Toimittaja osallistui miehensä kanssa parisuhdekurssille ja kertoo, oliko siitä oikeasti hyötyä.

Osallistuimme mieheni kanssa nuorille pareille suunnatulle Virtaa välillämme -parisuhdekurssille vuonna 2007. Idea kurssille lähtemisestä oli minun, mutta osallistumispäätöksen teimme yhdessä. Halusimme mennä parisuhdekurssille avioliiton alkuvaiheilla vahvistaaksemme suhdetta jo siinä vaiheessa, kun eteen ei ole tullut vielä ylitsepääsemättömän isoilta tuntuvia ongelmia.

Luottamuksellista ja vapaaehtoista

Kurssi sisälsi kuusi kokoontumiskertaa viikon välein ja tapaamisissa pohdittiin parisuhteeseen liittyviä teemoja. Kurssilla oli selvät ja yhdessä vahvistetut pelisäännöt: luottamuksellisuus, vapaaehtoisuus, rajojen kunnioittaminen, moittimiskielto, lupa olla eri mieltä sekä lupa pitää hauskaa. Tapaamiset alkoivat aina aiheeseen liittyvällä alustuksella, jonka jälkeen teemaa pohdittiin tehtävien avulla yleensä aluksi yksin ja sitten kumppanin kanssa. Tapaamisten lopuksi keskustelua ja ajatusten vaihtoa jatkettiin yhdessä muiden ryhmäläisten kanssa.

Tunteista ja tarpeista

Ensimmäisen kerran alustuksessa käsiteltiin tunteiden tunnistamista ja ilmaisua. Tehtäväosiossa puhuimme mieheni kanssa myönteisistä ja kielteisistä tunteista sekä niistä puhumisen helppoudesta tai vaikeudesta. Pienryhmissä tunneasioita käsiteltiin keskustellen arjessa esiin nousevista tunteista (sekä positiivisista että negatiivisista). Minulle tunteista puhuminen on aina ollut luontaista ja helppoa, mutta oli hienoa huomata, kuinka avoimesti mieheni kertoi omista tunteistaan ryhmäkeskustelussa.

”Määrittelimme suhteen kymmenen tärkeintä hetkeä ja kirjasimme ne paperilapuille.”

Rakastumisesta ja rakkaudesta

Toisen kerran alustuksessa käsiteltiin rakastumista ja suhteen muuttumista rakastumisesta rakkauteen. Tehtäväosiossa teimme mieheni kanssa suhteen aikajanan. Aluksi me molemmat määrittelimme suhteen kymmenen tärkeintä hetkeä sekä niihin liittyviä tunteita ja kirjasimme ne paperilapuille. Tämän jälkeen kävimme keskustellen läpi tärkeinä kokemamme tapahtumat, ja lopuksi asettelimme hetket oikeisiin kohtiin aikajanalle. Osa tärkeistä hetkistä oli samoja, mutta osa täysin eri tilanteita. Aikajanaa katsellessa huomasin, kuinka paljon kuuden vuoden aikana oli tapahtunut; aikaan mahtui monenlaisia etappeja, joiden merkitys valkeni vasta jälkeenpäin suhteen tärkeimpiä hetkiä määritellessä.

Suuttumuksesta ja ristiriitojen ratkaisemisesta

Kolmannen kerran alustuksessa käsiteltiin ristiriitojen luonnollisuutta, molempien oikeutta tulla kuulluksi, suuttumuksen hillitsemistä sekä omista tunteista kertomista minä-muodossa, jolloin ei tule puhuneeksi omista tunteistaan toista syyttävällä asenteella. Tehtäväosiossa käytiin läpi sekä minun että mieheni ominaiset tavat käsitellä ristiriitoja ja sen jälkeen keksimme vaihtoehtoisia tapoja toimia ristiriitatilanteissa.

Joissain perheissä saatetaan asiat unohtaa ja jättää puhumatta, joka taas voidaan tulkita asian unohtamiseksi ja anteeksiantamiseksi – mutta minulle on tärkeää, että meidän perheessämme asiat sanotaan ääneen, jolloin ne voidaan aidosti pyytää ja antaa anteeksi, minkä jälkeen elämää voidaan jatkaa eteenpäin niin sanotusti puhtaalta pöydältä.

Intohimosta, seksuaalisuudesta sekä hellyydestä

Neljännen kerran alustuksessa käsiteltiin hellyyden lajeja, intohimoa, seksuaalisuuden muotoja, seksuaalisuuden läheisyyden hoitamista sekä omasta seksuaalisuudesta puhumisen tärkeyttä yhdessä kumppanin kanssa. Tehtäväosiossa teimme parina yhteisen maalauksen sormiväreillä, väärän käden etusormella maalaten. Aiheena oli hyvä seksuaalinen läheisyyden hetki. Maalauksen valmistuttua keskustelimme rakkauselämämme kehittämistä vaativista osa-alueista sekä maalauksen ja sen aiheen synnyttämistä tunteista ja ajatuksista.

Arkirakkaudesta

Arkirakkaus-teema käsitteli arjen rutiineja ja niiden merkitystä. Lisäksi aiheena oli pienten huomionosoitusten merkitys suhteen vahvistajana sekä parisuhteelle annettu aika, jota ei korvaa mikään. Lisäksi teemassa käsiteltiin myös toisen erilaisuuden hyväksymisen tärkeyttä sekä omien kehityshaasteiden tunnistamista ja molempien toiveita arkielämän suhteen.

”Arjen rakkaus muodostuu loppujen lopuksi huomaavaisuudesta ja melko pienistä teoista.”

Tässä osiossa sain taas muistutuksen siitä, että arjen rakkaus muodostuu loppujen lopuksi huomaavaisuudesta ja melko pienistä teoista, joilla on kuitenkin suuri merkitys. Tällä osa-alueella itselläni on kyllä parantamisen varaa.

Mitä jäi käteen?

Auttaako siis parisuhdekurssi? Millään parisuhdekurssilla ei voida antaa helppoja poppaskonsteja parisuhteen parantamiseksi, sillä parisuhteen hoito vaatii aikaa ja ennen kaikkea kumppaneiden yhteistä tahtoa syventää keskinäistä suhdettaan.

Minun ajatteluni mukaan rakkaus ei ole vain tunne, sillä se on suhde, joka sisältää paljon tunteita ja rakkaussuhde on valinta, joka sisältää suhteen molempien osapuolten sitoutumisen ja halun tehdä töitä suhteen hyväksi. Kurssi auttoi minua ja miestäni käsittelemään parisuhteen tärkeitä teemoja ohjatusti.

Kurssin aikana opin, että mikäli haluan kuulla ja kuunnella mieheni näkökulman ristiriitatilanteissa, minun täytyy antaa hänelle aikaa sekä tilaa miettiä asiaa ja muotoilla sanomansa – minun täytyy siis kunnioittaa mieheni tapaa käsitellä asioita, vaikka itse olenkin melko sanavalmis ja haluan puhua asioista heti enkä hetken päästä.

Kurssin ryhmäkeskustelut ja muiden pariskuntien ajatusten ja kokemusten kuuleminen avasi uusia näkökulmia oman parisuhteen tarkasteluun. Kurssilla huomasin myös, että parisuhteen ongelmakohdat ovat kaikilla pareilla pohjimmiltaan melko samanlaisia.

Katso parisuhdekursseja: Parisuhdekeskus Kataja

Teksti: Inka