Olemme liki keski-ikäinen pariskunta ja olleet yhdessä viisi vuotta. Muutimme yhteen melko pian seurustelun alkamisen jälkeen ja menimme vuoden päästä naimisiin. Siitä runsas kaksi vuotta
meille syntyi kaivattu lapsi. Sitten pesäntekoon, rankka rakentamisen suunnittelu: ostetaanko, rakennetaanko jne. Toisen halut ja toiveet vastoin omiani. Taloudellisesti olen aina ollut
realisti. Olimmekin nokat vastakkain jo suunnitteluvaiheessa, kunnes itse projekti alkoi.
Minä työmaalla aamusta iltaan, vaimo kotona pikkuisen kanssa. Matkan varrella iloa,
surua ja toraa tasaiseen tahtiin. Päämäärä oli se yhdistävä tekijä.

Nykyinen tilanne on tämä: talo on juuri valmistunut ja olemme vasta
muuttaneet. Välillämme ei juuri ole hellyyttä. Vasta hiljattain tajusin, että olen koko suhteen
ajan ollut se, joka tulee lähelle ja koskettaa. Totta kai, usein seksi on ollut
mielessä viime aikoina ja tajuan nyt, että projektin aikana tarpeet oli kai vain
tyydytettävä ja varsinainen yhteiselo ja toiminta oli nollassa. Nyt olemme
riidelleet milloin mistäkin ja vaimoni on pyytänyt saada omaa tilaa
ratkaistakseen ongelmia ja hakeutunut yksikseen terapeutille. Sen
pohjalta hän päättää tarvitaanko minua sinne, jota asiana kummeksun.

Itse olin kovin helpottunut, kun ainainen murhe ja huolet rakentamisessa
kaikkosivat ja olin positiivisella mielellä, vaikkakin henkisesti väsynyt ja
aioin ruveta panostamaan parisuhteeseen, elämään aviomiehenä koska
katsoin meidän voittaneen taistelun. Mutta nyt tuntuu siltä, etten tiedä
mitä tapahtuu.

Psykologi Kaisa Malinen vastaa

Kiitos kysymyksestäsi, jossa nousevat esille monen ruuhkavuosia elävän parin yhteiselon haasteet. Elämä on ulkoisesti kohdallaan, mutta samalla tuntuu, että elämä on vain arkisten rutiinien toistoa ja parisuhteessakin ollaan kaukana toisistaan. Ulkoiset hyvän elämän mittarit, kuten oma asunto, eivät tuotakaan siinä määrin iloa, kuin mitä niiltä odotti. On eletty liian kauan "sitten kun -elämää" . Kun tavoitteet ovat lopulta täyttyneet, huomataankin, ettei elämänilo synnykään näin.

Kerrot, että rakennusprojekti oli raskas ja riitaisa vaihe elämässänne. Toisaalta teitte työtä yhteisen päämäärän eteen. Myös kaivatun lapsen saaminen on varmasti yhdistänyt teitä. Puhe talon rakennuksesta parisuhteen suurimpana koetinkivenä ei varmasti ole tuulesta temmattua. Suhde joutuu koville, kun aika on kortilla ja fyysinen ja henkinen väsymys painaa koko perhettä. On helppoa sortua "sitten kun -ajatteluun". Ongelmista keskustelu siirretään tulevaisuuteen – aikaan kun talo on valmis. Silloin ajatellaan annettavan aikaa ja huomiota parisuhteelle, kun rakennushuolet eivät enää paina. Toki panostusta suhteeseen on pakkokin vähentääkin tällaisessa tilanteessa, mutta riskinä on kuvailemasi etääntyminen. Parisuhde ei kestä liian pitkäkestoista hyllylle laittamista. Puolisoiden elämänpolut voivat lähteä turhan etäälle toisistaan, jos välillä parisuhteessa ei päivitetä kuulumisia, tuntemuksia ja ajatuksia.

Kun tavoitteet ovat lopulta täyttyneet, huomataan, ettei elämänilo synnykään näin

Puolisosi on varmasti huomannut rakennusprojektin aikaisen kiireesi ja väsymyksesi. Mutta onko hän nähnyt sen, että haluaisit nyt päästä lähemmäs häntä suhteessanne? Vaikka sinulle aiempi etäisyytesi saattoi olla keino selvitä kiireen keskellä, voi olla että kumppanisi on ajatellut sen kertoneen siitä, kuinka paljon arvostat häntä ja suhdettanne. Voisitko kertoa kumppanillesi tuntemuksistasi ja toiveistasi kasvotusten tai vaikkapa kirjoittamalla hänelle kirjeen?

Jos puolisosi kaipaa tilaa, anna sitä hänelle. Ketään ei voi eikä kannata yrittääkään pakottaa jakamaan omia ajatuksiaan ja tunteitaan. Varmista kuitenkin, että puolisosi tietää, että olet hänen käytettävissään, kun hän tarvitsee tukeasi. Vaikka aika olisi nyt sinulle sopiva suhteenne parantamiseen, voi olla että kumppanisi elämässä tämä aika on vasta edessäpäin. Sain vaikutelman, että koet itsesi ulkopuolelle jätetyksi ja voimattomaksi suhteessanne. Etäisyyden ottaminen ja oman tilan hakeminen parisuhteessa palvelee varmasti jotakin tarkoitusta. Syynä voi olla esimerkiksi tarve itsenäisesti selvitellä omia menneisyyden haavoja tai keino suojautua enemmältä haavoittumiselta parisuhteessa. Tärkeää olisi, että te puolisosi kanssa pystyisitte näkemään vaikuttimet etääntymisen taustalla. Vaikeudet voivat olla myös mahdollisuus tukea toisianne ja oppia toisistanne, sen sijaan että ne vain ajaisivat teitä toisistanne kauemmas.

Tilanteesi voi näyttäytyä nyt sinulle raskaana ja tulevaisuus jopa pelottavana. Yhden parisuhteen solmun aukaiseminen voi kuitenkin saada aikaan monia hyviä seurauksia. Mikä olisi pienin ensimmäinen askel kohti sitä läheisempää suhdetta jota kaipaat? Mikä helpottaisi teidän yhteiseloanne juuri nyt? Olisiko se esimerkiksi kiva yhteinen aika vanhan yhteisen harrastuksen parissa? Jotta maaperä olisi otollisempi rakentavalle keskustelulle, on kielteisyyden kehä vuorovaikutuksessa saatava katkaistua.