Olen 23-vuotias nuori nainen ja elänyt puoli vuotta parisuhteessa ikäiseni miehen kanssa. Olimme ystäviä monta vuotta ennen seurusteluamme ja itse asiassa jätin ex-mieheni hänen takiaan. Suhteemme alku ei siis ollut maailman helpoin, mutta olemme mielestäni pärjänneet hienosti. Pidän miestäni elämäni rakkautena ja olemme suunnitelleet yhteistä tulevaisuutta.

Ongelmaksi on muodostunut se, että kyseessä on kaukosuhde. Opiskelen vuoden ulkomailla ja tähän mennessä olemme pitäneet yhteyttä joka päivä netin kautta ja tekstiviestein. Puhumme myös puhelimessa. Näemme suurinpiirtein kerran kuukaudessa.

Haluan mieheltäni rakkaudentunnustuksia ja kehuja, mutta niitä tulee harvoin

Vaikka kaikki on päällisinpuolin hyvin, koen välillä suurta ahdistusta tästä tilanteesta. Mieheni on tyypillinen suomalainen mies: tunteiden osoittaminen on vaikeaa. Itse seurustelin monta vuotta ulkomaalaisen miehen kanssa ja totuin siihen, että mies voi olla verbaalinen ja romanttinen. Tämän takia olen usein ärtynyt ja turhautunut, sillä haluan kuulla mieheltäni rakkaudentunnustuksia ja kehuja, mutta niitä tulee harvoin. Se saa minut vainoharhaiseksi ja masentuneeksi, sillä nykyään analysoin hänen jokaista lausettaan ja etsin vihjeitä siitä, että hän ei enää rakasta minua. Lisäksi tunnen häpeää siitä, kun osoitan herkkyyttä ja vaikkapa lähetän romanttisen viestin. Hän ei välttämättä vastaa samalla tavalla. Minun on muutenkin hyvin vaikea osoittaa hellyyttä, lähinnä haluan, että sitä osoitetaan minulle. Voiko se johtua siitä, kun en ole ikinä nähnyt vanhempieni antavan hellyyttä toisilleen?

Olen hyvin epäluottavainen rakkauteen. Minulla oli vaikea nuoruus. Olin masentunut monta vuotta, jolloin pahoinpitelin itseäni. Minulla ei ollut itsetunnon ripettäkään jäljellä. Oikeastaan rupesin tervehtymään vasta, kun tapasin mieheni lukioiässä. Lisäksi suuren kolauksen minuun aiheutti se, kun paljastui, että isälläni oli suhde toiseen naiseen.

Miten saisin itseni luottamaan ihmisiin? Miten minun tulisi elää tätä kaukosuhdetta? Tiedän ettei murehtiminen auta ja pitäisi elää tätä päivää, mutta kannan silti huolta, ettei tämä kestä. Olen käynyt terapiassa monta vuotta, en tosin tällä hetkellä. Viimeisin terapiani loppui keväällä 2008.

Psykologi Kari Kiianmaa vastaa

On hyvin ymmärrettävää, että rakkaussuhteesi tila askarruttaa sinua ollessasi etäällä kumppanistasi. Kiintymyssuhteen ylläpitäminen edellyttää jatkuvaa yhteydenpitoa ja palautetta. On siis tärkeää, että kerrotte usein toisillenne omista tunteistanne, jotta luottamus suhteeseen säilyy. Voitte esimerkiksi lähettää tekstiviestejä päivittäin.

Moni suomalainen mies on romanttinen ja kertoo myös tunteistaan

Kuvailit kumppaniasi mieheksi, joka ei osoita tunteitaan. Olen eri mieltä siitä, että sellainen mies on ”tyypillinen suomalainen mies”. Voin kertoa, ettei tyypillistä suomalaista miestä ole olemassa. Moni suomalainen mies on romanttinen ja kertoo myös tunteistaan. Lisäksi hän pystyy tasavertaiseen suhteeseen naisen kanssa päinvastoin kuin moni ulkolainen mies. Oma rakastettusi pystyy varmasti kehittymään tunneilmaisuissaan ja osaltaan siten parantamaan suhdettanne. Kirjassani Rakentava valinta on esitelty työkaluja parisuhteen viestinnän kehittämiseksi.

Sinulle itsellesi on tärkeää huolehtia omasta hyvinvoinnistasi. Voit siten kehittää myös itsetuntoasi ja itsetuntemustasi. Luottamus parisuhteeseen kehittyy avoimen viestinnän avulla huolimatta elämänkokemuksista, jotka saavat joskus epäilemään tai pelkäämään hylätyksi tulemista. Lähettämäsi romanttiset viestit ja herkkyytesi ovat suhteenne vahvuuksia. Älä missään tapauksessa luovu niistä!