittavat ongelmanratkaisua. Uskoutuminen muille kuin puolisolle vähentää myös parisuhteen läheisyyttä ja avointa vuorovaikutusta.
Eroon valtataistelusta
Valtataistelu on parisuhteessa onneksi väliaikainen vaihe ja ratkeaa usein tavalla tai toisella. Monesti valtataistelu lievenee tultaessa 40 vuoden ikään. Tarve muuttaa toista vähenee ja parisuhteen ilmapiiristä tulee sallivampi. Toiselle annetaan tilaa olla oma itsensä, mikä koetaan hyväksymisenä ja rakkautena. Iän myötä vastuu omasta onnesta lisääntyy, mikä parantaa parisuhdetta.
”Kun katseen suuntaa omaan käyttäytymiseen, valtataistelu on ohi.”
Valtataistelun ratkaisu on yleensä täysin päinvastainen kuin tavoite, joka taistelun melskeessä on tuntunut ainoalta oikealta. Pyrkimys muuttaa toista on johtanut vastakkainasetteluun ja lukkiutuneeseen tilanteeseen. Mitä enemmän toista haluaa muuttaa, sitä lujemmin hän pitää kiinni käyttäytymisestään. Kun katseen suuntaa omaan käyttäytymiseen ja kehitykseen, on valtataistelu ohi. Sen sijaan, että miettii, miten toisen tulisi muuttua, ajatteleekin, että hän kelpaa juuri sellaisenaan. Hyväksyvä ja rakastava käytös saa ihmeitä aikaan.
Lähde: Kiianmaa, Kari (2005). Rakentava valinta – Toimivan parisuhteen puolesta. Kehityksen avaimet.
1 Comment
PARAS PARISUHDENEUVO, JONKA OLEN KOSKAAN SAANUT, on erään viisaan vanhan naisen 40. avioliittovuoden kokemuksella antama ohje: ”Vaikka nyt tuntuisi kuinka ikävältä ja pahalta tahansa, niin odota kaksi vuotta ja päätä vasta sitten mitä asialle tulee tehdä – älä ryhdy hätiköityihin päätöksiin. Avioliitto on aikuiselle koti, siinä missä aikanaan omien vanhempiemme meille luoma kotikin oli ja kotona ihmisellä täytyy olla tilaa ja aikaa kasvaa. Kaikki kriisit mitä eteemme tulevat, eivät johdu siitä, että avioliitossamme olisi jotain vialla. Me olemme kumppanimme kanssa vain molemmat vielä kasvamassa. Ja kasvaminen toisinaan sattuu. Sen kivun hoitamiseen me tarvitsemme aikaa ja tilaa tullaksemme sellaisiksi joiksi tuo kasvu on meitä kuljettamassa. Miehen ja naisen tulisi tarjota tukeaan toisilleen silloin, kun tuo kasvaminen tuntuu kurjalta – ihan niin kuin aikanaan saimme vanhemmiltamme tukea, kun meihin sattui. Ei ihmisen tarpeet ole siitä mihinkään muuttuneet, vaikka emme enää lapsuudenkodissamme asukkaan. Avioliiton tarkoitus on luoda meille inhimillisyytemme äärelle sellainen turvapaikka, jonka huomassa lopulta jompi kumpi saa mahdollisuuden päästää elämästään irti pelkäämättä.”
Toinen ohje, mistä tämä samainen viisas nainen jaksaa minua aina muistuttaa on; ”Parisuhde alkaa huumassa, jossa mennään naimisiin ja perustetaan perhe. Sen jälkeen alkaa 20 vuotta kestävä vaihe, jossa nainen yrittää muuttaa miestä naiseksi ja mies yrittää muuttaa naista mieheksi. Lopulta 20 v. taistelunsa päätteeksi he ymmärtävät mahdottomat vaatimuksensa ja oppivat hyväksymään toisensa sellaisina kuin he ovat – ja siitä vasta onnellinen ja tasapainoinen avioliitto alkaa. Kun tämän tosiasian ymmärtää, ymmärtää antaa sille myös aikaa. Ihminen on kovapäinen otus, eikä siinä kovapäisyydessä voi kiirehtiä. Siedä, siedä, siedä. Kyllä se 20 vuotta lopulta menee ohi ja silloin tajuaa sen kaiken olleen tuon sietämisen arvoista. Eikä vaihtamalla ole kukaan päässyt tätä avioliiton pitkää taisteluvaihetta pakoon, joten miksi lähteä sellaista edes kokeilemaan? Pitäisi vaan alusta aloittaa se kaikki aika, jonka tuota tietä tähän saakka on jo tietään taistellut.” Pointti onkin siinä että kun suostuu sietämään, suostuu samalla antamaan myös aikaa ja rauhaa kasvamiselle ja jo siinä ratkeaa moni asia kuin itsestään. Itse jos muistan riidan keskellä tuon neuvon ja päätänkin olla tekemättä mitään ja odottaa, niin usein tarve riidellä loppuukin jo siihen. Kun päättää odottaa niin tarvinnut oikeasti ei tarvitsekaan odottaa. Ja mitä tuohon 20 vuoteen tulee, niin kyllä mä ainakin odotan sitä hetkeä kun olen kasvanut niin isoksi että ihan oikeasti myös arjen tasolla näkyy se ymmärrys hyväksyä toiset sellaisina kuin ne on. Näen myös sen että tie siihen ihanuuteen, jossa molemmat ihan oikeasti osaa antaa toistensa olla sellaisia kuin ne -vikoineen ja omituisuuksineen – ovat, on pitkä. Ja siinä kyllä lohduttaa se ajatus siitä kuinka mulla on jo 8 vuotta hommasta takanapäin ja enää 12 edessä. Samassa vahvistuu myös ajatus siitä että en varmana aloita tätä kyllä enää alusta, vaan taistelen nuo jäljellä olevat 12v just sen miehen kanssa jonka kanssa nyt olen. Hulluhan mä olisin, jos edes kuvittelisin niin tyhmiä, että vaihtamaan lähtisin.