Mitä jos syyllistämisen korvaisikin armollisuus?

Äiti avaa poikansa oven ovikelloa soittamatta, kuin tulisi omaan kotiinsa. Äidin mielestä pojan katseessa välähtää kiukku, mutta pojan ilme pehmenee pian; äidille ei kannata harmia näyttää. Oletko nyt hoitanut sen verotoimistoasian ja Kelan päivärahan, entä onko työhaastattelusta tullut jo tuloksia, kuinkas sen lopputyösi laita on, saitko valmiiksi viime viikolla, kuten sovittiin? Äiti pulppuaa kysymyksiä ja odottaa niihin vastauksia, mutta ei rauhoitu kuuntelemaan.

Äiti valittaa ystävilleen: ”Pojan kanssa on niin paljon vaikeuksia, kun ei se reppana tahdo itsenäistyä. Kehen lie tullut, kun lojuaa ja laiskottelee? Miten minun määrätietoinen luonteeni ei osunut poikaan ollenkaan? Miten se on mahdollista, vaikka minussa kasvoi ja minusta kehittyi?”

Äiti syypää kaikkeen?

Äidille ei voi sanoa, että oma syysi. Etkös näe, että pidit poikaa niin kovin otteessasi, ettei poika yltänyt aikuisuuteen, kun et päästänyt syliäsi kauemmaksi. Niin voi ajatella, mutta ei sanoa.

Jos äiti nyt yksissä tuumin ja yksimielisesti julistettaisiin syylliseksi, olisiko se pojalle tie vapauteen? Huokaisisiko poika helpotuksesta, vapautuisi omasta syyllisyydestään, äitinsä kahleista ja saisi jo huomispäivänä hommansa hoidettua?

Monenteenko polveen tämä syyllisyyden langettaminen ja syyllisten jatkuva etsiminen pitäisi ulottaa? Pitäisikö väsymättä etsiä pääjehua, kaiken piinan lähdettä, että kaikki muut vapautuisivat?

Armo ja ymmärrys

Entä jos käännyttäisiin armon ja ymmärryksen puoleen? Sovittaisiin, että kaikki on ymmärretty ja anteeksi annettu – kaikkihan tekivät koko ajan parhaansa, eli sen, mihin sillä hetkellä pystyivät. Yksilöllisestä syyllisyyden kokemisesta noustaisiin yhteisöllisen ymmärryksen ja armollisuuden lepoon – ei tarvitsisi enää kaivella eikä muistella, ei syyttää eikä kiukuta eikä käydä yhden naisen tai miehen sotaa.

Kun ei voida hoitaa syitä, kannattaa hoitaa seurauksia

Kun ei voida hoitaa syitä, koska ne tapahtuivat jo eivätkä ole muutettavissa, kannattaa hoitaa seurauksia. Se tarkoittaa tulevaisuuteen kurottamista, huomisen vastaanottamista ja uudenlaista suhdetta itseen ja toisiin.

”Äiti, voisitko soittaa ennalta, kun olet tulossa käymään?”, poika voi sanoa äidilleen.

Teksti: Tiia Arjanne

Artikkelin kirjoittaja on psykologi ja kirjailija, jonka kirjanen Masennuksen viisaus (Tiara Books) ilmestyy kauppoihin toukokuussa. Tiia Arjanteen aikaisemmat kirjat ovat Johtajuuden kolmas silmä (Magentum, 2006) Tilaa kirja! ja Rakkauden viisi vihollista (Magentum, 2007). Tilaa kirja!

Kirjoittajan omat nettisivut löytyvät osoitteesta: www.tiara.fi.