Kysymykset

Apua masennukseen

Olen 41-vuotias nainen, kovaa työelämää takana 25 vuotta,
lapset 20 ja 15 v, eronnut ja karannut muutaman otteeseen.
Tällä hetkellä elän toivottavasti pysyvässä parisuhteessa;
mies on ihan mukava ja vastuuntuntoinen, ei mikään
huithapeli.

Entisten kokemusten perusteella ajattelin kuitenkin, että
minussa on aina se vika. Hain masennuslääkityksen, että
jaksan selvitä normaali arjesta. Jäin työttömäksi keväällä 18 vuoden ”uraputken” jälkeen
ja siitä lähtien olen tavoistani poiketen ollut vain kotona,
entinen uraohjus. Aluksi oli tosi hienoa saada päättää
omista aikatauluistaan, tehdä päivästä sellainen kuin
itse haluaa. Ajattelin, etten kauaa työttömäksi jää. Totta:
työtarjouksia on tullut, mutta kun mikään niistä ei tunnu
kiinostavan.

Nyt alkaisi olla paineita palata takaisin työelämään.
Kaikki dead-linet, jotka olen asettanut itselleni, on jo ylitetty.
Mutta kun se oravanpyörän pyörittäminen ei vaan enää
jaksa kiinnostaa!

Välillä luulen, että olen vain laiska ja saamaton, välillä että
tämä on joku mielisairauden laji, masennus, työuupuminen,
stressi yms. Kuinka sitä saisi potkua itseensä (lisää lääkitystä?),
että pääsisi tästä taas tolpilleen ja niin sanotun normaalin
yhteiskunnan pariin?

Mies onneksi ymmärtää, mutta kuina kauan voin ladata
hänen niskoilleen rahan hankinnan? Saan tietysti päivärahaa, mutta se tuntuu niin kovin mitättömältä
entiseen verrattuna. Pitäisi saada lisää virtaa jostakin, mistä? Suorituspaineita näkyy olevan meilä työttömilläkin.

Seksuaali- ja parisuhdeterapeutti Teija-Liisa Ranta vastaa

Kun löydät vastauksia siihen, miksi elämässäsi ei ole energiaa tai virta on vähissä, pääset todennäköisesti eteenpäin voimaantumisessasi. Itselläsi on kaikki vastaukset, mutta omin voimin toipuminen ei aina ole mahdollista. Usein tarvitsemme toisen ihmisen palautetta, saadaksemme itsestämme selkeän kuvan ja tarvitsemme apua myös pelkojemme ja tuskamme läpikäymisessä. Näin on erityisesti silloin, kun on kysymys traumoista. Ammattiauttaja ja terapia on paras apu asioiden purkamisessa.

Mieleeni tulee erilaisia vaihtoehtoja siitä, mikä energiaasi saattaa sitoa.

Työttömäksi jääminen on kriisikohta elämässä ja saattaa myös nostaa pintaan historiaasi liittyvät muut kriisit ja traumat. Olet kokenut suuren elämänmuutoksen, joka vaatii oman työstämisensä. Siitä seuraa reagointia, joka on ymmärrettävää ja sille on hyvä antaa tilaa. Miten olet käsitellyt tilanteeseesi liittyvät tunteet, oletettavasti surun ja vihan?

Mistä asti olet kantanut syyllisyyttä mukanasi ja mihin?

Mainitset eronneesi ja karanneesi muutamaan otteeseen. Liittyykö eroihisi asioita, joita et ole saanut käsiteltyä loppuun? Kuinka olet käsitellyt erotilanteisiin liittyvät mahdolliset loukkaantumiset, surun ja vihan?

Jokin historia on myös varmasti toteamuksellesi, että sinussa on aina vika. Mistä asti olet kantanut syyllisyyttä mukanasi ja mihin? Parisuhteessa ei kukaan ole yksin syyllinen suhteen ongelmiin. Vai onko syyllisyys sinulle tuttua jo lapsuudesta? Kuinka sinun tarpeitasi, toiveitasi ja halujasi on kuunneltu?

Oire on aina mielekäs, sinun oireesi on masennus tai alavireisyys. Oire yrittää kertoa sinulle jotain ja sitä on syytä kuulla. Itse joudut tekemään sen työn (terapeutin avulla), miten "tulet pois" masennuksesta. Se matka ei aina ole yksinkertainen tai helppo, mutta kannattaa varmasti. Kysymys ei ole siitä, että olisit laiska tai saamaton. Lääkitys on toisinaan tarpeen ja hyvä tuki terapialle, mutta pelkkä lääkityksen lisääminen ei liene se ratkaisu mitä haet.

Tarvitsetko apua sen selvittämiseen kuka ja millainen nainen olet, mitä elämältäsi haluat ja kuinka pidät oman elämäsi omassa hallussasi? Vaikuttaa siltä, että nykyisessä parisuhteessasi saat tukea mieheltäsi. Olisiko hän valmis auttamaan sinua myös avun hakemisessa, mikäli et itse jaksa?

4 Comments

  1. Maria
    03.04.2008 at 23:28

    Bla.bla.blä! Miten sä voit kuvitella että sulla on niin huonosti?
    Sullahan on aikuiset lapset ja ymmärtäväinen mies ja koulutus!!!
    Lopeta laisottelu ja mene töihin!!!

    T. 3lapsen äiti/vaimo/yksityisyrittäjän vetäjä, ketju( tosin mulla on sytytysnauhat loppuun palanneet jos jollain… )

  2. 16.04.2008 at 11:52

    Sinulle aiheesta ”Apua masennukseen”.Kirjoitit hienosti ja osuvasti,olet vielä nuori ja kerkiät tehdä vaikka minkälaisen uran.Nyt on luultavammin pysähdyksen paikka.Uskon vakaasti,että sekin aika tulee,että menet työhön tai keksit jonkin muun vaihtoehdon.Elä ja nauti hyvästä parisuhteesta,se on harvinaista.Ulkopuolisten älä anna painosta itseäsi.Mieti asioita rauhassa ja tee mikä sinusta ja perheestäsi tuntuu mukavalta.Puutarha työy ovat hyvää terapiaa,kun niitä tekee rauhassa,ilman vertailuja muiden pihoihin.Hyvää kevättä!

  3. Satu
    18.11.2008 at 20:57

    Sinulle, ”apua masennukseen”.

    Oli hienoa löytää sinun viestisi, sillä itse painin tällä hetkellä samoissa asioissa. Sen verran kuitenkin olen eri tilanteessa, että olen 41v ja työskennellyt rahoitusalalla 15 vuotta vuoteen 2005. Olen eronnut 2002 ja minulla on 4 lasta (19v, 17v, 16v ja 13v). Vanhin asuu jo omillaan ja lapset ovat isällään ja minulla aina vuoroviikoin. Kuitenkin tapasin nykyisen mieheni 2004 ja 2005 irtisanoin itseni pankista ja siirryin mieheni yritykseen oppisopimuksella. Opettelin siis kokonaan uuden työn ja vaikeaa uusperhettä sekä rakensimme vielä talon johon muutimme 2007 jouluna. Väsyin jo 2007 keväällä ja hain sairaslomaa. Mieheni kuitenkin tokaisi etteä ei yrittäjällä mitään lomia ole joten työ jatkui ihan yhtä hulluna kuin ennenkin. Nyt eletään marraskuuta 2008 ja harkitsen ainoastaan avioeroa ainoana vaihtoehtona ja ulospääsynä tästä kaikesta. Pohjimmiltani en kuitenkaan ole siihen valmis. Mikäli saat osoitteeni niin kirjoita minulle.

  4. saara
    30.03.2012 at 19:46

    hienoa että olette uskaltaneet nettiin tarinanne kirjoittaa.(harmi vaan että aina ei niihin asiallisia kommentteja saa).
    Toivottavasti olette jo kummatkin tilanteisiinne ratkaisut löytäneet. Itsekin yritin netistä asiaan liittyvää materiaalia löytää.
    Itsellänikin nyt pitkään ollut kova ahdistus kaikenlaisiin asioihin,ja vaikea taas nostaa päätänsä ja nähdä niitä elämän valopilkkuja.Toivon vaan että jossain nurkan takana taas se elämän-ilo löytyy.

Leave a reply

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.