Rakastan, mutta en enää luota
Nyt oisi pikainen neuvo tarpeen. Olen aivan solmussa enkä tiedä enää mitä
teen. Olen neljän lapsen yksinhuoltaja (kaikki hyvin tällä saralla). Rakastuin
viime vuoden joulukuussa mieheen ja hän minuun (tai ainakin uskoin niin). Meillä meni kaikki ihan hyvin.
Lapseni hyväksyivät hänet ja hän minun lapseni (hänellä ei ole omia lapsia). Muutos oli kyllä suuri hänelle sen myönnän.
Maaliskuussa hän halusi erota. Olin aivan rikki enkä ymmärtänyt tilannetta ollenkaan. Säilytimme kuitenkin yhteyden ja palasimme yhteen, kunnes sain tiedon hänen
pettämisestään. Laitoin välit heti poikki, vaikka rakastinkin. Nyt olemme olleet muutaman kuukauden on/off -suhteessa. Emme pysty olemaan yhdessä emmekä erillään. Näiden muutaman kuukauden aikana olen toistuvasti saanut hänet kiinni toisten naisten vikittelystä ja puhelinnumeroiden lähettelystä. Luottamus on aivan totaalisesti mennyt. Nyt hän haluaa minut takaisin. Olemme puhuneet ja vääntäneet asioista. Tuntuu olevan tosissaan tällä kertaa, mutta minä en uskalla luottaa enää.
Kysymykseni kuuluu, mitä teen? Rakastan häntä suuresti, mutta luottamus on mennyt.
Psykologi Kaisa Malinen vastaa
Olet ehtinyt kokea vielä melko lyhyessä ihmissuhteessa suuria vastoinkäymisiä. Kerrot suhteen alun rakastumisen kokemuksista ja pian ilmenneestä pettämisestä. Jouduit tunteittesi kanssa tippumaan korkealta ja kovaa. Toiveet ja odotukset saivat tilalleen pettymystä ja surua.
Parisuhteessa eläminen ilman luottamusta kuulostaa vaikealta tehtävältä. Jos jatkatte suhteessa, luottamuksen löytäminen onkin varmasti suurimpia tulevaisuuden haasteitanne. Kerrot, että kumppanisi vaikuttaa olevan tosissaan tällä kertaa. Mikä sinusta on muuttunut aiempaan verrattuna?
Mikä sinua pitää hänessä ja tässä suhteessa kiinni?
Sinä ja kumppanisi tunnette suhteenne parhaiten. Kirjoittamasi perusteella suhteenne vaikuttaa tuoneen elämääsi enemmän surua kuin iloa. Kerrot kuitenkin rakastavasi kumppaniasi. Mikä sinua pitää hänessä ja tässä suhteessa kiinni? Olet jo kerran päättänyt jättää suhteen taaksesi, mutta palannut kuitenkin suhteeseen. Mikä tällä välillä muuttui? Tunnistamalla näitä sinua ja kumppaniasi yhteensitovia tekijöitä voit oppia jotain uutta itsestäsi ja tavastasi elää ihmissuhteissa.
Kumppanisi ajatusten kuuleminen voi auttaa sinua eteenpäin pohdinnassasi. Missä määrin kumppanisi itse kykenee luottamaan siihen, että hän ei enää petä sinua? Näkeekö hän syitä uskoa, että tapahtunut ei tule toistumaan? Jos näkee, mitä nämä syyt ovat? Mitkä ovat hänen syynsä haluta jatkaa juuri tässä suhteessa?
Pettämisen jälkeen suhteen ei voi olettaa itsestään palaavan ennalleen. Jos jatkatte yhdessä, on luottamuksen kasvattamiseksi tehtävä työtä ja löydyttävä kärsivällisyyttä. Oletteko molemmat valmiita tähän? Luottamus ei palaa kerralla, vaan vähitellen, mutta jossain vaiheessa epäluottamuksesta on osattava päästää irti ja ottaa luottamiseen sisältyvä riski.
Tulevaisuutta ei meistä kukaan voi nähdä, joten tekemällä tavalla tai toisella astut aina tuntemattomaan. Käsittelemällä avoimesti ongelmianne tutustutte lähemmin toisiinne, eivätkä suhteenne vaikeudet tule siten kummallekaan yllätyksenä. Näin annatte myös toisillenne mahdollisuuden vaikuttaa suhteenne tulevaisuuteen.
2 Comments
Niin tuttua on tuo mitä tuolla kirjoitettiin. Minä olin 35 v naimisissa miehen kanssa joka oli hallitseva diktaattori. En ymmärrä miksi ajauduin aikoinaan hänen kanssaan naimisiin. Sain yhteensä 7 lasta joista kaksi oli aviottomia omiani, ja loput yhteisiä. Ehkä olin haavoittuva nuorena, helppo saalis narsistiselle miehelle. Hän sai toimia pelastavana ritarina, ja niin olin loukussa. Hän oli ensin niin hyvä, ja enkeli, mutta vuosien mittaan havaitsin että hän eli kaksoiselämää. Hänellä oli vieraita naisia pitkin seutuja. Minä olin vain se joka piti kotona kulissit pystyssä. Kun kaikki sitten paljastui, se tuli tilanteessa jolloin opiskelin itselleni uuden ammatin lähihoitajan, ja pääsin nauttimaan palkkaa. mies jäi kuin nalli kalliolle, kun minun taloudellinen tilanteeni parani. Mutta hän lähti. Minä en kristittynä voinut jättää häntä, vaan sanoin että jos haluat mennä, mene, mutta minä en eroa hae. Hän teki työtä käskettyä. En ole koskaan ennen ollut niin vapautunut ja onnellinen kun näinä kahtena vuotena kun olen ollut yksin. Ihmeitä tapahtuu. Huomasin vaan että olin ollut naimisissa narsistin kanssa. ja se jos joku on raskasta.
Ymmärrän tuon aiheen , sen kommentoiminen unohtui, kun innoissani vain kerroin omaa tilannettani. Luottamus mieheen ei koskaan palannut, Tiesin , että kun hän lähti, kotoa matkoilleen, että hän meni toisen naisen luokse. Hän ei piilotellut ollenkaan sitä, että joku nainen häntä vaatetti, ja siis meni luottamus täysin. En pystynyt kunnioittamaan häntä. Parasta oli se että hän lähti. Se ei koskaan palautunut , luottamus, vaan parasta oli lähteä eri suuntiin. Tämä on minun kokemukseni aviollisesta uskottomuudesta. Se on niin syvä haava että siitä ei kyllä kovin herkästi toivu. Ei ainakaan ilman ammattiapua.