Bulimia – ristiriita mielen sisällä
Bulimikko taistelee kahden minän välillä: halunsa tukahduttavan ja ylitsevuotavia tarpeita asettavan vaatijan.
Bulimia on hieman anoreksiaa yleisempi ja yksi tavallisimmista nuorten naisten mielenterveyshäiriöistä. Siihen sairastuu noin 1 % nuorista naisista.
Nykykäsityksen mukaan bulimia syntyy perimän ja ympäristön yhteisvaikutuksesta. Sairastumisen riskitekijöinä ovat täydellisyyteen pyrkivä persoonallisuus ja heikko itsetunto; nämä yhdistettynä vaikeisiin elämänolosuhteisiin voivat aiheuttaa stressitilanteen, joka laukaisee bulimian.
Anoreksiasta bulimiaan
Bulimiaan sairastuneita kuvataan impulsiivisiksi ja huomionhakuisiksi, minkä lisäksi heidän lähiomaisillaan saattaa olla taipumusta ylipainoisuuteen. Bulimia alkaa tavallisimmin nuoruusiässä (15–24 vuoden iässä) ja se nähdään usein vain nuorten naisten ongelmana, mutta bulimian vuoksi hoitoon hakeutuneista 10 % on miehiä.
Bulimiaa sairastava on usein sairastanut aikaisemmin anoreksiaa, ja bulimia alkaa monesti laihdutusyrityksen jälkeen. Bulimiaan sairastunut syö nopeasti ja kontrolloimattomasti isoja määriä ruokaa. Ruoan ahmimisesta seuraa syyllisyyden ja häpeän tunteita, jotka johtavat oksentamiseen. Bulimikolla tästä kehittyy hiljalleen pakonomainen toimintapa. Bulimiaa sairastava on riippuvainen syömisen suhteen, ja syöminen on keino, jonka avulla voi käsitellä monia vaikeita tunteita.
Bulimiaan liittyviä tuntomerkkejä
- suurien ruokamäärien ahmiminen, ja sen jälkeen usein ruoan oksentaminen
- voimakas lihavuuden ja lihomisen pelko
- voimakkaat syyllisyyden ja häpeän tunteet
- suhteellisen normaali paino
- epäsäännölliset tai puuttuvat kuukautiset
Bulimian avainsanat ovat tarpeet ja niiden hallitseminen. Bulimikko vuorottelee kahden minänsä välillä; toinen pystyy tukahduttamaan tarpeensa ja halunsa – toinen taas on täynnä ylitsevuotavia tarpeita ja haluja. Bulimiaa sairastava yleensä tunnistaa tarvitsevansa apua, mutta hän katuu heti apua pyydettyään.
Bulimikko ei tunnista tarpeitaan
Bulimikon suurin pulma on ahmiminen, mutta sen lisäksi pinnalla on kaksi muutakin ongelmaa: tunteiden virheellinen tulkitseminen sekä ajattelu, jonka mukaan hänellä saisi olla lainkaan tarpeita eikä tunteita. Bulimiaa sairastava ei tunnista omia tunteitaan ja hän saattaa pitää kaikkia tunteitaan nälkänä, jota vastaan hän kamppailee ja yleensä ennen pitkää myös häviää tuon kamppailun, jonka seurauksena hän syö taas ylettömän suuria määriä ruokaa.
”Bulimiaa sairastavista vain pieni osa hakeutuu hoitoon.”
Bulimiaa sairastavista vain pieni osa hakeutuu hoitoon, ja sairauden kulku onkin yleensä pitkäaikainen. Bulimikoilla sairaus on usein kestänyt vuosia ennen hoitoon hakeutumista. Noin 80 prosenttia kärsii samanaikaisesti myös jostakin muusta mielenterveyshäiriöstä. Usein bulimiaa sairastavilla on myös perheongelmia sekä muita syömiseen liittyviä häiriöitä.
Bulimiaa sairastava on usein anorektikkoa motivoituneempi hoitoon, vaikka bulimia koetaan useimmiten hävettävänä ja sitä salaillaan. Muut samanaikaiset sairaudet, esimerkiksi sosiaalisten tilanteiden pelko tai päihteidenkäyttö ovat monesti vaikeampi ongelma kuin varsinainen ahmimishäiriö.
Lohdun ja ymmärretyksi tulon kaipuu
Bulimiaan sairastuneen mieli on täynnä ahdistavia pelkoja ja hän saattaa jopa olla äärimmäisen väsynyt jatkuvaan suorittamiseen. Bulimikko haluaisi ymmärrystä ja lohdutusta, mutta hän käyttäytyy tavalla joka vain vieraannuttaa hänet läheisistään. Ristiriidat täyttävät hänen mielensä ja ainoa mikä tuo järjestystä ja helpotusta mielen sisäiseen kaaokseen on ahmiminen ja oksentaminen.
”Bulimia ei aina näy ulospäin.”
Bulimia ei kaikissa sairauden vaiheissa näy ulospäin. Ahmimishäiriö sijaitsee ensisijaisesti ihmisen mielessä, ajattelussa ja tunteissa. Jokainen, jonka ajattelu on syömishäiriöinen, tarvitsee apua fyysisestä koostaan riippumatta.
Bulimiasta toipuminen kestää vuosia. Hoidon aikana tulee eteen vaikeita tilanteita ja takapakkejakin – ensimmäinen askel on kuitenkin oman sairautensa tunnistaminen sekä avun vastaanottaminen. Niistä on hyvä jatkaa eteenpäin.
Lähteet:
Syömishäiriöliiton Internetsivut. www.syomishairioliitto.fi
Bul-An r.f. –yhdistyksen Internetsivut. http://bulan.2struct.com/new
Antti Heikkilä (2005). Riippuvuus. Valheiden verkko. Rasalas-Kustannus.
Eeva Riihonen (1990). Syömishäiriöitä. Kirjapaja.
Julia Buckroyd (1996). Anoreksia & bulimia. Kirjayhtymä.
Anna Keski-Rahkonen, Hans Wijbrand Hoek ja Janet Treasure (2001). Näkökulmia anoreksian ja bulimian esiintyvyyteen ja riskitekijöihin. Artikkeli. Duodecim. www.terveysportti.fi/terveysportti/Dlehti2.tunnista?a=Y&t=H&fname=D92219.htm
Ulla Lepola, Hannu Koponen, Esa Leinonen, Matti Joukamaa, Matti Isohanni & Panu Hakola (2002). Psykiatria. WSOY.
1 Comment
Vertaisapua bulimikoille