Lastenpsykiatri Jari Sinkkonen muistuttaa, ettei poikia ja tyttöjä voi kasvattaa samalla muotilla.

Perinteisesti on ollut tapana ajatella, että tytöt ovat kilttejä ja pojat pahoja – näissä stereotypioissa yhdistyy tiettyä ihmisryhmää koskeva tietämys, uskomukset ja odotukset.

Lastenpsykiatri Jari Sinkkonen kertoo kirjassaan Elämäni poikana (WSOY) poikana olemisen biologisesta perustasta, sukupuolen määräytymisestä sekä testosteronin merkityksestä pojan käyttäytymisessä. Sinkkosen mukaan kaikki lapset tulisi aika ajoin altistaa tuntemattomille asioille ja ilmiöille, jotka eivät kuulu itsestään selvästi perinteeseen.

X ja Y

Kromosomeja katsellessa naisen ja miehen välinen ero ei vaikuta kovinkaan suurelta. Miehen Y-kromosomi on ihmisen pienin kromosomi ja sen ääriosassa sijaitsee pieni SRY-geeni, joka määrää sukupuolen. Lapsen kokemus itsestään tyttönä tai poikana on yksi seksuaalisen kehityksen kulmakivistä; jokainen äiti ja isä tietää, miten erilaisia tyttäreen ja poikaan liittyvät mielikuvat ovat. Biologiset ja anatomiset tekijät vaikuttavat feminiinisyyteen ja maskuliinisuuteen merkittävästi. Vanhempien tulisi tukea lapsen kasvua omassa sukupuolessaan sekä samalla välitettävä käsityksensä siitä, että poikana olemiseen voi ja saa kuulua herkkyyttä ja että tytöllä on lupa olla vahva ja määrätietoinen.

Maskuliininen ja feminiininen testosteroni eivät ilmeisesti ole suoraan yhteydessä väkivaltaisuuteen, mutta sen tasot liittyvät tarpeeseen hallita ja saada valtaa. Testosteronilla on siis yhteys valtaan, ja tämä yhteys on vastavuoroinen: sekä valtaan pyrkiminen että sen saavuttaminen nostavat hormonitasoa – ja tämä vaikutus näkyy vain miehillä. Myös naisten elimistö tuottaa testosteronia, mutta sen pitoisuudet eivät muutu esimerkiksi urheilumenestyksen myötä.

Oikeus pyssyleikkeihin ja nahisteluihin

Leikissä on usein sukupuolelle ominaisia piirteitä, sillä leikin avulla lapsella on mahdollisuus rakentaa omaa identiteettiään tyttönä tai poikana. Lapsen kannalta tärkeintä on, että hän saa valita mieleisiään leluja ja leikkiä niillä siten kuin hän itse haluaa. Leikin ydin on symbolien luomisessa sekä niiden käyttämisessä; mitä monipuolisemmin ihminen pystyy käyttämään symboleja ja mielikuvia, sitä paremmin hän kykenee käsittelemään erilaisia tunteita. Jokaisessa lapsessa on leikin siemen, ja se alkaa kasvaa silloin, kun lapsi kokee olonsa turvalliseksi ja kun hänen leikkikaverinaan on leikkiin valmis aikuinen. Leikki on lapsuuden ajan tärkein väylä toisten lasten luo: siinä kehittyvät sosiaaliset taidot, kieli sekä kommunikaatio.

”Leikki on lapsuuden ajan tärkein väylä toisten lasten luo.”

Pojilla tulee olla oikeus pyssyleikkeihinsä. Kun pienen pojan huolena on omien voimien vähyys, hän voi leikkiä supersankaria, joka jättää jopa isän varjonsa alle. Pyssyleikeissä on kyse roolileikeistä, joissa taistelut ovat symbolisia eikä ketään satuteta – väkivaltaa esitetään mutta ei toteuteta, ja leikin päätyttyä rooli riisutaan ja lapsi palaa tavalliseen arkeen.

Nahistelu on tervettä ja luontaista eikä se muutu toisia vahingoittavaksi väkivaltaisuudeksi. Nahistellessaan lapset tönivät toisiaan, ajavat toisiaan takaa ja potkiskelevat toisiaan leikkimielisesti. Nahistellessaan lapset nauravat, kun taas tapellessa otsa on kurtussa ja naama irvessä. Lisäksi nahistelussa iskut sekä potkut ovat kevyitä eikä niiden tarkoitus ole vahingoittaa toista.

Nahistelu on enemmän poikien juttu, mutta tytötkin saattavat harrastaa sitä. Nahistelua ei saa pitää aggressiivisuutena, mutta aikuisen vastuulla on valvoa nahistelua ja pitää huolta siitä, ettei se muutu kiusanteon välineeksi. Joidenkin lasten on vaikea erottaa nahistelua tappelusta eikä nahistelu-leikin luonne avaudu heille lainkaan. Nahistelu on kuitenkin vaistomaista toimintaa – se on kontaktin hakemista, energian purkamista ja oman ruumiin toiminnasta nauttimista.

Empatiakyky kehittyy vuorovaikutuksessa

Lapsi pääsee mielen teorian tasolle, kun hänellä on käsitys siitä, että toisella ihmisellä on erilainen mieli sekä erilaiset tunteet, ajatukset, toiveet ja aikomukset. Mielen teoria kehittyy vuorovaikutuksessa muiden ihmisten kanssa ja empatian kehitystä voidaan edesauttaa monin tavoin. Mielen teorian kehittymistä edistävät lapsen ennakoitava ja turvallinen arki, tunteista ja niiden taustoista keskusteleminen tärkeiden aikuisten kanssa sekä sisarus- ja kaverisuhteissa käyty vuorovaikutus, joka perustuu paljolti toisten tunteiden ja mielentilojen ymmärtämiseen ja huomioon ottamiseen.

Sinkkonen kysyi ala- ja ylä-asteikäisten tyttöjen ja poikien kirjoituksia ja selvitti heidän ajatuksiaan tyttönä ja poikana olemisesta. Yksi vastaajista, 12-vuotias poika kertoi seuraavasti: ”Jos olisin tyttö, en häpeäisi yhtä paljon lapsellisten asioiden kertomista kavereille kuin poikana. Olisin fyysisesti heikompi mutta ehkä henkisesti vahvempi.”

Lähteet: Jari Sinkkonen (2005). Elämäni poikana. WSOY. Tilaa kirja!

Jari Sinkkonen (2007). Lapsen seksuaalista kehitystä ei pidä häiritä. Kolumni. Duodecim. http://www.terveysportti.fi/xmedia/duo/duo96468.pdf