Kysymykset

Mikä neuvoksi, kun nainen lyö miestä?

Olemme tunteneet mieheni kanssa jo lähemmäs 20 vuotta. Meillä meni aluksi ihan hyvin, mutta kielikurssilla Englannissa yksi poika yhtäkkiä rupesi suutelemaan minua ja sen jälkeen minulla on ollut hirveän syyllinen olo.

Mieheni taisi kuitenkin antaa minulle sen anteeksi, mutta silti olen käyttänyt häntä hyväkseni, kun ajattelen, että jos hän antaa kerran anteeksi, niin saan aina anteeksi, jolloin minun teoillani ei ole merkitystä.

Minun on paha olla, kun lyön

Eikö se ole yleensä niin, että mies voi lyödä naista? Mieheni on kuitenkin päässyt siitä vaiheesta yli – hän on tavattoman kiltti, ehkä se hänessä ”ärsyttääkin” minua. No, eilen meillä oli riitaa ja se olin minä, joka rupesin riehumaan.

Mikä neuvoksi? Varmaan sekin osittain vaikuttaa, kun olen taustaltani avioerolapsi. Käytännössä minulla ei ole ollut turvallista isähahmoa.

Meidän parisuhteemme on enemmänkin isä-lapsisuhde, tai veli-siskosuhde kuin miehen ja naisen suhde. Minun on paha olla, kun lyön.

Mikä neuvoksi? Kuinka yleistä muuten on, että nainen lyö miestä? Sitten jos esim. suutelemme, niin jälkeenpäin tulee hirveä syyllisyyden ja vihan tunne. Raamatun mukaan seksi kuuluu avioliittoon, siis ei saa olla seksiä ennen avioliittoa.

Parisuhde- ja seksuaaliterapeutti Teija-Liisa Ranta vastaa

Olet rohkea, kun kirjoitat kysymyksen omasta väkivaltaisesta käytöksestäsi, ja tulkitsen sen tarkoittavan myös sitä, että otat vastuun omasta käytöksestäsi ja alat tehdä sille jotain. Välillä pohdituttaa, kuinka paljon ihminen pystyy itseään muuttamaan vai pystyykö? Käytöstään pystyy muuttamaan sitä halutessaan.

Käytöstään pystyy muuttamaan sitä halutessaan

Ihminen on lähtökohtaisesti syntyessään hyvä, mutta jokainen ihminen pystyy myös pahaan. ”Toista ihmistä ei saa lyödä”, on tuttu lause varmasti kaikille. Osa ihmisistä, sekä miehistä että naisista, kuitenkin turvautuu väkivaltaan ja lyö kumppaniaan, vaikka se nykyisin on rikos. Parisuhteiden väkivalta on aiemmin virheellisesti yleistetty miesten ”ominaisuudeksi” ja naisten väkivaltaisuus on ollut kielletty tai vaiettu puheenaihe. Onneksi asiasta on alettu puhua, jolloin mahdollisuudet avun hakemiseen ja saamiseen myös toivottavasti parantuvat. Miehille on olemassa Lyömätön Linja, naisille ei vielä samanlaista toimintaa ole laajemmalti tarjolla. Joidenkin Ensi – ja turvakotien toimintaan ilmeisesti kuuluu vertaisryhmiä lyöville naisille.

Lyömisen taustalla lienee vaikeutta käsitellä omaa vihaansa. Niin sanottu kiukkukasvatus on melko uusi termi ja täysin tuntematon varmasti monille vanhemmille erityisesti historiassa taaksepäin. On ollut hyvin kiellettyä näyttää vihaansa. Vihan tunteen ilmaisuun ei kuulu väkivaltainen käytös. Ne ovat kaksi täysin eri asiaa. Jokainen voi miettiä, miten on oppinut tunteitaan jo lapsuudessa käsittelemään tai ilmaisemaan ja miten se myöhemmin vaikkapa parisuhteessa sujuu. Erityisesti vihan tai surun ilmaisu koetaan usein hankalaksi tai ylipäätään tunteista puhuminen.

Monet traumaattiset kokemukset omassa kasvuhistoriassa voivat myös olla vaikuttavina tekijöinä väkivaltaiseen käytökseen. Esimerkiksi kiusaaminen on yksi tällainen trauma. Kiusatun käytös voi muuttua myöhemmin kiusaajan käytökseksi, ellei asiaan ole puututtu.

Lyömisen taustalla lienee vaikeutta käsitellä omaa vihaansa

Tutkimustietoa on olemassa siitäkin, minkälainen riski lyödyllä lapsella on tulla lyöväksi aikuiseksi. Ja se riski kasvaa, mikäli on itse kaltoin kohdeltu. Lapsen lyöminen on myös rikos.

Omaa väkivaltaista käytöstään voi ja kannattaa lähteä ammattiauttajan kanssa selvittämään ja toki on hyvä myös tarkastella parisuhteen toimivuutta. Mitä suhteessa tapahtuu ja kuinka sitä voisi kehittää? Toisinaan riitelyn ja lyömisen taustalla on alkoholin käyttöä, jolloin myös juomisen rajoittamista kannattaa vakavasti harkita.

Kirjeessäsi otat esiin myös omaan seksuaalihistoriaasi liittyvät hankalat tunteet syyllisyyden, häpeän ja vihan. Niitäkin voisi olla hyvä pohtia vaikkapa seksuaaliterapeutin luona. Kysymys on monesti asenteista ja uskomuksista, jotka ovat jääneet rajoittamaan vapaasti omana itsenä elämistä.

Useissa parisuhteissa se ensimmäinen lyöminen tulee yllätyksenä ja järkytyksenä molemmille ja aiheuttaa hyvin vaikeita tunteita. Moni pari on tällaisissa tilanteissa heti hakeutunut pariterapeutin vastaanotolle ja saanut otettua ”tilanteen haltuun” hyvällä tavalla.

3 Comments

  1. ihmetyttää
    25.08.2010 at 11:38

    Olen itse samassa ongelmassa ja millä saan tyttökaverini tajuamaan että hän tekee väärin kun ”läpsii” minua ja vaikka lyönnit ovat lyöntejä hän väheksyy niitä ja ei ole tehny mielestään yhtään mitään muutakun läppässyt ,mielestäni läppäsemällä ei saa silmäkulmaa mustaksi!..vertaisin tätä narkkareihin jotka käyttävät kovia aineita ja sanovat että ”en mä mitään käytä et joskus vaan vedät paukut”asiaa väheksymällä väärän asian saa itselleen helpommin hyväksyttäväksi..Millä saan likkakaverini älymään vääryytensä ja onko tällästä juttua mitään järkee jatkaa kun ollaan alkuvaiheessa…tiedostan jo tässä vaiheessa että tämä tulee tapahtumaan uudestaa..

  2. Sama homma
    20.11.2010 at 22:46

    Itselläni on hieman sama juttu, erilaiset provosoinnit aiheuttavat tyttöystävässäni erilaisia kiukkuamis-kohtauksia. Milloin saan kipua nenääni tai korvaani kun niitä vedetään tai tartutaan tiukasti, nipistetään kynsillä, ”potkaistaan” munille, tallotaan varpaille. Suoranaisia nyrkin iskuja ei ole tullut mutta pelkään että joku päivä tulee. Tämä voi tulla esiin esimerkiksi tilanteessa jossa kutitan häntä – leikkimielistä ja rakastavaa – sitten saankin hirveän halventavan vastareaktion toisesta. Satuttaa enemmän henkisesti kun en ymmärrä syytä teon taustalla.

  3. SannaS
    10.01.2014 at 00:29

    Tuossa, kun tekstissä todettiin, että ”omaa väkivaltaista käytöstään voi ja kannattaa lähteä ammattiauttajan kanssa selvittämään”, niin olen kyllä aivan samaa mieltä. En usko, että ikinä olisin omien ongelmieni kanssa, ja sen kanssa, mihin jutut parisuhteessa oli ajautuneet, päässyt selville vesille.

    Kyllä ne omat ”raivarit” oli sen verran mustia hetkiä, että en niitä omin keinoin yhtään tavoittanut. Onneksi hain apua. Mulle aivan ihana apua löytyi Väkivalta-apua -palvelusta, kun lähdin asioista tietävän ja mun juttuja ymmärtävän ihmisen kanssa käymään juttuja läpi.

    Suosittelen lämpimästi kaikille avun hakemista just sellaisesta paikasta, missä osataan, eikä vaan hymistella.

    nimim. Sellaisestakin kokemusta on

Leave a reply

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.