Kysymykset

Puolison ulkonäkö ja vaatteet ärsyttävät

Ongelmani on naurettavan pinnallinen, mutta häiritsee minua paljon ja sitä kautta parisuhdettamme. Minua siis häiritsee se, miten puolisoni pukeutuu eli minun mielestäni epäseksikkäästi. Hän pitää hyvin tarkkaa huolta ulkonäöstään ja vaatteistaan, mutta minun mielestäni väärällä tavalla. Hän on hyvin kaunis nainen tai olisi, jos laittaisi itseään paremmin. Olemme olleet yhdessä 10 vuotta ja meillä on kaksi pientä lasta.

Tiedän, että ongelma on minun, ja että minun kai tässä pitäisi kehittyä ihmisenä ja nähdä tuollaisten ”pinnallisten” asioiden yli. Miten siis voisin olla ahdistumatta siitä, että puolisoni ei ole mielestäni viehättävä?

Kaipaan sitä, että voisin pitää puolisoani kivannäköisenä

Kun hän joskus suostuu laittamaan sellaisia vaatteita, joista pidän (kyse ei ole mistään fetissistä tai erikoisista vaatteista, vaan ihan tavallisista kivannäköisistä farkuista yms.), niin hän on mielestäni heti kiva katsella ja seksikäs. Sitten kun hän taas kulkee niissä pitämistään kamalissa lököttävissä ylisuurissa vaatteissaan, hän ei säväytä minua millään lailla enkä pysty ajattelemaan mitään parisuhteeseen kuuluvia ajatuksia/tunteita, kun hän ei ole minusta seksikäs enkä näe häntä haluttavana.

Kaipaan erittäin paljon sitä, että voisin pitää puolisoani kivannäköisenä. Että en tulisi pahalle tuulelle, kun hän pitää kammotuksia päällään. Että voisin olla hänestä ylpeä. Joskus jopa häpeän häntä.

Tämä on iso ongelma parisuhteelle. Haluaisin tuntea perhosia vatsassa ja nähdä hänet silmissäni viehkeänä. Olemme puhuneet asiasta lukuisia kertoja. Emme voi käydä yhdessä vaateostoksilla, koska hän ostaa aina niitä vaatteita, joista olen sanonut, että eivät sovi hänelle. Hänen mielestään ne ovat hyvät. Minä taas tulen vihaiseksi, että hän ostaa vaatteita, joista minä en pidä. Ei myöskään auta se, että kehun hänen ulkonäköään silloin, kun hän on laittanut päälle jotain, mistä minä pidän. Hän on hyvin jääräpäinen asiassa ja hänelle on kovin tärkeää saada pukeutua niin kuin kokee omaksi. Sekään ei auta, että sanon, että seksielämämme voisi paremmin, jos hän pitäisi enemmän niitä vaatteita, joissa hän minun mielestäni näyttää hyvältä. Olen kehunut hänen kroppaansa ja haluaisin, että se ei olisi aina kätkettynä lökövaatteiden alle.

Miten edetä tässä asiassa? Onko väärin toivoa, että puoliso miellyttäisi silmää? Saako puolisolle esittää toivomuksia siitä, miten tämä pukeutuisi? Hän ei arvostele minun vaatteitani. Jos kysyn hänen mielipidettään, niin toimin sen mukaisesti. Miksei hän arvosta minun mielipidettäni?
Voitko neuvoa, miten muuttaisin ajatteluani, jotta pääsisin tästä ongelmasta?

Parisuhde- ja seksuaaliterapeutti Teija-Liisa Ranta vastaa

Kauneus on katsojan silmässä, sanotaan. Mutta mitä se tarkoittaa? Ymmärrän senä niin, että persoona on tärkein, ja ettei ole paljon väliä, miten kumppani pukeutuu tai miltä näyttää, jos toista rakastaa ja häneen haluaa sitoutua. Suhde muuttuu ja ihmiset muuttuvat koko ajan. Mikä teidän suhteessanne, teissä tai elämässänne on muuttunut, kun rakkaasta, johon on halunnut sitoutua, on tullut nyt pukeutumisen kautta vastenmielinen ja ei haluttava?

Kirjeesi perusteella saa sellaisen käsityksen, että todellakin ehdollistat rakkautesi. ”Jos pukeudut niin kuin minä haluan ja pidät sellaisista vaatteista kuin minä, kelpaat minulle ja suostun haluamaan sinua”. Kuulostaa pahalta ja itsekin olet sen tiedostanut, ettei näin voi suhteessa olla.

Vaikutat suhteessanne vaatijalta ja kumppanisi väistäjältä

Kyllä, puolisolle voimme esittää toivomuksia ja kertoa tarpeistamme ja haluistamme, mihin tahansa asiaan liittyen. Se miten asiat esitämme, on hyvin tärkeää suhteen kannalta. Kumppanin reaktio on riippuvainen hänen halustaan tai mahdollisuuksistaan vastata toiveisiin, tarpeisiin ja haluihin. Ihannetilanne on se, että kuulemme ja olemme valmiit toisinaan toteuttamaankin kumppanimme toiveita, vaikka itse ei niin innostunut olisikaan. Tämän tulee toimia vastavuoroisesti.

Kerrot, että puolisosi sukupuoli-identiteetti olisi hänelle epäselvä. Se jo riittää tekemään vaikeaksi hänelle pukeutua niin kuin sinä toivot. Missä menee oman itsemääräämisoikeuden raja? Ei voi käyttäytyä ja pukeutua jollain lailla, ellei tarvittavaa itseluottamusta tai itsetuntoa ole. Kysymys tuskin on siitä arvostaako hän mielipidettäsi.

Jos suhteessa on jonkinlainen valtataistelu asetelma, ei välttämättä halutakaan toiselle hyvää ja tehdä niin kuin toinen toivoo tai haluaa. Onko teillä valtataistelua? Vaikutat suhteessanne ainakin tässä asiassa ”vaatijalta” ja kumppanisi ”väistäjältä”. Tähän kierteeseen olette jumittuneet. Muuttamalla näitä rooleja on mahdollisuus katkaista kierre. Mitkä kaikki asiat toimivat suhteessanne hyvin, mitä olisi tarpeen syvemmin pohtia? Mitä teidän rakkaudelle kuuluu?

Vaikuttaa myös siltä, että kaipaat rakastumisen tunnetta ja lisää intohimoa. Mitä omaan elämääsi kuuluu, mihin olet kadottanut elämänenergiaasi? Rakastumisen tunne tai intohimo meihin ei tule toisesta vaan itsestämme ja omasta suhtautumisestamme elämään.

Intohimo ja rakkaus eivät lähde kumppanistamme, vaan meistä itsestämme

Toivoisin osaavani neuvoa, miten voisit muuttaa ajatteluasi, jotta pääsisit tästä ongelmastasi. Ongelmasi ei ole naurettava eikä pinnallinen. Se aiheuttaa niin paljon oireilua ja hankaluutta suhteeseenne, että siihen todella kannattaa paneutua. En kuitenkaan osaa antaa mitään yksiselitteistä vastausta. Jään miettimään, mistä mahtaa johtua, että olet jäänyt kiinni tällaiseen fiksoituneeseen ajattelutapaan ja ehdollistamaan oman halusi? Mitä sinussa on tapahtunut ja historiassasi? Miksi ulkonäkö ratkaisee viehättävyyden ja haluttavuuden, mistä sen olet oppinut? Onko käytöksessäsi jotain seksiaddiktiivisia piirteitä tai fetissiä, johon itse et usko?

Suhteenne dynamiikan tutkimisesta voisi olla hyötyä. Siihen tarvitsette todennäköisesti ammattiapua pari- ja seksuaaliterapeutilta. Kumpikin teistä saattaisi hyötyä myös yksilöterapiasta oman itsensä selvittelyssä. Tämä täytyy tapahtua kummankin omasta halusta. Kumppania emme voi lähettää terapiaan ”parantumaan” itseämme varten.

11 Comments

  1. Jesse Schneider
    19.11.2008 at 07:56

    Aivan naurettava vastaus, jossa puolustellaan naisia ja mitätöidään miehen tunteet, tarpeet, rakkaus naiseen ja halu pysyä suhteessa sekä saada se toimimaan. Luuletko oikeasti auttavasi ihmisiä tuolla? Anteeksi tuohtunut vastaus, mutta minusta terapeutin vastaus ansaitsi sen.

  2. Aina Lempiväinen
    23.11.2008 at 20:40

    Kirjoittajan tavasta kirjoittaa välittyy mielestäni nöyryys ja todellinen halu ymmärtää vaimoaan. Halu myös muutaa omia asenteitaan. Pukeutumistoiveet eivät vaikuta kovin ”oudoilta” tai ” normista poikkeavilta”. Mielestäni pariskunnan olisi hyvä mennä parisuhdeterapiaan tai -kurssille. Taitaa olla kyse jostain syvemmästä. Totta kai jokainen saa pukeutua miten haluaa ja toisaalta tottakai meille on tärkeätä miten rakkaamme pukeutuu. Pukeutuminen on vuorovaikutusta ympäristön kanssa. Pukeutumalla (mm.), ilmennämme asennettamme itseemme, toiseen henkilöön, tilanteisiin, omaan henkistä tilaamme, asemaamme. Pukeutumalla tietyllä tavalla, voimme siis myös osoittaa mieltämme, kapinoida. Parisuhde on kahden kauppa, emme siis voi olla sen suhteen vain itsekkäästi yksilöitä, vaan meidän tulisi ottaa huomioon myös kumppanin tunteet ja toiveet. Siten (kin) osoitamme arvostavamme ja kunnioittavamme kumppaniamme. Onko se nyt niin hirveä uhraus pukeutua (myös) siten, että kumpp. olisi tyytyväinen ja ylpeä ? Onko parempi pitää tiukasti ja kaavamaisesti kiinni itsemääräämisoikeudestaan kun vaihtoehtona on kumpp. ihailu, onnellisuus ja ylpeys?

  3. pjotr
    05.01.2009 at 02:36

    Ajatellaan asia toisinpäin. Tämäkin iltana moni nainen kiehui kun mies vietti iltaa kotona vanhat pitkät kalsarit jalassa ja niissä oli reikiä. Ymmärrän hyvin mitä kysyjä tarkoittaa. Usein suhteessa ei ulkoisesti enää ajan myötä viitsitä laittautua puolisolle. Koskee molempia. Kuitenkin ihminen tarvistee kokea myös fyysistä vetovoimaa puolisoonsa.

  4. Liina
    25.01.2009 at 14:52

    Itsellenikin puolison (eli tässä tapauksessa miesystäväni) ulkonäkö ja pukeutuminen ovat olleet kova pala. Olenko niin pinnallinen hullu? Mutta kun niin haluaisin nähdä hänet siisteissä, tyylikkäissä, hyvin istuvissa vaatteissa, parta trimmattuna jne… Se olisi NIIN seksikästä! Mutta hänelle vaatteet eivät ole niin tärkeitä kuin minulle… joten enpä sitten itsekään pukeudu juuri häntä varten, kun ei tunnu olevan merkitystä… 🙁

  5. "ammattilaisen" vastaus pöyristyttää
    31.08.2009 at 20:15

    Miten ammattilaiselta voi tulla noin epäterveellinen ja jopa sairas vastaus! Itse olen nainen ja todellakin ymmärrän tätä miestä joka haluaisi vaimonsa edes välillä pukeutuvan eri tavoin nykyiseen tyyliinsä nähden. Tämä asia toimii todellakin ihan kumminpäin vain ja omassa parisuhteessani (olemme olleet 10 vuotta yhdessä) tästä aiheesta on myös puhuttu. Meillä verkkareissa viihtyvä vain on ollut mieheni, mutta hän on vuosien varrella todella oppinut ymmärtämään myös minun kantaani asiaan ja tehnyt sen rakkaudesta! Minusta on kamalaa asettaa toinen sellaiseen asemaan että olet lupautunut minulle ja minä muuten aion näyttää rähjältä koko loppuelämämme ajan, joten sinulla ei ole oikeutta kivannäköiseen puolisoon vaan nyt tyydyt katselemaan vain verkkareitani.

    Itsekin olen toivonut vain ihan normifarkkuja, parranajoa, tukanleikkuuta säännöllisesti jne. ja jo ne todellakin tekevät puolisosta haluttavamman ja kivan katsella. Minusta jokaisen puolison kuuluu rakkaudesta toiseen haluta miellyttää myös sitä kumppania eikä vain ajatella omaa etuaan. Ja miten niin viehättävyys ja haluttavuus ja mitä kaikkea niitä nyt olikaan lueteltu, lähtevät kokonaan sisältä?! Tää on tämmöstä lässyn läätä. On ihan fakta, että siistin näköinen ihminen on haluttavampi kuin rähjännäköinen, eikä siinä paljon sisäiset hommelit auta. Seksi on myös fyysistä, ei vain henkistä.

    Kysymyksen lähettänyt mies minustakin vaikuttaa nöyrältä ja täysin terveeltä, empaattiselta ja sympaattiselta ihmiseltä eikä hänellä todellakaan ole ongelmaa josta hänen pitäisi parantua (varsinkaan noin tyhjänpäiväisiä ja sairaita vastauksia antavien terapeuttien vastaanotolla). Päinvastoin, vaimon kannattaisi miettiä myös sitä, miltä miehestä tuntuu ja tässä ei nyt tod. oo kyse mistään minihameista ja piikkikoroista! Asia on ihan niin yksinkertainen että kun on kumppani niin ajatellaan kuten kumppanit eikä ”minä itse”.

    Tämän ”ammattilaisen” logiikalla puoliso voi vaikka hääpäivän jälkeen sanoa etten aio peseytyä kuin kerran vuodessa ja toisen tulee sitten vain rakastaa eikä ajatella pinnallisesti et ois kivampi olla siistin ihmisen kanssa?

    Sano vaimollesi, että koittaa ajatella asiaa sinun kannaltasi.

  6. hebbosoo
    02.10.2009 at 13:33

    Vastaus on taas tätä feminististä hevonpaskaa, jossa mies mitätöidään täysin. Jos nainen ajattelee, ”persoona on tärkein, älä valita ulkonäöstä”, se ei tarkoita, että miehen pitää ajatella niin. Mistä nämä terapeutit oikein saavat pätevyytensä?

  7. nainen
    24.02.2010 at 21:12

    Minulla on myös vastaava tilanne, jossa häpeän avomieheni huonoa pukeutumista ja ulkonäköä. Hän ei välitä kammata hiuksiaan päivittäin, käyttää kulahtaneita vaatteita, joissa on esimerkiksi reikiä ja jotka ovat väärän kokoisia. Tällaiseen tilanteeseen on mielestäni asiallista toivoa muutosta. on tärkeää huolehtia sen verran itsestään ja ulkonäöstään että ajaa partansa ja kampaa tukkansa ja käyttää siistejä ja ehjiä vaattteita. Ymmärrän siis kommentoijien tuohtumuksen.

    Kysymyksen esittäjällä on kuitenkin eri tilanne: hänen naisensa huolehtii itsestään ja ostaa uusia vaatteita, ne vain ovat ”vääränlaisia” miehen makuun. Tällaiset makuasiat ovat täysin eri asia kuin se, ettei huolehdi ulkonäöstään. Siksi terapeutin vastaus on perusteltu: jokainen saa olla oman tyylisensä ja pukeutua miten haluaa.

  8. Eevi
    05.08.2010 at 22:42

    Täysin käsittämätön vastaus ammatti-ihmiseltä. En tiedä, onko ”feminististä hevonpaskaa”, mutta uskomatonta soopaa kuitenkin. Olen nainen ja ymmärrän hyvin, mitä mies tarkoittaa. Oma mieheni pukeutui suhteemme alkuaikoina ”huonosti”, ja ero nykyiseen on valtava. Nyt kun mieheni pukeutuu, tunnen ylpeyttä ja iloa siitä, että minun mieheni on sellainen, kun on.

    Ymmärrän hyvin, että mies toivoo samaa naiseltaan. Eipä sellaista ole kiva katsella, ettei puolison sukupuolestakaan oikein ota ulkonäön perusteella selvää! Eikä siinä ole kyse mistään pinnallisista tai ehdollistetuista asioista, kuten: “Jos pukeudut niin kuin minä haluan ja pidät sellaisista vaatteista kuin minä, kelpaat minulle ja suostun haluamaan sinua”.

    Voi sinua, parisuhde- ja seksuaaliterapeutti! Voi, ei näin!

  9. venla
    24.08.2010 at 09:40

    terapeutti kirjoitti asiaa.
    ymmärsin puolisoiden välisen ongelman(?).
    oman kehon tuntemus ja hyväksyminen sekä kehonkieli ovat
    ko. suhteessa eri tasolla.
    jotta voisi nauttia oman kehon kautta, tässä tapauksessa pukeutumisesta
    täytyy pitää itsestään ja sitä kautta tuntea itsensä seksikkääksi taikka
    kauniiksi.
    jokainen meistä saa täysin omanlaisensa lähtökohdat ja eväät elämäänsä.
    toisessa perheessä pikkutytöt halutaan pukea kauniisti toisessa saat pitää isoveljen vanhoja vaatteita. Understand? Ja toiset tytöt haluavat olla poikamaisia.
    tässä tapauksessa kehitys voi lähteä vain omasta itsestään sekä
    positiivisista kokemuksista, joten kehuja ..hellyyttä.. kehuja!

  10. Telttapukeutuminen suojelee itseltä
    29.01.2011 at 23:51

    On varmasti ahdistavaa, jos vaimo pukeutuu jatkuvasti itseään peitellen tai miesmäisesti. Miten rohkaista naista, joka pukeutuu telttaan, jottei läskimakkarat erotu ja huomaamattomiin väreihin, jottei kiinnitä liikaa huomiota? Sehän on kaikki turhaa, jos ei puolisoakaan varten tarvitse piilotella. Vaimokaan ei välttämättä pidä vaatteistaan, mutta ei ehkä rohkene käyttää muunlaisia. Farkut ovat rajumpi valinta kuin ne turvalliset leveät harmaat ja nuutuneet pöksyt. Hän on oppinut näkemään itsensä sellaisena ja pitää kiinni tyylittömyydestään.

  11. Justiina
    23.08.2012 at 08:09

    ”Telttapukeutuminen suojelee itseltä

    On varmasti ahdistavaa, jos vaimo pukeutuu jatkuvasti itseään peitellen tai miesmäisesti. Miten rohkaista naista, joka pukeutuu telttaan, jottei läskimakkarat erotu ja huomaamattomiin väreihin, jottei kiinnitä liikaa huomiota? Sehän on kaikki turhaa, jos ei puolisoakaan varten tarvitse piilotella. Vaimokaan ei välttämättä pidä vaatteistaan, mutta ei ehkä rohkene käyttää muunlaisia. Farkut ovat rajumpi valinta kuin ne turvalliset leveät harmaat ja nuutuneet pöksyt. Hän on oppinut näkemään itsensä sellaisena ja pitää kiinni tyylittömyydestään.”

    Tunnistan itseni tästä. Minulla on keho-ongelma jota osittain peittelen.Pidän kyllä farkkuja, mutta muita vaatteita sitten en käytäkään, en esim koskaan hameita, koska jalat näkyvät(rumat jalat ja polvet), en koskaan tyköistuvia yläosia,koska läskiterottuvat(rintaliivit pullistavat ne läskipoimut kainalon alle ja rintsikoiden alle). Jos saisin täysin sileän lookin niin voisin pitää vähän tyköistuvampiakin yläosia.Minulla on useita muokkaavia alusasuja, mutta en ole sitten kuitenkaan oppinut niitä pitämään. Lisäksi on pömpöttävä vatsa, se erottuu liiaksi mekoissa ja hameissa(vert.iines ankka-look) ja jenkkakahvat. Siispä minulla on AINA farkut ja joku löysähkö T-paita tai muu vastaava ja olen 46 v. En myöskään anna mieheni koskaan katsella itseäni, pelkään kritiikkiä ihan hulluna.

Leave a reply

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.