Julma ja väkivaltainen äiti
Meitä on kaksi lasta, minä ja nuorempi veljeni. En henkilökohtaisesti
muista itse koskaan saaneeni vanhemmilta hellyyttä, halauksia,
kädestäpitämistä tms. Päin vastoin muistan "selkäsaunat” ja kyyneleet.
Ensimmäisen kerran mietin itsemurhaa 8-vuotiaana. Muutin kotoa
14-vuotiaana. En juurikaan muista lapsuudestani, paitsi pelon
ilmapiirin. Muistan miten olin ihan varma siitä, että äitini haluaa
tappaa minut, enkä tiennyt miten päin olisin ollut, että olisin hänelle
kelvannut.
Elämäni on ollut aika rankkaa. Olen löytänyt itseni aina suhteista
väkivaltaisten luonnehäiriöisten miesten kanssa. Olen kuitenkin
selvinnyt. Mutta nyt yhä useammin mieleeni palaa omituinen
äitisuhteeni.
Ehkä yhden kerran olen äitiäni halannut, sekin tuntui väkinäiseltä.
Isäni kanssa välini ovat lämpimämmät. Nykyään välimme ovat kuitenkin
asialliset äitini kanssa ja tulemme toimeen, kunhan en suututa häntä
enkä näytä kiukkuani mistään asiasta. Osaan siis jo
elää hänen kanssaan, mutta nyt kun minulla on omia lapsia, on eteeni
tullut lisää ongelmia.
Lapseni eivät ole saaneet fyysistä kosketusta mummoltaan muutoin kuin väkivallan muodossa
Veljeni lapset ovat äidilleni kaikki kaikessa. Mutta jostain syystä
minun lapseni saavat osakseen samanlaista kohtelua kuin minäkin
pienenä. Äitini haukkuu ja nälvii heitä, niin että lapseni eivät
uskalla enää edes puhua mummolleen mitään. Tästä seuraa se, että
äitini haukkuu heitä lisää, yksikertaisiksi ja jälkeenjääneiksi, jotka
eivät saa edes suutaan auki. Lapsiraukat ovat kuin oravanpyörässä,
mikään mitä he tekevät tai jättävät tekemättä, ei ole mummolle hyvä
eikä oikein, vaan aina löytyy moitittavaa. ”itini sylissä he eivät ole
olleet, eivätkä saa fyysistä kosketusta mummoltaan muutoin kuin
väkivallan muodossa.
Pahinta on varmasti tämä henkinen väkivalta, mutta kuvassa on myös
fyysistä. Luulin hänen lopettaneen sen, mutta minun silmieni
välttäessä hän tekee sitä edelleen. Kerran hän oli vain viisi
minuuttia lapseni kanssa kaksin, ja sinä aikana nipisti lapselle
veriset kynnen jäljet lantion alueelle. Samoin hän pakkosyöttää
lastani, tunkee suuhun väkisin leipää tms. vaikka toisen suu on jo ihan
täynnä. Luoja tietää, mitä kaikkea muuta, josta en tiedä.
Miksi en tee mitään? Teen minä, sillä tavalla minkä osaan ja mihin
kykenen. Välttelen äitiäni, käymme tosi harvoin siellä ja silloin kun
käymme, en jätä lapsiani hetkeksikään pois silmieni alta. En voi
lakata kokonaan käymästä, sillä isääni haluan tavata ja hän on
lapsille ja minulle ainoa isovanhemman malli. ”idilleni en
osaa sanoa vastaan, en ole ikinä pystynyt. Minuun on iskostettu se,
ettei negatiivisia tunteita saa näyttää eikä äidin mieltä
pahoittaa. Muutoin hänestä sukeutuu marttyyrikuningatar.
Hmmh… eksyin kauas aiheestani. Tahdoin vain kirjoittaa siitä, että
mistä johtuu, että äitini on nykyään kokoajan todella kauhea. Siis
ilkeä, kireä japahalla päällä. Tiuskii, ottaa kaiken itseensä kuin
kävelevä myrskyn merkki? Olisiko hänellä jotain mielenterveysongelmia
vai onko hän vain luonteeltaan julma? Miten tällaisen asian kanssa
pitäisi elää ja olla? En tiedä mistä lähden tätä asiaa purkamaan,
miten käsittelen asian niin, että sen itsekin ymmärrän ja tiedostan
oikeasti. Miksi äitini on tuollainen?
Kysymyksiä.. kun vain löytäisin vastauksia.
Kiitos, jos osaatte antaa jotain vinkkiä, miten tätä käsitellä.
Ai niin. Sen verran vielä, että olen pyrkinyt olemaan omille
lapsilleni täysin erilainen kuin mitä itse koin äitini osalta. Olen
pitänyt omiani sylissä aina kun he ovat sitä halunneet,
olen halannut, osoittanut hellyyttä ja lämpöä. Yritän kovasti olla
syytämättä pahoja sanoja suustani ja käyttämättä henkistä väkivaltaa.
Joskus väsyn ja huomaan olevani ilkeä lapsilleni. Se tuntuu
pahalta. Onneksi sentään osaan rakastaa omia lapsiani oikeasti,
vaikka en koskaan saanutkaan oppia siitä, mitä on äidinrakkaus.
nimim. Miuku
Parisuhde- ja seksuaaliterapeutti Teija Liisa Ranta vastaa
Kerrot syvästi koskettavan tarinan lapsista, itsestäsi ja veljestäsi, joita vanhemmat eivät ole kohdelleet rakastavasti, arvostavasti eikä hyväksyen. Ei ole ollenkaan totta, että meillä jokaisella olisi maailman paras äiti, hän vaan valitettavasti on se ainoa äiti. Teidän kohtalonanne on ollut syntyä julman, sadistisen äidin lapsiksi. Isäkään ei ole jostain syystä lapsiaan suojellut tai pystynyt suojelemaan äidin väkivallalta. Traumat, joita olette saaneet, ovat monin tavoin vaikuttaneet koko elämäänne.
”itisi käytökselle löytyy varmasti selityksiä hänen kasvuhistoriastaan. Hän siirtää omat traumansa sinuun, koska olet tytär eli samaa sukupuolta hänen kanssaan. Monia asioita äitisi käytöksessä voidaan ehkä hänen historiaansa valottamalla ymmärtää, mutta mitään hänen väkivaltaisuudestaan, ei henkisestä eikä fyysisestä, voi eikä tule hyväksyä. Perheväkivalta on rikos.
Sinun ei tarvitse olla tuhoavassa ihmissuhteessa
Sinulle toivoisin löytyvän tueksi traumaterapiaan perehtyneen seksuaali- tai muun terapeutin, jotta voisit eheytyä ja vahvistua. Olet arvokas, rakastettava ja hyvä. Kokemuksesi ovat ohjanneet sinua ajattelemaan itseäsi kelpaamattomana ja arvottomana, jolloin omien puolien pitäminen tulee vaikeaksi. Se selittää myös huonosti kohtelevat miehet elämässäsi. Olet ansainnut hyvää, vaikka lapsuudessa olet oppinut aivan muuta.
Sinun ei tarvitse olla minkäänlaisessa ihmissuhteessa, mikä vaikuttaa sinuun tuhoavasti. Et ole riippuvainen äidistäsi ja velvollisuutta yhteydenpitoon ei ole. Onko mahdollista, että tapaat isääsi jossain muualla? Sinulla ei ole myöskään mitään velvollisuutta yrittää pelastaa tai suojella äitiäsi. Et pysty muuttamaan häntä. Tärkeintä on, että suojelet alaikäisiä lapsiasi ja itseäsi, vaikka äidille vastaansanominen onkin lähes mahdotonta. Hän on opettanut ja manipuloinut sinut siihen, eikä se ole tervettä aikuisen käytöstä. Läheisriippuvuudesta voi irrottautua ja toipua.
On erittäin hyvä, että suojelet omia lapsiasi äidiltäsi. Osaat olla monin verroin parempi äiti omille lapsillesi. Lapsesi eivät todennäköisesti halua mennä isoäidin luo, koska hän kohtelee heitäkin julmasti. ”lä siis vie lapsiasi sinne ollenkaan. Sukulaissuhteet eivät velvoita mihinkään tuhoavaan. Kaikkia ihmisiä – aikuisia ja lapsia – tulee kohdella arvostaen ja kunnioittaen.
Kun oma kasvuhistoria on hyvin traumaattinen, paha olo usein kasvaa omien lasten myötä. Ikävät kokemukset nousevat mieleen ja erilaiset oireet ja tunteet koittavat kertoa, että kipeitä asioita on syytä käsitellä, jotta niistä voi parantua. Parantumiseen tarvitaan rohkeutta ja sekin on totta, että muistamalla voi unohtaa. Terapeutti kanssakulkijanasi äitisuhteesi käsittelyssä on tarpeen. Etsi rohkeasti apua itsellesi asuinpaikkasi terveyspalveluiden kautta tai yksityiseltä terapeutilta.
5 Comments
Tukiasem net keskustelussa ”tuhoisa äitisuhde -eloveena” nimimerkillä kirjoittanut henkilö kirjoitti omasta äiti-tytär suhteestaan.
Hän etsi kirjoituksellaan ”kohtalotovereita”. Keskusteluun osallistui muutamia henkilöitä kokemuksineen ja mielipiteineen.
Keskustelussa nousi esiin psykiatri Martti Paloheimon (1915-2002) julkaisema kirja -”Kotivammaisuuden synty- suomalaisen lapsuuden haavat”.
Keskustelussa kirjoituksissa 13, -15, -17 lainattiin Paloheimon kirjan osiota Äidit, jossa Paloheimo käsitteli ”äitivammaiseuutta”, jonka jälkeen hän loi käsitteen ”kotivammaisuus”.
Mielenkiintoinen kirja, jossa ”suomalaisen kansan-neuroosin” taustalta löytyyvät sisällis-sota, talvisota, sotalapset, jatkosota , muutto Ruotsin työmarkkinoilleja 90- luvun lama, joilla kaikilla on ollut vaikutusta heihin itseensä ja heidän jälkipolviinsa, koskien sekä tämänpäivän isejä, äitejä, lapsia, mummoja, vaareja.
Näillä tekijöillä saattaa olla heijastusvaikutuksia myös tämä hetkiseen lasten ja nuorten pahoinvointiin, sekä tapauksiin, ”Murman, Jokela. Kauhajoki.”
Paloheimon kirjasta ”Kotivammaisuuden synty – suomalaisen lapsuuden havat” ( Kirjapaja Oy Helsinki1999) julkaistiin suppeampi omakustanteinen painos 1992.
Eräs kirjan lukenut naishenkilö kirjoitti Paloheimolle ”luin kijaasi ja itkin- tämä kirja pitäisi kuulua ehdottomasi jokaiseen äitiyspakkaukseen, etteivät vanhemmat tuottaisi enään lisää kotivammaisia lapsia”.
-Erittäin merkittävä kannaotto. Kirjan suppeampikin painos saattaisi riittää ja pysäyttää päättäjät j a lasten vanhemmat pohtimaan ”tuotanko tulevia kotivammaisia”isejä, äitejä, mummoja, vaareja lisää tähän yhteiskuntaan..
Linauksset kirjasta löytyy googlen haulla -tuhoisa äitisuhde-, tai allaolevassa linkissä. -Itseasiassa Googlen haulla löytyy enemmän siheesta.
http://www.tukiasema.net/keskustelu/show.asp?id=44291&c=28&p=11&pm=1
Tänään TV1 ohjelmassa Ilona Rauhalan vieraana oli murkkuikäinen tyttö 13 v ja hänen äitinsä. Ohjelmassa käsiteltiin äiti-tytär suhteen ongelmallisuutta.
Herää kysymys oliko ohjelmassa vastakkain ”ykkös- ja kakkosvaiheen ”puberteetissä (menopause) olevien ”naaraiden”valtataistelu reviiristä?
tää on cool ja tosi liikuttava.
Oma äitini on ollut aina väkivaltainen ja katkera minua kohtaan. Nyt hän myi kotitaloni ilmoittamatta minulle mitään. Vieläkään ei olisi sanonut, jos ei olisi ollut pakko.Sisarpuoleni, jotka asuvat paikkakunnalla luulivat minun tietäneen ja saaneeni osuuteni ” tulevasta perinnöstä”. Kotitalo jäi henkisesti hyvästelemättä. Venäläiselle ostajalle annettiin ilmaiseksi minun lapsuuden leluni ja paljon antiikkia, jonka arvoa typerä äitini ei edes tyhmyyttään tajua. Olen kaksi päivää itkenyt asiaa. Eilen soitin äidilleni ja kerroin pettymykseni siitä, että minun henk. koht tavarat menivät irtaimiston mukana sekä siitä, että vieläkään en olisi saanut tietää, jos en olisi ollut menossa kotitaloon ilmoitukseni muikaisesti vain lainaamaan sorkkarautaa. Miten tämmöisen äidin kanssa voi jatkaa? Olen täynnä vihaa ja surua. Olo on rikkinäinen ja selkäänsä saanut. Voisinko jättää olematta yhteydessä häneen, koska en enää halua, että hän satuttaa ja loukkaa minua. Hän menettäisi näin tyttärensä ja lapsenlapsensa, joidenka arvostamattomuuden tällä tempullaan näytti.
LAPSEN JA PERHEEN OIKEUSTURVA.
Kirjoittanut: Lastensuojelu kriisissä 11.07.2009 – 12:55
Allaoleva artikkeli julkaistiin Helsingin Sanomat Pääkirjoitus 9.2.2008.
Artikkelin kirjoittaja varatuomari Leeni Ikonen.
Googlaa > lapsen ja perheen oikeusturva leeni ikonen <
Artikkeli herätti laajaa keskustelua HS:n keskustelussa.
Kansalaisen oikeussuojasta huolehtiminen on hallinnon tärkeimpiä periaatteita. Kansalaisen oikeussuojaa hallinnossa toteuttavat maamme kahdeksan hallinto-oikeutta, ja ylintä tuomiovaltaa käyttää korkein hallinto-oikeus, KHO.
Vuonna 2006 KHO järjesti vain kaksi suullista käsittelyä (4006 ratkaistua asiaa), joista toisessa toimin 13-vuotiaan nuoren lakimiehenä. Asia koski hänen huostaanottoaan ja laitokseen sijoittamistaan.
Nuori ei ollut saanut neuvoja lakimiesavun saamiseen vaan teki itse sosiaalilautakunnan huostaanottopäätöksestä valituksen hallinto-oikeuteen vaatien lukuisten asiavirheiden korjaamista. Hän ei osannut pyytää asiaan suullista käsittelyä, eikä hallinto-oikeus sellaista hänelle tarjonnut. Hallinto-oikeus vahvisti kirjallisessa menettelyssä huostaanoton perusteiksi sosiaalitoimen väitteet. Nuori valitti KHO:hon.
Kun sosiaalityöntekijä kirjoitti kirjelmässä saaneensa konsulttiapua eri hallinto-oikeuksien lakimiehiltä – toisin kuin päämieheni -, vetosin KHO:n suullisessa käsittelyssä perustuslain yhdenvertaisuussäännökseen. KHO ei kirjannut tätä vaatimusta, eikä siitä ollut päätöksessä mainintaa. Selvisi, että suullisen käsittelyn nauhoitukset olivat tuhoutuneet.
Tämän ainutkertaisen käsittelyn jälkeen KHO sosiaalitoimen vastustuksesta huolimatta kotiutti nuoren. Sosiaalitoimen avustajana toimi Pelastakaa Lapset ry:n lakimies.
Lapsen huostaanotto on puuttumista perusoikeuksiin ja äärimmäinen lapsen vapauteen kajoava toimi. Jokaisella kansalaisella on oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin, niin lapsella kuin aikuisellakin. Yhtään lasta ei saa perusteetta erottaa perheestään.
Hallintolainkäyttö ei sovellu lapsen asian käsittelyyn eikä takaa lapsen eikä perheenjäsenten oikeusturvaa. Oikeudenmukaisessa oikeudenkäynnissä viranomaisen on näytettävä menetelleensä oikein kajotessaan perus- ja ihmisoikeuksiin. Hallinto-oikeudessa todistustakka on käänteinen eli kansalaisen tulee ”puhdistautua” viranomaisen väitteistä.
Tuomaritoiminnan ydin eli tosiseikkojen selvittäminen jää hallinto-oikeudessa tekemättä, kun päätökseen poimitaan lastensuojeluviranomaisen näkemystä tukevat seikat. Yksittäisen lapsen asia jää tutkimatta, ja menettely halvaantuu viranomaisen sekaviin asiakirjoihin ja prosessin hämäryyteen.
Päätökseen voidaan kirjata ”hallinto-oikeudella ei ole syytä epäillä sosiaalityöntekijän lausuntojen luotettavuutta siitä huolimatta, että äiti kertoo asiasta toisin”. Perheet ajetaan syvään epätoivoon, kun tuomioistuin luopuu puolueettoman tutkijan roolista.
Kun yhteiskuntaa puhuttavat sosiaalityöntekijöiden heikko koulutus ja mielivaltaiset työtavat, hallinto-oikeus pitää heitä asiantuntijoina.
Uusi lastensuojelulaki tuli voimaan vuoden alussa.
Psykiatri Martti Paloheimolta on ilmestynyt useita kijoja mm. Kotivammaisuuden synty- suomalaisen lapsuuden haavat Kirjapaja OY 1999.-
Lainaus kirja-arvostelusta.
”Raju kannaotto lasten ja nuorten pahoinvointiin. Jokaisella ihmisellä on oikeus hyvään lapsuuteen, mutta luonnollinen välittämisen ja huolenpidon ketju saattaa häiriintyä. Kotien suljettujen ovien takaa voi löytyä hätkähdyttävän paljon välinpitämättömyyttä, jopa henkistä väkivaltaa.
Jokainen äiti ja isä ei rakastakaan lastaan.”
Martti Paloheimo Ihmisensuojelu i972.
Lainaus kirja-arvostelusta.
”Keskustelu ihmisten ympäristön saastumisesta on ollut viime aikoina voimakkaasti esillä. Martti Paloheimo lähestyy kysymystä uudelta, omaperäiseltä taholta. Hän tarkastelee ihmisensuojelua luonnonsuojelun osana.
Samaan aikaan, kun luonto saastuu ympärillämme, vahingoittuu myös ihminen ei vain ruumiillisesti, vaan yhä laajemmassa mitassa myö henkisesti,
Tämä kuvastuu erityisen näkyvästi psykiatrin työkentässä, ja on saanut tri Paloheimon kaavailemaan ihmissuojelun kokonaisohjelmaa.
Hänen kirjansa on haaste yhteisölklemme edessäolevan tuhon estämiseksi, Se on deparri- ja protestikirja, jossa myös lämpimällä tunteella ja avoimella itsetilityksellä on osansa….
Google yleishakulinkissä > suomalaisen lapsuuden haavat runsaasti lainauksia ”Kotivammaisuus” kirjasta.
Ensimmäisessä otsakkeessa 15 sivuinen lainaus kirjasta.
http://www.google.fi/search?hl=fi&q=suomalaisen+lapsuuden+haavat&meta=&aq=0&oq=suomalaisen+lapsuude
Hyviä lukuhetkiä.