Minulla on tilanne, joka vaivaa todella. Mieheni sisko kertoi minulle, että heidän isänsä on ollut heidän lapsuudessaan väkivaltainen juovuksissa. Ei miestäni, mutta juuri tätä siskoa kohtaan. Näistä tapahtumista on aikaa yli kaksikymmentä vuotta. Mieheni tietää asian, mutta ei ole koskaan puhunut siitä eikä ilmeisesti aio puhuakaan. Sisko kieltää minua ottamasta asiaa puheeksi mieheni kanssa. Ymmärrän tämän. Tuskin mies ilahtuisi, kun tietäisi, että sisko on puhunut minulle kipeästä asiasta, josta hän ei itse ole pystynyt. Minusta tuntuu kuitenkin, että minua ja miestäkin helpottaisi, jos voisimme puhua. Normaalisti puhumme kaikesta ja nyt minusta tuntuu vaikealta olla mieheni seurassa, kun asia vaivaa niin paljon. En silti haluaisi pettää siskon luottamusta ja aiheuttaa heidän välilleen kitkaa.

Mieheni sisko kertoi heidän isänsä olleen lapsuudessa väkivaltainen

Lisäksi miehen isä tuntuu tämän tiedon jälkeen minusta todella vastenmieliseltä, vaikka ei juo enää lainkaan ja on muuten miellyttävä. Tuntuu vaikealta viedä lapsiakaan enää heille hoitoon, jos kuitenkin jotain käy? Miten tällaisen tiedon kanssa voi elää? Pitäisikö minun rikkoa siskon luottamus, jotta pystyisin itse elämään paremmin asian kanssa ja koska uskoisin samalla helpottavani miestä? Vai tuleeko minun vain elää koko lopun elämääni tämän tiedon kanssa ja kärsiä yksin?

Parisuhde- ja seksuaaliterapeutti Teija Liisa Ranta vastaa

Salaisuuksien kantaminen tavalla tai toisella tekee elämästä raskasta. Voisi olettaa, että kaikissa suvuissa on joitain salaisuuksia (asioita, joista moni tietää, mutta kukaan ei puhu). Nyt sinä olet joutunut miehesi suvun salaisuuden kantajaksi. Se tuntuu vaikealta ja alkaa vaikuttaa ihmissuhteisiisi.

On hyvin raskasta myöntää, että oma isä on ollut lapsuudessa juoppo ja väkivaltainen. Jokainen haluaisi kertoa onnellisesta ja mukavasta lapsuudesta, ja moni sitä yrittääkin kertoa, vaikka totuus olisi toisenlainen. Aiemmin lapsiin kohdistuva väkivalta oikeutettiin ”kasvatusmenetelmänä”. Tänä päivänä se on rikos ja aivan syystä.

Salaisuuksien kantaminen tekee elämästä raskasta

Väkivalta tai väkivallan uhan alla eläminen traumatisoi sekä lapsia että aikuisia. Yksi tapa koettaa selvitä traumasta on kieltää se ja elää elämää niin kuin mitään ei olisi tapahtunut. Trauman vaikutukset ja seuraukset ovat kyllä elämässä näkyvissä, mutta eivät aina tietoisia. Jostain syystä miehesi sisarelle on nyt tullut tarve aukaista asiaa ja voisit kannustaa häntä hakemaan apua itselleen trauman hoitoon perehtyneeltä terapeutilta. Tällöin asiasta olisi kenties helpompi puhua myös muun suvun kesken.

Vaikuttaa siltä, että sinäkin tarvitset terapeuttista apua selvitäksesi tilanteesta, jollet saa asiasta puhua. Vaikeat asiat vaikuttavat myös kuulijoihin traumatisoivasti, tapahtuu niin sanottua sijaistraumatisoitumista. Mikä mahtaa olla syynä siihen, että et saa kertoa miehellesi asiasta? Mitä pelkoja totuudesta puhumiseen liittyy? Ketä suojellaan ja miksi?

Miehesi kokemuksia, muistoja ja ajatuksia lapsuudenperheen tapahtumista tai niiden vaikutuksista hänen elämäänsä ei voi tietää kuin kysymällä häneltä. Hänen tehtävänsä on hakea itse itselleen apua, mikäli hän sitä tuntee ja myöntää tarvitsevansa. Usein jo suurta helpotusta tuottaa, kun tapahtumista aletaan puhua ääneen.

Huoli lapsistasi on myös ymmärrettävää. Onneksi voit päätellä lastesi käytöksestä ja puheista melko paljon. Menevätkö he isovanhemmille mielellään, kertovatko he tekevänsä mukavia asioita isoisän kanssa jne.?

Sinulle on tärkeää, ettei sinun tarvitse ottaa terapeutin roolia vastaan, eli sano suoraan, ettet halua kuulla näistä vaikeista asioista enempää. Ammattiauttajat ovat koulutettuja siihen tehtävään. Voit kannustaa läheisiäsi hakemaan apua itselleen. Sinun kannattaa miehesi sisaren kanssa keskustella siitä, jos voisit kuitenkin ottaa asian puheeksi puolisosi kanssa, koska jo se keventäisi sinun taakkaasi.