Läheisriippuvuudesta vapautumisen palkintona on elämä omana itsenä.

Läheisriippuvuudesta vapautuminen tarvitsee yleensä käynnistyäkseen jonkin sisäisen tai ulkoisen ärsykkeen. Prosessin voi laukaista esimerkiksi oma sisäinen ahdistus, joka äityy sietämättömäksi tai vaikkapa töissä loppuunpalaminen. Ulkoisena laukaisevana tekijänä läheisriippuvuudesta irtautumiselle voivat toimia esimerkiksi parisuhdeongelmat tai jokin muu kuormittava tapahtuma lähipiirissä.

Läheisriippuvuus on selviytymiskeino

Läheisriippuvuus on jo lapsuudessa muodostunut selvitytymistapa. Se on puolustusmekanismi, joka on kehittynyt lapselle varmistamaan huolenpidon ja rakkauden saamista silloin, kun sitä ei ole ollut muilla keinoin saatavilla. Koska läheisriippuvuus on niin vahva osa minuutta, sitä on usein vaikea tunnistaa. Läheisriippuvainen ei tunnista eikä tiedä muunlaisesta todellisuudesta. Läheisriippuvainen torjuu toisiin sulautuvalla ja toisia miellyttävällä toiminnallaan omat kipeät ja haavoittavat lapsuudenkokemuksensa, kuten vaillejäämisen ja hylätyksi tulon pelot ja tunteet.

Tunnista ja myönnä

Toipuminen alkaa, kun läheisriippuvainen tunnistaa oman menneisyytensä ja toimintatapansa. Usein tämä prosessi vie aikaa. Läheisriippuvaisen on vaikea hyväksyä ja myöntää, että onkin elänyt elämäänsä toisille eikä itselleen.

Läheisriippuvuudesta irtautuva käy läpi voimakkaita tunteita. Yksi näistä tunteista on suru, joka vuorottelee vihan kanssa. Näitä molempia tunnetaan sekä vanhempia että itseä kohtaan. Viha vanhempia kohtaan syntyy kaltoin kohdelluksi tulon kokemuksista, jotka yksilö viimein itselleen myöntää. Viha itseään kohtaan nousee usein siitä, että on ottanut vastaan tietynlaista hyväksikäyttöä tai huonoa kohtelua. Nämä tunteet ovat kuitenkin tärkeitä matkalla kohti läheisriippuvaisuudesta irrottautumista. Ne mahdollistavat myöhemmin tapahtuvan anteeksiannon.

”Läheisriippuvaisen aito minuus ei ole päässyt kehittymään lapsuuden haastavissa olosuhteissa”

Uusi minuus

Läheisriippuvaisuudesta vapautuminen tarkoittaa vanhan minuuden kadottamista. Tämä ei ole huono asia, sillä kyseessä ei ole läheisriippuvaisen aito minuus. Läheisriippuvaisen aito minuus ei ole päässyt kehittymään lapsuuden haastavissa olosuhteissa ja siksi se on löydettävä nyt aikuisena uudelleen. Kun läheisriippuvuuden jälkeen viimein löytää aidosti oman itsensä tämä on valtavan tunteellinen, vapauttava elämys.

Vastuu itsestä

Tiedostamisen ja hyväksymisen ohella kysymys vastuusta on läheisriippuvuudesta irti pääsemisessä avainasemassa. Läheisriippuvaisen on ymmärrettävä, että vain hän itse on lopulta vastuussa omasta elämästään. Hän ei voi syyttää vanhempiaan virheistä loputtomiin, vaan katse on suunnattava omaan itseen ja tulevaan. Miten rakennan tästä eteenpäin oman elämäni? Miten kannan vastuun itsestäni?

Kun läheisriippuvainen vapautuu taakastaan, tämä heijastuu tyypillisesti myös hänen läheisiin ihmissuhteisiinsa. Prosessi voi aiheuttaa parisuhteeseen ristiriitoja ja yhteentörmäyksiä, joiden käsittely tuo muuttuvaan suhteeseen omat haasteensa. Tässä vaiheessa läheisriippuvaisuudesta irti pyristevällä ei ole kuitenkaan enää vaihtoehtoja. Hän ei kykene enää pysymään piilossa, sulautumaan toisiin. Kun hän on löytänyt itsensä, hänen elämänsä pääsee vasta todella alkamaan.

Läheisriippuvuudesta vapautumisen 4 askelta

1. Ongelman tunnistaminen ja myötäminen.
2. Omien rajojen löytäminen ja itsearvostus.
3. Omien tunteiden, tarpeiden ja pelkojen tunnistaminen ja hyväksyminen.
4. Toisten rajojen kunnioittaminen ja kontrolloinnin lopettaminen.

Lähde: Ben Malinen (2014). Taakkana läheisriippuvuus. Kenen elämää elät? Kirjapaja. Tilaa kirja!
Kuva: Flickr/FromSandToGlass