Kaipaan neuvoja avioliittooni. Olemme olleet yhdessä viisi vuotta, joista naimisissa kolme. Ihastuin mieheeni alun perin työn kautta, ollessani vielä edellisessä suhteessa, joka jo tosin oli aika karikkoinen. Erosimme exän kanssa ja muutin ihastukseni kanssa yhteen. Olimme tunteneet ystävinä jo useamman vuoden.

Tämä ihastukseni eli nykyinen mieheni oli kaikkea mitä olin toivonut toimivalta suhteelta: vakaata arkielämää ja toivoa perheenperustamisesta. Meillä oli yhteiset haaveet elämältä ja niitä olemme toteuttaneetkin vuosien saatossa.

Tunteeni miestäni kohtaan ovat pikemminkin toverilliset kuin rakastuneet

Nyt olemme kuitenkin ajautuneet tilanteeseen, jossa olemme huomanneet, että meillä ei kaikesta yhteisesä ihanuudesta huolimatta ole sitä rakkautta. Tunteeni miestäni kohtaan ovat hyvin lämpimät, mutta pikemminkin toverilliset kuin rakastuneet. Seksielämämme on alkanut kärsiä tästä tai lähinnä minä olen kadottanut haluni lähes kokonaan.

Olen päätellyt tämän johtuvan juuri tästä rakkauden puutteesta. En pysty tuntemaan intohimoa miestäni kohtaan siten kuin haluaisin. Voi olla, että sitä oli ihan suhteen alussa hieman, mutta vuosien saatossa sekin vähä on hiipunut. Vietämme paljon aikaa yhdessä ja mahdollisuus romantiikkaan ja erotiikkaan olisi ihan hyvä, mutta kun se ei kumpua suoraan sydämestä, vaan tuntuu väkisin tehdyltä ja vaivaantuneelta. Pystymme puhumaan asioista melko hyvin, mutta välillä asioiden tiedostaminen kestää niin kauan, että tilanne on ehtinyt jo jumiutua johonkin tiettyyn pisteeseen.

Meillä on ihana parivuotias tyttö, joka on perheemme valo ja molempien silmäterä. Haluaisimme lisää lapsia tulevaisuudessa. Olemme hyvin perhekeskeisiä ja lapsirakkaita, ja haluamme molemmat kantaa vastuuta perhe-elämän arjen pyörittämisestä. Arki meillä sujuu ihan loistavasti, mutta parisuhteen kannalta tunne on ihan kuollutta.

Olen ihan umpikujassa, tätäkö haluan loppuelämän? Entä jos eroamme ja en löydäkään sitä suurta tunnetta kenenkään kanssa? Heitänkö hukkaan turvallisen ja tutun arjen sekä hyvän aviomiehen ja isän lapsille? Voiko suhde kestää koko elämän ilman rakkauden huumaa ja intohimoa? En ollut koskaan kuvitellut että voisin elää ilman näitä tunteita, mutta en myöskään halua olla ilman yhtenäistä perhettä enkä toimivaa ja turvallista elämää, niin henkisesti kuin taloudellisestikin, ja sitä meillä nyt on.

Mitä ihmettä tässä pitäisi tehdä? Voiko tunteiden kehittymiseen jotenkin itse vaikuttaa? Tekisin mitä vain jos löytäisin rakkauden miestäni kohtaan ja tuntisin intohimoa edes joskus.

Psykologi Kari Kiianmaa vastaa

Suhteen alussa rakastunut pari saa kokea voimakkaita tunteita ja intohimoa. Seksuaalisuus on aktiivista ja tyydyttävää. Asioista ja tunteista puhutaan avoimesti ja molemmista tuntuu siltä, että tämä on mahdollista vain tuon ihmisen kanssa. Rakastuminen kestää kuitenkin vain muutaman vuoden, ei ehkä sitäkään. Vasta rakastumisvaiheen jälkeen alkaa suhteen todellinen kehittäminen. Suhteessa ei ole enää rakastumisen tuottamaa viritystä, mutta rakkautta siinä voi kuitenkin olla. On siis hyvä erottaa toisistaan rakastumisen tunteet ja rakkaus. Sinunkin parisuhteessasi voi siten olla rakkautta ja intohimoa, vaikka ette enää ole rakastuneita. Olisikin aika ihmeellistä, jos kumppania pitäisi vaihtaa aina, kun rakastuminen on loppunut voidakseen taas rakastua johonkin toiseen.

Seksistä ei voi nauttia, jos suhteessa ei ole tarpeeksi avointa tunneilmaisua ja välittävää kosketusta

Asiat eivät tapahdu suhteessa itsestään. Mikäli haluatte elämässänne samoja asioita, kuten läheisyyttä ja seksuaalista intohimoa, teidän on toimittava tavoitteenne puolesta. Tärkeintä on avoimuus eli omista tunteista ja ajatuksista kertominen. Seksistä ei voi nauttia, jos suhteessa ei ole tarpeeksi avointa tunneilmaisua ja välittävää kosketusta. Seksuaalielämää voi kehittää myös järjestelmällisesti ja tehdä siitä intohimoista ja ihanaa. Hyvänä oppaana toimii esim. Linda De Villersin kirja Miten tulla paremmaksi rakastajaksi (Kehityksen Avaimet, 2006).

Pitkässä parisuhteessa voi olla voimakkaita tunteita, seksiä ja intohimoa sekä rakkautta (mitä se sitten onkin). Olen tavannut pareja, jotka lähes 40 vuoden yhteisen elämän jälkeen kokevat suurta intohimoa. Yhtenä salaisuutensa heillä näyttää olevan elämänasenne, joka mahdollistaa välillä vapautumisen arjesta sekä avoin tunneilmaisu, erityisesti vihan rakentava ilmaiseminen. Vihan panttaaminen on sen sijaan seksin suurimpia vihollisia.

Suosittelen, että lähdette tietoisesti kehittämään suhdettanne. Teillä on moni asia hyvin eikä ero anna pysyvää ratkaisua ongelmaasi. Teillä on kaikki avaimet tyydyttävämpään parisuhteeseen. Aloittakaa puhumalla omista toiveistanne ja haaveistanne.