Olen seurustellut nykyisen avopuolisoni kanssa kuusi vuotta, josta olemme asuneet yhdessä kolme vuotta.
Olemme molemmat eronneet ja kummallakin on kaksi aikuista lasta. Avomiehelläni ero johtui siitä, että ex-vaimo jätti hänet.
Avomieheni on yrittäjä pienessä kaupungissa, jossa myös hänen ex-vaimonsa on yrittäjänä. Ero oli tapahtunut pari vuotta
ennen tapaamistamme. Ero oli avomiehelleni yllätys ja vaikea. Hänellä oli mm. masennuslääkitys vielä silloin kun tapasimme.
Avioeron ja meidän tapaamisen välissä hänellä oli noin puolen vuoden pitunen vakava viikonloppusuhde. Tämä suhde oli pättynyt
myös siihen, että kyseinen nainen jätti.

Tavatessani nykyisen avomieheni omasta avioerostani oli kulunut 8 vuotta. Olin elänyt jonkun aikaa avoliitossa miehen kanssa,
johon en koskaan voinut luottaa. Jälkeenpäin selvisi, että hän olikin seurustellut pitkään toisen naisen kanssa. Tästä suhteesta
minulle jäi paha mieli.

Olin suunnattoman onnellinen tavatessani nykyisen avomieheni. Menimme parin seurusteluvuoden jälkeen kihloihin. Ostimme
yhteisen talon paikasta, joka on noin 90 km:n päässä molempien työpaikoista. Olemme kulkeneet kolme vuotta päivittän
kotoamme työmatkat. Tosin molemmilla on ollut asunnot olemassa myös lähellä työpaikkojamme.

Keskustelimme paljon kaikista mahdollisista asioista. Välimme olivat aluksi avoimet ja hyvät. Tämän vuoden aikana
välimme ovat kiristyneet. Yritän kovasti miellyttää miestä kaikin mahdollisin tavoin. Hän on kova komentelemaan ja määräilemään.
Yritän kuitenkin tehdä kaiken, minkä suinkin vain jaksan. Kuitenkin hän huomauttelee kaikesta tekemisestä ja haukkuu vieraiden
läsnäollessakin. Tuntuu, että mikään ei kelpaa eikä riitä.

Olen silloin tällöin polttanut pinnani ja pari kertaa myös vieraiden läsnäollessa. Nämä mieheni on sanonut kerryttäneen hänen
vastenmielisyyden tunnettaan minua kohtaan. Haluaisin sanoa hänelle, että tarvitsisin hyväksyntää ja rakkautta, mutta hän ei halua
kuulla mitään. Hän ei halua keskustella kanssani mistään. Sulkee korvansa ja sanoo, että olen tyhmä ja hänellä on paljon tekemistä,
hän haluaa olla rauhassa, lukea tai nukkua.

Tunnen itseni ahdistuneeksi enkä tiedä, miten saisin tilanteen muuttumaan. En haluaisi erota, mutta olen muutamia kertoja sanonut,
että voin lähteä, jos hän ei enää välitä minusta. Hän sanoo, että joo joo, niin sä olet ennenkin sanonut ja senkus lähdet.

Kaikki mitä yritän sanoa hänelle aiheuttaa hänessä hyökkäävän vastareaktion ja minun älyni arvostelun. Onko mitään neuvoa,
millä voisin selvitä eteenpäin? Miten saisin miehen uudelleen välittämään itsestäni? Miten saisin hänet olemaan ystävällinen? Miten saisin
hänet edes keskustelemaan? Vai olenko voinut käytökselläni menettää mahdollisuuteni olla rakastettu? Miten voisin saada uuden
mahdollisuuden avomieheni silmissä ja kanssa?
Olen valmis tekemään mitä vain, jotta saisin pelastettua suhteeni.

nimim. Yksinäinen

Parisuhde- ja seksuaaliterapeutii Teija-Liisa Ranta vastaa

Jokaisella ihmisellä on oma käsityksensä siitä, millainen on hyvä parisuhde. Yleisesti ottaen siihen kuuluu monen muun asian ohella vastavuoroisuus ja vuoropuhelu, siinä on kohtaamista, asioiden jakamista, toisen kunnioitusta ja arvostusta, läheisyyttä ja läsnäoloa.

Kirjeesi perusteella mikään näistä ei suhteessanne tällä hetkellä toteudu. Mikä mahtaa saada sinut pysymään suhteessa, jossa kumppani kohtelee sinua näin huonosti? Mitä sinä saat suhteestanne, kuka vastaa sinun tarpeisiisi? Vastaukseni kysymyksiisi, miten saisit hänet muuttumaan erilaiseksi tai rakastamaan sinua on, et mitenkään, jos hän ei halua.

Hyvässä parisuhteessa voi olla rakastettu sellaisena kuin on

Miehesi käytös on kuvauksesi perusteella hänen haavoittuneisuuttaan oireilevaa, mutta jollei hän itse koe tarvetta käsitellä keskeneräisiä asioita omassa historiassaan, häntä ei voi auttaa. Väkisin auttaminen ei onnistu.

Toisen haavoittanutta historiaa voi aina ymmärtää, mutta loukkaavia, häpäiseviä tai alistavia tekoja ja sanoja ei tarvitse hyväksyä. Olet toiminut aivan oikein, kun olet pystynyt puolustamaan itseäsi muutaman kerran. Sinulla on oikeus, jopa velvollisuus puolustaa itseäsi huonoa kohtelua vastaan. Toivon, että saat halutessasi apua ja voimia sen pohtimisessa, onko tämä suhde sinua tuhoava ja mitä siinä pysyminen tekee sinulle? Itseäsi suojellaksesi joudut varmaan vakavasti pohtimaan eroa. Itseään, eheyttään tai terveyttään ei kannata uhrata toimimattoman suhteen vuoksi. Sinulla on lupa ottaa vastuu omasta onnellisuudestasi ja olla suostumatta huonoon parisuhteeseen. Kukaan meistä, sinä mukaan lukien, ei ole ansainnut, kuvaamaasi kohtelua.

Hyvässä parisuhteessa voi olla rakastettu sellaisena kuin on. Se mitä olemme ja mitä teemme ovat kaksi erillistä asiaa. Jos joutuu koko ajan olemaan varuillaan toisen käytöstä peläten, kadottaa itsensä ja elämästä katoaa ilo. Olet ansainnut parempaa, rakastavan suhteen.