Kotona saa päästellä höyryjä, mutta yhteisiä pelisääntöjä täytyy noudattaa.

Väkivalta tuhoaa parisuhteen ellei siihen puututa. Miten väkivallasta voi päästä irti?

Miten omaa vihaa voi hallita? Lue asiantuntijan yhdeksän neuvoa.

Olemme tunteneet mieheni kanssa jo lähemmäs 20 vuotta. Meillä meni aluksi ihan hyvin, mutta kielikurssilla Englannissa yksi poika yhtäkkiä rupesi suutelemaan minua ja sen jälkeen minulla on ollut hirveän syyllinen olo. Mieheni taisi kuitenkin antaa minulle sen anteeksi, mutta silti olen käyttänyt häntä hyväkseni, kun ajattelen, että jos hän antaa

Olen 30-vuotias avioliitossa elävä nainen. Olemme olleet yhdessä kolme vuotta. Mies vei minulta jalat alta. Hän hurmasi minut totaalisesti ja ajattelin, voiko tällaista edes olla olemassa. Kaikki kuitenkin muuttui, kun selvisi, että porno olikin numero ykkönen mieheni elämässä. Aina kun olin poissa kotoa, hän oli katsellut pornoa ja se oli

Tunnustan heti esimmäisenä käyttäneeni parisuhteessani fyysistä väkivaltaa avovaimoani kohtaan. Tämä väkivaltaisuuteni on johtanut suhteemme kariutumisen partaalle, mikä on ymmärrettävää. En kuitenkaan haluaisi suhteemme päättyvän, vaan koetan toden teolla hakea apua tilanteeseen. Vuosi sitten en olisi uskonut, että minulle voisi käydä näin. Olin silloin itse sitä mieltä, että miehet, jotka käyttävät

Minulla on tilanne, joka vaivaa todella. Mieheni sisko kertoi minulle, että heidän isänsä on ollut heidän lapsuudessaan väkivaltainen juovuksissa. Ei miestäni, mutta juuri tätä siskoa kohtaan. Näistä tapahtumista on aikaa yli kaksikymmentä vuotta. Mieheni tietää asian, mutta ei ole koskaan puhunut siitä eikä ilmeisesti aio puhuakaan. Sisko kieltää minua ottamasta

Olen 25-vuotias nainen. Olen ollut mieheni kanssa yhdessä kohta viisi vuotta, josta naimisissa pari kuukautta. Suhteemme on yhtä vuoristorataa. Riitelemme ajoittain pahasti. Elimme ensin etäsuhteessa ja kun muutimme yhteen, riidat vain pahenivat. Riidat eivät tule isoista asioista. Olemme olleet parisuhdekurssilla ja saaneet kriisiapua. Mieheni saattaa raivostua pienestäkin asiasta. Kun hän

Olen noin 50-vuotias sinkkunainen Etelä-Suomesta. Taas kerran havahduin olleeni toinen osapuoli suhteessa, jossa mies haluaa alistaa, vähätellä, nimitellä, ja määräillä jopa väkivallan avulla. Olen kaksi kertaa eronnut: olen ollut naimisissa ja avoliitossa. Lisäksi minulla on ollut jokunen yritys seurustella pidempään. Lapsuudenkodissani koin läheltä väkivaltaa, ja äitini oli usein mielisairaalassa hermoromahduksien

Meitä on kaksi lasta, minä ja nuorempi veljeni. En henkilökohtaisesti muista itse koskaan saaneeni vanhemmilta hellyyttä, halauksia, kädestäpitämistä tms. Päin vastoin muistan "selkäsaunat” ja kyyneleet. Ensimmäisen kerran mietin itsemurhaa 8-vuotiaana. Muutin kotoa 14-vuotiaana. En juurikaan muista lapsuudestani, paitsi pelon ilmapiirin. Muistan miten olin ihan varma siitä, että äitini haluaa tappaa