Kirjoittanut: Pohdiskelija

Oletteko jo löytäneet sen asunnon, sukulaissetä kysyi jälleen tavatessamme. Ei, emme ole, vastasin hymyillen, vaikka tarkkanäköinen olisi erottanut taustalla kuuluvan kireyden ja katkeruuden. Niin, emme ole vieläkään löytäneet asuntoa. Miksi?

No, siihen on monta syytä. Ensinnäkin asunnot ovat sikahintaisia. Jos ei halua tyytyä vuosisatoja vanhaan rötisköön, joka sijaitsee Yli-Kiimingissä, saa pienestä kerrostalokolmiostakin lähellä keskustaa pulittaa kolmasosavuosisadan pituisen laina-ajan. Ei kuulosta reilulta. Eihän Yli-Kiimingissä ole edes työpaikkoja.

Toinen syy, ja lienee se todellisempi, on siinä, ettemme tiedä mieheni kanssa, mitä haluamme. Viime viikolla haaveilimme punaisesta mummonmökistä, pihasaunasta ja perunamaasta, jossa eläisimme vapaina ja huolettomina lämpimiä kesäpäiviä. Eilen ajattelin, että ehkä olemme sittenkin vähän liian nuoria keski-ikäistymään ja lahoamaan peltojen multaan. Mehän pidämme kaupungin sykkeestä: illalla teatteriin ja syömään sekä lasilliselle. Olemme sittenkin kulturelleja kaupunkilaisnuoria.

Eihän tässä olla ostamassa asuntoa, vaan koko loppuelämää

Mutta entä sitten, jos Milla ja Aleksi ostavatkin rivitalon Kirkkonummelta? Tuntuuko Kalliosta ostettu 60-luvun saunaton ja parvekkeeton elementtitalo sittenkin väärältä ratkaisulta? Siellä ne nyt grillaavat ja kaksoset leikkivät omalla pihanurmella. Hankkivat uima-altaan ja trampoliinin. Sittenkin rivitaloon! Farmari pihaan ja kultainen noutaja olohuoneeseen makaamaan. Mutta eikö se ole kuitenkin aika keski-ikäistä jämähtämistä?

Apua! Emme osaa päättää, mitä haluamme. Emme tiedä, mitä haluamme. Eihän tässä olla ostamassa asuntoa, vaan koko loppuelämää. Tekisi mieli unohtaa koko asuntokaupat, mutta pöydällä nököttää opiskelija-asuntoyhtiöltä lähetetty irtisanomiskirje: asumisaikaa jäljellä kaksi kuukautta.

Kuukautta myöhemmin istun keskellä muuttolaatikoita ja hymyilen. Unelmien asunto on löytynyt. Se on se keski-ikäisen lapsiperheen ratkaisu: rivitalo-asunto Vantaalta. Mutta ei se harmita. Emme ole aikoneet ostaa noutajaa tai farmaria. Ainakaan vielä. Aiomme kunnostaa pyörät, joilla pääsemme kiitämään syksyiseen Vantaan jokilaaksoon. Voimme grillata ensi kesän ja astua saunasta omalle nurmelle. Mutta voimme myös milloin tahansa myydä asunnon, jos vyötärölihavuus ja tylsistyminen yllättävät.