Olen 30-vuotias avioliitossa elävä nainen. Olemme olleet yhdessä kolme vuotta. Mies vei minulta jalat alta. Hän hurmasi minut totaalisesti ja ajattelin, voiko tällaista edes olla olemassa. Kaikki kuitenkin muuttui, kun selvisi, että porno olikin numero ykkönen mieheni elämässä. Aina kun olin poissa kotoa, hän oli katsellut pornoa ja se oli mennyt ”liian pitkälle”. Hänellä oli kamala morkkis asiasta ja sen jälkeen alkoi huuto ja haukkuminen. En kestänyt olla se ”saatanan huora”, vaan hankin hänet pakolla terapiaan. Hän lopetti sen heti ja kuukausien jälkeen sain hänet kaiken väkivallan keskellä muuttamaan pois luotani.

Pelko ja ahdistus saavat miehen lähes psykoottiseen tilaan

Elin kuin sumussa ne kuukaudet, koska olin kuulemma kaikkeen syyllinen. Hän muutti pois ja sen jälkeen addiktio paheni ja hän alkoi itse puhua avun tarpeesta. Hän hakeutui uudelleen terapiaan ja menin mukaan, jossa todettiin addiktion olevan erittäin vakavaa. Minua helpotti. Mutta riidoissa mikään ei muuttunut, vaan olin yhä syyllinen kaikkeen, mitä maailmassa tapahtui.

Mieheni tulee perheestä, josta hän ei mielellään puhu. Joskus itkee kohtaloaan, mutta ei kerro mitään. Olemme käyneet parisuhdeterapiassa ja se on auttanut paljon meidän keskinäisissä asioissamme. Välillä on aikoja, jolloin tilanteemme on vakaa ja asiat ihan kuin normaalissa parisuhteessa. Mieheni on mielestäni suurimman osan ajasta täysin normaali, mutta sitten tulee tilanteita, jolloin en enää tunne häntä. En saa häneen yhteyttä, vaan välillemme syntyy muuri ja henkinen väkivalta on aivan kamalaa. Yleensä nämä tilanteet syntyvät juhlapyhinä ja varsinkin, jos mieheni on nähnyt vanhempiaan, joiden kanssa ei siis olla juurikaan tekemisissä. En tiedä, mitä tehdä? En vain enää jaksa olla se likasanko ja koen, ettei mieheni reagointi ole missään tekemisissä enää minun kanssani, vaan hän ikään kuin sukeltaa johonkin todella syvälle, jossa pelko ja ahdistus saavat häneen lähes psykoottiseen tilaan.

Mieheni on noilla hetkillä todella kuin joku jota en tunne. Hän ei myöskään nöyrry, vaan tilanteesta syntyy valtataistelu. Kun tilanne rauhoittuu, hän ei siedä kuulla sitä, etten jaksa enää. Jos sanon, etten enää jaksa, tilanne jatkuu. Hän kyllä myöntää tekevänsä minulle ilkeitä asioita, MUTTA ne ovat kuulemma ainut vaihtoehto minun kohdallani. Olen kuulemma niin impulsiivinen. Uskoin jo hyvään, koska parisuhdeterapia on tehnyt ihmeitä, mutta ei hänen käytöksessään juhlapyhinä.

Silti elämämme on suurimmalta osalta hyvää ja normaalia arkea. Kuitenkin se pieni osa, joka valtaa hänen mielensä, pyyhkii kaiken hyvän tästä. En luota häneen enkä saa sitä turvaa, jota tarvitsen. Olen meidän perheemme vastuunkantaja niin taloudellisesti kuin muutenkin.

Kiitos paljon avusta jo etukäteen!

Nimim. Tasapainoa ja tervettä rakkautta vaille jäänyt

Psykologi Kaisa Malinen vastaa

Koet jääneesi parisuhteessasi vaille tasapainoa ja tervettä rakkautta. Ennemminkin suhdettanne ovat sävyttäneet vaikeudet ja jopa pelko. Miehesi ei kykene kunnioittamaan rajojasi, vaan yrittää siirtää pahaa oloaan sinuun. Joudutkin vetämään rajoja ja pitämään huolta hyvinvoinnistasi yksin. Tästäkin syystä eläminen suhteessanne on kuluttavaa sinulle.

Miehesi ei kykene kunnioittamaan rajojasi, vaan yrittää siirtää pahaa oloaan sinuun

Samaan aikaan kun puolisosi vetää sinua mukaansa synkkyyteensä ja yrittää siirtää vastuuta pahoinvoinnistaan sinulle, hän kuitenkin rajaa sinut elämänsä
ulkopuolelle kieltäytymällä kertomasta menneisyydestään ja ajatuksistaan. Ymmärrän, että hyvät hetket pitävät sinua kiinni parisuhteessanne. Kysythän
kuitenkin itseltäsi, antavatko nämä hyvät hetket niin paljon, että niiden vuoksi olet valmis kestämään vaikeudetkin.

Riskinä tällaisessa suhteessa on se, että siitä mikä aluksi järkytti sinua tulee sinulle arkea, osa normaalia elämää. Riskinä on, että miehesi todellisuudesta tulee teidän suhteenne todellisuus sen sijaan, että yhdessä tasapuolisesti vaikuttaisitte elämäänne. Kirjeestäsi ymmärrän, että olet jaksanut ja rohjennut vastustaa miehesi näkemyksiä hänen synkkinäkin hetkinään. Oman hyvinvointisi kannalta onkin tärkeää, että pystyt jatkossakin kuulemaan omat ajatuksesi ja oman tahtosi.

Vaikka olisit kuinka vahva tahansa, et kuitenkaan pysty yksin muuttamaan suhdettanne. Toivon, että osaat vaatia suhteelta tarpeeksi. Terapiassa käynti on hyvä suunta. Tällaiset ongelmat eivät itsestään ajan kuluessa kaikkoa, vaikka pystyisittekin ne parempina hetkinä taustalle siirtämään.