Olen 32-vuotias kolmen lapsen yksinhuoltajaäiti. Elämäni on kaikkiaan ollut rankkaa – lapsuudessa kärsitystä vanhempien alkoholismista (joka jatkuu edelleen) aina lapseni tulevaan sijoitukseen, johon itse olen päätynyt ja sitä pyytänyt. Itselläni ei ole päihdeongelmia.

Parisuhteeni kahden isomman lapsen isän kanssa oli aikanaan repivä, henkistä ja jonkin verran myös fyysistä väkivaltaa sisältävä. Nuorimmaisen isän kanssa seurustelin jo nuorena ensimmäisen kerran, sittemmin avoliitostamme syntyi lapsi. Kiltti ja ihana ihminen, mutta sotkin suhteen omalla pettämiselläni. Muutimme erilleen muutama vuosi sitten, jonka jälkeen olen seurustellut eri pituisia aikoja erilaisten miesten kanssa onnistumatta kuitenkaan luomaan pitkää suhdetta.

Nykyinen suhteeni alkoi tuttavapariskunnan miesosapuolen kanssa, kun jouduimme samankaltaiseen tilanteeseen: kumpaakin oli petetty ja suhteet ajautuneet karille. Miesystäväni avioliitto (2 lasta) kesti lähes 12 vuotta. Silloinen miesystäväni petti minua exänsä kanssa ja salasi asian useiden kuukausien ajan, kunnes kuulin asiasta muuta kautta.

Ongelmat uudessakin suhteessa (nyt 9 kk) alkavat olla arkipäivää. Analysoin riitelytapamme olevan hyökkäävä-vetäytyvä. Minä olen enemmän hyökkäävä, toki mieskin joskus pyrkii niskan päälle keinolla millä hyvänsä.

Näen suhteen eteen paljon enemmän vaivaa kuin mies

Uusperhekuviota on vaikeaa pyörittää, sillä koen, ettei mies halua sitoutua minuun eikä lapsiini riittävästi. Majailemme aina heillä, ja he tuskin koskaan näkevät vaivaa pakatakseen kassinsa ja tullakseen meille. Minulla on jatkuvasti olo, että näen suhteen eteen paljon enemmän vaivaa kuin mies. Hän ei edes muistanut syntymäpäivääni. Omansakin hänvietti kaverien kanssa baarissa mielummin kuin minun kanssani.

Mies on melko rauhallista tyyppiä, ehkä enemmän introvertti. Minä taas olen ekstrovertti. En tiedä hänen raha-asioistaankaan mitään. Tuntuu, että kaiken tiedon saa ”nyhtää”. Suutun helposti ja koenk että saadakseni miehen reagoimaan, joudun turvautumaan rankkoihinkin keinoihin, kuten pakkaamaan porukan kamat ja lähtemään kotiin tai jatkamaan riitelyä useita päiviä, kunnes olemme molemmat kypsiä ja asia haudataan.

Koen aina, että hän on jotenkin kuuro suhteeni eikä ota minua tosissaan. Hän naureskelee kiukulleni. Se saa minut raivostumaan lisää. Joskus hän mököttää eikä reagoi hetkeen mihinkään. Jos hän jää pahasti riidassa alakynteen, hän alkaa haukkua ja suuttuu. Kommunikointitaidot ovat meillä siis alkeelliset.

Onko tällaisella suhteella mitään tulevaisuutta? Kannattaako tällaisen eteen tehdä töitä? Tiedän, ettei hän tule muuttamaan yhteen, koska ei ole koskaan ottanut asiaa puheeksi, kun taas minä voisin kyllä.

Roikunko tässä vain, etten olisi yksin?

Hänen mielestään minun tulisi hoitaa ehkäisy, joko pillerit tai sterilisaatio. Itse hän saattaa kuulemma joskus vielä tehdä lapsia. Hän tietää, että minä en aio, joten kenen kanssa hän niitä siis tekee? Pillerit saavat minut räjähdysherkäksi ja itkuiseksi eikä hän ota sitä huomioon ollenkaan. Seksistä en saa aina läheskään mitä toivoisin. Orgasmin noin viisi kertaa tänä aikana. Usein hän vain laukeaa minuun melko nopeasti. Joskus on mielettömiä läheisyydentunteita seksissäkin, mutta harvemmin. Silti hän halailee, pussailee ja sanoo rakastavansa.

Mitä tässä kannattaisi tehdä? Roikunko tässä vain, etten olisi yksin? Paha olo on useammin kuin hyvä. Nytkin hän on ystävänsä synttäreillä yksin baarissa, koska minä en taaskaan saanut lapsiani hoitoon. Poissaoloni ei tuntunut häiritsevän, vaikka molemmat kutsuttiin. Lähdin heiltä taas kotiin ja ilmoitin, että aion jättää hänet. En jaksa enää tällaista. Vastaus oli viestinä: Kiva :). Auta minua!

parisuhde- ja seksuaaliterapeutti Teija-Liisa Ranta vastaa

Uusperhekuvio on sinällään jo hyvin vaativa, koska siinä ”pakotetaan” yhteen ihmisiä, jotka eivät ole toisiaan valinneet. Aikuisilta ja parisuhteelta se vaatii erityisen paljon sitoutumista ja panostusta omaan kasvuun; jotta kaikki sujuisi kohtalaisen hyvin. Kirjeesi perusteella olet aika yksin yrittämässä uusperhettä ja parisuhdetta. Tapahtuuko jotain miehesi ja hänen perheensä vuoksi? Toimitko itsesi ja omien lastesi kustannuksella? Mitä tämä suhde sinulle antaa?

Uusperhekuvio on vaativa, koska siinä pakotetaan yhteen ihmisiä, jotka eivät ole toisiaan valinneet

Vaikuttaa siltä, että olet historiasi vuoksi traumatisoitunut ja sinun on vaikea haluta ja tarvita, ja puoliesi pitämisen taito on jäänyt heikoksi. Vain sinä voit rajata omassa elämässäsi asioita, joita et halua tai haluat. Jos tähän ei ole terveesti oppinut, se voi tuntua hankalalta. Mihin kaikkeen suostut, vaikka et sisimmässäsi haluaisi? Mitä tapahtuu, jos pidät rajoistasi kiinni? Pelottaako sinua yksinolo? Kysytkin, että oletko suhteessa vain sen takia.

Olet ollut ihmissuhteissa, joissa sinua on tavalla tai toisella kohdeltu välinpitämättömästi tai huonosti. Haluatko edelleen sitä samaa? Sehän toistuu taas. Minkälaista apua tarvitset, jotta vahvistuisit omana itsenäsi ja saisit kontaktin omaan agressioosi? Agressiolla tarkoitan tunnetta, jota tarvitaan puoliensa pitämisessä ja rajojen kertomisessa, se on elämänvoiman tunne.

Mihin kaikkeen suostut, vaikka et sisimmässäsi haluaisi?

Oma henkilökohtainen vahvistumisesi ja kasvusi terapeutin avulla voisi olla keino tulla onnellisemmaksi omana itsenäsi. Silloin kumppanin valintakin voisi lähteä enemmän siltä kannalta ”kuka kelpaa sinulle?” eikä niin, että ”kenelle sinä kelpaisit?”. Alkaisit uskoa ja luottaa siihen, että olet ansainnut parempaa kohtelua ja rakkautta osaksesi.

Miestäsi et pysty muuttamaan ainoastaan omaa käytöstäsi suhteessa häneen. Mitä tapahtuu, jos lakkaat vaatimasta asioita? On mahdollista rakentaa hyvä parisuhde, kun molemmat osapuolet sitä tahtovat ja suostuvat tekemään asioille käytännön tasollakin jotain. Oletteko keskustelleet yhdessä siitä, mitä tulevaisuudeltanne haluatte tai ette halua?

Toivon sinulle voimia ja rohkeutta jatkaa avun hakemista, jotta alat tehdä elämästäsi itsellesi hyvää, jollei miehesi yhdessä suostu siihen. Miehesi halukkuutta osallistua tähän ja parisuhteenne parantamiseen et saa selville muulla kuin kysymällä häneltä.