Kolumnia kirjoittavat Suhdesopan tiimiläiset. Nyt on vuorossa Pohdiskelija.

[Kirjoittanut: Pohdiskelija]
Suuret, surumieliset silmät. Kulmat hieman kurtussa, nenä nykeröllä ja suu vinosti raollaan. Hiljainen hengityksen rohina ja pieni tuhahdus. Silmien verkkainen sulkeutuminen ja katse. Pidän vauvaa sylissä ja alan itkeä.

Katselet minua ystävällisillä, pienen menninkäisen silmillä. Näytät ymmärtäväiseltä ja rakastavalta. Katsot tutkivasti ja tarkasti. Aivan kuin näkisit sydämeeni.

Kun katsoo hymyilevää vauvaa, on kuin näkisi enkelin

Kun katsoo hymyilevää vauvaa, on kuin näkisi enkelin, äitini totesi kerran. Siltä se todella tuntuu.

Vastasyntyneen haavoittuva, kaikkensa antava katse liikuttaa ja herkistää. Pidäthän minusta huolta, kun en pärjää yksin? Rakastathan minua tällaisenaan, vauva kysyy silmillään.

Vauvan katse sulatti jotakin sisältäni. Se eheytti ja kosketti. Siihen katseeseen uskalsi heittäytyä, antaa varauksetta kaikkensa. Sillä se katse sanoi: kelpaat sellaisenaan. Olet hyvä. Sinua rakastetaan koko sydämestä.