Irtisanominen voi muuttaa koko elämän suunnan.

Alkuvuosi 2009 on ollut täynnä yt-neuvottelu- ja irtisanomisuutisia. Ne tuntuvat varmasti useimmista jollain tavalla jo tavanomaisilta ilmiöiltä.

Työpaikan menettäminen aiheuttaa kuitenkin yksilön elämässä lähes aina jonkinasteisen kriisin, jonka laatuun vaikuttaa elämäntilanne, työsuhteen pituus, persoonallisuus sekä läheisiltä saatu tuki.

Työ on mielekästä

Tutkimusten mukaan suurin osa eurooppalaisista ja suomalaisista on tyytyväisiä työhönsä. Työtä ei tehdä vain tarpeiden tyydyttämisen vuoksi, vaan myös siksi, että henkilö saavuttaisi itse työlleen asettamiaan tavoitteita. Työn menettämisestä seuraa paljon muutakin kuin kahdeksan tunnin tyhjä tila viitenä päivänä viikossa.

Työsuhteen yllättävä loppuminen aiheuttaa sosiaalisen aseman laskun, ajankäyttöongelmia, taloudellisia ongelmia, elämänlaadun heikkenemistä, sosiaalisten suhteiden vähentymistä sekä henkisen hyvinvoinnin ja terveyden huonontumista. Tällaisesta kriisistä selviytyminen vaatii voimavaroja sekä ponnisteluja.

Työn menettämisen vaikutukset

• sosiaalisen aseman lasku
• ajankäyttöongelmat
• taloudelliset ongelmat
• elämänlaadun heikkeneminen
• sosiaalisten suhteiden väheneminen
• henkisen hyvinvoinnin ja terveyden huonontuminen

Työelämän muutokset voidaan nähdä paitsi suurena mahdollisuuksien avaajana myös keskeisenä psykososiaalisena työssä olevana kuormitustekijänä. Liiallisten tai jatkuvien ulkoisten muutosten pelko on nykyään merkittävä häiriötekijä, joka vaikeuttaa työhön keskittymistä. Se aiheuttaa myös moninaisia psyykkisiä ja fyysisiä rasittuneisuusoireita.

Epävarmuus vaarantaa terveyden

Itseään arvostava työntekijä luottaa omaan ajatteluunsa ja toimintaansa työpaikan sosiaalisissa suhteissa eikä hänen omanarvontuntonsa perustu ulkoisin tapahtumiin niin paljon kuin vähän itseään arvostavalla työntekijällä. Työssä koettu epävarmuus heikentää työntekijöiden itsearvostusta, mutta vahva itsearvostus puolestaan vähentää työn epävarmuuden kokemuksia.

Työn epävarmuuden vaikutukset siirtyvät organisaatiosta yksilöön ja yksilöstä hänen perheeseensä. Yksilön kokema epävarmuus heikentää työntekijän kokemaa psyykkistä ja fyysistä terveyttä, ja lisäksi se aiheuttaa ahdistuneisuutta, syyllisyyttä, masentuneisuutta, keskittymisvaikeuksia, vihamielisyyttä, unihäiriöitä ja fyysistä sairastelua.

Epävarmuus työssä aiheuttaa

• psyykkisen ja fyysisen terveyden heikentymistä
• ahdistuneisuutta
• syyllisyyttä
• masentuneisuutta
• keskittymisvaikeuksia
• vihamielisyyttä
• unihäiriöitä
• fyysistä sairastelua
• tyytymättömyyttä parisuhteeseen
• kasvatuskäytäntöjen muutoksia

Työn epävarmuus ja työttömyys ovat haitallisia työntekijän perheelle, sillä se lisää perheen ja työn välistä ristiriitaa. Työn epävarmuus aiheuttaa tyytymättömyyttä parisuhteeseen työväsymyksen ja psykosomaattisen oireilun myötä. Lisäksi se heijastuu kasvatuskäytäntöihin masennuksen, ahdistuksen, väsymyksen sekä vanhemmuuden stressin välityksellä. Työstään epävarmojen vanhempien lapsilla saattaa olla kielteisempi asenne koulua ja koulunkäyntiä kohtaan. Työn epävarmuuden vaikutukset voivat siirtyä jopa sukupolvelta toiselle samoin kuin työttömyyden vaikutukset.

Sosiaalinen menetys vaikuttaa aivoihin samalla tavalla kuin jos olisi saanut nyrkiniskun vatsaan, eli sama aivojen alue toimii niin ruumiillisen kivun aiheuttamassa tunnereaktiossa kuin sosiaalisessa hylkäämistilanteessakin. Ihminen on ikään kuin ohjelmoitu sosiaaliseen vuorovaikutukseen, koska se on hengissä säilymisen ehto ja ihmiselle on kehittynyt voimakas tunnereaktio sosiaaliseen kuulumiseen ja mukaan ottamiseen.

Tosiasiat kohdattava

Irtisanomisia voidaan käsitellä kriisinä, josta toipuminen psykologisesti voi kestää jopa vuosia. Ihmisen kohdatessa ylivoimaisen esteen, tulee hänen hyväksyä tosiasiat. Tosiasioiden kohtaaminen ja hyväksyminen edellyttää kykyä luopua ja valmiutta surutyöhön.

”Irtisanomisesta toipuminen voi kestää jopa vuosia.”

Muutosten ja menetysten kasautuminen vaikeuttaa selviytymistä, joten yhdestä menetyksestä kerrallaan selviytyminen on havaittu hyväksi selviytymisstrategiaksi. Tosielämässä monella työstään irtisanotulla on kuitenkin yhtä aikaa muitakin ongelmia kuin työn puuttuminen ja toimeentulon epävarmuus. Osalla ihmisistä läpikäydyt aikaisemmat menetykset (avioero, oma tai perheenjäsenen vakava sairastuminen tai läheisen kuolema) ovat lisänneet voimavaroja ja selviytymiskeinoja, mutta osalla menetyksiä on ollut tai kasautunut suhteessa voimavaroihin ja irtisanominen voi katkaista selviytymisen, joka voi johtaa psyykkisen häiriön kuten masennuksen kehittymiseen.

Irtisanominen verrattavissa traumaan

Irtisanomista ei voida lääketieteellisen diagnostiikan mukaan määritellä traumaksi, koska siinä ei ole henki eikä fyysinen koskemattomuus uhattuna. Irtisanominen voi kuitenkin vertauskuvallisesti saada väkivaltamerkityksen (lyönti, osattomaksi tekeminen).

Irtisanominen aiheuttaa menetyksen ja sillä on trauman kaltaisia vaikutuksia (on vaikea olla ajattelematta menetystä, se tunkeutuu toistuvasti mieleen, aiheuttaa psyykkisesti sekä fyysisesti pahan olon ja keskittyminen nykyiseen tehtävään tai tulevaisuuden suunnitteleminen vaikeutuu).

Trauma voidaan ymmärtää myös tapahtumana, joka rikkoo ihmisen uskomukset. Traumaattiset tapahtumat ovat ennustamattomia ja epämiellyttäviä; ne aiheuttavat voimakkaita avuttomuuden tunteita ja järkyttävät ihmisen perususkomuksia.

Uuden työpaikan hakemisen vaatimus voikin olla kohtuuton asia irtisanotulle, jonka toimintakyky on heikentynyt traumaattisten reaktioiden tai kriisin vuoksi. Tämän vuoksi irtisanottujen kohdalla tulisi toimia nopeasti ja joustavasti niin toimeentulon kuin fyysisen ja psyykkisen terveyden tukemisessa – koska ongelmat työssä ja toimeentulossa ovat aikuisten mielenterveyshäiriöiden riskitekijä. Monille yksilöille ja heidän perheilleen irtisanominen voi olla pahinta, mitä elämässä on tapahtunut.

Lähde: Soili Poijula & Riitta Ahonen (2007). Irtisanotut: menetys, muutos ja selviytyminen. Kirjapaja.