Olemme nelikymppinen naimisissa oleva pariskunta. Olemme seurustelleet kaksi vuotta ja rakastamme toisiamme. Tarkoitus on elää loppuelämä yhdessä. Molemmilla ollut sekalainen kokoelma aiempia ihmissuhteita.

Mieheni on kertonut pääkohdat aiemmasta elämästään. Hän on myös jättänyt paljon kertomatta, eikä halua puhua menneisyydestänsä enempää. Olen lukenut hänen kirjoituksiaan eräältä keskustelupalstalta ja havainnut että hän on jättänyt aika keskeisiäkin asioita kertomatta. Esim. keskustelussa hän on sanonut, ettei ole koskaan pettänyt naisiansa ja kahdestakin lähteestä olen hänen kirjoittamanaan lukenut, että hän on pettänyt ja suhteita on kaatunut siihen. Näytin miehelle kirjoitusta ja hän alkuun kielsi sen. Lopuksi hän kumminkin myönsi, että teksti oli hänen.

Mies on hakenut apua aikoinaan seksiriippuvuuteen

Samalla tavalla olen saanut tietää, että hänellä on ollut ”liikaa seksiä”, ilmeisesti jonkin ilmoituksen kautta hankittuja kumppaneita. Hän on kertonut, että on hakenut apua aikoinaan seksiriippuvuuteen, mutta kieltää, että olisi hakenut seksiseuraa tuolla tavoin. Hän on vain sanonut ajatelleensa liikaa seksiä. Hänellä on ollut myös suttuisia, rohkeita kuvia naisista, ja hän on sanonut niiden olevan seksilehdestä peräisin. Mutta on selvää, etteivät seksilehden kuvat ole noin kotitekoisen näköisiä.

Olimme olleet jo vuoden yhdessä, kun mieheni lähti Thaimaahan matkalle. Ensin hän sanoi, ettei siellä tapahtunut mitään naisten kanssa, mutta pakon edessä tunnusti, että hänellä oli siellä tyttöystävä. Tämä kaikki siis on tapahtunut ennen minua.

Toivoisin, että hän olisi avoin ja rehellinen. Olisin valmis hyväksymään totuuden, mutta koen sen vaikeana, että hän ei kerro totuutta. Se mietityttää minua ja aiheuttaa unettomuutta. Totuuden kertomalla saisimme sotkut selviksi ja niistä voisi vapautua. Nyt mietin niitä tämän tästä. Miksi hän valehtelee? Se vaikuttaa siihenkin, miten luotan hänen sanaansa yleensäkin. Hän käy työmatkoilla, joten on tärkeää tietää, että hän puhuu totta.

Hänellekin tämä on ikävää, hän haluaisi viettää tasapainoista elämää rakastamansa naisen kanssa, mutta minä tuon esille näitä kysymyksiä. Hän sanoo, että kidutan häntä näillä asioilla. Jonkinlainen pakkomielle minulla taitaa olla. Mutta kun ajattelen meitä 90-vuotiaina vanhuksina keinutuolissa, niin onko tarkoitus elää koko tämä aika tietämättä toisesta tällaisia asioita? Tulisiko minun hyväksyä se, etten saa koskaan tietää? Miten toimin? Miten voin luottaa, kun hänen kertomuksissaan on ristiriitaisuuksia?

Psykologi Kaisa Malinen vastaa

Syystä tai toisesta puolisosi arvioi, ettei suhteenne kestä totuutta hänen elämästään. Tämän vuoksi hän on valmis peittelemään ja jopa valehtelemaan menneisyyttään koskevissa asioissa.

Voi olla, että esimerkiksi aiempien ihmissuhdekokemustensa pohjalta kumppanisi ei luota siihen, että hän tulisi hyväksytyksi suhteessanne, mikäli hän toisi eteesi koko elämänsä myös sen vaikeine puolineen. Tällöin hän joutuisi kohtaamaan uudelleen mahdollisesti itselleenkin kipeitä asioita. Puolisosi toiminnan voi tässä mielessä nähdä häntä itseään, sinua tai suhdettanne suojaavana. Jonkinlainen halu puolisollasi on kuitenkin käydä läpi tapahtuneita, mistä kertovat hänen kirjoituksensa keskustelupalstoille.

Sinua painaa mielikuva tulevaisuudesta parisuhteessa, jossa vaikeista asioista ei voida puhua rehellisesti. Näkisin samoin nykyisen tilanteenne suhteenne tulevaisuuden kannalta olennaisena. Mikä mahdollistaisi sen, että jatkossa voisitte rohkeasti kertoa toisillnne suhteen kannalta keskeisiä, välillä kipeitäkin asioita?

Mikä mahdollistaisi sen, että voisitte kertoa toisillenne kipeitäkin asioita?

Ymmärrän kirjeestäsi, että mielestäsi puolisosi menneisyys on sinällään hänen oma asiansa. Sinua loukkaa ennen kaikkea valehtelu. Tätä kautta puolisosi menneisyys on noussut myös osaksi teidän suhteenne nykyhetkeä. Kerrot, että olisit valmis jättämään puolisosi menneisyyden taakse, mikäli hän vain pystyisi siitä avoimesti kertomaan. Tämä kuulostaa mielestäni suurelta tehtävältä sinulle ja suhteellenne. Puolisosi toiminta kertoo osaltaan siitä, että asiat, jotka hän haluaa pitää vain omana tietonaan, eivät ole ihan vähäpätöisiä hänelle. Kenties peruste hänen toiminnalleen onkin se, ettei hän usko, että nämä asiat voisi ohittaa vain ääneen lausumalla. Entä jos suhteenne ei kestäkään tätä avoimuutta?

Näen tilanteessanne yhtenä avainkysymyksenä sen, kuinka suhteenne olisi valmis tällaisten vaikeiden asioiden käsittelyyn? Yksi askel tässä on myös sen huomaaminen, että asioiden käsittely uudella, avoimemmalla tavalla voi todella muuttaa suhdettanne ja suhtautumistanne toisiinne. Se, kuinka suhteenne kestää tällaisen muutoksen, on kiinni teistä molemmista. Toivon sinulle rohkeutta näissä haasteissa!