Kysymykset

Suhteeni on kuin vankila

Olen 33-vuotias nainen ja seurustellut pari vuotta miehen kanssa, jolla on edellisestä avioliitostaan 6- ja 8-vuotiaat pojat, jotka käyvät meillä joka toinen viikonloppu.

Muutin miehen taloon vain muutaman kuukauden seurustelun jälkeen. Minäkin olen eronnut, mutta itselläni ei ole lapsia. Avioeron raha, yms. asiat olivat itselläni vielä kesken, kun syöksyin tähän suhteeseen. Olin masentunut, ja hain turvaa uudesta miehestä. Tuimme ja lohdutimme toisiamme. Hänelläkin oli vaikea ero ja hän kaipasi lapsiaan. Miehellä oli erosta pari vuotta ja sen jälkeen on ollut useita seurustelusuhteita. Välillä hän oli liiankin innokas auttamaan, esim. hän halusi tietää paljonko erorahaa tulen saamaan ja mietti, minne minun pitäisi rahani sijoittaa, jotta korkoa tulisi hyvin. Hän auttoi myös nykyisen työpaikkani saamisessa. Myöhemmin hän ehdotti, että ostaisin puolet hänen talostaan, jolloin hänen rahatilanteensa helpottaisi. En halunnut ostaa taloa, halusin seurustella rauhassa. Loppujen lopuksi hän sai vakuutettua minut, lupasi kihloja ja yhteistä vauvaa, joten ostimme talon ja remontoimme sen. Olimme tunteneet vasta neljä kuukautta. Pikkuhiljaa silmäni alkoivat aueta ja aloin nähdä ongelmia.

Mies alkoi rajoittaa tapaamisiani ystävieni kanssa, kysyi kenelle kirjoitan sähköpostia tai tekstiviestiä ja vaati, että minun piti puhua hänen kuullen puhelimessa. Aloin ahdistua ja kun puhuin tunteistani, mies suuttui. Kaikki mitä tein, oli väärin ja hän mollasi. Tein ruokaa, siivosin, leikin lasten kanssa, yms. mutta sain kuulla, etten ole äitityyppi. Olen kiintynyt lapsiin ja he minuun. Olen opettanut heille paljon, leikin ja luen heille. Tämä on jo itsestäänselvyys mieheni mielestä. Kaikki tapahtuu hänen ehdoillaan, myös makuuhuoneessa. Olin tässä kuumeessa, mutta hän toi silti kavereitaan meille ryyppäämään. Sitten hän lähti baariin, eikä ilmoittanut minulle mitään. Tuli aamu neljältä ja herätti, kun halusi seksiä.

Kerran kun tapasin ystäviäni pitkästä aikaa ja tulin kymmenltä kotiin, sain huudot ja sitten mykkäkoulut. Ystäväpiirini on pienentynyt, kun en ole tavannut ketään rauhan säilyttämiseksi. Vanhemmistani hän ei pidä. Hän ajattelee vain itseään koko ajan. Viime keväänä selästäni löytyi joku patti. Mieheni epäili, että minulla on syöpä. Hän ehdotti, että tekisin hänelle testamentin tai sitten menisimme pikavihille. Hän ei halua käydä vanhempieni kanssa kauppaa, koska he olisivat halunnet kaikki rahat itselleen. Älä kuole, jos et halua naimisiin, hän sanoi. Olin järkyttynyt. Onneksi kaikki on nyt kunnossa, eikä ollut syöpä. Hän on monta kertaa sanonut humalassa, että emme sovi yhteen ja että hän ei rakasta minua. Minua sietäisi hakata, kun en ole sellainen kuin hän olisi halunnut. Toisaalta hän taas sanoo rakastavansa minua liikaa. Olemme monta kertaa sopineet erosta, mutta seuraavana päivänä hän haluaakin jatkaa. Mies ei huomaa, että olen surullinen, eikä hän halua keskustella ongelmista.

Sairastelen yhä useammin ja olen masentunut ja epätoivoinen. Hän väittää, että ei pysty maksamaan taloon sijoittamaani osuutta takaisin minulle, koska hänelle ei jäisi rahaa ruokaan. En tiedä mitä tekisin. Olisin hyvin kiitollinen jos saisin vastausta tähän avunpyyntööni. Olen kuin vankilassa.

nimim. Surullinen

Seksuaali- ja parisuhdeterapeutti Teija-Liisa Ranta vastaa

Hyvä parisuhde ravitsee ja antaa energiaa, vaikka siinä välillä olisi erimielisyyksiä tai riitojakin. Huono parisuhde tuntuu ahdistavalta, vie voimat ja usein lopulta sairastuttaa jomman kumman tai molemmat. Jollei huonoa suhdetta saada toimivaksi omin voimin tai pariterapian avulla, vaihtoehdot ovat vähissä. Omaa elämää ei kannata uhrata kenenkään vuoksi, ei millään verukkeella.

Omaa elämäänsä ei kannata uhrata kenenkään vuoksi

Olet miettinyt eroa ja se vaikuttaisi kertomasi perusteella selkeältä ratkaisulta, jotta alkaisit eheytyä ja voida paremmin. Ero ei henkisesti ole milloinkaan helppo, mutta huonoista vaihtoehdoista toisinaan paras. Toivottavasti yhteiset raha-asianne ovat kaikki paperilla sopimuksina, jolloin voit etsiä juridista apua omaisuutesi takaisin saamiseen. Sinä et ole vastuussa millään lailla miehesi selviämisestä. Hän on aikuinen mies ja kertomasi perusteella käyttää sinua hyväkseen ja käyttäytyy hyvin itsekkäästi ja manipuloivasti.

Liikaa rakastamista ei ole. Rakkauden jokainen ymmärtää ja määrittelee omalla tavallaan, mutta tarvitsemista ja toisen hyväksikäyttöä se ei ole. Kirjeesi perusteella miehesi käytöksessä ei ole juuri mitään rakastavaa. Yhtäläisiä piirteitä eri ihmisten määritelmissä rakkaudesta ovat esimerkiksi välittäminen, huomioiminen, toisen kunnioittaminen ja auttaminen vaikeissa tilanteissa.

Parisuhteen ei tule olla kenellekään vankila eikä siinä vankilassa tarvitse pysyä. Toivottavasti löydät itsellesi asuinpaikkakunnaltasi jonkun tukihenkilön, joka auttaisi sinua irrottautumaan erittäin kuluttavasta suhteesta.

No Comment

Leave a reply

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.