Ihmisen on ensin löydettävä itsensä, jotta hän kykenee rakastamaan toisia.

Nykypäivänä parisuhteiden purkautumisesta näkyy tulleen enemmän sääntö kuin poikkeus. Minkä vuoksi samassa parisuhteessa pysyminen on niin vaikeaa? Terapeutti Tommy Hellsten tarjoaa kysymykseen muutamia vastauksia.

Erillisyyden merkitys

Hellstenin mukaan useat parisuhteet kaatuvat siihen, etteivät kumppanit kykene kunnioittamaan toisen persoonaa, mikä tarkoittaa sitä, että he eivät näe toisen ihmisen erillisyyttä eivätkä anna tilaa sille. Jos ihmiseltä puuttuu kyky nähdä toisen erillisyys, johtaa se ennen pitkää siihen, ettei hänkään tule nähdyksi omana itsenään, vaan mahdollisesti toisen tyydyttymättömien tarpeiden läpi. Nuo tarpeet liittyvät usein sellaiseen, mitä ihmisen olisi pitänyt saada omilta vanhemmiltaan – mutta hän ei voi odottaa niitä aikuisena puolisoltaan.

Aikuisuus tarkoittaa sitä, että on kasvettava ihmiseksi, joka ottaa vastuun omasta itsestään ja erityisesti myös omasta menneisyydestään. Aikuinen voi tukeutua toisiin ja hakea apua toisilta, mutta ei ripustautua tai takertua.

Irti menneisyydestä

Mikäli käsittelemätön menneisyys vääristää omaa näkökykyä, henkilön ei ole mahdollista nähdä kumppaniaan sellaisena kuin tämä on; tällaisessa parisuhteessa ei ole kyse toiseen liittymisestä vaan toisen käyttämisestä.

Jos ihminen ei ole tiedostanut omaa menneisyyttään, hän elää siinä – hän on ikään kuin menneisyytensä vanki. Aikuisen vastuun ottaminen tarkoittaa myös sitä, ettei hän anna omia selvittämättömyyksiään puolison kannettavaksi. Ellei ihminen näe omaa rikkonaisuuttaan, syyttää hän helposti puolisoaan oman elämänsä kurjuudesta.

Itsensä kantaminen

Rakkauteen kykenee sellainen ihminen, joka kykenee kantamaan itsensä. Oman menneisyytensä tiedostaminen vapauttaa ihmisen näkemään kumppaninsa sellaisena kuin tämä on. Tällaisella ihmisellä on kyky elää toisen ihmisen lähellä. Se tarkoittaa sitä, että jakaa toisen kivun ja taakan, mutta ei ota niitä häneltä pois. Oman rikkonaisuutensa ja kipunsa kohdannut ihminen tietää, että kipu ja tuska johtavat kasvuun ja kehittymiseen. Totuus vapauttaa, vaikkakin se voi tehdä joskus kipeää.

”Totuus vapauttaa, vaikkakin se voi tehdä joskus kipeää.”

Ihmisen sanoessa ”ei”, hän ottaa suuren hylätyksi tulemisen riskin. Sanomalla ”ei”, ihminen ilmaisee itselleen ja muille, että hän uskoo sisimmässään johonkin, mikä on tärkeämpää kuin se, että muut ihmiset hyväksyvät hänet. Tällainen ihminen saattaa pelätä synnyttämiään ristiriitoja, mutta hän ei tee pelostaan tekosyytä olla toimimatta siten kuin hän sisimmässään tietää oikeaksi.

Ihminen voi oppia kantamaan itsensä ja hyväksymään oman erillisyytensä vasta koettuaan syvää yhteyttä ja oltuaan rakkaudellisessa vuorovaikutuksessa toisiin. Ihminen syntyy siksi, mikä hän syvimmiltään on, kun hän ymmärtää riippuvuutensa toisista. Mitä riippuvuus oikeastaan tarkoittaa? Tähänkin kysymykseen Tommy Hellsten tarjoaa muutamia vastauksia.

Yhteyisöllisyyden tarve

Ihmisen syvin tarve on elää yhteydessä toisiin ja kuulua johonkin. Hänellä on tarve olla oma itsensä ja kasvaa omaksi itsekseen. Yhteys toisiin ihmisiin antaa suojan vääristynyttä vahvuutta vastaan. Jos ihminen ei ole saanut sitä rakkautta, mitä hänen persoonansa tarvitsisi kehittyäkseen, hän jää oman sisimpänsä vangiksi. Mitä vähemmän ihmiset saavat rakkautta, sitä suurempi rakkauden vaje heissä on ja sitä vähemmän heillä on, mitä antaa muille.

Kun ihminen tulee nähdyksi ja kuulluksi omana itsenään sekä saa arvostusta ja hänen lähellään halutaan olla, alkaa hän nähdä itsensä sellaisena kuin hänet on nähty. Tällöin ihminen arvostaa itseään ja hyväksyy omat tunteensa eikä ohita omia tarpeitaan.

”Mitä vähemmän ihmiset saavat rakkautta, sitä vähemmän heillä on, mitä antaa muille.”

Rakkaus vie pelon

Pelko saattaa olla ihmisen elämässä vallitsevin tunnetila ja se syntyy siellä, missä ihminen ei voi liittyä toisiin eikä kokea olevansa turvallisen yhteisön jäsen.

Pelko ja turvattomuus kulkevat käsi kädessä, ja turvattomuus kertoo rakkauden puuttumisesta. Ihminen saattaa ajatella, että hänen pitää selviytyä yksin ja silloin hän tulee kyvyttömäksi pyytämään apua ja tarvitsemaan muita. Yhteys toisiin luo turvaa ja mitä syvempään yhteyteen muiden kanssa ihminen uskaltautuu, sitä suuremmaksi hänen turvansa käy.

Kun ihminen tietää olevansa kannettu ja rakastettu, hän uskaltaa sietää omaa erillisyyttään ja omien ongelmiensa kantamista. Saadessaan rakkautta ihminen kykenee ottamaan vastuun omasta itsestään. Hän saa kyvyn liittyä toisiin takertumatta heihin ja olematta heistä riippuvainen.

Lähde: Tommy Hellsten (2000). Saat sen mistä luovut – elämän paradoksit. Kirjapaja. Tilaa kirja!
Kuva: Flickr/FromSandToGlass