Arki sujuu, rakkaus puuttuu
Olen ollut naimisissa jo 23 vuotta. Aluksi kunnioitin ja rakastin puolisoani ja mukauduin häneen kovasti. Meille syntyi kaksi lasta. Toinen heistä on jo aikuinen ja nuorempi täyttää 15 vuotta.
Olemme nyt läpikäyneet mieheni sanomisia, kun hän puhui minulle rumasti. Siitä tuli iso kriisi, joka selvitettiin seurakunnan työntekijän avulla. Mieheni on työteliäs ja huolehtii vastuullisesti arkielämästämme. Minä kuitenkin hoidan kotia enemmän. Työnjako ja arki sujuvat mukavasti ja asiat rullaavat.
Mieheni ei kykene syvälliseen yhteyteen kanssani
Sairastin itse psykoosin ja siihen yhtenä syynä olivat mieheni huonot puheet minulle. Kielsin ongelmamme totaalisesti, mutta pystyin näkemään ja käymään asiat läpi. Siihen meni aikaa useampi vuosi. Mies on pystynyt muuttumaan ja ei enää juuri koskaan puhu pahasti. Joskus vahingossa vain, mutta osaan itsekin siihen suhtautua. En ole enää alistetussa asemassa.
Viime aikoina olemme lomilla matkustelleet ja se on ollut kivaa ja avartavaa. Mieheeni voi luottaa, mutta tunnen itseni tosi väsyneeksi tässä avioliitossa ja minulla ei ole enää myönteisiä tunteita miestäni kohtaan. Eroaminen tulee yhä useammin mieleen. Haluaisin laittaa oman kodin ja alkaa rakentaa elämää ilman häntä. Minulle kokemamme ongelmat olivat liikaa ja oma psykoosin sairastaminen. En tunne enää rakastavani miestäni, vaikka arki sujuukin. En osaa enää kunnioittaa ja rakastaa häntä. Hän ei ole sellainen puoliso kuin haluaisin. Haluaisin jutella henkeviä puolisoni kanssa ja henkistä yhteyttä enemmän. Haluaisin , että herkkyyteni otettaisiin paremmin huomioon suhteessa. Mieheni on ikäänkuin enemmän karkemmasta puusta rakennettu. En jaksa niin suurta erilaisuutta meissä. Juttelumme aiheet koskevat vain arkiasioita ja sellaista tiettyä ystävyyttä puuttuu. Vaikka olemme olleet kauan yhdessä, mieheni ei kykene syvälliseen yhteyteen kanssani.
Mitä minun kannattaisi tehdä?
nimim. Lumitähti
Psykologi Kaisa Malinen vastaa
Avioero on suuri päätös ihmisen elämässä – varmasti yksi suurimmista, jota yksilöä voi joutua punnitsemaan. Päätöksen vaikutukset elämään ja arkeen ovat merkittävät. Eroa harkitseva on kokenut suhteessaan pettymyksiä, liittyivätpä ne sitten luottamuksen menettämiseen, toiveiden täyttymättömyyteen tai vaikkapa omaan toimintaan liittyvään pettymykseen.
Avioero on yksi suurimmista päätöksistä ihmisen elämässä
Väestöliiton tekemän tutkimuksen mukaan lähes sata prosenttia suomalaisista avioliitossa elävistä naisista ja miehistä voisi ajatella eroavansa kohdatessaan suhteessaan esimerkiksi väkivaltaa, liiallista päihteiden käyttöä tai uskottomuutta. Lähes yhtä monelle perusteltu syy erolle olisi rakkauden tai arvostuksen puute suhteessa. Tutkimuksessa yksi viidestä eron kokeneesta ajatteli, että hänen tapauksessaan ero olisi ollut mahdollista välttää, esimerkiksi jos ongelmia olisi käsitelty paremmin. Suurimmalle osalle avioero oli kuitenkin uusi alku johonkin hyvään, parempaan itsetuntoon ja onnellisuuteen.
Elät nyt suhteessasi aikaa tämän suuren ratkaisun äärellä. Koet, että myönteiset tunteesi puolisoasi kohtaan ovat kadonneet. Teillä on takananne vaikeita aikoja, joista olette yhdessä selvinneet eteenpäin, ja edessänne toisenlaisia haasteita. Suhteestanne on selvästikin vuosien saatossa löytynyt jotain, mikä on kantanut eteenpäin – kykyä muutoksiin ja kehittymiseen.
Kerrot kokevasi itsesi väsyneeksi suhteessanne. Jäin pohtimaan, onko tämä tunne leimaavaa elämässäsi muutenkin tällä hetkellä? Henkiseen hyvinvointiisi liittyvät koettelemukset ovat varmasti vieneet suuren osan voimistasi viime vuosina.
Hyvinvointi parisuhteessa pohjautuu yksilöiden omaan hyvinvointiin. Tästäkin syystä toivon, että annat itsellesi aikaa pohtia, onko kuvailemasi tyytymättömyytesi seuraus parisuhteenne tilasta vai taustana sille, että et koe parisuhdettanne tällä hetkellä onnelliseksi? Aistin kirjeestäsi, että koet nykyisen tilanteen varsin raskaaksi. Ehdotan, että kevennät taakkaasi jakamalla ajatuksiasi esimerkiksi psykologin tai terapeutin kanssa.
No Comment