Kolumni

Erosta

Kolumnia kirjoittavat Suhdesopan tiimiläiset. Tällä kertaa vuorossa on Pohdiskelija.
erosta_500
[Kirjoittanut: Pohdiskelija]
Siitä tuli ontto tunne rintaan. Tyhjä ja surullinen. Kuulin tuttavapariskunnan eronneen. Lasten jäävän isälle viikoiksi ja äidille viikonlopuiksi. Olin hiljaa pitkän aikaa.

On sanottu, että ero aina pieni kuolema. Se tappaa yhteyden, joka on kerran ollut olemassa. Se ei koskaan enää tule samalla tavalla eheäksi, jos se nyt eheä on koskaan ollutkaan.

Erossa vanhemmat jakavat rakkaimpansa, lapsensa

Ennen omaa lasta, en ymmärtänyt eron vakavuutta ja syvyyttä lapsiperheessä. En tuskaa, jota erossa olo lapsesta vanhemmalle tuottaa. En asioiden monimutkaisuutta ja ratkaisemattomuutta. En tietoa siitä, ettei tilanteessa ole olemassa hyvää ratkaisua.

Vasta kun sain oman lapsen, tajusin eron totaalisen haavoittavuuden. Erossa vanhemmat jakavat rakkaimpansa, lapsensa. Tiedostin, etten olisi ikinä valmis jakamaan lastamme. En usko, että miehenikään olisi. Ja kuitenkin lapsi olisi erossa pakko jakaa. Viikko sinulle, viikko minulle. Ja kuinka yksinäiseksi tuntisin itseni erossa lapsestani. Miten tuska raastaisi sydäntäni, kun jäisin paitsi hänen joulustaan, synttäreistään ja kevätjuhlistaan.

Ei lasta ole tarkoitettu jaettavaksi. Ei ihmisiä ole tarkoitettu eroamaan. Miksi meistä niin monelle kuitenkin käy niin? Minne katoaa rakkaus, joka kerran poiki maailmaan rakkauden hedelmän?

No Comment

Leave a reply

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.