[Kirjoittanut: Sofie]

"Ei muuta kun reppu selkään, niin mä laitan sinne kiviä", totesi työkaverini toiselle työkaverille, joka on juuri saanut hankittua ensimmäisen oman asuntonsa, siis lainarahalla tietenkin. Tämä toinen työkaveri on itse myös melko uusi lainanottaja, joten taisi kommentti tulla kokemuksen syvällä rintaäänellä.

Välillä ihmiset laittavat niitä kiviä reppuun aivan vapaaehtoisesti, kuten esimerkiksi nykypäivän suuri lainanottajien määrä kertoo. Joskus oma reppu täynnä kiviä voi olla jotain paljon abstraktimpaa. Joskus olo on raskas, vaikka päällisin puolin kaikki näyttäisi olevan kunnossa.

Joskus olo on raskas, vaikka päällisin puolin kaikki on kunnossa

Kuinka moni ihminen oikeastaan säästyy kiviä täynnä olevalta repulta? Välillä kivet ovat suurempia ja välillä pienempiä. Jos joku asia on hyvin, niin jossain muualla on sitten korjaamisen aihetta. Tyytymättömyys kalvaa mieltä usein ainakin yhdessä asiassa. Sitä lupaa itselleen, että nyt kun tämän asian saan kuntoon, niin sitten lakkaan valittamasta.

Joudun tunnustamaan, että olen itsekin juuri tällainen tapaus. Välillä oikein nolottaa. Niin paljon asioita on jo hyvin ja onnellisesti. Miksi en vaan voisi olla tyytyväinen nykytilanteeseen? Miksi yleensä aina elämästä löytyy joku tyytymättömyyden aihe? "Kun tähän tulee muutos, niin sitten voin olla tyytyväinen." Yllättäen eteen tuleekin joku uusi asia. En muista, koska olen viimeksi ollut sellaisessa kevyessä olotilassa, että mikään asia ei paina. Vai onko sellainen utopian tila edes mahdollinen? Ja lomia ei sitten lasketa!

Kyynisyydestä tunnettu sukulaiseni on todennut joskus, että jos ongelmia ei ole, niitä tehdään. Elämässä yleensä se tuntuu pätevän aika hyvin. Aina riittää tyytymättömyyden aiheita. Kokonaisvaltaisesti iloinen on niin kovin hankala olla. Mihin jäivät ne minun huolettomat vuodet? Vai oliko niitä edes koskaan? Onhan pienilläkin ihmisillä murheita. Miten saisi kevennettyä sitä omaa reppuaan, jossa tuntuu välillä olevan aivan turhia kiviä?