Tutustu Bruce Fisherin määrittelemään viiteen vaiheeseen, jolla ero tyypillisesti etenee.

1. Miksi näin kävi?

Ensimmäisenä eropäätöstä seuraa sokki, jossa tapahtuma tuntuu epätodelliselta, kuin unelta. Kun asia saavuttaa tietoisuuden tason, kysymykset ”Miksi näin kävi?” ja ”Miksi minulle/meille?” nostavat päätään. Etenkin eron syyt pohdituttavat tässä vaiheessa.

2. Viha

Rakkaussuhteen päättymisen tajuaminen henkisellä tasolla synnyttää aina vihan tunteita. Vihan läpikäyminen on eroon sopeutumisen myötä välttämätön vaihe. Eronneen on hyväksyttävä nämä vihan tunteet itsessään ja opittava ilmaisemaan niitä rakentavasti. Jos viha jää käsittelemättä, se rajoittaa usein henkilön omaa elämää ja mahdollisuuksia onnellisen elämän rakentamiseen.

Vihan purkamisen tarkoitus on lopulta löytää anteeksianto, joka on eronneen itsensä kannalta tärkeää. Vaikka anteeksi antaminen veisi vuosia tai jopa vuosikymmeniä, se kannattaa, sillä vasta sen jälkeen voi menneisyydestä ja pettymyksestä laskea täysin irti.

”Vihan purkamisen tarkoitus on lopulta löytää anteeksianto.”

3. Kaupankäynti

Ero nostaa esiin ahdistavia pelon tunteita yksin jäämisestä ja pärjäämättömyydestä. Tämä voi ajaa yksilön maanittelemaan kumppaniaan tulemaan takaisin. Väärin syin yhteenpalaaminen ei johda kuitenkaan hyvään. Riidat
ja loukkaantumisen tunteet eivät katoa ja ratkea kuitenkaan itsestään.

Tässä vaiheessa olisi tärkeää kyetä käsittelemään omia tunteitaan. Hyvä apu on puhua ystävälle tai terapeutille.

4. Sopeutuminen

Tässä vaiheessa rakkaussuhteesta päästetään lopulta irti. Se on vaihe ”pimeyttä ennen sarastusta”. Masennus on tässä vaiheessa yleistä, mutta ajan kuluessa eronnut huomaa löytäneensä selviytymiskeinoja ja kasvaneensa entistä vahvemmaksi.

Sopeutuminen muuttuneeseen tilanteeseen tapahtuu sitä paremmin, mitä rehellisemmin yksilö hyväksyy eron tapahtuneen. Sopeutumisvaihe on täynnä kirjavia tunteita, mutta pikkuhiljaa tunnekuohut alkavat lievittyä. Kun ikävä muisto vihlaisee rinnasta, on hyvä muistaa, että ensi kerralla tilanne ei ehkä aiheuta enää yhtä voimakasta reaktiota. Se on jo kerran koettu, työstetty ja taakse jätetty.

5. Irrottautuminen vanhasta ja suuntautuminen uuteen

Irrottautumisvaiheessa eronnut tuntee itsensä vapaaksi surun synnyttämästä tuskasta. Eronnut on rakentanut ympärilleen uuden ihmissuhdeverkoston ja arkitoimet, jotka tukevat uutta elämäntapaa. Elämä ei ole enää kaoottista, vaan hetkittäin se tuottaa yksilölle jopa mielihyvää ja iloa.

”Tässä vaiheessa eronneella alkaa olla voimia miettiä tulevaisuutta.”

Tässä vaiheessa eronneella alkaa olla voimia ja kykyä miettiä tulevaisuutta ja haaveitaan. Tämä on myös otollisin vaihe uuden parisuhteen solmimiselle. Kesken erokriisin uusi suhde voi sekoittaa ajatuksia vain entisestään. Tässä vaiheessa oma itse ja elämä on jo saatu tasapainoon, vaikka myös epävarmuuden tunteet ovat tässäkin vaiheessa tyypillisiä. Tapahtunut ero on jäänyt osaksi minäkuvaa ja vaikuttaa näin edelleen elämään, mutta ei kahlitsevasti ja hallitsevasti. Mahdollisuus uuteen ja onnellisempaan elämään on alkanut.

Lähde: Pia Kaulio & Mia Ylitalo (2007). Elämän viemää. Näin selviät muutoksista. Edita.

Kuva: Flickr/Julien Jeanneau