Kysyn apua siskoni ja hänen miehensä tilanteeseen. He ovat olleet yhdessä 7 vuotta, joista naimisissa kaksi. Heillä on parivuotias lapsi.

Kaksi vuotta sitten pari muutti miehen kotiseudulta siskoni kotiseudulle, mistä alkoivat ongelmat. Mies jatkoi töitä omalla kotiseudullaan vedoten siihen, ettei pieneltä paikkakunnalta löydy töitä. Hän on poissa kokonaan maanantaista torstaihin ja tulee kotiin kolmeksi päiväksi. Siskoni on kotiäiti tehden silloin tällöin maatalouslomittajan töitä.

Mies vähättelee vaimon työtaakkaa kotiäitinä

Tärkeintä miehelle tuntuu olevan, että siskoni hankkisi hyväpalkkaisen työn. Viime aikoina myös muutto hänen kotiseudulleen on tullut puheeksi, sillä työn perässä pitäisi lähteä sinne. Juuri kun talo on saatu kunnostettua, niin pitäisi muuttaa. Siskoni viihtyy nykyisessä kotipaikassaan hirmuisen hyvin verrattuna entiseen asuinpaikkaan. Toki työn takia on joskus pakko muuttaa, mutta siskoni tulevaisuuden ammatti taas on hänen nykyisessä kotipaikassaan, sillä siskoni haluaisi jatkaa vanhempiemme maatilan töitä. Mies vähättelee asiaa ja maatilaa työnä ja sanoo, ettei siitä tule mitään kuitenkaan. Hän ei myöskään ala hakea töitä siskoni kotipaikkakunnalta, sillä hänestä ison kaupungin palkka on parempi. Onhan se totta, mutta heidän muuttaessaan molemmat olivat yhtä mieltä siitä, että palkan lasku kestetään, kunhan ollaan kaikki yhdessä ja onnellisia.

Vaikka he tulevat todella hyvin toimeen, siskoni mies ei tunnu pitävän tärkeänä sitä, että oma äiti kasvattaa lapsensa. Hän vähättelee vaimonsa työtaakkaa kotiäitinä, sillä hänen siskonsa hoitaa sentään kuutta lasta. Heidän lapsensa on todella rasavilli täystuho, jota ei voi laskea silmistään hetkeksikään.

Siskon mies on kova menemään niinä kolmena päivänä kotona ollessaan. Hän haluaa nollata stressinsä usein alkoholin avulla ja sanoo humalassa ilkeitä asioita. Siskoni oli yhden öisen riidan aikana sanonut, ettei hän halua taloonsa humalaista tappelua, kun on lapsikin. Mies oli todennut tähän, että tämä on hänen talonsa, koska on sen maksanut. Usein seuraava päivä riidan jälkeen menee mykkäkoulua pitäessä ja sitten mies lähtee työviikoksi pois. Asiat jäävät pahasti käsittelemättä. Mies palaa kuitenkin torstaina odottaen vaimon olevan avosylin suudelmien kera vastassa. Jos näin ei tapahdu, alkaa taas uusi tappelukierre.

Siskoni on alkanut epäillä miehensä uskollisuutta, sillä hän nollaa puhelimesta kaikki viestit ja soitot aina kotiin tullessaan. Tästä epäileväisenä siskoni löysi kuitenkin puhelinta tutkittuaan numeroita, jotka olivat mm. naiselle, joka on töissä miehen usein käyttämässä ravintolassa. Epäilyihin mies vastaa, että juuri tämän takia hän joutuu tyhjentämään puhelimen, ettei tulisi kyselemistä.

Mies on itse hieman mustasukkainen. Minusta tuntuu, että siskoni jollain tapaa pelkää miestään. Heillä ei ole ruumiillista väkivaltaa, mutta henkistä kylläkin. Pelkään siskoni itsetunnon puolesta. Hän pelkää koko ajan seuraavaa riitaa ja miehen jyrähtelyä. Miten voisin auttaa siskoani?

Parisuhde- ja seksuaaliterapeutti Teija-Liisa Ranta vastaa

Parisuhteessa on aina kaksi ihmistä, jotka ovat vastuussa yhdessä lapsistaan ja kumpikin yksin omasta onnellisuudestaan suhteessa. Suhteen ulkopuoliset ihmiset usein näkevät ja kuulevat monista vaikeuksista, joita suhteessa on, mutta asioihin puuttuminen onkin sitten kyseenalaista. Emme voi määrätä pareja terapiaan emmekä voi käskeä heitä lähtemään huonoista suhteista. Heidän on tehtävä päätöksensä itse.

Emme voi käskeä toista lähtemään huonosta suhteesta

Pari- ja seksuaaliterapeuttina olen joutunut tilanteeseen, jossa sukulaiset halusivat varata parille ajan vastaanotolleni. Suostuin kokeilemaan, koska kuulin, että pari oli jo aiemmin yhdessä miettinyt terapiaan hakeutumista, mutta eivät vain saaneet lukkiutuneen tilanteensa takia sitä tehtyä. Heidän kohdallaan tämä toimi, mutta yleisesti ottaen parisuhteen asiat eivät ole sukulaisten asioita. Tukea sukulaiset voivat antaa, mikäli pari sitä pyytää.

Tilanteissa joissa fyysinen tai henkinen väkivalta, suoranainen uhka terveydelle, on kyseessä, on varmasti jonkinlainen ”puuttuminen” asiaan paikallaan. Kyse on myös lähimmäisistä välittämisestä.

Lasten ollessa kyseessä on olemassa lastensuojelulaki, joka mahdollistaa ulkopuolisen väliintulon vaikeissa tilanteissa. Aikuisten kohdalla näin ei ole.

Sinun tilanteessasi voit vain kannustaa sisartasi ottamaan yhteyttä perheneuvolaan, kriisipalveluun tai pariterapeuttiin, jotta hän saisi apua itselleen tai sisaresi miehineen suhteelleen. Mietin myös, mikä saa sinut ottamaan näin suuren vastuun sisaresi elämästä? Kuinka itse voit elämässäsi, kun elät näin vahvasti mukana sisaresi elämässä ja kannat hänen vaikeuksiaan? Mitä tarvitset itsellesi?