[Kirjoittanut: Pohdiskelija]

Mistä haaveilet elämässä, kysyin kerran ystävältäni. Matkustamisesta, matkustamisesta ja matkustamisesta, hän vastasi. Nauroimme yhdessä, kunnes vakavoiduin ja kysyin, miksi haluat matkustaa, mikä siinä on parasta? Ystäväni mietti hetken ja sanoi sitten – vapaus. Samassa mieleeni palasi tunne, kun istuin ensimmäistä kertaa lentokoneessa ja nousu sai vatsan kipristelemään. Jännitys, kun seisoin lentokentällä rinkka selässä suuntana Afrikka. Muistin, miltä auringonlasku näyttää Kaukoidän saarella pitkähäntäveneen jättäessä veteen oman piirtonsa. Muistin Helsingin satamista irtoavat veneet, lasten jännittyneet ilmeet ja vanhempien levollisen katseen ulapalle – olemme vapaita!

Vapauden tunteen voi saavuttaa monenlaisissa hetkissä: matkalla, merillä, keskellä kesämökin humisevia puita, kalliolla, josta näkee koko pikkukaupungin, torilla aamukahvilla kuunnellessa lokkien kirkunaa ja aurinkoisella terassilla, kun kaiuttimissa alkaa soida kappale, joka siivittää mielen vuosien takaisiin kesiin. Hetkiin, jotka nousevat lapsuudesta ja nuoruudesta. Miten mukavalta sateen ropina tuntuikaan asuntovaunussa ja miten hyvälle äidin laittama ruoka tuoksui. Miten jännittävältä tuntui polkea kesän jälkeen ensimmäistä kertaa kouluun, kääntyä kaupalta vasemmalle, kiihdyttää alamäkeen ja nähdä kuinka kuivuneet lehdet vilistivät ilmavirrassa. Miten kirpeitä olivatkaan tammikuiset pakkasyöt, kun kävi sukkasillaan hakemassa ulkovaraston pakastimesta marjoja.

Hetket, jolloin sukellamme elämään koko sydämellämme ovat harvinaisia, mutta sitäkin tärkeämpiä

Miksi nämä muistot ovat niin rakkaita? Miksi vapaus on suurin haaveemme? Aikuisuudessa elämä tuntuu joskus pelkältä velvollisuudelta. Hetkellinen poispääsy arjen painolastista herättää meissä asuvan uteliaan lapsen eloon – elämä on ihmeitä täynnä! Elämä on ihanaa! Unelmat voivat toteutua ja minä voin olla vapaa!

Suurin ja pelottavin elämän realiteetti on varmaan monelle kuolema. Sen ajattelemista vältellään, koska se synnyttää ahdistusta. Emme tiedä, mikä meitä odottaa vai odottaako mikään. Mihin menemme vai katoammeko? Sen kuitenkin tiedämme, ettei täällä olla ikuisesti.

Suurin osa elämästä kuluu arkisia toimia ja velvollisuuksia täyttäen. Ne pienet hetket, jolloin sukellamme elämään koko sydämellämme ja sielullamme ovat harvinaisia, mutta sitäkin tärkeämpiä. Niissä hetkissä elämän esteet ja rajat katoavat. Jäljelle jää vain vapaus, joka tuntuu hetken ikuisuudelta.