Siskosta voi saada ystävän, mutta se vaatii aitoa ja rehellistä suhdetta.

Riippuvuutta, rakkautta, raivoa ja kaunaa – kuulostaako tutulta? Naisen suhde omaan sisareen on persoonallisuuteen vaikuttava elinikäinen ihmissuhde: sisko pysyy siskona koko elämän ajan, häntä ei voi valita eikä vaihtaa (toisin kuin ystäviä).

Useimmilla sisaruksilla on ristiriitaisia tunteita toisiaan kohtaan: sisarsuhteet sisältävät läheisyyttä, suojelua ja rakkautta, mutta myös kilpailua ja vihamielisyyttä.

Sisartrauma

Terri Apter kertoo kirjassaan sisartraumasta, jonka tutuin esimerkki on se, kun esikoinen joutuu sopeutumaan ankean totuuden edessä: pikkusiskon syntyessä hänen täytyy oppia jakamaan entinen ja ainutlaatuinen asemansa perheessä. Pikkusiskokaan ei tässä kuviossa pääse helpolla, sillä hän joutuu jakamaan siteensä vanhempiin, minkä lisäksi hän joutuu kestämään sisarensa vihamielisyyden.

Keskimmäisillä lapsilla saattaa kuitenkin olla vaikeinta, sillä he kokevat sisarkilpailun vanhempien huomiosta molemmilta suunnilta ja hän on yleensä se sisar, jonka ääntä ei kuunnella. Myös sisarpuolet joutuvat kilpailemaan asemastaan perheessä, ja uusperheen syntyessä jotkut lapset jäävät pahasti syrjään. Perheen ainoa lapsikaan ei voi välttyä sisartraumalta, sillä aikanaan jokainen joutuu huomaamaan, ettei hän olekaan ainutlaatuinen lajissaan; oma ainutlaatuisuus on uhattuna silloin, kun vanhempien huomio saattaa keskittyä jonkun toisen lapsen lahjakkuuteen tai ominaisuuksiin.

Taistelua rakkaudesta ja huomiosta

Kun lapsi näkee sisaruksensa saavan osakseen erityistä huomiota tai ihailua, pelkää hän vanhempiensa unohtavan hänet. Koko elämämme ajan voimallisin pelko on se, että meidät syrjäyttää joku, jota vanhemmat rakastavat meitä enemmän. Sisartrauma selittää sisarusten välistä kiintymystä ja vihamielisyyttä.

Kaikki lapset pelkäävät syrjäytetyksi tulemista, mutta syrjäytyminen vaikuttaa erityisesti tyttöihin; naisen psyyken pääteemoja ovat pelko turvallisten ihmissuhteiden menettämisestä sekä syyllisyys muita kohtaan koetusta aggressiosta.

”Kateus on kipeintä sen kohdistuessa läheiseen ihmiseen ja suuresti meidän kaltaiseemme.”

Kateus on kipeintä sen kohdistuessa läheiseen ihmiseen ja suuresti meidän kaltaiseemme. Ihminen ei kadehdi toista vain siksi, että hänellä on sitä, mitä me haluamme – ihminen kadehtii toista silloin, kun hänellä on tai hän edustaa jotain sellaista, mikä tuntuu vähentävän hänen omaa arvoaan ja kun hän pelkää jonkin toisen hyvien ominaisuuksien riistävän häneltä rakkauden.

Ymmärrystä ja ilkeyttä

Sisaret tietävät mitä sanoa ja milloin, saadakseen aikaan haluamansa vaikutuksen. Sisarten kykyyn ymmärtää nopeasti toisen sen hetkinen tunnelma, sisältyy empatiaan liittyvät tunteet, kuten halu tukea ja lohduttaa – mutta mukana voi olla myös halu repiä, hämmentää ja kauhistuttaa.

”Kun haavoitamme siskoa, johon myös samaistumme, haavoitamme samalla itseämme.”

Ymmärrys on lohdullista ja se helpottaa ahdistavaa yksinäisyyttä, mutta se voi tehdä meidät myös haavoittuviksi. Tytöt ovat usein veljiään paremmin selvillä sisarensa mielialasta ja tunteista. Monet naiset huomaavat pieniä äänen ja käyttäytymisen muutoksia, jotka joiltain muilta ihmisiltä jäävät usein huomaamatta. Ymmärrys ja empatia kulkevat käsi kädessä ilkeyden kanssa ja tytöt kykenevät varsin taitavasti käyttämään empaattisia kykyjään ohjaillakseen muita. Hyökkäys siskoa vastaan tuottaa toisinaan hetkellistä mielihyvää, mutta kun haavoitamme siskoa, johon myös samaistumme, me haavoitamme samalla itseämme.

Elinikäinen side

Sisaruus synnyttää meissä tietoisuuden muista, jonka kautta syntyvä samaistuminen johtaa elinikäiseen siteeseen. Myös sisaret, jotka tuntevat olevansa erossa ja menettäneensä yhteyden toisiinsa, säilyttävät tietoisuuden toistensa ydinidentiteeteistä, joka muistuttaa sanoiksi pukeutumattomasta ja vain osittain unohdetusta lapsuudesta. Tieto sitoo ihmisen myös menneisyyteen, ja sisarukset tarjoavat kosketuksen lapsuuden minään ja menneisyyden kysymyksiin. Sisaruus voi olla hauskaa, mutta se voi olla myös raivostuttavaa.

Tarve erottautua sisaresta

Haluamme kokea itsemme ainutlaatuisiksi. Sisartraumassa kohtaamme sen mahdollisuuden, että meidät voidaan syrjäyttää, jonka seurauksena menetämme ainutlaatuisen asemamme.

Samassa perheessä kasvavat lapset eroavat persoonallisuudeltaan aivan yhtä paljon toisistaan kuin muiden perheiden ihmisistä; yhdessä kasvaminen ja samaistuminen toiseen ovat siis hyviä tapoja varmistaa oma erilaisuus. Erilaisuuden näkyväksi tekemistä, rajanvetoa itsen ja toisen välille, harjoitellaan toista nimittämällä, vähättelemällä tai ivaamalla. Ne ovat keinoja näyttää kaikille, ettei sisko ole samanlainen kuin minä.

Vanhempien haasteena onkin sisarten rajanvedon väistämättömyyden hyväksyminen. Lapset voivat riidellä kaikesta mahdollisesta taistellakseen omaan ainutlaatuisuuteen kohdistuvaa uhkaa vastaan.

Aikuisena ystävä ja tukija

Aikuisiällä sisko saattaa olla ymmärtäjänä ja tukijana, joka tuntee sisarensa toiveet jo pitkältä ajalta. Lapsuuden riitojen ja kilpailun sijalle naiset löytävät varmuutta ja pysyvyyttä sisaresta, joka on samalla ystävä.

”Sisaruksista näemme, kuinka menneisyytemme vaikuttaa nykyiseen elämäämme.”

Sisarustensa kanssa tytöt ovat yhtä hyviä tappelemaan kuin pojat, vaikka tytön onkin vaikea raivota rakkaalle ihmiselle, johon hän samaistuu läheisesti.

Sisarusten yhteinen maailma vaikuttaa ihmisen elämässä koko elinajan. Sisarussuhteet kestävät yleensä pidempään kuin suhteet vanhempiin tai lapsiin. Sisaruksista näemme, kuinka menneisyytemme vaikuttaa nykyiseen elämäämme. Sisaret riitelevät, mutta he kuitenkin yleensä säilyttävät läheisen suhteensa ja aikuisina siskot useimmiten tukevat toisiaan elämän tärkeissä tapahtumissa.

Lähde: Terri Apter (2007). Sisarsolmu. Kustannus Oy Arkki. Tilaa kirja!