Kolumni

Sinä uskallat

Haluaisitko myydä omaisuutesi ja lähteä kohti seikkailua? Rohkeus muutokseen on meissä jokaisessa, kirjoittaa Tellervo Uljas kolumnissaan.

”Laitamme asunnon myyntiin, pakkaamme tavarat ja muutamme parivuotiaan lapsemme kanssa puoleksi vuodeksi Thaimaahan.” Muistan aina ystäväni lausahduksen, joka jätti suun auki ja nosti samalla kasvoille leveän, jännittyneen hymyn.

Olin yllättynyt, mutta innoissani ystäväperheen ratkaisusta. Pimeä syksy ja talvi olivat ahdistaneet kotiäitinä ollutta ystävääni ja mies oli tehnyt pitkää päivää töissä perheen toimeentulon eteen. Nyt he olivat päättäneet irrottautua oravanpyörästä – luopua kaikesta materiasta ja lähteä nauttimaan elämästä ja vapaudesta. Suunnitelmissa oli vähän sukellushommia ja muuten Thaimaassa eläisikin hyvin asunnosta saaduilla rahoilla. Erityisesti ystäväni odotti elämää, jossa sai kulkea paljain varpain. Kaukana länsimaisesta materiasta ja yleellisyyksistä, mahdollisimman lähellä yksinkertaista, maanläheistä elämää.

”Erityisesti ystäväni odotti elämää, jossa sai kulkea paljain varpain.”

Kun ystäväni muutama kuukausi myöhemmin kertoi asunnon myynti-ilmoituksen löytyvän netistä, ymmärsin, että se oli oikeasti menoa. Pian menettäisimme ihanat naapurit, joiden kanssa on ollut mukava istua iltoja yhdessä, lainata leivinpaperia ja auttaa lapsenhoidossa. Tajusin, miten ikävä minun tulee heitä. Samalla tunsin syvää iloa siitä, että joku uskalsi ottaa riskin ja todella toteuttaa unelmansa.

Osa ihmisistä pelästyi ystäväperheeni ratkaisua. Asunnon myynti ja kaikesta luopuminen tuntuivat joistakin liian suurelta riskiltä. Mutta niin kuin Paulo Coelho sanoo: ”On otettava riskejä. Vasta silloin ymmärrämme täysin elämän ihmeen, kun annamme odottamattoman tapahtua.”

Rohkeus muutokseen on meissä jokaisessa, mutta se kuuntelemmeko sen ääntä, on eri asia. Miksi niin moni kuuntelee valitettavan usein vanhempiensa, ystäviensä tai työnantajansa ääntä ennemmin kuin itseään? Miksi ihminen luopuu omasta elämästään ja haaveistaan toisten ihmisten toiveiden ja pelkojen tähden? Miksi joku ei uskalla koskaan pysähtyä miettimään, mitä omalta elämältään syvimmin haluaa?

”Rohkeus muutokseen on meissä jokaisessa.”

Elämä on lopulta hirveän lyhyt. Jos sen odottaa alkavan eläkkeellä tai ensi kesänä, huomaa pian seisovansa harmaana vanhuksena hautausmaalla ellei sitten makaa jo itsekin ruumisarkussa. Mutta mitä elämänsä loppumetreillä ihminen miettii? Sitäkö, miksei uskaltanut kaikista elämänsä vuosista käyttää yhtä asumalla ulkomailla? Sitäkö, ettei saa täältä mukaansa kaikkea kerryttämäänsä omaisuutta? Sitäkö, ettei todella päässyt koskaan aloittamaan elämäänsä, herännyt eloon elämän mahdollisuuksille, kauneudelle ja omille unelmille?

Elämä on lopulta vain muistoja. Ohikiitäviä hetkiä ja kokemuksia, jotka vuosien myötä haalistuvat, loittonevat ja unohtuvat. Kun elämää katsoo kiikkustuolista taakse päin, huomaa jäljelle jääneen niiden syvimpien, kirkkaimpien ja rakkaimpien. Sellaisten, kuten lämpimien iltojen tuoksu Thaimaan auringon alla tai odottamattoman vapauden tunteen, kun kerran uskalsi luopua kaikesta ja aloittaa alusta.

Tellervo Uljas on Suhdesopan päätoimittaja ja ylläpitäjä sekä freelancetoimittaja ja tietokirjailija.

No Comment

Leave a reply

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.